Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
Painonhallinta ja kunto ovat kaksi eri asiaa, vaikka jossain määrin toki liittyvät toisiinsa. Myös hoikka voi olla huonokuntoinen.
Ketään ei ole käsketty liikkumaan päättömästi, mutta lapsi tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen.
On huomattavasti helpompaa olla normaalipainoinen huonokuntoinen, kuin (reilusti) ylipainoinen huonokuntoinen. Läskinä en saanut vedettyä edes yhtä leukaa ja nyt laihana saan vedettyä edes sen.
Jos ei ole harrastanut liikuntaa ja on ylipainoa kehossa, on ihan ok, jos ruokavaliolla ensin tiputtaa ne läskit ympäriltä ja sen jälkeen aloittaa liikkumisen, kun se ylimääräinen paino ei ole mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
Painonhallinta ja kunto ovat kaksi eri asiaa, vaikka jossain määrin toki liittyvät toisiinsa. Myös hoikka voi olla huonokuntoinen.
Ketään ei ole käsketty liikkumaan päättömästi, mutta lapsi tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen.
On huomattavasti helpompaa olla normaalipainoinen huonokuntoinen, kuin (reilusti) ylipainoinen huonokuntoinen. Läskinä en saanut vedettyä edes yhtä leukaa ja nyt laihana saan vedettyä edes sen.
Jos ei ole harrastanut liikuntaa ja on ylipainoa kehossa, on ihan ok, jos ruokavaliolla ensin tiputtaa ne läskit ympäriltä ja sen jälkeen aloittaa liikkumisen, kun se ylimääräinen paino ei ole mukana.
No onhan se periaatteessa ihan OK, mutta en kyllä suosittelisi odottamaan liikunnan aloittamista siihen, että on vihdoin löytänyt ruokavalion, jolla saa painonsa normaaliksi. Jos ylipainoa on reilusti, siihen menee yleensä vuosia, vaikka onnistuisi kerrasta, jos laihtumistahti on järkevä.
Hengenvaarallisesti lihavankin vuodepotilaat pystyvät treenaamaan sängyssään, niin eiköhän suurin osa normitapauksistakin pysty tekemään jotain. Ei sitä ole pakko aloittaa kympin juoksulenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
No se on tietenkin totta, että mikään määrä liikuntaa ei korvaa terveellistä ruokavaliota, mutta sama toimii myös toisinkin päin. Oli ruokavalio kuinka terveellinen tahansa, se ei korvaa liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
Painonhallinta ja kunto ovat kaksi eri asiaa, vaikka jossain määrin toki liittyvät toisiinsa. Myös hoikka voi olla huonokuntoinen.
Ketään ei ole käsketty liikkumaan päättömästi, mutta lapsi tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen.
Ja samaten aikuinen tarvitsee säännöllistä liikuntaa ollakseen terve .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
Painonhallinta ja kunto ovat kaksi eri asiaa, vaikka jossain määrin toki liittyvät toisiinsa. Myös hoikka voi olla huonokuntoinen.
Ketään ei ole käsketty liikkumaan päättömästi, mutta lapsi tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen.
Ja samaten aikuinen tarvitsee säännöllistä liikuntaa ollakseen terve .
Toki ja olinkin kirjoittanut sen siihen alunperin, mutta lause: "lapsi (ja aikuinen) tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen" ei kuulostanut kovin järkevältä joten muutin sen =).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
Painonhallinta ja kunto ovat kaksi eri asiaa, vaikka jossain määrin toki liittyvät toisiinsa. Myös hoikka voi olla huonokuntoinen.
Ketään ei ole käsketty liikkumaan päättömästi, mutta lapsi tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen.
Ja samaten aikuinen tarvitsee säännöllistä liikuntaa ollakseen terve .
Totta, mutta liikuntataidot ja kehonhallinta opitaan pääasiassa lapsena ja nuorena. Kovin monimutkaista motorista suoritusta vaativaa liikuntaa on turha lapsuutensa sohvalla viettäneen edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
Painonhallinta ja kunto ovat kaksi eri asiaa, vaikka jossain määrin toki liittyvät toisiinsa. Myös hoikka voi olla huonokuntoinen.
