Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä. Asun alueella, jossa ei toimi yhtään urheiluseuraa kahdenkymmenen kilometrin säteellä. Meillä ei ole autoa, eikä mahdollisuutta näin ollen kuljetella lapsia mihinkään. Bussit eivät kulje ja nuorempi lapsi on uupunut jo koulupäivistä, kun matkoihin menee kolme tuntia.

Kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset mahdollisuudet liikuntaan. Sitä voi olla vaikea nähdä omasta keskiluokkaisesta kuplasta.

No kyllä tuossa on aika monta omaa valintaa, jotka tuohon vaikuttavat.  Miksi pitää elää aivan keskellä metsää ilman mitään keinoa päästä  sieltä pois ja vielä tehdä lapsiakin siihen  tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.

Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.

Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.

Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.

Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?

Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.

Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.

Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.

Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.

Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.

Ei se yksittäinen puistokerta kyllä kerro oikein mitään. Oman lapseni koulu (alakoulu) osallistui tänä keväänä Team Rynkeby juoksuun (hyväntekeväisyystapahtuma, jossa lapset juoksevat/kävelevät tunnin urheilukenttää ympäri ja sponsorit maksaa kierrosmäärän mukaan rahaa valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen). Oma lapseni pelaa sitä parjattua jalkapalloa ja tuli innoissaan kotiin kertomaan miten oli juossut oman luokkansa kolmanneksi eniten. Toiseksi oli tullut joukkuekaveri ja voittajaksi tuli poika, joka pelaa jääkiekkoa. Kummasti niitä leikkipuistoporukoita ei kärjessä näkynyt. Säännöllisten treenien voima on juurikin siinä säännöllisyydessä. Ei sillä ole merkitystä tuleeko yksittäisessä treenissä enemmän vai vähemmän askelia kuin jossain puistossa. Treeneissä käydään 2-3 kertaa viikossa läpi vuoden ja siihen pelit päälle (jos on joku joukkuelaji). Todella harva liikkuu tuollaista määrää siellä puistossa. Talvella siellä puistossa on täysin tyhjää. (Ja turha vetää mitään pulkkamäkeä tähän. Ne säännöllisesti treenaajat on siellä samassa pulkkamäessä treeniensä lisäksi. Ne on itse asiassa niitä, jotka jaksaa painaa siellä tuntikausia.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.

Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.

Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.

Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.

Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?

Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.

Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.

Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.

Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.

Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.

Ei se yksittäinen puistokerta kyllä kerro oikein mitään. Oman lapseni koulu (alakoulu) osallistui tänä keväänä Team Rynkeby juoksuun (hyväntekeväisyystapahtuma, jossa lapset juoksevat/kävelevät tunnin urheilukenttää ympäri ja sponsorit maksaa kierrosmäärän mukaan rahaa valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen). Oma lapseni pelaa sitä parjattua jalkapalloa ja tuli innoissaan kotiin kertomaan miten oli juossut oman luokkansa kolmanneksi eniten. Toiseksi oli tullut joukkuekaveri ja voittajaksi tuli poika, joka pelaa jääkiekkoa. Kummasti niitä leikkipuistoporukoita ei kärjessä näkynyt. Säännöllisten treenien voima on juurikin siinä säännöllisyydessä. Ei sillä ole merkitystä tuleeko yksittäisessä treenissä enemmän vai vähemmän askelia kuin jossain puistossa. Treeneissä käydään 2-3 kertaa viikossa läpi vuoden ja siihen pelit päälle (jos on joku joukkuelaji). Todella harva liikkuu tuollaista määrää siellä puistossa. Talvella siellä puistossa on täysin tyhjää. (Ja turha vetää mitään pulkkamäkeä tähän. Ne säännöllisesti treenaajat on siellä samassa pulkkamäessä treeniensä lisäksi. Ne on itse asiassa niitä, jotka jaksaa painaa siellä tuntikausia.)

Tuo säännöllisyys on nimenomaan asian ydin. Aikuisillakin, jos ei treenata todella tavoitteellisesti, on oikeastaan ihan sama, mitä tekee, kunhan tekee. Sillä, että menenkö tänään lenkille, uimaan, salille vai pelaamaan korista ei ole terveysliikunnan kannalta isoakaan merkitystä, kunhan vaan liikun. Suurimmalla osalla kuntoilijoista ei myöskään ole mitään tarvetta rajoittaa liikkumistaan, koska ollaan niin kaukana ylirasitukseen vaadittavista määristä. 

Myöskään sen lenkin ei aina tarvitse olla tuntia, vaan vartti on todella paljon tyhjää parempi. Toki aina ajoittain on hyvä haastaakin itseään, mutta ei joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.

Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.

Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.

Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.

Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.

Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa. 

Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä. Asun alueella, jossa ei toimi yhtään urheiluseuraa kahdenkymmenen kilometrin säteellä. Meillä ei ole autoa, eikä mahdollisuutta näin ollen kuljetella lapsia mihinkään. Bussit eivät kulje ja nuorempi lapsi on uupunut jo koulupäivistä, kun matkoihin menee kolme tuntia.

Kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset mahdollisuudet liikuntaan. Sitä voi olla vaikea nähdä omasta keskiluokkaisesta kuplasta.

No kyllä tuossa on aika monta omaa valintaa, jotka tuohon vaikuttavat.  Miksi pitää elää aivan keskellä metsää ilman mitään keinoa päästä  sieltä pois ja vielä tehdä lapsiakin siihen  tilanteeseen. 

Ei kukaan mieti asuinpaikkaa sen perusteella, että lasten pitää päästä harrastamaan urheilua. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmilla on myös sekä elämä, että työt.

Tämä on aivan nykypäivän ilmiö, jossa kaikki pyörii lasten urheilemisen ympärillä ja muka sen perusteella pitäisi valita asunnot ja paikkakunnat.

