En halua puhua miehelle mitään, koska se on raskas ihminen.
Onko muita, jotka ei jaksa enää ottaa puheeksi mitään uutista, näyttää videota tai ylipäätään aloittaa keskustelua, koska lähes kaikesta seuraa väittely ja kovaääninen monologi? Haluaisin joskus nauraa yhdessä jollekin tyhmälle jutulle, mutta ei. Se käännetään väkisin siihen, että tässä on nyt paljon laajempi, poliittisempi asia käsittelyssä, en saa puheenvuoroa, joudun puolustautumaan jne. Ja silloin kaduttaa ihan kunnolla, että ylipäätään avasin suuni. Se meuhkaaminen ja ränttääminen on niin uuvuttavaa. Miehen mielestä se on normaalia keskustelua. Sitten kun ajan kanssa kuormitun liikaa ja sanon taas etten jaksa enää, pakkaan kamani ja lähden koska en ilmiselvästi sovellu parisuhteeseen, alkaa se panikointi ja poru.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet läheisriippuvainen, kun et lähde.
Totta, haen terapiaa siihen, mutta en löydä Kelan hyväksymää. Kaikki on ylityöllistettyjä.
Ap
Anazon audible trial 0e. Codependency, walking on eggshells, exit. Peruuta ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet läheisriippuvainen, kun et lähde.
Totta, haen terapiaa siihen, mutta en löydä Kelan hyväksymää. Kaikki on ylityöllistettyjä.
Ap
Anazon audible trial 0e. Codependency, walking on eggshells, exit. Peruuta ajoissa.
Kiitokset, joitakin kirjoja olen kuunnellut, mutta tämän aion laittaa nyt kuunteluun.
Ap
Nyt kuule otat vastuun itsestäsi ja jätät sen miehen. Piste. Blokkaat kaikissa kanavissa, kun tulee ruikuttamaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
No niin, reaaliaikainen esimerkki: sanoin äsken, että elisa on laittanut sähköpostilaskut maksullisiksi. Kerroin tämän siksi, että tietäisi asiasta, joka koskee nyt häntä itseään. Alkoi kiihtynyt ja kovaääninen yhteiskunnallinen ja poliittinen meuhkaaminen. Halusin vaan että tietää.
Nyt päätä ja rintaa särkee.
Ap
Mitäpä jos aloittaisit sen pakkaamisen nyt.
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapauksessa kyse voi olla yksinkertaisesti erilaisista kommunikaatiotyyleistä. Toiset ovat intensiivisempiä keskustelijoita, ja jos aihe herättää mitä tahansa tunteita, niin volyymi nousee. Toiset taas kokevat tällaisen tyylin epämiellyttäväksi väittelyksi. Tällaisellakin yhdistelmällä voi silti saada aikaan toimivan parisuhteen, jos molemmat osapuolet ovat valmiita joustamaan ja hakemaan kompromissia, ja myös ymmärtävät toisen tyyliä ja mitä se kertoo. Jos taas ymmärrystä ei löydy, voi mennä hankalaksi.
Vaikka ymmärtäisin ja ymmärtäisin, se ei lakkaa kuormittamasta. Se tuntuu pakokauhuna ja fyysisenä kipuna. Hakeuduin ennen pois tilanteesta, toiseen huoneeseen, oven taakse jne mutta vessa on ainoa mihin mua ei seurata. Ei kukaan voi olla niin tunteellinen, että lähes jokaikinen asia aiheuttaa tunnekuohuja.
Siinäpä onkin yksi syy, etten enää haluaisi olla miesten kanssa missään läheisissä tekemisissä. Ne on liian tunteellisia, kaipaavat äitiä ja terapeuttia, kokkia ja kodinhoitajaa. Jotakuta, jota voi epäillä ja syyllistää jos on oma pipo hukassa. Mies haluaa pariterapiaan kyllä, mulle on ihan sama. Voin mennä. Mutta ei se muuta sitä, mitä koen. Itse halusin sinne jo vuosia ja vuosia sitten, mutta silloin terapia oli kuulemma idiooteille jotka ei osaa keskenään sopia asioista. Nyt kun olen itse uupunut, motivaatio on poissa, on eri ääni kellossa.
