Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]jos taas puhutaan niistä kaikkien vaikeimmista tapauksista, niin voi olla, että mikään varsinainen laji ei oikein onnistu ja homma pitäisi aloittaa ihan tilanteeseen räätälöidyllä kunto-ohjelmalla ja ruokavalion uudelleen miettimisellä, että jossain vaiheessa olisi mahdollista päästä tilanteeseen, että mikään liikunta on nautinnollista.
Näin voi olla, mutta aika harva nuori motivoituu ja innostuu tuolla tavoin.
Ei sen kunto-ohjelmankaan tarvitse olla välttämättä mikään epäinnostava, mutta kaikista huonokuntoisimpien tapauksessa voi olla vaikea sanoa mitään yleispätevää ohjetta täällä. Riippuu niin paljon lähtötilanteesta.
Äkkiseltään mieleen tulevia ajatuksia olisi vaikka, että pelkkien kävelylenkkien sijaan käytäisiin frisbeegolffaamassa tai lihaskuntotreenien sijaan painimassa tms. Kuitenkin tähän ohjelmaan pitää leipoa sisään selkeä progressio niin, että se kunto oikeasti kehittyy eikä koko ajan olla vain tukevasti siellä mukavuusalueen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Kaukana huippu-urheilijan tuntimääristä, kun huomioit, että tuohon määrään on laskettu IHAN KAIKKI liikunta. Myös ns. hyötyliikunta. Huippu-urheilija liikkuu reippaasti enemmän kuin 3-4 tuntia per päivä. Johan pelkästään yhdestä jääkiekko-ottelusta tulee lämmittelyineen kaikkineen tuon verran. Ja aamulla ennen peliä on aina aamujäät jne.
Sillä jääkiekkoilijalla ei olekaan muuta työtä.
Minun alakouluikäisellä lapsellani on keskimäärin 6 h tuntia koulua päivässä. Painotusopetus, ja siis lisätunteja. Taideharrastuksiin menee 1-2 tuntia illassa, siihen päälle siirtymät, läksyt, ruokailut, välttämätön hygienia. Jos pitäisi vielä neljä tuntia päivässä liikkua, koska sehän siitä 25 tunnista jää yhdellä lepopäivällä, jäisi lapselta yöunet nukkumatta.
Eli sinulle vanhempana on tärkeämpää keulia jollain lisätunneilla kuin huolehtia lapsesi hyvinvoinnista. Alakouluikäinen ei tarvitse minkään valtakunnan lisätunteja, jos hän on normaalisti kehittynyt. Hän ei myöskään tarvitse taideharrastusta 7 iltana viikossa. Elämä on valintoja ja sinä olet valinnut lapsesi uuvuttamisen sen sijaan, että järjestäisit hänelle aikaa liikuntaan, joka muuten ihan tutkitusti parantaa oppimistuloksia ja varsinkin yleistä jakamista. Taidekin luistaa paremmin, kun aivot ovat virkeät eivätkä homehdu sisällä istumisesta.
Normaalisti kehittynyt alakouluikäinen ei myöskään tarvitse mitään joukkueurheilua. Mutta silti moni änkeää lapsensa sellaiseen, jopa monena iltana viikossa.
Miksi luulet, että liikunta=joukkueurheilu?
P.S. Siellä joukkueurheiluharrastuksessa oppii monia erittäin tarpeellisia taitoja, kuten kehonhallintaa, koordinaatiokykyä, ryhmätyötaitoja ja ennen kaikkea saa terveydelle hyväksi olevan määrän liikuntaa.
Noita taitoja saa myös taideharrastuksissa, ja liikkua voi esimerkiksi kävelemällä harrastukseen. Joukkueurheilu ei ole kenellekään välttämätöntä.
On aivan äärimmäisen surullista, että joillekin lapsille perus käveleminenkin on ihan oikeaa urheilua. Todellisuutta toki, mutta surullista.
Urheilua pari kertaa viikossa harrastavalla voi olla huonompi kestävyyskunto kuin sillä, joka päivittäin kävelee pidempiä matkoja. Tästä oli joku tutkimuskin.
Ja sillä kävelevällä saattaa olla huonompi lihaskunto, liikkuvuus ja anaerobinen kestävyys. Se, että kävelee ei korvaa muita liikuntamuotoja samalla tavalla kuin pelkkä penkin vääntäminen salilla ei korvaa kestävyysharjoittelua.
