Lue keskustelun säännöt.
Miksei opiskelijan rahat riitä Suomessa?
25.03.2023 |
Ärsyttää. Minulla on kaksi lasta opiskelemassa. Toinen aloitti syksyllä amk-opinnot ja toinen opiskelee toista vuotta yliopistossa, kävi armeijan lukion jälkeen ja sen jälkeen muutti kotoa.
Olen järkyttynyt, kuinka pienellä budjetilla heidän pitää pärjätä, vaikka on opintolainaakin. Systeemi epätasa-arvoistaa, koska kaikilla ei ole vanhempia tukemassa. Olen nuorille sanonut, että ei, heidän ei ole pakko alkaa woltin ruokakuskiksi tai puhelinmyyjäksi opintojen ohella, koska se opiskelu on heidän päätyönsä. Tulee vaan turhaa sotkua ja takaisin maksettavaa opintotukea, jos alkaa voimiensa äärirajoilla tehdä opiskelun ohella pienipalkkaista työtä. Kesätyöt on asia erikseen, jos niitä sattuu saamaan.
Nuoremman lapsen kanssa yhdessä laskettiin, että hänellä jää tuloista vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen käteen 120 euroa kuussa. Hyvinvointivaltiossa. Hän syö usein lounaan ammattikorkeakoululla (kelan ateriatuella vähän alle 3 euroa). Vaikka se kunnon lounas pienentääkin ruokakuluja kokonaisuutena, onhan tuo 120 euroa pieni summa kenelle tahansa.
Minä olen sitä mieltä, ettei korkeakouluopiskelijoiden elättämiseen pitäisi kulua äidin ja isän rahoja, kyseessä aikuiset ihmiset. Annoin molemmille lapsille juuri 50 euron lahjakortit Lidliin. Kun vanhempi lapsista tulee kotiin pari kertaa kuussa viikonlopuksi, ostan netistä matkaliput valmiiksi, koska tiedän, ettei hän pysty niitä itse maksamaan. Olen maksanut tässä kuussa yhden hammaslääkärilaskun ja lähettänyt kirjeenä pari leffalippua yliopisto-opiskelijalle, että elämässä olisi vähän iloakin. Toinen lapseni pyysi viime viikonloppuna, saako hän äiti ottaa mukaan pari rullaa vessapaperia, kun hänellä oli lopussa. Ihan tuollaisia perustarpeita. Kyllä toimeentulotukea tarvitsisi, jos ihmisellä ei riitä rahat ostaa vessapaperia.
Samaan aikaan painostetaan yhteiskunnassa, että opiskelkaa ammatti ja pusketaan läpi tavoitetta, että puolet nuorista korkeakoulutukseen. Sitten homma kuitenkin läväytetään vanhemmille, joilta yhteiskunta odottaa panostusta aikuisten lasten kuluihin.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun opiskelin jokunen vuosi sitten ennen näiden tukien ja tulorajojen parannuksia, rahaa sai max vajaa 500 euroa/kk ja tulorajat tuille oli tiukemmat.
Nyt on paljon isommat tulorajat ja on yleinen asumistuki joka on paljon anteliaampi.
Ennen asumislisä oli opiskelijalla 200 euroa/kk,
Eihän se yleinen asumistuki iso ole, koska opiskelijan tuloksi lasketaan myös opintolaina, vaikka ei sitä nostaisi.
Opintolainaa ei lasketa tuloksi. Asumistukeen vaikuttaa kuitenkin opiskelijan työtulo, jos käy töissä.
Tuossa on vedetty mutkat suoraksi. Tarkoitti varmaan sitä, että opintolaina lasketaan tuloksi sitten kun on se asumistuki saatu ja jos käteen jää opintorahasta ja asumistuesta vuokranmaksun jälkeen satanen tai korkeintaan 200, niin kelalta voi hakea toimeentulotukea, jota ei myönnetä, koska opintolaina lasketaan siellä tuloksi, nostipa sitä tai ei. Olen itse aikuiskoulutusrahalla opiskeleva alan vaihtaja, kun korona vei työpaikan ravintolapäällikkönä. Te-palveluista sanottiin, että voin ansiosidonnaisella opiskella esim. Hoiva-avustajaksi, kestää vuoden, ja palkka alle 2000 euroa. Onneksi järjestyi tuo aikuiskoulutusraha vähän mielekkäämpää opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap:n lapset! Älkää kuunnelko äitiänne, vaan menkää töihin opintojen ohella. Työnantaja ei valitse, jo ei ole työhistoriaa.
