Miksei opiskelijan rahat riitä Suomessa?
Ärsyttää. Minulla on kaksi lasta opiskelemassa. Toinen aloitti syksyllä amk-opinnot ja toinen opiskelee toista vuotta yliopistossa, kävi armeijan lukion jälkeen ja sen jälkeen muutti kotoa.
Olen järkyttynyt, kuinka pienellä budjetilla heidän pitää pärjätä, vaikka on opintolainaakin. Systeemi epätasa-arvoistaa, koska kaikilla ei ole vanhempia tukemassa. Olen nuorille sanonut, että ei, heidän ei ole pakko alkaa woltin ruokakuskiksi tai puhelinmyyjäksi opintojen ohella, koska se opiskelu on heidän päätyönsä. Tulee vaan turhaa sotkua ja takaisin maksettavaa opintotukea, jos alkaa voimiensa äärirajoilla tehdä opiskelun ohella pienipalkkaista työtä. Kesätyöt on asia erikseen, jos niitä sattuu saamaan.
Nuoremman lapsen kanssa yhdessä laskettiin, että hänellä jää tuloista vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen käteen 120 euroa kuussa. Hyvinvointivaltiossa. Hän syö usein lounaan ammattikorkeakoululla (kelan ateriatuella vähän alle 3 euroa). Vaikka se kunnon lounas pienentääkin ruokakuluja kokonaisuutena, onhan tuo 120 euroa pieni summa kenelle tahansa.
Minä olen sitä mieltä, ettei korkeakouluopiskelijoiden elättämiseen pitäisi kulua äidin ja isän rahoja, kyseessä aikuiset ihmiset. Annoin molemmille lapsille juuri 50 euron lahjakortit Lidliin. Kun vanhempi lapsista tulee kotiin pari kertaa kuussa viikonlopuksi, ostan netistä matkaliput valmiiksi, koska tiedän, ettei hän pysty niitä itse maksamaan. Olen maksanut tässä kuussa yhden hammaslääkärilaskun ja lähettänyt kirjeenä pari leffalippua yliopisto-opiskelijalle, että elämässä olisi vähän iloakin. Toinen lapseni pyysi viime viikonloppuna, saako hän äiti ottaa mukaan pari rullaa vessapaperia, kun hänellä oli lopussa. Ihan tuollaisia perustarpeita. Kyllä toimeentulotukea tarvitsisi, jos ihmisellä ei riitä rahat ostaa vessapaperia.
Samaan aikaan painostetaan yhteiskunnassa, että opiskelkaa ammatti ja pusketaan läpi tavoitetta, että puolet nuorista korkeakoulutukseen. Sitten homma kuitenkin läväytetään vanhemmille, joilta yhteiskunta odottaa panostusta aikuisten lasten kuluihin.
Kommentit (196)
Mun opiskelija asuu kotona, me maksamme hänen ruokansa ja puhelimensa. Ja esimerkiksi vakuutusmaksut. Jouluna annoin 500 lahjaksi. Vaatehankinnoissa olen avustanut kirppislöytöjen muodossa.
Totta kai opintojen ohessa käydään töissä. Miten ihmeessä muuten edes työpaikan saisi, jos valmistuneena ei ole ollenkaan työkokemusta..
Vierailija kirjoitti:
Totta kai opintojen ohessa käydään töissä. Miten ihmeessä muuten edes työpaikan saisi, jos valmistuneena ei ole ollenkaan työkokemusta..
Kesällä ollaan töissä. Lukuvuoden aikana kannattaa keskittyä siihen että valmistuu aikataulussa ja saa osan lainasta anteeksi.
800 000 köyhyysrajalla, tai alle sen. 800 000 töissä, joista kai toimeentulevien osa julkisella, loput tuottavissa töissä. Loppu rahvas missälie. Hallinnoissa puhuvia päitä riittää, eikä työvoimapulaa siellä ole.
120e saa helposti kuukauden ruoat kun tekee itse.
Minä olen jo ihan aikuinen korkeakouluopiskelija, joka on ollut jo kauan omillaan, ja täytyy olla samaa mieltä siitä, että onhan se budjetti todella pieni, mutta tuo kuulostaa kyllä jo erikoiselta.
Toki suunnittelin opintojen aloittamisen niin, että minulla on hyvä puskuritili jonne kajota hätätilanteessa, mutta yllätyksekseni en ole sitä lainkaan tarvinnut. Itse en saa edes asumistukea, koska minulla on omistusasunto, joten kustannan elämiseni tällä hetkellä opintorahalla ja opintolainalla. Eihän tällä tosiaan mitään extraa hankita, mutta pärjään kyllä, pakollisten laskujen (lainanlyhennykset yms.) jälkeen käteen jää kuitenkin useampi satanen, ja kun sitä syö yliopistolla lounaan, ei siihen ruokaankaan paljoa kuussa mene.