Ja vastaavasti niillä seurassa urheilevilla voi olla yllättäviä heikkouksia joillakin kunnon osa-alueilla. Moni kärsii rasitusvammoista, koska liikunta on yksipuolista, ja liikkumisen ilokin on saattanut jäädä oppimatta sillä lailla, että innostuisi tekemään jotakin erilaista itsenäisesti.
Oletko ikinä nähnyt junnuja vaikka pelaamassa palloa? Mitä ihmeen juttuja nämä ovat, että lapsilta jää liikunnan ilo oppimatta, jos ei puurra yksinään jossain. Kyllä se oppiminen ja kehittyminen tuo lapsille valtavasti iloa.
Jotkut saattavat saada rasitusvammoja. Sitä sattuu. Ei se ole mikään syy olla liikkumatta. Kuvitteletko, että ne lapset olisivat jotenkin kestävämpiä, jos he eivät liikkuisi?
Lisäksi kyllä mikä tahansa laji seurassa harrastettuna on aika monipuolista liikuntaa ainakin, jos harrastaa yhtään tavoitteellisemmassa ryhmässä. Harrastusryhmäläiset saattavat keskittyä vain höntsäämään omaa lajiaan, mutta kisaryhmissä oheisharjoittelu tulee mukaan kuvioihin jo varhaisessa vaiheessa ja sen lajin ohella treenataan voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.
Et ole ilmeisesti seurannut uutisia. Aktiivisesti harrastavien lasten rasitusvammat ovat nimenomaan nykyajan ilmiö, koska nimenomaan arkiliikunta puuttuu ja tuo ohjattu hömppä oheisharjoitteluineen aloitetaan liian aikaisin.
Tässä voi olla ongelmana myös se, että tuo oheisharjoittelu on puutteellista tai vääränlaista, eikä sitä kontrolloida mitenkään. Laiskempi lapsi laistaa siitä ja motivoituneempi lapsi tekee sitä liikaa. Molemmat altistuu vammoille.
Todennäköisesti isoin tekijä rasitusvammojen tilastolliseen lisääntymiseen on ollut magneettikuvaus. Ennen jalka oli vain kipeä ja sitä lepuutettiin hetki ja sitten palattiin harjoitteluun ja kukaan ei tilastoinut tätä mihinkään. Nykyään magneettikuvilla vaivoille saadaan nimi ja diagnoosi ja tilastollisesti vammojen määrä lisääntyy.
Juuri tänään tässä keskustelussa kerrottiin, miten nuorilla on paljon parempia tuloksia urheilussa kuin silloin entisaikaan. Aika outo yhtälö, jos rasitusvammojen määrä kuitenkaan ei ole noussut.
-eri.Miksi päättelet, että paremmat tulokset tarkoittaisivat automaattisesti enemmän rasitusvammoja? Parempia tuloksia syntyy silloin, kun harjoittelu ja palautuminen ovat optimaalisessa balanssissa. Jokainen rasitusvamma aiheuttaa harjoitustauon ja heikentää tuloksia.
En siis osaa sanoa, onko rasitusvammojen määrä lisääntynyt, niin kuin seuraamieni keskustelujen perusteella vaikuttaisi, että kukaan muukaan ei osaa. Diagnosoitujen rasitusvammojen määrä on toki lisääntynyt, koska diagnosointi on parantunut, mutta kenelläkään ei ole tietoa, kuinka paljon niitä on ennen jäänyt diagnosoimatta.
Jotkut vanhan kaartin valmentajat ovat sitä mieltä oman kokemuksensa pohjalta, että ne ovat lisääntyneet ja jotkut sitä mieltä, että eivät. Niiden perusteella on mahdotonta sanoa mitään, koska kaikilla näillä on tietenkin rajallinen kokemus vain omista valmentamistaan ryhmistä ja mielikuvat siitä, kuinka paljon junnut olivat poissa treeneistä 80-luvulla saattavat olla hataria. Lisäksi näilläkin valmentajilla on saattanut valmennustyyli muuttua vuosikymmenten aikana ja voi olla, että he vaativat tänä päivänä enemmän tai vähemmän junnuiltaan ja se saattaa vaikuttaa heidän henkilökohtaiseen tilastoonsa.
