Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Paljon muutakin huolestuttavaa huomaan, kun olen alakoulussa töissä.
Lasten hienomotoriikka on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä. Monet eivät osaa edes saksilla leikata. Kaunokirjoitus, joka harjoitti juurikin hienomotoriikkaa ja silmän ja käden yhteistyötä, korvattiin "tekstaamisella", suomeksi sanottuna toisistaan erillisillä harakanvarpailla. Monen oppilaan "tekstissä" on samanlaiset välit niin kirjainten kuin sanojen väleissä, joten sitä on lähes mahdotonta lukea. Tekstaaminen on myös hitaampaa kuin kauno. Kaunoa oppilaat eivät tietenkään osaa myöskään lukea ollenkaan.
Käsitöissä virkkaaminen aloitetaan vasta 5. luokalla ja neulominen 6. luokalla, koska motoriikka ei nykypenskoilla riitä sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ketään ei pidä arvostella, jokainen on hyvä itsenään.
Liikunnallisten ja ei-liikunnallisten tutkimista on tehty, muistaakseni todettiin, että liikunnalliset ihmiset harvoin ovat ns.älyköitä.
Tämä ei missään nimessä tarkoita, että he olisivat tyhmiä, heitä vaan kiinnostaa enemmän liikunta ja kilpaileminen, ei pohdiskelu ja filosofointi. Harrastus ohjaa näiden molempien ryhmien aivojen toimintaa.
Ihmisen aivoissa ne alueet, joita paljon käytetään, kehittyvät ja ne joiden käyttö on vähäisempää, kehittyvät vähemmän. Yhtä arvokkaita ihmisiä kaikki.
Kyllä minun valmennettavista ne parhaat maajoukkuetason urheilijat ovat leensä menestyneet myös koulussa, joten kyllä heillä jonkin verran älynlahjojakin on oltava.
Luitko varmasti jutun, jota kommentoit? Siinä nimenomaan todetaan, että kerrottu ei missään nimessä tarkoita, että he olisivat tyhmiä.
Samoinhan emme ajattele, että matemaattisesti lahjakkaat olisivat jotenkin tyhmempiä kuin kielellisesti lahjakkaat tai päinvastoin.
Erilaisia lahjakkuusyhdistelmiä on vaikka kuinka paljon, ei ole mitään mieltä lähteä vertailemaan niiden paremmuutta. Kaikki ovat tarpeellisia. Lisäksi taustalla vaikuttaa ihmisen persoonallisuus. Jotkut ovat vaikka kilpailuhenkisiä, toiset eivät.
Hienoa, että valmennettavillasi on monenlaista lahjakkuutta, se takaa heille hyvän tulevaisuuden myös urheilu-uran jälkeen.
Inhosin aikanaan koululiikuntaa eikä ole aikuisenakaan löytynyt ohjattua liikuntaharrastusta. Ei kiinnosta.
Silti liikun paljon. Raivaan mökillä metsää, leikkaan nurmikkoa, soudan verkkoja, teen lumitöitä, lenkkeilen koirien kanssa, kuokin kasvimaata, pyöräilen kauppamatkat.
Omalla esimerkillä en ole ohjannut lapsia liikuntaharrastuksiin. Ovat kokeilleet silti jalkapalloa, pesäpalloa ja uintia. Kaikkea aikansa, lopettaneet on yleensä siinä vaiheessa, kun kilpailuhenkisyys on mennyt överiksi.
Veikkaan, että moni nuori välttelee urheiluseuroja liiallisen kilpailuvaatimuksen takia. Takana on tietenkin seuran menestykseen perustuva rahoitus. Pakko pärjätä kisoissa, että saadaan rahoitusta toimintaan.
Varhaisiässä jo kännykkäät ja tabletit poi, lapset pihalle yhdessä leikkimaan pallopelejä, urheilukilpailua, liikkumaan. Että siitä kasvaisi elämäntapa tulevaisuudessa.
