Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisilla lihakset kasvaa kun käy koiran kans talon nurkalla.
..mulla on paljon lihaksiakin..
Nuo liiallista lihaskasvua pelkäävät naiset ovat kyllä oma lukunsa.
Yhtä hupaisia kuin ylipainoiset miehet, jotka hermoilee siitä saavatko riittävästi protskua. Aivan veikeitä tapauksia.
No itseasiassa ei. Ihan kaikkien (miesten ja naisten) terveydestään huolehtivien pitäisi katsoa ruokavaliostaan muutama asia. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat:
1) Kalorisaanti. Jos syö kokonaisuudessaan liikaa tai liian vähän, niin kaiken muun viilaaminen on aika turhaa.2) Makroravinteet. Varmista, että saat riittävästi proteiinia ja rasvaa. Siihen sitten päälle hiilaria tai lisää rasvaa (tai lisää proteiinia) uskontokuntasi evankeliumin mukaan niin, että kohta 1 toteutuu.
3) Mikroravinteet. Varmista, että syöt riittävästi ja riittävän monipuolisesti kasviksia ja huolehdi, että saat muutkin tarvittavat ravinteet. Jos syöt monipuolisesti kaikkea, tämä todennäköisesti toteutuu ja jos sinulla on jotain rajoittavia ruokavalioita, perehdy, miten vitamiinien ja hivenaineiden saanti varmistetaan tilanteessasi.
Taidat kuulua samaan hupaisaan porukkaan. Ei terveellä aikuisella ole tarvetta varmistaa että saa riittävästi proteiinia. Päinvastoin suurin osa suomalaista saa sitä liikaa ja lihoo.
Mutta ei mennä nyt siihen. Kunhan huomautin miten hupaisia ovat nämä sali- ja proteiiniuskovaiset, jotka usein ovat vielä ylipainoisia ja rapakuntoisia.
Onpa outo ajatus, että terveellä ihmisellä ei ole tarvetta miettiä makroravinteiden saantia ravinnostaan. Olisi ihan hauska tietää, miten sitä syöt ja miten se tukee sinun treenitavoiteitasi.
Ei kukaan miettinyt makroravinteita suhteessa treenitavoitteisiin siihen aikaan, kun suomalaiset lapset ja nuoret olivat oikeasti hyvässä kunnossa. Pottua ja kastiketta syötiin.
Eivät he olleet silloin oikeasti hyvässä kunnossa. Heistä vain harvemmat olivat erittäin huonossa kunnossa, mutta ei 50-luvun nuoret pärjäisi tämän päivän urheilevalle nuorisolle, jos heidät pistettäisiin samalle viivalle.
50-luvun urheilevat nuoret päihittäisivät mennen tullen urheilevat nykynuoret. Silloin kannettiin itse kamat jääkentän laitaan, kuljettiin pyörällä koulumatkat, autettiin isää halkojen hakkaamisessa ja mentiin jo 16-vuotiaana töihin. Koko muu elämä siinä urheilun ja koulun ohessa oli täynnä fyysistä toimintaa.
Ja milläköhän perusteella? Edes takavuosien olympiatähdet, kuten vaikka Paavo Nurmi ei pärjäisi mitenkään vaikka SM-kisoissa nykypäivänä ja tuskin edes piirinmestaruuskoisoissa. Tietämys ravinnosta ja treenauksesta on mennyt niin paljon eteenpäin ja treenimäärät ovat nykyään niin paljon suurempia, että 50-luvun nuorilla ei olisi yhtään mitään jakoa tänä päivänä. Kaivelepa vaikka jotain vanhoja juoksutuloksia esille netistä, niin huomaat, kuinka kehitys on kehittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Voiko tällainen viha liikkuvia ihmisiä kohtaan kummuta mistään muusta kuin kateudesta? Keksitään täysin absurdeja juttuja ja levitellään niitä faktoina ja luullaan, että muut uskovat niihin.