Ihan googlaamalla löytyy vaikkapa Duodecimin artikkeli lasten ja nuorten rasitusvammoista. Siinä on vähän faktaa sekä rasitusvammojen määristä että syistä, niin ettei tarvitse arvailla kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?
Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.
Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?
Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.
Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.
Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Kaukana huippu-urheilijan tuntimääristä, kun huomioit, että tuohon määrään on laskettu IHAN KAIKKI liikunta. Myös ns. hyötyliikunta. Huippu-urheilija liikkuu reippaasti enemmän kuin 3-4 tuntia per päivä. Johan pelkästään yhdestä jääkiekko-ottelusta tulee lämmittelyineen kaikkineen tuon verran. Ja aamulla ennen peliä on aina aamujäät jne.
Sillä jääkiekkoilijalla ei olekaan muuta työtä.
Minun alakouluikäisellä lapsellani on keskimäärin 6 h tuntia koulua päivässä. Painotusopetus, ja siis lisätunteja. Taideharrastuksiin menee 1-2 tuntia illassa, siihen päälle siirtymät, läksyt, ruokailut, välttämätön hygienia. Jos pitäisi vielä neljä tuntia päivässä liikkua, koska sehän siitä 25 tunnista jää yhdellä lepopäivällä, jäisi lapselta yöunet nukkumatta.
Eli sinulle vanhempana on tärkeämpää keulia jollain lisätunneilla kuin huolehtia lapsesi hyvinvoinnista. Alakouluikäinen ei tarvitse minkään valtakunnan lisätunteja, jos hän on normaalisti kehittynyt. Hän ei myöskään tarvitse taideharrastusta 7 iltana viikossa. Elämä on valintoja ja sinä olet valinnut lapsesi uuvuttamisen sen sijaan, että järjestäisit hänelle aikaa liikuntaan, joka muuten ihan tutkitusti parantaa oppimistuloksia ja varsinkin yleistä jakamista. Taidekin luistaa paremmin, kun aivot ovat virkeät eivätkä homehdu sisällä istumisesta.
Normaalisti kehittynyt alakouluikäinen ei myöskään tarvitse mitään joukkueurheilua. Mutta silti moni änkeää lapsensa sellaiseen, jopa monena iltana viikossa.
Miksi luulet, että liikunta=joukkueurheilu?
P.S. Siellä joukkueurheiluharrastuksessa oppii monia erittäin tarpeellisia taitoja, kuten kehonhallintaa, koordinaatiokykyä, ryhmätyötaitoja ja ennen kaikkea saa terveydelle hyväksi olevan määrän liikuntaa.
Noita taitoja saa myös taideharrastuksissa, ja liikkua voi esimerkiksi kävelemällä harrastukseen. Joukkueurheilu ei ole kenellekään välttämätöntä.
On aivan äärimmäisen surullista, että joillekin lapsille perus käveleminenkin on ihan oikeaa urheilua. Todellisuutta toki, mutta surullista.
Urheilua pari kertaa viikossa harrastavalla voi olla huonompi kestävyyskunto kuin sillä, joka päivittäin kävelee pidempiä matkoja. Tästä oli joku tutkimuskin.
Ja sillä kävelevällä saattaa olla huonompi lihaskunto, liikkuvuus ja anaerobinen kestävyys. Se, että kävelee ei korvaa muita liikuntamuotoja samalla tavalla kuin pelkkä penkin vääntäminen salilla ei korvaa kestävyysharjoittelua.
Ja vastaavasti niillä seurassa urheilevilla voi olla yllättäviä heikkouksia joillakin kunnon osa-alueilla. Moni kärsii rasitusvammoista, koska liikunta on yksipuolista, ja liikkumisen ilokin on saattanut jäädä oppimatta sillä lailla, että innostuisi tekemään jotakin erilaista itsenäisesti.
Oletko ikinä nähnyt junnuja vaikka pelaamassa palloa? Mitä ihmeen juttuja nämä ovat, että lapsilta jää liikunnan ilo oppimatta, jos ei puurra yksinään jossain. Kyllä se oppiminen ja kehittyminen tuo lapsille valtavasti iloa.
Jotkut saattavat saada rasitusvammoja. Sitä sattuu. Ei se ole mikään syy olla liikkumatta. Kuvitteletko, että ne lapset olisivat jotenkin kestävämpiä, jos he eivät liikkuisi?
