Lue keskustelun säännöt.
En halua puhua miehelle mitään, koska se on raskas ihminen.
25.03.2023 |
Onko muita, jotka ei jaksa enää ottaa puheeksi mitään uutista, näyttää videota tai ylipäätään aloittaa keskustelua, koska lähes kaikesta seuraa väittely ja kovaääninen monologi? Haluaisin joskus nauraa yhdessä jollekin tyhmälle jutulle, mutta ei. Se käännetään väkisin siihen, että tässä on nyt paljon laajempi, poliittisempi asia käsittelyssä, en saa puheenvuoroa, joudun puolustautumaan jne. Ja silloin kaduttaa ihan kunnolla, että ylipäätään avasin suuni. Se meuhkaaminen ja ränttääminen on niin uuvuttavaa. Miehen mielestä se on normaalia keskustelua. Sitten kun ajan kanssa kuormitun liikaa ja sanon taas etten jaksa enää, pakkaan kamani ja lähden koska en ilmiselvästi sovellu parisuhteeseen, alkaa se panikointi ja poru.
Kommentit (129)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo tämä on tuttu kuvio.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Kerro nyt tähän ja samalla itsellesi, miksi olet edelleen miehen kanssa? Kohtalo heitti teidät yhteen ja tehtäväsi on pysyä siinä kuin iilimato?
En tiedä. Traumaattinen lapsuus ja neurokirjoasiat näyttelevät varmasti jotain roolia tässä. Olen yrittänyt lähteä toistakymmentä kertaa, mutta aina minuun ripustaudutaan ja voimat viedään. Uhkailua, uhriutumista, you name it. Ja tiedän, että se on minäongelma.
Ap
Tähän haluaisin sanoa että vaikka on trauma ja neurotaustaa, siltikään et ole vastuussa siitä miten toiset ihmiset sinua kohtelevat.
Itsellä on trauma lapsuudesta ja luultavasti c-ptsd ja sitä suuremmalla syyllä minun on hartiavoimin pidettävä itseni erossa ap:n miehen kaltaisista ihmisistä ja suhteista heidän kanssaan. Alan välittömästi voida huonosti, kun taas toisenlaisessa seurassa pysyn tasapainossa. Ap:n taistelutahto uinuu vielä. Kun itsesuojeluvaisto herää, mies lentää kuin leppäkeihäs.
Näin on. Jostain syystä ne ihmiset joilla on vallanhalua ja tarve alistaa toista ihmistä, hakeutuu seuraani kuin yökkönen lamppuun. Se on oikeasti surullista, molemminpuolin. Kuten sanoit, ap.n taistelutahto on vielä nukkumassa, toivottavasti herää pian.
Maailma on täynnä katkeria eksiä jotka koettavat hankaloittaa entistensä elämää. Jos oikeasti rakastaa toista ihmistä, sen pitää antaa mennä. Muu on vihaa ja katkeruutta. Sellainen ihminen ei voi rakastaa joka koettaa lyödä ihmistä jota väittää rakastavansa.
Kyllä. Niitä hyväksikäyttäjiä ja vallanhaluisia tyyppejä liimautuu minuunkin. Olen alkanut tunnistaa heidät paremmin ja paremmin ja kun silmät ihmiseen ovat auki, se on goodbye. Jokaisella on oikeus mokata jotain (rajansa tietysti nollatoleranssimokille). Jatko paljastaa ihmisen ja jatkon määrittää, miten moka käsitellään.
Ap kuvittelee vielä saavansa mieheltä jotain tai ei tajua, että hänen elämänsä on hänen elämänsä, eikä ole minkään valtakunnan velvollisuutta pysyä miehen rinnalla, edes avioliitossa, jos mies on kuvaillun kaltainen.
Välillä ymmärrys siitä, että elämäni on minun, herää. Jostain syystä se katoaa ja iskee epätoivo. Tajuan, että petän itseni niinkuin aina. Että minulta puuttuu kyky toimia itseni parhaaksi.