Joo se on jännä, että aktiivisesti liikkuvana en ole törmännyt mihinkään tuommoiseen kireyteen. En edes vaikka talvisin hiihdän paljon lasten kanssa ja ollaan takuulla ladun tukkona välillä. Ja kesällä kuljetaan pyörillä, ja kaikenlaisia spandextyyppejä ja maastopyöräilijöitä menee ohi. Yksittäisiä töykeitä tyyppejä tulee vastaan, mutta suurin osa on kannustavia ja ystävällisiä.
Jep. Esim. laturaivosta puhuvat vain ne ihmiset, jotka eivät ole ikinä voineet mennä ladulle, koska ovat ihan vakuuttuneita, että joku raivoaa heille. Ja tietenkin ne, jotka raivostuvat, kun heille sanotaan, että latu ei ole paras paikka paskattaa koiransa.
Oletettavasti nämä laturaivosta valittajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, jotka eivät ole ikinä voineet käydä salilla, koska ovat aivan varmoja, että joku katsoisi heitä ilkeästi siellä.
Ette ole tainneet käydä hiihtämässä sellaisessa paikassa, missä on paljon hiihtäjiä? Tervemenoa Paloheinään hiihtämään. Siellä noita latusankareita kyllä on.
Oon käynyt lapsen kanssa Paloheinässä säännöllisesti joka talvi siitä kun lapsi oli 3. Koskaan ei ole siellä kukaan meille raivonnut.
Liikkumattomuusepidemiaan: koululiikunnalla on suuri vaikutus. Jos liikuntatunnin liikunta on sitä että kävellään lähikirjastoon kilometrin päähän hiihtotunnin sijaan kun hiihdon opetus on liian vaikeaa, pesiksessä ei pelata vaan vieritellään palloa jalkojen välistä tunnelista kun ei ole välineitä ja suunnistuksessa kierretään koulun piha niin eihän ne lapset saa lajikokeiluja tai tarpeeksi liikuntaa edes koulussa. Näin siis Stadissa.
Ai no mutta kun sun kohdalle ei ole sattunut raivoojaa, niin eihän niitä siellä sitten tietenkään mitenkään voi sitten edes olla. Anna mun kaikki kestää. Ihmiset ja ihmisten typeryys.
Lisää vaan somea ja tinderiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieneet vanhemmat luontoretkille, mutta silti liikuttiin lapsena vapaa-ajalla kavereitten kanssa. Koulu pilasi liikunnan ilon omalta kohdaltani. Se kurttuotsainen asenne ja pakolliset kilpailut! Liikunnasta pitäisi tehdä hauskaa! Joku päivä sitten koululaiset olivat uutisten mukaan metsässä tablettiensa kanssa tunnistamassa lintujen ääniä. Lapset näyttivät olevan innoissaan ja loikkivat metsäpoluilla kuuntelemassa lintujen laulua!
No kerropa ihan konkreettisesti, mikä olisi ollut sinun mielestäsi hauskaa liikuntaa, mistä koko luokka olisi nauttinut. Siis ihan konkreettisesti, mitä ei olisi ollut eikä mitä se ei olisi ollut.
Ja mieluiten sellaista, jonka voi jollain tavalla laskea vielä liikunnaksi eikä jotain lintujen katselua, joka on oikein hyvää tekemistä biologian tunnille, mutta ei liikuntaa. [/quoteOmat lapseni ovat käyneet suurimman osan peruskoulua Suomen ulkopuolella, ja kyseisessä maassa tutustutettiin erilaisiin liikuntamuotoihin jousiammunnasta jalkapalloon ja kaikkeen siltä väliltä. Ei tietenkään samat asiat kiinnosta koko luokkaa. Tuskin kaikkia kiinnosti hiihtää kilpaa, mutta siihen pakotettiin. Erilaisia liikuntamuotoja olisi pilvin pimein, mutta suurimmalle osalle lapsista ne jäävät tuntemattomaksi. Sanoin vain oman kokemukseni, pakkokilpailut veivät kiinnostukseni liikuntaan. Ei kaikki ole kilpailuhenkisiä!
Pitäisi opettaa että kaikki liikkuminen on liikkumista eikä siihen tarvita lenkkivaatteita tai riuhtomista jos ei tykkää. Ihmiset opetetaan vihaamaan liikuntaa koska siihen aina liitetään kilpailu, arvostelu ja ajanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokelo kirjoitti:
Itse kolmen teinin isä. Kaikki huipukunnossa. Järjestään luokkansa/koulun parhaat tulokset eri testeissä.