Lisäksi kyllä mikä tahansa laji seurassa harrastettuna on aika monipuolista liikuntaa ainakin, jos harrastaa yhtään tavoitteellisemmassa ryhmässä. Harrastusryhmäläiset saattavat keskittyä vain höntsäämään omaa lajiaan, mutta kisaryhmissä oheisharjoittelu tulee mukaan kuvioihin jo varhaisessa vaiheessa ja sen lajin ohella treenataan voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.
Et ole ilmeisesti seurannut uutisia. Aktiivisesti harrastavien lasten rasitusvammat ovat nimenomaan nykyajan ilmiö, koska nimenomaan arkiliikunta puuttuu ja tuo ohjattu hömppä oheisharjoitteluineen aloitetaan liian aikaisin.
Tässä voi olla ongelmana myös se, että tuo oheisharjoittelu on puutteellista tai vääränlaista, eikä sitä kontrolloida mitenkään. Laiskempi lapsi laistaa siitä ja motivoituneempi lapsi tekee sitä liikaa. Molemmat altistuu vammoille.
Todennäköisesti isoin tekijä rasitusvammojen tilastolliseen lisääntymiseen on ollut magneettikuvaus. Ennen jalka oli vain kipeä ja sitä lepuutettiin hetki ja sitten palattiin harjoitteluun ja kukaan ei tilastoinut tätä mihinkään. Nykyään magneettikuvilla vaivoille saadaan nimi ja diagnoosi ja tilastollisesti vammojen määrä lisääntyy.
Juuri tänään tässä keskustelussa kerrottiin, miten nuorilla on paljon parempia tuloksia urheilussa kuin silloin entisaikaan. Aika outo yhtälö, jos rasitusvammojen määrä kuitenkaan ei ole noussut.
-eri.Miksi päättelet, että paremmat tulokset tarkoittaisivat automaattisesti enemmän rasitusvammoja? Parempia tuloksia syntyy silloin, kun harjoittelu ja palautuminen ovat optimaalisessa balanssissa. Jokainen rasitusvamma aiheuttaa harjoitustauon ja heikentää tuloksia.
En siis osaa sanoa, onko rasitusvammojen määrä lisääntynyt, niin kuin seuraamieni keskustelujen perusteella vaikuttaisi, että kukaan muukaan ei osaa. Diagnosoitujen rasitusvammojen määrä on toki lisääntynyt, koska diagnosointi on parantunut, mutta kenelläkään ei ole tietoa, kuinka paljon niitä on ennen jäänyt diagnosoimatta.
Jotkut vanhan kaartin valmentajat ovat sitä mieltä oman kokemuksensa pohjalta, että ne ovat lisääntyneet ja jotkut sitä mieltä, että eivät. Niiden perusteella on mahdotonta sanoa mitään, koska kaikilla näillä on tietenkin rajallinen kokemus vain omista valmentamistaan ryhmistä ja mielikuvat siitä, kuinka paljon junnut olivat poissa treeneistä 80-luvulla saattavat olla hataria. Lisäksi näilläkin valmentajilla on saattanut valmennustyyli muuttua vuosikymmenten aikana ja voi olla, että he vaativat tänä päivänä enemmän tai vähemmän junnuiltaan ja se saattaa vaikuttaa heidän henkilökohtaiseen tilastoonsa.
Ihan googlaamalla löytyy vaikkapa Duodecimin artikkeli lasten ja nuorten rasitusvammoista. Siinä on vähän faktaa sekä rasitusvammojen määristä että syistä, niin ettei tarvitse arvailla kaverin kanssa.
No kuule linkkaapa sinä sellainen artikkeli, jossa kerrotaan tutkitusti urheilevien lasten rasitusvammojen kasvaneen. Ei sellaista, jossa kerrotaan rasitusvammojen määrän kasvaneen, koska urheilevien lasten määrä on kasvanut tai sellaista, jossa kerrotaan lasten käyvän useammin lääkärissä rasitusvammojen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?
Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.
Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.
Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.
Jos seurat liikuttavat satoja tuhansia, eikö ne sillon ole matalan kynnyksen kerhoja? Jos eivät liikuta, niiden merkitys kansanterveydelle on mitätön eikä niiden tukemista voi perustella kansanterveystyöllä.