Kaikki mitä aikuiset ovat tähän asti tehneet on johtanut siihen, että urheilu ja liikunta nähdään ohjattuna, määrätyissä paikoissa tehtävänä ja itse maksettuna.

Ennen leikittiin pihalla, nyt sellainen ei käy, koska meteli häiritsee ja ärsyttää. Vieraan kerrostalon pihalle ei saa mennä leikkimään kiipeilytelineisiin, koska se ei ole lasten vanhempien omistaman asunnon pihan kiipeilytelineitä. Uiminen on tehty superkalliiksi ja monilapsiset perheen lapset voivat käydä ehkä kerran kuussa.

Se ei ole vanhempien tehtävä mahdollista lasten urheiluharrastamista muuttamalla, etsimällä työpaikka jonkun liikuntahalliin vierestä tms. Jos kunta haluaa, että lapset liikkuvat, niin siihen koulujen viereen ne ilmaiset hallit ja ruokailu siihen mukaan. Ja varmasti joka päivä siellä olisi paljon lapsia liikkumassa.

Joku klo 7.30 alkava pakollinen koululiikunta on ihan tuhoon tuomittu juttu. Teinit tarvitsevat unta ja monella on pitkä koulumatka. Sen lisäksi monet alkaisivat inhota koko juttua. Monelle teinille varsinkin se meikkaaminen ja hiustenlaitto ovat tärkeitä asioita. Jos joku kuvittelee, että nämä ei muutenkaan liikkuvat teinit oikeasti tekisivät aamulla klo7.30 tehokasta liikuntaa erehtyy.

Eka asia mikä tapahtuisi olisi tietysti poissaolot. Joka aamu olisi bussia myöhässä, pahoinvointia, jalkakipua jne. Ketä se auttaisi, että näille sitten annettaisiin siitä rangaistuksia ja huonoja numeroita? Käytöksestä? Liikunnasta?

Ehkä joku yleisövuorobussi olisi hyvä? Kaikissa halleissa pitäisi olla yleisövuorot ja niihin kiertäisi bussi hakemassa nuoret ympäri kaupunkia ja veisi heidät myös takaisin.

Itse en oikeastaan enää usko, että nuoret saadaan liikkumaan. Sali oli trendi ja kohta se menee ohi. Jotkut jäävät vielä sitä harrastamaan, mutta suuret massat lopettavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.

Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.

Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.

Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.

Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.

Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa. 

Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista. 

Suurin osa yrittäisi olla hikoilematta ettei haisisi loppupäivää, sekä niin ettei meikit ja hiukset mene sekaisin.

Sen lisäksi puolet tuosta ajasta menisi ihan vaan siihen säätämiseen ja aloittamiseen. Uskon, että moni ottaisin sen arvosanojen laskun. Se voisi koskea tietysti. vain yhtä arvosanaa, koska et sinä matematiikan arvosanaa voi pakkoliikunnan takia laskea.

Ehkä jos saat automaattisesti yliopistopaikan tai lukiopaikan juuri siihen lukioon mihin haluat, se voisi motivoida. Mutta silloinkin uskon, että se toimisi paremmin iltapäivällä, kun aamulla,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä. Asun alueella, jossa ei toimi yhtään urheiluseuraa kahdenkymmenen kilometrin säteellä. Meillä ei ole autoa, eikä mahdollisuutta näin ollen kuljetella lapsia mihinkään. Bussit eivät kulje ja nuorempi lapsi on uupunut jo koulupäivistä, kun matkoihin menee kolme tuntia.

Kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset mahdollisuudet liikuntaan. Sitä voi olla vaikea nähdä omasta keskiluokkaisesta kuplasta.

No kyllä tuossa on aika monta omaa valintaa, jotka tuohon vaikuttavat.  Miksi pitää elää aivan keskellä metsää ilman mitään keinoa päästä  sieltä pois ja vielä tehdä lapsiakin siihen  tilanteeseen. 

Ei kukaan mieti asuinpaikkaa sen perusteella, että lasten pitää päästä harrastamaan urheilua. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmilla on myös sekä elämä, että työt.

Tämä on aivan nykypäivän ilmiö, jossa kaikki pyörii lasten urheilemisen ympärillä ja muka sen perusteella pitäisi valita asunnot ja paikkakunnat.

Kaikki mitä aikuiset ovat tähän asti tehneet on johtanut siihen, että urheilu ja liikunta nähdään ohjattuna, määrätyissä paikoissa tehtävänä ja itse maksettuna.

Ennen leikittiin pihalla, nyt sellainen ei käy, koska meteli häiritsee ja ärsyttää. Vieraan kerrostalon pihalle ei saa mennä leikkimään kiipeilytelineisiin, koska se ei ole lasten vanhempien omistaman asunnon pihan kiipeilytelineitä. Uiminen on tehty superkalliiksi ja monilapsiset perheen lapset voivat käydä ehkä kerran kuussa.

Se ei ole vanhempien tehtävä mahdollista lasten urheiluharrastamista muuttamalla, etsimällä työpaikka jonkun liikuntahalliin vierestä tms. Jos kunta haluaa, että lapset liikkuvat, niin siihen koulujen viereen ne ilmaiset hallit ja ruokailu siihen mukaan. Ja varmasti joka päivä siellä olisi paljon lapsia liikkumassa.

Joku klo 7.30 alkava pakollinen koululiikunta on ihan tuhoon tuomittu juttu. Teinit tarvitsevat unta ja monella on pitkä koulumatka. Sen lisäksi monet alkaisivat inhota koko juttua. Monelle teinille varsinkin se meikkaaminen ja hiustenlaitto ovat tärkeitä asioita. Jos joku kuvittelee, että nämä ei muutenkaan liikkuvat teinit oikeasti tekisivät aamulla klo7.30 tehokasta liikuntaa erehtyy.