Ketään ei ole käsketty liikkumaan päättömästi, mutta lapsi tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen.
On huomattavasti helpompaa olla normaalipainoinen huonokuntoinen, kuin (reilusti) ylipainoinen huonokuntoinen. Läskinä en saanut vedettyä edes yhtä leukaa ja nyt laihana saan vedettyä edes sen.
Jos ei ole harrastanut liikuntaa ja on ylipainoa kehossa, on ihan ok, jos ruokavaliolla ensin tiputtaa ne läskit ympäriltä ja sen jälkeen aloittaa liikkumisen, kun se ylimääräinen paino ei ole mukana.
Laihduttaessa liikunnan yksi tärkeä funktio on, että se suojelee kehon lihaksia, joten vaikka liikunta ei välttämättä olisikaan merkittävä tekijä kalorivajeen luomisessa, se on todella tärkeä tekijä siinä, että paino lähtee oikeasta paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
Painonhallinta ja kunto ovat kaksi eri asiaa, vaikka jossain määrin toki liittyvät toisiinsa. Myös hoikka voi olla huonokuntoinen.
Ketään ei ole käsketty liikkumaan päättömästi, mutta lapsi tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen.
Ja samaten aikuinen tarvitsee säännöllistä liikuntaa ollakseen terve .
Totta, mutta liikuntataidot ja kehonhallinta opitaan pääasiassa lapsena ja nuorena. Kovin monimutkaista motorista suoritusta vaativaa liikuntaa on turha lapsuutensa sohvalla viettäneen edes yrittää.
Tuo on täysin totta. Hyvin monille tulee tauko liikunnassa opiskeluvuosina (ainakin, jos baarien pöydillä tanssimista ei lasketa), mutta liikunta on todella paljon helpompi aloittaa uudelleen, jos motoriikka ja kehonhallinta ovat kunnossa. Ne ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät häviä muutaman vuoden opiskelu- ja biletysputken aikana.
Vanhempien esimerkki on tärkeä ja jos liikkuminen on koko perheen normaalia toimintaa kuten syöminen niin se auttaa varmasti. Antakaa lapsen kokeilla eri lajeja. Pakottaminen johonkin itselle mieluiseen lajiin tekee hallaa jos itse esim. unelmoi, että lapsesta tulee vaikka NHL-tähti mutta lasta ei jääkiekko kiinnosta niin ei kannata väkisin yrittää laitta kiekkokouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien esimerkki on tärkeä ja jos liikkuminen on koko perheen normaalia toimintaa kuten syöminen niin se auttaa varmasti. Antakaa lapsen kokeilla eri lajeja. Pakottaminen johonkin itselle mieluiseen lajiin tekee hallaa jos itse esim. unelmoi, että lapsesta tulee vaikka NHL-tähti mutta lasta ei jääkiekko kiinnosta niin ei kannata väkisin yrittää laitta kiekkokouluun.
Joo ja ei. Ei tuollainen eskari-ikäinen välttämättä tiedä, mikä kiinnostaa, jos ei ole sitä ikinä kokeillut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsen harrastus ei ole vain lapsen harrastus vaan käytännössä koko perheen harrastus, jos siitä tulee yhtään vakavampaa. Se, että laji kiinnostaa myös vanhempia on ihan oikea etu. Siitä, että perheellä on yhteinen harrastus on aika paljon iloa verrattuna siihen, että jokaisella on omat juttunsa. Silloin sitä on helpompi harrastaa myös perheen kesken omalla ajalla.
Jos vaikka koko muu perhe on innokkaita ratsastajia ja aika kuluu tallilla omaa hevosta hoitaen, niin olisi varmaan perheen kannalta helpointa ja mukavinta, jos nuorimmainenkin innostuisi ratsastuksesta eikä häntä tarvitsisi roudata lätkätreeneihin 5 kertaa viikossa.
