Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähikoulut, että saa kävellä kouluun. Bussissa istuttaminen on ihan hirveää.
Onko vanhemmilla tässä mitään vastuuta? Pitäisikö vanhempien valita asuinpaikkansa niin, että koulut ovat lähellä vai pitääkö veronmaksajien maksaa koulu jokaisen torpan viereen riippumatta, että onko siellä toistakin lasta luokkakaveriksi?
Voit toki sopertaa mantraasi, miten maalla vaaditaan koulua yhdelle oppilaalle joka torpan viereen. Tosiasiassa maalla ei ole vuosiin vaadittu mitään. Nykyään lakkautetaan parinsadan oppilaan kouluja urbaaneissa kaupunginosissa, koska vannotaan suurien yksiköiden nimeen.
Totta. Mun lapsen alakoulussa oli n. 220 oppilasta, nyt kai enää 150-200. Lakkautusuhan alla on, yläasteen yhteyteen suunnitelma siirtää kuulemma keskustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
Painonhallinta ja kunto ovat kaksi eri asiaa, vaikka jossain määrin toki liittyvät toisiinsa. Myös hoikka voi olla huonokuntoinen.
Ketään ei ole käsketty liikkumaan päättömästi, mutta lapsi tarvitsee riittävästi liikuntaa ihan painosta riippumatta, että hänestä voi kasvaa terve aikuinen.
On huomattavasti helpompaa olla normaalipainoinen huonokuntoinen, kuin (reilusti) ylipainoinen huonokuntoinen. Läskinä en saanut vedettyä edes yhtä leukaa ja nyt laihana saan vedettyä edes sen.
Jos ei ole harrastanut liikuntaa ja on ylipainoa kehossa, on ihan ok, jos ruokavaliolla ensin tiputtaa ne läskit ympäriltä ja sen jälkeen aloittaa liikkumisen, kun se ylimääräinen paino ei ole mukana.
No tuo nyt on aivan idioottimainen neuvo. Ensinnäkin liikunta tukee laihduttamista monella tapaa. Toisekseen se auttaa vähentämään laihdutuksen aiheuttamaa lihaskatoa. Kolmannekseen liikunta on erittäin motivoivaa laihdutuksen yhteydessä, koska suorituskyky kasvaa usein hyvin nopeasti, kun kunto paranee ja paino laskee samanaikaisesti.
Tietenkin lajit, kestot ja tehot kannattaa valita kuntonsa ja painonsa mukaisesti, ettei vaikka juokse polviaan rikki, mutta ajatus, että ylipainoinen ei voi liikkua, ei vain ole todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Voiko tällainen viha liikkuvia ihmisiä kohtaan kummuta mistään muusta kuin kateudesta? Keksitään täysin absurdeja juttuja ja levitellään niitä faktoina ja luullaan, että muut uskovat niihin.
Joo se on jännä, että aktiivisesti liikkuvana en ole törmännyt mihinkään tuommoiseen kireyteen. En edes vaikka talvisin hiihdän paljon lasten kanssa ja ollaan takuulla ladun tukkona välillä. Ja kesällä kuljetaan pyörillä, ja kaikenlaisia spandextyyppejä ja maastopyöräilijöitä menee ohi. Yksittäisiä töykeitä tyyppejä tulee vastaan, mutta suurin osa on kannustavia ja ystävällisiä.
Jep. Esim. laturaivosta puhuvat vain ne ihmiset, jotka eivät ole ikinä voineet mennä ladulle, koska ovat ihan vakuuttuneita, että joku raivoaa heille. Ja tietenkin ne, jotka raivostuvat, kun heille sanotaan, että latu ei ole paras paikka paskattaa koiransa.
Oletettavasti nämä laturaivosta valittajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, jotka eivät ole ikinä voineet käydä salilla, koska ovat aivan varmoja, että joku katsoisi heitä ilkeästi siellä.
