Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
No on totta, että maailmassa on paljon muitakin lajeja kuin futis, mutta se on aivan huikaisevalla marginaalilla Suomen suosituin laji, joten on aika luonnollista, että sitä tarjotaan. Varsinkin, kun se vaatii niin vähän varusteilta, että sitä on helppo toteuttaa monissa paikoissa.
Juurihan tuossa yllä eräs keskustelija luokitteli futiksen tilakustannuksien puolesta sinne kalliiden lajien puolelle.
Jalkapallo on kallis laji tilakustannuksiltaan silloin, kun halutaan huippuominaisuudet talviharjoitteluun, eli tarvitaan lämmitetyt hallit tekonurmella. Jotkut ilmaiset futiskerhot voivat varmaan toimia edullisemmissakin tiloissa ja vaikka pelata futsalia koulun salissa talvikaudella, jos tavoitteena on vain liikkua ja pitää hauskaa pallon kanssa.
Kuvitteletko tosiaan, että sinne koulun saliin vain mennään talvella pelaamaan sitä futsalia? Ainakin omassa kaupungissani koulujen salit on varattu aivan täyteen erilaisille jumpille jne. Kaupungissa on yksi lämmitetty futiskenttä ja kaikki seurat treenaa siellä talvella, joten ahdasta on sielläkin. Jalkapalloa ei voi pelata talvella vain auratulla kentällä. Siitä tulee jääkenttä ja laji muuttuu jääpalloksi. Ei se kenttien lämmittäminen mitään luksusta siis ole.
Lukutaitoinen ihminen olisi varmaan huomannut, että tuossa puhuttiin kuntien järjestämistä futiskerhoista. Kunnat kyllä järjestävät omissa tiloissaan juuri sitä toimintaa, mitä haluavat, milloin haluavat ja seurat sun muut sitten täyttävät muut ajat. Lisäksi tuollaiset kunnan kerhot ovat yleensä suoraan koulun jälkeen, jolloin seurat eivät vielä treenaa, koska vapaaehtoiset ovat päivätöissä.
Siinä myös annettiin ymmärtää, että seurat vaatisivat jotain luksusta, kun eivät pelaa koulujen saleissa ja kentätkin on lämmitetty.
En minä mistään luksuksesta puhunut, vaan siitä, että tavoitteellinen treenaaminen vaatii kunnon tilat, eli sinne tekonurmelle pitää päästä kesät, talvet. Se on ihan itsestään selvää. Kuitenkaan erilaiset höntsäkerhot, joilla tavoitteena on vain lasten liikuttaminen ja hauskanpito, eivät tarvitse tällaisia tiloja, vaan niitä voidaan järjestää edullisemmissa paikoissa.
Luepa nyt tuo ketju vielä kerran läpi ihan ajatuksella.
Olen eri, mutta minulla alkaa tulla korvista tuo sana tavoitteellinen. Sitä käytetään pyhittämään milloin minäkin hölmöily tai rahan meno, mutta harvoin edes pysähdytään pohtimaan, mikä se tavoite on.
Aika usein tavoite on päästä larppaamaan huippu-urheilijan elämää, vaikka tosiasiassa huippu-urheilu on useimpien tavoittamattomissa. Silloin pitää olla pelit ja vehkeet, verkkarit ja kuplahallit ja kisamatkat ja hotellit.
Eli toivoisin avointa keskustelua siitä, mikä on tavoitteellisen harrastamisen tavoite.
-eri.
Mitä pahaa siinä on, että lapset pääsevät larppaamaan huippu-urheilijan elämää? Se on lapsille ja nuorille leikkiä ja vieläpä hyvin monella tapaa kehittävää leikkiä, joka antaa erittäin paljon monenlaisia valmiuksia elämään. Jos et pysty tätä käsittämään, olen surullinen puolestasi.
Yleensä tavoitteellisen harrastamisen tavoite lasten kannalta on tulla niin hyväksi kuin mahdollista ja pärjätä peleissä/kisoissa/ties missä. Joku saattaa haaveilla vaikka futarin urasta ja ei se nyt mun mielestä ole merkittävästi huonompi lapsuuden urahaave kuin prinsessa tai astronautti.
Vanhempien tavoite sitten yleensä on (meillä ainakin), että se tavoitteellisuus kantaisi yli teini-iän pahimpien hormonimyrskyjen ja ne pahimmat urpoilut jäisivät väliin. Lisäbonarina tulee toivottavasti fiksu kaveripiiri, innostus liikuntaan ja hyvä peruskunto, joka tukee tervettä aikuisuutta. Tavoitteettomat harrastukset on hyvin helppo lopettaa, koska niihin ei ole panostettu mitään ja ne lopettamalla ei menetä sen aikaisemmin tehdyn työn hedelmiä.
Ei 99,9 % urheilevien lasten vanhemmista kuvittele rahoittavansa eläkepäiviään lapsensa lätkätuloilla. Tämä on vain stereotypia, jollaista juuri kukaan ei ole nähnyt todellisessa elämässä. Esimerkiksi minun poikani on innostunut koripallosta ja pelaakin sitä kilpatasolla, mutta olen myös nähnyt hänen pituuskasvuennusteensa ja voin sanoa, että NBA ei ole meidän vanhempien näkökulmasta se todennäköisin uravaihtoehto hänelle. En silti ymmärrä, miksi meidän pitäisi murskata hänen unelmiaan jo alakoululaisena.
