Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Plöörp kirjoitti:
Kyllä se on nämä kännykät ja pelivempaimet jotka on syypäitä tähän 40% liikkumattomuuteen!!!! Ennen juostiin pihalla koko kylän kakaralauma pallokuoppaa ja kirkonrottaa iltamyöhäön, vaikka oma äiti kutoi sukkaa tai luki sanomalehteä kotona.
Miksei se äiti liikkunut? Turha liikkua lapsena, jos aikuisena vaan löhöää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyky lapset eivät osaa juosta tai kävellä takaperin <-- tälläisiä asioita joita 70-80 lapsista ei edes ajateltu että ei osaa/pysty.
Vaikea on mitään urheilulajia ruveta harjoittamaan jos perusasiat eivät ole valmiina eli juoksu ja oman kehon hallinta.
Niin ja sitten näiden puutteiden jälkeen tulee kaikenlaista kirjanyhdistelmää jonka vuoksi ei kyetä seuraamaan / ottamaan vastaan ohjeita... <-- tämä on yksi syy että nykyisin on enemmän näitä skeittareita/frisbee golfareita <-- ryhmässä toiminen ja auktoriteettien hyväksyminen ei vaan onnistu.
Myös junioriurheilu on muuttunut monella tavalla ylikuumentuneeksi touhuksi. Osa lapsista ja nuorista, vaikka olisivat motorisesti taitavia ja skarppeja tyyppejä, kokevat vastenmieliseksi nykypäivän urheilukulttuurin, etenkin kentän laidalla kiehuvat ylikilpailunhaluiset isit ja äidit, jotka antavat kaikkea muuta kuin hyvää mallia.
Tässä pääasiallinen syy, miksi oma liikunnalliseen lahjakas lapseni vaihtoi kilpailullisen joukkuelajin filosofissävytteiseen, sinänsä kurinalaiseen yksilölajiin.
Auktoriteettikaan ei ole pakko sokeasti hyväksyä, tai ainakin auktoriteettinsa voi valita, kun harrastuksesta on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Plöörp kirjoitti:
Kyllä se on nämä kännykät ja pelivempaimet jotka on syypäitä tähän 40% liikkumattomuuteen!!!! Ennen juostiin pihalla koko kylän kakaralauma pallokuoppaa ja kirkonrottaa iltamyöhäön, vaikka oma äiti kutoi sukkaa tai luki sanomalehteä kotona.
Miksei se äiti liikkunut? Turha liikkua lapsena, jos aikuisena vaan löhöää.
Tämä on hauska! Tosiaan aina kun ihannoidaan entisaikaa, unohdetaan että aikuiset olivat jo viisikymppisinä sepelvaltimotautisia mammoja ja pappoja.
Vierailija kirjoitti:
Plöörp kirjoitti:
Kyllä se on nämä kännykät ja pelivempaimet jotka on syypäitä tähän 40% liikkumattomuuteen!!!! Ennen juostiin pihalla koko kylän kakaralauma pallokuoppaa ja kirkonrottaa iltamyöhäön, vaikka oma äiti kutoi sukkaa tai luki sanomalehteä kotona.
Miksei se äiti liikkunut? Turha liikkua lapsena, jos aikuisena vaan löhöää.
No tuo ei itseasiassa pidä paikkaansa. Kasvuiässä liikkuminen on kaikkein kriittisintä aikaa, koska silloin keho muokkautuu sellaiseksi kuin se tulee olemaan. Lisäksi voima-, nopeus- ja liikkuvuusominaisuudet kehitetään nimenomaan nuoruudessaan ja aikuisena niitä voidaan lähinnä ylläpitää. Toki myös parantaa jonkin verran, mutta ei läheskään samalla tavalla kuin teini-iässä. Aerobista kestävyyttä voi sitten kehittää käytännössä vanhuuteen saakka.
Tällä en tarkoita, etteikö aikuisten kannata liikkua, mutta aikuisten liikkumattomuus ei todellakaan ole hyvä syy hyväksyä lasten liikkumattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plöörp kirjoitti:
Kyllä se on nämä kännykät ja pelivempaimet jotka on syypäitä tähän 40% liikkumattomuuteen!!!! Ennen juostiin pihalla koko kylän kakaralauma pallokuoppaa ja kirkonrottaa iltamyöhäön, vaikka oma äiti kutoi sukkaa tai luki sanomalehteä kotona.
Miksei se äiti liikkunut? Turha liikkua lapsena, jos aikuisena vaan löhöää.
