Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Andy McCoy on säveltänyt hittejä, saanut kultalevyjä, soittanut maailmankuulujen rock-tähtien kanssa, asunut ainakin neljässä eri maassa...
26.03.2023 |
Ja täällä joku nobody kehtaa soittaa suutaan.
Mitä itse olette tehneet elämällänne?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,
Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.
Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.
Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.
Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa.
Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.
Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?
Jossittelua toki kaikki tyynni.
Kyllä se siinä ja siinä oli. Hanoit oli buukanneet jenkkeihin kiertueen ja pääsivät aloittamaan sen. Ekat keikat vedettiin muistaakseni itärannikolla ja ne menestyi hyvin. Fanipohja oli olemassa, vaikka suht pienille paikoille vielä vedettiinkin. Mutta sitten Monroen jalka murtui lavalla ja siihen tuli sitten pakollinen paussi ja osa keikoista peruttiin. Tällöin bändi alkoi vetää aineita ja siirtyi sitten Los Angelesiin odottelemaan, jossa seuraavien keikkojen piti olla. Tälle keikalle oli hommanneet liput mm. Guns N Rosesin basisti Duff McKagan sekä komppikitaristi ja biisintekijä Izzy Stradlin, joka oli bändin hc-fani (Gunnarit ei tuolloin vielä ollut edes kasassa, olivat vain aloittelevia katujätkiä). Mutta sitten Hanoi meni Mötleyn kanssa bailaamaan ja parin sekavan päivän jälkeen Vince hyppäsi rattiin ja lähti hakemaan kännissä lisää viinaa. Razzle mukaan ja se oli siinä. Tämä mursi kaikki ja kiertue oli siinä.
Itse veikkaan, että jos Razzle olisi jäänyt eloon ja bändi olisi saanut skismansa sovittua, läpimurto olisi varmasti tapahtunut. Paskemmatkin bändit menestyivät. Mutta se on vain jossittelua, koska kävi mitä kävi.
Kiitos tästä selvityksestä, jota kukaan ei ollut vielä kuullutkaan, kuin n. tuhat kertaa.
Mees nyt siitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,
Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.
Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.
Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.
Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa.
Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.
Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?
Jossittelua toki kaikki tyynni.
Kyllä se siinä ja siinä oli. Hanoit oli buukanneet jenkkeihin kiertueen ja pääsivät aloittamaan sen. Ekat keikat vedettiin muistaakseni itärannikolla ja ne menestyi hyvin. Fanipohja oli olemassa, vaikka suht pienille paikoille vielä vedettiinkin. Mutta sitten Monroen jalka murtui lavalla ja siihen tuli sitten pakollinen paussi ja osa keikoista peruttiin. Tällöin bändi alkoi vetää aineita ja siirtyi sitten Los Angelesiin odottelemaan, jossa seuraavien keikkojen piti olla. Tälle keikalle oli hommanneet liput mm. Guns N Rosesin basisti Duff McKagan sekä komppikitaristi ja biisintekijä Izzy Stradlin, joka oli bändin hc-fani (Gunnarit ei tuolloin vielä ollut edes kasassa, olivat vain aloittelevia katujätkiä). Mutta sitten Hanoi meni Mötleyn kanssa bailaamaan ja parin sekavan päivän jälkeen Vince hyppäsi rattiin ja lähti hakemaan kännissä lisää viinaa. Razzle mukaan ja se oli siinä. Tämä mursi kaikki ja kiertue oli siinä.
Itse veikkaan, että jos Razzle olisi jäänyt eloon ja bändi olisi saanut skismansa sovittua, läpimurto olisi varmasti tapahtunut. Paskemmatkin bändit menestyivät. Mutta se on vain jossittelua, koska kävi mitä kävi.
Gunnarithan perusti oman Uzi Suicide-levymerkin, jonka alla julkaisivat Hanoin levyt uudestaan jenkeissä 80-luvun lopussa. Monroe soitti Gunnarien Use Your Illusion-levyllä yhdellä biisillä huuliharppua ja saman bändin Spaghetti Incident-coverlevyllä hän veti todella hienon dueton Axlin kanssa. Samalle levylle piti tulla Hanoin "Beer and a cigarette"-biisi, mutta koska Andy oli jo katkonut välinsä kaikkiin, bändi ei halunnut että Andy saa rojaltit. Ihan aiheesta ehkä, koska tämä coverlevykin taisi myydä reilun 6 miljoonaa kopiota.