Ap
Tutustu narsismiin. Olet aina ollut narsistimiesten kanssa, et normaalien. Ja ennen toipumistasi ei tosiaan kannata olla yhdenkään miehen kanssa. Toivuttuasi voit löytää normaalin.
Narsistin uhrin elinkaaresi lähestyy loppupistettään. Alat olla loppuunkaluttu.
Kun kerran itsekin tiedostat asiat noin selvästi niin lähde nyt ihmeessä menemään. Et sinä mitään mitalia tai palkintoa tule saamaan jäämisestäsi. Et mieheltä etkä keneltäkään muultakaan.
Onkohan miehesi masentunut? Meillä on välillä samankaltaisia jaksoja, jolloin mies on todella raskasta seuraa ja valittaa kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Kerro nyt tähän ja samalla itsellesi, miksi olet edelleen miehen kanssa? Kohtalo heitti teidät yhteen ja tehtäväsi on pysyä siinä kuin iilimato?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Kerro nyt tähän ja samalla itsellesi, miksi olet edelleen miehen kanssa? Kohtalo heitti teidät yhteen ja tehtäväsi on pysyä siinä kuin iilimato?
En tiedä. Traumaattinen lapsuus ja neurokirjoasiat näyttelevät varmasti jotain roolia tässä. Olen yrittänyt lähteä toistakymmentä kertaa, mutta aina minuun ripustaudutaan ja voimat viedään. Uhkailua, uhriutumista, you name it. Ja tiedän, että se on minäongelma.
Ap
Miksi olet sellaisen miehen kanssa jonka kanssa ei voi keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Kerro nyt tähän ja samalla itsellesi, miksi olet edelleen miehen kanssa? Kohtalo heitti teidät yhteen ja tehtäväsi on pysyä siinä kuin iilimato?
En tiedä. Traumaattinen lapsuus ja neurokirjoasiat näyttelevät varmasti jotain roolia tässä. Olen yrittänyt lähteä toistakymmentä kertaa, mutta aina minuun ripustaudutaan ja voimat viedään. Uhkailua, uhriutumista, you name it. Ja tiedän, että se on minäongelma.
Ap
Keskiverrosti ero toksisesta suhteesta ottaa seitsemän yritystä. Jostain syystä sinulla vähän enemmän. Olen eronnut kaksi kertaa narsistista. Suosittelen, että päätät asian yksin ja ilmoitusluontoisesti vain lähdet. Ei mitään keskusteluja enää siinä vaiheessa, koska mies olisi jo muuttunut, jos haluaisi muuttua. Sinä aiot muuttaa itseäsi, terapia jne, mutta et pysty aitoon kasvuun tuossa suhteessa etkä kehittymään omalla potentiaalillasi.
Koska et edes halua olla miehen kanssa, eroa, hyvä ihminen.
Kyllä, mutta eri syystä. Sen sijaan pariin kaveriin on välit viilenneet kun heidän kanssaan ei enää voinut puhua mistään kuten normaalit ihmiset, vaan joka kerta kaveri haki vastakkainasettelua ja riitaa, jota hän kutsui keskusteluksi, ja minä vänkäämiseksi ja tahalliseksi inttämiseksi.
En jaksa puhua miehelleni koska en saa keskustelua aikaiseksi. Ja tällä tarkoitan keskustelua, en koskaan riitelemistä. Viimeksi eilen väin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapauksessa kyse voi olla yksinkertaisesti erilaisista kommunikaatiotyyleistä. Toiset ovat intensiivisempiä keskustelijoita, ja jos aihe herättää mitä tahansa tunteita, niin volyymi nousee. Toiset taas kokevat tällaisen tyylin epämiellyttäväksi väittelyksi. Tällaisellakin yhdistelmällä voi silti saada aikaan toimivan parisuhteen, jos molemmat osapuolet ovat valmiita joustamaan ja hakemaan kompromissia, ja myös ymmärtävät toisen tyyliä ja mitä se kertoo. Jos taas ymmärrystä ei löydy, voi mennä hankalaksi.