Eka asia mikä tapahtuisi olisi tietysti poissaolot. Joka aamu olisi bussia myöhässä, pahoinvointia, jalkakipua jne. Ketä se auttaisi, että näille sitten annettaisiin siitä rangaistuksia ja huonoja numeroita? Käytöksestä? Liikunnasta?

Ehkä joku yleisövuorobussi olisi hyvä? Kaikissa halleissa pitäisi olla yleisövuorot ja niihin kiertäisi bussi hakemassa nuoret ympäri kaupunkia ja veisi heidät myös takaisin.

Itse en oikeastaan enää usko, että nuoret saadaan liikkumaan. Sali oli trendi ja kohta se menee ohi. Jotkut jäävät vielä sitä harrastamaan, mutta suuret massat lopettavat.

Kyse ei ollut vain urheilusta vaan siitä, että  asutaan 20 km päässä yhtään mistään keskellä metsää ilman keinoa liikkua minnekään. Lapset joutuvat viettämään joka päivä 3 tuntia koulubussissa, mikä tarkoittaa aika montaa tuntia 12 vuoden aikana. 

Miten ihmeessä uiminen on tehty superkalliiksi? Lastenliput ovat 2 € luokkaa. Mikä olisi mielestäsi vain normikallis hinta uimahallille? 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan mieti asuinpaikkaa sen perusteella, että lasten pitää päästä harrastamaan urheilua. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmilla on myös sekä elämä, että työt.

Tämä on aivan nykypäivän ilmiö, jossa kaikki pyörii lasten urheilemisen ympärillä ja muka sen perusteella pitäisi valita asunnot ja paikkakunnat.

Kaikki mitä aikuiset ovat tähän asti tehneet on johtanut siihen, että urheilu ja liikunta nähdään ohjattuna, määrätyissä paikoissa tehtävänä ja itse maksettuna.

Ennen leikittiin pihalla, nyt sellainen ei käy, koska meteli häiritsee ja ärsyttää. Vieraan kerrostalon pihalle ei saa mennä leikkimään kiipeilytelineisiin, koska se ei ole lasten vanhempien omistaman asunnon pihan kiipeilytelineitä. Uiminen on tehty superkalliiksi ja monilapsiset perheen lapset voivat käydä ehkä kerran kuussa.

Se ei ole vanhempien tehtävä mahdollista lasten urheiluharrastamista muuttamalla, etsimällä työpaikka jonkun liikuntahalliin vierestä tms. Jos kunta haluaa, että lapset liikkuvat, niin siihen koulujen viereen ne ilmaiset hallit ja ruokailu siihen mukaan. Ja varmasti joka päivä siellä olisi paljon lapsia liikkumassa.

Joku klo 7.30 alkava pakollinen koululiikunta on ihan tuhoon tuomittu juttu. Teinit tarvitsevat unta ja monella on pitkä koulumatka. Sen lisäksi monet alkaisivat inhota koko juttua. Monelle teinille varsinkin se meikkaaminen ja hiustenlaitto ovat tärkeitä asioita. Jos joku kuvittelee, että nämä ei muutenkaan liikkuvat teinit oikeasti tekisivät aamulla klo7.30 tehokasta liikuntaa erehtyy.

Eka asia mikä tapahtuisi olisi tietysti poissaolot. Joka aamu olisi bussia myöhässä, pahoinvointia, jalkakipua jne. Ketä se auttaisi, että näille sitten annettaisiin siitä rangaistuksia ja huonoja numeroita? Käytöksestä? Liikunnasta?

Ehkä joku yleisövuorobussi olisi hyvä? Kaikissa halleissa pitäisi olla yleisövuorot ja niihin kiertäisi bussi hakemassa nuoret ympäri kaupunkia ja veisi heidät myös takaisin.

Itse en oikeastaan enää usko, että nuoret saadaan liikkumaan. Sali oli trendi ja kohta se menee ohi. Jotkut jäävät vielä sitä harrastamaan, mutta suuret massat lopettavat.

Ai ei kukaan? Kyllä aika monet valitsee asuinpaikan sen mukaan, että lapsille on kavereita ja harrastuksia tarjolla lähellä kotia. Se on minusta vastuullista vanhemmuutta. Olen kyllä samaa mieltä, että koulun yhteydessä pitäisi olla tarjolla iltapäivisin enemmän edullisia liikuntaharrastuksia, mutta kyllä vanhempienkin pitää ottaa tästä vastuuta! Liikkuva elämäntapa lähtee kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan mieti asuinpaikkaa sen perusteella, että lasten pitää päästä harrastamaan urheilua. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmilla on myös sekä elämä, että työt.

Tämä on aivan nykypäivän ilmiö, jossa kaikki pyörii lasten urheilemisen ympärillä ja muka sen perusteella pitäisi valita asunnot ja paikkakunnat.

Kaikki mitä aikuiset ovat tähän asti tehneet on johtanut siihen, että urheilu ja liikunta nähdään ohjattuna, määrätyissä paikoissa tehtävänä ja itse maksettuna.

Ennen leikittiin pihalla, nyt sellainen ei käy, koska meteli häiritsee ja ärsyttää. Vieraan kerrostalon pihalle ei saa mennä leikkimään kiipeilytelineisiin, koska se ei ole lasten vanhempien omistaman asunnon pihan kiipeilytelineitä. Uiminen on tehty superkalliiksi ja monilapsiset perheen lapset voivat käydä ehkä kerran kuussa.

Se ei ole vanhempien tehtävä mahdollista lasten urheiluharrastamista muuttamalla, etsimällä työpaikka jonkun liikuntahalliin vierestä tms. Jos kunta haluaa, että lapset liikkuvat, niin siihen koulujen viereen ne ilmaiset hallit ja ruokailu siihen mukaan. Ja varmasti joka päivä siellä olisi paljon lapsia liikkumassa.