Ei vieneet vanhemmat luontoretkille, mutta silti liikuttiin lapsena vapaa-ajalla kavereitten kanssa. Koulu pilasi liikunnan ilon omalta kohdaltani. Se kurttuotsainen asenne ja pakolliset kilpailut! Liikunnasta pitäisi tehdä hauskaa! Joku päivä sitten koululaiset olivat uutisten mukaan metsässä tablettiensa kanssa tunnistamassa lintujen ääniä. Lapset näyttivät olevan innoissaan ja loikkivat metsäpoluilla kuuntelemassa lintujen laulua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Voiko tällainen viha liikkuvia ihmisiä kohtaan kummuta mistään muusta kuin kateudesta? Keksitään täysin absurdeja juttuja ja levitellään niitä faktoina ja luullaan, että muut uskovat niihin.
Joo se on jännä, että aktiivisesti liikkuvana en ole törmännyt mihinkään tuommoiseen kireyteen. En edes vaikka talvisin hiihdän paljon lasten kanssa ja ollaan takuulla ladun tukkona välillä. Ja kesällä kuljetaan pyörillä, ja kaikenlaisia spandextyyppejä ja maastopyöräilijöitä menee ohi. Yksittäisiä töykeitä tyyppejä tulee vastaan, mutta suurin osa on kannustavia ja ystävällisiä.
Jep. Esim. laturaivosta puhuvat vain ne ihmiset, jotka eivät ole ikinä voineet mennä ladulle, koska ovat ihan vakuuttuneita, että joku raivoaa heille. Ja tietenkin ne, jotka raivostuvat, kun heille sanotaan, että latu ei ole paras paikka paskattaa koiransa.
Oletettavasti nämä laturaivosta valittajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, jotka eivät ole ikinä voineet käydä salilla, koska ovat aivan varmoja, että joku katsoisi heitä ilkeästi siellä.
Ette ole tainneet käydä hiihtämässä sellaisessa paikassa, missä on paljon hiihtäjiä? Tervemenoa Paloheinään hiihtämään. Siellä noita latusankareita kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vieneet vanhemmat luontoretkille, mutta silti liikuttiin lapsena vapaa-ajalla kavereitten kanssa. Koulu pilasi liikunnan ilon omalta kohdaltani. Se kurttuotsainen asenne ja pakolliset kilpailut! Liikunnasta pitäisi tehdä hauskaa! Joku päivä sitten koululaiset olivat uutisten mukaan metsässä tablettiensa kanssa tunnistamassa lintujen ääniä. Lapset näyttivät olevan innoissaan ja loikkivat metsäpoluilla kuuntelemassa lintujen laulua!
No kerropa ihan konkreettisesti, mikä olisi ollut sinun mielestäsi hauskaa liikuntaa, mistä koko luokka olisi nauttinut. Siis ihan konkreettisesti, mitä ei olisi ollut eikä mitä se ei olisi ollut.
Ja mieluiten sellaista, jonka voi jollain tavalla laskea vielä liikunnaksi eikä jotain lintujen katselua, joka on oikein hyvää tekemistä biologian tunnille, mutta ei liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Voiko tällainen viha liikkuvia ihmisiä kohtaan kummuta mistään muusta kuin kateudesta? Keksitään täysin absurdeja juttuja ja levitellään niitä faktoina ja luullaan, että muut uskovat niihin.
Joo se on jännä, että aktiivisesti liikkuvana en ole törmännyt mihinkään tuommoiseen kireyteen. En edes vaikka talvisin hiihdän paljon lasten kanssa ja ollaan takuulla ladun tukkona välillä. Ja kesällä kuljetaan pyörillä, ja kaikenlaisia spandextyyppejä ja maastopyöräilijöitä menee ohi. Yksittäisiä töykeitä tyyppejä tulee vastaan, mutta suurin osa on kannustavia ja ystävällisiä.
Jep. Esim. laturaivosta puhuvat vain ne ihmiset, jotka eivät ole ikinä voineet mennä ladulle, koska ovat ihan vakuuttuneita, että joku raivoaa heille. Ja tietenkin ne, jotka raivostuvat, kun heille sanotaan, että latu ei ole paras paikka paskattaa koiransa.
Oletettavasti nämä laturaivosta valittajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, jotka eivät ole ikinä voineet käydä salilla, koska ovat aivan varmoja, että joku katsoisi heitä ilkeästi siellä.