Vaikka ymmärtäisin ja ymmärtäisin, se ei lakkaa kuormittamasta. Se tuntuu pakokauhuna ja fyysisenä kipuna. Hakeuduin ennen pois tilanteesta, toiseen huoneeseen, oven taakse jne mutta vessa on ainoa mihin mua ei seurata. Ei kukaan voi olla niin tunteellinen, että lähes jokaikinen asia aiheuttaa tunnekuohuja.
Siinäpä onkin yksi syy, etten enää haluaisi olla miesten kanssa missään läheisissä tekemisissä. Ne on liian tunteellisia, kaipaavat äitiä ja terapeuttia, kokkia ja kodinhoitajaa. Jotakuta, jota voi epäillä ja syyllistää jos on oma pipo hukassa. Mies haluaa pariterapiaan kyllä, mulle on ihan sama. Voin mennä. Mutta ei se muuta sitä, mitä koen. Itse halusin sinne jo vuosia ja vuosia sitten, mutta silloin terapia oli kuulemma idiooteille jotka ei osaa keskenään sopia asioista. Nyt kun olen itse uupunut, motivaatio on poissa, on eri ääni kellossa.
Ap
Tän olen myös huomannut. Koetin deittailla vielä muutaman deitin eron jälkeen, miehet etsivät jotakuta lammasta, mitä vähemmän on itsellä sanottavaa, sen paremmin mies haluaa parisuhteeseen.
Se, minkä olen huomannut miehissä on, että jos mies haluaa pariterapiaan, he haluavat että terapeutti sanoo että naisessa on vikaa.
Tottakai miehet pystyvät itsereflektioon jossain määrin, toki se voi siltä näyttää ja hetkellisestihän miehet pystyvät ulottumaan oman napansa ulkopuolelle, mutta näkyykö se pitkällä tähtäimellä? Ei. Eihän se suoranaista narsismia ole, mutta miehissä on narsistisia piirteitä todella paljon. En tiedä johtuuko se kasvatustavasta mitä on harrastettu 30-50 vuotta sitten vai mikä riivaa.
Esimerkiksi tänäänkin, kävelin kauppakassien kanssa ja ylitin suojatietä. Noin 50-vuotias mies todella piittaamattomasti melkein ajoi ylitse ja pui nyrkkiään minulle. Ilmeisesti hän ajatteli että suojatie on keilahalli, kovimmin kolisee ne jotka kaatuvat. Eikä kyse ollut siitä että astuin alle, hän näki minut kun kävelin suojatiellä mutta kaasutti vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Kerro nyt tähän ja samalla itsellesi, miksi olet edelleen miehen kanssa? Kohtalo heitti teidät yhteen ja tehtäväsi on pysyä siinä kuin iilimato?
En tiedä. Traumaattinen lapsuus ja neurokirjoasiat näyttelevät varmasti jotain roolia tässä. Olen yrittänyt lähteä toistakymmentä kertaa, mutta aina minuun ripustaudutaan ja voimat viedään. Uhkailua, uhriutumista, you name it. Ja tiedän, että se on minäongelma.
Ap
Tähän haluaisin sanoa että vaikka on trauma ja neurotaustaa, siltikään et ole vastuussa siitä miten toiset ihmiset sinua kohtelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Kerro nyt tähän ja samalla itsellesi, miksi olet edelleen miehen kanssa? Kohtalo heitti teidät yhteen ja tehtäväsi on pysyä siinä kuin iilimato?
En tiedä. Traumaattinen lapsuus ja neurokirjoasiat näyttelevät varmasti jotain roolia tässä. Olen yrittänyt lähteä toistakymmentä kertaa, mutta aina minuun ripustaudutaan ja voimat viedään. Uhkailua, uhriutumista, you name it. Ja tiedän, että se on minäongelma.