Ei kuskaamista päiväkotiin/kouluun. Kävellen tai pyörällä 1-5km.
Viikkoraha perustui liikuntasuorituksii. Kerran viikossa tarkistus. Punnerrus 10c, leuka 20c, tangossa roikkuminen 50c/min. Parhaimmillaan vetivät 100 punnerrusta, 20 leukaa ja roikkui tangossa > 3 min. Itse näytin esimerkkiä. Tehtiin siitä yhteinen hauska harrastus. Siinä oli opettajilla ihmettelemistä kun 9v keijumainen tyttö tekki 80 miesten punnerrusta siinä missä pojat tekivät ehkä 15...
Otin lapset mukaan lenkille. Hyvin juoksivat 5-10km. Pakotti itsenikin liikkumaan.
Kokeilivat naperofutista, tanssia, voimistelua, käsipalloa jne. Mikään ei oikein iskenyt.
Nyt molemmilla pojilla salikortit ja ovat varsinaisia adoniksia. Tyttö ilmoitti itse että haluaa aloittaa yleisurheilun. Kaikki edelleen luokkansa nopeimpia vaikka eivät ole ohjatussa urheilussa.
Lapsilla aina ollut myös huipputodistukset ja paljon kavereita.
Jos minä peruslaiska ylipainoinen mies pystyy siihen niin kyllä kuka tahansa. Itse introvertti
Asiapuhetta!
Harastukset ovat ihan ylikalliita tanssi, cheer ja ratsastus yms. Kaikki mistä lapsi innostuu ei voida järjestää, kun hinnat ovat monia satoja kuukaudessa. Ihan kun ei olisi jo inflaatiota muutenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
Mutta kiinnostaako ihan oikeasti?
Varmaan monista olisi kivaa osata juosta ympäriinsä hyppien voltteja talojen katoilta, mutta kuinka moni näistä liikkumattomista lapsista olisi oikeasti valmis näkemään sen valtavan treenaamisen vaivan, jonka se vaatii, että tuo onnistuu. Ja kokemaan kaiken sen kivun, mitä epäonnistuneiden temppujen jälkeen asfaltille/sementille mätkähtely tuottaa.
Oma lapsi harrastaa parkouria varta vasten rakennetussa salissa ja kyllä sielläkin jääpussit ovat aika ahkerassa käytössä vaikka on patjat sun muut. Jokainen voi kuvitella, miltä homma näyttää, jos ei ole kunnon puitteita, vaan hommaa lähdetään vetämään jossain koulun pihassa oikeiden betoniesteiden kanssa.
Kyllä ne oikeatkin parkouraajat siirtyvät ulos viimeistään edistyttyään vähän pidemmälle. Moni myös parkouraa itsenäisesti - parkourin filosofiassahan korostetaan, että parkour on tavallaan paluu lapsen leikkiin.
Omat lapseni eivät ole koskaan leikkiä unohtaneetkaan. Jokainen metsäretki on yhtä temppuilua, joka puuhun pitää yrittää kiivetä. Parkour-salissa ei ole jääpussia muistaakseni koskaan tarvittu, sehän on melko turvallinen ympäristö ehkä toisten lasten määrää lukuun ottamatta.
Niin siirtyvätkin. Kaikki nyt sen tietävät. Tuo oli kommentti siihen, että kuntien pitäisi järjestää liikkumattomille lapsille parkourkerhoja, koska sitä toivotaan, mutta minua epäilyttää, että ne liikkumattomat lapset oikeasti alkaisivat harrastamaan sitä parkouria. Erityisesti, jos ei ole edes tiloja, jossa lajiin voisi ottaa pehmeän laskun.
Jos sinun mielestäsi on huono ratkaisu kysyä lapsilta ja nuorilta, mitä lajia he itse haluaisivat harrastaa, ja tarjota heille sitä, niin ilmeisesti sinulla on jokin muu ratkaisu mielessäsi.
