Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä kouluun yksi tunti liikuntaa kävelyn yms muodossa.
Tajuatko kuinka puuduttavaa olisi oppilaiden mielestä kävellä päivittäin tunti koulun ympäristössä? Kuka jaksaisi sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisilla lihakset kasvaa kun käy koiran kans talon nurkalla.
..mulla on paljon lihaksiakin..
Nuo liiallista lihaskasvua pelkäävät naiset ovat kyllä oma lukunsa.
Yhtä hupaisia kuin ylipainoiset miehet, jotka hermoilee siitä saavatko riittävästi protskua. Aivan veikeitä tapauksia.
No itseasiassa ei. Ihan kaikkien (miesten ja naisten) terveydestään huolehtivien pitäisi katsoa ruokavaliostaan muutama asia. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat:
1) Kalorisaanti. Jos syö kokonaisuudessaan liikaa tai liian vähän, niin kaiken muun viilaaminen on aika turhaa.Dopingeilla vai ilman?2) Makroravinteet. Varmista, että saat riittävästi proteiinia ja rasvaa. Siihen sitten päälle hiilaria tai lisää rasvaa (tai lisää proteiinia) uskontokuntasi evankeliumin mukaan niin, että kohta 1 toteutuu.
3) Mikroravinteet. Varmista, että syöt riittävästi ja riittävän monipuolisesti kasviksia ja huolehdi, että saat muutkin tarvittavat ravinteet. Jos syöt monipuolisesti kaikkea, tämä todennäköisesti toteutuu ja jos sinulla on jotain rajoittavia ruokavalioita, perehdy, miten vitamiinien ja hivenaineiden saanti varmistetaan tilanteessasi.
Taidat kuulua samaan hupaisaan porukkaan. Ei terveellä aikuisella ole tarvetta varmistaa että saa riittävästi proteiinia. Päinvastoin suurin osa suomalaista saa sitä liikaa ja lihoo.
Mutta ei mennä nyt siihen. Kunhan huomautin miten hupaisia ovat nämä sali- ja proteiiniuskovaiset, jotka usein ovat vielä ylipainoisia ja rapakuntoisia.
Onpa outo ajatus, että terveellä ihmisellä ei ole tarvetta miettiä makroravinteiden saantia ravinnostaan. Olisi ihan hauska tietää, miten sitä syöt ja miten se tukee sinun treenitavoiteitasi.
Ei kukaan miettinyt makroravinteita suhteessa treenitavoitteisiin siihen aikaan, kun suomalaiset lapset ja nuoret olivat oikeasti hyvässä kunnossa. Pottua ja kastiketta syötiin.
Eivät he olleet silloin oikeasti hyvässä kunnossa. Heistä vain harvemmat olivat erittäin huonossa kunnossa, mutta ei 50-luvun nuoret pärjäisi tämän päivän urheilevalle nuorisolle, jos heidät pistettäisiin samalle viivalle.
Dopingin kanssa vai ilman?
Urheilun historia ei ole ilmeisesti sinulle kovin tuttua, kun uskot, että vanhaan hyvään aikaan kaikki olivat puhtoisia. Kuvitteletko tosiaan, että aikana, jolloin ei ollut minkäänlaista valvontaa tai oikeastaan edes kunnollista säännöstöä, urheilijat eivät käyttäneet ihan kaikkia aineita, mitä lääkärit saivat käsiinsä ja esim anabolisia steroideja käytti käytännössä kaikki, koska se oli sallittua. Ne kiellettiin vasta 70-luvulla. Silloin siirryttiin testosteroidiin, joka oli yhä sallittua ja saatiin legendaariset Itä-saksalaiset kuulantyöntäjänaiset. Samat höökipillerit (eli metamfetamiini), mitä esim. kaukokaukopartiomiehet käyttivät olivat myös urheilijoiden käytössä yms yms.
Eli summa summarum, nykyiset urheilijat ovat todellakin paljon puhtaampia ja douppaavatkin käyttävät paljon miedompia menetelmiä, koska kaikki ihan oikeasti tehokkaat menetelmät näkyvät testeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oma lapsi on vasta 1,5-vuotias. Ite mietin, että haasteena voi olla ihan vain aika. Pitkät työpäivät ja työmatkat. Ruoka pitäis tehä, muut kotityöt ja toki viettää aikaa lapsen kanssa. Missä siinä välissä ehtii ja on energiaa viedä lapsi harrastukseen? Parhaani yritän, sitten kun tulee sen aika. Nyt ulkoillaan päivittäin ja lapsen jaksamisen mukaan. Eipä tommonen 1,5 v vielä ihan hirveesti liiku :D
Lapsiahan saa liikuntaa kun on mukana kotitöissä. Itse en ostanut lapselleni mitään leikki-imuria vaan rikkaimurin ja annoin hänen aina olla mukana kotitöissä apuna enkä nillittänyt raidoista hänen pyyhkimässään pinnassa.