Ap
Tähän haluaisin sanoa että vaikka on trauma ja neurotaustaa, siltikään et ole vastuussa siitä miten toiset ihmiset sinua kohtelevat.
Itsellä on trauma lapsuudesta ja luultavasti c-ptsd ja sitä suuremmalla syyllä minun on hartiavoimin pidettävä itseni erossa ap:n miehen kaltaisista ihmisistä ja suhteista heidän kanssaan. Alan välittömästi voida huonosti, kun taas toisenlaisessa seurassa pysyn tasapainossa. Ap:n taistelutahto uinuu vielä. Kun itsesuojeluvaisto herää, mies lentää kuin leppäkeihäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette aivan liian erilaisia ihmisiä. Tyypillistä teininä aloitetuille suhteille.
Miehellesi sopisi älyllisesti suuntautunut nainen, jonka kanssa voi käydä kiihkeitä keskusteluja mistä tahansa ajankohtaisaiheesta. Molemmat tuovat pöytään laajan yleissivistyksensä, jolla väritetään ja saadaan kontekstia kuhunkin aiheeseen.
Olet väärä nainen miehellesi, ja hän on väärä mies sinulle.
Minä haluaisin keskustella kulttuurista, taiteesta, kirjallisuudesta, muustakin kuin sotahistoriasta, mutta mies ei niistä paljoakaan ymmärrä. Näistäkin haluaisin keskustella muuten, kuin huutamalla. Yleissivistykseni on miestä laajempi, se on vain totuus. Mies keskittyy räyhäämään teknologian ja muun maailman kehityksestä (ennen oli kaikki paremmin), kelarotista jne.
Hänkö on meistä se älykkö?
Ap
Kerro nyt tähän ja samalla itsellesi, miksi olet edelleen miehen kanssa? Kohtalo heitti teidät yhteen ja tehtäväsi on pysyä siinä kuin iilimato?
En tiedä. Traumaattinen lapsuus ja neurokirjoasiat näyttelevät varmasti jotain roolia tässä. Olen yrittänyt lähteä toistakymmentä kertaa, mutta aina minuun ripustaudutaan ja voimat viedään. Uhkailua, uhriutumista, you name it. Ja tiedän, että se on minäongelma.
Ap
Tähän haluaisin sanoa että vaikka on trauma ja neurotaustaa, siltikään et ole vastuussa siitä miten toiset ihmiset sinua kohtelevat.
Itsellä on trauma lapsuudesta ja luultavasti c-ptsd ja sitä suuremmalla syyllä minun on hartiavoimin pidettävä itseni erossa ap:n miehen kaltaisista ihmisistä ja suhteista heidän kanssaan. Alan välittömästi voida huonosti, kun taas toisenlaisessa seurassa pysyn tasapainossa. Ap:n taistelutahto uinuu vielä. Kun itsesuojeluvaisto herää, mies lentää kuin leppäkeihäs.
Näin on. Jostain syystä ne ihmiset joilla on vallanhalua ja tarve alistaa toista ihmistä, hakeutuu seuraani kuin yökkönen lamppuun. Se on oikeasti surullista, molemminpuolin. Kuten sanoit, ap.n taistelutahto on vielä nukkumassa, toivottavasti herää pian.
Maailma on täynnä katkeria eksiä jotka koettavat hankaloittaa entistensä elämää. Jos oikeasti rakastaa toista ihmistä, sen pitää antaa mennä. Muu on vihaa ja katkeruutta. Sellainen ihminen ei voi rakastaa joka koettaa lyödä ihmistä jota väittää rakastavansa.
Mäkin erosin enkä tasan huoli toista riesaa. Kiltitkin on yhtä rasittavia. Ukko kuin ukko vaatii töitä. Pitää kestitä, hieroa, viihdyttää oman suvun lisäksi ukon sukua, hoitaa lapsia..