Lapsen älylatteisiin 1h ruutuaika päälle, eli saa ainoastaan tunnin tuijottaa sitä ruutua/päivä.
Telkkaria sitten perheen kesken normaalisti, ei omia netflix yms ohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Ankeaa ja ikävää todellisuutta on hyvä välillä paeta sinne mistä saa mielihyvää. Ei kukaan kestä jatkuvaa ankeutta ja ankeutusta.
Liikunta voisi olla hyvä keino paeta arkea, jos jotenkin pystysi välttämään kohtaamisia tosiurheilijoiden kanssa. "Havuja perkele" En tiedä mistä se johtuu, mutta tosiurheilijat tuppaavat olemaan kireitä ja kiukkuisia, jotkut jopa aggressiivisia. "Vttu heitä sitä palloa" Heitä ärsyttää suunnattomasti nähdä tällaisia sunnuntailiikkujia "väistä saa..tana ... Vttu lapset pois ladulta". Ehkä tosiurheilijatkin kaipaisivat dopamiinia. "Toi on mun paikka, siirry ida ri." Liikunnasta he eivät näytä sitä saavan.
En tiedä auttaiko se että kömpelöille ja hitaille olisi omat liikuntavuorot, niin ei tarvitsisi mennä tosiurheilijoiden pilkan ja aggression kohteeksi... tai vaan jäädä katsomaan Netflixiä.
Voiko tällainen viha liikkuvia ihmisiä kohtaan kummuta mistään muusta kuin kateudesta? Keksitään täysin absurdeja juttuja ja levitellään niitä faktoina ja luullaan, että muut uskovat niihin.
Joo se on jännä, että aktiivisesti liikkuvana en ole törmännyt mihinkään tuommoiseen kireyteen. En edes vaikka talvisin hiihdän paljon lasten kanssa ja ollaan takuulla ladun tukkona välillä. Ja kesällä kuljetaan pyörillä, ja kaikenlaisia spandextyyppejä ja maastopyöräilijöitä menee ohi. Yksittäisiä töykeitä tyyppejä tulee vastaan, mutta suurin osa on kannustavia ja ystävällisiä.
Jep. Esim. laturaivosta puhuvat vain ne ihmiset, jotka eivät ole ikinä voineet mennä ladulle, koska ovat ihan vakuuttuneita, että joku raivoaa heille. Ja tietenkin ne, jotka raivostuvat, kun heille sanotaan, että latu ei ole paras paikka paskattaa koiransa.
Oletettavasti nämä laturaivosta valittajat ovat samoja ihmisiä kuin ne, jotka eivät ole ikinä voineet käydä salilla, koska ovat aivan varmoja, että joku katsoisi heitä ilkeästi siellä.
Ette ole tainneet käydä hiihtämässä sellaisessa paikassa, missä on paljon hiihtäjiä? Tervemenoa Paloheinään hiihtämään. Siellä noita latusankareita kyllä on.
Oon käynyt lapsen kanssa Paloheinässä säännöllisesti joka talvi siitä kun lapsi oli 3. Koskaan ei ole siellä kukaan meille raivonnut.
Liikkumattomuusepidemiaan: koululiikunnalla on suuri vaikutus. Jos liikuntatunnin liikunta on sitä että kävellään lähikirjastoon kilometrin päähän hiihtotunnin sijaan kun hiihdon opetus on liian vaikeaa, pesiksessä ei pelata vaan vieritellään palloa jalkojen välistä tunnelista kun ei ole välineitä ja suunnistuksessa kierretään koulun piha niin eihän ne lapset saa lajikokeiluja tai tarpeeksi liikuntaa edes koulussa. Näin siis Stadissa.
Ai no mutta kun sun kohdalle ei ole sattunut raivoojaa, niin eihän niitä siellä sitten tietenkään mitenkään voi sitten edes olla. Anna mun kaikki kestää. Ihmiset ja ihmisten typeryys.