Joo, onhan se kiva niille, jotka tykkäävät larpata huippu-urheilijaa. Varmasti se on heille mukava harrastus.
Mutta pitääkö se huippu-urheilun larppaaminen nostaa ainoaksi vaihtoehdoksi. Nykyään niille, jotka eivät halua kilpailla on hyvin vähän vaihtoehtoja. Oma lapsi on tästä syystä joutunut lopettamaan koripallon ja uinnin. Ja ei, hän ei pidä jalkapallosta eikä sählystä, ne eivät ole "hyvä vaihtoehto kivempien lajien tilalle".
Uimassa voi tietenkin käydä vapaa-aikanakin, mutta silloin jää ilman ohjausta ja harjoituskavereita.Kuka sen on nostanut ainoaksi vaihtoehdoksi? Sinä kuvitelmissasi?
Yllä nimenomaan tuo korislapsen vanhempi myönsi, että tavoitteellisen urheilun tavoitteena on larpata huippu-urheilijan elämää, ja hänen mielestään oli surullista, etteivät kaikki tätä lasten tarvetta ymmärrä. Kun tosiaan joku haluaa yhtä lailla prinsessaksi tai astronautiksi, ja heitäkin ymmärretään.
Voin sanoa, että en minä tylsimys ymmärrä niitäkään, joiden lapsi larppaa astronautin elämää, jos perheen viikonloput ja rahankäyttö määräytyvät lapsen larpin perusteella. Ovatko tällaiset elämäntyylit tosiaan aidosti niitä, jotka tekevät perheet onnellisiksi? Ja ovatko ne välttämättömiä lapsen hyvän fyysisen kunnon kehittymiseksi?
Eikö lapsen voisi viedä urheilularpin sijasta vaikka risusavottaan? Saataisiin polttopuita koko perheelle, tulisi liikuntaa ja mökkimaisemakin siistiytyisi? Tuollainen koko perheen paineistettu pomppaaminen junioriurheilun tahdissa on jotenkin kovin siiloutunutta elämää, ja vaikea kuvitella kuinka lapsi aidosti oppisi siinä elämään yhteisön jäsenenä.
Minä en sanonut, että tavoitteellisen urheilun tavoitteena on, että lapsi larppaa huippu-urheilijan elämää. Onko sinulla haasteita luetunymmärtämisen kanssa vai valehtelutko tarkoitushakuisesti?
Sinä voit viedä ihan vapaasti kuvitteelliset lapsesi risusavottaan. Anna meidän muiden elää elämäämme niin kuin me haluamme. Meidän lapsista kasvaa liikkuvia ja terveitä nuoria aikuisia. Veikkaisin , että sinun lasten tilanne on erilainen, jos satut sellaisia joskus saamaan.
Kuulostat kyllä aivan hiekkalaatikkoikäiseltä. Mullapa on terveet ja liikkuvat lapset, sullapa ei ole lapsia ollenkaan, lällällää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tavoitteellisesti urheilevat lapset. Asettaako lapsi itse tavoitteet, vai äiti ja isä?
Useimmiten lapset itse, vanhemmat vaan sitten mahdollistaa. Mitä nyt olen sivusta seurannut niin näin se on aina mennyt. Varmaan joitain tapauksia on, joissa vanhemmat painostaa, mutta harvinaisempaa.
Entäs ne pää punaisena huutavat vanhemmat jotka "kannustavat" kentän laidalla? Ja kun teini-ikä tulee ja tulee muitakin kiinnostuksen kohteita kuin äidin tai isän määräämä laji? Aika monella lopahtaa treenaaminen siihen. Ei koske vain urheilua, ilmiö on myös esim musiikkiharrastuksessa, kun ei enää halua käydä pianotunneilla äidin mieliksi.
Joillain toki menee tunteisiin se lapsen pärjääminen vaikka se halu olisikin lapsesta itsestä lähtöisin. Ja teini-iässä kiinnostuksen kohteet muuttuu, se on ihan tavallista, ihan riippumatta siitä miksi se laji on alunperin aloitettu. Teininä lapsi myös tajuaa ne realiteetit, ettei hänestä koskaan tule huippua, ja siksikin alkaa mielenkiinto lopahtaa. Tunnen siis ihan useampia kilpaa urheilevia/urheilleita, ja kyllä se kaikilla on lapsesta ollut lähtöisin.
Mä tunnen myös, ja monella on mennyt mielenkiinto teini-iässä kun elämään ei mahtunut mitään muuta kuin urheilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Salilla treenaaminen ei ehkä ole, mutta riittävä lihaskunto ja -voima ovat kyllä. Niitä voi tietenkin treenata muillakin tavoilla, mutta hyvin harva tekee nykyään, niin fyysistä työtä, että se yksinään riittäisi.