Sillä, että valmistunut henkilö on kesät tai illat ja viikonloput ollut jossain Hesburgerin kassalla töissä ei ole työnantajalle mitään merkitystä oikeissa töissä, johon soisin, että nuori valmistuu, niitä muutamaa lukuunottamatta, jotka opiskelevat ravintola-alaa.
Sillä todellakin on merkitystä.
Ei todellakaan ole, siis oikeissa töissä, johon korkeakouluopiskelija valmistuu!
Siinä vaiheessa, kun pääsee kesätöihin jollain tavalla omaa alaa liippaaviin esim. toimistohommiin, niin sitten on ihan eri asia! Jos kaksi henkilöä hakee sisälle valmistumisen jälkeen ja toinen esittää CV:n jossa on Hesburgerin kassalta pitkä työkokemus ja toinen jolla ei ole mitään työkokemusta, niin ihan samalta viivalta ne työhakemukset ja henkilöt arvioidaan. Sillä, että olet ollut Hesburgerin kassalla ei ole mitään merkitystä, jos et ole sitten jonnekin ravintoalalle hakemassa vaikka esimiestehtäviin.
Mä olen oikeissa töissä korkeakoulutettuna varhaiskasvatuksen opena ja kyllä vaan niistä aspaduuneista on ollut hyötyä työnsaannissa. 10 vuotta sitten kun valmistuin ei ollut tällainen työvoimapula. Ilman suhteita täytyi erottua joukosta jollain, ja mulla ne oli ne aspaduunit. Oli myös paljon helpompi työhaastattelussa kertoa itsestä työntekijänä kun oli oikeaa kokemusta alla.
Jos itse rekryäisin ja olisi kaksi tasavertaista hakijaa, joista toinen on ollut opintojen ohella tai muuten töissä vaikka sitten niissä "paskaduuneissa" valitsisin sen töitä tehneen. Sillä on luultavasti jo työelämän normisäännöt hallussa.
Olen ollut HR-palveluissa nyt 12 vuotta. Päävastuualueenani sijaisrekrytoinnit varhaiskasvatukseen, peruskouluihin ja sosiaalihuollon yksiköihin. Lisäksi toimin usein yksikön päällikön työparina toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa tarvittaessa. Siirryin hyvinvointialueelle 1.1., mikä muutti työnkuvaa.
Kyllä me keskustelemme myös muusta työkokemuksesta, mutta totuus on kuitenkin, että hakijat saavat pisteitä. Vaitiolovelvollisuuden vuoksi en saa kertoa tarkalleen, kuinka hakijat pisteytetään, mutta perusperiaatteet:
1. Vaadittava pätevyys
2. Jos ei pätevyys täyty, alan opintojen tilanne
Lisäksi muu aiempi koulutus.
3. Työkokemuksen määrä ja laatu vaadittavaan työtehtävään nähden
4. Muu työkokemus omalta alalta erilaisista työtehtävistä kuin hakemasi työpaikka
5. Suosittelijat
6. Kielitaito (suhteessa haettuun tehtävään)
6. Harrastukset, elämäntilanne, motivaatio.Valitettavasti pisteitä ei juurikaan saa muun alan töistä, mutta toki sitä voidaan motivaatio-kohdassa pitää hyödyllisenä.
En voi pisteytystä kertoa, mutta mitä pienemmän numeron olen maininnut, sitä suurempi painoarvo.
Miten harrastukset ja elämäntilanne voi olla kriteereinä, kun niitä ei saisi rekrytoinnissa kysyä hakijalta?
Harrastukset suositellaan laittamaan työhakemukseen. Katsoo vaan, ettei laita niitä, jotka työnantajan mielestä kuluttavat hakijan energian pois työnteolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin on se että opiskelijan pitää syödä ja asua velaksi. Sitä se opintotuki käytännössä on.
Kiva valmistua monen kymppitonnin velat niskassa, korot on iskeneet myös opintolainoihin joten ei ole enää edes ns.ilmaista lainaa niinkuin ennen.