Tämäkin on kyllä ollut tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Niin no sehän se oikeuttaa olemaan kpää.
Miettikää vaikka nyt Tuomas Holopaista: on luonut jotain paljon suurempaa kuin Antti Hulkko (vaikka täällä mammalassa ei tiedetä, niin Nighwish on maailmalla todella suosittu). Niin mitä tekee Tuomas? Asuu korvessa Itä-Suomessa, keikkailun välissä luo uutta musiikkia siellä kotonaan, on nöyrä ja ystävällinen. Tavallinen.
Tuosta esimerkkiä:
Hanoi Rocks oli kulttibändi, mutta ei koskaan NW:n kokoluokkaa.
Youtubesta löytyy näköjään aika rakeisella laadulla Hanoin Bostonin keikka vuodelta 1984. Harmi kun kuvalaatu on niin huono, bändi on kovassa iskussa vaikka hieman puuroa onkin soundit. Ei elä Razzle enää pitkään sen keikan jälkeen..
Vierailija kirjoitti:
Andy kävi aikoinaan jenkeissä niin isoissa musapiireissä (Mötley,Gunnarit, Iggy pop..) ettei yksikään toinen suomalainen ole käynyt.
Tekeekö se tästä, kuka hän sitten onkaan, jonkin ihmeellisen olennon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,
Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.
Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.
Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.
Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa.
Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.
Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?
Jossittelua toki kaikki tyynni.
Kyllä se siinä ja siinä oli. Hanoit oli buukanneet jenkkeihin kiertueen ja pääsivät aloittamaan sen. Ekat keikat vedettiin muistaakseni itärannikolla ja ne menestyi hyvin. Fanipohja oli olemassa, vaikka suht pienille paikoille vielä vedettiinkin. Mutta sitten Monroen jalka murtui lavalla ja siihen tuli sitten pakollinen paussi ja osa keikoista peruttiin. Tällöin bändi alkoi vetää aineita ja siirtyi sitten Los Angelesiin odottelemaan, jossa seuraavien keikkojen piti olla. Tälle keikalle oli hommanneet liput mm. Guns N Rosesin basisti Duff McKagan sekä komppikitaristi ja biisintekijä Izzy Stradlin, joka oli bändin hc-fani (Gunnarit ei tuolloin vielä ollut edes kasassa, olivat vain aloittelevia katujätkiä). Mutta sitten Hanoi meni Mötleyn kanssa bailaamaan ja parin sekavan päivän jälkeen Vince hyppäsi rattiin ja lähti hakemaan kännissä lisää viinaa. Razzle mukaan ja se oli siinä. Tämä mursi kaikki ja kiertue oli siinä.
Itse veikkaan, että jos Razzle olisi jäänyt eloon ja bändi olisi saanut skismansa sovittua, läpimurto olisi varmasti tapahtunut. Paskemmatkin bändit menestyivät. Mutta se on vain jossittelua, koska kävi mitä kävi.
Gunnarithan perusti oman Uzi Suicide-levymerkin, jonka alla julkaisivat Hanoin levyt uudestaan jenkeissä 80-luvun lopussa. Monroe soitti Gunnarien Use Your Illusion-levyllä yhdellä biisillä huuliharppua ja saman bändin Spaghetti Incident-coverlevyllä hän veti todella hienon dueton Axlin kanssa. Samalle levylle piti tulla Hanoin "Beer and a cigarette"-biisi, mutta koska Andy oli jo katkonut välinsä kaikkiin, bändi ei halunnut että Andy saa rojaltit. Ihan aiheesta ehkä, koska tämä coverlevykin taisi myydä reilun 6 miljoonaa kopiota.
Tämäkin on kyllä ollut tiedossa.
Kertaus on opintojen äiti. Lisäksi valistamme näin nuorempia Hanoin musiikin ja folkloren pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeilla musiikkitähdillä on satojen miljoonien omaisuus ja karismaattinen olemus.
Andyn karisma on jäljittelemätön.
hahahaahah todellakin, nimenomaan jäljittelemätön, onneksi
Niin oli G Pula-aholla ja Severi Suhosellakin
Etenkin G. Pula-aholla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,
Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.
Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.
Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.
Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa.
Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.
Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?
Jossittelua toki kaikki tyynni.