Viime vuonna me eskarilaisten vanhemmat katselimme, kun ekaluokkalaiset seisoo aamulla koulun pihalla naamat kiinni luureissa, joissa pyörii youtube tai tiktok. Kävelivät myös kotiin tuijottaen vain ja ainoastaan puhelimia. Tavallaan hyvä, että saimme sen shown nähdä, sillä juuri kukaan meistä ei halunnut samaa omalle lapselle. Kolmenkymmenen oppilaan luokasta 25 on kellopuhelin ja nämä lapset leikkivät ja juoksentelevat pihassa ennen tunnin alkua, ja kotimatkallakin näkevät ympärilleen. Minkäänlaista puhelimen kinuamista ei ole vielä tullut, keksivät kyllä vaikka mitä hauskaa ja liikunnallista tekemistä kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaiset kerhot ja harrastukset ovat tietysti hyviä. Itse maalaisjärjelläni panostaisin erityisesti kahteen asiaan.
Vanhemmat liikkuvat enemmän lastensa kanssa taaperoista lähtien. Ei tarvita liikuntapäiviä, ihan vaan leikkikenttiä, uintia, pyöräilyä, metsäkävelyä, pelejä omalla pihalla jne.
Liikuntaa lisää kouluun. Mieluiten vähän joka päivä.
Vierailija wrote:
Viime vuonna me eskarilaisten vanhemmat katselimme, kun ekaluokkalaiset seisoo aamulla koulun pihalla naamat kiinni luureissa, joissa pyörii youtube tai tiktok. Kävelivät myös kotiin tuijottaen vain ja ainoastaan puhelimia. Tavallaan hyvä, että saimme sen shown nähdä, sillä juuri kukaan meistä ei halunnut samaa omalle lapselle. Kolmenkymmenen oppilaan luokasta 25 on kellopuhelin ja nämä lapset leikkivät ja juoksentelevat pihassa ennen tunnin alkua, ja kotimatkallakin näkevät ympärilleen. Minkäänlaista puhelimen kinuamista ei ole vielä tullut, keksivät kyllä vaikka mitä hauskaa ja liikunnallista tekemistä kavereiden kanssa.
Mun lapsillani on ollut älykännykät ekalta Iuokalta saakka, mutta eivät he niillä ensimmäisinä vuosina mitään tehneet. Kännykkä oli repun sivutaskussa paitsi silloin kun sitä ladattiin. Nyt alakoulun lopulla alkaa YouTube ja pelit kiinnostaa jo aika kovasti, ja ruutuaikarajoitukset aiheuttavat purnausta.
Joten ekaluokkalaisen vanhempana ei kannata ihan vielä tuulettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Paljon muutakin huolestuttavaa huomaan, kun olen alakoulussa töissä.
Lasten hienomotoriikka on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä. Monet eivät osaa edes saksilla leikata. Kaunokirjoitus, joka harjoitti juurikin hienomotoriikkaa ja silmän ja käden yhteistyötä, korvattiin "tekstaamisella", suomeksi sanottuna toisistaan erillisillä harakanvarpailla. Monen oppilaan "tekstissä" on samanlaiset välit niin kirjainten kuin sanojen väleissä, joten sitä on lähes mahdotonta lukea. Tekstaaminen on myös hitaampaa kuin kauno. Kaunoa oppilaat eivät tietenkään osaa myöskään lukea ollenkaan.
Käsitöissä virkkaaminen aloitetaan vasta 5. luokalla ja neulominen 6. luokalla, koska motoriikka ei nykypenskoilla riitä sitä ennen.
Mun lapseni ovat kyllä neuloneet kässässä 3-4-luokilla, ja sormivirkkaus tuli jo eskarissa. Ovat siis alakoulussa juuri nyt.
Kaunokirjoituksen puute on kurja juttu. Omat lapseni ovat kyselleet joka vuosi mahdollisuutta oppia sitä, ja aina on sanottu että katsotaan. Ikinä ei ole järjestynyt, vaikka muuten äikän opetusta on eriytetty ylöspäin.
Nykyään toljotetaan puhelimia välitunnit kun ennen leikittiin/pelattiin pihapelejä ja liikuttiin tuo on varmaan suurin syy lasten huonoon kuntoon mutta miten sitä voisi alkaa korjaamaan se onkin jo vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään toljotetaan puhelimia välitunnit kun ennen leikittiin/pelattiin pihapelejä ja liikuttiin tuo on varmaan suurin syy lasten huonoon kuntoon mutta miten sitä voisi alkaa korjaamaan se onkin jo vaikeaa.