Opintolainahyvitys on kiva, mutta hyvittää lainasta vain murto-osan ja asettaa aika paljon painetta siihen valmistumiseen, koska sen saadakseen pitää valmistua tiukassa aikataulussa. Ei hirveesti uskalla töitä ottaa ettei vaaranna kouluhommia (uupumus on opiskelijoilla yleistä ja tulee salakavalasti).
Maksoin 15t euron velan 2v. Se nostamani laina takasi minulle työpaikan. Ketuttihan se maksaa, mutta olisin voinut valita meneväni lukion jälkeen amk:hon lyhyemmäksi ajaksi kuin yliopistoon tuplasti pidemmäksi ajaksi. Elämä on valintoja.
Valinta oli myös nostaa opintolaina, olisin voinut jatkaa osa-aikatöissä, jota aluksi teinkin, mutta mukavuussyistä tein töitä vain kesäisin ja nostin muina aikoina lainaa sen verran kuin tatvitsisin peruselämiseen.
Elämä on valintoja eikä siellä yliopistossa maisterin paperit saadakseen tarvitse tupla-aikaa viettää ammattikorkeaan verrattuna. Minä olen opiskellut sosionomiksi amk 3,5 vuodessa päätoimisesti, joka oli minimiaika, jossa pystyi suorittamaan, jos ei ole hyväksi luettavia opintoja. Esim. yhteiskuntatieteiden kandin opinnot pitäisi saada 3 vuodessa ja maisteriksi siitä 2 vuodessa. Nopeamminkin ehtii. Se että opinto-oikeus on 7 vuotta, mahdollistaa tietysti hitaan etenemisen, mutta niinhän se on amk:n puolella myös.
Tulevaisuuden työelämää on jo ennakoitu vuoteen 2035 saakka. Työurasta tulee pirstaleisempaa ja pätkätyöt lisääntyvät. Tämä tarkoittaa jatkuvan oppimisen tarvetta. Mitä se tarkoittaa opiskelijalle: epävarmuustekijöiden lisääntymistä. Opintolainaa kannattaa tarkoin harkita, koska sen takaisin maksaminen muuttuu epävarmemmaksi pirstaleisempien työurien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi lapsi, joka opiskelee Suomessa ja saa valtiolta opintotukea ja asumislisää, eikä tarvitse maksaa lukukausimaksuja. Kesät hän käy töissä ja opiskelukuukaudet sitten elää kesätyötuloillaan ja tuilla.
Toinen lapsi asuu täällä USAssa ja maksaa lukukausimaksuja 15000 vuodessa ja saman verran asumisesta ja ruuasta yliopiston dormissa jaetussa huoneessa kahden muun opiskelijan kanssa. Mitään tukia hän ei saa, koska vanhempien tulot vaikuttavat niihin vaikka lapsi olisikin jo aikuinen.
Mun mielestä Suomessa on opiskelijoilla asiat aivan helvetin hyvin.
Kuule kun me vanhemmat täällä Suomessa ollaan maksettu kovana verotuksena jo ne opiskelut. Usassa on niin naurettavan pieni verotus, että kyllä sillä erotuksella Suomeen verrattuna jo muutaman mukulan opinnot maksaa.
Kyllä täälläkin maksetaan veroja. Me maksetaan esim. noin puolet tuloistamme. Niillä verorahoilla ei vaan täällä saa yhtään niin paljon vastinetta kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun nykyään kaikkien pitää asua uudehkossa tai muuten hyvin varustellussa yksiössä tai jopa pikku kaksiossa yksin.
Pitää olla trendikäs sisustus ja hyvännäköiset vaatteet.
Istutaan kahviloissa joissa kahvi maksaa 3 € latte 6 €, syödään valmista ruokaa ja otetaan monta kertaa viikossa take away lounas.
Ei oo ihme ettei riitä.
Harvalla työssäkäyvälläkään olisi tällaiseen elintasoon varaa, eteenkään yksinelävällä.
