Lue keskustelun säännöt.
En halua puhua miehelle mitään, koska se on raskas ihminen.
25.03.2023 |
Onko muita, jotka ei jaksa enää ottaa puheeksi mitään uutista, näyttää videota tai ylipäätään aloittaa keskustelua, koska lähes kaikesta seuraa väittely ja kovaääninen monologi? Haluaisin joskus nauraa yhdessä jollekin tyhmälle jutulle, mutta ei. Se käännetään väkisin siihen, että tässä on nyt paljon laajempi, poliittisempi asia käsittelyssä, en saa puheenvuoroa, joudun puolustautumaan jne. Ja silloin kaduttaa ihan kunnolla, että ylipäätään avasin suuni. Se meuhkaaminen ja ränttääminen on niin uuvuttavaa. Miehen mielestä se on normaalia keskustelua. Sitten kun ajan kanssa kuormitun liikaa ja sanon taas etten jaksa enää, pakkaan kamani ja lähden koska en ilmiselvästi sovellu parisuhteeseen, alkaa se panikointi ja poru.
Kommentit (129)
[/quote]
Jos et vielä ole tajunnut, olet narsistin lähde. Hän imee sinut täysin kuiviin ja korvaa uudella. On jo korvannut tietyllä lailla, heillä on aina useita lähteitä eikä ole kiintynyt aidosti kehenkään eikä välitä. Olet hänelle käyttöesine, joka kuluu koko ajan ja jonka uutuudenviehätys on katoavaista.
Pekasta itsesi, kuten vaistosi sinulle kertovat. Mies ei tule sinua koskaan säälimään vaan ankkuroi sinut pohjaan, pahoinvoinnin meren pohjaan.[/quote]
Me ollaan oltu kauan yhdessä, teineistä asti. Ei tuo ole kuin töissä tai kotona. Tilaa on vain minulle, joka ahdistaa. Ei sosialisoi juurikaan muiden kanssa. Ei harrasta kuin tietokonepelejä. Keräilee kalastusvälineitä joita ei käytä. Sillä ei ole ihailijoita, on itsekin sitä mieltä että on "vaikea ihminen".
On sitä mieltä että narsistisia piirteitä omaa, jotka kausittain puskee päälle. Haluaisin oikeasti yksinkertaistaa ongelman ja nimetä narsistiksi, mutta tuolla on liikaa itsereflektiokykyä ja muita ominaisuuksia, jotka puhuu sitä vastaan. Sillä on traumaa, tunnetasolla epäkypsät vanhemmat jne. Se on minusta läheisriippuvainen. En puolustele kuitenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olet läheisriippuvainen, kun et lähde.
Vierailija kirjoitti:
Hän, ei se.
Näillä nurkin jossa itse asun, ei puhuta kirjakieltä. Mää, sää, se, toi jne. En välitä kirjoittaa nyt kirjakielellä, koska ei ole asiatekstiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olet läheisriippuvainen, kun et lähde.
Totta, haen terapiaa siihen, mutta en löydä Kelan hyväksymää. Kaikki on ylityöllistettyjä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei tuossa teidän parisuhteessanne ole mitään järkeä kummaltakaan puolelta. Jollei teillä ole halua ja kykyä parantaa suhdettanne, niin on oikeasti parempi lähteä kuin vain uhkailla.
Onkohan maailmassa montakaan, jotka oikeasti sopivat parisuhteeseen samaan asuntoon kenenkään kanssa. Nykyisellä elämänkokemuksella ajattelen, että todennäköisesti ei.
- sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samanlaista, kuin ap:llä.
Olen tajunnut, että me miehen kanssa saadaan toisistamme ne huonot puolet esiin, mutta siltikään mies ei halua erota. Ollaan siis jo vanha pariskunta.
Alkuun asuttiin paljon töiden vuoksi eri paikkakunnilla ja silloin ei asiaa niinkään huomannut, mutta kun alettiin olemaan jatkuvasti yhdessä, riitaa tuli ihan tavallisista asioista, kun mies väänsä minun sanomiset ihan kummaksi. Tajusin, että me ei vaan ymmärretä toisiamme.