Lopputuloksena on asuntonsa, vaatetuksensa, ruokansa ja opintonsa hoitava nuori aikuinen, joka oikein huvikseen lähtee välillä lenkille kun toteaa pehvan puutuvan koneella olosta liikaa.
Pikkulapselle oli mieletön elämys jo pelkkä retki lähimetsään eväsleipien ja pillimehun kanssa. Suosittelen kaikille näitä iloja, koska aikuisena entiset lapset muistavat nuo jutut eivätkä mitään Linnanmäkeä ihanana lapsuusmuistonaan. Toinen asia oli kirjastolauantai ja jokapäiväinen kirjojen lukeminen.
Minkähänlaisia sohvaperunoita teidän perheenne on, jos teillä oikeasti pidetään imurointia urheiluna ja ajatellaan, että satunnainen rikkaimurin heiluttelu riittää täyttämään kasvavan lapsen liikunnan tarpeen.
Ei siinä sanottu, että imurointi on urheilua. Liikunta ei ole synonyymi urheilulle.
No ihan kaikki navan rapsuttelu ei ole edes liikuntaa, vaikka siihen jonkinlainen liike sisältyisikin.
Kotoa se alkaa, pienestä pitäen ulkoilua, isompana tehdään reppu selässä (eväät) retkiä, myöhemmin patikoidaan jne. liikunnnallinen harrastus, ellei rahhaa niin uiminen halapaa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.
Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.
Ei, vaihtoehtoina ei ollut jalkapallo ja puisto vaan se, että jalkapallo ja uinti tuottaa aika eri määrän askelia, vaikka treeniä ovat molemmat. Tuolla joku aiemmin vertasi tavoitteellista treeniä ja puistoa ja kuulemma puistossa tuli enemmän askelia, mutta ei kertonut mitä lajia lapsi treenaa. Melko olennainen tieto, jos tuollaista asiaa lähtee vertaamaan.
No kerrotaan nyt vielä uudestaan kertauksen vuoksi, että laji oli jalkapallo.
Melko erikoisia jalkapallotreenejä teillä sitten. Oman lapseni treeneissä ovat kyllä koko sen 1,5h liikkeessä. (Toki jokainen vuorollaan maalissa, mutta siinä tulee sitten toisenlaista treeniä). Posket punaisena sieltä aina tullaan. Täytyykin laittaa ensi kerralla lapselle kello käteen.
No on tietenkin selvää, että ohjatuissa treenissä osa ajasta menee ohjeiden kuuntelemiseen, mutta se lienee se syykin mennä sinne. Voi olla, että askeleita tulee muutama vähemmän kuin yksikseen puuhatessa, mutta mitä väliä? Ei joukkuepeliharjoitusten ole tarkoituskaan olla pelkkää päätöntä kohkaamista koko aikaa, vaan tarkoituksena on harjoitella asioita.
Ikävää, jos ohjatun treenin ulkopuolinen liikunta on jonkun mielestä päätöntä kohkaamista. Tuollaisista yleistyksistä ei voi olla liikunnalliselle elämäntavalle kuin haittaa.
Ikävää, että ihmiset kommentoivat täällä noin puutteellisella lukutaidolla. Tuossa ei sanottu, että ohjattujen treenien ulkopuolinen liikunta on päätöntä kohkaamista vaan että treenit olisivat päätöntä kohkaamista, jos siellä ei välillä pysähdyttäisi kuuntelemaan valmentajan ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotoa se alkaa, pienestä pitäen ulkoilua, isompana tehdään reppu selässä (eväät) retkiä, myöhemmin patikoidaan jne. liikunnnallinen harrastus, ellei rahhaa niin uiminen halapaa,
Ja taas vain kävelemistä kävelemisen perään. Kuvitteletko, että maailmassa yksikään ihminen tekee niin paljoa eväsretkiä, että se riittää täyttämään lapsen liikuntatarpeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä kouluun yksi tunti liikuntaa kävelyn yms muodossa.
