Andy McCoy on säveltänyt hittejä, saanut kultalevyjä, soittanut maailmankuulujen rock-tähtien kanssa, asunut ainakin neljässä eri maassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.

Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?

Jossittelua toki kaikki tyynni.

Mihin ne sitä Razzlea tarvitsi?Muita rumpaleita ei maailmassa ollut?Kappas kun Metallica,Ac/dc,Lynyrd skynyrd ovat kaikki osanneet koota rivinsä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no sehän se oikeuttaa olemaan kpää.

Miettikää vaikka nyt Tuomas Holopaista: on luonut jotain paljon suurempaa kuin Antti Hulkko (vaikka täällä mammalassa ei tiedetä, niin Nighwish on maailmalla todella suosittu). Niin mitä tekee Tuomas? Asuu korvessa Itä-Suomessa, keikkailun välissä luo uutta musiikkia siellä kotonaan, on nöyrä ja ystävällinen. Tavallinen.

Suurempaa levymyynnillisesti kyllä.

Mutta kyllä Hanoi Rocks on ollut niin merkittävässä asemassa rock-musiikin historiassa, vaikkei olekaan yhtä tunnettu, että pidän sitä suuremmassa arvossa. On ollut yksi esikuvista muiden muuassa Gunnareille.

Kenties. Mutta jos nyt musiikillisesti ajatellaan, niin Holopaisen työt nyt vaan yltää niin paljon korkeammalle tasolle kaikessa.

Se on sinun subjektiivinen näkemyksesi.

Voisit kuitenkin avata hieman että mihin perustat sen.

En ole lahjakas musiikissa enkä puhu musiikin kieltä, joten ehkä en osaa selittää asiaa, joku muu varmaan osaisi oikeilla termeillä.

Hanoi on hyvä, en ole sitä kieltänyt. Mutta eikös tälläinen rock perustu aika yksinkertaisiin sävelkuvioihin ja muutamaan sointuun? No yksinkertainen on toki usein parasta.

Holopainen sen sijaan säveltää. Moni biisi on kuin joku Sibeliuksen sinfonia erilaisine sävelkulkuineen ja rytminvaihtoineen. Kuin monta biiisiä yhdessä kappaleessa.

Ja nykyään hänellä on laulaja, jolle mikään ei ole mahdotonta, saa esitettyä kaiken, vaikka, en nyt muista mikä kappale se oli, missä Floor oli kysynyt, että missä välissä voi hengittää -ja sai silti vedettyä läpi biisin.

Silti esim Sex Pistolsin debyytti ja ainoa levy on parempi kuin yksikään Holopaisen tuotos. Vaikka siinä on vain kolme sointua.

Tajuatko? Biisien hyvyys ei ole ole verrannollinen musiikilliseen kikkailuun. Monimutkainen teos voi olla ihan paska, kun taas joku räkäinen punk-levy voi olla mestariteos. Siinä on niin monta osa-aluetta, jotka vaikuttaa. 

Pyysit että avaan subjektiivista näkemystäni ja tein sen. Tajuatko? Muuten olen kyllä kanssasi samaa mieltä.

Juu, tajuan tajuan. Rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.

Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?

Jossittelua toki kaikki tyynni.

Mihin ne sitä Razzlea tarvitsi?Muita rumpaleita ei maailmassa ollut?Kappas kun Metallica,Ac/dc,Lynyrd skynyrd ovat kaikki osanneet koota rivinsä uudelleen.

Razzle oli vissiin tyyppinä sellainen, että se sai bändin kemiat kohdalleen. Tasoitti Andyn luonnevikojen aiheuttamia riitoja ja muutenkin oli bändin ilopilleri. Kun se lähti pois, kone alkoi yskimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.

Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?

Jossittelua toki kaikki tyynni.

Mihin ne sitä Razzlea tarvitsi?Muita rumpaleita ei maailmassa ollut?Kappas kun Metallica,Ac/dc,Lynyrd skynyrd ovat kaikki osanneet koota rivinsä uudelleen.

Razzle oli vissiin tyyppinä sellainen, että se sai bändin kemiat kohdalleen. Tasoitti Andyn luonnevikojen aiheuttamia riitoja ja muutenkin oli bändin ilopilleri. Kun se lähti pois, kone alkoi yskimään.

Ac/dc menetti alkuperäisen laulajansa,joten tuohon Razzlen ainutlaatuisuuteen suhtaudun hölynpölynä. Jos palo olisi Hanoilla oikeasti ollut kova niin kyllä meininki olisi saatu jatkumaan.

En tykkää kuunnella

Andyn mongerrusta. Ihan takuulla osaa puhua suomea kunnollakin.