Viime vuodet on kaikissa tuuteissa toitotettu, kuinka vanhenevien ihmisten suurin ongelma kunnon suhteen on riittämätön lihasvoima. Heillä verenkiertoelimistönsä saattaa hyvin olla siinä kunnossa, että sen puolesta pystyisivät kävelemään vaikka kuinka pitkään, mutta lihaksisto ei riitä tuolista nousemiseen tai tasapainon ylläpitoon kävellessä. Kaikkien lihaskunto rapistuu vanhetessa, mutta jokainen voi huolehtia, että kropassa on reserviä, josta on varaa rapistua ja toisaalta treenauksella sitä rapistumista voidaan hidastaa merkittävästi.
Jos terveenä nelikymppisenä voimataso ei riitä punnertamaan muutamaa kertaa, niin miten kuvittelet pääseväsi lattialta ylös 70-vuotiaana?
Jostain syystä yhä edelleen todella monilla on käsitys, että alhaisen pään aerobinen kunto olisi ainut, millä on merkitystä terveydelle ja käveleminen on jokin ihmelääke kaikkeen. Tässäkin keskustelussa monilla tuntuu olevan jotenkin todella negatiivinen lähestyminen voimatreenaamiseen ja tuntuu, että sitä pidetään lähinnä turhamaisten ihmisten itsensä esittelynä. Kuitenkin kaikki tahot UKK-instituutista lähtien rummuttavat lihaskuntotreenaamisen merkitystä aivan kaikille, mutta viesti ei tunnu menevän perille.
Kyllä lihaskunnon merkitys tiedetään. Etenkin reisien voima korreloi vanhuksilla vahvasti elinikäodotteen kanssa. Tosin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Huonokuntoisimmat eivät voi käydä kävelyllä.
Yleisellä tasolla toki tiedetään, mutta kaikki eivät tiedä/ymmärrä. Luepa vaikka nämä 64 sivua tätä keskustelua läpi ja katso kuinka moni puhuu niiden aikana kävelystä ainoana tarpeellisena liikunnan muotoja ja väheksyy kaiken muun liikunnan merkitystä.
Tämän ketjun aihe ei tainnut olla kaikkien tarpeellisten liikunnan muotojen luettelu.
Lue vaikka ihan ääneen ketjun otsikko ja aloitusviesti, erityisesti aloittajan boldaama kohta, ja mieti sitten, miksi niin moni on ehdottanut kävelyä.
Täällä hyvin monet ovat nimenomaan arvostelleet kaikkea rasittavaa liikuntaa sellaiseksi, joka "tappaa lasten luonnollisen liikkumisen ilon". Eivät tietenkään kaikki eikä edes suurin osa, mutta hyvin monet. Todennäköisesti heidän lapsensa ovat niitä, jotka hyytyvät viivajuoksussa minuutin jälkeen eivätkä saa yhtään punnerrusta.
Osittain se varmaan johtuu siitä, että iltapäivä- ja naistenlehdet ovat lähteneet TV-Shop tyyliseen kilpailuun siitä, kuka pystyy lupaamaan "kesäkunnon" tai ties minkä pienimmällä vaivalla. Vilkaisin tällä viikolla kassajonossa jommastakummasta lehdestä tällaisen kesäkuntoartikkelin ja siinä treeniohjelma alkoi kevyellä 20 minuutin kävelyllä kahdesti viikossa. Artikkelin alussa ei ainakaan mainittu, että ohjelma olisi suunniteltu koomapotilaiden kuntoutukseen.
Jos oikeasti maan suurimmat sanomalehdet toitottavat, että kuntoilu on tuollaista, niin voiko siinä edes syyttää sitä yksilöä, joka luulee, että 20 minuutin kevyt kävely kahdesti viikossa on riittävää liikuntaa.
Mikä olisi ainun ehdotuksesi todella huonossa kunnossa olevien lasten ja nuorten kunnon kohotukseen, jos pienillä askelilla ei saa aloittaa?
No jos puhutaan niin huonokuntoisista lapsista, että ei pystytä juoksemaan paria sataa metriä enempää tai joille 20 min kävely olisi oikeasti liikuntasuoritus, niin on vaikea kuvitella, ettei siihen liittyisi sairaalloista ylipainoa. Jos oletetaan, että lapsella ei ole mitään vammoja, niin aivan jokainen pystyy nuorena tuollaisiin asioihin, jos kannettavana ei ole todella paljon ylimääräistä massaa.
Lähes aina sairaalloisen ylipainoisten lasten vanhemmat ovat itsekin lihavia, eli kunnon kohotuksen ohella perheen syömiseen pitäisi puuttua isolla kädellä. En ole kovin perehtynyt lasten laihduttamiseen, mutta sen verran tiedän, että se pitää tehdä varovasti ja mieluiten ammattilaisen ohjauksessa. Voisin kuvitella, että jos koko perheen ruokatottumukset ovat sellaiset, että kaikki ovat lihavia, korjausliikkeiden teko ilman asiantuntija-apua on aika vaikeaa.
En tiedä, kuinka helppoa on saada tällaisissa tilanteissa ravintoterapiaa yhteiskunnan maksamana, mutta äkkiseltään luulisin, että se olisi veronmaksajille ihan hyvä investointi.