No tuo ei itseasiassa pidä paikkaansa. Kasvuiässä liikkuminen on kaikkein kriittisintä aikaa, koska silloin keho muokkautuu sellaiseksi kuin se tulee olemaan. Lisäksi voima-, nopeus- ja liikkuvuusominaisuudet kehitetään nimenomaan nuoruudessaan ja aikuisena niitä voidaan lähinnä ylläpitää. Toki myös parantaa jonkin verran, mutta ei läheskään samalla tavalla kuin teini-iässä. Aerobista kestävyyttä voi sitten kehittää käytännössä vanhuuteen saakka.
Tällä en tarkoita, etteikö aikuisten kannata liikkua, mutta aikuisten liikkumattomuus ei todellakaan ole hyvä syy hyväksyä lasten liikkumattomuutta.
Ei kai kommentoimasi kirjoittaja suinkaan esittänyt syytä hyväksyä lasten liikkumattomuutta.
Ennemminkin tulkitsisin, että hän kritisoi tätä tiettyä tekopyhyyttä. Lapsilta ollaan ottamassa kaikki älylaitteet pois, vaikka aikuiset löhöävät kännyköillä. Lapsille vaaditaan hyötyliikuntaa joka säällä, vaikka aikuiset ajavat autolla lähikaupan oven eteen. 1970-luvulla oli kaikki paremmin, kun lapset liikkuivat, aikuisista viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kävelee / polkee pyörällä kouluun ja viikonloppuna kävellään / retkeillään. Tiedän, että silti jää liikunta vähäiseksi ja hieman oli haastavaa lähteä isompia monipuolisesti liikuttamaan, kun perheessä on taapero.
Kovasti olen koostanut erilaista ohjattua liikuntaa lasten lukkariin tuon 2 - 3 krt / vko. Jonkin verran pyörii täällä päin ilmaisia harrastuksia, mutta koostaminen on melkoinen paletti. Jos ilmaiset harrastukset lähtee, rahaa myös menee liikuntaharrastuksiin melkoisesti. Ihmeissäni olen ollut myös siitä, että monessa lajissa pitäisi alkaa nopeasti erikoistumaan ja harrastaa juuri sitä lajia usea kerta viikossa, vaikkei kilpailisi. Ei mitään järkeä. Meidän perhe hyötyisi jonkinlaisesta monilajiseurasta, jossa saisi kohtuuhintaan valittua 2 - 3 erilaista liikuntakertaa viikkoon.
Syy siihen, miksi samaa lajia harrastetaan usein useamman kerran viikossa on, että halu kehittyä on aika sisäänrakennettuna ihmisissä.
Toinen syy on sitten hyvin käytännöllinen. Ihmiset eivät halua sitoutua satunnaiseen harrasteluun ja silloin ryhmien pyörittäminen on käytännössä hyvin vaikeaa ja niillä on taipumus kuolla kävijäkatoon. Ne ryhmät, mihin sitoudutaan, pysyvät myös pystyssä.
Tuo sisäänrakennettu halu kehittyä on yleensä rakennettu aikuisten sisään, ei lasten.
Lasten sisään on rakennettu halu kokeilla kaikkea kivaa, tehdä yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista, ja yleensä haluta juuri sitä samaa mitä näkee kaverin tai sisaruksen tekevän.
Varmastikin tietynlainen fokusoituminen on ajankohtaista opintojen suhteen teini-iässä, kun elämän suuntaa aletaan etsiä. Mutta kun puhutaan alle kouluikäisistä ja alakoululaisista ja nimenomaan heidän terveydestään ja liikuntasuhteestaan, olisi viisainta noudattaa heidän luontaista liikunnallisuuttaan ja kokeilunhaluaan.
Suomessa erikoistutaan yhteen lajiin keskimäärin yhdeksänvuotiaana, Norjassa 14-vuotiaana. On runsaasti tutkimustietoa varhaisen erikoistumisen fyysisistä ja psyykkisistä haitoista, mutta jostain syystä systeemiä ei saada muutettua.
-eri.
Tuo ei voisi olla kauempana totuudesta. Kun mä katson mun kaksivuotiasta, olisi mahtavaa, jos itsellä olisi samanlainen palava halu jatkuvasti oppia jotain uutta. Oppimisen ja kehittymisen halu on nimenomaan puhtaimmillaan lapsissa.
Asia on todellakin huolestuttava, ja tuntuu että siihen ei suhtauduta tarvittavalla vakavuudella.
Suurin syy on älypuhelimet ja rajottamattomat ruutuajat, lapsilla ja myös aikuisilla.