Ette ole tainneet käydä hiihtämässä sellaisessa paikassa, missä on paljon hiihtäjiä? Tervemenoa Paloheinään hiihtämään. Siellä noita latusankareita kyllä on.
Todella monta kertaa ja ikinä en ole nähnyt siellä epäasiallista käytöstä. Se on varmasti Suomen ruuhkaisin paikka hiihtää ja siellä on aina lapsiryhmiä, aikuisten alkeisryhmiä ja ties mitä porukkaa, joten en oikein voi uskoa, että joku kuvittelisi saavansa hiihdellä ainakaan siinä parkkipaikan suoralla rauhassa omaan tahtiinsa.
Toki, kun se on Suomen ruuhkaisin hiihtopaikka, niin mukaan mahtuu monenlaista sekopäätäkin.
Vierailija kirjoitti:
Trampoliini on ratkaisu
Ei nyt ihan sekään. Meillä on piha yhteiskäytössä naapurien kanssa, ja vastuusyistä naapuri ei tahdo trampoliinia.
Se on kyllä todettava, että kun siihen omaan trampoliiniin ei ole mahdollisuutta, lapset hyppisivät tuntikausia. Mutta moni tuttu on sanonut, ettei se uutuudenviehätyksen jälkeen ole niin paljon käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
Mutta kiinnostaako ihan oikeasti?
Varmaan monista olisi kivaa osata juosta ympäriinsä hyppien voltteja talojen katoilta, mutta kuinka moni näistä liikkumattomista lapsista olisi oikeasti valmis näkemään sen valtavan treenaamisen vaivan, jonka se vaatii, että tuo onnistuu. Ja kokemaan kaiken sen kivun, mitä epäonnistuneiden temppujen jälkeen asfaltille/sementille mätkähtely tuottaa.
Oma lapsi harrastaa parkouria varta vasten rakennetussa salissa ja kyllä sielläkin jääpussit ovat aika ahkerassa käytössä vaikka on patjat sun muut. Jokainen voi kuvitella, miltä homma näyttää, jos ei ole kunnon puitteita, vaan hommaa lähdetään vetämään jossain koulun pihassa oikeiden betoniesteiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
Mutta kiinnostaako ihan oikeasti?
Varmaan monista olisi kivaa osata juosta ympäriinsä hyppien voltteja talojen katoilta, mutta kuinka moni näistä liikkumattomista lapsista olisi oikeasti valmis näkemään sen valtavan treenaamisen vaivan, jonka se vaatii, että tuo onnistuu. Ja kokemaan kaiken sen kivun, mitä epäonnistuneiden temppujen jälkeen asfaltille/sementille mätkähtely tuottaa.
Oma lapsi harrastaa parkouria varta vasten rakennetussa salissa ja kyllä sielläkin jääpussit ovat aika ahkerassa käytössä vaikka on patjat sun muut. Jokainen voi kuvitella, miltä homma näyttää, jos ei ole kunnon puitteita, vaan hommaa lähdetään vetämään jossain koulun pihassa oikeiden betoniesteiden kanssa.
Kyllä ne oikeatkin parkouraajat siirtyvät ulos viimeistään edistyttyään vähän pidemmälle. Moni myös parkouraa itsenäisesti - parkourin filosofiassahan korostetaan, että parkour on tavallaan paluu lapsen leikkiin.
Omat lapseni eivät ole koskaan leikkiä unohtaneetkaan. Jokainen metsäretki on yhtä temppuilua, joka puuhun pitää yrittää kiivetä. Parkour-salissa ei ole jääpussia muistaakseni koskaan tarvittu, sehän on melko turvallinen ympäristö ehkä toisten lasten määrää lukuun ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Voiko tällainen viha liikkuvia ihmisiä kohtaan kummuta mistään muusta kuin kateudesta? Keksitään täysin absurdeja juttuja ja levitellään niitä faktoina ja luullaan, että muut uskovat niihin.
Joo se on jännä, että aktiivisesti liikkuvana en ole törmännyt mihinkään tuommoiseen kireyteen. En edes vaikka talvisin hiihdän paljon lasten kanssa ja ollaan takuulla ladun tukkona välillä. Ja kesällä kuljetaan pyörillä, ja kaikenlaisia spandextyyppejä ja maastopyöräilijöitä menee ohi. Yksittäisiä töykeitä tyyppejä tulee vastaan, mutta suurin osa on kannustavia ja ystävällisiä.