Opettele lukemaan. Ei tainnut kukaan väittää, etteikö raivoa ole voinut olla, vaan että itse ei ole sitä kohdannut. Ja eihän sinne tosiaan tarvitse kenenkään pakolla mennä, jos pelkää raivoa. Yksi Stadin leppoisimpia paikkoja imo.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi opettaa että kaikki liikkuminen on liikkumista eikä siihen tarvita lenkkivaatteita tai riuhtomista jos ei tykkää. Ihmiset opetetaan vihaamaan liikuntaa koska siihen aina liitetään kilpailu, arvostelu ja ajanotto.
Todellakaan ei pidä opettaa lapsia tällaiseen keski-ikäisten mammojen tyyliin, jossa kaikki navan rapsuttelu on muka liikuntaa, koska ihmiskeho ei toimi niin. Lapset tarvitsevat ihan oikeaa liikuntaa, että he voivat kasvaa terveiksi, siihen ei pelkkä kukkien haistelu riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän lasten koululla mitään höntsäliikuntaa ole. Kyseessä 700 oppilaan koulu. Koulun liikuntasali on ensin iltapäiväkerhon käytössä noin klo 14-15 ja sen jälkeen joka ilta urheiluseurojen käytössä, erityisesti salibandyseura sitä vuokraa.
Meillä ei 12-vuotias harrasta mitään liikuntaa. Kulkee pyörällä koulumatkat noin 2 km suuntaansa. On hän ajoittain jotain kursseja käynyt, esim. viime kesänä frisbeegolf-kurssin ja toissa talvena 5 päivän laskettelukurssin. Vaikea on saada innostumaan. Ystävissä on niitä, jotka ovat 7-vuotiaasta alkaen harrastaneet jossain urheiluseurassa. Alkavat olla ihan eri tasolla kuin vasta-alkajat. Se olisi ihan alkeista aloitettava jokin koripallo tai tennis. Parkouria yritti jossain vaiheessa, mutta ei innostunut. Siinäkin on taso niin kova, että ne on jo paljon temppuilleet, jotka aloittaa ja vähän vaikea sinne on mennä mukaan, jos ei niin kovin liikunnallinen ole.
Kyllä me perheenä ollaan yritetty käydä laskettelemassa tai uimassa, mutta ei ne mitään säännöllisiä liikuntaharrastuksia ole. Ei 12-vuotias enää oikein halua vanhempiensa ja pikkusiskon kanssa harrastaa.
Kännykät, tabletit, NetFlixit sun muut pois niin lapsilta kuin niiden lapsivanhemmiltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieneet vanhemmat luontoretkille, mutta silti liikuttiin lapsena vapaa-ajalla kavereitten kanssa. Koulu pilasi liikunnan ilon omalta kohdaltani. Se kurttuotsainen asenne ja pakolliset kilpailut! Liikunnasta pitäisi tehdä hauskaa! Joku päivä sitten koululaiset olivat uutisten mukaan metsässä tablettiensa kanssa tunnistamassa lintujen ääniä. Lapset näyttivät olevan innoissaan ja loikkivat metsäpoluilla kuuntelemassa lintujen laulua!
No kerropa ihan konkreettisesti, mikä olisi ollut sinun mielestäsi hauskaa liikuntaa, mistä koko luokka olisi nauttinut. Siis ihan konkreettisesti, mitä ei olisi ollut eikä mitä se ei olisi ollut.
Ja mieluiten sellaista, jonka voi jollain tavalla laskea vielä liikunnaksi eikä jotain lintujen katselua, joka on oikein hyvää tekemistä biologian tunnille, mutta ei liikuntaa. [/quoteOmat lapseni ovat käyneet suurimman osan peruskoulua Suomen ulkopuolella, ja kyseisessä maassa tutustutettiin erilaisiin liikuntamuotoihin jousiammunnasta jalkapalloon ja kaikkeen siltä väliltä. Ei tietenkään samat asiat kiinnosta koko luokkaa. Tuskin kaikkia kiinnosti hiihtää kilpaa, mutta siihen pakotettiin. Erilaisia liikuntamuotoja olisi pilvin pimein, mutta suurimmalle osalle lapsista ne jäävät tuntemattomaksi. Sanoin vain oman kokemukseni, pakkokilpailut veivät kiinnostukseni liikuntaan. Ei kaikki ole kilpailuhenkisiä!