Jotain ratkaisuja:
1. Kännykät pois koulupäivän ajaksi valtakunnallisesti, tulisi edes vähän liikkumista ruudun tuijottamisen sijaan. Lisäksi kasa muita hyötyjä. Ja tämä on ilmainen keino.
2. Liikkumattomuus pitäisi ottaa valtiotasolla korkealle prioriteetille. Kyseessä on kuitenkin tuleva kansanterveydellinen pommi ja kyse lapsien terveydestä.
3. Valtakunnalliset suositukset ruutuajoista lapsille, joita sitten toistetaan jotta viesti menisi perille ja vanhemmat ymmärtävät laitteiden yhteyden liikkumattomuuteen.
4. Vanhemmat kannustavat lapsia liikkumaan ja liikkuvat myös lasten kanssa.
Jotenkin naurettavaa on että ilmastonmuutoksesta kyllä jaksetaan jauhaa joka paikassa kyllästymiseen asti mutta ei tästä. Ilmastonmuutokseen voimme vaikuttaa vain vähän Suomen tasolla, mutta tähän paljon, ja ihan yhtälailla vaikuttaa meidän lasten tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksikää/järjestäkää hauskaa liikuntaa johon voi osallistua.
Ja
1 pv/viikossa on hyvä rauhoittaa ihan muuhun. Kun on lupa lukea/piirtää/tehdä mitä vaan ilman kännykkää
Niin eiköhän lapsen luovuus pullahda hyötykäyttöön.
Ja kai perheissä
Kalastetaan
Sienestetään
Marjastetaan
Yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Osaisitko kertoa, miten niistä kömpelömmistä lapsista soisi ikinä kehittyä vähemmän kömpelöitä, jos he eivät ikinä joudu haastamaan esimerkiksi tasapainoaan tai liikkuvuuttaan. Nimenomaan nämä lapset tarvitsevat eniten sitä koululiikuntaa ja sen monipuolisuutta, koska he eivät liiku muuten tarpeeksi tai ainakaan riittävän monipuolisesti. Ei se telinevoimistelua kilpatasolla harrastava lapsi tarvitse niitä koulun voikkatunteja vaan nimenomaan se liikkumaton, kömpelö lapsi.
Ei missään muussakaan asiassa laiteta osaamatonta lasta heti suorittamaan taitotasonsa yläpuolelle. Matikka ei ala yhtälöistä, englanti ei ala englanninkielisten romaanien kuuntelusta jne.
On lapsia jotka ovat ihan syntyjään kömpelömpiä, matala lihasjäntevyys, kävely on hajareisin menevää jne. Joka luokalta löytyy tällaisia tottakai, me ollaan erilaisia. On vaan aika lannistavaa laittaa tällainen, jolle on isoja vaikeuksia ihan lihasvoiman ylläpidossa (koska matalampi jäntevyys), laittaa tällainen samoihin juttuihin kuin se, joka jo osaa tai kenties tavoitteellisesti harrastaa.
Eihän lapsen ilo liikuntaan tule siitä, että saa epäonnistua.
Moni koululiikunnan laji edellyttää osaamista, ketteryyttä, aiempaa harjoittelua, voimaa, hyvää motorikkaa. Ne kenellä näitä haasteita on, tietenkin huomaavat olevansa huonompia eivätkä taatusti edes odota liikuntatunteja.
Eräs pikkukoulu tekee hienosti, suuri osa liikuntatunneista on liikuntaleikkejä, metsässä ym ympäristössä. Vain vähän niitä erityistaitoja vaativia joukkulajeja, vaan pääosin leikkejä. Ja hiki päässä ne menee ne kömpelömmätkin ja kaikilla on hauskaa.
Kyllä se ekan luokan liikunta lähtee aika alusta. Lisäksi uskallan väittää, että 99 % näissä tapauksissa kyse ei ole mistään rakenteellisesta vammasta vaan yksinkertaisesti siitä, että vanhemmat ovat laiminlyöneet lapsensa liikuttamisen varhaislapsuudessa. Lasta ei ole jaksettu viedä leikkipuistoihin tai uimahalleihin ja lapsen ei ole annettu itse kävellä paikasta toiseen, koska vanhemmat eivät ole jaksaneet sitä haahuilua ja kaikkialle on aina kuljettu autolla.
Sitten nämä vanhemmat vaativat myös koululta lapsen laiminlyönnin jatkamista, ettei lapselle vain selviäisi vanhempien laiminlyönnit ja tulisi paha mieli.