Tai voimat imetään musta ja jalat lakkaa kantamasta.
Ap
Väittelyhän on parasta! Se pitää vain osata lopettaa ennen riitaa.
Kaikki eivät jaa punaviher-agendaa mukisematta. Se voi aiheuttaa ristiriitoja suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Kerro nyt tähän ja samalla itsellesi, miksi olet edelleen miehen kanssa? Kohtalo heitti teidät yhteen ja tehtäväsi on pysyä siinä kuin iilimato?
En tiedä. Traumaattinen lapsuus ja neurokirjoasiat näyttelevät varmasti jotain roolia tässä. Olen yrittänyt lähteä toistakymmentä kertaa, mutta aina minuun ripustaudutaan ja voimat viedään. Uhkailua, uhriutumista, you name it. Ja tiedän, että se on minäongelma.
Ap
Tähän haluaisin sanoa että vaikka on trauma ja neurotaustaa, siltikään et ole vastuussa siitä miten toiset ihmiset sinua kohtelevat.
Itsellä on trauma lapsuudesta ja luultavasti c-ptsd ja sitä suuremmalla syyllä minun on hartiavoimin pidettävä itseni erossa ap:n miehen kaltaisista ihmisistä ja suhteista heidän kanssaan. Alan välittömästi voida huonosti, kun taas toisenlaisessa seurassa pysyn tasapainossa. Ap:n taistelutahto uinuu vielä. Kun itsesuojeluvaisto herää, mies lentää kuin leppäkeihäs.
Näin on. Jostain syystä ne ihmiset joilla on vallanhalua ja tarve alistaa toista ihmistä, hakeutuu seuraani kuin yökkönen lamppuun. Se on oikeasti surullista, molemminpuolin. Kuten sanoit, ap.n taistelutahto on vielä nukkumassa, toivottavasti herää pian.
Maailma on täynnä katkeria eksiä jotka koettavat hankaloittaa entistensä elämää. Jos oikeasti rakastaa toista ihmistä, sen pitää antaa mennä. Muu on vihaa ja katkeruutta. Sellainen ihminen ei voi rakastaa joka koettaa lyödä ihmistä jota väittää rakastavansa.
Kyllä. Niitä hyväksikäyttäjiä ja vallanhaluisia tyyppejä liimautuu minuunkin. Olen alkanut tunnistaa heidät paremmin ja paremmin ja kun silmät ihmiseen ovat auki, se on goodbye. Jokaisella on oikeus mokata jotain (rajansa tietysti nollatoleranssimokille). Jatko paljastaa ihmisen ja jatkon määrittää, miten moka käsitellään.
Ap kuvittelee vielä saavansa mieheltä jotain tai ei tajua, että hänen elämänsä on hänen elämänsä, eikä ole minkään valtakunnan velvollisuutta pysyä miehen rinnalla, edes avioliitossa, jos mies on kuvaillun kaltainen.
Välillä ymmärrys siitä, että elämäni on minun, herää. Jostain syystä se katoaa ja iskee epätoivo. Tajuan, että petän itseni niinkuin aina. Että minulta puuttuu kyky toimia itseni parhaaksi.
Tai voimat imetään musta ja jalat lakkaa kantamasta.Ap
Jonkilaisen kohtalotoverin neuvo:
ennen kuin pääset terapiaan, jätä mies ja aloita self help. Kirjoja on paljon ja Youtube on aivan täynnä hyviä videoita.
Miehestä ei ole sinulle kuin kuormaa ja pahaa oloa. Sisuunnu, nainen! Miksi annat hänen kusta elämäsi?
Vierailija kirjoitti:
Väittelyhän on parasta! Se pitää vain osata lopettaa ennen riitaa.
