Mistä asiasta sinua kehutaan eniten?

Iloisesta ja itsevarmasta luonteesta, hyvistä käytöstavoista ja nuorekkuudesta.

Ei mua kehuta enkä mä kehu yleensä.

Hiukset, ulkonäkö muuten, pukeutumistyyli. Myös atk-taidoista (koska muut töissä on ihan kädettömiä tietokoneitten kanssa...).

Kädentaidot, ahkeruus, vaatteet, kroppa. Ja kauniit sormet on kuulemma :D

Kehutaan kun olen kiltti, rauhallinen, empaattinen, lojaali. Kehun muita esim jos on uusi kampaus, vaate, laukku yms. Kehun myös tuntemattomia joskus. Viimeksi kun siivoojalla oli kauniit, kirkkaan siniset hiukset. Rohkeaa!

Minua ei kehuta koskaan mistään, mutta itse tiedän, että minulla on useita erityistaitoja joita keskimääräisesti on harvoilla.

Huumorintajusta ja hauskuudesta.

Isäni kehuu aina luonnettani, sitä kuinka tulen kaikkien kanssa toimeen. Me ollaan kyllä todella samanlaisia että ehkä siksi kuvittelee minun tulevan juttuun ihan kenen tahansa kanssa vaikka on mulla kiusallisiakin tilanteita elämässä.

Äiti kehuu aina koulu/työmenestystä ja hehkuttaa potentiaaliani + aivan erityisesti taiteellisia taitojani, missä on ihan perää (eniten perää näistä kolmesta aiheesta ja nämä kehut ovat olleet itselleni tärkeimpiä koska liittyvät omiin mielenkiinnon kohteisiin)

Muilta ihmisiltä saan tietenkin harvemmin kehuja kuin omalta vanhemmilta... mutta yleensä liittyy hyvin tehtyyn työhön, olen vastuullinen ja aika perfektionisti eli sikäli ansainnutkin kiitosta. Mut nämä työkehut on yleisimmin kiitos, hyvin hoidettu -muodossa. Joitain kertoja vuodessa tulee sellaista kommenttia, että kuulen jonkun sanoneen minua älykkääksi tai muuten muuten, muttei melkein koskaan suoraan ainakaan virallisesti.

Tapaan päivittäin uusia ihmisiä ja silloin tällöin tietysti imarrellaan ulkonäöstä, mutta onneksi ei paljon. Mielestäni tällainen "kiitos, hyvin hoidettu" -kehuminen on varmin ja paras kehu. Tietysti joskus työkaveri voi kaivata muunlaista kannustamista, mutta joo... on minusta joskus valitettukin 🙈 mutta harvoin aiheesta

Esikoinen (tyttö) varsinkin on kiinnostunut elämästäni, töistä ja harrastuksista jne. ja kehuu paljon kauniiksi ja matkii tyyliäni ja juttujani. Omastakin mielestäni äitini oli ja on tosin maailman kaunein nainen, joten ehkäpä lapsi on vähän puolueellinen kriitikko, mutta lämmittää se silti mieltä ja samalla luo vähän paineita 😄

Läheisiäni kehun vuolaasti kaikesta, mitä pidän heissä hyvänä, useimmiten kerron myös kuinka hyvin viihdyn heidän kanssaan ja kehut voivat olla myös siinä muodossa, että osoitan kiinnostusta (mm. norsun muisti heidän asioihinsa) eli pidän kiinnostavina ja arvokkaina.

Ja työelämässä kehun varsinkin hyvin hoidetuista asioista tai työtavoista ja oivalluksista ym. Kommentoin todella harvoin kenenkään ulkonäköä tai mitään materiaalia koska sen voi ottaa helpommin huonolla tavalla vertailuna. Jos joku on käynyt kampaajalla niin saatan kyllä kehua tai jos tiedän työkaverin olevan menossa treffeille tai juhliin tai muuten panostaneet ulkonäköönsä niin sitten kyllä kehun sitäkin.

Vanhemmat: säästäväisyydestä ja taloudellisesta kaukokatseisuudesta.

Kaiken maailman vanhat rouvat: ihastelevat pitkiä luonnonkiharoitani. Ja olen siis mies.

Pääasia on että kehuja tarkoittaa mitä sanoo, eikä vain mielistele hyödykseen.

Rauhallisuudesta, vaikka en omasta mielestäni ole rauhallinen. Minulla on diagnoosi epävakaasta persoonallisuudesta, mutta en ole kertonut sitä kenellekään.

Empaattisuudesta, rauhallisuudesta. Ja pinnallisemmin paksuista hiuksista ja tuuheista mustista ripsistä. Kielitaidosta.

Itse kehun usein muiden vaatteita ja personaallista tyyliä.

Älykkyydestä

Pianonsoittotaidosta. Oikeasti soitan kyllä Oboeta mutta pianon soittoa tulee useammin tehtyä sellaisissa tilanteissa, joissa porukka pääsee jakamaan kehuja.

Seurassani ystävät eivät juuri minua kehu vaan itseään, johtuneeko minusta?

Ei koskaan mistään. Vierestä aina kuuntelen, kun työkaverit ja ystävät kehuvat toisiaan. Olen myös lopettanut muiden kehumisen, kun kukaan ei tunnu vastavuoroisesti koskaan huomaavan, että minullekin voisi joskus porukassa sanoa jotain.

"Ootpas sä hyväntuulinen!"

harvoin kirjoitustaidosta,, lähinnä kansalaisopiston kirjoittajapiirissä, toimii etänä, tunnen naamalta vain yhden. itse kehun koiriani tyyliin "hyvä poika", "kiltti poika",  kun osoittavat vähäisintäkään tottelevaisuutta. Avopuolisoani kehun kiltteydestä, koska  auttaa aina ja pyrkii tekemään kotitöistä enemmän kuin osansa. Tuo kukkiakin, ihan ilman aihetta.

Olemassaolostani.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on ainoa joka koskaan kehuu minua mistään, enkä ota sen kehuja kovin vakavasti.

Minua äiti ei ole kehunut ikinä edes puolikkaalla sanalla. Ole siis kiitollinen ihanasta äidistäsi, joka edes yrittää tsempata sinua ja on ylpeä sinusta, lapsestaan.