Kyllä se siinä ja siinä oli. Hanoit oli buukanneet jenkkeihin kiertueen ja pääsivät aloittamaan sen. Ekat keikat vedettiin muistaakseni itärannikolla ja ne menestyi hyvin. Fanipohja oli olemassa, vaikka suht pienille paikoille vielä vedettiinkin. Mutta sitten Monroen jalka murtui lavalla ja siihen tuli sitten pakollinen paussi ja osa keikoista peruttiin. Tällöin bändi alkoi vetää aineita ja siirtyi sitten Los Angelesiin odottelemaan, jossa seuraavien keikkojen piti olla. Tälle keikalle oli hommanneet liput mm. Guns N Rosesin basisti Duff McKagan sekä komppikitaristi ja biisintekijä Izzy Stradlin, joka oli bändin hc-fani (Gunnarit ei tuolloin vielä ollut edes kasassa, olivat vain aloittelevia katujätkiä). Mutta sitten Hanoi meni Mötleyn kanssa bailaamaan ja parin sekavan päivän jälkeen Vince hyppäsi rattiin ja lähti hakemaan kännissä lisää viinaa. Razzle mukaan ja se oli siinä. Tämä mursi kaikki ja kiertue oli siinä.
Itse veikkaan, että jos Razzle olisi jäänyt eloon ja bändi olisi saanut skismansa sovittua, läpimurto olisi varmasti tapahtunut. Paskemmatkin bändit menestyivät. Mutta se on vain jossittelua, koska kävi mitä kävi.
Gunnarithan perusti oman Uzi Suicide-levymerkin, jonka alla julkaisivat Hanoin levyt uudestaan jenkeissä 80-luvun lopussa. Monroe soitti Gunnarien Use Your Illusion-levyllä yhdellä biisillä huuliharppua ja saman bändin Spaghetti Incident-coverlevyllä hän veti todella hienon dueton Axlin kanssa. Samalle levylle piti tulla Hanoin "Beer and a cigarette"-biisi, mutta koska Andy oli jo katkonut välinsä kaikkiin, bändi ei halunnut että Andy saa rojaltit. Ihan aiheesta ehkä, koska tämä coverlevykin taisi myydä reilun 6 miljoonaa kopiota.
Tämäkin on kyllä ollut tiedossa.
Kertaus on opintojen äiti. Lisäksi valistamme näin nuorempia Hanoin musiikin ja folkloren pariin.
Tästä "kulttuurista" sopii säästää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,
Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.
Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.
Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.
Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa.
Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.
Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?
Jossittelua toki kaikki tyynni.
Kyllä se siinä ja siinä oli. Hanoit oli buukanneet jenkkeihin kiertueen ja pääsivät aloittamaan sen. Ekat keikat vedettiin muistaakseni itärannikolla ja ne menestyi hyvin. Fanipohja oli olemassa, vaikka suht pienille paikoille vielä vedettiinkin. Mutta sitten Monroen jalka murtui lavalla ja siihen tuli sitten pakollinen paussi ja osa keikoista peruttiin. Tällöin bändi alkoi vetää aineita ja siirtyi sitten Los Angelesiin odottelemaan, jossa seuraavien keikkojen piti olla. Tälle keikalle oli hommanneet liput mm. Guns N Rosesin basisti Duff McKagan sekä komppikitaristi ja biisintekijä Izzy Stradlin, joka oli bändin hc-fani (Gunnarit ei tuolloin vielä ollut edes kasassa, olivat vain aloittelevia katujätkiä). Mutta sitten Hanoi meni Mötleyn kanssa bailaamaan ja parin sekavan päivän jälkeen Vince hyppäsi rattiin ja lähti hakemaan kännissä lisää viinaa. Razzle mukaan ja se oli siinä. Tämä mursi kaikki ja kiertue oli siinä.
Itse veikkaan, että jos Razzle olisi jäänyt eloon ja bändi olisi saanut skismansa sovittua, läpimurto olisi varmasti tapahtunut. Paskemmatkin bändit menestyivät. Mutta se on vain jossittelua, koska kävi mitä kävi.
