Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.
Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?
Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola.
Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.
Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.
Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/
Haluaako joku muu yrittää?
PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.
Laita nyt ihan suora linkki jalkapallo"kerhoon", jossa höntsäillään, eikä ole tavoitteena muu kuin iloinen liikunta. Tiedän 100varmasti ettei ellaista ole olemassa. Kun kerran olet noinn etevä googlaamaan, niin mikä estää tämän tiedon tuomista muillekin? Sama koskee jääkiekkoa. Laitahan linkit näihin. Ikävuodet voisivat olla 7-17 vuotiaat.
Kiitos jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia suojellaan liikaa kun he on taaperoita. Ei anneta liikkua, ihan liikaa pelätään kuhmuja. Lapset ei opi liikunnallisia rajojaan, jos heidän ei anneta kiipeillä, roikkua sekä nujakoida vähän keskenäänkin. Pieni lapsi on kuin apinan poikanen, jos sen vaan annetaan kokeilla rajojaan ilman, että pelokas vanhempi tukahduttaa liikkumista kielloillaan tai peläten, että lapsi on "liian vilkas".
Meilläkin päiväkodin tädit selittävät lähes päivittäin hirveän huolissaan, kuinka meidän 2-vuotias on kaatunut siellä tai täällä ja tullut joku mikroskoopisen pieni naarmu jonnekin. Yritän aina selittää heille, että on paljon parempi, että lapsi yrittää ja kompastuu kuin että ei yrittäisi ikinä. Voin kyllä kuvitella, että kaikki vanhemmat eivät suhtaudu näihin naarmuihin samalla tavalla.
Mä kyllä mielelläni kuulen päiväkodin henkilökunnalta jos lapseni on satuttanut itsensä ja kuinka niin pääsi käymään.
Henkilökunta tietää kyllä että rapatessa roiskuu, mutta jos eivät tiedä lapsen pudonneen syöttötuolista tms niin silloin olisin huolissani enkä veisi enää lastani ns herran haltuun.
Tai jos tietävätkin niin sen minä haluaiain myös kuulla. Päiväkodin asia korjata toimintaansa ja vanhemmilla oikeus tietää asioista ja saada päättää millaisia riskejä ottavat lastensa kanssa.
Ei se ole ylisuojelua että pidetään huolta myös siitä että sinäkin tiedät mitä lapsen päivän aikana on tapahtunut.
Toivottavasti jotain. Tämä tulee olemaan iso ongelma kansanterveydelle tulevia vuosia ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.
Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?
Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola.
Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.
Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.
Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/
Haluaako joku muu yrittää?
PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.
Laita nyt ihan suora linkki jalkapallo"kerhoon", jossa höntsäillään, eikä ole tavoitteena muu kuin iloinen liikunta. Tiedän 100varmasti ettei ellaista ole olemassa. Kun kerran olet noinn etevä googlaamaan, niin mikä estää tämän tiedon tuomista muillekin? Sama koskee jääkiekkoa. Laitahan linkit näihin. Ikävuodet voisivat olla 7-17 vuotiaat.
Kiitos jo etukäteen.
Mikä kaupunki saisi olla?
Tässä vaikka Espoosta. Ei varsinaisesti vaikuta kovin vakavahenkiseltä. https://www.harrastushaku.fi/view/9709
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset peilaavat maailmaa omien vanhempiensa kautta, sieltä ne esimerkit toimintatapoihin haetaan.
Jos vanhemmat ei liiku, tuskin lapsikaan liikkuu tai oppii urheilullisia elintapoja.
Toki ystävät ja muu lähipiiri voi kannustaa ja sitä kauttakin tie voi viedä urheilun pariin, mutta silloin sieltä kotoa ei saa niitä hyviä vinkkejä ja tukea harrastukseen, varsinkaan jos haluaisi panostaa tosissaan johonkin lajiin.
Vanhemmat voisi siis jättää sen puhelimen hinkkaamisen vähemmälle ja alkaa harrasataa lapsiensa kanssa, siitä on iloa kaikille, ennenkaikkea lapselle.No tuo ei kyllä pidä vähääkään paikkaansa. Hyvin monilla urheilun harrastajilla on epäurheilulliset vanhemmat. Ihan omassa suvussa ja omassa ikäluokassa. En itsekään harrasta samaa mitä vanhempani (jotka harrastivat molemmat täysin eri asioita).
Tietysti nykyään lapset eivät saa yhtä vapaasti itse päättää, vaan vanhemmat kuskaavat heidät harrastamaan, joten voi olla eri. Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy.