Lasten sairaiksi lihottaminen on kyllä sellainen asia, mihin lastensuojelun pitäisi pystyä puuttumaan. Toki heille pitäisi sitten varata myös resursseja tarjota ravintoneuvontaa yms., mutta kyllä lapsen terveyden pilaaminen tahallaan tai typeryyttään on lapsen pahoinpitelemistä.
Varmaan paikkakuntakohtaistakin, mutta kyllä lihovien lasten perheille on ravitsemusneuvontaa tarjolla. Se ei kuitenkaan ole mikään helppo asia puuttua, vanhemmat vetää herneet nokkaan ja syvälle jos vaikka neuvolassa kehdataan edes vihjata että lapsen paino nousee vähän turhan nopeasti pituuteen verrattuna.
Sano suoraan että äidit vetävät herneet nokkaan. Kyllä suurin osa isistä pystyy varmaan suhtautumaan asiaan loogisesti eikä ole tarvetta rakentaa mitään sädekehää oman päänsä ympärille. Äidit ne ovat yleensä niin herkkiä oman vanhemmuutensa kanssa ja kaiken pitää mennä prikulleen kuten he itse haluavat.
Lähikoulut, että saa kävellä kouluun. Bussissa istuttaminen on ihan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten sinä käyttäydyt liikuntapaikoilla, jos saat jatkuvasti tuollaisia kommentteja. Ikinä en ole nähnyt tai kuullut mitään tuollaista sanottavan itselleni tai kenellekään muullekaan vaikka olen elämässäni viettänyt aika paljon aikaa liikuntapaikoilla.
Olen eri, mutta esimerkiksi omassa kotikaupungissani koulun hiihtoryhmät ovat saaneet osakseen laturaivoa.
Jos koululaiset eivät saa ryhmänä opettajansa johdolla hiihtää arkisin 8-14, ilman että joku himourheilija tylyttää heitä, missä on se turvallinen paikka liikuntataitojen harjoitteluun?
Pitäneekö nekään tarinat aina ihan täysin paikkaansa. Tänäkin vuonna kaikkien lehtien otsikoihin noussut Leppävaaran laturaivotapaus oli aivan pelkkää huijausta. Satuin lukemaan sen alkuperäisen keskustelun, missä kyseinen opettaja kertoi ensimmäistä kertaa, mitä oli tapahtunut ja kun hänelle riittävän moni ihminen kertoi, miten tolkuttomalla idiotismillä hän oli vaarantanut oppilaidensa terveyden, hän poisti sen keskustelun ja spämmäsi oman versionsa kaikkiin lehtiin. Hän oli siis pistänyt kehitysvammaisia lapsia toikkaroimaan yhden pk-seudun nopeimmista laskuista alle ja siitä oli aiheutunut vaaratilanteita ja opettaja oli päättänyt alkaa syyttelemään siitä muita.
Iltapulut tykkäävät tehdä joka vuosi laturaivosta muutaman jutun, koska niillä saadaan kansa närkästymään ja myytyä taas vähän mainostilaa. Faktoilla ei ole mitään merkitystä sen kanssa.
Yleensä näihin liittyy se kuvitelma, että kaikki muut latujen käyttäjät olisivat jotain pro-hiihtäjiä. Ei oteta huomioon, että muutkin hiihtäjät saattavat olla ihan yhtä epävarmoja kuin itsekin ovat ja kuvitellaan, että kyllähän muut väistävät vaikka itse käyttäytyy kuinka välinpitämättömästi tahansa. Hyvin tyypillinen tilanne on, että jäädään jyrkän laskun jälkeen seisoskelemaan ja kuvitellaan, että kaikki muut osaavat ihan ongelmitta väistää seisoskelija ja suututaan, kun säikähtänyt hiihtäjä huutaa VÄISTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tavoitteellisesti urheilevat lapset. Asettaako lapsi itse tavoitteet, vai äiti ja isä?
Useimmiten lapset itse, vanhemmat vaan sitten mahdollistaa. Mitä nyt olen sivusta seurannut niin näin se on aina mennyt. Varmaan joitain tapauksia on, joissa vanhemmat painostaa, mutta harvinaisempaa.
Entäs ne pää punaisena huutavat vanhemmat jotka "kannustavat" kentän laidalla? Ja kun teini-ikä tulee ja tulee muitakin kiinnostuksen kohteita kuin äidin tai isän määräämä laji? Aika monella lopahtaa treenaaminen siihen. Ei koske vain urheilua, ilmiö on myös esim musiikkiharrastuksessa, kun ei enää halua käydä pianotunneilla äidin mieliksi.
Joillain toki menee tunteisiin se lapsen pärjääminen vaikka se halu olisikin lapsesta itsestä lähtöisin. Ja teini-iässä kiinnostuksen kohteet muuttuu, se on ihan tavallista, ihan riippumatta siitä miksi se laji on alunperin aloitettu. Teininä lapsi myös tajuaa ne realiteetit, ettei hänestä koskaan tule huippua, ja siksikin alkaa mielenkiinto lopahtaa. Tunnen siis ihan useampia kilpaa urheilevia/urheilleita, ja kyllä se kaikilla on lapsesta ollut lähtöisin.