Aika ilmeinen tapa lähteä korjamaan tuota on pyrkiä lisäämään lasten ohjattua liikkumista eli liikuntaharrastuksia, jos kännykkäpelit ovat mielenkiintoisempia kuin kirkonrotta. Kieltämällä ne mielenkiintoisemmat asiat ei saada pysyviä ratkaisuja aikaiseksi, vaan sillä saadaan vain lapset menevään nurkan taakse piiloon kännyköidensä kanssa.
Pelit ja kännykät naftaliiniin jos ei liikuta. Suuri vastuu vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ongelman korjaaminen lähtee ensin aikuisista. Lapset tunnetusti ottavat paljon vaikutteita aikuisista ja heidän elämäntavastaan. Esimerkiksi yli 30v ikäisistä yli 60% on ylipainoisia. Miten lapsille voidaan olettaa tulevan tasapainoisia arjen rutiineja ja paljon liikuntaa jos suurin osa työssäkäyvistä on ylipainoisia, joka paikkaan autolla ajavia, sohvalla puhelin kädessä sipsiä mussuttavia vässyköitä? Sitten kommentoidaan koko ajan että nuoret miehet on nykyisin niin rapakunnossa eikä cooperin testissä armeijassa ole mitään palaa. Kun suurin osa aikuisista on elämäntavoillaan toinen jalka haudassa. Norjasta mallia aikuistenkin tekemiseen niin alkaa nuorten innostuskin kasvamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään toljotetaan puhelimia välitunnit kun ennen leikittiin/pelattiin pihapelejä ja liikuttiin tuo on varmaan suurin syy lasten huonoon kuntoon mutta miten sitä voisi alkaa korjaamaan se onkin jo vaikeaa.
Aika ilmeinen tapa lähteä korjamaan tuota on pyrkiä lisäämään lasten ohjattua liikkumista eli liikuntaharrastuksia, jos kännykkäpelit ovat mielenkiintoisempia kuin kirkonrotta. Kieltämällä ne mielenkiintoisemmat asiat ei saada pysyviä ratkaisuja aikaiseksi, vaan sillä saadaan vain lapset menevään nurkan taakse piiloon kännyköidensä kanssa.
Lapset eivät ole muuttuneet, kirkonrotta on edelleen hauskaa. Sitä vain ei voi leikkiä, kun pihalla ei ole ketään eikä kukaan osaa sääntöjä. Jo taaperot viedään ohjattuun toimintaan koululaisista puhumattakaan. Pihalla vanhemmat viihdyttävät sen sijaan että siellä olisi muita lapsia. Päiväkodissa kuitenkin ilmeisesti lapset leikkivät keskenään vielä. Mutta ennen vanhaan pihalla isommat opettivat pihaleikit pienemmille. Ja muistan omasta päiväkotiajasta, että vapaata leikkiaikaa oli ihan liian vähän, mutta onneksi sain leikkiä kotona.
Koulussa ala-asteella välitunnit olivat huippuhauskoja. Pihalla oli asfalttia, hiekkaa, keppejä, seinä ja pylväitä. Mitä mainioin leikkiympäristö siis. Lisätään kotoa tuodut hyppynaru, visti ja pallo. Oltiin nattaa, naruhyppyä, pallonheittoa seinään kymmenellä eri tyylillä, ruutuhyppyä, pikipataa, valokuvaajaa, maailmanvalloitusta, saarta tai vaikka pelattiin hirsipuuta hiekkaan. Hiekka pihalla on tärkeää, asfaltti taas on hyvä naruhyppyyn. Vapaata seinää tarvitsee haukkanattaan pudiksi ja pallonheittoon. Tilaa pitää olla.