Se on vähän kuin seksi, eli molempien osapuolien pitäisi haluta sitä yhtä aikaa ja olla kartalla, että nyt väitellään. Sitten pitäisi pystyä myös normaaliin keskusteluun silloin, kun ei väitellä. Muutoin väittely muuttuu toisen provosoinniksi ja henkiseksi manipuloinniksi ja virtuaalisena nyrkkeilysäkkinä käyttämiseksi ja toisen arvon kieltämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInusta väittely ja sarkasmi ovat välineitä, jotka kuuluvat teineille ja nuorille aikuisille. Kun ihminen kehittyy, siirrytään rakentavampiin ja rauhallisempiin metodeihin. Aitoon huumoriin, joka ei tapahdu kenenkään kustannuksella ja on aidosti hyväntuulista, kuten se keskustelukin.
Vierailija kirjoitti:
Väittelyhän on parasta! Se pitää vain osata lopettaa ennen riitaa.
Eli provosoida pahaa aavistamaton uhri ja sitten vetäytyä itse, kun toisen verenpaine alkaa kohota tappiin ja mieliala pilalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Kerro nyt tähän ja samalla itsellesi, miksi olet edelleen miehen kanssa? Kohtalo heitti teidät yhteen ja tehtäväsi on pysyä siinä kuin iilimato?
En tiedä. Traumaattinen lapsuus ja neurokirjoasiat näyttelevät varmasti jotain roolia tässä. Olen yrittänyt lähteä toistakymmentä kertaa, mutta aina minuun ripustaudutaan ja voimat viedään. Uhkailua, uhriutumista, you name it. Ja tiedän, että se on minäongelma.
Ap
Tähän haluaisin sanoa että vaikka on trauma ja neurotaustaa, siltikään et ole vastuussa siitä miten toiset ihmiset sinua kohtelevat.
Itsellä on trauma lapsuudesta ja luultavasti c-ptsd ja sitä suuremmalla syyllä minun on hartiavoimin pidettävä itseni erossa ap:n miehen kaltaisista ihmisistä ja suhteista heidän kanssaan. Alan välittömästi voida huonosti, kun taas toisenlaisessa seurassa pysyn tasapainossa. Ap:n taistelutahto uinuu vielä. Kun itsesuojeluvaisto herää, mies lentää kuin leppäkeihäs.
Näin on. Jostain syystä ne ihmiset joilla on vallanhalua ja tarve alistaa toista ihmistä, hakeutuu seuraani kuin yökkönen lamppuun. Se on oikeasti surullista, molemminpuolin. Kuten sanoit, ap.n taistelutahto on vielä nukkumassa, toivottavasti herää pian.
Maailma on täynnä katkeria eksiä jotka koettavat hankaloittaa entistensä elämää. Jos oikeasti rakastaa toista ihmistä, sen pitää antaa mennä. Muu on vihaa ja katkeruutta. Sellainen ihminen ei voi rakastaa joka koettaa lyödä ihmistä jota väittää rakastavansa.
Kyllä. Niitä hyväksikäyttäjiä ja vallanhaluisia tyyppejä liimautuu minuunkin. Olen alkanut tunnistaa heidät paremmin ja paremmin ja kun silmät ihmiseen ovat auki, se on goodbye. Jokaisella on oikeus mokata jotain (rajansa tietysti nollatoleranssimokille). Jatko paljastaa ihmisen ja jatkon määrittää, miten moka käsitellään.
Ap kuvittelee vielä saavansa mieheltä jotain tai ei tajua, että hänen elämänsä on hänen elämänsä, eikä ole minkään valtakunnan velvollisuutta pysyä miehen rinnalla, edes avioliitossa, jos mies on kuvaillun kaltainen.
Välillä ymmärrys siitä, että elämäni on minun, herää. Jostain syystä se katoaa ja iskee epätoivo. Tajuan, että petän itseni niinkuin aina. Että minulta puuttuu kyky toimia itseni parhaaksi.