Itse näin vanhempana opiskelijana en ole kiinnostunut enää bilettämisestä, mutta joka viikko niitä ryyppäjäisiä näyttää nuoremmilla olevan, mitenköhän ne mahdetaan kustantaa tuosta satkusta?
Ap miten lapsesi asuvat. Meillä lapsi opiskeli yliopistossa vieraalla paikkakunnalla 3,5 v jonka jälkeen loppuopiskelun kotipaikkakunnalla samalla alan töissä.
Vieraalla paikkakunnalla asui kokoajan solussa, itse tuin 150 e/kk noita kiinteitä kustannuksia ja sitten väliin muuta. Tavoite oli että lainaa ei lapsen tarvitse ottaa.
Hyvin meni...
Ei ne suuret tulot vasn pienet menot, nykyään jaikilla pitää olla yksiöt... aivan pimee vaatimus.
Yhteiskunta rakennuttaa noita opiskelija-asununtoja kaupunkien parhaille paikoille mikä on kyllä käsittämätöntä.
Se raha täyden lainan kanssa ei ole niin pieni etteikö sillä pärjäisi KUNHAN asuu mahdollisimman halvasti.
Tiedän ettei se ole kaikille aina mahdollista mutta esimerkiksi Helsingissä on vapaana opiskelijasoluja jotka ovat halpoja. Eihän se ole kiva asumisenmuoto mutta asuin esimerkiksi itse solussa jossa oli oma WC ja joka oli erinomaisten kulkuyhteyksien varrelta. Vastaavan alueen yksilö olisi ollut ainakin 50% enemmän.
Se on ikävää että opiskelijana on nykyään pakko ottaa lainaa sillä ilman sitä ei ihan oikeasti tule toimeen. Jollain onnellisella on joustava osa-aikatyö mutta niitä ei ole joka kiven alla tarjolla jokaiselle ja jotkin alat ovat sen verran vaativia ettei paukkuja välttämättä ole.
T: taannoin valmistunut ja suht ankeassa solussa asunut ja rahat riitti kaikkeen tarpeelliseen ilman kummempaa budjetointia. Uudet vaatteet yms. Turhat ostokset rahoitin kesäloma-ansioilla.
Olemme kouluttaneet kaikki lapsemme niin, ettei heidän ole tarvinnut ottaa opintolainaa. Tiukkaa on tehnyt mutta lapset ovat osanneet arvostaa asiaa. Kesätöitä tehneet ja eläneet myös niillä rahoilla ja muilla säästöillä.
Opiskelijan elämä ei ole kummoista taloudellisesti. Ainut ryhmä mikä joutuu elämään velaksi.
Jos asuu yksiössä keskustassa niin.... eipä ihme jos rahat ovat tiukilla. Eihän suurimmalla osalla työssäkävijöistäkään ole mahdollisuutta asua keskustassa.
Tämä on ihan nurinkurista. Opiskelijoiden ei mielestäni tarvitsisi joutua stressaamaan rahan riittävyydestä. Omille lapsilleni ainakin aion maksaa kuluja jotta pärjäävät.
Vapaaehtoisesti työttömienkin pitäisi joutua ottamaan lainaa ja opiskelijoille kuuluisi opintotuen summaksi vähintään se sama kuin työttömille.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo ihan aikuinen korkeakouluopiskelija, joka on ollut jo kauan omillaan, ja täytyy olla samaa mieltä siitä, että onhan se budjetti todella pieni, mutta tuo kuulostaa kyllä jo erikoiselta.
Toki suunnittelin opintojen aloittamisen niin, että minulla on hyvä puskuritili jonne kajota hätätilanteessa, mutta yllätyksekseni en ole sitä lainkaan tarvinnut. Itse en saa edes asumistukea, koska minulla on omistusasunto, joten kustannan elämiseni tällä hetkellä opintorahalla ja opintolainalla. Eihän tällä tosiaan mitään extraa hankita, mutta pärjään kyllä, pakollisten laskujen (lainanlyhennykset yms.) jälkeen käteen jää kuitenkin useampi satanen, ja kun sitä syö yliopistolla lounaan, ei siihen ruokaankaan paljoa kuussa mene.
Itse näin vanhempana opiskelijana en ole kiinnostunut enää bilettämisestä, mutta joka viikko niitä ryyppäjäisiä näyttää nuoremmilla olevan, mitenköhän ne mahdetaan kustantaa tuosta satkusta?
Bileethän ovat pääasiassa hyvien perheiden lasten verkostoitumista. Isi maksaa.