Mä tunnen myös, ja monella on mennyt mielenkiinto teini-iässä kun elämään ei mahtunut mitään muuta kuin urheilu.
Totta ja tämä siitä huolimatta, että nuorempana se urheilu on ollut ihan henki ja elämä ja halu menestyä kova. Teini-iässä se kilpailu muuttuu kovemmaksi ja toisaalta tulee niitä muitakin mielenkiinnonkohteita. Ihan luonnollista että harrastus lopahtaa silloin. Harvoin urheilijalapsesta kuitenkaan ihan liikkumatonta teiniä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten sinä käyttäydyt liikuntapaikoilla, jos saat jatkuvasti tuollaisia kommentteja. Ikinä en ole nähnyt tai kuullut mitään tuollaista sanottavan itselleni tai kenellekään muullekaan vaikka olen elämässäni viettänyt aika paljon aikaa liikuntapaikoilla.
Olen eri, mutta esimerkiksi omassa kotikaupungissani koulun hiihtoryhmät ovat saaneet osakseen laturaivoa.
Jos koululaiset eivät saa ryhmänä opettajansa johdolla hiihtää arkisin 8-14, ilman että joku himourheilija tylyttää heitä, missä on se turvallinen paikka liikuntataitojen harjoitteluun?
Pitäneekö nekään tarinat aina ihan täysin paikkaansa. Tänäkin vuonna kaikkien lehtien otsikoihin noussut Leppävaaran laturaivotapaus oli aivan pelkkää huijausta. Satuin lukemaan sen alkuperäisen keskustelun, missä kyseinen opettaja kertoi ensimmäistä kertaa, mitä oli tapahtunut ja kun hänelle riittävän moni ihminen kertoi, miten tolkuttomalla idiotismillä hän oli vaarantanut oppilaidensa terveyden, hän poisti sen keskustelun ja spämmäsi oman versionsa kaikkiin lehtiin. Hän oli siis pistänyt kehitysvammaisia lapsia toikkaroimaan yhden pk-seudun nopeimmista laskuista alle ja siitä oli aiheutunut vaaratilanteita ja opettaja oli päättänyt alkaa syyttelemään siitä muita.
Iltapulut tykkäävät tehdä joka vuosi laturaivosta muutaman jutun, koska niillä saadaan kansa närkästymään ja myytyä taas vähän mainostilaa. Faktoilla ei ole mitään merkitystä sen kanssa.
Yleensä näihin liittyy se kuvitelma, että kaikki muut latujen käyttäjät olisivat jotain pro-hiihtäjiä. Ei oteta huomioon, että muutkin hiihtäjät saattavat olla ihan yhtä epävarmoja kuin itsekin ovat ja kuvitellaan, että kyllähän muut väistävät vaikka itse käyttäytyy kuinka välinpitämättömästi tahansa. Hyvin tyypillinen tilanne on, että jäädään jyrkän laskun jälkeen seisoskelemaan ja kuvitellaan, että kaikki muut osaavat ihan ongelmitta väistää seisoskelija ja suututaan, kun säikähtänyt hiihtäjä huutaa VÄISTÄ.
Jep, näitä vaaratilanteita aiheuttavia hiihtäjiä (ja ladulla kävelijöitä) tulee vastaan kyllä varsin usein. Tai niitä, jotka ei anna tietä vaan tukkii esim koko luistelu-uran. Siitä voi sit loukkaantua verisesti jos joku huutaa latua. Toki varmaan jotkut sanoo turhankin pahasti, mutta jos jatkuvasti törmää "raivoajiin" niin kannattaa miettiä sitä omaakin käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten sinä käyttäydyt liikuntapaikoilla, jos saat jatkuvasti tuollaisia kommentteja. Ikinä en ole nähnyt tai kuullut mitään tuollaista sanottavan itselleni tai kenellekään muullekaan vaikka olen elämässäni viettänyt aika paljon aikaa liikuntapaikoilla.
Olen eri, mutta esimerkiksi omassa kotikaupungissani koulun hiihtoryhmät ovat saaneet osakseen laturaivoa.
Jos koululaiset eivät saa ryhmänä opettajansa johdolla hiihtää arkisin 8-14, ilman että joku himourheilija tylyttää heitä, missä on se turvallinen paikka liikuntataitojen harjoitteluun?
Pitäneekö nekään tarinat aina ihan täysin paikkaansa. Tänäkin vuonna kaikkien lehtien otsikoihin noussut Leppävaaran laturaivotapaus oli aivan pelkkää huijausta. Satuin lukemaan sen alkuperäisen keskustelun, missä kyseinen opettaja kertoi ensimmäistä kertaa, mitä oli tapahtunut ja kun hänelle riittävän moni ihminen kertoi, miten tolkuttomalla idiotismillä hän oli vaarantanut oppilaidensa terveyden, hän poisti sen keskustelun ja spämmäsi oman versionsa kaikkiin lehtiin. Hän oli siis pistänyt kehitysvammaisia lapsia toikkaroimaan yhden pk-seudun nopeimmista laskuista alle ja siitä oli aiheutunut vaaratilanteita ja opettaja oli päättänyt alkaa syyttelemään siitä muita.