Tajuatko kuinka puuduttavaa olisi oppilaiden mielestä kävellä päivittäin tunti koulun ympäristössä? Kuka jaksaisi sellaista?
Voisi olla yhdistettynä äidinkielen tuntiin, eli esimerkiksi kaikki kuuntelisivat samalla jotain äänikirjaa. On kyllä jään huomata näin kestävyysurheilun harrastajana, miten pihalla monet keskustelijat ovat nimenomaan siitä tosiasiasta, että matalan sykkeen arkiliikunta on kaikista tärkein liikunnan osa-alue, ja sitä tulisi harrastaa päivittäin. Se on peruskuntoa ylläpitävä tukijalka, ja kaikki muu siihen päälle on pelkkää extraa.
Eli se kävely ja muu matalan sykkeen puuhastelu, vaikkapa se imurointi tai pihatyöt, yleinen arjen pieni rasittavuus, on äärimmäisen tärkeää koko elämän ajan, eikä siitä pitäisi laistaa yhtenäkään päivänä. Kannatan erittäin paljon tunnin kävelylenkkiä kaikille koululaisille päivittäin.
n50, ultrajuoksija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä kouluun yksi tunti liikuntaa kävelyn yms muodossa.
Tajuatko kuinka puuduttavaa olisi oppilaiden mielestä kävellä päivittäin tunti koulun ympäristössä? Kuka jaksaisi sellaista?
Voisi olla yhdistettynä äidinkielen tuntiin, eli esimerkiksi kaikki kuuntelisivat samalla jotain äänikirjaa. On kyllä jään huomata näin kestävyysurheilun harrastajana, miten pihalla monet keskustelijat ovat nimenomaan siitä tosiasiasta, että matalan sykkeen arkiliikunta on kaikista tärkein liikunnan osa-alue, ja sitä tulisi harrastaa päivittäin. Se on peruskuntoa ylläpitävä tukijalka, ja kaikki muu siihen päälle on pelkkää extraa.
Eli se kävely ja muu matalan sykkeen puuhastelu, vaikkapa se imurointi tai pihatyöt, yleinen arjen pieni rasittavuus, on äärimmäisen tärkeää koko elämän ajan, eikä siitä pitäisi laistaa yhtenäkään päivänä. Kannatan erittäin paljon tunnin kävelylenkkiä kaikille koululaisille päivittäin.
n50, ultrajuoksija
PK on tietenkin kaiken kunnon pohja ja itsekin ultrakestävyyshöntsääjänä (lähinnä seikkailu-urheilun puolelta) ymmärrän hyvin sen. Kuitenkaan ei meidänkään lajien harrastajat tuppaa olemaan kovin hyvässä yleiskunnossa aina. Toki olemme hyviä aerobisessa kestävyydessä, mutta nopeus, voima ja liikkuvuus ovat usein puutteellisia ja ne ovat normaalielämässä vähintään yhtä tärkeitä ominaisuuksia.
Lisäksi on hyvä muistaa herkkyyskaudet eri ominaisuuksien kehittämiseen. Peruskuntoa voi kehittää helposti ainakin 50-vuotiaaksi saakka, mutta nopeus- ja liikkuvuusominaisuudet tehdään kasvuiässä ja niitä voi lähinnä hioa aikuisena. 20-vuotiaana liikkumisen aloittavasta ihmisestä voi tulla kestävä juoksija, mutta nopeaa juoksijaa hänestä ei enää tule.
Lisäksi kannatta muistaa, että kestävyysurheilijat tuppaavat olemaan A-tyypin persoonallisuuksia, jotka pystyvät ajattelemaan kaiken rationaalisesti hyödyn kautta ja toteuttamaan suunnitelma. Lapset harvemmin täyttävät näitä kriteereitä. Heille voisi olla hyödyllistä kävellä tunti päivässä ja tehdä päälle kuminauhajumppaa, mutta kivaa se ei olisi ja taatusti saisi lapset vihaamaan kävelemistä ja kuminauhajumppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä kouluun yksi tunti liikuntaa kävelyn yms muodossa.
Tajuatko kuinka puuduttavaa olisi oppilaiden mielestä kävellä päivittäin tunti koulun ympäristössä? Kuka jaksaisi sellaista?