Entä ne puheensa että kuuluu roma-----

??? Hmmm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no sehän se oikeuttaa olemaan kpää.

Miettikää vaikka nyt Tuomas Holopaista: on luonut jotain paljon suurempaa kuin Antti Hulkko (vaikka täällä mammalassa ei tiedetä, niin Nighwish on maailmalla todella suosittu). Niin mitä tekee Tuomas? Asuu korvessa Itä-Suomessa, keikkailun välissä luo uutta musiikkia siellä kotonaan, on nöyrä ja ystävällinen. Tavallinen.

Tuosta esimerkkiä:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Hanoi Rocks oli kulttibändi, mutta ei koskaan NW:n kokoluokkaa.

Kulttibändi=ei kovinkaan menestynyt. Vain levymyynti lasketaan ja se on Hanoin kohdalla ollut hyvin vaatimatonta.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää kuunnella

Andyn mongerrusta. Ihan takuulla osaa puhua suomea kunnollakin.

Entä ne puheensa että kuuluu roma-----

??? Hmmm.

Isänsä kiistänyt romanisukulaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no sehän se oikeuttaa olemaan kpää.

Miettikää vaikka nyt Tuomas Holopaista: on luonut jotain paljon suurempaa kuin Antti Hulkko (vaikka täällä mammalassa ei tiedetä, niin Nighwish on maailmalla todella suosittu). Niin mitä tekee Tuomas? Asuu korvessa Itä-Suomessa, keikkailun välissä luo uutta musiikkia siellä kotonaan, on nöyrä ja ystävällinen. Tavallinen.

Tuosta esimerkkiä:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Hanoi Rocks oli kulttibändi, mutta ei koskaan NW:n kokoluokkaa.

Jep.

450 000 katsojaa tuolla keikalla. Saman verran kuin GNR:llä, joka soitti seuraavaksi.

Samainen bändi on mm. myynyt Wembley arenan loppuun.

Hanoin saavutukset ovat pitkälti luokkaa Mike pääsi vetämään dueton Axlin kanssa ja Slash sanoi sitä ja tätä. Kulttimainetta oli, mutta suosio jäi jossittelun varaan.

Ei se yleisön määrä silti poista sitä tosiasiaa, että Nightwishin musiikki on geneeristä ja tylsää, kun taas Hanoin musiikki oli jotakin ihan muuta. Nämä nykypäivän kiltit ja tuotetut muusikot voi olla kovia roolipelaajia siellä omalla eräkämpällään, mutta heidän musiikissaan ei ole seksiä eikä vaarantunnetta eikä siitä välity mitään aitoja viboja. Se sopii monelle ja hyvä niin, mutta itselleni sellainen ei toimi ollenkaan ja haluan musiikilta tiettyä asennetta, jota nämä sonataarcticat, nightwishit ja muut ei tarjoa. Tykkään enemmän Hanoista, Smackista ja sen tyyppisestä. 

Minä näkisin asian toisin päin.

Hanoin biisit olivat geneeristä rockia.

NW:llä on selkeämmin oma tyylinsä, ja biiseissä on ihan eri tavalla monipuolisuutta kuin kukkopoikien kolmisointurockissa.

Sointujen määrä on vain yksi musiikin monista ulottuvuuksista. Teknisesti korkeatasoinen musiikki ei välttämättä yllä korkeisiin ansioihin taiteellisesti. Tunne ja sanoma sekä niiden välittyminen taiteesta nauttijalle on nähdäkseni taiteessa kaikkein tärkeintä.

Hanoi Rocks otti vaikutteita perinteisestä rock 'n' rollista, glam rockista, punkista ja muistakin tyyleistä. Näiden synteesistä kehittyi yhtyeen oma soundi. Heillä oli ilmaisuvimma ja he saivat sen ulos musiikkiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no sehän se oikeuttaa olemaan kpää.

Miettikää vaikka nyt Tuomas Holopaista: on luonut jotain paljon suurempaa kuin Antti Hulkko (vaikka täällä mammalassa ei tiedetä, niin Nighwish on maailmalla todella suosittu). Niin mitä tekee Tuomas? Asuu korvessa Itä-Suomessa, keikkailun välissä luo uutta musiikkia siellä kotonaan, on nöyrä ja ystävällinen. Tavallinen.

Tuosta esimerkkiä:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Hanoi Rocks oli kulttibändi, mutta ei koskaan NW:n kokoluokkaa.

Jep.

450 000 katsojaa tuolla keikalla. Saman verran kuin GNR:llä, joka soitti seuraavaksi.

Samainen bändi on mm. myynyt Wembley arenan loppuun.