Iltapulut tykkäävät tehdä joka vuosi laturaivosta muutaman jutun, koska niillä saadaan kansa närkästymään ja myytyä taas vähän mainostilaa. Faktoilla ei ole mitään merkitystä sen kanssa.
Yleensä näihin liittyy se kuvitelma, että kaikki muut latujen käyttäjät olisivat jotain pro-hiihtäjiä. Ei oteta huomioon, että muutkin hiihtäjät saattavat olla ihan yhtä epävarmoja kuin itsekin ovat ja kuvitellaan, että kyllähän muut väistävät vaikka itse käyttäytyy kuinka välinpitämättömästi tahansa. Hyvin tyypillinen tilanne on, että jäädään jyrkän laskun jälkeen seisoskelemaan ja kuvitellaan, että kaikki muut osaavat ihan ongelmitta väistää seisoskelija ja suututaan, kun säikähtänyt hiihtäjä huutaa VÄISTÄ.
Jep, näitä vaaratilanteita aiheuttavia hiihtäjiä (ja ladulla kävelijöitä) tulee vastaan kyllä varsin usein. Tai niitä, jotka ei anna tietä vaan tukkii esim koko luistelu-uran. Siitä voi sit loukkaantua verisesti jos joku huutaa latua. Toki varmaan jotkut sanoo turhankin pahasti, mutta jos jatkuvasti törmää "raivoajiin" niin kannattaa miettiä sitä omaakin käytöstä.
Niinpä. Lapset saavat todellakin hiihtää, mutta niiden perheen vanhempien kannattaisi miettiä, että tarvitseeko siihen ladulle levittäytyä ihan koko ladun leveydeltä. "Latua" on hiihtohommissa ihan neutraali pyyntö, eikä siitä kannata ottaa nokkiinsa vaikka se sanottaisiin vähän reippaammalla äänellä, että se kuuluu jo kauempaa ja siinä ehtii paremmin väistämään. Lisäksi moni hengästyy hiihtäessä ja siinä ei välttämättä pysty muotoilemaan mitään kovin pitkiä korulauseita.
Mitään raivoamista en ymmärrä tai hyväksy, mutta tuntuu, että nykyään monet ovat niin herkkänahkaisia, että täysin neutraalitkin kehotukset ja ohjeistukset tulkitaan raivoksi ja niistä kertoilemalla haetaan sitten huomiota somessa. Iltapäivälehdethän tykkäävät tietenkin tehdä näistä juttuja, koska niillä saadaan kaikki liikunnanvihaajat raivoamaan kommenttiosiossa ja haukkumaan spandexpellet sellaisella kielenkäytöllä, että sitä ei varmasti ole kuultu ladulla. Tämä tuo tietenkin klikkejä ja sitäkautta mainostuloja, eikä faktoilla ole mitään merkitystä nykyjournalismissa, jos se on ristiriidassa eurojen kanssa.
Jokainen huolehtii omista muksuistaan. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen huolehtii omista muksuistaan. Piste.
Aika vallankumouksellinen idea! Mutta ei, valtion pitäisi hoitaa kaikki, kun siihen on ihmiset totutettu. Valtion pitäisi esim. pitää herkut pois kaupoista, koska yksilö itse ei pysty olemaan niitä ostamatta ja syömättä. Ja sekin on valtion vika, kun joku ei saa komennettua lapsiaan liikkumaan koulumatkoja. Koulun (valtion) pitäisi hoitaa se lasten liikunnan tarve, ja vielä jokaiselle lumihiutaleelle erikseen räätälöidyllä tavalla. Jos joku olisi 100 vuotta sitten porissut tuollaisia, niin hulluna kai sitä olisi pidetty.
Rakennetaan lisää kävelysiltoja joissa on hauska pomppia. Johan kiinnostaa liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen huolehtii omista muksuistaan. Piste.
Ongelma tässä vain on, että jokainen ei huolehdi omien muksujensa huonon terveyden aiheuttamia kustannuksia. Jos jokainen maksaisi itse terveydenhuoltokulunsa, niin siitä terveydestä varmaan huolehdittaisiin paremmin. En siis kannata sellaista mallia, mutta fakta vain on, että erittäin monet tässäkin maassa ovat tottuneet siihen, että omilla teoillaan ei ole seurauksia ja valtio kyllä pitää huolen omistaan.
Vierailija kirjoitti:
Rakennetaan lisää kävelysiltoja joissa on hauska pomppia. Johan kiinnostaa liikkua.
Onko sinusta erityisen hauskaa vääntää vitsejä vakavasti loukkaantuneista lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaa älylaite kepin nokkaan porkkanaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen huolehtii omista muksuistaan. Piste.
Ongelma tässä vain on, että jokainen ei huolehdi omien muksujensa huonon terveyden aiheuttamia kustannuksia. Jos jokainen maksaisi itse terveydenhuoltokulunsa, niin siitä terveydestä varmaan huolehdittaisiin paremmin. En siis kannata sellaista mallia, mutta fakta vain on, että erittäin monet tässäkin maassa ovat tottuneet siihen, että omilla teoillaan ei ole seurauksia ja valtio kyllä pitää huolen omistaan.
