Andy McCoy on säveltänyt hittejä, saanut kultalevyjä, soittanut maailmankuulujen rock-tähtien kanssa, asunut ainakin neljässä eri maassa...

Mahtaa Mikea ja kumppaneita harmittaa että Hanoin nimellä ei pääse USAan kiertämään vaikka kysyntää varmasti olisi.

Vierailija kirjoitti:

Moi Sofia! Kiva kun olet täällä puolustelemassa Andya.

Hohhoijjaa mitä lapsellisia kommentteja.

Ihan täysi pelle koko ukko. Suomessa on nykyään monta muutakin menestynyttä rokkaria jotka osaavat kyllä käyttäytyä sivistyneesti.

Vierailija kirjoitti:

Tuhonnut aivonsa huumeilla ja viinalla

Andy on päässyt irti heroiinista.

Jos et ole itse kokenut heroiiniriippuvuutta ja siihen liittyviä vieroitusoireita, suosittelen että et kommentoi asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhonnut aivonsa huumeilla ja viinalla

Andy on päässyt irti heroiinista.

Jos et ole itse kokenut heroiiniriippuvuutta ja siihen liittyviä vieroitusoireita, suosittelen että et kommentoi asiaan.

Vahinko ehti silti jo tapahtua.

En puolusta Andya, mutta hän on " persoona".

Omintakeinen ja värikäs. Oma itsensä, eikä kumartele ketään. Kaikkien pitäs olla omia ja itsenäisiä persoonia, eikä pidä elää niin et mitähän ne muut ajattelevat...

Andy on oikeasti aika kova kaveri, ei mikään lellipentu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no sehän se oikeuttaa olemaan kpää.

Miettikää vaikka nyt Tuomas Holopaista: on luonut jotain paljon suurempaa kuin Antti Hulkko (vaikka täällä mammalassa ei tiedetä, niin Nighwish on maailmalla todella suosittu). Niin mitä tekee Tuomas? Asuu korvessa Itä-Suomessa, keikkailun välissä luo uutta musiikkia siellä kotonaan, on nöyrä ja ystävällinen. Tavallinen.

Suurempaa levymyynnillisesti kyllä.

Mutta kyllä Hanoi Rocks on ollut niin merkittävässä asemassa rock-musiikin historiassa, vaikkei olekaan yhtä tunnettu, että pidän sitä suuremmassa arvossa. On ollut yksi esikuvista muiden muuassa Gunnareille.

Kenties. Mutta jos nyt musiikillisesti ajatellaan, niin Holopaisen työt nyt vaan yltää niin paljon korkeammalle tasolle kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeilla musiikkitähdillä on satojen miljoonien omaisuus ja karismaattinen olemus. 

Andyn karisma on jäljittelemätön.

hahahaahah todellakin, nimenomaan jäljittelemätön, onneksi

Niin oli G Pula-aholla ja Severi Suhosellakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no sehän se oikeuttaa olemaan kpää.

Miettikää vaikka nyt Tuomas Holopaista: on luonut jotain paljon suurempaa kuin Antti Hulkko (vaikka täällä mammalassa ei tiedetä, niin Nighwish on maailmalla todella suosittu). Niin mitä tekee Tuomas? Asuu korvessa Itä-Suomessa, keikkailun välissä luo uutta musiikkia siellä kotonaan, on nöyrä ja ystävällinen. Tavallinen.

Suurempaa levymyynnillisesti kyllä.

Mutta kyllä Hanoi Rocks on ollut niin merkittävässä asemassa rock-musiikin historiassa, vaikkei olekaan yhtä tunnettu, että pidän sitä suuremmassa arvossa. On ollut yksi esikuvista muiden muuassa Gunnareille.

Kenties. Mutta jos nyt musiikillisesti ajatellaan, niin Holopaisen työt nyt vaan yltää niin paljon korkeammalle tasolle kaikessa.

Se on sinun subjektiivinen näkemyksesi.

Voisit kuitenkin avata hieman että mihin perustat sen.

Up

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Andy kävi aikoinaan jenkeissä niin isoissa musapiireissä (Mötley,Gunnarit, Iggy pop..) ettei yksikään toinen suomalainen ole käynyt.

Ilmankos hän onkin niin sharmantti ja innokas uhkailemaan etenkin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.

Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?

Jossittelua toki kaikki tyynni.

Vierailija kirjoitti:

Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka. 

Mun mielestä Hanoilla ei oo yhtäkään oikeasti hyvää biisiä (eikä oo andyn sooloillakaan). Kaikista jää jotain puuttumaan. Million miles pääsee ehkä lähimmäksi hyvää biisiä.

Paras biisi on sekin cover. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.

Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?

Jossittelua toki kaikki tyynni.