Jep. Esim. laturaivosta puhuvat vain ne ihmiset, jotka eivät ole ikinä voineet mennä ladulle, koska ovat ihan vakuuttuneita, että joku raivoaa heille. Ja tietenkin ne, jotka raivostuvat, kun heille sanotaan, että latu ei ole paras paikka paskattaa koiransa.
Oletettavasti nämä laturaivosta valittajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, jotka eivät ole ikinä voineet käydä salilla, koska ovat aivan varmoja, että joku katsoisi heitä ilkeästi siellä.
Ette ole tainneet käydä hiihtämässä sellaisessa paikassa, missä on paljon hiihtäjiä? Tervemenoa Paloheinään hiihtämään. Siellä noita latusankareita kyllä on.
Oon käynyt lapsen kanssa Paloheinässä säännöllisesti joka talvi siitä kun lapsi oli 3. Koskaan ei ole siellä kukaan meille raivonnut.
Liikkumattomuusepidemiaan: koululiikunnalla on suuri vaikutus. Jos liikuntatunnin liikunta on sitä että kävellään lähikirjastoon kilometrin päähän hiihtotunnin sijaan kun hiihdon opetus on liian vaikeaa, pesiksessä ei pelata vaan vieritellään palloa jalkojen välistä tunnelista kun ei ole välineitä ja suunnistuksessa kierretään koulun piha niin eihän ne lapset saa lajikokeiluja tai tarpeeksi liikuntaa edes koulussa. Näin siis Stadissa.
Vierailija kirjoitti:
Ja aika monessa harrastuksessa pääsee kokeilemaan kerran tai kaksi ilman, että joutuu vielä maksamaan harrastuksesta vielä.
Olen samaa mieltä, että jonkun lajin aloittaminen seurassa vasta 15-vuotiaana on aika mahdotonta, ja se on harmillista. Lisäksi höntsäilyseuroja on vaikea löytää. Mutta liikuntaa on muutakin kuin seurassa treenaaminen. Ja jos ei valmiita höntsäily seuroja löydy, voi yrittää saada sellainen kasaan itse. Tai kasata joku porukan tekemään jotain yhdessä. Jos jossain koulussa on koululiikuntana on pelkkä sähly ja fudis, ei kannata vetää siitä johtopäätöksiä, aloitin koulut 80-luvulla ja koululiikunnassa kokeiltiin ainakin kaikkia mahdollisia lajeja, kuten oli tarkoituskin.
Kuriositeettitieto: Joel Embiid aloitti koripallon 15-vuotiaana ja hänet valittiin tänä vuonna NBA:n MVP:ksi (arvokkain pelaaja). Kyllä sitä voi tulla myöhäänkin aloittamalla ihan hyväksi, kunhan on vain jotain liikuntataustaa pohjalla. Embiidillä se oli futis ja lentopallo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
Mutta kiinnostaako ihan oikeasti?
Varmaan monista olisi kivaa osata juosta ympäriinsä hyppien voltteja talojen katoilta, mutta kuinka moni näistä liikkumattomista lapsista olisi oikeasti valmis näkemään sen valtavan treenaamisen vaivan, jonka se vaatii, että tuo onnistuu. Ja kokemaan kaiken sen kivun, mitä epäonnistuneiden temppujen jälkeen asfaltille/sementille mätkähtely tuottaa.
Oma lapsi harrastaa parkouria varta vasten rakennetussa salissa ja kyllä sielläkin jääpussit ovat aika ahkerassa käytössä vaikka on patjat sun muut. Jokainen voi kuvitella, miltä homma näyttää, jos ei ole kunnon puitteita, vaan hommaa lähdetään vetämään jossain koulun pihassa oikeiden betoniesteiden kanssa.
Kyllä ne oikeatkin parkouraajat siirtyvät ulos viimeistään edistyttyään vähän pidemmälle. Moni myös parkouraa itsenäisesti - parkourin filosofiassahan korostetaan, että parkour on tavallaan paluu lapsen leikkiin.