Miksikähän ei? Maksettiin auton vakuutukset, muuten kyllä pärjänneet omillaan. Mutta ravintolat jättivät välistä.
No kun nykyään kaikkien pitää asua uudehkossa tai muuten hyvin varustellussa yksiössä tai jopa pikku kaksiossa yksin.
Pitää olla trendikäs sisustus ja hyvännäköiset vaatteet.
Istutaan kahviloissa joissa kahvi maksaa 3 € latte 6 €, syödään valmista ruokaa ja otetaan monta kertaa viikossa take away lounas.
Ei oo ihme ettei riitä.
Harvalla työssäkäyvälläkään olisi tällaiseen elintasoon varaa, eteenkään yksinelävällä.
Niinpä. 120e ei ole kun 12 pizzaa, koetappa sillä kuukausi elellä. Mut entäpä jos söisikin oikeaa kotiruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Se raha täyden lainan kanssa ei ole niin pieni etteikö sillä pärjäisi KUNHAN asuu mahdollisimman halvasti.
Tiedän ettei se ole kaikille aina mahdollista mutta esimerkiksi Helsingissä on vapaana opiskelijasoluja jotka ovat halpoja. Eihän se ole kiva asumisenmuoto mutta asuin esimerkiksi itse solussa jossa oli oma WC ja joka oli erinomaisten kulkuyhteyksien varrelta. Vastaavan alueen yksilö olisi ollut ainakin 50% enemmän.
Se on ikävää että opiskelijana on nykyään pakko ottaa lainaa sillä ilman sitä ei ihan oikeasti tule toimeen. Jollain onnellisella on joustava osa-aikatyö mutta niitä ei ole joka kiven alla tarjolla jokaiselle ja jotkin alat ovat sen verran vaativia ettei paukkuja välttämättä ole.
T: taannoin valmistunut ja suht ankeassa solussa asunut ja rahat riitti kaikkeen tarpeelliseen ilman kummempaa budjetointia. Uudet vaatteet yms. Turhat ostokset rahoitin kesäloma-ansioilla.
Asut jossain älämölösolussa ilman opiskelu-, asumis- ja kotirauhaa! Yhteiset tilat likaiset koska kukaan ei juuri välitä mistään mitään! Jatkuvia bileitä, ventovieraita ihmisiä ympärillä. Siinäpä asut ja opiskelet ilolla ja valmistut ajoissa ja olet kiitollinen - puoli-ilmaisesta asunnosta!
Vierailija kirjoitti:
No kun nykyään kaikkien pitää asua uudehkossa tai muuten hyvin varustellussa yksiössä tai jopa pikku kaksiossa yksin.
Pitää olla trendikäs sisustus ja hyvännäköiset vaatteet.
Istutaan kahviloissa joissa kahvi maksaa 3 € latte 6 €, syödään valmista ruokaa ja otetaan monta kertaa viikossa take away lounas.
Ei oo ihme ettei riitä.
Harvalla työssäkäyvälläkään olisi tällaiseen elintasoon varaa, eteenkään yksinelävällä.
Kuvailit keskiluokkaista elämää. Opiskelijalla sisustus on sitä mitä sattuu ilmaiseksi tai halvalla saamaan. Itselläni työpöytä, tuoli, sänky ja vanhemmilta saatu vanha telkkari. Ainoa valmis ruoka on opiskelijalounas eikä siihenkään ole joka päivä varaa. Kahviloista ja ravintoloista ei voi edes haaveilla.
Elin opiskeluajan ihan omilla tuloillani, vanhemmat eivät tukeneet yhtään. Opintotuki, vähän kesätöitä (ei joko yhtään tai kuukauden päivät kesässä), viiden tonnin verran nostin opintolainaa. Kyllä sillä hyvin tuli toimeen, paitsi loppuaika jolloin löytyi baarissa viihtyviä kavereita ja tuolloin jouduin sitä opintolainaakin ottamaan. Tämä 10 vuotta sitten. Elämä on valintoja.
Mä pyrin laittamaan tilille satasen ruokarahaa kuussa.
Täyden opintolainan ottaa. Omien kokemusten mukaan kerroin, että nuorena oleminen ja opiskeluaika on sellaista, että ne kokemukset, mitä saa silloin kaveripiirissä, niin niitä ei voi enää vanhemmiten rahalla ostaa myöhemmin. Ja ne opintolainat on todellisuudessa pieniä summia maksaa takaisin sitten kun pääsee töihin. Joten kannustin opintolainan ottamiseen.
Onneksi opiskelija-asuminen on sentään ihan kohtuuhintaista, kun ei yksityiseltä lähde vuokrailemaan.
Mä saan tuen ja lainan eli 900€/kk ja mulla jää melkein 300€ käteen siitä. Että missähän sitten lie vika.