En tarkoittanut että harrastaisivat samaa lajia tai muutakaan, vaan ylipäätään urheilua. Olen vain usein nähnyt että jos vanhemmat ovat pullamössöjä, niin myös lapset ovat. Useimmin aktiivisen perheen lapset ovat harrastuksissa mukana. Jos lapsi haluaa harrastaa tavoitteelisesti ja tähdätä esim. SM tasolle niin urheilulliset vanhemmat antavat todella tärkeää tietoa ja tukea kun tietävät mitä se tekeminen vaatii, tietoa ravinnosta, levosta, oheisharjoittelusta, palautumisesta. Siinä on monta asiaa mitä pitää ymmärtää, pelkkä seuran harjoituksissa käyminen harvoin pitkälle vie.
Ai niin kuin Paavo Nurmen äiti? :D
Ei minun ikäluokassani eikä sukulaisissa eri ikäluokassakaan urheilun harrastajilla ollut monillakaan urheilullisia vanhempia. Jos nykyään on pakko olla, niin se on huono se. En itsekään harrasta samoja asioita kuin omat vanhemmat.
No jos olet ikäluokkaa Paavo Nurmi, niin sitten tuo varmasti pitää paikkaansa. Silloin kun kaikki on urheillut enemmän tai vähemmän. Mutta jostain ysäristä eteenpäin suunta on ollut toinen, yhä enemmän ja enemmän on niitä jotka ei liiku sitten yhtään ja tartuttavat samat tavat lapsiinsa.
Olet väärässä. Tunsin kyllä lapsena ihmisiä, jotka olivat samaa ikäluokkaa kuin Nurmi.
Ennen oli raskasta fyysistä työtä. Monilla oli myös paljon hyötyliikuntaa, lähinnä kävelyä ja talvella hiihtoa. Myöhempinä aikoina pyöräilyä.
Tosikkomainen urheilu, jossa olisi treenattu monesti viikossa oli nykyistä harvinaisempaa vuosisadan alussa sekä myös minun lapsuudessani.
Ja Nurmen aikaan kellään ei ollut vanhemmat valmentamassa todellakaan. :D
Mitä sitten? Miten tuo liittyy yhtään mitenkään tämän keskustelun aihepiiriin? Reilut 100 vuotta sitten tehtiin joo fyysistä työtä enemmän kuin nyt. Kuvitteletko sen olevan jollekin uutinen?
Sori, tavuviivat unohtui! Ymmärrän, että on haastavaa ja pitkiä lauseita. :D Jaksaa, jaksaa!
Eduskuntavaaleista tulikin mieleen, että tiedättekö miksi Eino Grön harrasti nuorena painia. Oikea vastaus ei ole, että siksi kun sen mutsikin harrasti painia. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.
Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?
Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola.
Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.
Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.
Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/
Haluaako joku muu yrittää?
PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.
Laita nyt ihan suora linkki jalkapallo"kerhoon", jossa höntsäillään, eikä ole tavoitteena muu kuin iloinen liikunta. Tiedän 100varmasti ettei ellaista ole olemassa. Kun kerran olet noinn etevä googlaamaan, niin mikä estää tämän tiedon tuomista muillekin? Sama koskee jääkiekkoa. Laitahan linkit näihin. Ikävuodet voisivat olla 7-17 vuotiaat.
Kiitos jo etukäteen.
Mikä kaupunki saisi olla?
Tässä vaikka Espoosta. Ei varsinaisesti vaikuta kovin vakavahenkiseltä. https://www.harrastushaku.fi/view/9709
Kaupunki on jo mainittu, kun sitä erikseen pyydettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Täällä on pyöräily kielletty useammallakin kävelyrietillä juuri siksi että pyörät pilaavat polut.
Komppaan niitä, jotka pitävät vanhempien merkitystä lasten liikunnanharrastuksessa tärkeimpänä asiana. Jos jonkinlainen liikunnallinen elämäntapa (kävely, pyöräily) kuuluu pienestä pitäen perheen elämään, se kantaa pitkälle aikuisuuteen. Enkä tarkoita mitään hiki-pyöräilyä, vaan sitä pyöräilyä osana arkea esim kaupassa käyntiä. Jos perheen pääasiallinen liikkumismuoto on autolla kulkeminen, ei siinä lapsi opi liikuntaa osana arkea. Kävely ja pyöräily ovat ennen kaikkea liikkumismuotoja ja siten niitä ei edes koe liikunnaksi, joka voi olla joillekin vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.
Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?
Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola.
Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.
Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.
Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/
Haluaako joku muu yrittää?
PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.
Laita nyt ihan suora linkki jalkapallo"kerhoon", jossa höntsäillään, eikä ole tavoitteena muu kuin iloinen liikunta. Tiedän 100varmasti ettei ellaista ole olemassa. Kun kerran olet noinn etevä googlaamaan, niin mikä estää tämän tiedon tuomista muillekin? Sama koskee jääkiekkoa. Laitahan linkit näihin. Ikävuodet voisivat olla 7-17 vuotiaat.