Omat lapseni eivät ole koskaan leikkiä unohtaneetkaan. Jokainen metsäretki on yhtä temppuilua, joka puuhun pitää yrittää kiivetä. Parkour-salissa ei ole jääpussia muistaakseni koskaan tarvittu, sehän on melko turvallinen ympäristö ehkä toisten lasten määrää lukuun ottamatta.
Niin siirtyvätkin. Kaikki nyt sen tietävät. Tuo oli kommentti siihen, että kuntien pitäisi järjestää liikkumattomille lapsille parkourkerhoja, koska sitä toivotaan, mutta minua epäilyttää, että ne liikkumattomat lapset oikeasti alkaisivat harrastamaan sitä parkouria. Erityisesti, jos ei ole edes tiloja, jossa lajiin voisi ottaa pehmeän laskun.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Murrosiässä se kuitenkin osalla muuttuu, vaikka olisi miten liikutti yhdessä. Kirona-sika korosti tätä ilmiötä.
Nuorille on myös liian vähän liikuntaharrastuksia tarjolla ilman tavoitteellista urheilua. Osa ei näe elämän tarkoituksena enää murrosiässä käyttää aikaansa verenmaku suussa kilpailemiseen. Iän myötä urheiluharrastukset kuitenkin muuttuvat siihen suuntaan. Missä siis tarjolla mukavia puulaakijoukkueita eri lajeihin kaikille halukkaille? Ennen vanhaan se tapahtui talojen pihoilla ja urheilukentillä suurin joukoin. Nykyään urheilukentilläkään ei taida voida harrastaa vapaasti kavereiden kanssa, esim. pituushyppyä teeenaten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisilla lihakset kasvaa kun käy koiran kans talon nurkalla.
..mulla on paljon lihaksiakin..
Nuo liiallista lihaskasvua pelkäävät naiset ovat kyllä oma lukunsa.
Yhtä hupaisia kuin ylipainoiset miehet, jotka hermoilee siitä saavatko riittävästi protskua. Aivan veikeitä tapauksia.
No itseasiassa ei. Ihan kaikkien (miesten ja naisten) terveydestään huolehtivien pitäisi katsoa ruokavaliostaan muutama asia. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat:
1) Kalorisaanti. Jos syö kokonaisuudessaan liikaa tai liian vähän, niin kaiken muun viilaaminen on aika turhaa.2) Makroravinteet. Varmista, että saat riittävästi proteiinia ja rasvaa. Siihen sitten päälle hiilaria tai lisää rasvaa (tai lisää proteiinia) uskontokuntasi evankeliumin mukaan niin, että kohta 1 toteutuu.
3) Mikroravinteet. Varmista, että syöt riittävästi ja riittävän monipuolisesti kasviksia ja huolehdi, että saat muutkin tarvittavat ravinteet. Jos syöt monipuolisesti kaikkea, tämä todennäköisesti toteutuu ja jos sinulla on jotain rajoittavia ruokavalioita, perehdy, miten vitamiinien ja hivenaineiden saanti varmistetaan tilanteessasi.
Taidat kuulua samaan hupaisaan porukkaan. Ei terveellä aikuisella ole tarvetta varmistaa että saa riittävästi proteiinia. Päinvastoin suurin osa suomalaista saa sitä liikaa ja lihoo.
Mutta ei mennä nyt siihen. Kunhan huomautin miten hupaisia ovat nämä sali- ja proteiiniuskovaiset, jotka usein ovat vielä ylipainoisia ja rapakuntoisia.
Onpa outo ajatus, että terveellä ihmisellä ei ole tarvetta miettiä makroravinteiden saantia ravinnostaan. Olisi ihan hauska tietää, miten sitä syöt ja miten se tukee sinun treenitavoiteitasi.
Ei kukaan miettinyt makroravinteita suhteessa treenitavoitteisiin siihen aikaan, kun suomalaiset lapset ja nuoret olivat oikeasti hyvässä kunnossa. Pottua ja kastiketta syötiin.