No vähän samaa ajattelin jo jokunen kymmenen vuotta sitten, kun luin, että enää ei opiskelija-asuntoja kannata rakentaa kaupungin laitamille (mutta kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien päähän), koska opiskelijat haluavat keskustaan. Itse asuin Tampereella ihan tyytyväisenä jossain Kaukajärvellä opiskelijatalossa ja minusta oli ihan luksusta, kun keskustaan pääsi monta kertaa tunnissa kulkevalla bussilla. En ikinä edes ajatellut, että olisi liian pitkä matka. Ilmeisesti sitten työelämään siirtymisen jälkeen kaupungin laitamat ovat taas realismia? Samaten eräskin lahjaksi antamani Kotiruoka-keittokirja tuli bumerangina takaisin, ilmeisesti perusruoan laittaminen itse on so last season. Mutta en tiedä ajattelevatko kaikki opiskelijat näin, ei voi leimata koko joukkoa.
Kuluuko "opiskelijaelämään"...
Mutta odotetaanpas jos porvarit pääsevöt valtaan. Loppuvat kaikki tuet ! Ja näätte mitä uudistuksia lukukausimaksuihin... Tavoitteena ettei rahvas opiskelisi. " Menkööt sahalle töihin, moukat !"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se raha täyden lainan kanssa ei ole niin pieni etteikö sillä pärjäisi KUNHAN asuu mahdollisimman halvasti.
Tiedän ettei se ole kaikille aina mahdollista mutta esimerkiksi Helsingissä on vapaana opiskelijasoluja jotka ovat halpoja. Eihän se ole kiva asumisenmuoto mutta asuin esimerkiksi itse solussa jossa oli oma WC ja joka oli erinomaisten kulkuyhteyksien varrelta. Vastaavan alueen yksilö olisi ollut ainakin 50% enemmän.
Se on ikävää että opiskelijana on nykyään pakko ottaa lainaa sillä ilman sitä ei ihan oikeasti tule toimeen. Jollain onnellisella on joustava osa-aikatyö mutta niitä ei ole joka kiven alla tarjolla jokaiselle ja jotkin alat ovat sen verran vaativia ettei paukkuja välttämättä ole.
T: taannoin valmistunut ja suht ankeassa solussa asunut ja rahat riitti kaikkeen tarpeelliseen ilman kummempaa budjetointia. Uudet vaatteet yms. Turhat ostokset rahoitin kesäloma-ansioilla.
Asut jossain älämölösolussa ilman opiskelu-, asumis- ja kotirauhaa! Yhteiset tilat likaiset koska kukaan ei juuri välitä mistään mitään! Jatkuvia bileitä, ventovieraita ihmisiä ympärillä. Siinäpä asut ja opiskelet ilolla ja valmistut ajoissa ja olet kiitollinen - puoli-ilmaisesta asunnosta!
Ei soluasuminen aina ole tuollaista. Ainakaan ei olisi, jos nämä palstojen kiltit ja tunnolliset opiskelijat pantaisiin asumaan soluissa. Asukkaistahan se asumisrauha riippuu, eikä asumosmuodosta.
Vierailija kirjoitti:
Väärin on se että opiskelijan pitää syödä ja asua velaksi. Sitä se opintotuki käytännössä on.
Kiva valmistua monen kymppitonnin velat niskassa, korot on iskeneet myös opintolainoihin joten ei ole enää edes ns.ilmaista lainaa niinkuin ennen.
Opintolainahyvitys on kiva, mutta hyvittää lainasta vain murto-osan ja asettaa aika paljon painetta siihen valmistumiseen, koska sen saadakseen pitää valmistua tiukassa aikataulussa. Ei hirveesti uskalla töitä ottaa ettei vaaranna kouluhommia (uupumus on opiskelijoilla yleistä ja tulee salakavalasti).
Kyllä opiskelijalta voi odottaa jonkinlaista rahallista panostusta tulevaisuuden eteen. Kannattaa kiinnittää huomiota alanvalintaan, jos lainan takaisinmaksu pelottaa. Opintojen venyttäminen ei ole hyödyksi kenelläkään, joten hyvä vain, ettei siihen kannusteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lomat Ruotsiin tai Norjaan töihin. Veroprosentti ei one mimmoinenkaan muutaman kuukauden töistä ja Suomen verottajalle voi unohtaa tehdä ilmoituksen. Jos vielä tuuri käy niin löytää työpaikan missä voi tehdä ylitöitä niin paljon kuin haluaa. Kielitaitokin karttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se raha täyden lainan kanssa ei ole niin pieni etteikö sillä pärjäisi KUNHAN asuu mahdollisimman halvasti.