Joku klo 7.30 alkava pakollinen koululiikunta on ihan tuhoon tuomittu juttu. Teinit tarvitsevat unta ja monella on pitkä koulumatka. Sen lisäksi monet alkaisivat inhota koko juttua. Monelle teinille varsinkin se meikkaaminen ja hiustenlaitto ovat tärkeitä asioita. Jos joku kuvittelee, että nämä ei muutenkaan liikkuvat teinit oikeasti tekisivät aamulla klo7.30 tehokasta liikuntaa erehtyy.

Eka asia mikä tapahtuisi olisi tietysti poissaolot. Joka aamu olisi bussia myöhässä, pahoinvointia, jalkakipua jne. Ketä se auttaisi, että näille sitten annettaisiin siitä rangaistuksia ja huonoja numeroita? Käytöksestä? Liikunnasta?

Ehkä joku yleisövuorobussi olisi hyvä? Kaikissa halleissa pitäisi olla yleisövuorot ja niihin kiertäisi bussi hakemassa nuoret ympäri kaupunkia ja veisi heidät myös takaisin.

Itse en oikeastaan enää usko, että nuoret saadaan liikkumaan. Sali oli trendi ja kohta se menee ohi. Jotkut jäävät vielä sitä harrastamaan, mutta suuret massat lopettavat.

Ai ei kukaan? Kyllä aika monet valitsee asuinpaikan sen mukaan, että lapsille on kavereita ja harrastuksia tarjolla lähellä kotia. Se on minusta vastuullista vanhemmuutta. Olen kyllä samaa mieltä, että koulun yhteydessä pitäisi olla tarjolla iltapäivisin enemmän edullisia liikuntaharrastuksia, mutta kyllä vanhempienkin pitää ottaa tästä vastuuta! Liikkuva elämäntapa lähtee kotoa. 

Ja taas ollaan tässä samassa trollikierteessä. Juu, toki pitää ihmisten jättää elinkeinonsa ja sosiaaliset piirinsä ja muuttaa lasten harrastuksien, tuon pyhimmästä pyhimmän lehmän mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.

Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.

Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.

Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.

Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?

Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.

Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.

Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.

Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.

Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.

Ei se yksittäinen puistokerta kyllä kerro oikein mitään. Oman lapseni koulu (alakoulu) osallistui tänä keväänä Team Rynkeby juoksuun (hyväntekeväisyystapahtuma, jossa lapset juoksevat/kävelevät tunnin urheilukenttää ympäri ja sponsorit maksaa kierrosmäärän mukaan rahaa valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen). Oma lapseni pelaa sitä parjattua jalkapalloa ja tuli innoissaan kotiin kertomaan miten oli juossut oman luokkansa kolmanneksi eniten. Toiseksi oli tullut joukkuekaveri ja voittajaksi tuli poika, joka pelaa jääkiekkoa. Kummasti niitä leikkipuistoporukoita ei kärjessä näkynyt. Säännöllisten treenien voima on juurikin siinä säännöllisyydessä. Ei sillä ole merkitystä tuleeko yksittäisessä treenissä enemmän vai vähemmän askelia kuin jossain puistossa. Treeneissä käydään 2-3 kertaa viikossa läpi vuoden ja siihen pelit päälle (jos on joku joukkuelaji). Todella harva liikkuu tuollaista määrää siellä puistossa. Talvella siellä puistossa on täysin tyhjää. (Ja turha vetää mitään pulkkamäkeä tähän. Ne säännöllisesti treenaajat on siellä samassa pulkkamäessä treeniensä lisäksi. Ne on itse asiassa niitä, jotka jaksaa painaa siellä tuntikausia.)

Kaikkein säännöllisemmin treenaavat ne, joilla on sopivan pitkä koulumatka. Eli lähikoulusysteemi takaisin.

Ja turha tulla valittamaan miten se koulumatka on pelkkää löntystämistä. Sellainen lapsi, jolla sitä virtaa luonnostaan on, juoksee kaikkialle. Ja taatusti jaksaa pisimpään pulkkamäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan mieti asuinpaikkaa sen perusteella, että lasten pitää päästä harrastamaan urheilua. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmilla on myös sekä elämä, että työt.

Tämä on aivan nykypäivän ilmiö, jossa kaikki pyörii lasten urheilemisen ympärillä ja muka sen perusteella pitäisi valita asunnot ja paikkakunnat.

Kaikki mitä aikuiset ovat tähän asti tehneet on johtanut siihen, että urheilu ja liikunta nähdään ohjattuna, määrätyissä paikoissa tehtävänä ja itse maksettuna.

Ennen leikittiin pihalla, nyt sellainen ei käy, koska meteli häiritsee ja ärsyttää. Vieraan kerrostalon pihalle ei saa mennä leikkimään kiipeilytelineisiin, koska se ei ole lasten vanhempien omistaman asunnon pihan kiipeilytelineitä. Uiminen on tehty superkalliiksi ja monilapsiset perheen lapset voivat käydä ehkä kerran kuussa.

Se ei ole vanhempien tehtävä mahdollista lasten urheiluharrastamista muuttamalla, etsimällä työpaikka jonkun liikuntahalliin vierestä tms. Jos kunta haluaa, että lapset liikkuvat, niin siihen koulujen viereen ne ilmaiset hallit ja ruokailu siihen mukaan. Ja varmasti joka päivä siellä olisi paljon lapsia liikkumassa.

Joku klo 7.30 alkava pakollinen koululiikunta on ihan tuhoon tuomittu juttu. Teinit tarvitsevat unta ja monella on pitkä koulumatka. Sen lisäksi monet alkaisivat inhota koko juttua. Monelle teinille varsinkin se meikkaaminen ja hiustenlaitto ovat tärkeitä asioita. Jos joku kuvittelee, että nämä ei muutenkaan liikkuvat teinit oikeasti tekisivät aamulla klo7.30 tehokasta liikuntaa erehtyy.