Voisi olla yhdistettynä äidinkielen tuntiin, eli esimerkiksi kaikki kuuntelisivat samalla jotain äänikirjaa. On kyllä jään huomata näin kestävyysurheilun harrastajana, miten pihalla monet keskustelijat ovat nimenomaan siitä tosiasiasta, että matalan sykkeen arkiliikunta on kaikista tärkein liikunnan osa-alue, ja sitä tulisi harrastaa päivittäin. Se on peruskuntoa ylläpitävä tukijalka, ja kaikki muu siihen päälle on pelkkää extraa.
Eli se kävely ja muu matalan sykkeen puuhastelu, vaikkapa se imurointi tai pihatyöt, yleinen arjen pieni rasittavuus, on äärimmäisen tärkeää koko elämän ajan, eikä siitä pitäisi laistaa yhtenäkään päivänä. Kannatan erittäin paljon tunnin kävelylenkkiä kaikille koululaisille päivittäin.
n50, ultrajuoksija
PK on tietenkin kaiken kunnon pohja ja itsekin ultrakestävyyshöntsääjänä (lähinnä seikkailu-urheilun puolelta) ymmärrän hyvin sen. Kuitenkaan ei meidänkään lajien harrastajat tuppaa olemaan kovin hyvässä yleiskunnossa aina. Toki olemme hyviä aerobisessa kestävyydessä, mutta nopeus, voima ja liikkuvuus ovat usein puutteellisia ja ne ovat normaalielämässä vähintään yhtä tärkeitä ominaisuuksia.
Lisäksi on hyvä muistaa herkkyyskaudet eri ominaisuuksien kehittämiseen. Peruskuntoa voi kehittää helposti ainakin 50-vuotiaaksi saakka, mutta nopeus- ja liikkuvuusominaisuudet tehdään kasvuiässä ja niitä voi lähinnä hioa aikuisena. 20-vuotiaana liikkumisen aloittavasta ihmisestä voi tulla kestävä juoksija, mutta nopeaa juoksijaa hänestä ei enää tule.
Lisäksi kannatta muistaa, että kestävyysurheilijat tuppaavat olemaan A-tyypin persoonallisuuksia, jotka pystyvät ajattelemaan kaiken rationaalisesti hyödyn kautta ja toteuttamaan suunnitelma. Lapset harvemmin täyttävät näitä kriteereitä. Heille voisi olla hyödyllistä kävellä tunti päivässä ja tehdä päälle kuminauhajumppaa, mutta kivaa se ei olisi ja taatusti saisi lapset vihaamaan kävelemistä ja kuminauhajumppaa.
Joku saattaisi alkaa "vihaamaankin" kävelyä, "vihaanhan" itsekin esim. matematiikkaa, kun se ei koulussa oikein sujunut eikä suju vieläkään.
Aika moni kuitenkin saattaisi saada isomman ahaa-elämyksen esim. painonhallinnan suhteen. Nuorella ihmisellä pelkästään tuo tunnin päivittäinen kävely voisi saada aikaan merkittävän painonpudotuksen, jos on ylipainoa ja aiemmin arjesta on puuttunut liikunta lähes kokonaan. Nuorilla kun pienetkin muutokset saattavat tehota niin paljon paremmin kuin vanhemmilla ihmisillä. Tuollaisella ahaa-elämyksellä voisi olla kauaskantoisia vaikutuksia loppuelämän terveyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä kouluun yksi tunti liikuntaa kävelyn yms muodossa.
Tajuatko kuinka puuduttavaa olisi oppilaiden mielestä kävellä päivittäin tunti koulun ympäristössä? Kuka jaksaisi sellaista?
Me oltiin lapsena ulkona useita tunteja päivässä. Kiipeiltiin puissa ja patsaissa, kuljettiin lähiympäristössä ja katseltiin kaikkea ja rimpuiltiin leikkikentillä, laskettiin liukumäkeä, hypättiin hyppynarua. Lisäksi oli vielä liikunnalliset harrastukset. Mukavaa oli.
Nykyään ei näe lapsia hyppimässä narua tai ylipäätään ulkona koulun ulkopuolella. Asun pikkukaupungissa ja täällä näkyy tasan yksi lapsi kerrostalon pihalla kiikussa ja pihapiirissä, joskus hänellä on kaveri, usein yksin.