Hanoin saavutukset ovat pitkälti luokkaa Mike pääsi vetämään dueton Axlin kanssa ja Slash sanoi sitä ja tätä. Kulttimainetta oli, mutta suosio jäi jossittelun varaan.

Ei se yleisön määrä silti poista sitä tosiasiaa, että Nightwishin musiikki on geneeristä ja tylsää, kun taas Hanoin musiikki oli jotakin ihan muuta. Nämä nykypäivän kiltit ja tuotetut muusikot voi olla kovia roolipelaajia siellä omalla eräkämpällään, mutta heidän musiikissaan ei ole seksiä eikä vaarantunnetta eikä siitä välity mitään aitoja viboja. Se sopii monelle ja hyvä niin, mutta itselleni sellainen ei toimi ollenkaan ja haluan musiikilta tiettyä asennetta, jota nämä sonataarcticat, nightwishit ja muut ei tarjoa. Tykkään enemmän Hanoista, Smackista ja sen tyyppisestä. 

Minä näkisin asian toisin päin.

Hanoin biisit olivat geneeristä rockia.

NW:llä on selkeämmin oma tyylinsä, ja biiseissä on ihan eri tavalla monipuolisuutta kuin kukkopoikien kolmisointurockissa.

Sointujen määrä on vain yksi musiikin monista ulottuvuuksista. Teknisesti korkeatasoinen musiikki ei välttämättä yllä korkeisiin ansioihin taiteellisesti. Tunne ja sanoma sekä niiden välittyminen taiteesta nauttijalle on nähdäkseni taiteessa kaikkein tärkeintä.

Hanoi Rocks otti vaikutteita perinteisestä rock 'n' rollista, glam rockista, punkista ja muistakin tyyleistä. Näiden synteesistä kehittyi yhtyeen oma soundi. Heillä oli ilmaisuvimma ja he saivat sen ulos musiikkiinsa.

No NW nyt on molempia. Teknisesti korkeatasoista JA taiteellisesti ansiokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy kävi aikoinaan jenkeissä niin isoissa musapiireissä (Mötley,Gunnarit, Iggy pop..) ettei yksikään toinen suomalainen ole käynyt.

Tekeekö se tästä, kuka hän sitten onkaan, jonkin ihmeellisen olennon?

Tekee se. Joillekin. Tirsk.

Joillekin tyypeille Suomessa on valtava asia jo sekin, että joku amerikkalainen c-tason julkku kommentoi jotain suomalaista tuotetta, bändiä tai mitä tahansa vähänkin Suomeen liittyvää. Halleluja, Suomi mainittu ja oikein amerikkalaisen suulla!

En käsitä miten joillakin voi olla noin olematon itsetunto. Kaipa tällaiset sitten juurikin ihailee jotain narsistista pullistelijaa, kuten Andy on, he luulevat, että hyvä itsetunto on öykkäröintiä, ylimielisyyttä, huonoa käytöstä ja pikkumaisuutta. Tämähän on perinteisesti ollut juuri joko huonon itsetunnon omaavan henkilön ylikompensointia tai sitten narsistin kuspäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy on hyvä muusikko ja ennen kaikkea hänen asenteensa oli keskeinen tekijä että Hanoi Rocks lähti kokeilemaan maailmalle. Andyhän soitti Pelle Miljoonassa aluksi, mutta sanoi jo silloin että on bändissä vain sen aikaa että saa rahaa lähteä ulkomaille. Aluksi se tarkoitti Tukholmaa, sitten Lontoota ja lopulta Los Angelesia. Andyllä oli aina hankala ja ilkeä luonne, tämä tulee hyvin esille esim Hanoi Rocks-kirjassa ja Michael Monroen muistelmissa. Siinä missä Monroe oli suutahteleva primadonna, Andy oli häijy ja narsistinen kiusaaja, jolle muut oli vain välikappaleita omiin päämääriin. Tähän päälle aineet niin jälki oli rumaa,

Hanoi olisi hajonnut vaikka Razzle ei olisi kuollut. Sami Yaffa oli lähdössä bändistä koska ei kestänyt Andyä. Hän myös seurusteli Andyn exän kanssa, vaikka Andy oli itse tämän exän aikanaan jättänyt. Myös aineet verotti bändiä, Monroe oli ihan erillään ja Andy omissa oloissaan. Muut hengasi keskenään. Sitten kävi mitä kävi.

Hanoin levyt on todella hyviä, jopa viimeinen, vaikka se on tuotettu huonolla tavalla. Mutta niissä kuuluu Andyn hieno biisintekotaito ja kyky tehdä todella hyviä koukkuja. Monroe ei esim osaa tätä puolta ollenkaan, vaikka onkin erinomainen keulakuva. Siksi hänen soolonsa ovat pääasiassa maksimissaan keskivertoja ja tylsiä. Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka, mutta hän ei saa hommaa yksin kasaan ja koska riitautuu aina muiden kanssa, bändit on mahdottomia.