Eka asia mikä tapahtuisi olisi tietysti poissaolot. Joka aamu olisi bussia myöhässä, pahoinvointia, jalkakipua jne. Ketä se auttaisi, että näille sitten annettaisiin siitä rangaistuksia ja huonoja numeroita? Käytöksestä? Liikunnasta?

Ehkä joku yleisövuorobussi olisi hyvä? Kaikissa halleissa pitäisi olla yleisövuorot ja niihin kiertäisi bussi hakemassa nuoret ympäri kaupunkia ja veisi heidät myös takaisin.

Itse en oikeastaan enää usko, että nuoret saadaan liikkumaan. Sali oli trendi ja kohta se menee ohi. Jotkut jäävät vielä sitä harrastamaan, mutta suuret massat lopettavat.

Ai ei kukaan? Kyllä aika monet valitsee asuinpaikan sen mukaan, että lapsille on kavereita ja harrastuksia tarjolla lähellä kotia. Se on minusta vastuullista vanhemmuutta. Olen kyllä samaa mieltä, että koulun yhteydessä pitäisi olla tarjolla iltapäivisin enemmän edullisia liikuntaharrastuksia, mutta kyllä vanhempienkin pitää ottaa tästä vastuuta! Liikkuva elämäntapa lähtee kotoa. 

Ja taas ollaan tässä samassa trollikierteessä. Juu, toki pitää ihmisten jättää elinkeinonsa ja sosiaaliset piirinsä ja muuttaa lasten harrastuksien, tuon pyhimmästä pyhimmän lehmän mukana.

Ei kyse ole mistään trollaamisesta. Yleensä ihmiset valitsevat asuinpaikkansa siten, että elämä on mahdollisimman helppoa. Tuo henkilö, josta tämä keskustelu alkoi ei edes ole työelämässä mukana ja kyllä minun mielestäni lapsiakin pitää ajatella hiukan asuinpaikkaa valittaessa. Niillä lapsilla oli 1,5 h päivittäinen koulumatka suuntaansa, eli käytännössä heidän koko vapaa-aikansa menee bussissa. He tuskin voivat myöskään tavata ikinä kavereitaan koulun jälkeen, mikä ei ole kovin terve lähtökohta. Lisäksi perheellä ei ollut mitään keinoa päästä pois kotoaan, jos kirjoittajan isä ei lähtenyt kuskaamaan heitä. 

Jos et pysty näkemään tässä mitään ongelmaa, veikkaisin, että sä olet se provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.

Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.

Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.

Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.

Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?

Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.

Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.

Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.

Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.

Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.

Ei se yksittäinen puistokerta kyllä kerro oikein mitään. Oman lapseni koulu (alakoulu) osallistui tänä keväänä Team Rynkeby juoksuun (hyväntekeväisyystapahtuma, jossa lapset juoksevat/kävelevät tunnin urheilukenttää ympäri ja sponsorit maksaa kierrosmäärän mukaan rahaa valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen). Oma lapseni pelaa sitä parjattua jalkapalloa ja tuli innoissaan kotiin kertomaan miten oli juossut oman luokkansa kolmanneksi eniten. Toiseksi oli tullut joukkuekaveri ja voittajaksi tuli poika, joka pelaa jääkiekkoa. Kummasti niitä leikkipuistoporukoita ei kärjessä näkynyt. Säännöllisten treenien voima on juurikin siinä säännöllisyydessä. Ei sillä ole merkitystä tuleeko yksittäisessä treenissä enemmän vai vähemmän askelia kuin jossain puistossa. Treeneissä käydään 2-3 kertaa viikossa läpi vuoden ja siihen pelit päälle (jos on joku joukkuelaji). Todella harva liikkuu tuollaista määrää siellä puistossa. Talvella siellä puistossa on täysin tyhjää. (Ja turha vetää mitään pulkkamäkeä tähän. Ne säännöllisesti treenaajat on siellä samassa pulkkamäessä treeniensä lisäksi. Ne on itse asiassa niitä, jotka jaksaa painaa siellä tuntikausia.)

Kaikkein säännöllisemmin treenaavat ne, joilla on sopivan pitkä koulumatka. Eli lähikoulusysteemi takaisin.

Ja turha tulla valittamaan miten se koulumatka on pelkkää löntystämistä. Sellainen lapsi, jolla sitä virtaa luonnostaan on, juoksee kaikkialle. Ja taatusti jaksaa pisimpään pulkkamäessä.

Mun lapsen koulumatka on n. 700 m. Ei riitä liikunnaksi millään mittarilla. Eikä sitä koulumatkaa kyllä juosta hölskyvä reppu selässä. (Ei lapset turhaan juokse, vaikka kuinka olisi virtaa). Tämä asuinpaikka on valittu juuri siksi, että kaikki on lähellä, joten ei muuteta kauemmaksi vaan lapsi saa edelleen kävellä koulumatkat ja käydä siellä futistreeneissä (joihin voi mennä pyörällä, kun ovat lähellä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.

Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.

Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.

Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.

Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?

Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.

Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.

Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.

Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.

Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.