Tätä juuri tarkoitin vastauksessani 1492.
Vierailija kirjoitti:
Laittaa älylaite kepin nokkaan porkkanaksi
Ihanko itse keksit vitsisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Salilla treenaaminen ei ehkä ole, mutta riittävä lihaskunto ja -voima ovat kyllä. Niitä voi tietenkin treenata muillakin tavoilla, mutta hyvin harva tekee nykyään, niin fyysistä työtä, että se yksinään riittäisi.
Viime vuodet on kaikissa tuuteissa toitotettu, kuinka vanhenevien ihmisten suurin ongelma kunnon suhteen on riittämätön lihasvoima. Heillä verenkiertoelimistönsä saattaa hyvin olla siinä kunnossa, että sen puolesta pystyisivät kävelemään vaikka kuinka pitkään, mutta lihaksisto ei riitä tuolista nousemiseen tai tasapainon ylläpitoon kävellessä. Kaikkien lihaskunto rapistuu vanhetessa, mutta jokainen voi huolehtia, että kropassa on reserviä, josta on varaa rapistua ja toisaalta treenauksella sitä rapistumista voidaan hidastaa merkittävästi.
Jos terveenä nelikymppisenä voimataso ei riitä punnertamaan muutamaa kertaa, niin miten kuvittelet pääseväsi lattialta ylös 70-vuotiaana?
Jostain syystä yhä edelleen todella monilla on käsitys, että alhaisen pään aerobinen kunto olisi ainut, millä on merkitystä terveydelle ja käveleminen on jokin ihmelääke kaikkeen. Tässäkin keskustelussa monilla tuntuu olevan jotenkin todella negatiivinen lähestyminen voimatreenaamiseen ja tuntuu, että sitä pidetään lähinnä turhamaisten ihmisten itsensä esittelynä. Kuitenkin kaikki tahot UKK-instituutista lähtien rummuttavat lihaskuntotreenaamisen merkitystä aivan kaikille, mutta viesti ei tunnu menevän perille.
Kyllä lihaskunnon merkitys tiedetään. Etenkin reisien voima korreloi vanhuksilla vahvasti elinikäodotteen kanssa. Tosin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Huonokuntoisimmat eivät voi käydä kävelyllä.
Yleisellä tasolla toki tiedetään, mutta kaikki eivät tiedä/ymmärrä. Luepa vaikka nämä 64 sivua tätä keskustelua läpi ja katso kuinka moni puhuu niiden aikana kävelystä ainoana tarpeellisena liikunnan muotoja ja väheksyy kaiken muun liikunnan merkitystä.
Tämän ketjun aihe ei tainnut olla kaikkien tarpeellisten liikunnan muotojen luettelu.
Lue vaikka ihan ääneen ketjun otsikko ja aloitusviesti, erityisesti aloittajan boldaama kohta, ja mieti sitten, miksi niin moni on ehdottanut kävelyä.
Täällä hyvin monet ovat nimenomaan arvostelleet kaikkea rasittavaa liikuntaa sellaiseksi, joka "tappaa lasten luonnollisen liikkumisen ilon". Eivät tietenkään kaikki eikä edes suurin osa, mutta hyvin monet. Todennäköisesti heidän lapsensa ovat niitä, jotka hyytyvät viivajuoksussa minuutin jälkeen eivätkä saa yhtään punnerrusta.
Osittain se varmaan johtuu siitä, että iltapäivä- ja naistenlehdet ovat lähteneet TV-Shop tyyliseen kilpailuun siitä, kuka pystyy lupaamaan "kesäkunnon" tai ties minkä pienimmällä vaivalla. Vilkaisin tällä viikolla kassajonossa jommastakummasta lehdestä tällaisen kesäkuntoartikkelin ja siinä treeniohjelma alkoi kevyellä 20 minuutin kävelyllä kahdesti viikossa. Artikkelin alussa ei ainakaan mainittu, että ohjelma olisi suunniteltu koomapotilaiden kuntoutukseen.
Jos oikeasti maan suurimmat sanomalehdet toitottavat, että kuntoilu on tuollaista, niin voiko siinä edes syyttää sitä yksilöä, joka luulee, että 20 minuutin kevyt kävely kahdesti viikossa on riittävää liikuntaa.
Mikä olisi ainun ehdotuksesi todella huonossa kunnossa olevien lasten ja nuorten kunnon kohotukseen, jos pienillä askelilla ei saa aloittaa?
No jos puhutaan niin huonokuntoisista lapsista, että ei pystytä juoksemaan paria sataa metriä enempää tai joille 20 min kävely olisi oikeasti liikuntasuoritus, niin on vaikea kuvitella, ettei siihen liittyisi sairaalloista ylipainoa. Jos oletetaan, että lapsella ei ole mitään vammoja, niin aivan jokainen pystyy nuorena tuollaisiin asioihin, jos kannettavana ei ole todella paljon ylimääräistä massaa.