Oikeasti joitakin ihmisiä ymmärtää siitä puolesta sanasta, mutta meillä kaikki ymmäsrretään kai väärin, koska aina tulee sanaharkkaa.
Nykyään en hirveästi miehelle puhu, myöntelen vaan, koska jos sanon oman mielipiteen mies lähes suuttuu ja alkaa jankuttamaan. Välillä sanon miehelle, että mehän ollaan tuosta asiasta samaa mieltä, mutta silti mies vaan jatkaa jankkaamista :D
Alkuun luuklin, että vika on minussa, mutta aikojen saatossa olen huomannut, että mies on huonoissa väleissä vähän joka suuntaan ja haukkuu ihmisiä siitä, miten hankalia ne on. Itsessä ei tietenkään mitään vikaa, vaikka osaa sanoa rumasti kaikille.
Riitelee kaupoissa ja virastoissa ja joka paikassa missä vaan on muita ihmisiä.
Itse tulen toimeen aina ihmisten kanssa , mutta mies on näköjään ainoa, jonka kanssa ei synkkaa.
Olen yrittänyt puhua miehelle monet kerrat, että meille molemmille ero olisi hyvä ratkaisu ja molemmilla olisi mahdollisuus löyttää joku sellainen, jonka kanssa tulee toimeen tai elää mukavaa elämää yksin.
Mies on kuitenkin sosiaalinen, eikä ilmeisesti kestä ajatusta jäädä yksin. Minä taas olen introvertti ja nautin yksin olemisesta.
Elämä menee kyllä näinkin, kun ei pahemmin miehen kanssa kommunikoi. Miestä ei luultavasti haittaa, vaikka en puhukkaan mitään, luulee luultavasti, että olen harvinaisen harvasanainen ihminen :D
Vierailija kirjoitti:
Onkohan maailmassa montakaan, jotka oikeasti sopivat parisuhteeseen samaan asuntoon kenenkään kanssa. Nykyisellä elämänkokemuksella ajattelen, että todennäköisesti ei.
- sivusta
Itse olen aikalailla samaa mieltä. Tuntuu, että tässä ei ole paljoa mitään, mitä jäisin kaipaamaan. Arjen tapahtumien jakamisessakin on suuri riski, että siitä tulee väittely. Omien rajojen vetämisestä tule konfrontaatio. Sitten, kun ilmoitan etten enää aio vetää rajoja vaan koitan sietää, (koska niistä seuraa riita joka tuntuu vielä pahemmalta), siitäkin tulee riita, koska eihän toinen voi tietää tekevänsä väärin, jos ei kerro. Ja se on silloin minun vikani ja olen passiivisagressiivinen.
Väittelyä, vääntämistä. Haluan vain rauhaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet läheisriippuvainen, kun et lähde.
Totta, haen terapiaa siihen, mutta en löydä Kelan hyväksymää. Kaikki on ylityöllistettyjä.
Ap
Aloita oma toipuminen jo heti. Lähtemällä. Pitkität ja syvennät vauriota jäämällä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samanlaista, kuin ap:llä.
Olen tajunnut, että me miehen kanssa saadaan toisistamme ne huonot puolet esiin, mutta siltikään mies ei halua erota. Ollaan siis jo vanha pariskunta.
Alkuun asuttiin paljon töiden vuoksi eri paikkakunnilla ja silloin ei asiaa niinkään huomannut, mutta kun alettiin olemaan jatkuvasti yhdessä, riitaa tuli ihan tavallisista asioista, kun mies väänsä minun sanomiset ihan kummaksi. Tajusin, että me ei vaan ymmärretä toisiamme.
Oikeasti joitakin ihmisiä ymmärtää siitä puolesta sanasta, mutta meillä kaikki ymmäsrretään kai väärin, koska aina tulee sanaharkkaa.
Nykyään en hirveästi miehelle puhu, myöntelen vaan, koska jos sanon oman mielipiteen mies lähes suuttuu ja alkaa jankuttamaan. Välillä sanon miehelle, että mehän ollaan tuosta asiasta samaa mieltä, mutta silti mies vaan jatkaa jankkaamista :D
Alkuun luuklin, että vika on minussa, mutta aikojen saatossa olen huomannut, että mies on huonoissa väleissä vähän joka suuntaan ja haukkuu ihmisiä siitä, miten hankalia ne on. Itsessä ei tietenkään mitään vikaa, vaikka osaa sanoa rumasti kaikille.
