Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En halua ottaa miehen sukunimeä - mies ei suostu puhumaan vaan murjottaa
28.03.2023 |
Ollaan oltu kihloissa nyt kohta 2 vuotta ja vähitellen alettu miettiä naimisiinmenoa. Eilen tuli puheeksi sukunimiasiat kunnolla ekaa kertaa, mulle on aina ollut itsestään selvä asia, että vaikka menisin naimisiin, en muuta omaa nimeäni (nimi on iso osa mun identiteettiä ja aika kauniskin sellaisenaan). Miehelle tämä oli olevinaan jonkinlainen shokki, hänestä kuulemma naisen täytyy ottaa hänen sukunimensä tai ainakin yhdistelmänimi. Kun sanoin ja yritin selittää, että en halua, koki sen jonkinlaisena loukkauksena ja nyt epäilee, että en pidä hänen sukunimestään, että siinä muka on se oikea syy. Huoh.
Nyt kun tulin kotiin töistä, mies murjottaa edelleen eikä suostu edes puhumaan asiasta. Olen kyllä tiennyt, että mies on joissain asioissa aika konservatiivinen, mutta en silti kuvitellut, että tällaisesta nyt tulee joku kynnyskysymys avioliitolle, eletään kuitenkin jo 2020-lukua...
Onko muilla vastaavia kokemuksia, ja jos on, niin miten asia lopulta ratkesi?
Kommentit (190)
Ap:lle näkökulmaa: Murjottaminen ja mykkäkoulu kuuluvat henkisen väkivallan kategoriaan. Jos miehesi ei suostu keskustelemaan asiasta, sanoisin hänelle, että tämä toimintatapa on este avioliitolle. En itse hyväksyisi puolisollani tuollaista tapaa, joka on äärimmäisen julma ja psyykkisiä voimia vievä. Jos asioista ei voi keskustella erimielisyyden eteen sattuessa toisen näkökulmat huomioon ottaen, niin se kertoo paljon toisen hankalasta luonteenpiirteestä. Nyt keskustelua kehiin, ja pohdintaa, mitkä ovat kummallekin tärkeimmät prioriteetit avioitumista pohdittaessa ja minkälaisissa asioissa on mahdollista tulla toista vastaan. Kun asiaa ajattelee laajemmin, ainakin toivoisi, että ne tärkeimmät asiat ovat jotain ihan muuta kuin nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole pakko ottaa miehen sukunimeä,
mutta miehenkään ei sitten ole pakko viedä alttarille asti.
Kyllä joku toinen nainen sen ottaa.
Suosittelen, ettei ap mene naimisiin kihlattunsa kanssa. Voi olla viisasta purkaa kihlaus ja etsiä puoliso joka kunnioittaa naistaan.
Olen 55-vuotias nainen, toista kertaa naimisissa. Molemmilla kerroilla olen pitänyt oman sukunimeni. Lapset ovat ensimmäisestä liitosta. Päädyin silloin siihen että parasta entäs lapsille miehen sukunimi, ajattelin että silloin mies sitoutuu paremmin lapsiin. Se oli hyvä päätös.
Sen olen kyllä huomannut että vuosi vuodelta yleistyy se miten naiset pitää oman nimensä. Kukaan ei ole ihmetellyt enää vuosikausiin.
Työuran, tieteellisten julkaisuiden yms kannalta on tietenkin kätevää kun nimi on säilynyt koko ajan samana.
Ostaako aloittajan kihlattu rahalla valtaa suhteessa? Jos olisin ap niin pohtisin kyllä useammankin kerran, haluanko kultaiseen häkkiin. Itseä ahdistaa pelkkä ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana mies! Tehkää äkkiä lapsi!
Kenen sukunimen se lapsi sitten saa vai tuleeko hänelle yhdistelmänimi tyyliin Korhonen-Lahtela?
Vanhoissa 1800-luvun kirkonkirjoissa nainen piti usein naimisiin mennessä isänsä sukunimen mutta lapsille tuli hänen aviomiehensä sukunimi.
Suomessa on nykyään sallittu kaksi sukunimeä (en siis puhu yhdistelmänimestä nyt). Yhdistelmäsukunimeä ei voi mielestäni antaa lapselle, ellei toisella vanhemmista ole tätä samaa yhdistelmää.
Pidin oman sukunimeni naimisiin mennessäni ja lapselle tulee nimenä: "etunimet" "miehen sukunimi" "minun sukunimi"
Nämä tuplasukunimet lapsella on ihan kamalia nimihirviöitä. En tajua, miksi tällainen lupa on nykyään edes olemassa. Joo ymmärrän, että tämä on enemmän vanhempien etu, ettei kukaan vaan pahoita mieltä, mutta lapsen näkökulmasta tällaiset nimet ovat aivan kauheita.
Voiko tähän ottaa naimisiin mennessä vielä väliviivalla puolison nimen, jolloin henkilöllä on tavallaan kolme sukunimeä? Mitäs, jos molemmilla on tällainen tupla sukunimi? Tuleeko puolisosta tällöin Virtanen Karhunen - Luoto Möttönen. Ei jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole pakko ottaa miehen sukunimeä,
mutta miehenkään ei sitten ole pakko viedä alttarille asti.
Kyllä joku toinen nainen sen ottaa.
Ymmärsin että miehen toiveesta lähinnä ovat avioon menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hauska tai sitten ei että nyt se teidän avioliitto on sukunimestä kiinni.. Itse otin mieheni sukunimen mutta se oli enimmäkseen siksi ettei enää tarvinnut tavata kaikille sitä omaa. (Asun Ruotsissa ja Suomalainen sukunimeni oli ilmeisen vaikea kaikkialla) Kun vanhin tyttäreni meni naimisiin niin hän otti kaksois sukunimen ja nuorempi piti oman sukunimensä ilman että puolisollaan oli jotain sitä vastaan. Tiedän jopa joitain pariskuntia jossa mies on ottanut naisen sukunimen eikä sen takia ole menettänyt 'miehisyyttään'. Toivon että pääsette yhteisymmärrykseen mutta olisi aika kauheaa jos joutuisit luopumaan sukunimestäsi jonka haluat pitää vain 'päästäksesi' naimisiin.
Alue: Aihe vapaa
Jätä se sika!