En halua ottaa miehen sukunimeä - mies ei suostu puhumaan vaan murjottaa
Ollaan oltu kihloissa nyt kohta 2 vuotta ja vähitellen alettu miettiä naimisiinmenoa. Eilen tuli puheeksi sukunimiasiat kunnolla ekaa kertaa, mulle on aina ollut itsestään selvä asia, että vaikka menisin naimisiin, en muuta omaa nimeäni (nimi on iso osa mun identiteettiä ja aika kauniskin sellaisenaan). Miehelle tämä oli olevinaan jonkinlainen shokki, hänestä kuulemma naisen täytyy ottaa hänen sukunimensä tai ainakin yhdistelmänimi. Kun sanoin ja yritin selittää, että en halua, koki sen jonkinlaisena loukkauksena ja nyt epäilee, että en pidä hänen sukunimestään, että siinä muka on se oikea syy. Huoh.
Nyt kun tulin kotiin töistä, mies murjottaa edelleen eikä suostu edes puhumaan asiasta. Olen kyllä tiennyt, että mies on joissain asioissa aika konservatiivinen, mutta en silti kuvitellut, että tällaisesta nyt tulee joku kynnyskysymys avioliitolle, eletään kuitenkin jo 2020-lukua...
Onko muilla vastaavia kokemuksia, ja jos on, niin miten asia lopulta ratkesi?
Kommentit (190)
Jos mies haluaa yhteisen nimen niin ehdota että hän ottaa sun nimen?
Kannattaa harkita vielä sitä naimisiin menoa jos mies on noin vanhanaikainen ja joustamaton.
Yhdistelmä nimi? Ero? Avoliitossa jatkaminen?
Mikä pakko se on naimisiin mennä, jos tuollainen asia on kynnyskysymys?
Tämä tapa, että naiset ottivat miehensä sukunimen, oli olemassa jotain 60-70-vuotta. (alkoi 1900, jotain ja tuliko se uusi sukunimilaki, joskus 80-luvulla)
Siis historiaa ajatellen todella lyhyt aikajana.
Yllättävän monet eivät tätä tiedä.
Ja nyt haluaisin sanoa ap:lle, että jos tuosta se ensimmäinen riita tulee, niin...
noh, itsehän sinä taakkasi valitset.
Anna sen mököttää kuin pikku nallEkarhu hihiiii
Murjota takaisin, jos mies ei suostu ottamaan sun nimeä.
Nyt tarvittas sukunimihulluu tähän kirjoittelee perusteluja oman nimen pitämiselle.
Ettei tässä olisi kyseessä vanhan "kunnon" sukunimihullun provo?
Mitä jos keksitte yhdessä kokonaan uuden nimen? Aloitatte ikään kuin puhtaalta pöydältä avioliiton satamassa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tarvittas sukunimihulluu tähän kirjoittelee perusteluja oman nimen pitämiselle.
Ap=sukunimihullu.
Sano sille, että hampurilaisesta on enemmän majoneesia kuin ennen...
Tekeehän se miehestä tossukan muiden miesten silmissä jos ei nainen ota miehen nimeä
Vierailija kirjoitti:
Ihana mies! Tehkää äkkiä lapsi!
Ja lista jaetuista kotitöistä!
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos keksitte yhdessä kokonaan uuden nimen? Aloitatte ikään kuin puhtaalta pöydältä avioliiton satamassa.
Avioliiton satamassa valmiina päiväristeilylle.
Jos nainen ei halua vaihtaa nimeään kertoo miehelle sen että nainen ei tule panostamaan suhteeseen vaan heti kun tilaisuus tulee niin mies jätetään
Nyt äkkiä siirtämään lapsi jonkun muun kanssa ja kerrot että se on mököttäjän.
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
#miehensukunimeä ei oo pakko ottaa jos ei haluu, eikä sillä ole mitään tekemistä miesvihan kanssa
Mitä vuosikymmen tähän liittyy? Suomessa nainen on perinteisesti pitänyt oman nimensä. Miehen nimen ottaminen on vasta 1900-luvun porvarimuotia, joka apinoitiin yläluokalta.
Haistan tuosta tyylistä provon kyllä.