Lapsi ei ikinä pääse ikätasoiselle kyvykkyydelle liikunnassa, jos koululiikunnassa ei joudu tekemään ikätasoisia asioita. Se vaadittu oppimiskäyrä on valitettavasti jyrkempi näillä laiminlyödyillä lapsilla, mutta siitä voi syyttää vain vanhempia.
Se 1 %, joilla on joku oikea syy, että he eivät pysty liikkumaan saa varmasti nykypäivänä mukautetun ohjelman koululiikuntaan.
Uskalla vaan, mutta olet väärässä. En puhunut vammoista, jotka estävät liikkumisen, vaan motorisesta kömpelyydestä.
Sen pitäisi olla käsitteenä päivänselvä, jos tulet puhumaan lasten liikunnasta ja haasteista siinä.
Esim monille nepsyille se kömpelyys kuuluu osana oirekuvaan, on siis ihan lääketieteellisesti todettu juttu että esim kielellisen kehityshäiriön lapsilla on ikäisiään enemmän motorista kömpelyyttä. Yhtenä esimerkkinä. On muutakin, toki.
Nepsyjä on lapsista paljon enemmän kuin 1%. Eri arvioiden mukaan 10-15%. Siihen päälle vielä muut "vammat" ja kehityshäiriöt, niin aika monilla on synnynnäistä haastetta liikkumisessa, mutta mitenkään sitä ei koululiikunnassa kyllä huomioida.
Ne lapset lähtee sitten vain takamatkalta muihin nähden.
Meillä on kaksi nepsyä, sekä fysioterapia että toimintaterapia ovat tuttuja.
Ei ole olemassakaan sellaista kuin "mukautettu liikunta", ellei ole todettu liikuntavammaa. Nykypäivän liikunnanopetus on onneksi kyllä aivan eri tavalla kannustavaa kuin omassa lapsuudessa. Meidän molemmat lapset pitävät koululiikunnasta, on paljon juuri niitä liikuntaleikkejä ja hyvin harvoin mitään vertailuita / kilpailuita.
Miksi pitäisi olla jotain mukautettua liikuntaa, jos lapsella ei ole mitään liikuntavammaa? Minkä kuvittelet auttavan siihen kömpelyyteen, jos ei monipuolinen ja haastava liikunta?
Tykkäätkö useinkin keksiä väittelyitä tyhjästä? Missään kohtaa tuossa ei vaadittu jotain mukautettua liikuntaa. Siinä vain kerrottiin realiteetit, että sellaista ei ole tarjolla.
***
Niin, auttaako se liikunnan ilon löytämisessä, että luonnostaan kömpelö lapsi laitetaan samalle viivalle, arvioidaan samoin kriteerein, kuin ne muut?
Sehän on taattua, että toiset lapset eivät ymmärrä tai empatiaa ei heru, miksi toinen on niin taitamaton, joukkueen huonoin.
Puhutko sinä omasta lapsestasi tuolla tavalla? Että hän on niin huono, ettei kelpaa leikkimään ja pelaamaan toisten lasten kanssa?
Ihan vain sinulle tiedoksi, että jos lapsellasi ei ole mitään vammoja ja hän on syntynyt terveenä, hän on luokan huonoin vain siksi, että hänellä on luokan huonoimmat vanhemmat, jotka eivät ole viitsineet tehdä hänen kanssaan asioita kun hän on ollut pieni, koska kaikki muu on ollut kiinnostavampaa kuin oma lapsi.
Jos sinun lapsesi on kaikista huonokuntoisin tässä historian huonokuntoisimmassa ikäluokassa, katso ihan helvetin syvälle peiliin ja ole äärimmäisen kiitollinen liikunnanopettajille, jotka yrittävät pelastaa lastasi sinulta.
Tavoitteellisen urheilun parissa tuntuu olevan ihmisiä, jotka ovat aggressiivisia, huonosti käyttäytyviä ja, anteeksi vain, älyllisesti kömpelöitä. En tiedä, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Suosittelen harrastamaan liikuntaa, mutta ei urheilua.
En ole tämmöistä poikkeamaa valtaväestöön havainnut, vaikka olen valmentanut urheilijoita kohta 30 vuotta. Toki sinne ihan huipulle pääsemiseksi pitää olla määrätietoinen ja tavoitteellinen ja asettaa se urheilu ykkösprioriteetiksi kuten myös harjoittelua tukevat toimenpiteet. Kaikkihan sitä urheilun priorisointia ei ymmärrä.