Kun pikkulapselta viedään ruutu, niin alkaa kova vinkuna, mutta jo hetken päästä lapsi menee rakentamaan palikoilla. Pitää sietää se hetki, kun lapsi on ilman ohjelmointia, niin hän keksii itse leikin. Ohjattu toiminta ei korvaa mielikuvitusleikkejä. Ohjatussa toiminnassa ei aina edes liikuta paljon, ja sinne mennään autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni korjaaminen lähtee siitä, että alaikäisten kohdalla älykännyköistä tehdään luvanvaraisia; vain riittävällä lukuaineiden keskiarvolla JA riittävällä fyysisellä kunnolla varustetulla henkilöllä saa olla älylaite hallussa. Muilta ne kerätään pois ja tuhotaan. Samalla rangaistaan sitä, joka luovutti älylaiteen tällaiselle toistaitoiselle tyypille.
Otetaan mallia historiasta, siitä mitä ennenvanhaan lapset tekivät eli osallistuivat perheen ruuan ja lämmityksen ja kaiken muunkin arjen hallintaan ja kävivät töissä miten koulultaan kerkesivät. Siinä työnteon lomassa lihakset vahvistuivat, liike piti kunnon koholla ja nivelet vetreinä, sisätiloissa ei käyty kuin nukkumassa, muu aika kului ulkosalla joko tehden lapsille sopivaa työtä tai leikkiä, joka sekin oli liikunnallista. Lapset toimittelivat myös aikuisten asioita vieden ja hakien vaikka naapurista/kylältä vanhemmillen tarvikkeita jne.
Lapset siis osallistuivat perheen ja suvun arjen hoitoon sujuvasti, työtä riitti jokaiselle, sitä fyysistä.
Vierailija kirjoitti:
Kun Sibelius täytti 90 vuotta, häneltä kysyttiin hänen pitkän ikänsä salaisuutta. Hän vastasi: Yhtään turhaa askelta en ole ottanut.
Hän oli varmaan älykkönä ei-liikunnallinen, eli liikunnallisuusosiot aivoissa jääneet vähälle kehittymiselle ja luovuusosiot taas vallanneet alaa.
Olemme erilaisia ja kaikki hyviä.
Eikös se ollut myös ihan kunnon juoppo? Aika pitkään eli noilla elintavoilla
Ilmeisesti ei pitäisi tehdä asialle mitään kun heti jos muutaman kepin ostaa keppijumppaa varten, alkaa armoton haloo tuhlaamisesta.
kirjoitti:
Pääsispä esim jäähallille itsenäiseen luisteluun. Täällä yleisöluistelut ovat arkisin keskipäivällä jolloin lapset ovat koulussa.
Pasilassa saattaa olla vapaa jäähalli. Vain hölmölässä voi onnistua näin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelman korjaaminen lähtee ensin aikuisista. Lapset tunnetusti ottavat paljon vaikutteita aikuisista ja heidän elämäntavastaan. Esimerkiksi yli 30v ikäisistä yli 60% on ylipainoisia. Miten lapsille voidaan olettaa tulevan tasapainoisia arjen rutiineja ja paljon liikuntaa jos suurin osa työssäkäyvistä on ylipainoisia, joka paikkaan autolla ajavia, sohvalla puhelin kädessä sipsiä mussuttavia vässyköitä? Sitten kommentoidaan koko ajan että nuoret miehet on nykyisin niin rapakunnossa eikä cooperin testissä armeijassa ole mitään palaa. Kun suurin osa aikuisista on elämäntavoillaan toinen jalka haudassa. Norjasta mallia aikuistenkin tekemiseen niin alkaa nuorten innostuskin kasvamaan!
Jep. Meillä oli mieheni kanssa aktiivinen ote lasten kanssa touhuamiseen etenkin kun olivat pienempiä. Viikonloput käytettiin liikkumiseen perheen kesken. Napattiin pallo mukaan ja käveltiin lähimmälle kentälle pelailemaan. Talvisin pulkat messiin ja mäkeä laskemaan. Auto löytyy, mutta ei ole mikään pakko ajaa joka paikkaan.
Alue: Aihe vapaa
Kun Sibelius täytti 90 vuotta, häneltä kysyttiin hänen pitkän ikänsä salaisuutta. Hän vastasi: Yhtään turhaa askelta en ole ottanut.
Hän oli varmaan älykkönä ei-liikunnallinen, eli liikunnallisuusosiot aivoissa jääneet vähälle kehittymiselle ja luovuusosiot taas vallanneet alaa.
Olemme erilaisia ja kaikki hyviä.