Miten ihmeessä ajattelit seurojen auttavan nuoria liikkumaan, jos ne ei ole matalan kynnyksen seuroja kaikille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka kaikkea voisi harrastaa, kun yhtäkään niistä ei ole varaa harrastaa. Ongelma on, että moni ei vaan halua maksaa tai kykene maksamaan tätä liikkumista itselleen ja lapsilleen.
Seurat voitaisiin lopettaa. Kaikki julkiset harrastamistilat vapaiksi. Urheiluhallit, uimahallit, jäähallit, keilahallit, hiihtoradat, laskettelurinteet, jalkapallokentät. Kaikki vain ilmaiseksi tai kausikortilla, joka määrätyn tulorajan alittaville on ilmainen.
Voitaisiin aloittaa ihan vaan sillä, että kaikki maauimalat ovat kesäisin ilmaisia. Parkki maksaisi, mutta kävellen ja pyörällä päässee ilmaiseksi.
Suurin syy liikuntaromahdukseen on arkiliikunnan väheneminen. Lapsia kuskataan kaikkialle, jopa kouluun autolla.
Tälläkin palstalla paheksutaan lapsia, jotka saa leikkiä pihoilla vapaasti. Koululaisten kuuluisi istua kotona koneen äärellä ja liikkua vain ohjatusti.
Vielä 70- ja 80-luvulla oli tavallista, että lapset oli joka päivä keskenään tuntikausia ulkona. Oli pihapelejä, joista nykylapset ei ole kuulleetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?
Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.
Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.
Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.
Jos seurat liikuttavat satoja tuhansia, eikö ne sillon ole matalan kynnyksen kerhoja? Jos eivät liikuta, niiden merkitys kansanterveydelle on mitätön eikä niiden tukemista voi perustella kansanterveystyöllä.
Miten ihmeessä ajattelit seurojen auttavan nuoria liikkumaan, jos ne ei ole matalan kynnyksen seuroja kaikille?
Eivät ne ole. Yritä liittyä vaikka Ilvekseen tai SaiPaan 15 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?
Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.
Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.
Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.
Jos seurat liikuttavat satoja tuhansia, eikö ne sillon ole matalan kynnyksen kerhoja? Jos eivät liikuta, niiden merkitys kansanterveydelle on mitätön eikä niiden tukemista voi perustella kansanterveystyöllä.
Miten ihmeessä ajattelit seurojen auttavan nuoria liikkumaan, jos ne ei ole matalan kynnyksen seuroja kaikille?
No siis tietenkin seurat ovat matalan kynnyksen porukoita joihin kaikki pääsevät mukaan, mutta tuo yksi vaatii muuttamaan niitä jotenkin vieläkin matalamman kynnyksen hommiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistetään. Tavoitteellinen urheilu on liian rankkaa plösölapsille. Mukava yhdessäolo taas ei ole riittävän rankkaa. Ja leikkipuistojen mainitseminen taas on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Kyllä se on todettava, että kaikkinainen liikkuminen on mahdotonta.
Toinen vaihtoehto on taas todeta, että jokainen askel on askel kohti liikunnallisempaa elämäntapaa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä ja sopivia.
Eikähän se kanta asiaan riipu ihan siitä kummassa leirissä itse seisoo. Jos oma lapsi harrastaa tavoitteellisesti, niin silloin ei ehkä pidä sitä leikkipuistoa varsinaisesti liikuntana. Jos taas lapsi ei harrasta, niin pidetään harrastavia lapsia liian yksipuolisesti treenaavina ja sitä omaa lähileikkipuistoa monipuolisena ja riittävänä liikuntana. Kumpikin voi olla totta tai valetta, riippuu tapauksesta.
Entäpä sellaiset perheet, joissa lapset sekä harrastavat tavoitteellisesti että käyvät lähileikkipuistoissa?
Itse olen lapsen sykemittarista todennut, että enemmän askelia siellä vapaassa puistoilussa voi tulla kuin tavoitteellisessa treenissä. Ja suositusten mukaan alakoululaisten elämään pitäisi kuulua molempia.
Mä niin toivoisin, että tästä askelten tuijottamisesta ainoana kuntoilun mittarina päästäisiin eroon. Joo, kävely on hyvästä ihmiselle, mutta ei se pelkältään vielä paljoa tee ja kehittää kuntoa hyvin yksipuolisesti.
Nämä olkiukot ovat erittäin huvittavia. Voin vakuuttaa, että kun alakouluikäiset pääsevät ikätasoiseen ja hyvin varustettuun puistoon, he eivät pelkästään kävele siellä.