Entä huomaatko tässä keskustelussa kuvatun kaltaista poikkeamaa? Minä olen huomaavinani.
-eri.
Minä ainakin huomaan tässä keskustelussa sellaista poikkeamaa, että liikkumattomat ihmiset pitävät urheilevia ihmisiä alempiarvoisina ihmisinä, jotka ovat älyllisesti kömpelöitä ja heillä ei ole mitään filtteriä haukkua liikkuvia ihmisiä.
Aivan sama kuin lihavat ihmiset kokevat, että kehopositiivisuus ja -rauha ei koske hoikkia, vaan luuviuluja haa haukkua mielensä mukaan.
Kukaan ei ole sanonut liikunnan harrastajia alempiarvoisiksi tai arvostellut heidän kehojaan. Toisin päin kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Osaisitko kertoa, miten niistä kömpelömmistä lapsista soisi ikinä kehittyä vähemmän kömpelöitä, jos he eivät ikinä joudu haastamaan esimerkiksi tasapainoaan tai liikkuvuuttaan. Nimenomaan nämä lapset tarvitsevat eniten sitä koululiikuntaa ja sen monipuolisuutta, koska he eivät liiku muuten tarpeeksi tai ainakaan riittävän monipuolisesti. Ei se telinevoimistelua kilpatasolla harrastava lapsi tarvitse niitä koulun voikkatunteja vaan nimenomaan se liikkumaton, kömpelö lapsi.
Ei missään muussakaan asiassa laiteta osaamatonta lasta heti suorittamaan taitotasonsa yläpuolelle. Matikka ei ala yhtälöistä, englanti ei ala englanninkielisten romaanien kuuntelusta jne.
On lapsia jotka ovat ihan syntyjään kömpelömpiä, matala lihasjäntevyys, kävely on hajareisin menevää jne. Joka luokalta löytyy tällaisia tottakai, me ollaan erilaisia. On vaan aika lannistavaa laittaa tällainen, jolle on isoja vaikeuksia ihan lihasvoiman ylläpidossa (koska matalampi jäntevyys), laittaa tällainen samoihin juttuihin kuin se, joka jo osaa tai kenties tavoitteellisesti harrastaa.
Eihän lapsen ilo liikuntaan tule siitä, että saa epäonnistua.
Moni koululiikunnan laji edellyttää osaamista, ketteryyttä, aiempaa harjoittelua, voimaa, hyvää motorikkaa. Ne kenellä näitä haasteita on, tietenkin huomaavat olevansa huonompia eivätkä taatusti edes odota liikuntatunteja.
Eräs pikkukoulu tekee hienosti, suuri osa liikuntatunneista on liikuntaleikkejä, metsässä ym ympäristössä. Vain vähän niitä erityistaitoja vaativia joukkulajeja, vaan pääosin leikkejä. Ja hiki päässä ne menee ne kömpelömmätkin ja kaikilla on hauskaa.
Mitä erityistaitoja joukkuepelit vaativat mielestäsi koululiikuntatasolla, mitä ei tarvitse normaalissa elämässä?
Sen sijaan, että painat vain miinusta, vastaa mieluummin ensin kysymykseen ja paina vasta sitten miinusta.
Niin, pesis ja lentis kehittivät tosi paljon. Seisoin ja kuuntelin, kun joku huusi "mä otan, mä otan". Yleiskunto, ketteryys, tasapaino, lihasvoima, avaruudellinen hahmotuskyky, ympäristön havainnointi, tiimityöskentely, joukkueen edun asettaminen oman edun edelle kasvoivat suorastaan kohisten. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kävelee / polkee pyörällä kouluun ja viikonloppuna kävellään / retkeillään. Tiedän, että silti jää liikunta vähäiseksi ja hieman oli haastavaa lähteä isompia monipuolisesti liikuttamaan, kun perheessä on taapero.
Kovasti olen koostanut erilaista ohjattua liikuntaa lasten lukkariin tuon 2 - 3 krt / vko. Jonkin verran pyörii täällä päin ilmaisia harrastuksia, mutta koostaminen on melkoinen paletti. Jos ilmaiset harrastukset lähtee, rahaa myös menee liikuntaharrastuksiin melkoisesti. Ihmeissäni olen ollut myös siitä, että monessa lajissa pitäisi alkaa nopeasti erikoistumaan ja harrastaa juuri sitä lajia usea kerta viikossa, vaikkei kilpailisi. Ei mitään järkeä. Meidän perhe hyötyisi jonkinlaisesta monilajiseurasta, jossa saisi kohtuuhintaan valittua 2 - 3 erilaista liikuntakertaa viikkoon.