Ei se yksittäinen puistokerta kyllä kerro oikein mitään. Oman lapseni koulu (alakoulu) osallistui tänä keväänä Team Rynkeby juoksuun (hyväntekeväisyystapahtuma, jossa lapset juoksevat/kävelevät tunnin urheilukenttää ympäri ja sponsorit maksaa kierrosmäärän mukaan rahaa valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen). Oma lapseni pelaa sitä parjattua jalkapalloa ja tuli innoissaan kotiin kertomaan miten oli juossut oman luokkansa kolmanneksi eniten. Toiseksi oli tullut joukkuekaveri ja voittajaksi tuli poika, joka pelaa jääkiekkoa. Kummasti niitä leikkipuistoporukoita ei kärjessä näkynyt. Säännöllisten treenien voima on juurikin siinä säännöllisyydessä. Ei sillä ole merkitystä tuleeko yksittäisessä treenissä enemmän vai vähemmän askelia kuin jossain puistossa. Treeneissä käydään 2-3 kertaa viikossa läpi vuoden ja siihen pelit päälle (jos on joku joukkuelaji). Todella harva liikkuu tuollaista määrää siellä puistossa. Talvella siellä puistossa on täysin tyhjää. (Ja turha vetää mitään pulkkamäkeä tähän. Ne säännöllisesti treenaajat on siellä samassa pulkkamäessä treeniensä lisäksi. Ne on itse asiassa niitä, jotka jaksaa painaa siellä tuntikausia.)

Kaikkein säännöllisemmin treenaavat ne, joilla on sopivan pitkä koulumatka. Eli lähikoulusysteemi takaisin.

Ja turha tulla valittamaan miten se koulumatka on pelkkää löntystämistä. Sellainen lapsi, jolla sitä virtaa luonnostaan on, juoksee kaikkialle. Ja taatusti jaksaa pisimpään pulkkamäessä.

Mun lapsen koulumatka on n. 700 m. Ei riitä liikunnaksi millään mittarilla. Eikä sitä koulumatkaa kyllä juosta hölskyvä reppu selässä. (Ei lapset turhaan juokse, vaikka kuinka olisi virtaa). Tämä asuinpaikka on valittu juuri siksi, että kaikki on lähellä, joten ei muuteta kauemmaksi vaan lapsi saa edelleen kävellä koulumatkat ja käydä siellä futistreeneissä (joihin voi mennä pyörällä, kun ovat lähellä).

Huvittavaa, miten joku keulii lapsensa liikunnallsuudella ja sitten väittää miten lapset eivät juokse turhaan ta reppu selässä. Kerro nyt vielä, miten lapsesi makaisi pleikkarin ääressä sipsipussi kädessään jos ei pelaisi sitä futista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan mieti asuinpaikkaa sen perusteella, että lasten pitää päästä harrastamaan urheilua. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmilla on myös sekä elämä, että työt.

Tämä on aivan nykypäivän ilmiö, jossa kaikki pyörii lasten urheilemisen ympärillä ja muka sen perusteella pitäisi valita asunnot ja paikkakunnat.

Kaikki mitä aikuiset ovat tähän asti tehneet on johtanut siihen, että urheilu ja liikunta nähdään ohjattuna, määrätyissä paikoissa tehtävänä ja itse maksettuna.

Ennen leikittiin pihalla, nyt sellainen ei käy, koska meteli häiritsee ja ärsyttää. Vieraan kerrostalon pihalle ei saa mennä leikkimään kiipeilytelineisiin, koska se ei ole lasten vanhempien omistaman asunnon pihan kiipeilytelineitä. Uiminen on tehty superkalliiksi ja monilapsiset perheen lapset voivat käydä ehkä kerran kuussa.

Se ei ole vanhempien tehtävä mahdollista lasten urheiluharrastamista muuttamalla, etsimällä työpaikka jonkun liikuntahalliin vierestä tms. Jos kunta haluaa, että lapset liikkuvat, niin siihen koulujen viereen ne ilmaiset hallit ja ruokailu siihen mukaan. Ja varmasti joka päivä siellä olisi paljon lapsia liikkumassa.

Joku klo 7.30 alkava pakollinen koululiikunta on ihan tuhoon tuomittu juttu. Teinit tarvitsevat unta ja monella on pitkä koulumatka. Sen lisäksi monet alkaisivat inhota koko juttua. Monelle teinille varsinkin se meikkaaminen ja hiustenlaitto ovat tärkeitä asioita. Jos joku kuvittelee, että nämä ei muutenkaan liikkuvat teinit oikeasti tekisivät aamulla klo7.30 tehokasta liikuntaa erehtyy.

Eka asia mikä tapahtuisi olisi tietysti poissaolot. Joka aamu olisi bussia myöhässä, pahoinvointia, jalkakipua jne. Ketä se auttaisi, että näille sitten annettaisiin siitä rangaistuksia ja huonoja numeroita? Käytöksestä? Liikunnasta?

Ehkä joku yleisövuorobussi olisi hyvä? Kaikissa halleissa pitäisi olla yleisövuorot ja niihin kiertäisi bussi hakemassa nuoret ympäri kaupunkia ja veisi heidät myös takaisin.

Itse en oikeastaan enää usko, että nuoret saadaan liikkumaan. Sali oli trendi ja kohta se menee ohi. Jotkut jäävät vielä sitä harrastamaan, mutta suuret massat lopettavat.

Ai ei kukaan? Kyllä aika monet valitsee asuinpaikan sen mukaan, että lapsille on kavereita ja harrastuksia tarjolla lähellä kotia. Se on minusta vastuullista vanhemmuutta. Olen kyllä samaa mieltä, että koulun yhteydessä pitäisi olla tarjolla iltapäivisin enemmän edullisia liikuntaharrastuksia, mutta kyllä vanhempienkin pitää ottaa tästä vastuuta! Liikkuva elämäntapa lähtee kotoa. 

Ja taas ollaan tässä samassa trollikierteessä. Juu, toki pitää ihmisten jättää elinkeinonsa ja sosiaaliset piirinsä ja muuttaa lasten harrastuksien, tuon pyhimmästä pyhimmän lehmän mukana.

Mitä sosiaalisia piirejä siellä umpikorvessa on? Omassa kuplassani on ihan tavallista miettiä myös lapsia, kun asuinpaikkaa valitaan. Toki muutkin asiat painaa (esim työmatkat).

