Ajatteleeko kukaan muu, että yksinhuoltajana olisi helpompaa kuin liitossa lasten isän kanssa?

Eikös paljon helpompaa olisi jättää myös lapset isälle ja elää tyttönaisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla helpotti elämä kauheasti kun jäin yh:ksi. Siistimpää, rauhallisempaa. Raha-asiatkin helpotti, kun sain suunnitella ne rauhassa, ja niitä ei toisesta päästä kannettu baariin, festareille ja verkkokauppaan.

Tärkeä huomio että yksinhuoltajuus kannattaa myös taloudellisesti.

Jos vielä kerrot, miten yh kannattaa myös taloudellisesti?

Ainoa on lapsilisä, jossa yh-korotus, mutta sekin muutaman kympin, joka menee matkakuluihin, jos lapsi tapaa etävanhempaansa.

Suurin osa yh ei saa mitään tukia ja ne samat tuet ovat kaikkien käytössä.

Mitä jos lukisit koko tarinan?

Tiedän, että elämä olisi helpompaa ilman miestä. Juurikin nämä ketjussa mainitut asiat. Jos itse pyörittää arkea, siivoaa ja huolehtii lasten asiat - ei erotessa muutu kuin talouden tulot ja varallisuus ja yksi kuornittaja vähemmän.

Olen miettinyt, että tämä nyt on se hinta ehjästä perheestä ja siitä että lapset saavat elää molempien vanhempien kanssa. Tietysti harmittaa, että oma miesvalinta ei nyt ollut yhtä hyvä kuin joillain toisilla. Tosin mieheni on erittäin hyvätuloinen ja mahdollistaa hienon kodin yms. Eli silläkin merkitystä. Vaihtaisin kuitenkin rahat samantien siihen, että mies ottaisi osaa perheen arkeen (tuloistaan huolimatta hänen työaikansa on lyhyempi kuin minulla) siten kuin moni hyvä isä tekee.

Mä erosin pari vuotta sitten lasteni isästä ja täytyy sanoa et heti oli paljon helpompaa. Ekan vuoden se pysyi lasten elämässä tapaamalla heitä kerran pari kuussa, nykyään ei enää ollenkaan. Raskasta on, mut silti paljon helpompaa kuin mitä se oli yhdessä asuessa.

En ajattele, että yksin olisi helpompaa vaikka lapset ovat jo teinejä.

Tuo kommenttisi, että lapset olisivat viikossa muutaman tunnin isällään on omituinen. Oletat siis, että lasten isän huoltajuustunnit osuu juuri siihen hetkeen, kun harrastat liikuntaa. Tuleekohan toimimaan. Lähes jokaisella ison ketjun salilla on lapsiparkki. Vie lapset sinne.

Minulla työmatkoihin menee 1.5 h päivässä, joten iltaisin jää aikaa 4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen. Nämä kaikki pitäisi tehdä itse joka arkipäivä, jos minulla ei olisi puolisoa.

Kun mies on toisinaan viikon työreissussa aikataulutettu arki on vieläkin aikataulutetumpaa ja suunnitelmallisempaa. Silloin en ehdi kuntoilemaan oman kodin ulkopuolelle.

Tuskin minunkaan mieheni tekisi ruokaa, jos sanoisin, että tee kaapissa olevista aineksista jotain, tuskin menisi kauppaan jos meillä ei olisi käytössä sovellus, johon koko perhe täydentää pitkin viikkoa ostoslistaa.

Jos olen viikonloppuna pois kotoa, niin isä käy teinien kanssa ulkona syömässä. Ja se ei ole ongelma, kun on kaksi tulonsaajaa perheessä. Jos elettäisiin vain minun tuloilla pitäisi elää säästeliäästi.

Myös lomareissut on helpompia, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, että ehkä minulla olisi yh:na aikaa myös harrastaa jotain, jos lapset olisi välillä edes muutaman tunnin isänsä kanssa. Nyt en koskaan pääse mihinkään harrastukseen, koska mies ei muka ehdi olemaan molempien lasten kanssa niin, että menisin ihan yksin jonnekin, kokee sen liian hankalaksi, että vastuullaan on kaksi pientä yhtä aikaa. Mutta ehkä eron jälkeen olisi pakko edes pari tuntia tavata lapsia?