Syy siihen, miksi samaa lajia harrastetaan usein useamman kerran viikossa on, että halu kehittyä on aika sisäänrakennettuna ihmisissä.
Toinen syy on sitten hyvin käytännöllinen. Ihmiset eivät halua sitoutua satunnaiseen harrasteluun ja silloin ryhmien pyörittäminen on käytännössä hyvin vaikeaa ja niillä on taipumus kuolla kävijäkatoon. Ne ryhmät, mihin sitoudutaan, pysyvät myös pystyssä.
Tuo sisäänrakennettu halu kehittyä on yleensä rakennettu aikuisten sisään, ei lasten.
Lasten sisään on rakennettu halu kokeilla kaikkea kivaa, tehdä yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista, ja yleensä haluta juuri sitä samaa mitä näkee kaverin tai sisaruksen tekevän.
Varmastikin tietynlainen fokusoituminen on ajankohtaista opintojen suhteen teini-iässä, kun elämän suuntaa aletaan etsiä. Mutta kun puhutaan alle kouluikäisistä ja alakoululaisista ja nimenomaan heidän terveydestään ja liikuntasuhteestaan, olisi viisainta noudattaa heidän luontaista liikunnallisuuttaan ja kokeilunhaluaan.
Suomessa erikoistutaan yhteen lajiin keskimäärin yhdeksänvuotiaana, Norjassa 14-vuotiaana. On runsaasti tutkimustietoa varhaisen erikoistumisen fyysisistä ja psyykkisistä haitoista, mutta jostain syystä systeemiä ei saada muutettua.
-eri.
Tuo ei voisi olla kauempana totuudesta. Kun mä katson mun kaksivuotiasta, olisi mahtavaa, jos itsellä olisi samanlainen palava halu jatkuvasti oppia jotain uutta. Oppimisen ja kehittymisen halu on nimenomaan puhtaimmillaan lapsissa.
Toivottavasti et ole sitä kaksivuotiasta kuitenkaan tyrkkäämässä erikoistumaan mihinkään. Siitähän tässä oli kysymys, varhaisen erikoistumisen ja kilpailullisuuden haitoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole "luonnostaan kömpelö." Paitsi jos kyse on jostain kehitysvammasta. Muussa tapauksessa kyse on siitä, ettei lapsi ole harjoittanut motorisia taitojaan tarpeeksi ensimmäisen liikunnallisen herkkyyskauden aikana. Tämä kausi 1-6 ikävuoden iässä ja silloin tulisi oppia liikunnalliset perustaidot.
Lapset jotka eivät ole luonnossa liikkuneet omaavat todennäköisesti heikon motoriikan.
Esim siellä metsässähän on epätasaista maastoa mikä harjottaa tasapainoa.
Minä olin kömpelö lapsi ja aikuinen. Olen aina kävellyt paljon. Ollut koko kesän mökillä, jossa retkeilty, käyty mustikassa ym. Mennyt heti kävelemään opittua puistotädille, jossa oli hyvin hauska kielekkeinen kallio, jossa leikkimisen muistan hyvin. Vapaa-ajat olen leikkinyt kodin vieressä metsässä ja pihalla. Kesäisin uitiiin tuntikausia. Yläasteikäisenä kuljin kouluun pyörällä, harrastin retkeilyä ja jaksoin uida kilometrikaupalla, mikä ei johtunut hyvästä kunnosta vaan kevyestä tekniikasta, joka oli hioutunut kesäisin, kun vedessä oltiin tunteja päivittäin.
Jokaisen uuden motorisen taidon oppiminen vaatii minulta ainakin kymmenkertaisen määrän toistoja verrattuna useimpiin muihin. Opin kyllä, opin hyvinkin, mutta tarvittava toistomäärä on valtava. Tästä syystä ei ole mahdollista, että oppisin esimerkiksi kaikki koulun liikuntalajit tai kaikki koulussa käsityötunnilla tehtävät asiat sellaisella tasolla, että niistä olisi iloa eikä pelkkää opettelemisen tuskaa. 24 tuntia vuorokaudessa ei riitä sellaiseen. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Osaisitko kertoa, miten niistä kömpelömmistä lapsista soisi ikinä kehittyä vähemmän kömpelöitä, jos he eivät ikinä joudu haastamaan esimerkiksi tasapainoaan tai liikkuvuuttaan. Nimenomaan nämä lapset tarvitsevat eniten sitä koululiikuntaa ja sen monipuolisuutta, koska he eivät liiku muuten tarpeeksi tai ainakaan riittävän monipuolisesti. Ei se telinevoimistelua kilpatasolla harrastava lapsi tarvitse niitä koulun voikkatunteja vaan nimenomaan se liikkumaton, kömpelö lapsi.