Tiedän ettei se ole kaikille aina mahdollista mutta esimerkiksi Helsingissä on vapaana opiskelijasoluja jotka ovat halpoja. Eihän se ole kiva asumisenmuoto mutta asuin esimerkiksi itse solussa jossa oli oma WC ja joka oli erinomaisten kulkuyhteyksien varrelta. Vastaavan alueen yksilö olisi ollut ainakin 50% enemmän.
Se on ikävää että opiskelijana on nykyään pakko ottaa lainaa sillä ilman sitä ei ihan oikeasti tule toimeen. Jollain onnellisella on joustava osa-aikatyö mutta niitä ei ole joka kiven alla tarjolla jokaiselle ja jotkin alat ovat sen verran vaativia ettei paukkuja välttämättä ole.
T: taannoin valmistunut ja suht ankeassa solussa asunut ja rahat riitti kaikkeen tarpeelliseen ilman kummempaa budjetointia. Uudet vaatteet yms. Turhat ostokset rahoitin kesäloma-ansioilla.
Asut jossain älämölösolussa ilman opiskelu-, asumis- ja kotirauhaa! Yhteiset tilat likaiset koska kukaan ei juuri välitä mistään mitään! Jatkuvia bileitä, ventovieraita ihmisiä ympärillä. Siinäpä asut ja opiskelet ilolla ja valmistut ajoissa ja olet kiitollinen - puoli-ilmaisesta asunnosta!
Ei soluasuminen aina ole tuollaista. Ainakaan ei olisi, jos nämä palstojen kiltit ja tunnolliset opiskelijat pantaisiin asumaan soluissa. Asukkaistahan se asumisrauha riippuu, eikä asumosmuodosta.
No joo, mutta kyllä minä ihan tunnustan reilusti, että soluasunnosta vaihdoin yksiöön heti kun pääsin. Ei meillä ollut ikinä bileitä. Minun kokemat haasteet: 3 nuorta naista ja yksi vessa! Aamuisin oli ruuhka ja kiire. Toinen kämppiksistäni lorotti suihkussa vähintään 10 minuuttia joka ikinen aamu. Sen jälkeen kuivasi ja rasvasi itsensä siellä kylppärissä, nyppi kulmakarvoja ja ajeli ihokarvoja, föönasi hiuksia ja meikkasi. Niin hidasta ihmistä en ole toista tavannut, wc/kylpyhuone oli vähintään puoli tuntia putkeen varattu. Välillä oli pakko hätistää hänet muualle meikkaamaan, kun meinasin myöhästyä koulusta. Toinen kämppiksistäni taas jumalattomat löyhkät väänsi sinne vessaan joka ikinen aamu. Miten voi ihmisen uloste haista niin pahalta. Hänen poikaystävänsä oli tosi usein salaa meillä yötä. Ei mikään mieltä ylentävä juttu kuunnella paperinohuen seinän läpi voihkintaa ja sänkypuuhia vähintään 3-4 kertaa viikossa. Kun olisivat hoitaneet hommat nopeasti, mutta kun ei. Yleensä huokailu ja muut äänet alkoi klo 22 ja loppui puoleen yöhön mennessä, kiihtyen loppua kohden. Kerran olivat touhunneet suihkussa keskellä yötä ja kun menin aamulla vessaan, meinasin liukastua melkoiseen klimppiin siellä lattialla. Se oli niin sanoin kuvaamattoman inhottavaa.
Minä pidin omat vessapaperit omassa huoneessa, koska toisilla tytöillä kävi niin usein vieraita, jotka kulutti paperit loppuun. Kaikki vissyvedet ja limut oli harvinaisuuksia, joita sain mukaan lapsuudenkodista siellä vieraillessani. Ne vietiin aina, jos jätti jääkaappiin, joten niitäkin säilytin omassa huoneessa.