Montakohan kertaa sinut pakotettiin kilpailemaan hiihdossa koko 12-vuotisen koulusi aikana? Tuskinpa kovinkaan montaa. Tietenkin tykkäät valehdella kaikille ja todennäköisesti myös itsellesi, että olisit hoikka ja todella liikunnallinen, jos teillä vaan ei olisi ollut nelosluokalla liikuntapäivänä ohjelmassa luokan hiihtokisaa, mutta kukaan muu kuin sinä ei usko sitä.
Sinä et vain halua rasittaa itseäsi, koska olet laiska, joten voit vihdoin ottaa vastuun elämästäsi ja lopettaa liikunnanopettajasi syyttelyn.
PS. Minä olen käynyt kouluni 90-luvun lamassa pikkukaupungissa ja meillä oli todella monia kymmeniä lajeja liikuntatunneilla ihan jousiammunnasta jalkapalloon, eli en nyt ihan purematta niele nyyhkytarinoitasi siitä, että hiihditte vain kilpaa kesät, talvet ettekä tehneet mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän lasten koululla mitään höntsäliikuntaa ole. Kyseessä 700 oppilaan koulu. Koulun liikuntasali on ensin iltapäiväkerhon käytössä noin klo 14-15 ja sen jälkeen joka ilta urheiluseurojen käytössä, erityisesti salibandyseura sitä vuokraa.
Meillä ei 12-vuotias harrasta mitään liikuntaa. Kulkee pyörällä koulumatkat noin 2 km suuntaansa. On hän ajoittain jotain kursseja käynyt, esim. viime kesänä frisbeegolf-kurssin ja toissa talvena 5 päivän laskettelukurssin. Vaikea on saada innostumaan. Ystävissä on niitä, jotka ovat 7-vuotiaasta alkaen harrastaneet jossain urheiluseurassa. Alkavat olla ihan eri tasolla kuin vasta-alkajat. Se olisi ihan alkeista aloitettava jokin koripallo tai tennis. Parkouria yritti jossain vaiheessa, mutta ei innostunut. Siinäkin on taso niin kova, että ne on jo paljon temppuilleet, jotka aloittaa ja vähän vaikea sinne on mennä mukaan, jos ei niin kovin liikunnallinen ole.
Kyllä me perheenä ollaan yritetty käydä laskettelemassa tai uimassa, mutta ei ne mitään säännöllisiä liikuntaharrastuksia ole. Ei 12-vuotias enää oikein halua vanhempiensa ja pikkusiskon kanssa harrastaa.
No miksi havahduitte tähän vasta, kun lapsi on 12? Ei tullut sitten mieleen pohtia näitä asioita siinä vaiheessa, kun kaikki kaverit alkoivat harrastamaan?
Ja ettekö todella osaa katsoa niitä liikuntakerhoja mistään muualta kuin omalta koululta? Niihin maksullisiinkin juttuihin kuljetetaan lapsia ties minne, niin miksi ne ilmaisjutut pitäisi vielä olla juuri kulman takana?
Koululiikuntaa olen ihmetellyt. Viimeksi viime viikolla juoksivat kuntoportaita. Oli ollut tyttären mielestä järkyttävä kokemus. Liian kovaa laitetaan tekemään ja ne, jotka ei harrasta juoksua tai vastaavia lajeja, alkaa inhota liikkumista vieläkin enemmän. Osa oppilaista tekee tahallaan kuulemma niin, että eivät viitsi niitä kuntotestejä tehdä kuten pystyisivät. Se on sellaista hiljaista protestia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieneet vanhemmat luontoretkille, mutta silti liikuttiin lapsena vapaa-ajalla kavereitten kanssa. Koulu pilasi liikunnan ilon omalta kohdaltani. Se kurttuotsainen asenne ja pakolliset kilpailut! Liikunnasta pitäisi tehdä hauskaa! Joku päivä sitten koululaiset olivat uutisten mukaan metsässä tablettiensa kanssa tunnistamassa lintujen ääniä. Lapset näyttivät olevan innoissaan ja loikkivat metsäpoluilla kuuntelemassa lintujen laulua!