Ei missään muussakaan asiassa laiteta osaamatonta lasta heti suorittamaan taitotasonsa yläpuolelle. Matikka ei ala yhtälöistä, englanti ei ala englanninkielisten romaanien kuuntelusta jne.
On lapsia jotka ovat ihan syntyjään kömpelömpiä, matala lihasjäntevyys, kävely on hajareisin menevää jne. Joka luokalta löytyy tällaisia tottakai, me ollaan erilaisia. On vaan aika lannistavaa laittaa tällainen, jolle on isoja vaikeuksia ihan lihasvoiman ylläpidossa (koska matalampi jäntevyys), laittaa tällainen samoihin juttuihin kuin se, joka jo osaa tai kenties tavoitteellisesti harrastaa.
Eihän lapsen ilo liikuntaan tule siitä, että saa epäonnistua.
Moni koululiikunnan laji edellyttää osaamista, ketteryyttä, aiempaa harjoittelua, voimaa, hyvää motorikkaa. Ne kenellä näitä haasteita on, tietenkin huomaavat olevansa huonompia eivätkä taatusti edes odota liikuntatunteja.
Eräs pikkukoulu tekee hienosti, suuri osa liikuntatunneista on liikuntaleikkejä, metsässä ym ympäristössä. Vain vähän niitä erityistaitoja vaativia joukkulajeja, vaan pääosin leikkejä. Ja hiki päässä ne menee ne kömpelömmätkin ja kaikilla on hauskaa.
Mitä erityistaitoja joukkuepelit vaativat mielestäsi koululiikuntatasolla, mitä ei tarvitse normaalissa elämässä?
Sen sijaan, että painat vain miinusta, vastaa mieluummin ensin kysymykseen ja paina vasta sitten miinusta.
Niin, pesis ja lentis kehittivät tosi paljon. Seisoin ja kuuntelin, kun joku huusi "mä otan, mä otan". Yleiskunto, ketteryys, tasapaino, lihasvoima, avaruudellinen hahmotuskyky, ympäristön havainnointi, tiimityöskentely, joukkueen edun asettaminen oman edun edelle kasvoivat suorastaan kohisten. :D
Miksi sinä seisoit paikoillasi, etkä juossut pallon luokse ja huutanut "mä otan, mä otan". Nyt jonkun muun piti se tehdä, koska tiesi, että sinä vain seisoskelet paikoillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Osaisitko kertoa, miten niistä kömpelömmistä lapsista soisi ikinä kehittyä vähemmän kömpelöitä, jos he eivät ikinä joudu haastamaan esimerkiksi tasapainoaan tai liikkuvuuttaan. Nimenomaan nämä lapset tarvitsevat eniten sitä koululiikuntaa ja sen monipuolisuutta, koska he eivät liiku muuten tarpeeksi tai ainakaan riittävän monipuolisesti. Ei se telinevoimistelua kilpatasolla harrastava lapsi tarvitse niitä koulun voikkatunteja vaan nimenomaan se liikkumaton, kömpelö lapsi.
Ei missään muussakaan asiassa laiteta osaamatonta lasta heti suorittamaan taitotasonsa yläpuolelle. Matikka ei ala yhtälöistä, englanti ei ala englanninkielisten romaanien kuuntelusta jne.
On lapsia jotka ovat ihan syntyjään kömpelömpiä, matala lihasjäntevyys, kävely on hajareisin menevää jne. Joka luokalta löytyy tällaisia tottakai, me ollaan erilaisia. On vaan aika lannistavaa laittaa tällainen, jolle on isoja vaikeuksia ihan lihasvoiman ylläpidossa (koska matalampi jäntevyys), laittaa tällainen samoihin juttuihin kuin se, joka jo osaa tai kenties tavoitteellisesti harrastaa.
Eihän lapsen ilo liikuntaan tule siitä, että saa epäonnistua.
Moni koululiikunnan laji edellyttää osaamista, ketteryyttä, aiempaa harjoittelua, voimaa, hyvää motorikkaa. Ne kenellä näitä haasteita on, tietenkin huomaavat olevansa huonompia eivätkä taatusti edes odota liikuntatunteja.