Tietenkin sitten, jos lapsi ei jonkin ajan jälkeen tunnu viihtyvän siinä perheen yhteisessä harrastuksessa, ei sitä kannata tuputtaa väkisin, koska sillä saadaan vain vastareaktioita aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien esimerkki on tärkeä ja jos liikkuminen on koko perheen normaalia toimintaa kuten syöminen niin se auttaa varmasti. Antakaa lapsen kokeilla eri lajeja. Pakottaminen johonkin itselle mieluiseen lajiin tekee hallaa jos itse esim. unelmoi, että lapsesta tulee vaikka NHL-tähti mutta lasta ei jääkiekko kiinnosta niin ei kannata väkisin yrittää laitta kiekkokouluun.
Joo ja ei. Ei tuollainen eskari-ikäinen välttämättä tiedä, mikä kiinnostaa, jos ei ole sitä ikinä kokeillut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsen harrastus ei ole vain lapsen harrastus vaan käytännössä koko perheen harrastus, jos siitä tulee yhtään vakavampaa. Se, että laji kiinnostaa myös vanhempia on ihan oikea etu. Siitä, että perheellä on yhteinen harrastus on aika paljon iloa verrattuna siihen, että jokaisella on omat juttunsa. Silloin sitä on helpompi harrastaa myös perheen kesken omalla ajalla.
Jos vaikka koko muu perhe on innokkaita ratsastajia ja aika kuluu tallilla omaa hevosta hoitaen, niin olisi varmaan perheen kannalta helpointa ja mukavinta, jos nuorimmainenkin innostuisi ratsastuksesta eikä häntä tarvitsisi roudata lätkätreeneihin 5 kertaa viikossa.
Tietenkin sitten, jos lapsi ei jonkin ajan jälkeen tunnu viihtyvän siinä perheen yhteisessä harrastuksessa, ei sitä kannata tuputtaa väkisin, koska sillä saadaan vain vastareaktioita aikaan.
Tuossa iässä mielenkiinnon kohteet saattavat vaihdella päivittäin. Yhtenä päivänä halutaan olla lätkänpelaajia, toisena ritareita ja kolmantena astronautteja. Jokin pitää valita ja lätkä on näistä helpoin toteuttaa. Tässäkin keskustelussa on moneen kertaan todettu, että lajin vaihtaminen on myöhäisellekin iälle saakka helppoa, kunhan on jokin liikuntatausta olemassa. 10-vuotiaana liikunnan aloittaminen aivan tyhjästä ainakaan kisajoukkueessa on sitten paljon työläämpää, jos mielenkiinto herää siinä vaiheessa ja siihen saakka on lähinnä syöty sipsejä sohvalla vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäis ne älyvehkeet ottaa pois kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten sinä käyttäydyt liikuntapaikoilla, jos saat jatkuvasti tuollaisia kommentteja. Ikinä en ole nähnyt tai kuullut mitään tuollaista sanottavan itselleni tai kenellekään muullekaan vaikka olen elämässäni viettänyt aika paljon aikaa liikuntapaikoilla.
Olen eri, mutta esimerkiksi omassa kotikaupungissani koulun hiihtoryhmät ovat saaneet osakseen laturaivoa.
Jos koululaiset eivät saa ryhmänä opettajansa johdolla hiihtää arkisin 8-14, ilman että joku himourheilija tylyttää heitä, missä on se turvallinen paikka liikuntataitojen harjoitteluun?
Pitäneekö nekään tarinat aina ihan täysin paikkaansa. Tänäkin vuonna kaikkien lehtien otsikoihin noussut Leppävaaran laturaivotapaus oli aivan pelkkää huijausta. Satuin lukemaan sen alkuperäisen keskustelun, missä kyseinen opettaja kertoi ensimmäistä kertaa, mitä oli tapahtunut ja kun hänelle riittävän moni ihminen kertoi, miten tolkuttomalla idiotismillä hän oli vaarantanut oppilaidensa terveyden, hän poisti sen keskustelun ja spämmäsi oman versionsa kaikkiin lehtiin. Hän oli siis pistänyt kehitysvammaisia lapsia toikkaroimaan yhden pk-seudun nopeimmista laskuista alle ja siitä oli aiheutunut vaaratilanteita ja opettaja oli päättänyt alkaa syyttelemään siitä muita.
Iltapulut tykkäävät tehdä joka vuosi laturaivosta muutaman jutun, koska niillä saadaan kansa närkästymään ja myytyä taas vähän mainostilaa. Faktoilla ei ole mitään merkitystä sen kanssa.