Tai voimat imetään musta ja jalat lakkaa kantamasta.Ap
Jalat kantavat kyllä, kun verenimijä on tipautettu matkasta. Tulet yllättymään, miten keveää on ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
MInusta väittely ja sarkasmi ovat välineitä, jotka kuuluvat teineille ja nuorille aikuisille. Kun ihminen kehittyy, siirrytään rakentavampiin ja rauhallisempiin metodeihin. Aitoon huumoriin, joka ei tapahdu kenenkään kustannuksella ja on aidosti hyväntuulista, kuten se keskustelukin.
Aitomatkat oli joskus ääriraskaita. Sain sitten kerran paniikkikohtauksen, koska siellä ei ollut paikkaa paeta. Mies raivosi pää punaisena, jostain asiasta, mikä ei oikein koskenut meitä kumpaakaan. Paitsi ehkä jotenkin marginaalisesti verojen muodossa, en muista tarkasti. Sitten kun siinä itkin ja hyperventiloin, tuli moitteita, ettei mulle voi puhua kuten normaalille ihmiselle. Automonologit melkolailla loppuivat siihen. Mutta viikonloppuaamut on tajuttoman raskaita. Yritän monesti dissota koko aamupalan ajan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kuin ylipaino. Jokainen kuukausi hänen kanssaan on kilo tai pari lisää ja ne pitää sitten "laihduttaa" eli entistä heikentyneempänä lopulta korjata vauriot tai jäädä läskiksi loppuiäkseen. Eli kannattako niitä kiloja ottaa enää kovin montaa, kun kerran tiedostat itsekin miehen haitallisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta väittely ja sarkasmi ovat välineitä, jotka kuuluvat teineille ja nuorille aikuisille. Kun ihminen kehittyy, siirrytään rakentavampiin ja rauhallisempiin metodeihin. Aitoon huumoriin, joka ei tapahdu kenenkään kustannuksella ja on aidosti hyväntuulista, kuten se keskustelukin.
Aitomatkat oli joskus ääriraskaita. Sain sitten kerran paniikkikohtauksen, koska siellä ei ollut paikkaa paeta. Mies raivosi pää punaisena, jostain asiasta, mikä ei oikein koskenut meitä kumpaakaan. Paitsi ehkä jotenkin marginaalisesti verojen muodossa, en muista tarkasti. Sitten kun siinä itkin ja hyperventiloin, tuli moitteita, ettei mulle voi puhua kuten normaalille ihmiselle. Automonologit melkolailla loppuivat siihen. Mutta viikonloppuaamut on tajuttoman raskaita. Yritän monesti dissota koko aamupalan ajan.
Ap
Nyt mä alan epäilemään että olet mun eksän kanssa suhteessa. Hän sai ihan päättömiä raivareita automatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInusta väittely ja sarkasmi ovat välineitä, jotka kuuluvat teineille ja nuorille aikuisille. Kun ihminen kehittyy, siirrytään rakentavampiin ja rauhallisempiin metodeihin. Aitoon huumoriin, joka ei tapahdu kenenkään kustannuksella ja on aidosti hyväntuulista, kuten se keskustelukin.
Näin on huumori vilkkaimmillaan kun ketään ei panetella ja kepeä tunnelma on molemminpuolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta väittely ja sarkasmi ovat välineitä, jotka kuuluvat teineille ja nuorille aikuisille. Kun ihminen kehittyy, siirrytään rakentavampiin ja rauhallisempiin metodeihin. Aitoon huumoriin, joka ei tapahdu kenenkään kustannuksella ja on aidosti hyväntuulista, kuten se keskustelukin.
Aitomatkat oli joskus ääriraskaita. Sain sitten kerran paniikkikohtauksen, koska siellä ei ollut paikkaa paeta. Mies raivosi pää punaisena, jostain asiasta, mikä ei oikein koskenut meitä kumpaakaan. Paitsi ehkä jotenkin marginaalisesti verojen muodossa, en muista tarkasti. Sitten kun siinä itkin ja hyperventiloin, tuli moitteita, ettei mulle voi puhua kuten normaalille ihmiselle. Automonologit melkolailla loppuivat siihen. Mutta viikonloppuaamut on tajuttoman raskaita. Yritän monesti dissota koko aamupalan ajan.