Kiitos jo etukäteen.
Mikä kaupunki saisi olla?
Tässä vaikka Espoosta. Ei varsinaisesti vaikuta kovin vakavahenkiseltä. https://www.harrastushaku.fi/view/9709
Kaupunki on jo mainittu, kun sitä erikseen pyydettiin.
Ai Kokkolako? No siinä linkissä oli ainakin monia yleispalloilukerhoja. Jos vaikka sellainen kelpaisi, kun on kerran pakko ilmaiseksi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Täällä on pyöräily kielletty useammallakin kävelyrietillä juuri siksi että pyörät pilaavat polut.
Hyvin suurella todennäköisyydellä kiellot ovat laittomia. Jokamiehenoikeuksien rajoittaminen ei onneksi ole tässä maassa ihan niin helppoa, kun jotkut kaupungin virkamiehet valtapäissään kuvittelevat. Tietenkin, jos puhut kansallispuistoista, niin tilanne on eri. Niissä on oma lainsäädäntönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.
Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?
Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola.
Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.
Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.
Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/
Haluaako joku muu yrittää?
PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.
Laita nyt ihan suora linkki jalkapallo"kerhoon", jossa höntsäillään, eikä ole tavoitteena muu kuin iloinen liikunta. Tiedän 100varmasti ettei ellaista ole olemassa. Kun kerran olet noinn etevä googlaamaan, niin mikä estää tämän tiedon tuomista muillekin? Sama koskee jääkiekkoa. Laitahan linkit näihin. Ikävuodet voisivat olla 7-17 vuotiaat.
Kiitos jo etukäteen.
Mikä kaupunki saisi olla?
Tässä vaikka Espoosta. Ei varsinaisesti vaikuta kovin vakavahenkiseltä. https://www.harrastushaku.fi/view/9709
Kaupunki on jo mainittu, kun sitä erikseen pyydettiin.
Ai Kokkolako? No siinä linkissä oli ainakin monia yleispalloilukerhoja. Jos vaikka sellainen kelpaisi, kun on kerran pakko ilmaiseksi saada.
Niin eli ei ole sitä mitä alunperin kysyttiin, ja nyt pahoitettiin mieli kun kerrottiin kysyttäessä että missä kaupungissa sellaista ei ole. Ei tuollaista voi järjellä ymmärtää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Täällä on pyöräily kielletty useammallakin kävelyrietillä juuri siksi että pyörät pilaavat polut.
Hyvin suurella todennäköisyydellä kiellot ovat laittomia. Jokamiehenoikeuksien rajoittaminen ei onneksi ole tässä maassa ihan niin helppoa, kun jotkut kaupungin virkamiehet valtapäissään kuvittelevat. Tietenkin, jos puhut kansallispuistoista, niin tilanne on eri. Niissä on oma lainsäädäntönsä.
Ei ole mitenkään laiton, sinähän et sitä tiedä, toisin kuin minä. Monessakin paikassa maasto on sellaista että sitä ei saa tärvellä. Mm kiviä ei saa siirtää ollenkaan jne. Pointti on siinä että miksi sinä menet pilaamaan luontoa niin että se pitää erikseen kieltää? Pyöräily pilaa luonnonpohjaa ihan eri tavalla kuin kävely. Tämä on fakta. Ei sitä pyöräilyä kielletä jos se ei mitään pilaa, hyvän tähden sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.
Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?
Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola.
Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.
Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.
Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/
Haluaako joku muu yrittää?
PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.
Laita nyt ihan suora linkki jalkapallo"kerhoon", jossa höntsäillään, eikä ole tavoitteena muu kuin iloinen liikunta. Tiedän 100varmasti ettei ellaista ole olemassa. Kun kerran olet noinn etevä googlaamaan, niin mikä estää tämän tiedon tuomista muillekin? Sama koskee jääkiekkoa. Laitahan linkit näihin. Ikävuodet voisivat olla 7-17 vuotiaat.
Kiitos jo etukäteen.
Mikä kaupunki saisi olla?
Tässä vaikka Espoosta. Ei varsinaisesti vaikuta kovin vakavahenkiseltä. https://www.harrastushaku.fi/view/9709
Kaupunki on jo mainittu, kun sitä erikseen pyydettiin.
Ai Kokkolako? No siinä linkissä oli ainakin monia yleispalloilukerhoja. Jos vaikka sellainen kelpaisi, kun on kerran pakko ilmaiseksi saada.
Niin eli ei ole sitä mitä alunperin kysyttiin, ja nyt pahoitettiin mieli kun kerrottiin kysyttäessä että missä kaupungissa sellaista ei ole. Ei tuollaista voi järjellä ymmärtää :D
Alkuperäinen kysymys oli tämä:
"Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika.Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista."