Riitelee kaupoissa ja virastoissa ja joka paikassa missä vaan on muita ihmisiä.
Itse tulen toimeen aina ihmisten kanssa , mutta mies on näköjään ainoa, jonka kanssa ei synkkaa.
Olen yrittänyt puhua miehelle monet kerrat, että meille molemmille ero olisi hyvä ratkaisu ja molemmilla olisi mahdollisuus löyttää joku sellainen, jonka kanssa tulee toimeen tai elää mukavaa elämää yksin.
Mies on kuitenkin sosiaalinen, eikä ilmeisesti kestä ajatusta jäädä yksin. Minä taas olen introvertti ja nautin yksin olemisesta.
Elämä menee kyllä näinkin, kun ei pahemmin miehen kanssa kommunikoi. Miestä ei luultavasti haittaa, vaikka en puhukkaan mitään, luulee luultavasti, että olen harvinaisen harvasanainen ihminen :D
Eroon riittää oma halu. Ei kannata viettää elämäänsä panttivankina.
Kirjoita ylös, millaisen elämän haluaisit. Sitten kirjoita mitä siitä listalta on elämässäsi nyt. Sitten kirjoita mitä epätoivottuja asioita elämässäsi on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tapauksessa kyse voi olla yksinkertaisesti erilaisista kommunikaatiotyyleistä. Toiset ovat intensiivisempiä keskustelijoita, ja jos aihe herättää mitä tahansa tunteita, niin volyymi nousee. Toiset taas kokevat tällaisen tyylin epämiellyttäväksi väittelyksi. Tällaisellakin yhdistelmällä voi silti saada aikaan toimivan parisuhteen, jos molemmat osapuolet ovat valmiita joustamaan ja hakemaan kompromissia, ja myös ymmärtävät toisen tyyliä ja mitä se kertoo. Jos taas ymmärrystä ei löydy, voi mennä hankalaksi.
No niin, reaaliaikainen esimerkki: sanoin äsken, että elisa on laittanut sähköpostilaskut maksullisiksi. Kerroin tämän siksi, että tietäisi asiasta, joka koskee nyt häntä itseään. Alkoi kiihtynyt ja kovaääninen yhteiskunnallinen ja poliittinen meuhkaaminen. Halusin vaan että tietää.
Nyt päätä ja rintaa särkee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapauksessa kyse voi olla yksinkertaisesti erilaisista kommunikaatiotyyleistä. Toiset ovat intensiivisempiä keskustelijoita, ja jos aihe herättää mitä tahansa tunteita, niin volyymi nousee. Toiset taas kokevat tällaisen tyylin epämiellyttäväksi väittelyksi. Tällaisellakin yhdistelmällä voi silti saada aikaan toimivan parisuhteen, jos molemmat osapuolet ovat valmiita joustamaan ja hakemaan kompromissia, ja myös ymmärtävät toisen tyyliä ja mitä se kertoo. Jos taas ymmärrystä ei löydy, voi mennä hankalaksi.
Vaikka ymmärtäisin ja ymmärtäisin, se ei lakkaa kuormittamasta. Se tuntuu pakokauhuna ja fyysisenä kipuna. Hakeuduin ennen pois tilanteesta, toiseen huoneeseen, oven taakse jne mutta vessa on ainoa mihin mua ei seurata. Ei kukaan voi olla niin tunteellinen, että lähes jokaikinen asia aiheuttaa tunnekuohuja.
Siinäpä onkin yksi syy, etten enää haluaisi olla miesten kanssa missään läheisissä tekemisissä. Ne on liian tunteellisia, kaipaavat äitiä ja terapeuttia, kokkia ja kodinhoitajaa. Jotakuta, jota voi epäillä ja syyllistää jos on oma pipo hukassa. Mies haluaa pariterapiaan kyllä, mulle on ihan sama. Voin mennä. Mutta ei se muuta sitä, mitä koen. Itse halusin sinne jo vuosia ja vuosia sitten, mutta silloin terapia oli kuulemma idiooteille jotka ei osaa keskenään sopia asioista. Nyt kun olen itse uupunut, motivaatio on poissa, on eri ääni kellossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan. Ja mulla kävi baarissa kerran niin että vedettiin penkki alta kun naisena menin pöytään missä miehiä. Okei oli vähän tai enemmänkin viinaksia otettu. Hyväntahtoinen sokellukseni sai täys tyrmäyksen. Ja kaljat vielä sen lisäksi päälle.