No kerropa ihan konkreettisesti, mikä olisi ollut sinun mielestäsi hauskaa liikuntaa, mistä koko luokka olisi nauttinut. Siis ihan konkreettisesti, mitä ei olisi ollut eikä mitä se ei olisi ollut.
Ja mieluiten sellaista, jonka voi jollain tavalla laskea vielä liikunnaksi eikä jotain lintujen katselua, joka on oikein hyvää tekemistä biologian tunnille, mutta ei liikuntaa. [/quoteOmat lapseni ovat käyneet suurimman osan peruskoulua Suomen ulkopuolella, ja kyseisessä maassa tutustutettiin erilaisiin liikuntamuotoihin jousiammunnasta jalkapalloon ja kaikkeen siltä väliltä. Ei tietenkään samat asiat kiinnosta koko luokkaa. Tuskin kaikkia kiinnosti hiihtää kilpaa, mutta siihen pakotettiin. Erilaisia liikuntamuotoja olisi pilvin pimein, mutta suurimmalle osalle lapsista ne jäävät tuntemattomaksi. Sanoin vain oman kokemukseni, pakkokilpailut veivät kiinnostukseni liikuntaan. Ei kaikki ole kilpailuhenkisiä!
Montakohan kertaa sinut pakotettiin kilpailemaan hiihdossa koko 12-vuotisen koulusi aikana? Tuskinpa kovinkaan montaa. Tietenkin tykkäät valehdella kaikille ja todennäköisesti myös itsellesi, että olisit hoikka ja todella liikunnallinen, jos teillä vaan ei olisi ollut nelosluokalla liikuntapäivänä ohjelmassa luokan hiihtokisaa, mutta kukaan muu kuin sinä ei usko sitä.
Sinä et vain halua rasittaa itseäsi, koska olet laiska, joten voit vihdoin ottaa vastuun elämästäsi ja lopettaa liikunnanopettajasi syyttelyn.
PS. Minä olen käynyt kouluni 90-luvun lamassa pikkukaupungissa ja meillä oli todella monia kymmeniä lajeja liikuntatunneilla ihan jousiammunnasta jalkapalloon, eli en nyt ihan purematta niele nyyhkytarinoitasi siitä, että hiihditte vain kilpaa kesät, talvet ettekä tehneet mitään muuta.
Eipä olisi voinut pahemmin mennä pieleen tuo sinun paasauksesi! En ole koskaan kärsinyt ylipainosta, melkein päinvastoin.(BMI 18,5) Painan saman verran kuin 18-vuotiaana. Nykyään liikun ihan niin paljon kuin huvittaa, olen jo 70-vuotias, enkä käytä mitään resepti/reseptivapaita lääkkeitä. D-vitamiinia kylläkin! :))
Vierailija kirjoitti:
Koululiikuntaa olen ihmetellyt. Viimeksi viime viikolla juoksivat kuntoportaita. Oli ollut tyttären mielestä järkyttävä kokemus. Liian kovaa laitetaan tekemään ja ne, jotka ei harrasta juoksua tai vastaavia lajeja, alkaa inhota liikkumista vieläkin enemmän. Osa oppilaista tekee tahallaan kuulemma niin, että eivät viitsi niitä kuntotestejä tehdä kuten pystyisivät. Se on sellaista hiljaista protestia.
Minkä takia mielestäsi koululiikunnassa ei saisi olla mitään kuntoilua ja ehkäpä jopa sellaista kuntoilua, joka haastaa lapsia? Joka ikinen muukin kouluaine toimii niin, että lapset joutuvat oppimaan jotain, mitä he eivät ole ennen osanneet tehdä. Miksi liikunnan pitäisi erota siitä.
Ilmeisesti sinä et ole ikinä tehnyt mitään sen eteen, että lapsesi olisi saanut riittävästi liikuntaa, joten hänelle voi olla iso järkytys, kun hänen pitäisi liikkua ikätasoisen kuntonsa mukaan eikä vain kahmia sipsejä sohvalla. Joillekin on tosiaan järkytys, jos tulee hiki tai hengästyy, koska he eivät ole ikinä ennen kokeneet sellaisia asioita.
Olisit kiitollinen, että joku edes välittää lapsesi terveydestä ja yrittää parantaa sitä, koska sinä et selkeästi välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieneet vanhemmat luontoretkille, mutta silti liikuttiin lapsena vapaa-ajalla kavereitten kanssa. Koulu pilasi liikunnan ilon omalta kohdaltani. Se kurttuotsainen asenne ja pakolliset kilpailut! Liikunnasta pitäisi tehdä hauskaa! Joku päivä sitten koululaiset olivat uutisten mukaan metsässä tablettiensa kanssa tunnistamassa lintujen ääniä. Lapset näyttivät olevan innoissaan ja loikkivat metsäpoluilla kuuntelemassa lintujen laulua!
No kerropa ihan konkreettisesti, mikä olisi ollut sinun mielestäsi hauskaa liikuntaa, mistä koko luokka olisi nauttinut. Siis ihan konkreettisesti, mitä ei olisi ollut eikä mitä se ei olisi ollut.
Ja mieluiten sellaista, jonka voi jollain tavalla laskea vielä liikunnaksi eikä jotain lintujen katselua, joka on oikein hyvää tekemistä biologian tunnille, mutta ei liikuntaa. [/quoteOmat lapseni ovat käyneet suurimman osan peruskoulua Suomen ulkopuolella, ja kyseisessä maassa tutustutettiin erilaisiin liikuntamuotoihin jousiammunnasta jalkapalloon ja kaikkeen siltä väliltä. Ei tietenkään samat asiat kiinnosta koko luokkaa. Tuskin kaikkia kiinnosti hiihtää kilpaa, mutta siihen pakotettiin. Erilaisia liikuntamuotoja olisi pilvin pimein, mutta suurimmalle osalle lapsista ne jäävät tuntemattomaksi. Sanoin vain oman kokemukseni, pakkokilpailut veivät kiinnostukseni liikuntaan. Ei kaikki ole kilpailuhenkisiä!
Montakohan kertaa sinut pakotettiin kilpailemaan hiihdossa koko 12-vuotisen koulusi aikana? Tuskinpa kovinkaan montaa. Tietenkin tykkäät valehdella kaikille ja todennäköisesti myös itsellesi, että olisit hoikka ja todella liikunnallinen, jos teillä vaan ei olisi ollut nelosluokalla liikuntapäivänä ohjelmassa luokan hiihtokisaa, mutta kukaan muu kuin sinä ei usko sitä.
Sinä et vain halua rasittaa itseäsi, koska olet laiska, joten voit vihdoin ottaa vastuun elämästäsi ja lopettaa liikunnanopettajasi syyttelyn.
PS. Minä olen käynyt kouluni 90-luvun lamassa pikkukaupungissa ja meillä oli todella monia kymmeniä lajeja liikuntatunneilla ihan jousiammunnasta jalkapalloon, eli en nyt ihan purematta niele nyyhkytarinoitasi siitä, että hiihditte vain kilpaa kesät, talvet ettekä tehneet mitään muuta.
Eipä olisi voinut pahemmin mennä pieleen tuo sinun paasauksesi! En ole koskaan kärsinyt ylipainosta, melkein päinvastoin.(BMI 18,5) Painan saman verran kuin 18-vuotiaana. Nykyään liikun ihan niin paljon kuin huvittaa, olen jo 70-vuotias, enkä käytä mitään resepti/reseptivapaita lääkkeitä. D-vitamiinia kylläkin! :))
Itse sinä sanoit, että koululiikunta vei kiinnostuksesi liikuntaan ja nyt oletkin yht'äkkiä aktiiviliikkuja. Yritäpä päättää tarinasi.
No onpas taas typerää tekstiä, jossa ei ole totta edes siteeksi. Puulaakijoukkueita on kaikkialla. Useimmille urheilukentille pääsee yhä höntsäämään. Eivät ne nuoret, jotka eivät halua liikkua halua liikua edes tavoitteettomasti. Tuo on vain liikkumattomien lasten mammojen selitys, miksi heidän lapsensa lihoo pleikkarin ääressä. Ilmaisia harrastusryhmiä on ihan joka ikisessä kunnassa tässä maassa.