Kyllä se siinä ja siinä oli. Hanoit oli buukanneet jenkkeihin kiertueen ja pääsivät aloittamaan sen. Ekat keikat vedettiin muistaakseni itärannikolla ja ne menestyi hyvin. Fanipohja oli olemassa, vaikka suht pienille paikoille vielä vedettiinkin. Mutta sitten Monroen jalka murtui lavalla ja siihen tuli sitten pakollinen paussi ja osa keikoista peruttiin. Tällöin bändi alkoi vetää aineita ja siirtyi sitten Los Angelesiin odottelemaan, jossa seuraavien keikkojen piti olla. Tälle keikalle oli hommanneet liput mm. Guns N Rosesin basisti Duff McKagan sekä komppikitaristi ja biisintekijä Izzy Stradlin, joka oli bändin hc-fani (Gunnarit ei tuolloin vielä ollut edes kasassa, olivat vain aloittelevia katujätkiä). Mutta sitten Hanoi meni Mötleyn kanssa bailaamaan ja parin sekavan päivän jälkeen Vince hyppäsi rattiin ja lähti hakemaan kännissä lisää viinaa. Razzle mukaan ja se oli siinä. Tämä mursi kaikki ja kiertue oli siinä.

Itse veikkaan, että jos Razzle olisi jäänyt eloon ja bändi olisi saanut skismansa sovittua, läpimurto olisi varmasti tapahtunut. Paskemmatkin bändit menestyivät. Mutta se on vain jossittelua, koska kävi mitä kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.

Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?

Jossittelua toki kaikki tyynni.

Kyllä se siinä ja siinä oli. Hanoit oli buukanneet jenkkeihin kiertueen ja pääsivät aloittamaan sen. Ekat keikat vedettiin muistaakseni itärannikolla ja ne menestyi hyvin. Fanipohja oli olemassa, vaikka suht pienille paikoille vielä vedettiinkin. Mutta sitten Monroen jalka murtui lavalla ja siihen tuli sitten pakollinen paussi ja osa keikoista peruttiin. Tällöin bändi alkoi vetää aineita ja siirtyi sitten Los Angelesiin odottelemaan, jossa seuraavien keikkojen piti olla. Tälle keikalle oli hommanneet liput mm. Guns N Rosesin basisti Duff McKagan sekä komppikitaristi ja biisintekijä Izzy Stradlin, joka oli bändin hc-fani (Gunnarit ei tuolloin vielä ollut edes kasassa, olivat vain aloittelevia katujätkiä). Mutta sitten Hanoi meni Mötleyn kanssa bailaamaan ja parin sekavan päivän jälkeen Vince hyppäsi rattiin ja lähti hakemaan kännissä lisää viinaa. Razzle mukaan ja se oli siinä. Tämä mursi kaikki ja kiertue oli siinä.

Itse veikkaan, että jos Razzle olisi jäänyt eloon ja bändi olisi saanut skismansa sovittua, läpimurto olisi varmasti tapahtunut. Paskemmatkin bändit menestyivät. Mutta se on vain jossittelua, koska kävi mitä kävi.

Kiitos tästä selvityksestä, jota kukaan ei ollut vielä kuullutkaan, kuin n. tuhat kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.

Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?

Jossittelua toki kaikki tyynni.

Kyllä se siinä ja siinä oli. Hanoit oli buukanneet jenkkeihin kiertueen ja pääsivät aloittamaan sen. Ekat keikat vedettiin muistaakseni itärannikolla ja ne menestyi hyvin. Fanipohja oli olemassa, vaikka suht pienille paikoille vielä vedettiinkin. Mutta sitten Monroen jalka murtui lavalla ja siihen tuli sitten pakollinen paussi ja osa keikoista peruttiin. Tällöin bändi alkoi vetää aineita ja siirtyi sitten Los Angelesiin odottelemaan, jossa seuraavien keikkojen piti olla. Tälle keikalle oli hommanneet liput mm. Guns N Rosesin basisti Duff McKagan sekä komppikitaristi ja biisintekijä Izzy Stradlin, joka oli bändin hc-fani (Gunnarit ei tuolloin vielä ollut edes kasassa, olivat vain aloittelevia katujätkiä). Mutta sitten Hanoi meni Mötleyn kanssa bailaamaan ja parin sekavan päivän jälkeen Vince hyppäsi rattiin ja lähti hakemaan kännissä lisää viinaa. Razzle mukaan ja se oli siinä. Tämä mursi kaikki ja kiertue oli siinä.

Itse veikkaan, että jos Razzle olisi jäänyt eloon ja bändi olisi saanut skismansa sovittua, läpimurto olisi varmasti tapahtunut. Paskemmatkin bändit menestyivät. Mutta se on vain jossittelua, koska kävi mitä kävi.

Niin surullista.

Ja ärsyttävää. Andy ja Mike voisivat olla nyt maailmantähtiä kuten Duff, Izzy ja Vince.

Eiköhän se ole viina millä Andy on aivonsa tuhonnut. Ei se vielä parikymmentä vuotta sitten tuollainen ollut vaikka suupaltti ja kova itsensä kehuja olikin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana sitä brenkkua on mennyt jatkuvasti enemmän ja enemmän ja käytöskin muuttunut agressiivisemmaksi.