Tuo yllä mainittu tosiurheilijan "havuja perkele" tuli suorana telkkarista keskellä päivää, kansainvälisissä urheilukisoissa. Sitä seurasivat lapset kouluissa ja monet aikuiset työpaikoillaan. Siitä nousi valtava kohu, vaikka nettiä ei oltu vielä keksitty.
Tämän palstan ihmiset ovat ehkä liian nuoria muistamaan.
Olen itse liikkunut paljon, koululiikunnasta huolimatta, ja nähnyt sitäkin, että ryhmäliikunnassa ei edes sanota mitään sille, joka meni tietämättään toisen paikalle. Hänet vain työnnettiin siitä pois. Aikuisten naisten harrasteryhmässä.
Kyllähän se raivoaminen, kyräily ja arvosteleminen lähtee jo ihan pienten lasten harrastuksista. Varmaan sitä ei huomaa jos sellaista pitää normaalina tapana kommunikoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten sinä käyttäydyt liikuntapaikoilla, jos saat jatkuvasti tuollaisia kommentteja. Ikinä en ole nähnyt tai kuullut mitään tuollaista sanottavan itselleni tai kenellekään muullekaan vaikka olen elämässäni viettänyt aika paljon aikaa liikuntapaikoilla.
Olen eri, mutta esimerkiksi omassa kotikaupungissani koulun hiihtoryhmät ovat saaneet osakseen laturaivoa.
Jos koululaiset eivät saa ryhmänä opettajansa johdolla hiihtää arkisin 8-14, ilman että joku himourheilija tylyttää heitä, missä on se turvallinen paikka liikuntataitojen harjoitteluun?
Pitäneekö nekään tarinat aina ihan täysin paikkaansa. Tänäkin vuonna kaikkien lehtien otsikoihin noussut Leppävaaran laturaivotapaus oli aivan pelkkää huijausta. Satuin lukemaan sen alkuperäisen keskustelun, missä kyseinen opettaja kertoi ensimmäistä kertaa, mitä oli tapahtunut ja kun hänelle riittävän moni ihminen kertoi, miten tolkuttomalla idiotismillä hän oli vaarantanut oppilaidensa terveyden, hän poisti sen keskustelun ja spämmäsi oman versionsa kaikkiin lehtiin. Hän oli siis pistänyt kehitysvammaisia lapsia toikkaroimaan yhden pk-seudun nopeimmista laskuista alle ja siitä oli aiheutunut vaaratilanteita ja opettaja oli päättänyt alkaa syyttelemään siitä muita.
Iltapulut tykkäävät tehdä joka vuosi laturaivosta muutaman jutun, koska niillä saadaan kansa närkästymään ja myytyä taas vähän mainostilaa. Faktoilla ei ole mitään merkitystä sen kanssa.
Tuo yllä mainittu tosiurheilijan "havuja perkele" tuli suorana telkkarista keskellä päivää, kansainvälisissä urheilukisoissa. Sitä seurasivat lapset kouluissa ja monet aikuiset työpaikoillaan. Siitä nousi valtava kohu, vaikka nettiä ei oltu vielä keksitty.
Tämän palstan ihmiset ovat ehkä liian nuoria muistamaan.Olen itse liikkunut paljon, koululiikunnasta huolimatta, ja nähnyt sitäkin, että ryhmäliikunnassa ei edes sanota mitään sille, joka meni tietämättään toisen paikalle. Hänet vain työnnettiin siitä pois. Aikuisten naisten harrasteryhmässä.
Kyllähän se raivoaminen, kyräily ja arvosteleminen lähtee jo ihan pienten lasten harrastuksista. Varmaan sitä ei huomaa jos sellaista pitää normaalina tapana kommunikoida.
Eli summa summarum, sinä olet sitä mieltä, että kaikki paljon liikkuvat ovat raivoavia kyräilijöitä ja kerrot itse liikkuvasi paljon. Mitä se kertoo sinusta?