Niin miksi ei kuulu enää kerrostalojen pihoilla iltaisin ja viikonloppuisin lasten äänet ja leikit juoksuineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan mieti asuinpaikkaa sen perusteella, että lasten pitää päästä harrastamaan urheilua. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmilla on myös sekä elämä, että työt.

Tämä on aivan nykypäivän ilmiö, jossa kaikki pyörii lasten urheilemisen ympärillä ja muka sen perusteella pitäisi valita asunnot ja paikkakunnat.

Kaikki mitä aikuiset ovat tähän asti tehneet on johtanut siihen, että urheilu ja liikunta nähdään ohjattuna, määrätyissä paikoissa tehtävänä ja itse maksettuna.

Ennen leikittiin pihalla, nyt sellainen ei käy, koska meteli häiritsee ja ärsyttää. Vieraan kerrostalon pihalle ei saa mennä leikkimään kiipeilytelineisiin, koska se ei ole lasten vanhempien omistaman asunnon pihan kiipeilytelineitä. Uiminen on tehty superkalliiksi ja monilapsiset perheen lapset voivat käydä ehkä kerran kuussa.

Se ei ole vanhempien tehtävä mahdollista lasten urheiluharrastamista muuttamalla, etsimällä työpaikka jonkun liikuntahalliin vierestä tms. Jos kunta haluaa, että lapset liikkuvat, niin siihen koulujen viereen ne ilmaiset hallit ja ruokailu siihen mukaan. Ja varmasti joka päivä siellä olisi paljon lapsia liikkumassa.

Joku klo 7.30 alkava pakollinen koululiikunta on ihan tuhoon tuomittu juttu. Teinit tarvitsevat unta ja monella on pitkä koulumatka. Sen lisäksi monet alkaisivat inhota koko juttua. Monelle teinille varsinkin se meikkaaminen ja hiustenlaitto ovat tärkeitä asioita. Jos joku kuvittelee, että nämä ei muutenkaan liikkuvat teinit oikeasti tekisivät aamulla klo7.30 tehokasta liikuntaa erehtyy.

Eka asia mikä tapahtuisi olisi tietysti poissaolot. Joka aamu olisi bussia myöhässä, pahoinvointia, jalkakipua jne. Ketä se auttaisi, että näille sitten annettaisiin siitä rangaistuksia ja huonoja numeroita? Käytöksestä? Liikunnasta?

Ehkä joku yleisövuorobussi olisi hyvä? Kaikissa halleissa pitäisi olla yleisövuorot ja niihin kiertäisi bussi hakemassa nuoret ympäri kaupunkia ja veisi heidät myös takaisin.

Itse en oikeastaan enää usko, että nuoret saadaan liikkumaan. Sali oli trendi ja kohta se menee ohi. Jotkut jäävät vielä sitä harrastamaan, mutta suuret massat lopettavat.

Ai ei kukaan? Kyllä aika monet valitsee asuinpaikan sen mukaan, että lapsille on kavereita ja harrastuksia tarjolla lähellä kotia. Se on minusta vastuullista vanhemmuutta. Olen kyllä samaa mieltä, että koulun yhteydessä pitäisi olla tarjolla iltapäivisin enemmän edullisia liikuntaharrastuksia, mutta kyllä vanhempienkin pitää ottaa tästä vastuuta! Liikkuva elämäntapa lähtee kotoa. 

Ja taas ollaan tässä samassa trollikierteessä. Juu, toki pitää ihmisten jättää elinkeinonsa ja sosiaaliset piirinsä ja muuttaa lasten harrastuksien, tuon pyhimmästä pyhimmän lehmän mukana.

Mitä sosiaalisia piirejä siellä umpikorvessa on? Omassa kuplassani on ihan tavallista miettiä myös lapsia, kun asuinpaikkaa valitaan. Toki muutkin asiat painaa (esim työmatkat).

Esimerkiksi maatalousyrittäjällä aika usein on samassa paikassa työ, koti ja sosiaaliset suhteet, ja se paikka saattaa olla jonkun mielestä umpikorvessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.

Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.

Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.

Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.

Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?

Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.

Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.

Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.

Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.

Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.

Ei se yksittäinen puistokerta kyllä kerro oikein mitään. Oman lapseni koulu (alakoulu) osallistui tänä keväänä Team Rynkeby juoksuun (hyväntekeväisyystapahtuma, jossa lapset juoksevat/kävelevät tunnin urheilukenttää ympäri ja sponsorit maksaa kierrosmäärän mukaan rahaa valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen). Oma lapseni pelaa sitä parjattua jalkapalloa ja tuli innoissaan kotiin kertomaan miten oli juossut oman luokkansa kolmanneksi eniten. Toiseksi oli tullut joukkuekaveri ja voittajaksi tuli poika, joka pelaa jääkiekkoa. Kummasti niitä leikkipuistoporukoita ei kärjessä näkynyt. Säännöllisten treenien voima on juurikin siinä säännöllisyydessä. Ei sillä ole merkitystä tuleeko yksittäisessä treenissä enemmän vai vähemmän askelia kuin jossain puistossa. Treeneissä käydään 2-3 kertaa viikossa läpi vuoden ja siihen pelit päälle (jos on joku joukkuelaji). Todella harva liikkuu tuollaista määrää siellä puistossa. Talvella siellä puistossa on täysin tyhjää. (Ja turha vetää mitään pulkkamäkeä tähän. Ne säännöllisesti treenaajat on siellä samassa pulkkamäessä treeniensä lisäksi. Ne on itse asiassa niitä, jotka jaksaa painaa siellä tuntikausia.)

Kaikkein säännöllisemmin treenaavat ne, joilla on sopivan pitkä koulumatka. Eli lähikoulusysteemi takaisin.

Ja turha tulla valittamaan miten se koulumatka on pelkkää löntystämistä. Sellainen lapsi, jolla sitä virtaa luonnostaan on, juoksee kaikkialle. Ja taatusti jaksaa pisimpään pulkkamäessä.