Ap
Nyt mä alan epäilemään että olet mun eksän kanssa suhteessa. Hän sai ihan päättömiä raivareita automatkalla.
Tää saattoi räntätä tunnin putkeen jostain työttömistä tai n4rkkareista tai vastaavasta. Sillai raivoamalla, samalla kun ajaa.
Ja me naiset ollaan vissiin niitä tunteellisia.
Ap
Oho, tunnistan edellisen parisuhteeni kuvauksesta, itseni miehessäsi. Ette ilmeisesti vain oikein sovellu yhteen, huumorintajunne on erilainen, koette ihan eri asiat kepeinä ja vakavina. Turhauttavaa molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Oho, tunnistan edellisen parisuhteeni kuvauksesta, itseni miehessäsi. Ette ilmeisesti vain oikein sovellu yhteen, huumorintajunne on erilainen, koette ihan eri asiat kepeinä ja vakavina. Turhauttavaa molemmille.
No avaa nyt sitten, että mitä huumoria tuollaisessa rattiraivossa on ja miten olisit toivonut toisen sen tunnin olevan? Ei pysty ymmärtää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, tunnistan edellisen parisuhteeni kuvauksesta, itseni miehessäsi. Ette ilmeisesti vain oikein sovellu yhteen, huumorintajunne on erilainen, koette ihan eri asiat kepeinä ja vakavina. Turhauttavaa molemmille.
No avaa nyt sitten, että mitä huumoria tuollaisessa rattiraivossa on ja miten olisit toivonut toisen sen tunnin olevan? Ei pysty ymmärtää...
Rattiraivoista en edes lukenut, mutta aloittajan kuvaus siitä miten menee sanomaan miehelle jotakin mielestään hassua, ja mies aloittaa aiheesta tuohtuneen monologin... Selvästikään mies ei vain yksinkertaisesti käsitä, että mitä hassua koko asiassa on ja pitää sinua aivan jälkeenjääneenä, jos tosissasi sellaista sanot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, tunnistan edellisen parisuhteeni kuvauksesta, itseni miehessäsi. Ette ilmeisesti vain oikein sovellu yhteen, huumorintajunne on erilainen, koette ihan eri asiat kepeinä ja vakavina. Turhauttavaa molemmille.
No avaa nyt sitten, että mitä huumoria tuollaisessa rattiraivossa on ja miten olisit toivonut toisen sen tunnin olevan? Ei pysty ymmärtää...
Rattiraivoista en edes lukenut, mutta aloittajan kuvaus siitä miten menee sanomaan miehelle jotakin mielestään hassua, ja mies aloittaa aiheesta tuohtuneen monologin... Selvästikään mies ei vain yksinkertaisesti käsitä, että mitä hassua koko asiassa on ja pitää sinua aivan jälkeenjääneenä, jos tosissasi sellaista sanot.
Ei. Jos näytän videon, jossa on tiktok-logo, provosoituu tämä siitä ja alkaa meuhkaamaan Kiinan vaarallisuudesta. Mutta sinä kuulostat kyllä miestäni pahemmalta. Se sentään Ei pidä minua jälkeenjääneenä vaikka eri mieltä oltaisiinkin. Yöks.
Ap
Kyllä. Niitä hyväksikäyttäjiä ja vallanhaluisia tyyppejä liimautuu minuunkin. Olen alkanut tunnistaa heidät paremmin ja paremmin ja kun silmät ihmiseen ovat auki, se on goodbye. Jokaisella on oikeus mokata jotain (rajansa tietysti nollatoleranssimokille). Jatko paljastaa ihmisen ja jatkon määrittää, miten moka käsitellään.
Ap kuvittelee vielä saavansa mieheltä jotain tai ei tajua, että hänen elämänsä on hänen elämänsä, eikä ole minkään valtakunnan velvollisuutta pysyä miehen rinnalla, edes avioliitossa, jos mies on kuvaillun kaltainen.