Kouluissa pitäisi olla kaikkina päivinä kaksi välituntia, joilla on ohjattua pakollista taukoliikuntaa. Paitsi niinä päivinä kun on liikuntatunnit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien esimerkki on tärkeä ja jos liikkuminen on koko perheen normaalia toimintaa kuten syöminen niin se auttaa varmasti. Antakaa lapsen kokeilla eri lajeja. Pakottaminen johonkin itselle mieluiseen lajiin tekee hallaa jos itse esim. unelmoi, että lapsesta tulee vaikka NHL-tähti mutta lasta ei jääkiekko kiinnosta niin ei kannata väkisin yrittää laitta kiekkokouluun.
Joo ja ei. Ei tuollainen eskari-ikäinen välttämättä tiedä, mikä kiinnostaa, jos ei ole sitä ikinä kokeillut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsen harrastus ei ole vain lapsen harrastus vaan käytännössä koko perheen harrastus, jos siitä tulee yhtään vakavampaa. Se, että laji kiinnostaa myös vanhempia on ihan oikea etu. Siitä, että perheellä on yhteinen harrastus on aika paljon iloa verrattuna siihen, että jokaisella on omat juttunsa. Silloin sitä on helpompi harrastaa myös perheen kesken omalla ajalla.
Jos vaikka koko muu perhe on innokkaita ratsastajia ja aika kuluu tallilla omaa hevosta hoitaen, niin olisi varmaan perheen kannalta helpointa ja mukavinta, jos nuorimmainenkin innostuisi ratsastuksesta eikä häntä tarvitsisi roudata lätkätreeneihin 5 kertaa viikossa.
Tietenkin sitten, jos lapsi ei jonkin ajan jälkeen tunnu viihtyvän siinä perheen yhteisessä harrastuksessa, ei sitä kannata tuputtaa väkisin, koska sillä saadaan vain vastareaktioita aikaan.
Tuossa iässä mielenkiinnon kohteet saattavat vaihdella päivittäin. Yhtenä päivänä halutaan olla lätkänpelaajia, toisena ritareita ja kolmantena astronautteja. Jokin pitää valita ja lätkä on näistä helpoin toteuttaa. Tässäkin keskustelussa on moneen kertaan todettu, että lajin vaihtaminen on myöhäisellekin iälle saakka helppoa, kunhan on jokin liikuntatausta olemassa. 10-vuotiaana liikunnan aloittaminen aivan tyhjästä ainakaan kisajoukkueessa on sitten paljon työläämpää, jos mielenkiinto herää siinä vaiheessa ja siihen saakka on lähinnä syöty sipsejä sohvalla vanhempien kanssa.
Suomesta puuttuu nykyään kokonaan jo sellaset vanhanajan puulaakijoukkueet joissa pelattiin hauskanpidon vuoksi. Nykyään kaikki on todella kilpailuhenkistä ja tavoitteellista pienestä asti. 10 vuotiaan on turha enää kuvitella aloittavansa lätkää tai fudista tai korista, olisi pitanyt aloittaa jo viimeistään 7 vuotiaana jos meinaa pärjätä ikäistensä joukkueessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien esimerkki on tärkeä ja jos liikkuminen on koko perheen normaalia toimintaa kuten syöminen niin se auttaa varmasti. Antakaa lapsen kokeilla eri lajeja. Pakottaminen johonkin itselle mieluiseen lajiin tekee hallaa jos itse esim. unelmoi, että lapsesta tulee vaikka NHL-tähti mutta lasta ei jääkiekko kiinnosta niin ei kannata väkisin yrittää laitta kiekkokouluun.
Joo ja ei. Ei tuollainen eskari-ikäinen välttämättä tiedä, mikä kiinnostaa, jos ei ole sitä ikinä kokeillut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsen harrastus ei ole vain lapsen harrastus vaan käytännössä koko perheen harrastus, jos siitä tulee yhtään vakavampaa. Se, että laji kiinnostaa myös vanhempia on ihan oikea etu. Siitä, että perheellä on yhteinen harrastus on aika paljon iloa verrattuna siihen, että jokaisella on omat juttunsa. Silloin sitä on helpompi harrastaa myös perheen kesken omalla ajalla.