Sanottiin siis, että yhtään mitään höntsäliikuntaa ei ole. Tuo ei suostunut sanomaan kuntaansa, mutta joku toinen heitti ilmoille Kokkolan, mutta ei puhunut sanallakaan jalkapallosta, sanoi vain, että Kokkolassa on tarjolla höntsäliikuntaa vain "semivammaisille" (selkeästi ihana persoona...).
Kannattaa ensin lukea keskustelu ihan ajatuksella ennen kuin tulee pätemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Täällä on pyöräily kielletty useammallakin kävelyrietillä juuri siksi että pyörät pilaavat polut.
Hyvin suurella todennäköisyydellä kiellot ovat laittomia. Jokamiehenoikeuksien rajoittaminen ei onneksi ole tässä maassa ihan niin helppoa, kun jotkut kaupungin virkamiehet valtapäissään kuvittelevat. Tietenkin, jos puhut kansallispuistoista, niin tilanne on eri. Niissä on oma lainsäädäntönsä.
Ei ole mitenkään laiton, sinähän et sitä tiedä, toisin kuin minä. Monessakin paikassa maasto on sellaista että sitä ei saa tärvellä. Mm kiviä ei saa siirtää ollenkaan jne. Pointti on siinä että miksi sinä menet pilaamaan luontoa niin että se pitää erikseen kieltää? Pyöräily pilaa luonnonpohjaa ihan eri tavalla kuin kävely. Tämä on fakta. Ei sitä pyöräilyä kielletä jos se ei mitään pilaa, hyvän tähden sentään.
Menee nyt todella kauas tämän ketjun aiheesta, mutta esimerkiksi maanomistaja ei saa kieltää pyöräilyä maallaan vain, koska ei tykkää siitä syntyvästä polusta. Tällainen toiminta maanomistajalta on yksiselitteisesti laitonta. Jokamiehen oikeudet koskettavat ihan kaikkia ja maanomistajat tai kaupungin virkamiehet eivät voi kävellä niistä yli mielensä mukaan. Luonto ei mene pilalle siitä, että sinne syntyy polku. Älä ole naurettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia suojellaan liikaa kun he on taaperoita. Ei anneta liikkua, ihan liikaa pelätään kuhmuja. Lapset ei opi liikunnallisia rajojaan, jos heidän ei anneta kiipeillä, roikkua sekä nujakoida vähän keskenäänkin. Pieni lapsi on kuin apinan poikanen, jos sen vaan annetaan kokeilla rajojaan ilman, että pelokas vanhempi tukahduttaa liikkumista kielloillaan tai peläten, että lapsi on "liian vilkas".
Meilläkin päiväkodin tädit selittävät lähes päivittäin hirveän huolissaan, kuinka meidän 2-vuotias on kaatunut siellä tai täällä ja tullut joku mikroskoopisen pieni naarmu jonnekin. Yritän aina selittää heille, että on paljon parempi, että lapsi yrittää ja kompastuu kuin että ei yrittäisi ikinä. Voin kyllä kuvitella, että kaikki vanhemmat eivät suhtaudu näihin naarmuihin samalla tavalla.
Mä kyllä mielelläni kuulen päiväkodin henkilökunnalta jos lapseni on satuttanut itsensä ja kuinka niin pääsi käymään.
Henkilökunta tietää kyllä että rapatessa roiskuu, mutta jos eivät tiedä lapsen pudonneen syöttötuolista tms niin silloin olisin huolissani enkä veisi enää lastani ns herran haltuun.
Tai jos tietävätkin niin sen minä haluaiain myös kuulla. Päiväkodin asia korjata toimintaansa ja vanhemmilla oikeus tietää asioista ja saada päättää millaisia riskejä ottavat lastensa kanssa.
Ei se ole ylisuojelua että pidetään huolta myös siitä että sinäkin tiedät mitä lapsen päivän aikana on tapahtunut.
Joo samaa mieltä, kyllä on ihan hyvä että päiväkodista kertovat mistä mikäkin naarmu on tullut. Ei sillä että järkyttyisin jos lapsi on kaatunut nenälleen, mutta ihan vaan siksi että tietää mitä on tapahtunut. Ja siksi että ainakin meidän lapsen kertomus tapahtuneesta saattaa olla varsin lennokas ja kuulostaa huomattavasti pahemmalta kuin onkaan 😅
Ja mikä kaikki muille lapsille normaali toiminta on lapseltasi kiellettyä, koska pelkäät aivotärähdyksiä? Saako hän kiivetä kiipeilytelineissä tai tasapainotella puomilla?