Hanoin jälkeen kaikilla oli omia juttujaan. Andy soitteli omiaan ja Iggy Popin kanssa, Michael asui New Yorkissa ja perusti Demolition 23 ja Jerusalem Slim-bändit, joissa jälkimmäisessä soitti Samia Yaffa. Little Steven taas muistaakseni ainakin osin tuotti ensin mainittua bändiä ja yhdellä biisillä on myös Axl Rose. Michael kuitenkin sekoili ja otti itseensä asioita, mikä teki markkinoinnisa vaikeaa ja tulehdutti välejä tuotantoportaan kanssa.

Mutta joo, on tämä mielenkiintoinen bändi. Joku vertasi Tuoma Holopaiseen; mielestäni vertaus on huono, koska lähtökohdat on ihan toisenlaiset ja musiikki ihan eri planeetoilta. Kaikki kunnia Tuomakselle, mutta Hanoi on oma lukunsa. 

Tarkennuksia: siis Andy suuttui Samille tästä seurustelusta ja viimeisellä levyllä tarkoitan tietysti Two steps.. levyä. Näitä 2000-luvulla tehtyjä en edes laske mukaan.

Oletko lukenut Razzlesta pari vuotta sitten kirjoitetun kirjan? Olisiko mitään mahdollisuuksia läpimurtoon ollut jos Razzle ei olisi kuollut?

Jossittelua toki kaikki tyynni.

Mihin ne sitä Razzlea tarvitsi?Muita rumpaleita ei maailmassa ollut?Kappas kun Metallica,Ac/dc,Lynyrd skynyrd ovat kaikki osanneet koota rivinsä uudelleen.

Razzle oli vissiin tyyppinä sellainen, että se sai bändin kemiat kohdalleen. Tasoitti Andyn luonnevikojen aiheuttamia riitoja ja muutenkin oli bändin ilopilleri. Kun se lähti pois, kone alkoi yskimään.

Ac/dc menetti alkuperäisen laulajansa,joten tuohon Razzlen ainutlaatuisuuteen suhtaudun hölynpölynä. Jos palo olisi Hanoilla oikeasti ollut kova niin kyllä meininki olisi saatu jatkumaan.

Jep. Olisi vain olleet työluvat jenkkeihin kiven alla. Niitä ei olisi herunut jatkossa. Jenkeissä kun on hampaattomia narkkareita ihan omasta takaa jo miljoonia. Moni niistä rämpyttää kitaraakin ja mongertaa kansainvälistä shitsontaa.

Hanoi Rocsin hajoaminen oli virhe. Jäsenet olivat nuoria ja lapsekkaita heittessään kaiken pois kun yhsi jäsen sattui kuolemaan.

Ratsle ei ollu kummoinen runpali. Gyp Casinokin oli parempi.

Aloitus vaikutti niinkuin Sofian puolustukselta. Sen ymmärrän että nuo päihteet tekee huonokäytöksisen ksipään, kukaan varmastikkaan jaksa pysyä asiallisena ja oikeen tässä maailmassa kun monta vuoskymmentä vedetty holia ja muuta moskaa.. tuo äijä on kuin pystyynkuollut runko jo. Eihän se tossakaan jaksossa välillä edes tiennyt missä oikeen on ja mitä mesoaa.

Smack mainittu!

Vierailija kirjoitti:

Andyn ylimielinen asenne häiritsee hänessä eniten.

Ja se karmea hattu. 

En tiedä, onko jo mainittu, mutta mua ainakin säväyttää eniten, että Andy oli naimisissa Johnny Thundersin serkun kanssa (Angela). Siis huhhuh mikä Suomi-kytkös. Andy oli ehkä ikoni joillekin, mutta JT on sellanen tukka-rock'n'roll-pioneeri, että huhhuh, ei ollut Hanoin pikkupojat vielä koskenutkaan hiuslakkaan siihen aikaan.

Hän on narkkari. Aivot vaurioituneet. Lahjakas kyllä musiikillisesti.

Muilla ansioilla ei ole merkitystä jos sulattaa aivonsa heroiinilla ja on m*lkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Andy taas osaa biisien teon ihan sinne kansainväliselle huipulle saakka. 

Mun mielestä Hanoilla ei oo yhtäkään oikeasti hyvää biisiä (eikä oo andyn sooloillakaan). Kaikista jää jotain puuttumaan. Million miles pääsee ehkä lähimmäksi hyvää biisiä.

Paras biisi on sekin cover. 

Onhan moniakin. Sooliolla esim Strung out.