Minulla oli imuri. Sanoin, että sitä saa lainata. Kumpikaan kämppiksistä ei lainannut. Kertonee jotain siivoustyylistä, jos he omalla siivousvuorolla vähän rikkaharjalla ottavat roskia ja sitten märällä mopilla sutaisevat lattiaa. Meidän omat huoneet oli aika pienet, mutta yhteinen avokeittiö oli tosi tilava. Siellä oli ruokakalusto, avokeittiön tiskillä baarijakkarat, leveä sohva ja vielä minun oma nojatuoli. Se kyllä lensi kaatopaikalle, kun toisen kämmpiksen ystävä tuli baarista meille yöksi hukattuaan kotiavaimensa ja oli sammunut nojatuoliin ja herännyt siihen, että oksentelee siihen. Kauhea löyhkä, kankaasta oksennukset läpi. Sain sen verran korvausta, että tuttava suostui sen kuljettamaan pakettiautollaan kaatopaikalle sillä rahalla.
Meistä kukaan ei paljon baareissa juossut, kun kaikki oltiin niin köyhiä, mutta nuo opiskelijakampukset on täynnä monenlaista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi lapsi, joka opiskelee Suomessa ja saa valtiolta opintotukea ja asumislisää, eikä tarvitse maksaa lukukausimaksuja. Kesät hän käy töissä ja opiskelukuukaudet sitten elää kesätyötuloillaan ja tuilla.
Toinen lapsi asuu täällä USAssa ja maksaa lukukausimaksuja 15000 vuodessa ja saman verran asumisesta ja ruuasta yliopiston dormissa jaetussa huoneessa kahden muun opiskelijan kanssa. Mitään tukia hän ei saa, koska vanhempien tulot vaikuttavat niihin vaikka lapsi olisikin jo aikuinen.
Mun mielestä Suomessa on opiskelijoilla asiat aivan helvetin hyvin.
Kuule kun me vanhemmat täällä Suomessa ollaan maksettu kovana verotuksena jo ne opiskelut. Usassa on niin naurettavan pieni verotus, että kyllä sillä erotuksella Suomeen verrattuna jo muutaman mukulan opinnot maksaa.
Kyllä täälläkin maksetaan veroja. Me maksetaan esim. noin puolet tuloistamme. Niillä verorahoilla ei vaan täällä saa yhtään niin paljon vastinetta kuin Suomessa.
Ettehän maksa. Usassa pienipalkkaiset ei maksa tuloveroa lainkaan ja suuripalkkaisilla on verotuksessa katto. Vaikka periaatteessa on mahdollista, että maksaa 39% veroja, jos on hyvätuloinen, järjestelmä takaa vähennykset, mikä pienentää verotusta. Kaikesta suunnilleen saa vähennystä: asuntolainan koroista, hyväntekeväisyystyöstä. Sijoitusten verotus on kevyttä.
Veljeni kertoi juuri 27 miljoonaa dollaria vuodessa tienanneesta, jota voi jo pitää rikkaana. Hän maksoi veroa 13,9%. Tietenkin se on aiheuttanut kohua Usassa, koska tavallisessa kansassa jo 80 000 dollaria vuodessa tienaava maksaa 13,9% veroja. Minä en tietenkään tiedä, onko 80 000 dollaria normaali palkka vai suuri vai pieni, kun en ole ikinä siellä asunut. Veljeni muutti sinne töihin v. 2002, on naimisissa amerikkalaisen kanssa, eikä ole Suomessa vuosiin käynytkään. Alkuvuosina hänellä ei kyllä ollut lomaakaan vierailla Suomessa, mutta olen ymmärtänyt, että nykyisin jo noin 4 vkoa vuodessa lomailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun nykyään kaikkien pitää asua uudehkossa tai muuten hyvin varustellussa yksiössä tai jopa pikku kaksiossa yksin.
Pitää olla trendikäs sisustus ja hyvännäköiset vaatteet.
Istutaan kahviloissa joissa kahvi maksaa 3 € latte 6 €, syödään valmista ruokaa ja otetaan monta kertaa viikossa take away lounas.
Ei oo ihme ettei riitä.
Harvalla työssäkäyvälläkään olisi tällaiseen elintasoon varaa, eteenkään yksinelävällä.