Eräs pikkukoulu tekee hienosti, suuri osa liikuntatunneista on liikuntaleikkejä, metsässä ym ympäristössä. Vain vähän niitä erityistaitoja vaativia joukkulajeja, vaan pääosin leikkejä. Ja hiki päässä ne menee ne kömpelömmätkin ja kaikilla on hauskaa.
Mitä erityistaitoja joukkuepelit vaativat mielestäsi koululiikuntatasolla, mitä ei tarvitse normaalissa elämässä?
Sen sijaan, että painat vain miinusta, vastaa mieluummin ensin kysymykseen ja paina vasta sitten miinusta.
Niin, pesis ja lentis kehittivät tosi paljon. Seisoin ja kuuntelin, kun joku huusi "mä otan, mä otan". Yleiskunto, ketteryys, tasapaino, lihasvoima, avaruudellinen hahmotuskyky, ympäristön havainnointi, tiimityöskentely, joukkueen edun asettaminen oman edun edelle kasvoivat suorastaan kohisten. :D
Miksi sinä seisoit paikoillasi, etkä juossut pallon luokse ja huutanut "mä otan, mä otan". Nyt jonkun muun piti se tehdä, koska tiesi, että sinä vain seisoskelet paikoillasi.
Ai että jonkun himourheilijan oli ihan pakko huutaa "mä otan, mä otan" ja napata pallo? :D Kuka pakotti huutamaan ja ottamaan pallon? Jos sinä et halua ottaa palloa kiinni, niin ei kannata huutaa, juosta eikä ottaa palloa. Se on niin helppoa.
Pesäpallo on aika lähtökohtaisesti seisoskelua. Eipä sitä katsota hyvällä, jos siellä omia aikojaan juoksentelee. En valita, koulussa nyt tehdään kaikenlaista vähemmänkin kiinnostavaa. Kivempi siellä kentällä on katsella pilviä kuin laskea kertolaskuja. Mutta ei se seisoskelu kuntoa kohota.
Lapset ja vanhemmatkin voisi ottaa Neosta mallia.
Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja vapaaehtoista. Kaikki tyrkyttäminen vain karkottaa. Hyötyliikunta on parasta liikuntaa.
Eivät kaikki ihmiset ole liikunnallisia. On ihmisiä, jotka eivät harrasta mitään ohjattua liikuntaa eivätkä seuraa urheilua samoin kuin on ihmisiä, joita ei arvokeskustelut ja politiikka kiinnosta. Jälkimmäiset ovat kokonaisuuden kannalta ongelmallisempia.
Ketään ei pidä arvostella, jokainen on hyvä itsenään.
Liikunnallisten ja ei-liikunnallisten tutkimista on tehty, muistaakseni todettiin, että liikunnalliset ihmiset harvoin ovat ns.älyköitä.
Tämä ei missään nimessä tarkoita, että he olisivat tyhmiä, heitä vaan kiinnostaa enemmän liikunta ja kilpaileminen, ei pohdiskelu ja filosofointi. Harrastus ohjaa näiden molempien ryhmien aivojen toimintaa.
Ihmisen aivoissa ne alueet, joita paljon käytetään, kehittyvät ja ne joiden käyttö on vähäisempää, kehittyvät vähemmän. Yhtä arvokkaita ihmisiä kaikki.
Vierailija wrote:
Ketään ei pidä arvostella, jokainen on hyvä itsenään.
Liikunnallisten ja ei-liikunnallisten tutkimista on tehty, muistaakseni todettiin, että liikunnalliset ihmiset harvoin ovat ns.älyköitä.
Tämä ei missään nimessä tarkoita, että he olisivat tyhmiä, heitä vaan kiinnostaa enemmän liikunta ja kilpaileminen, ei pohdiskelu ja filosofointi. Harrastus ohjaa näiden molempien ryhmien aivojen toimintaa.
Ihmisen aivoissa ne alueet, joita paljon käytetään, kehittyvät ja ne joiden käyttö on vähäisempää, kehittyvät vähemmän. Yhtä arvokkaita ihmisiä kaikki.
Kyllä minun valmennettavista ne parhaat maajoukkuetason urheilijat ovat leensä menestyneet myös koulussa, joten kyllä heillä jonkin verran älynlahjojakin on oltava.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se on nämä kännykät ja pelivempaimet jotka on syypäitä tähän 40% liikkumattomuuteen!!!! Ennen juostiin pihalla koko kylän kakaralauma pallokuoppaa ja kirkonrottaa iltamyöhäön, vaikka oma äiti kutoi sukkaa tai luki sanomalehteä kotona.