Mun lapsen koulumatka on n. 700 m. Ei riitä liikunnaksi millään mittarilla. Eikä sitä koulumatkaa kyllä juosta hölskyvä reppu selässä. (Ei lapset turhaan juokse, vaikka kuinka olisi virtaa). Tämä asuinpaikka on valittu juuri siksi, että kaikki on lähellä, joten ei muuteta kauemmaksi vaan lapsi saa edelleen kävellä koulumatkat ja käydä siellä futistreeneissä (joihin voi mennä pyörällä, kun ovat lähellä).

Huvittavaa, miten joku keulii lapsensa liikunnallsuudella ja sitten väittää miten lapset eivät juokse turhaan ta reppu selässä. Kerro nyt vielä, miten lapsesi makaisi pleikkarin ääressä sipsipussi kädessään jos ei pelaisi sitä futista.

Mitä ilmeisemmin oma lapseni ei sitten ole liikunnallinen. Tänäänkin oli melkein kolme tuntia potkimassa palloa koulun kentällä, mutta käveli sieltä kotiin (satuin näkemään heidät omalla lenkilläni), joten sohvaperuna se kai sitten on :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.

Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.

Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.

Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.

Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?

Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.

Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.

Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.

Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.

Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.

Ei se yksittäinen puistokerta kyllä kerro oikein mitään. Oman lapseni koulu (alakoulu) osallistui tänä keväänä Team Rynkeby juoksuun (hyväntekeväisyystapahtuma, jossa lapset juoksevat/kävelevät tunnin urheilukenttää ympäri ja sponsorit maksaa kierrosmäärän mukaan rahaa valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen). Oma lapseni pelaa sitä parjattua jalkapalloa ja tuli innoissaan kotiin kertomaan miten oli juossut oman luokkansa kolmanneksi eniten. Toiseksi oli tullut joukkuekaveri ja voittajaksi tuli poika, joka pelaa jääkiekkoa. Kummasti niitä leikkipuistoporukoita ei kärjessä näkynyt. Säännöllisten treenien voima on juurikin siinä säännöllisyydessä. Ei sillä ole merkitystä tuleeko yksittäisessä treenissä enemmän vai vähemmän askelia kuin jossain puistossa. Treeneissä käydään 2-3 kertaa viikossa läpi vuoden ja siihen pelit päälle (jos on joku joukkuelaji). Todella harva liikkuu tuollaista määrää siellä puistossa. Talvella siellä puistossa on täysin tyhjää. (Ja turha vetää mitään pulkkamäkeä tähän. Ne säännöllisesti treenaajat on siellä samassa pulkkamäessä treeniensä lisäksi. Ne on itse asiassa niitä, jotka jaksaa painaa siellä tuntikausia.)

Kaikkein säännöllisemmin treenaavat ne, joilla on sopivan pitkä koulumatka. Eli lähikoulusysteemi takaisin.

Ja turha tulla valittamaan miten se koulumatka on pelkkää löntystämistä. Sellainen lapsi, jolla sitä virtaa luonnostaan on, juoksee kaikkialle. Ja taatusti jaksaa pisimpään pulkkamäessä.

Mun lapsen koulumatka on n. 700 m. Ei riitä liikunnaksi millään mittarilla. Eikä sitä koulumatkaa kyllä juosta hölskyvä reppu selässä. (Ei lapset turhaan juokse, vaikka kuinka olisi virtaa). Tämä asuinpaikka on valittu juuri siksi, että kaikki on lähellä, joten ei muuteta kauemmaksi vaan lapsi saa edelleen kävellä koulumatkat ja käydä siellä futistreeneissä (joihin voi mennä pyörällä, kun ovat lähellä).

Huvittavaa, miten joku keulii lapsensa liikunnallsuudella ja sitten väittää miten lapset eivät juokse turhaan ta reppu selässä. Kerro nyt vielä, miten lapsesi makaisi pleikkarin ääressä sipsipussi kädessään jos ei pelaisi sitä futista.

Mitä ilmeisemmin oma lapseni ei sitten ole liikunnallinen. Tänäänkin oli melkein kolme tuntia potkimassa palloa koulun kentällä, mutta käveli sieltä kotiin (satuin näkemään heidät omalla lenkilläni), joten sohvaperuna se kai sitten on :).

Tämä! Tämä myös selittäisi sen, miksi haluat turinoida täällä joka ilta lapsestasi ketjussa, jonka aiheena on lasten liikkumattomuusepidemia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule  tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia  paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!

Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla. 

PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.

Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?

Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.

Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.

Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.

En halua viedä seuroilta olemassaolon ideaa, päinvastoin viedä ne lähemmäksi alkuperäistä olemassaolon ideaansa. Kun urheiluseuroja perustettiin 1900-luvun alussa, ei niissä ideana ollut todellakaan, että perhe hyppäisi kaikki viikonloput lapsensa kisareissuilla.

Päinvastoin harrastettiin halpaa tai ilmaista lähiliikuntaa, jokainen mukana kykyjensä mukaan. Hatunnosto niille, jotka tällaista työtä edelleen tekevät, tiedän että sellaisiakin seuroja on.

Seurojen perimmäinen idea on, että ne ovat yhdistyksiä, joissa samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteen ja järjestävät haluamansa laista toimintaa omalle jäsenistölleen. 

Jos haluat, että jotkut virkamiehet alkavat muokkaamaan seurojen toimintaa jäsenistön tahdon vastaisesti sellaiseksi, että se ei enää palvelisi jäsenistön mieltymyksiä ja etuja vaan vaan joidenkin ulkopuolisten ihmisten etuja, olet todellakin tuhoamassa koko seura ja yhdistystoiminnan aivan perimmäistä pohjaa. 

Joka päivä kouluun yksi tunti liikuntaa kävelyn yms muodossa.