No vähän samaa ajattelin jo jokunen kymmenen vuotta sitten, kun luin, että enää ei opiskelija-asuntoja kannata rakentaa kaupungin laitamille (mutta kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien päähän), koska opiskelijat haluavat keskustaan. Itse asuin Tampereella ihan tyytyväisenä jossain Kaukajärvellä opiskelijatalossa ja minusta oli ihan luksusta, kun keskustaan pääsi monta kertaa tunnissa kulkevalla bussilla. En ikinä edes ajatellut, että olisi liian pitkä matka. Ilmeisesti sitten työelämään siirtymisen jälkeen kaupungin laitamat ovat taas realismia? Samaten eräskin lahjaksi antamani Kotiruoka-keittokirja tuli bumerangina takaisin, ilmeisesti perusruoan laittaminen itse on so last season. Mutta en tiedä ajattelevatko kaikki opiskelijat näin, ei voi leimata koko joukkoa.
Oletkohan sinä tulkinnut oikein sitä uutista? Edelleen opiskelija-asuntoja on vaikka missä hevon kuusessa asti. Nyt vaan on uuden rakentamisen ideana sijoittaa opiskelijoita mahdollisimman lähelle kampusta. Siellä voi olla luentoja klo 8-12 ja uudestaan iltaluennot klo 18-20. Siis esimerkkinä.
Isompia kaupunkeja jos ei lasketa mukaan, pienemmissä on haasteena julkinen liikenne, jolla ei pääse liikkumaan. Minä asun noin 50 000 asukkaan pikkukaupungissa, ja meillä on hurjasti supistettu bussiliikennettä. Esim. Tässä lähiössä on yksi opiskelija-asuntotaloyhtiö. Täältä kulkee bussit keskustaan tunnin välein klo 07-09 ja takaisin klo 14-16. Muuhun aikaan ei pääse. No jos opiskelija sattuu käymään amista kaupungin toisella puolella, hän kulkee bussilla täältä lähiöstä 4,5 km keskustaan ja kävelee siitä amikselle 3 km. En siis väitä, että niin tapahtuisi, mutta periaatteessa ihan mahdollista. Minäkin kävin ennen töissä keskustassa bussilla, mutta en ole useampaan vuoteen viitsinyt, kun tunnin välein kulkee. Jos työt alkaa klo 08, minun pitää lähteä bussilla klo 07.05 ja odotella sitten keskustassa töiden alkua pitkään. Mieluummin menen omalla autolla ja lähden kotoa klo 07.45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi lapsi, joka opiskelee Suomessa ja saa valtiolta opintotukea ja asumislisää, eikä tarvitse maksaa lukukausimaksuja. Kesät hän käy töissä ja opiskelukuukaudet sitten elää kesätyötuloillaan ja tuilla.
Toinen lapsi asuu täällä USAssa ja maksaa lukukausimaksuja 15000 vuodessa ja saman verran asumisesta ja ruuasta yliopiston dormissa jaetussa huoneessa kahden muun opiskelijan kanssa. Mitään tukia hän ei saa, koska vanhempien tulot vaikuttavat niihin vaikka lapsi olisikin jo aikuinen.
Mun mielestä Suomessa on opiskelijoilla asiat aivan helvetin hyvin.
Kuule kun me vanhemmat täällä Suomessa ollaan maksettu kovana verotuksena jo ne opiskelut. Usassa on niin naurettavan pieni verotus, että kyllä sillä erotuksella Suomeen verrattuna jo muutaman mukulan opinnot maksaa.
Kyllä täälläkin maksetaan veroja. Me maksetaan esim. noin puolet tuloistamme. Niillä verorahoilla ei vaan täällä saa yhtään niin paljon vastinetta kuin Suomessa.
Ettehän maksa. Usassa pienipalkkaiset ei maksa tuloveroa lainkaan ja suuripalkkaisilla on verotuksessa katto. Vaikka periaatteessa on mahdollista, että maksaa 39% veroja, jos on hyvätuloinen, järjestelmä takaa vähennykset, mikä pienentää verotusta. Kaikesta suunnilleen saa vähennystä: asuntolainan koroista, hyväntekeväisyystyöstä. Sijoitusten verotus on kevyttä.