Juu, eivät edes kävele, jos yhdellä on kännykkä mukana. Siellä ne on kaikki naama kiinni siinä :). Ihan kivasti askelia tulee esim. 1,5 h jalkapallotreeneissä, mutta vaikka tunnin uintitreeni tuottaa aika paljon vähemmän. Molemmat on kyllä ihan treeniä.
Jos vaihtoehtoina ovat jalkapallotreeni ja vapaa puistoilu, niin kertoohan se jotain jos puistoilussa tulee enemmän askelia.
Ei, vaihtoehtoina ei ollut jalkapallo ja puisto vaan se, että jalkapallo ja uinti tuottaa aika eri määrän askelia, vaikka treeniä ovat molemmat. Tuolla joku aiemmin vertasi tavoitteellista treeniä ja puistoa ja kuulemma puistossa tuli enemmän askelia, mutta ei kertonut mitä lajia lapsi treenaa. Melko olennainen tieto, jos tuollaista asiaa lähtee vertaamaan.
No kerrotaan nyt vielä uudestaan kertauksen vuoksi, että laji oli jalkapallo.
Melko erikoisia jalkapallotreenejä teillä sitten. Oman lapseni treeneissä ovat kyllä koko sen 1,5h liikkeessä. (Toki jokainen vuorollaan maalissa, mutta siinä tulee sitten toisenlaista treeniä). Posket punaisena sieltä aina tullaan. Täytyykin laittaa ensi kerralla lapselle kello käteen.
No on tietenkin selvää, että ohjatuissa treenissä osa ajasta menee ohjeiden kuuntelemiseen, mutta se lienee se syykin mennä sinne. Voi olla, että askeleita tulee muutama vähemmän kuin yksikseen puuhatessa, mutta mitä väliä? Ei joukkuepeliharjoitusten ole tarkoituskaan olla pelkkää päätöntä kohkaamista koko aikaa, vaan tarkoituksena on harjoitella asioita.
Ikävää, jos ohjatun treenin ulkopuolinen liikunta on jonkun mielestä päätöntä kohkaamista. Tuollaisista yleistyksistä ei voi olla liikunnalliselle elämäntavalle kuin haittaa.
Niinpä. Liikunta kuin liikunta. Itse olen harrastanut pilatesta yli 10 vuotta. Ei tarvita muuta kuin omaan pituuten suhteutettu pallo ja joogamatto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka kaikkea voisi harrastaa, kun yhtäkään niistä ei ole varaa harrastaa. Ongelma on, että moni ei vaan halua maksaa tai kykene maksamaan tätä liikkumista itselleen ja lapsilleen.
Seurat voitaisiin lopettaa. Kaikki julkiset harrastamistilat vapaiksi. Urheiluhallit, uimahallit, jäähallit, keilahallit, hiihtoradat, laskettelurinteet, jalkapallokentät. Kaikki vain ilmaiseksi tai kausikortilla, joka määrätyn tulorajan alittaville on ilmainen.
Voitaisiin aloittaa ihan vaan sillä, että kaikki maauimalat ovat kesäisin ilmaisia. Parkki maksaisi, mutta kävellen ja pyörällä päässee ilmaiseksi.
Ja taas yksi ihminen, joka ei ole eläessään tehnyt minuuttiakaan töitä. Nyt on jo valtavasti ilmaista liikuntaa tarjolla, mutta mikään ei riitä, vaan aivan kaikki pitäisi saada jonkun muun maksamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä oikeasti ole ongelma. Me olemme aina sanoneet lapsille, että ihan sama mikä laji, mutta yksi urheiluharrastus pitää olla. No, lopputuloksena molemmat treenaavat 4-5 krt viikko. Ei pakotettuna, vaan koska tykkäävät. Ovat löytäneet mieleiset lajit. Jalkapallo, uinti ja säbä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?
Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.
Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.
Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.
En halua viedä seuroilta olemassaolon ideaa, päinvastoin viedä ne lähemmäksi alkuperäistä olemassaolon ideaansa. Kun urheiluseuroja perustettiin 1900-luvun alussa, ei niissä ideana ollut todellakaan, että perhe hyppäisi kaikki viikonloput lapsensa kisareissuilla.