Jos vaikka koko muu perhe on innokkaita ratsastajia ja aika kuluu tallilla omaa hevosta hoitaen, niin olisi varmaan perheen kannalta helpointa ja mukavinta, jos nuorimmainenkin innostuisi ratsastuksesta eikä häntä tarvitsisi roudata lätkätreeneihin 5 kertaa viikossa.
Tietenkin sitten, jos lapsi ei jonkin ajan jälkeen tunnu viihtyvän siinä perheen yhteisessä harrastuksessa, ei sitä kannata tuputtaa väkisin, koska sillä saadaan vain vastareaktioita aikaan.
Tuossa iässä mielenkiinnon kohteet saattavat vaihdella päivittäin. Yhtenä päivänä halutaan olla lätkänpelaajia, toisena ritareita ja kolmantena astronautteja. Jokin pitää valita ja lätkä on näistä helpoin toteuttaa. Tässäkin keskustelussa on moneen kertaan todettu, että lajin vaihtaminen on myöhäisellekin iälle saakka helppoa, kunhan on jokin liikuntatausta olemassa. 10-vuotiaana liikunnan aloittaminen aivan tyhjästä ainakaan kisajoukkueessa on sitten paljon työläämpää, jos mielenkiinto herää siinä vaiheessa ja siihen saakka on lähinnä syöty sipsejä sohvalla vanhempien kanssa.
Suomesta puuttuu nykyään kokonaan jo sellaset vanhanajan puulaakijoukkueet joissa pelattiin hauskanpidon vuoksi. Nykyään kaikki on todella kilpailuhenkistä ja tavoitteellista pienestä asti. 10 vuotiaan on turha enää kuvitella aloittavansa lätkää tai fudista tai korista, olisi pitanyt aloittaa jo viimeistään 7 vuotiaana jos meinaa pärjätä ikäistensä joukkueessa.
Eikä puutu. Niin kuin tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan todettu, harraste- ja höntsäryhmiä on ihan kaikkialla. Toki voi olla, että pienillä paikkakunnilla ei riitä ihan joka lajiin ihan kaikentasoisia ryhmiä kaikissa ikäluokissa, mutta jotain löytyy kyllä.
Toisekseen, minun poikani aloitti koriksen 10-vuotiaana ja pelaa nyt yhden vuoden jälkeen ison seuran ykkös kilpajoukkueessa, mutta hän ei aloittanutkaan liikkumista nollasta, vaan vaihtoi lajia, eli hänellä oli pohjalla jo liikunnallisuus ja peruskunto, jotka auttavat lajin aloittamisessa. Siksi on tärkeää, että lapset tekevät pienestä pitäen edes jotain, jolloin lajin vaihtaminen on helppoa. Toki K1:n alapuolella on K2, K3 ja harrasteporukka, joihin pääsee mukaan vähemmälläkin taustalla ja myös ihan täysin nollasta.
Vierailija kirjoitti:
Lähikoulut, että saa kävellä kouluun. Bussissa istuttaminen on ihan hirveää.
Onko vanhemmilla tässä mitään vastuuta? Pitäisikö vanhempien valita asuinpaikkansa niin, että koulut ovat lähellä vai pitääkö veronmaksajien maksaa koulu jokaisen torpan viereen riippumatta, että onko siellä toistakin lasta luokkakaveriksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähikoulut, että saa kävellä kouluun. Bussissa istuttaminen on ihan hirveää.
Onko vanhemmilla tässä mitään vastuuta? Pitäisikö vanhempien valita asuinpaikkansa niin, että koulut ovat lähellä vai pitääkö veronmaksajien maksaa koulu jokaisen torpan viereen riippumatta, että onko siellä toistakin lasta luokkakaveriksi?
Voit toki sopertaa mantraasi, miten maalla vaaditaan koulua yhdelle oppilaalle joka torpan viereen. Tosiasiassa maalla ei ole vuosiin vaadittu mitään. Nykyään lakkautetaan parinsadan oppilaan kouluja urbaaneissa kaupunginosissa, koska vannotaan suurien yksiköiden nimeen.
Painonhallinta ja kunto ovat kaksi eri asiaa, vaikka jossain määrin toki liittyvät toisiinsa. Myös hoikka voi olla huonokuntoinen.
Ketään ei ole käsketty liikkumaan päättömästi, mutta lapsi tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen.