Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi pienestä pitäen ohjata oikeaan suuntaa, liikkuminen ja leikkiminen on lapsille ihan luontaista. En ymmärrä miksei lasta voisi pakottaa liikkumaan? Totta kai voi, mutta täytyy aloittaa pienestä pitäen, jotta siitä tulee luonnollinen osa elämää. Lapselle on sanottu että pitää olla 2 liikuntaharrastusta viikossa, mutta lapsi valitsee lajin tai lajit. Jos kauppaan haluaa mennä niin sinne mennään jalan tai pyörällä. Pakotetaanhan lapset pesemään hampaatkin, eikö tätä nähdä ongelmallisena, pakko on myös syödä terveellosesti, nukkua riittävästi, tehdä läksyt, lukea kirjoja yms. Se vain kuuluu elämään, vaikka ei välttämättä aina erityisen kivaa ole.
Ei varmaan lapsillakaan ole helppoa, kun aikuiset jaksavat sivukaupalla vääntää, mikä on oikeaa liikuntaa, jokamiehen oikeuksista, ja ties mistä. Pitäisi ajatella, että jokainen liikunnallisempi vaihtoehto on aina parempi. Seuraan voin olla vaikea päästä teini-ikäisenä mutta sitten mennään vaikka kävelylle, luontopolulle pyöräilemään uimaan tms. Nyt on hienot kelit luvattu pääsiäiseksi. Eikun viettämään aikaa ulkona koko perheen kanssa.
Hienot kelit on tulossa, mutta kolmen liikkuvaisen lapsen vanhempana täytyy sanoa, että ei tästä pääsiäisestä helppoa tule.
Talvilajeja ei pysty enää harrastamaan, eikä kesälajeja vielä. Menemme sukuloimaan, joten sisällä ei voi riehua. Sisäleikkipuistot on suljettu pyhien ajaksi. Tiet ovat loskaiset ja likaiset, ei voi vielä pyöräillä tai skeitata.
Joo, kävellä tosiaan voi. Siinäpä se vilkkaiden lasten liikunnantarve täyttyykin...
Talven upeimmat kelit ja silti valitetaan, että tällä säällä ei voi liikkua. Mitenköhän teillä liikutaan marraskuussa
Marraskuussa yleensä käydään aika paljon uimassa, kiipeilemässä ja sisäleikkipuistoissa. Jos lunta ei ole, retkeillään metsissä.
Mutta nyt vietetään tosiaan sukuloimassa tämä pääsiäinen, ja metsät ja leikkipuistot ovat vielä aivan lumisia. Edelleen odottelen niitä ehdotuksia, mitä muuta tällä hienolla ilmalla voisi lasten kanssa tehdä kuin kaivaa puroja pihaan.
Pulkkamäki? Lumikenkäily? Eväsretkeily? Lumilinnojen rakentaminen, lumisota? Polkujen tekeminen leikkipuistoon (jos ei ole, täällä ainakin on kaikissa leikkipuistoissa käyttöä myös talvella)?, hiihto?
Meilläpäin on paljon lunta mutta osalla kaduista silti pyöräily onnistuu jo mainiosti.
Ja lapsilla on hyvät vaatteet, menevät ulos ajaksi x ja näkyvät aina tekemistä löytävän.Tuo oli muuten aika erinomainen esimerkki siitä, mikä nykypäivänä on ongelmana. Mielikuvituksen puute, ja ilmeisesti myös likaantumisen pelko jos kura ja loska on ongelmana. Loska ja kuravesihän on lasten mielestä kauhean kivaa, siinä voi pomppia ja tehdä kaiken maailman keitoksia. Ja niitä puroja. Mäenlaskuun nää kelit on mitä parhaimpia, kun mäet luistaa ilman pulkkaakin. Pyöräilykausi alkaa kyllä yleensä jo ennen kuin hiihtokausi alkaa joten jompaa kumpaa näistä lajeista voi kyllä harrastaa jos semmoinen leikkiminen ei kiinnosta. Eväsretket tosiaan onnistuu, vaikka hanki upottaisi niin polkuja pääsee kyllä vielä menemään metsäänkin. Märkää tosiaan on että hyvät ulkovaatteet tarvitaan.
En tiedä, missä maailmassa sinä elät, jos sinun mielestäsi lasten vaatteiden likaantumisen pelko on nimenomaan nykypäivän ongelma.
Itse olen sen verran vanhempi, että muistan ajan, jolloin ei teknisiä materiaaleja ollut, ja jolloin pyykkikone pyöri lapsiperheessäkin tasan kerran viikossa. Tuohon aikaan oli ihan yleistä käyttää vaikka koulussa samaa paitaa, vaikka vähän olisi rinnassa ollut ruokalistaakin. Ulkovaatteiden sotkemisesta tuli huudot.
Mutta ehkä tämä liittyy ketjun yleiseen ennen oli paremmin -mantraan.
No sehän se onkin ihmeellistä että nykypäivän hyvien materiaalien aikana joku kertoo, ettei voi ulkoilla kun on kuraista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kastroitu mies kirjoitti:
miten olisi ihan rahallinen tuki siihen että tajuaa liikkua kun muuten ei liikoja
raksuta ?
Työkkärit ja verohelpotuksia niille jotka liikkuvat. Ilman rahaa ei varmaankaan
tule mitään muutosta, toki puhetta riittää, sehän kuluuttaakin vähemmän
Mun lapseni maksavat muutenkin ihan hirveän vähän veroja, joten en usko verohelpotuksien heitä kiinnostavan. Itse taas en ehdi liikkua, koska olen liian paljon töissä.
Ehtiminen on vain priorisoimiskysymys. Sinä ehtisit liikkua vallan mainiosti, jos se vain kiinnostaisi sinua. Nyt sinä täysin omalla valinnallasi päätät käyttää aikasi muuhun.
Totta! Taidanpa irtisanoa itseni huomenna. Sen jälkeen alkaa se työkkärin liikuntaporkkana varmasti houkutella uudella tavalla.
No kuinkas pitkää päivää sinä sitten painat, kun et ehdi elämässäsi mitään muuta tekemään kuin töitä?
Kännykän käyttöoikeus vasta, kun käy esim pyörälenkillä
tätönen 23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kastroitu mies kirjoitti:
miten olisi ihan rahallinen tuki siihen että tajuaa liikkua kun muuten ei liikoja
raksuta ?
Työkkärit ja verohelpotuksia niille jotka liikkuvat. Ilman rahaa ei varmaankaan
tule mitään muutosta, toki puhetta riittää, sehän kuluuttaakin vähemmän
Mun lapseni maksavat muutenkin ihan hirveän vähän veroja, joten en usko verohelpotuksien heitä kiinnostavan. Itse taas en ehdi liikkua, koska olen liian paljon töissä.
Ehtiminen on vain priorisoimiskysymys. Sinä ehtisit liikkua vallan mainiosti, jos se vain kiinnostaisi sinua. Nyt sinä täysin omalla valinnallasi päätät käyttää aikasi muuhun.
Totta! Taidanpa irtisanoa itseni huomenna. Sen jälkeen alkaa se työkkärin liikuntaporkkana varmasti houkutella uudella tavalla.
No kuinkas pitkää päivää sinä sitten painat, kun et ehdi elämässäsi mitään muuta tekemään kuin töitä?
En paina enää mitään. Lopetan työnteon, että ehdin urheilla ja kuskata lapsia urheilemaan. Nyt kaikki ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kastroitu mies kirjoitti:
miten olisi ihan rahallinen tuki siihen että tajuaa liikkua kun muuten ei liikoja
raksuta ?
Työkkärit ja verohelpotuksia niille jotka liikkuvat. Ilman rahaa ei varmaankaan
tule mitään muutosta, toki puhetta riittää, sehän kuluuttaakin vähemmän
Mun lapseni maksavat muutenkin ihan hirveän vähän veroja, joten en usko verohelpotuksien heitä kiinnostavan. Itse taas en ehdi liikkua, koska olen liian paljon töissä.
Ehtiminen on vain priorisoimiskysymys. Sinä ehtisit liikkua vallan mainiosti, jos se vain kiinnostaisi sinua. Nyt sinä täysin omalla valinnallasi päätät käyttää aikasi muuhun.
Totta! Taidanpa irtisanoa itseni huomenna. Sen jälkeen alkaa se työkkärin liikuntaporkkana varmasti houkutella uudella tavalla.
No kuinkas pitkää päivää sinä sitten painat, kun et ehdi elämässäsi mitään muuta tekemään kuin töitä?
En paina enää mitään. Lopetan työnteon, että ehdin urheilla ja kuskata lapsia urheilemaan. Nyt kaikki ovat tyytyväisiä.
Tällaista Porvoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kastroitu mies kirjoitti:
miten olisi ihan rahallinen tuki siihen että tajuaa liikkua kun muuten ei liikoja
raksuta ?
Työkkärit ja verohelpotuksia niille jotka liikkuvat. Ilman rahaa ei varmaankaan
tule mitään muutosta, toki puhetta riittää, sehän kuluuttaakin vähemmän
Mun lapseni maksavat muutenkin ihan hirveän vähän veroja, joten en usko verohelpotuksien heitä kiinnostavan. Itse taas en ehdi liikkua, koska olen liian paljon töissä.
Ehtiminen on vain priorisoimiskysymys. Sinä ehtisit liikkua vallan mainiosti, jos se vain kiinnostaisi sinua. Nyt sinä täysin omalla valinnallasi päätät käyttää aikasi muuhun.
Totta! Taidanpa irtisanoa itseni huomenna. Sen jälkeen alkaa se työkkärin liikuntaporkkana varmasti houkutella uudella tavalla.
No kuinkas pitkää päivää sinä sitten painat, kun et ehdi elämässäsi mitään muuta tekemään kuin töitä?
En paina enää mitään. Lopetan työnteon, että ehdin urheilla ja kuskata lapsia urheilemaan. Nyt kaikki ovat tyytyväisiä.
Tällaista Porvoossa.
Mä en sentään päivystä täällä jatkuvasti tylyttääkseni toisia. Se on moro!
Lapseni ovat jo parikymppisiä, mutta sama totuus pätee edelleen, liikkumalla ja harrastamalla. Asuimme lasten kanssa maalla, jossa he oppivat kävelemään ja pyöräilemään koulumatkan jo pienestä pitäen. Toinen heistä jopa hiihti yhden talven kouluun. Lapset liikkuivat vapaasti suurella pihalla, jossa myös hiihdettiin talvisin. Molemmat harrastivat aktiivisesti joukkueurheilua ja toinen lisäksi vielä yksilölajia. Molemmat vanhemmista harrastimme myös liikuntaa. Liikkuvat sitten aikuisena tai eivät, mutta elämäntapa on ainakin jäänyt jonnekin takaraivoon, toivottavasti siirtyy myös omille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ovat jo parikymppisiä, mutta sama totuus pätee edelleen, liikkumalla ja harrastamalla. Asuimme lasten kanssa maalla, jossa he oppivat kävelemään ja pyöräilemään koulumatkan jo pienestä pitäen. Toinen heistä jopa hiihti yhden talven kouluun. Lapset liikkuivat vapaasti suurella pihalla, jossa myös hiihdettiin talvisin. Molemmat harrastivat aktiivisesti joukkueurheilua ja toinen lisäksi vielä yksilölajia. Molemmat vanhemmista harrastimme myös liikuntaa. Liikkuvat sitten aikuisena tai eivät, mutta elämäntapa on ainakin jäänyt jonnekin takaraivoon, toivottavasti siirtyy myös omille lapsille.
Aika harva maalla asuva voi kävellä, pyöräillä tai hiihtää kouluun. Lähiölapsilla tai taajamissa asuvilla se useimmiten onnistuu, mutta maalla on pitemmät välimatkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kastroitu mies kirjoitti:
miten olisi ihan rahallinen tuki siihen että tajuaa liikkua kun muuten ei liikoja
raksuta ?
Työkkärit ja verohelpotuksia niille jotka liikkuvat. Ilman rahaa ei varmaankaan
tule mitään muutosta, toki puhetta riittää, sehän kuluuttaakin vähemmän
Mun lapseni maksavat muutenkin ihan hirveän vähän veroja, joten en usko verohelpotuksien heitä kiinnostavan. Itse taas en ehdi liikkua, koska olen liian paljon töissä.
Ehtiminen on vain priorisoimiskysymys. Sinä ehtisit liikkua vallan mainiosti, jos se vain kiinnostaisi sinua. Nyt sinä täysin omalla valinnallasi päätät käyttää aikasi muuhun.
Totta! Taidanpa irtisanoa itseni huomenna. Sen jälkeen alkaa se työkkärin liikuntaporkkana varmasti houkutella uudella tavalla.
No kuinkas pitkää päivää sinä sitten painat, kun et ehdi elämässäsi mitään muuta tekemään kuin töitä?
En paina enää mitään. Lopetan työnteon, että ehdin urheilla ja kuskata lapsia urheilemaan. Nyt kaikki ovat tyytyväisiä.
Tällaista Porvoossa.
Mä en sentään päivystä täällä jatkuvasti tylyttääkseni toisia. Se on moro!
Jos jaksaa valehdella, että ei voi mitenkään liikkua työpäivien pituuden takia, ansaitseekin vähän tylytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapselle oli mieletön elämys jo pelkkä retki lähimetsään eväsleipien ja pillimehun kanssa. Suosittelen kaikille näitä iloja, koska aikuisena entiset lapset muistavat nuo jutut eivätkä mitään Linnanmäkeä ihanana lapsuusmuistonaan. Toinen asia oli kirjastolauantai ja jokapäiväinen kirjojen lukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat epäonnistuneet tehtävässään.
Liikunnan voisi lakkauttaa ja tilalle matematiikan lisäopetusta ja suomen kielen tunteja lisää.
Liikunnan tunnit ovat vaarallisia vähän liikkuville. Ennen niillä oli ehkä järkevä tarkoitusperä.
Nykyään ei voi edes kuperkeikkaa harjoitella, kun osa on niin huonossa kunnossa että se vaarantaa terveyden. Pitäisi pysytellä realismissa ja unohtaa kuperkeikat ja pallopelit.
Tilalle vain pakollista kävelyä. Kävely voisi olla asepalveluksen kaltaista yksilönvapauksia riistävää toimintaa viikonloppuisin la-su. Tarkoituksena olisi kävellä 2h päivässä, eli yhteensä neljä tuntia kävelyä.
Siinä tulisi viikon liikuntasuositukset kutakuinkin suoritettua minimimäärissä.
Liikunnan opetuksessa on se vika, että erittäin huonokuntoiset ja aktiivisesti liikkuvat lapset laitetaan samaan ryhmään tekemään samaa asiaa, usein kilpailemaankin toisiaan vastaan. Ennen tämä ehkä jotenkin onnistui, kun tosi huonokuntoisia ei juurikaan ollut, mutta harva myöskään erityisesti treenasi mitään lajia. Ei aikuistenkaan kohdalla ajatella, että joku sairaalloisen lihava laitetaan juoksemaan maratoonaria vastaan, sehän olisi todella typerää. Nyt huonokuntoisille jää vain jatkuvasti huono maku suuhun liikuntatunneista, vaikka kaunis ajatus olisi innostaa heitä liikkumaan vapaa-ajallakin, ja hyväkuntoiset kyllästyvät.
Onko se liikunnan opetuksen vika, että osa lapsista on jo ensimmäiselle luokalle tultaessa erittäin huonokuntoisia ja sairaalloisen lihavia? Entä auttaisiko tähän tilanteeseen se, että huonokuntoisia liikutettaisiin entistä vähemmän eikä heiltä esimerkiksi vaadittaisi juoksemista?
Fakta on se, että kunto paranee liikkumalla ja jos näille liikkumattomille lapsille tehdään jokin eriytetty opetusohjelma, jossa ei joudu liikkumaan kovaa, heidän kuntonsa vain heikkenee. Tottakait heille voisi myös kehittää järkevän kuntoiluohjelman, jolla heidät saataisiin kuntoon, mutta lapset eivät keskimäärin tykkää kuntoilusta kuntoilun vuoksi ja voin vain kuvitella sitä vanhempien ulinan määrää, jos hyväkuntoiset saavat pelata säbää ja "fat camp" lenkkeilee ja tekee lihaskuntoharjoituksia.
Jaahas, olin saanut vielä vastauksen. Kyllä minun poikani yläkoululuokalla ainakin on nuori liikunnanopettaja keksinyt tällaisen hyvän idean, että kun porukassa on niitä, jotka vaikka tosissaan harrastavat jotain lajia ja toisia, jotka eivät, pelataan pelejä kahdessa porukassa. Ne, jotka pelaavat hyväkuntoisina ja tosissaan, saavat pelata mieleisellään tavalla, ja kyllä ne "huonommatkin" siellä juoksevat ja hikoavat omassa pelissään. Mutta heillä ei ole sitä jatkuvaa painetta, että heitä pidetään ihan p*skoina joukkueen pilaajina, kun eivät pelaa näiden parhaimpien kanssa. Mikä tässä nyt on ongelma? Kaikki liikkuvat ja kunto kohoaa, eikä ole edes paha mieli joka liikuntatunnin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat epäonnistuneet tehtävässään.
Liikunnan voisi lakkauttaa ja tilalle matematiikan lisäopetusta ja suomen kielen tunteja lisää.
Liikunnan tunnit ovat vaarallisia vähän liikkuville. Ennen niillä oli ehkä järkevä tarkoitusperä.
Nykyään ei voi edes kuperkeikkaa harjoitella, kun osa on niin huonossa kunnossa että se vaarantaa terveyden. Pitäisi pysytellä realismissa ja unohtaa kuperkeikat ja pallopelit.
Tilalle vain pakollista kävelyä. Kävely voisi olla asepalveluksen kaltaista yksilönvapauksia riistävää toimintaa viikonloppuisin la-su. Tarkoituksena olisi kävellä 2h päivässä, eli yhteensä neljä tuntia kävelyä.
Siinä tulisi viikon liikuntasuositukset kutakuinkin suoritettua minimimäärissä.
Liikunnan opetuksessa on se vika, että erittäin huonokuntoiset ja aktiivisesti liikkuvat lapset laitetaan samaan ryhmään tekemään samaa asiaa, usein kilpailemaankin toisiaan vastaan. Ennen tämä ehkä jotenkin onnistui, kun tosi huonokuntoisia ei juurikaan ollut, mutta harva myöskään erityisesti treenasi mitään lajia. Ei aikuistenkaan kohdalla ajatella, että joku sairaalloisen lihava laitetaan juoksemaan maratoonaria vastaan, sehän olisi todella typerää. Nyt huonokuntoisille jää vain jatkuvasti huono maku suuhun liikuntatunneista, vaikka kaunis ajatus olisi innostaa heitä liikkumaan vapaa-ajallakin, ja hyväkuntoiset kyllästyvät.
Onko se liikunnan opetuksen vika, että osa lapsista on jo ensimmäiselle luokalle tultaessa erittäin huonokuntoisia ja sairaalloisen lihavia? Entä auttaisiko tähän tilanteeseen se, että huonokuntoisia liikutettaisiin entistä vähemmän eikä heiltä esimerkiksi vaadittaisi juoksemista?
Fakta on se, että kunto paranee liikkumalla ja jos näille liikkumattomille lapsille tehdään jokin eriytetty opetusohjelma, jossa ei joudu liikkumaan kovaa, heidän kuntonsa vain heikkenee. Tottakait heille voisi myös kehittää järkevän kuntoiluohjelman, jolla heidät saataisiin kuntoon, mutta lapset eivät keskimäärin tykkää kuntoilusta kuntoilun vuoksi ja voin vain kuvitella sitä vanhempien ulinan määrää, jos hyväkuntoiset saavat pelata säbää ja "fat camp" lenkkeilee ja tekee lihaskuntoharjoituksia.
Jaahas, olin saanut vielä vastauksen. Kyllä minun poikani yläkoululuokalla ainakin on nuori liikunnanopettaja keksinyt tällaisen hyvän idean, että kun porukassa on niitä, jotka vaikka tosissaan harrastavat jotain lajia ja toisia, jotka eivät, pelataan pelejä kahdessa porukassa. Ne, jotka pelaavat hyväkuntoisina ja tosissaan, saavat pelata mieleisellään tavalla, ja kyllä ne "huonommatkin" siellä juoksevat ja hikoavat omassa pelissään. Mutta heillä ei ole sitä jatkuvaa painetta, että heitä pidetään ihan p*skoina joukkueen pilaajina, kun eivät pelaa näiden parhaimpien kanssa. Mikä tässä nyt on ongelma? Kaikki liikkuvat ja kunto kohoaa, eikä ole edes paha mieli joka liikuntatunnin jälkeen.
Tasoryhmät on monelle vanhemmalle punainen vaate, versinkin jos se oma tenava kuuluu heikompaan ryhmään. Ei ole kuin reilu viikko kun puhuttiin asiasta kaverin kanssa, joka on erään seuran valmennuspäällikkö. Joku mamma oli tullut linjoja pitkin kimppuun kun se oma lapsi ei päässyt parempien mukana turnaukseen. Heillä se heikompi joukkue pelasi seuraavana viikonloppuna toisessa turnauksessa, mutta eihän se lapsi sinne voinut sitten lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi pienestä pitäen ohjata oikeaan suuntaa, liikkuminen ja leikkiminen on lapsille ihan luontaista. En ymmärrä miksei lasta voisi pakottaa liikkumaan? Totta kai voi, mutta täytyy aloittaa pienestä pitäen, jotta siitä tulee luonnollinen osa elämää. Lapselle on sanottu että pitää olla 2 liikuntaharrastusta viikossa, mutta lapsi valitsee lajin tai lajit. Jos kauppaan haluaa mennä niin sinne mennään jalan tai pyörällä. Pakotetaanhan lapset pesemään hampaatkin, eikö tätä nähdä ongelmallisena, pakko on myös syödä terveellosesti, nukkua riittävästi, tehdä läksyt, lukea kirjoja yms. Se vain kuuluu elämään, vaikka ei välttämättä aina erityisen kivaa ole.
Ei varmaan lapsillakaan ole helppoa, kun aikuiset jaksavat sivukaupalla vääntää, mikä on oikeaa liikuntaa, jokamiehen oikeuksista, ja ties mistä. Pitäisi ajatella, että jokainen liikunnallisempi vaihtoehto on aina parempi. Seuraan voin olla vaikea päästä teini-ikäisenä mutta sitten mennään vaikka kävelylle, luontopolulle pyöräilemään uimaan tms. Nyt on hienot kelit luvattu pääsiäiseksi. Eikun viettämään aikaa ulkona koko perheen kanssa.
Hienot kelit on tulossa, mutta kolmen liikkuvaisen lapsen vanhempana täytyy sanoa, että ei tästä pääsiäisestä helppoa tule.
Talvilajeja ei pysty enää harrastamaan, eikä kesälajeja vielä. Menemme sukuloimaan, joten sisällä ei voi riehua. Sisäleikkipuistot on suljettu pyhien ajaksi. Tiet ovat loskaiset ja likaiset, ei voi vielä pyöräillä tai skeitata.
Joo, kävellä tosiaan voi. Siinäpä se vilkkaiden lasten liikunnantarve täyttyykin...
Talven upeimmat kelit ja silti valitetaan, että tällä säällä ei voi liikkua. Mitenköhän teillä liikutaan marraskuussa
Marraskuussa yleensä käydään aika paljon uimassa, kiipeilemässä ja sisäleikkipuistoissa. Jos lunta ei ole, retkeillään metsissä.
Mutta nyt vietetään tosiaan sukuloimassa tämä pääsiäinen, ja metsät ja leikkipuistot ovat vielä aivan lumisia. Edelleen odottelen niitä ehdotuksia, mitä muuta tällä hienolla ilmalla voisi lasten kanssa tehdä kuin kaivaa puroja pihaan.
Pulkkamäki? Lumikenkäily? Eväsretkeily? Lumilinnojen rakentaminen, lumisota? Polkujen tekeminen leikkipuistoon (jos ei ole, täällä ainakin on kaikissa leikkipuistoissa käyttöä myös talvella)?, hiihto?
Meilläpäin on paljon lunta mutta osalla kaduista silti pyöräily onnistuu jo mainiosti.
Ja lapsilla on hyvät vaatteet, menevät ulos ajaksi x ja näkyvät aina tekemistä löytävän.Tuo oli muuten aika erinomainen esimerkki siitä, mikä nykypäivänä on ongelmana. Mielikuvituksen puute, ja ilmeisesti myös likaantumisen pelko jos kura ja loska on ongelmana. Loska ja kuravesihän on lasten mielestä kauhean kivaa, siinä voi pomppia ja tehdä kaiken maailman keitoksia. Ja niitä puroja. Mäenlaskuun nää kelit on mitä parhaimpia, kun mäet luistaa ilman pulkkaakin. Pyöräilykausi alkaa kyllä yleensä jo ennen kuin hiihtokausi alkaa joten jompaa kumpaa näistä lajeista voi kyllä harrastaa jos semmoinen leikkiminen ei kiinnosta. Eväsretket tosiaan onnistuu, vaikka hanki upottaisi niin polkuja pääsee kyllä vielä menemään metsäänkin. Märkää tosiaan on että hyvät ulkovaatteet tarvitaan.
En tiedä, missä maailmassa sinä elät, jos sinun mielestäsi lasten vaatteiden likaantumisen pelko on nimenomaan nykypäivän ongelma.
Itse olen sen verran vanhempi, että muistan ajan, jolloin ei teknisiä materiaaleja ollut, ja jolloin pyykkikone pyöri lapsiperheessäkin tasan kerran viikossa. Tuohon aikaan oli ihan yleistä käyttää vaikka koulussa samaa paitaa, vaikka vähän olisi rinnassa ollut ruokalistaakin. Ulkovaatteiden sotkemisesta tuli huudot.
Mutta ehkä tämä liittyy ketjun yleiseen ennen oli paremmin -mantraan.
No sehän se onkin ihmeellistä että nykypäivän hyvien materiaalien aikana joku kertoo, ettei voi ulkoilla kun on kuraista.
Me käytiin lapsena jopa uimassa kuralätäkössä. :D Äiti oli vähän näreissään, mutta minkäs voi, kun siihen maailman aikaan lapset eivät olleet kiinni vanhemmissaan 24/7 vaan saivat keskenään leikkiä pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat epäonnistuneet tehtävässään.
Liikunnan voisi lakkauttaa ja tilalle matematiikan lisäopetusta ja suomen kielen tunteja lisää.
Liikunnan tunnit ovat vaarallisia vähän liikkuville. Ennen niillä oli ehkä järkevä tarkoitusperä.
Nykyään ei voi edes kuperkeikkaa harjoitella, kun osa on niin huonossa kunnossa että se vaarantaa terveyden. Pitäisi pysytellä realismissa ja unohtaa kuperkeikat ja pallopelit.
Tilalle vain pakollista kävelyä. Kävely voisi olla asepalveluksen kaltaista yksilönvapauksia riistävää toimintaa viikonloppuisin la-su. Tarkoituksena olisi kävellä 2h päivässä, eli yhteensä neljä tuntia kävelyä.
Siinä tulisi viikon liikuntasuositukset kutakuinkin suoritettua minimimäärissä.
Liikunnan opetuksessa on se vika, että erittäin huonokuntoiset ja aktiivisesti liikkuvat lapset laitetaan samaan ryhmään tekemään samaa asiaa, usein kilpailemaankin toisiaan vastaan. Ennen tämä ehkä jotenkin onnistui, kun tosi huonokuntoisia ei juurikaan ollut, mutta harva myöskään erityisesti treenasi mitään lajia. Ei aikuistenkaan kohdalla ajatella, että joku sairaalloisen lihava laitetaan juoksemaan maratoonaria vastaan, sehän olisi todella typerää. Nyt huonokuntoisille jää vain jatkuvasti huono maku suuhun liikuntatunneista, vaikka kaunis ajatus olisi innostaa heitä liikkumaan vapaa-ajallakin, ja hyväkuntoiset kyllästyvät.
Onko se liikunnan opetuksen vika, että osa lapsista on jo ensimmäiselle luokalle tultaessa erittäin huonokuntoisia ja sairaalloisen lihavia? Entä auttaisiko tähän tilanteeseen se, että huonokuntoisia liikutettaisiin entistä vähemmän eikä heiltä esimerkiksi vaadittaisi juoksemista?
Fakta on se, että kunto paranee liikkumalla ja jos näille liikkumattomille lapsille tehdään jokin eriytetty opetusohjelma, jossa ei joudu liikkumaan kovaa, heidän kuntonsa vain heikkenee. Tottakait heille voisi myös kehittää järkevän kuntoiluohjelman, jolla heidät saataisiin kuntoon, mutta lapset eivät keskimäärin tykkää kuntoilusta kuntoilun vuoksi ja voin vain kuvitella sitä vanhempien ulinan määrää, jos hyväkuntoiset saavat pelata säbää ja "fat camp" lenkkeilee ja tekee lihaskuntoharjoituksia.
Jaahas, olin saanut vielä vastauksen. Kyllä minun poikani yläkoululuokalla ainakin on nuori liikunnanopettaja keksinyt tällaisen hyvän idean, että kun porukassa on niitä, jotka vaikka tosissaan harrastavat jotain lajia ja toisia, jotka eivät, pelataan pelejä kahdessa porukassa. Ne, jotka pelaavat hyväkuntoisina ja tosissaan, saavat pelata mieleisellään tavalla, ja kyllä ne "huonommatkin" siellä juoksevat ja hikoavat omassa pelissään. Mutta heillä ei ole sitä jatkuvaa painetta, että heitä pidetään ihan p*skoina joukkueen pilaajina, kun eivät pelaa näiden parhaimpien kanssa. Mikä tässä nyt on ongelma? Kaikki liikkuvat ja kunto kohoaa, eikä ole edes paha mieli joka liikuntatunnin jälkeen.
Tasoryhmät on monelle vanhemmalle punainen vaate, versinkin jos se oma tenava kuuluu heikompaan ryhmään. Ei ole kuin reilu viikko kun puhuttiin asiasta kaverin kanssa, joka on erään seuran valmennuspäällikkö. Joku mamma oli tullut linjoja pitkin kimppuun kun se oma lapsi ei päässyt parempien mukana turnaukseen. Heillä se heikompi joukkue pelasi seuraavana viikonloppuna toisessa turnauksessa, mutta eihän se lapsi sinne voinut sitten lähteä.
Tästä tulikin mieleeni, että milloin kouluihin saadaan tasoryhmät. Eihän se eroaisi mitenkään eri urheilulajien tasoryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat epäonnistuneet tehtävässään.
Liikunnan voisi lakkauttaa ja tilalle matematiikan lisäopetusta ja suomen kielen tunteja lisää.
Liikunnan tunnit ovat vaarallisia vähän liikkuville. Ennen niillä oli ehkä järkevä tarkoitusperä.
Nykyään ei voi edes kuperkeikkaa harjoitella, kun osa on niin huonossa kunnossa että se vaarantaa terveyden. Pitäisi pysytellä realismissa ja unohtaa kuperkeikat ja pallopelit.
Tilalle vain pakollista kävelyä. Kävely voisi olla asepalveluksen kaltaista yksilönvapauksia riistävää toimintaa viikonloppuisin la-su. Tarkoituksena olisi kävellä 2h päivässä, eli yhteensä neljä tuntia kävelyä.
Siinä tulisi viikon liikuntasuositukset kutakuinkin suoritettua minimimäärissä.
Liikunnan opetuksessa on se vika, että erittäin huonokuntoiset ja aktiivisesti liikkuvat lapset laitetaan samaan ryhmään tekemään samaa asiaa, usein kilpailemaankin toisiaan vastaan. Ennen tämä ehkä jotenkin onnistui, kun tosi huonokuntoisia ei juurikaan ollut, mutta harva myöskään erityisesti treenasi mitään lajia. Ei aikuistenkaan kohdalla ajatella, että joku sairaalloisen lihava laitetaan juoksemaan maratoonaria vastaan, sehän olisi todella typerää. Nyt huonokuntoisille jää vain jatkuvasti huono maku suuhun liikuntatunneista, vaikka kaunis ajatus olisi innostaa heitä liikkumaan vapaa-ajallakin, ja hyväkuntoiset kyllästyvät.
Onko se liikunnan opetuksen vika, että osa lapsista on jo ensimmäiselle luokalle tultaessa erittäin huonokuntoisia ja sairaalloisen lihavia? Entä auttaisiko tähän tilanteeseen se, että huonokuntoisia liikutettaisiin entistä vähemmän eikä heiltä esimerkiksi vaadittaisi juoksemista?
Fakta on se, että kunto paranee liikkumalla ja jos näille liikkumattomille lapsille tehdään jokin eriytetty opetusohjelma, jossa ei joudu liikkumaan kovaa, heidän kuntonsa vain heikkenee. Tottakait heille voisi myös kehittää järkevän kuntoiluohjelman, jolla heidät saataisiin kuntoon, mutta lapset eivät keskimäärin tykkää kuntoilusta kuntoilun vuoksi ja voin vain kuvitella sitä vanhempien ulinan määrää, jos hyväkuntoiset saavat pelata säbää ja "fat camp" lenkkeilee ja tekee lihaskuntoharjoituksia.
Jaahas, olin saanut vielä vastauksen. Kyllä minun poikani yläkoululuokalla ainakin on nuori liikunnanopettaja keksinyt tällaisen hyvän idean, että kun porukassa on niitä, jotka vaikka tosissaan harrastavat jotain lajia ja toisia, jotka eivät, pelataan pelejä kahdessa porukassa. Ne, jotka pelaavat hyväkuntoisina ja tosissaan, saavat pelata mieleisellään tavalla, ja kyllä ne "huonommatkin" siellä juoksevat ja hikoavat omassa pelissään. Mutta heillä ei ole sitä jatkuvaa painetta, että heitä pidetään ihan p*skoina joukkueen pilaajina, kun eivät pelaa näiden parhaimpien kanssa. Mikä tässä nyt on ongelma? Kaikki liikkuvat ja kunto kohoaa, eikä ole edes paha mieli joka liikuntatunnin jälkeen.
Tasoryhmät on monelle vanhemmalle punainen vaate, versinkin jos se oma tenava kuuluu heikompaan ryhmään. Ei ole kuin reilu viikko kun puhuttiin asiasta kaverin kanssa, joka on erään seuran valmennuspäällikkö. Joku mamma oli tullut linjoja pitkin kimppuun kun se oma lapsi ei päässyt parempien mukana turnaukseen. Heillä se heikompi joukkue pelasi seuraavana viikonloppuna toisessa turnauksessa, mutta eihän se lapsi sinne voinut sitten lähteä.
No joo, ehkä tuo seuratoiminta on tässä asiassa erilaista kuin koululiikunta. Harva vanhempi nyt oikeasti edes tietää mitä liikuntatunneilla noin tarkemmin tapahtuu. Oma lapseni on ihan hyväkuntoinen, mutta joissain lajeissa on parempi kuin toisissa ja vaihtelee sitten varmaan onko "paremmassa" vai "huonommassa" joukkueessa. Ei se noille nuorille ole mikään iso juttu. Mutta sitä hän siis kehui, että tunnelma liikuntatunneilla on hauskempi näin. Luulisin, että se voi innostaa liikkumaan heitäkin, jotka eivät ole hyvässä kunnossa. Ja varmaankin ihan konkreettisesti noilla tunneilla liikkuvat enemmän, kun vastus ei ole ihan lannistava vaan itsekin voi onnistua syöttämään nappisyötön tms., kun ne toiset eivät ole pelanneet kymmentä vuotta jalkapalloa monta kertaa viikossa.
Lapset kulkemaan itse koulumatkat. Kyllä kymmenvuotiaasta lähtien jaksaa fillaroida viiteen kilometriin asti, jos on kunnolliset tiet. Mutta ei, jos vanhemmat eivät pääse kuljettamaan, he vähintäänkin maksavat bussikyydit, ja jo kymmenvuotiaille hommataan sähköpotkulautoja. Teineille voikin sitten jo hommata sen mopoauton, ettei vain tarvitse ottaa yhtään ylimääräistä askelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat epäonnistuneet tehtävässään.
Liikunnan voisi lakkauttaa ja tilalle matematiikan lisäopetusta ja suomen kielen tunteja lisää.
Liikunnan tunnit ovat vaarallisia vähän liikkuville. Ennen niillä oli ehkä järkevä tarkoitusperä.
Nykyään ei voi edes kuperkeikkaa harjoitella, kun osa on niin huonossa kunnossa että se vaarantaa terveyden. Pitäisi pysytellä realismissa ja unohtaa kuperkeikat ja pallopelit.
Tilalle vain pakollista kävelyä. Kävely voisi olla asepalveluksen kaltaista yksilönvapauksia riistävää toimintaa viikonloppuisin la-su. Tarkoituksena olisi kävellä 2h päivässä, eli yhteensä neljä tuntia kävelyä.
Siinä tulisi viikon liikuntasuositukset kutakuinkin suoritettua minimimäärissä.
Liikunnan opetuksessa on se vika, että erittäin huonokuntoiset ja aktiivisesti liikkuvat lapset laitetaan samaan ryhmään tekemään samaa asiaa, usein kilpailemaankin toisiaan vastaan. Ennen tämä ehkä jotenkin onnistui, kun tosi huonokuntoisia ei juurikaan ollut, mutta harva myöskään erityisesti treenasi mitään lajia. Ei aikuistenkaan kohdalla ajatella, että joku sairaalloisen lihava laitetaan juoksemaan maratoonaria vastaan, sehän olisi todella typerää. Nyt huonokuntoisille jää vain jatkuvasti huono maku suuhun liikuntatunneista, vaikka kaunis ajatus olisi innostaa heitä liikkumaan vapaa-ajallakin, ja hyväkuntoiset kyllästyvät.
Onko se liikunnan opetuksen vika, että osa lapsista on jo ensimmäiselle luokalle tultaessa erittäin huonokuntoisia ja sairaalloisen lihavia? Entä auttaisiko tähän tilanteeseen se, että huonokuntoisia liikutettaisiin entistä vähemmän eikä heiltä esimerkiksi vaadittaisi juoksemista?
Fakta on se, että kunto paranee liikkumalla ja jos näille liikkumattomille lapsille tehdään jokin eriytetty opetusohjelma, jossa ei joudu liikkumaan kovaa, heidän kuntonsa vain heikkenee. Tottakait heille voisi myös kehittää järkevän kuntoiluohjelman, jolla heidät saataisiin kuntoon, mutta lapset eivät keskimäärin tykkää kuntoilusta kuntoilun vuoksi ja voin vain kuvitella sitä vanhempien ulinan määrää, jos hyväkuntoiset saavat pelata säbää ja "fat camp" lenkkeilee ja tekee lihaskuntoharjoituksia.
Jaahas, olin saanut vielä vastauksen. Kyllä minun poikani yläkoululuokalla ainakin on nuori liikunnanopettaja keksinyt tällaisen hyvän idean, että kun porukassa on niitä, jotka vaikka tosissaan harrastavat jotain lajia ja toisia, jotka eivät, pelataan pelejä kahdessa porukassa. Ne, jotka pelaavat hyväkuntoisina ja tosissaan, saavat pelata mieleisellään tavalla, ja kyllä ne "huonommatkin" siellä juoksevat ja hikoavat omassa pelissään. Mutta heillä ei ole sitä jatkuvaa painetta, että heitä pidetään ihan p*skoina joukkueen pilaajina, kun eivät pelaa näiden parhaimpien kanssa. Mikä tässä nyt on ongelma? Kaikki liikkuvat ja kunto kohoaa, eikä ole edes paha mieli joka liikuntatunnin jälkeen.
Tasoryhmät on monelle vanhemmalle punainen vaate, versinkin jos se oma tenava kuuluu heikompaan ryhmään. Ei ole kuin reilu viikko kun puhuttiin asiasta kaverin kanssa, joka on erään seuran valmennuspäällikkö. Joku mamma oli tullut linjoja pitkin kimppuun kun se oma lapsi ei päässyt parempien mukana turnaukseen. Heillä se heikompi joukkue pelasi seuraavana viikonloppuna toisessa turnauksessa, mutta eihän se lapsi sinne voinut sitten lähteä.
No joo, ehkä tuo seuratoiminta on tässä asiassa erilaista kuin koululiikunta. Harva vanhempi nyt oikeasti edes tietää mitä liikuntatunneilla noin tarkemmin tapahtuu. Oma lapseni on ihan hyväkuntoinen, mutta joissain lajeissa on parempi kuin toisissa ja vaihtelee sitten varmaan onko "paremmassa" vai "huonommassa" joukkueessa. Ei se noille nuorille ole mikään iso juttu. Mutta sitä hän siis kehui, että tunnelma liikuntatunneilla on hauskempi näin. Luulisin, että se voi innostaa liikkumaan heitäkin, jotka eivät ole hyvässä kunnossa. Ja varmaankin ihan konkreettisesti noilla tunneilla liikkuvat enemmän, kun vastus ei ole ihan lannistava vaan itsekin voi onnistua syöttämään nappisyötön tms., kun ne toiset eivät ole pelanneet kymmentä vuotta jalkapalloa monta kertaa viikossa.
Nuo tasoryhmät voivat olla ihan mukava juttu niiden huonokuntoisten mielestä, mutta jos ryhmä pitää jakaa keskeltä puoliksi, sinne huonokuntoisten ryhmään joutuu monta ihan urheilullista keskitason puurtajaa ja näille se voi olla kova paikka ja todella romuttaa itsetuntoa. Itse olin koululiikunnassa sellainen kasin oppilas, koska omat kilpalajini eivät tukeneet koululiikuntaa mitenkään ja olin varmaan juuri siellä puolen välin kieppehistössä joukkuelajeissa ja en todellakaan olisi ottanut hyvällä huumorilla, jos minut olisi pistetty sinne heikompien ryhmään.
Itse en näe tuota seurajoukkueissa niinkään ongelmana, koska siellä kaikki tietävät, että kyse on kilpaurheilusta ja ainakin minun ala-asteikäiset pojat osaavat kyllä hyvin analysoida asemansa joukkueessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat epäonnistuneet tehtävässään.
Liikunnan voisi lakkauttaa ja tilalle matematiikan lisäopetusta ja suomen kielen tunteja lisää.
Liikunnan tunnit ovat vaarallisia vähän liikkuville. Ennen niillä oli ehkä järkevä tarkoitusperä.
Nykyään ei voi edes kuperkeikkaa harjoitella, kun osa on niin huonossa kunnossa että se vaarantaa terveyden. Pitäisi pysytellä realismissa ja unohtaa kuperkeikat ja pallopelit.
Tilalle vain pakollista kävelyä. Kävely voisi olla asepalveluksen kaltaista yksilönvapauksia riistävää toimintaa viikonloppuisin la-su. Tarkoituksena olisi kävellä 2h päivässä, eli yhteensä neljä tuntia kävelyä.
Siinä tulisi viikon liikuntasuositukset kutakuinkin suoritettua minimimäärissä.
Liikunnan opetuksessa on se vika, että erittäin huonokuntoiset ja aktiivisesti liikkuvat lapset laitetaan samaan ryhmään tekemään samaa asiaa, usein kilpailemaankin toisiaan vastaan. Ennen tämä ehkä jotenkin onnistui, kun tosi huonokuntoisia ei juurikaan ollut, mutta harva myöskään erityisesti treenasi mitään lajia. Ei aikuistenkaan kohdalla ajatella, että joku sairaalloisen lihava laitetaan juoksemaan maratoonaria vastaan, sehän olisi todella typerää. Nyt huonokuntoisille jää vain jatkuvasti huono maku suuhun liikuntatunneista, vaikka kaunis ajatus olisi innostaa heitä liikkumaan vapaa-ajallakin, ja hyväkuntoiset kyllästyvät.
Onko se liikunnan opetuksen vika, että osa lapsista on jo ensimmäiselle luokalle tultaessa erittäin huonokuntoisia ja sairaalloisen lihavia? Entä auttaisiko tähän tilanteeseen se, että huonokuntoisia liikutettaisiin entistä vähemmän eikä heiltä esimerkiksi vaadittaisi juoksemista?
Fakta on se, että kunto paranee liikkumalla ja jos näille liikkumattomille lapsille tehdään jokin eriytetty opetusohjelma, jossa ei joudu liikkumaan kovaa, heidän kuntonsa vain heikkenee. Tottakait heille voisi myös kehittää järkevän kuntoiluohjelman, jolla heidät saataisiin kuntoon, mutta lapset eivät keskimäärin tykkää kuntoilusta kuntoilun vuoksi ja voin vain kuvitella sitä vanhempien ulinan määrää, jos hyväkuntoiset saavat pelata säbää ja "fat camp" lenkkeilee ja tekee lihaskuntoharjoituksia.
Jaahas, olin saanut vielä vastauksen. Kyllä minun poikani yläkoululuokalla ainakin on nuori liikunnanopettaja keksinyt tällaisen hyvän idean, että kun porukassa on niitä, jotka vaikka tosissaan harrastavat jotain lajia ja toisia, jotka eivät, pelataan pelejä kahdessa porukassa. Ne, jotka pelaavat hyväkuntoisina ja tosissaan, saavat pelata mieleisellään tavalla, ja kyllä ne "huonommatkin" siellä juoksevat ja hikoavat omassa pelissään. Mutta heillä ei ole sitä jatkuvaa painetta, että heitä pidetään ihan p*skoina joukkueen pilaajina, kun eivät pelaa näiden parhaimpien kanssa. Mikä tässä nyt on ongelma? Kaikki liikkuvat ja kunto kohoaa, eikä ole edes paha mieli joka liikuntatunnin jälkeen.
Sä et ehkä tajua, kuinka suuri ero niillä huonokuntoisilla on edes keskikuntoisiin lapsiin. Jos ryhmä jaetaan puoliksi, niin sieltä huonokuntoisimman näkövinkkelistä ne keskikuntoiset ovat ihan yhtä utopistisen kaukana heidän kuntotasostaan kuin ne hyväkuntoisetkin.
Jos vaikka katsotaan viivajuoksua, koska sen tulokset ovat helpoimmin ymmärrettävissä maallikolle. Oletetaan, että keskivertoliikkaryhmässä on 20 8.-luokkaista poikaa.
Heistä 2 (10%), hyytyy alle 1:51 minuutissa, eli he pystyvät hölkkäämään rauhallisesti alle 260 m
Keskiverto heistä hyytyy 4:26 minuutin jälkeen, eli hän pystyy juoksemaan 680 m ja lopussa mennään jo ihan reippaasti.
Heistä parhaat 2 (10 %) jaksavat juosta 7:28 minuuttia, eli 1240 m ja siinä mennään jo lopussa 11,5 km/h eli saa ihan pistää tossua toisen eteen.
Tuo heikoin osa, joka ei pysty hölkkäämään kuin puoleen väliin urheilukenttää ympäri ei pärjää missään lajissa mitenkään edes hiukan keskivertoa heikompien lasten kanssa. Siksi tasoryhmien muodostaminen liikuntatunneille on niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat epäonnistuneet tehtävässään.
Liikunnan voisi lakkauttaa ja tilalle matematiikan lisäopetusta ja suomen kielen tunteja lisää.
Liikunnan tunnit ovat vaarallisia vähän liikkuville. Ennen niillä oli ehkä järkevä tarkoitusperä.
Nykyään ei voi edes kuperkeikkaa harjoitella, kun osa on niin huonossa kunnossa että se vaarantaa terveyden. Pitäisi pysytellä realismissa ja unohtaa kuperkeikat ja pallopelit.
Tilalle vain pakollista kävelyä. Kävely voisi olla asepalveluksen kaltaista yksilönvapauksia riistävää toimintaa viikonloppuisin la-su. Tarkoituksena olisi kävellä 2h päivässä, eli yhteensä neljä tuntia kävelyä.
Siinä tulisi viikon liikuntasuositukset kutakuinkin suoritettua minimimäärissä.
Liikunnan opetuksessa on se vika, että erittäin huonokuntoiset ja aktiivisesti liikkuvat lapset laitetaan samaan ryhmään tekemään samaa asiaa, usein kilpailemaankin toisiaan vastaan. Ennen tämä ehkä jotenkin onnistui, kun tosi huonokuntoisia ei juurikaan ollut, mutta harva myöskään erityisesti treenasi mitään lajia. Ei aikuistenkaan kohdalla ajatella, että joku sairaalloisen lihava laitetaan juoksemaan maratoonaria vastaan, sehän olisi todella typerää. Nyt huonokuntoisille jää vain jatkuvasti huono maku suuhun liikuntatunneista, vaikka kaunis ajatus olisi innostaa heitä liikkumaan vapaa-ajallakin, ja hyväkuntoiset kyllästyvät.
Onko se liikunnan opetuksen vika, että osa lapsista on jo ensimmäiselle luokalle tultaessa erittäin huonokuntoisia ja sairaalloisen lihavia? Entä auttaisiko tähän tilanteeseen se, että huonokuntoisia liikutettaisiin entistä vähemmän eikä heiltä esimerkiksi vaadittaisi juoksemista?
Fakta on se, että kunto paranee liikkumalla ja jos näille liikkumattomille lapsille tehdään jokin eriytetty opetusohjelma, jossa ei joudu liikkumaan kovaa, heidän kuntonsa vain heikkenee. Tottakait heille voisi myös kehittää järkevän kuntoiluohjelman, jolla heidät saataisiin kuntoon, mutta lapset eivät keskimäärin tykkää kuntoilusta kuntoilun vuoksi ja voin vain kuvitella sitä vanhempien ulinan määrää, jos hyväkuntoiset saavat pelata säbää ja "fat camp" lenkkeilee ja tekee lihaskuntoharjoituksia.
Jaahas, olin saanut vielä vastauksen. Kyllä minun poikani yläkoululuokalla ainakin on nuori liikunnanopettaja keksinyt tällaisen hyvän idean, että kun porukassa on niitä, jotka vaikka tosissaan harrastavat jotain lajia ja toisia, jotka eivät, pelataan pelejä kahdessa porukassa. Ne, jotka pelaavat hyväkuntoisina ja tosissaan, saavat pelata mieleisellään tavalla, ja kyllä ne "huonommatkin" siellä juoksevat ja hikoavat omassa pelissään. Mutta heillä ei ole sitä jatkuvaa painetta, että heitä pidetään ihan p*skoina joukkueen pilaajina, kun eivät pelaa näiden parhaimpien kanssa. Mikä tässä nyt on ongelma? Kaikki liikkuvat ja kunto kohoaa, eikä ole edes paha mieli joka liikuntatunnin jälkeen.
Sä et ehkä tajua, kuinka suuri ero niillä huonokuntoisilla on edes keskikuntoisiin lapsiin. Jos ryhmä jaetaan puoliksi, niin sieltä huonokuntoisimman näkövinkkelistä ne keskikuntoiset ovat ihan yhtä utopistisen kaukana heidän kuntotasostaan kuin ne hyväkuntoisetkin.
Jos vaikka katsotaan viivajuoksua, koska sen tulokset ovat helpoimmin ymmärrettävissä maallikolle. Oletetaan, että keskivertoliikkaryhmässä on 20 8.-luokkaista poikaa.
Heistä 2 (10%), hyytyy alle 1:51 minuutissa, eli he pystyvät hölkkäämään rauhallisesti alle 260 m
Keskiverto heistä hyytyy 4:26 minuutin jälkeen, eli hän pystyy juoksemaan 680 m ja lopussa mennään jo ihan reippaasti.
Heistä parhaat 2 (10 %) jaksavat juosta 7:28 minuuttia, eli 1240 m ja siinä mennään jo lopussa 11,5 km/h eli saa ihan pistää tossua toisen eteen.
Tuo heikoin osa, joka ei pysty hölkkäämään kuin puoleen väliin urheilukenttää ympäri ei pärjää missään lajissa mitenkään edes hiukan keskivertoa heikompien lasten kanssa. Siksi tasoryhmien muodostaminen liikuntatunneille on niin vaikeaa.
Katsoin sitten vahingossa tilastot väärin. Nuo ovat 5.-luokkalaisten poikien luvut. 8.-luokkalaisilla luvut ovat 2:30, 5:47 ja 8:51 min. Metrejä en jaksa alkaa laskemaan uudestaan. Pointti säilyy joka tapauksessa.
Totta! Taidanpa irtisanoa itseni huomenna. Sen jälkeen alkaa se työkkärin liikuntaporkkana varmasti houkutella uudella tavalla.