Gunnarithan perusti oman Uzi Suicide-levymerkin, jonka alla julkaisivat Hanoin levyt uudestaan jenkeissä 80-luvun lopussa. Monroe soitti Gunnarien Use Your Illusion-levyllä yhdellä biisillä huuliharppua ja saman bändin Spaghetti Incident-coverlevyllä hän veti todella hienon dueton Axlin kanssa. Samalle levylle piti tulla Hanoin "Beer and a cigarette"-biisi, mutta koska Andy oli jo katkonut välinsä kaikkiin, bändi ei halunnut että Andy saa rojaltit. Ihan aiheesta ehkä, koska tämä coverlevykin taisi myydä reilun 6 miljoonaa kopiota.
Tämäkin on kyllä ollut tiedossa.
Kertaus on opintojen äiti. Lisäksi valistamme näin nuorempia Hanoin musiikin ja folkloren pariin.
Tästä "kulttuurista" sopii säästää!
Menit liian pitkälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no sehän se oikeuttaa olemaan kpää.
Miettikää vaikka nyt Tuomas Holopaista: on luonut jotain paljon suurempaa kuin Antti Hulkko (vaikka täällä mammalassa ei tiedetä, niin Nighwish on maailmalla todella suosittu). Niin mitä tekee Tuomas? Asuu korvessa Itä-Suomessa, keikkailun välissä luo uutta musiikkia siellä kotonaan, on nöyrä ja ystävällinen. Tavallinen.
Tuosta esimerkkiä:
Hanoi Rocks oli kulttibändi, mutta ei koskaan NW:n kokoluokkaa.
Jep.
450 000 katsojaa tuolla keikalla. Saman verran kuin GNR:llä, joka soitti seuraavaksi.
Samainen bändi on mm. myynyt Wembley arenan loppuun.
Hanoin saavutukset ovat pitkälti luokkaa Mike pääsi vetämään dueton Axlin kanssa ja Slash sanoi sitä ja tätä. Kulttimainetta oli, mutta suosio jäi jossittelun varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuunnelkaa viimeisin levy.
Tarkoitatko Two steps from the movea vai näitä 2000-luvun? Jättäisin nuo tämän vuosituhannen levyt väliin.
olisi selvästi ainesta pääministeriksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, olin todistamassa kun hulkko kanitti kitaransa itiksessä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja.
Annatko jonkun esimerkin näistä koukuista? 😅
Biisithän nimenomaan on juurikin kuin suoraan treenikämpältä, ilman mitään sovittamista.
Ja sen kuulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeilla musiikkitähdillä on satojen miljoonien omaisuus ja karismaattinen olemus.
Andyn karisma on jäljittelemätön.
Oli se nuorempana. Silloin kyllä. Ei oikein tunnista enää samaksi. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja.
Annatko jonkun esimerkin näistä koukuista? 😅
Biisithän nimenomaan on juurikin kuin suoraan treenikämpältä, ilman mitään sovittamista.
Ja sen kuulee.
Hanoi Rocksilla ei itse asiassa ole juurikaan tunnettuja biisejä.
Kuulitte oikein.
Suurin osa ihmisistä ei osaisi luetella kovinkaan montaa Hanoin biisiä. Ja tosiaan selkeästi tunnetuin oli coveri.
Antti on viimeiset 20-30 vuotta soitellut keikkoja tyyliin kaljapalkalla. Saanut häätöjä ja loisinut tuttujensa kämpillä. Huumeiden käytön mädättämät hampaat korvattu tekareilla jo vuosia sitten. Kaljuuntunut myös aikoja sitten ja peittelee kaljuaan hirvittävällä peruukilla jolle nauraa jo harakatkin. Tuli myös vaimonsa jättämäksi.
Siinä vähän totuuksia suuresta kitarasankaristasi.
Alue: Aihe vapaa
Gunnarithan perusti oman Uzi Suicide-levymerkin, jonka alla julkaisivat Hanoin levyt uudestaan jenkeissä 80-luvun lopussa. Monroe soitti Gunnarien Use Your Illusion-levyllä yhdellä biisillä huuliharppua ja saman bändin Spaghetti Incident-coverlevyllä hän veti todella hienon dueton Axlin kanssa. Samalle levylle piti tulla Hanoin "Beer and a cigarette"-biisi, mutta koska Andy oli jo katkonut välinsä kaikkiin, bändi ei halunnut että Andy saa rojaltit. Ihan aiheesta ehkä, koska tämä coverlevykin taisi myydä reilun 6 miljoonaa kopiota.