Eivät he olleet silloin oikeasti hyvässä kunnossa. Heistä vain harvemmat olivat erittäin huonossa kunnossa, mutta ei 50-luvun nuoret pärjäisi tämän päivän urheilevalle nuorisolle, jos heidät pistettäisiin samalle viivalle.
Koulumatkat fillarilla eikä sähkömopolla tai -laudalla, joita ostellaan jo alakouluikäisille. Muksu viemään koira lenkille, ratsastamaan tai tekemään jotain muuta mielekästä ja fyysistä iltaisin.
Vanhempien esimerkkihän se, suomalaiset miehet ovat länsimaiden lihavimpia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisilla lihakset kasvaa kun käy koiran kans talon nurkalla.
..mulla on paljon lihaksiakin..
Nuo liiallista lihaskasvua pelkäävät naiset ovat kyllä oma lukunsa.
Yhtä hupaisia kuin ylipainoiset miehet, jotka hermoilee siitä saavatko riittävästi protskua. Aivan veikeitä tapauksia.
No itseasiassa ei. Ihan kaikkien (miesten ja naisten) terveydestään huolehtivien pitäisi katsoa ruokavaliostaan muutama asia. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat:
1) Kalorisaanti. Jos syö kokonaisuudessaan liikaa tai liian vähän, niin kaiken muun viilaaminen on aika turhaa.2) Makroravinteet. Varmista, että saat riittävästi proteiinia ja rasvaa. Siihen sitten päälle hiilaria tai lisää rasvaa (tai lisää proteiinia) uskontokuntasi evankeliumin mukaan niin, että kohta 1 toteutuu.
3) Mikroravinteet. Varmista, että syöt riittävästi ja riittävän monipuolisesti kasviksia ja huolehdi, että saat muutkin tarvittavat ravinteet. Jos syöt monipuolisesti kaikkea, tämä todennäköisesti toteutuu ja jos sinulla on jotain rajoittavia ruokavalioita, perehdy, miten vitamiinien ja hivenaineiden saanti varmistetaan tilanteessasi.
Taidat kuulua samaan hupaisaan porukkaan. Ei terveellä aikuisella ole tarvetta varmistaa että saa riittävästi proteiinia. Päinvastoin suurin osa suomalaista saa sitä liikaa ja lihoo.
Mutta ei mennä nyt siihen. Kunhan huomautin miten hupaisia ovat nämä sali- ja proteiiniuskovaiset, jotka usein ovat vielä ylipainoisia ja rapakuntoisia.
Onpa outo ajatus, että terveellä ihmisellä ei ole tarvetta miettiä makroravinteiden saantia ravinnostaan. Olisi ihan hauska tietää, miten sitä syöt ja miten se tukee sinun treenitavoiteitasi.
Ei kukaan miettinyt makroravinteita suhteessa treenitavoitteisiin siihen aikaan, kun suomalaiset lapset ja nuoret olivat oikeasti hyvässä kunnossa. Pottua ja kastiketta syötiin.
Eivät he olleet silloin oikeasti hyvässä kunnossa. Heistä vain harvemmat olivat erittäin huonossa kunnossa, mutta ei 50-luvun nuoret pärjäisi tämän päivän urheilevalle nuorisolle, jos heidät pistettäisiin samalle viivalle.
50-luvun urheilevat nuoret päihittäisivät mennen tullen urheilevat nykynuoret. Silloin kannettiin itse kamat jääkentän laitaan, kuljettiin pyörällä koulumatkat, autettiin isää halkojen hakkaamisessa ja mentiin jo 16-vuotiaana töihin. Koko muu elämä siinä urheilun ja koulun ohessa oli täynnä fyysistä toimintaa.
Ei meidän 70- luvun lasten kanssa vanhemmat liikkuneet ikinä. Oltiin keskenämme hippaa. pallopiilosta. Kirkonrottaa, hyppynarua ruutua.. Isommat neuvoivat pieniä. Käytiin koulun kentällä talvella luistelemassa ulkojäällä. Vain uimaan tuli äiti mukaan mutta kouluikäiset saivat jo mennä keskenään jos osasivat auttavasti uida. Muistan että mulla oli kielto mennä laiturin päähän siihen asti kun täytin 10. Laiturin päässä ei jalat yltäneet pohjaan.