Kuvottava lapsellinen temppu. Suorastaan tulee oks ennus tuollaisista luu.. sereista. Halkeen raivosta. Pysykää naiset kaukana tollasista porukoista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samanlaista, kuin ap:llä.
Olen tajunnut, että me miehen kanssa saadaan toisistamme ne huonot puolet esiin, mutta siltikään mies ei halua erota. Ollaan siis jo vanha pariskunta.
Alkuun asuttiin paljon töiden vuoksi eri paikkakunnilla ja silloin ei asiaa niinkään huomannut, mutta kun alettiin olemaan jatkuvasti yhdessä, riitaa tuli ihan tavallisista asioista, kun mies väänsä minun sanomiset ihan kummaksi. Tajusin, että me ei vaan ymmärretä toisiamme.
Oikeasti joitakin ihmisiä ymmärtää siitä puolesta sanasta, mutta meillä kaikki ymmäsrretään kai väärin, koska aina tulee sanaharkkaa.
Nykyään en hirveästi miehelle puhu, myöntelen vaan, koska jos sanon oman mielipiteen mies lähes suuttuu ja alkaa jankuttamaan. Välillä sanon miehelle, että mehän ollaan tuosta asiasta samaa mieltä, mutta silti mies vaan jatkaa jankkaamista :D
Alkuun luuklin, että vika on minussa, mutta aikojen saatossa olen huomannut, että mies on huonoissa väleissä vähän joka suuntaan ja haukkuu ihmisiä siitä, miten hankalia ne on. Itsessä ei tietenkään mitään vikaa, vaikka osaa sanoa rumasti kaikille.
Riitelee kaupoissa ja virastoissa ja joka paikassa missä vaan on muita ihmisiä.
Itse tulen toimeen aina ihmisten kanssa , mutta mies on näköjään ainoa, jonka kanssa ei synkkaa.
Olen yrittänyt puhua miehelle monet kerrat, että meille molemmille ero olisi hyvä ratkaisu ja molemmilla olisi mahdollisuus löyttää joku sellainen, jonka kanssa tulee toimeen tai elää mukavaa elämää yksin.
Mies on kuitenkin sosiaalinen, eikä ilmeisesti kestä ajatusta jäädä yksin. Minä taas olen introvertti ja nautin yksin olemisesta.
Elämä menee kyllä näinkin, kun ei pahemmin miehen kanssa kommunikoi. Miestä ei luultavasti haittaa, vaikka en puhukkaan mitään, luulee luultavasti, että olen harvinaisen harvasanainen ihminen :D
Siis et halua olla nykyisen miehesi kanssa, mutta et eroa koska mies ei halua erota?
SINÄ sen päätät missä ja kenen kanssa asut. Nyt olet päättänyt jumittaa aloillasi.
Vierailija kirjoitti:
En halua puhua miehelle mitään, koska se on raskas ihminen.
Se? Siinä on asennetta, sisko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua puhua miehelle mitään, koska se on raskas ihminen.
Se? Siinä on asennetta, sisko!
I said what I said. Puhutko aina kirjakieltä, kirjoitatko pelkkää asiatekstiä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko mies ylipainoinen?
Näkyykö kehitysvammasi päällepäin?
Lempatkaa ne narsistiset miehet menemään, uutta uhria etsimään. Meitä on siis tässä ketjussa ainakin kaksi, jotka ovat muuttaneet erilleen parin kk jälkeen, kun mies paljasti todellisen luontonsa muuton jälkeen. Elämäni parhaita päätöksiä! Näkymätön voi olla mielummin yksinasujana kuin suhteessa. Niitä monologeja ei vaan jaksa. Ja on ihana saada elinvoimansa takaisin!