Mistä ihmeestä tämä johtuu? Kuitenkin koulussa ja välitunnilla lapset liikkuvat mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsukaiset Discoveryn Läskileirille kesäksi, pääsevät samalla tosi-tv-tähdiksi. Kuulemma se Full Metal Jacketista tuttu kessu oli tulossa Suomeen pitämään leirejä, mutta kuolema muutti suunnitelmia. Nyt pyylevät pilttinne joutuvat tyytymään Jone Nikulaan.
Tosi häpäsyjä vanhempia on niillä lapsilla, jotka eivät liiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä kouluun yksi tunti liikuntaa kävelyn yms muodossa.
Tajuatko kuinka puuduttavaa olisi oppilaiden mielestä kävellä päivittäin tunti koulun ympäristössä? Kuka jaksaisi sellaista?
Voisi olla yhdistettynä äidinkielen tuntiin, eli esimerkiksi kaikki kuuntelisivat samalla jotain äänikirjaa. On kyllä jään huomata näin kestävyysurheilun harrastajana, miten pihalla monet keskustelijat ovat nimenomaan siitä tosiasiasta, että matalan sykkeen arkiliikunta on kaikista tärkein liikunnan osa-alue, ja sitä tulisi harrastaa päivittäin. Se on peruskuntoa ylläpitävä tukijalka, ja kaikki muu siihen päälle on pelkkää extraa.
Eli se kävely ja muu matalan sykkeen puuhastelu, vaikkapa se imurointi tai pihatyöt, yleinen arjen pieni rasittavuus, on äärimmäisen tärkeää koko elämän ajan, eikä siitä pitäisi laistaa yhtenäkään päivänä. Kannatan erittäin paljon tunnin kävelylenkkiä kaikille koululaisille päivittäin.
n50, ultrajuoksija
PK on tietenkin kaiken kunnon pohja ja itsekin ultrakestävyyshöntsääjänä (lähinnä seikkailu-urheilun puolelta) ymmärrän hyvin sen. Kuitenkaan ei meidänkään lajien harrastajat tuppaa olemaan kovin hyvässä yleiskunnossa aina. Toki olemme hyviä aerobisessa kestävyydessä, mutta nopeus, voima ja liikkuvuus ovat usein puutteellisia ja ne ovat normaalielämässä vähintään yhtä tärkeitä ominaisuuksia.
Lisäksi on hyvä muistaa herkkyyskaudet eri ominaisuuksien kehittämiseen. Peruskuntoa voi kehittää helposti ainakin 50-vuotiaaksi saakka, mutta nopeus- ja liikkuvuusominaisuudet tehdään kasvuiässä ja niitä voi lähinnä hioa aikuisena. 20-vuotiaana liikkumisen aloittavasta ihmisestä voi tulla kestävä juoksija, mutta nopeaa juoksijaa hänestä ei enää tule.
Lisäksi kannatta muistaa, että kestävyysurheilijat tuppaavat olemaan A-tyypin persoonallisuuksia, jotka pystyvät ajattelemaan kaiken rationaalisesti hyödyn kautta ja toteuttamaan suunnitelma. Lapset harvemmin täyttävät näitä kriteereitä. Heille voisi olla hyödyllistä kävellä tunti päivässä ja tehdä päälle kuminauhajumppaa, mutta kivaa se ei olisi ja taatusti saisi lapset vihaamaan kävelemistä ja kuminauhajumppaa.
Ihan liian harvat tajuavat noiden hyvän kunnon muiden ominaisuuksien merkitystä elämässä ja päivittäisessä arjessa. Niinkin yksinkertainen asia kuin liukastuminen on hyvä esimerkki. Onko sinulla tarpeeksi nopeutta ja liikkuvuutta saada jalka alle ja riittävästi voimaa punnertaa jonkinlainen yhden jalan kyykky epämääräisestä asennosta niin, ettet kaadukaan vain menetkö piipaa-autolla Jorviin murtuneen lonkan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhä. Asun alueella, jossa ei toimi yhtään urheiluseuraa kahdenkymmenen kilometrin säteellä. Meillä ei ole autoa, eikä mahdollisuutta näin ollen kuljetella lapsia mihinkään. Bussit eivät kulje ja nuorempi lapsi on uupunut jo koulupäivistä, kun matkoihin menee kolme tuntia.
Kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset mahdollisuudet liikuntaan. Sitä voi olla vaikea nähdä omasta keskiluokkaisesta kuplasta.
No kyllä tuossa on aika monta omaa valintaa, jotka tuohon vaikuttavat. Miksi pitää elää aivan keskellä metsää ilman mitään keinoa päästä sieltä pois ja vielä tehdä lapsiakin siihen tilanteeseen.