Veljeni kertoi juuri 27 miljoonaa dollaria vuodessa tienanneesta, jota voi jo pitää rikkaana. Hän maksoi veroa 13,9%. Tietenkin se on aiheuttanut kohua Usassa, koska tavallisessa kansassa jo 80 000 dollaria vuodessa tienaava maksaa 13,9% veroja. Minä en tietenkään tiedä, onko 80 000 dollaria normaali palkka vai suuri vai pieni, kun en ole ikinä siellä asunut. Veljeni muutti sinne töihin v. 2002, on naimisissa amerikkalaisen kanssa, eikä ole Suomessa vuosiin käynytkään. Alkuvuosina hänellä ei kyllä ollut lomaakaan vierailla Suomessa, mutta olen ymmärtänyt, että nykyisin jo noin 4 vkoa vuodessa lomailee.
Kumman paljon luulet tietäväsi USAn verotuksesta, vaikka et ole täällä koskaan asunut tai maksanut veroja. Esim. lapsivähennyksiä me ei saada verotuksesta, koska niille on yläraja tuloissa. Asuntolainan korkovähennykselle on myös yläraja. Yliopistomaksuista ei myöskään saada verovähennystä, koska myös siinä.on tuloraja, ja me tienataan siihen liikaa. Terveydenhuoltokuluja voi alkaa vähentää verotuksessa jos ne ylittävät 75000 dollaria vuodessa. Täällä verotuksen määrä riippuu myös siitä missä osavaltiossa asuu. Valtion veron lisäksi maksetaan myös osavaltion veroa (kaikissa osavaltioissa sitä ei ole). Sen lisäksi kiinteistöverot on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Meillä esim 18 000 dollaria vuodessa. Viime vuonna maksettiin veroja yli 600 000 dollaria. Mutta joo vähän liioittelin näköjään prosenteissa. Se olikin noin 40 prosenttia meidän tuloista. Meillä on siis hyvin varaa maksaa ne yliopistomaksut. Mutta kyllä täälläkin tuloista maksetaan veroa.
Pienituloiset ei maksa veroja. Muistaakseni jos tienaa alle 12950 dollaria vuodessa. Mutta onhan Suomessakin joku raja, minkä jälkeen tuloista alkaa vasta mennä veroa. Itse ainakin muistan ,että olen ollut kesätöissä nollaverokortilla, kun vuositulot olivat niin pienet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun opiskelin jokunen vuosi sitten ennen näiden tukien ja tulorajojen parannuksia, rahaa sai max vajaa 500 euroa/kk ja tulorajat tuille oli tiukemmat.
Nyt on paljon isommat tulorajat ja on yleinen asumistuki joka on paljon anteliaampi.
Ennen asumislisä oli opiskelijalla 200 euroa/kk,
Eihän se yleinen asumistuki iso ole, koska opiskelijan tuloksi lasketaan myös opintolaina, vaikka ei sitä nostaisi.
Opintolainaa ei lasketa tuloksi. Asumistukeen vaikuttaa kuitenkin opiskelijan työtulo, jos käy töissä.
Tuossa on vedetty mutkat suoraksi. Tarkoitti varmaan sitä, että opintolaina lasketaan tuloksi sitten kun on se asumistuki saatu ja jos käteen jää opintorahasta ja asumistuesta vuokranmaksun jälkeen satanen tai korkeintaan 200, niin kelalta voi hakea toimeentulotukea, jota ei myönnetä, koska opintolaina lasketaan siellä tuloksi, nostipa sitä tai ei. Olen itse aikuiskoulutusrahalla opiskeleva alan vaihtaja, kun korona vei työpaikan ravintolapäällikkönä. Te-palveluista sanottiin, että voin ansiosidonnaisella opiskella esim. Hoiva-avustajaksi, kestää vuoden, ja palkka alle 2000 euroa. Onneksi järjestyi tuo aikuiskoulutusraha vähän mielekkäämpää opiskeluun.
Juu, kyseessä oli opiskelijan asumistukien, siihen ei opintolaina vaikuta.
Maksoin 15t euron velan 2v. Se nostamani laina takasi minulle työpaikan. Ketuttihan se maksaa, mutta olisin voinut valita meneväni lukion jälkeen amk:hon lyhyemmäksi ajaksi kuin yliopistoon tuplasti pidemmäksi ajaksi. Elämä on valintoja.
Valinta oli myös nostaa opintolaina, olisin voinut jatkaa osa-aikatöissä, jota aluksi teinkin, mutta mukavuussyistä tein töitä vain kesäisin ja nostin muina aikoina lainaa sen verran kuin tatvitsisin peruselämiseen.