Lähes aina sairaalloisen ylipainoisten lasten vanhemmat ovat itsekin lihavia, eli kunnon kohotuksen ohella perheen syömiseen pitäisi puuttua isolla kädellä. En ole kovin perehtynyt lasten laihduttamiseen, mutta sen verran tiedän, että se pitää tehdä varovasti ja mieluiten ammattilaisen ohjauksessa. Voisin kuvitella, että jos koko perheen ruokatottumukset ovat sellaiset, että kaikki ovat lihavia, korjausliikkeiden teko ilman asiantuntija-apua on aika vaikeaa.
En tiedä, kuinka helppoa on saada tällaisissa tilanteissa ravintoterapiaa yhteiskunnan maksamana, mutta äkkiseltään luulisin, että se olisi veronmaksajille ihan hyvä investointi.
Veikkaisin, että näihin perheisiin on aika mahdotonta saada mitään muutosta ennen vanhemman ensimmäistä sydänkohtausta. Se saattaa sitten jo herättää pohtimaan, että onko se oma keho ihan niin positiivinen juttu kuin on kuvitellut. Kyllähän suurin osa ylipainoisista porskuttaa ihan hyvin sinne 30-40 -vuotiaiksi, mutta sitten monilla alkaa terveys pettämään monin eri tavoin ja sitten voi olla, että laihduttaminen siinä vaiheessa ei riitä enää korjaamaan kaikkia tuhoja, mitä on aiheuttanut itselleen.
On kuitenkin toivoa, että vanhemmat ymmärtäisivät siinä vaiheessa lapsensa terveyden merkityksen ja alkaisivat parantaa sitä ennen kuin on liian myöhäistä.
Ehdottaisin Liikunta Kerho Plus järjestämistä, missä ideana olisi ne huonokuntoisemmat perheet.
Opeteltaisiin venyttelemään ja joogaamaan, mikä on jo kehon liikuttamista ja huoltoa, eikä siinä tulisi vielä hiki, mutta aktivoitaisiin lihaksia mitä on jäänyt käyttämättä. Ilmeisesti höntsäryhmiä on, mutta niihin tulee harrastamaan pääasiassa ne jotka ovat jo liikunnallisia.
Entisenä läskinä tuli hyvin itsetietoinen olo, kun meni hoikempien ihmisten seuraan, varsinkin kuntoilemaan, koska itse tuntui olevan ainoa, joka on punainen, hikinen ja puuskuttamassa. Lapset on epäempaattisempia, johtuen aivojen kypsymättömyydestä, niin ajatusleikkina vanhemman huonoa kuntoa lällättävä lapsi olisi vielä kauheampi lisä tähän yhtälöön.
Toki kotikasvatus ja luonne vaikuttaa tähän, kuinka herkästi lapsi kenkkuilee milloin mistäkin. Voisin kuvitella, että henkisesti epäkypsälle tasolle jääneet vanhemmat ovat herkemmin ylipainoisia mukaanlukien lapsensa, koska perheenjäsenen liikuntainnostusta helposti mollataan, kuten mitä tahansa totutusta poikkeamista.
Monet parisuhteetkin kaatuvat siihen, kun toinen ei oikeasti pysty hyväksymään, ettei olla enää yhdessä läskejä ja tekosyyt pyöreänä ololle kaatuvat, toisen nostaessa kuntoaan ja tiputtaessaan rasvakilojaan.
Liikkuminenkaan ei auta, jos suusta valuu mahaan ylimääräisiä kaloreita. Painoa voi pudottaa liikkumatta. Liikunta suurimmaksi osaksi ylläpitää lihasten ja luuston terveyttä, eikä varsinaisesti laihduta.
Niin kauan, kuin luulin, että paino putoaa liikunnalla, eikä ruualla, ei paino pudonnut. Ruokavalion muutos olisi helpompaa toteuttaa perheissä, kuin alkaa päättömästi liikkumaan. Ei työssäkäyvällä ole aikaa lähteä 6h lenkille pudottamaan tietty määrä kaloreita, mitkä tuli syötyä alle vartissa.
Perheiden tulisi opetella syömään normaalisti, eikä mättää ylimääräistä. Ihan väärin opeteltu syömään, jos aina joka kerralla syödään vatsa pullolleen/täyteen. Siinähän vain venyttää vatsalaukkunsa kokoa, jolloin näläntunne/kurniminen poistuu vain aina isommalla ja isommalla määrällä ruokaa.
Vatsa on kuin ilmapallo: jos se kerran pääsee venymään ja kasvamaan, ei se siitä enää kovinkaan paljoa kutistu, vaikka kuinka laihduttaisi. Silloin jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä energialöyhää ruokaa, kuten salaatteja ja kasviksia, ilman energiatiheitä aineksia, kuten öljyjä, rasvoja ja sokeria.
Jep. Esim. laturaivosta puhuvat vain ne ihmiset, jotka eivät ole ikinä voineet mennä ladulle, koska ovat ihan vakuuttuneita, että joku raivoaa heille. Ja tietenkin ne, jotka raivostuvat, kun heille sanotaan, että latu ei ole paras paikka paskattaa koiransa.