Päinvastoin harrastettiin halpaa tai ilmaista lähiliikuntaa, jokainen mukana kykyjensä mukaan. Hatunnosto niille, jotka tällaista työtä edelleen tekevät, tiedän että sellaisiakin seuroja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Tuo on varmasti totta. Toisaalta veikkaisin, että vanhemmat eivät ole yhtään lapsiaan paremmassa kunnossa. Millä siis aikuiset saataisiin liikkeelle lastensa kanssa?
-ap
Yrittämällä saada heidät ymmärtämään, että liikkumisen ei tarvitse olla hikirääkkiä tai ohjattua tekemistä, vaan mukavaa yhdessäoloa lasten kanssa. En ole itse vanhempi, mutta me käydään esimerkiksi kaverin ja hänen lastensa kanssa laavulla lounaalla sillon tällöin. Tai pelataan jotain pihapelejä, kuten jalkapalloa.
Lapsena leikittiin ulkona pihaleikkejä (piilosta, nurkkajussia, peiliä, kiikkupalloa, mitä niitä nyt oli). Mutta ehkä ne on nykyään pois muodista tai liian tylsiä?No ongelma noissa on vain se, että sitä liikuntaa pitäisi olla päivittäin ja sitä hikiliikuntaakin pitäisi olla monta kertaa viikossa, että lapsesta kasvaa terve aikuinen. Satunnaiset laavulla lounastamiset eivät täytä lähellekään minimivaatimuksia terveeseen lapsuuteen.
Voi taivas. Noi nyt oli vaan esimerkkejä siitä, miten fyysisestä aktiivisuudesta voi tehdä mukavaa toimintaa. Nämä kyseiset lapset kulkee lihasvoimin kouluun, osallistuvat liikuntatunneille ja harrastavat ihan ohjattuakin liikuntaa pari kertaa viikossa.
Suurin syy siihen, että lasten (ja aikuisten) kunto on romahtanut, on se, että arki on fyysisesti passiivista. Lasten ei tarvitse lenkkeillä tai käydä erikseen urheiluharrastuksissa, jos esimerkiksi pyöräilevät kouluun päivittäin ja viettävät aikaa vaikka ulkona leikkien tai pelaillen. Terveeseen elämään ei vaadita huippukuntoa, tuossakin testissä, johon viitataan 40% on liian huonokuntoisia. Mutta 60% on tarpeeksi hyväkuntoisia, että riskit on pienemmät, takuulla kaikki noistakaan ei ole kovia urheilijoita.
Lapsille pitäisi järjestää mahdollisuus seuroissa ryhmiin, joissa ei tähdätä kilpailuun. Samoin aikuisille.
Lapseni vaihtoi syksyllä sekajoukkueesta tyttöjoukkueeseen ja nyt joukkue uhataan lakkauttaa, koska ei ole tarpeeksi iso joukkue kisoihin ja kisatasoista valmentajaa saatavilla. Innokkaille harrastajille se merkitsisi paluuta sekajoukkueeseen tai lopettamista. Tyhmä juttu. Jos joukkue voisi vain jatkaa harkkoja ilman pakkovaatimusta osallistua kisoihin, harrastus voisi jatkua ja kenties jossain vaiheessa mukaan saataisiin lisää pelaajia, niin paluu voisi ehkä olla mahdollista.
Toinen lapsi innostui vuosia sitten juoksukoulusta. Se olisi ollut ihan mahtavaa, harjoitella tekniikkaa ja kohottaa kuntoa. Mutta joka kerta juoksukoulussa olikin joku kisa, yhtäkään tekniikkaharjoitusta ei tehty. Siihen loppui innostus.
Eli lisää höntsämahdollisuuksia
..sekajoukkueista vielä..
Omani oli joukkueessa ainoa sukupuolensa edustaja. Peleissä ja harkoissa hänellä ei ollut mahdollisuutta käyttää toista pukuhuonetta. Sinne vaan suihkuun poikien sekaan....
Lisäksi 13v poika alkaa olla fyysisesti aika eri luokkaa kuin tyttö ja pojat pelaa kovemmilla kontakteilla. Se oli pelottavaa katsoa, miten pientä siroa tyttöä taklailtiin melkein puolta kookkaampien poikien toimesta. Siirtyminen tyttöjoukkueeseen oli mahtava juttu, mutta tosiaan ongelma on,ettei joukkueen muodostaminen ole helppoa harrastajamäärän pienuuden vuoksi
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Alue: Aihe vapaa
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!