Ei kukaan mieti asuinpaikkaa sen perusteella, että lasten pitää päästä harrastamaan urheilua. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmilla on myös sekä elämä, että työt.
Tämä on aivan nykypäivän ilmiö, jossa kaikki pyörii lasten urheilemisen ympärillä ja muka sen perusteella pitäisi valita asunnot ja paikkakunnat.
Kaikki mitä aikuiset ovat tähän asti tehneet on johtanut siihen, että urheilu ja liikunta nähdään ohjattuna, määrätyissä paikoissa tehtävänä ja itse maksettuna.Ennen leikittiin pihalla, nyt sellainen ei käy, koska meteli häiritsee ja ärsyttää. Vieraan kerrostalon pihalle ei saa mennä leikkimään kiipeilytelineisiin, koska se ei ole lasten vanhempien omistaman asunnon pihan kiipeilytelineitä. Uiminen on tehty superkalliiksi ja monilapsiset perheen lapset voivat käydä ehkä kerran kuussa.
Se ei ole vanhempien tehtävä mahdollista lasten urheiluharrastamista muuttamalla, etsimällä työpaikka jonkun liikuntahalliin vierestä tms. Jos kunta haluaa, että lapset liikkuvat, niin siihen koulujen viereen ne ilmaiset hallit ja ruokailu siihen mukaan. Ja varmasti joka päivä siellä olisi paljon lapsia liikkumassa.
Joku klo 7.30 alkava pakollinen koululiikunta on ihan tuhoon tuomittu juttu. Teinit tarvitsevat unta ja monella on pitkä koulumatka. Sen lisäksi monet alkaisivat inhota koko juttua. Monelle teinille varsinkin se meikkaaminen ja hiustenlaitto ovat tärkeitä asioita. Jos joku kuvittelee, että nämä ei muutenkaan liikkuvat teinit oikeasti tekisivät aamulla klo7.30 tehokasta liikuntaa erehtyy.
Eka asia mikä tapahtuisi olisi tietysti poissaolot. Joka aamu olisi bussia myöhässä, pahoinvointia, jalkakipua jne. Ketä se auttaisi, että näille sitten annettaisiin siitä rangaistuksia ja huonoja numeroita? Käytöksestä? Liikunnasta?Ehkä joku yleisövuorobussi olisi hyvä? Kaikissa halleissa pitäisi olla yleisövuorot ja niihin kiertäisi bussi hakemassa nuoret ympäri kaupunkia ja veisi heidät myös takaisin.
Itse en oikeastaan enää usko, että nuoret saadaan liikkumaan. Sali oli trendi ja kohta se menee ohi. Jotkut jäävät vielä sitä harrastamaan, mutta suuret massat lopettavat.
Me valitsimme asuinalueen myös sillä perusteella, että harrastukset on lähellä. Toki muitakin kriteerejä oli. Tällä alueella asuu muutenkin paljon urheilullisia perheitä, jotka ovat valinneet asuinpaikan ihan samoilla kriteereillä. Ihan vaan vastauksena tuohon, että ei kukaan muka mieti harrastuksia asuinpaikkaa valitessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Alue: Aihe vapaa
Lauri Markkanen ja Valtteri Bottas eivät varmaan tarvitsekaan, mutta monissa lajeissa pyörii aika paljon pienemmät rahat. Se, että lajissa on edes teoreettinen mahdollisuus vähintään puoliammattilaisuuteen motivoi aivan valtavaa joukkoa nuoria treenaamaan ja se on kansanterveydellisesti aivan valtavan tärkeää.
Tässä keskustelussa on todella paljon ihmisiä, jotka eivät mitenkään pysty tajuamaan, että on myös valtavasti sellaisia ihmisiä kuin vaikka minä ja toinen poikani, jotka motivoituvat liikkumaan nimenomaan tavoitteellisuuden ja kilpailun kautta. Minä en esimerkiksi ikinä saisi motivoiduttua lähtemään kävelylle lähiympäristöön ihan muuten vaan, mutta lenkille lähden kyllä, kun treeniohjelma sanoo niin.
Jos kilpailullisuus ja tavoitteellisuus poistettaisiin urheilusta ja seuratoiminnasta, niin kuin jotkut fanaatikot täällä vaativat, liikkuminen loppuisi kymmeniltä tai sadoilta tuhansilta nuorilta.