Ap

Älä sen varaan laske. Isän ei ole mikään pakko tavata lapsiaan. Lapsilla on oikeus tavata isäänsä mutta jos isä ei halua tai "ehdi" - ei sille mitään voi. Niin monet kerrat isä ei ilmestynyt hakemaan lapsia eikä se minua harmittanut muuten kuin se lasten pettymys oli raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, että ehkä minulla olisi yh:na aikaa myös harrastaa jotain, jos lapset olisi välillä edes muutaman tunnin isänsä kanssa. Nyt en koskaan pääse mihinkään harrastukseen, koska mies ei muka ehdi olemaan molempien lasten kanssa niin, että menisin ihan yksin jonnekin, kokee sen liian hankalaksi, että vastuullaan on kaksi pientä yhtä aikaa. Mutta ehkä eron jälkeen olisi pakko edes pari tuntia tavata lapsia?

Ap

Jååå! Lusmusta tulee ehdottomasti aktiivinen isä heti, kun ero tulee. Näin meillä yksisarvismaassa ainakin tapahtuu joka kerta. 

No en minä usko tuon eron jälkeen juuri aktiivisemmaksi isäksi muuttuvan, mutta jos se haluaa tavata lapsiaan, niin en minä sitä aio ottaa luokseni niitä tapaamaan niin että olen siinä kotona kantamassa vastuuta. Kyllä se on hänen selvittävä sitten ihan yksin.

Ap

Jos ei ole tähänkään saakka selvinnyt, ei selviä jatkossakaan. Älä ole lapsellinen. 

Meillä kävi niin, että isä vei ne mummolle eli omalle äidilleen silloin kun oli isän viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele, että yksin olisi helpompaa vaikka lapset ovat jo teinejä.

Tuo kommenttisi, että lapset olisivat viikossa muutaman tunnin isällään on omituinen. Oletat siis, että lasten isän huoltajuustunnit osuu juuri siihen hetkeen, kun harrastat liikuntaa. Tuleekohan toimimaan. Lähes jokaisella ison ketjun salilla on lapsiparkki. Vie lapset sinne.

Minulla työmatkoihin menee 1.5 h päivässä, joten iltaisin jää aikaa 4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen. Nämä kaikki pitäisi tehdä itse joka arkipäivä, jos minulla ei olisi puolisoa.

Kun mies on toisinaan viikon työreissussa aikataulutettu arki on vieläkin aikataulutetumpaa ja suunnitelmallisempaa. Silloin en ehdi kuntoilemaan oman kodin ulkopuolelle.

Tuskin minunkaan mieheni tekisi ruokaa, jos sanoisin, että tee kaapissa olevista aineksista jotain, tuskin menisi kauppaan jos meillä ei olisi käytössä sovellus, johon koko perhe täydentää pitkin viikkoa ostoslistaa.

Jos olen viikonloppuna pois kotoa, niin isä käy teinien kanssa ulkona syömässä. Ja se ei ole ongelma, kun on kaksi tulonsaajaa perheessä. Jos elettäisiin vain minun tuloilla pitäisi elää säästeliäästi.

Myös lomareissut on helpompia, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuun.

Joo, se pyörittäminen yksin vaatii organisointia mutta kyllä se onnistuu. Itsellä oli välillä sellaisia päiviä, että töiden jälkeen kotoa nappasin mukaan lapset ja matkalla laskettelurinteeseen hain isomman pojan kaverin mukaan (jonka kotona oli kaksi autoa pihassa ja kuulemma vanhemmat alkoivat laittaa ruokaa - se v*tutti välillä) ja vein isot laskettelurinteeseen, sitten takaisin kaupunkiin ja vein pienemmän korttelikiekkopeliin. Pelin välissä kävin kaupassa ja vein ostokset kotiin ja käänsin saunan päälle, hain nuoremman pelistä ja sitten isommat laskettelumäestä ja klo 21 oltiinkin jo kotona ja pojat saunaan ja  ruokaa. Nyt tuollasetkin päivät on onnellisena mielessä vaikka silloi tuntui että miten tästä selviää. 

 

Nyt ne on nelikymppisiä, molemmilla korkeakoulututkinnot, omakotitalot, molemmat palkittiin armeijassa, eivät ole olleet työttöminä eivätkä vankilassa.

 

Minun tuttuni on tehnyt kolme lasta kolmen eri miehen kanssa eikä hän ole lapsien synnyttyä elänyt yhteiselämää yhdenkään miehen kanssa muutamaa kuukautta kauemmin. Kai näinkin pärjää ainakin taloudellisesti sillä kovin paljon ei tämä yh-äiti ole töissä käynyt.

Yrittäkää nyt ensin puhua miestenne kanssa siitä mitä heiltä vaaditte. Mä oisin tehny mitä vaan et olisin saanu pitää perheeni. Mut en saanu siihen mahdollisuutta. Exä vaan ilmotti että "lapset voi hyvin kun mä voin hyvin" ja muutti niiden kanssa kotikaupunkiinsa. Nyt lapset mun luona jokatoinen viikonloppu ja isot itkut tulee kun äiti tulee hakemaan ja pitää lähtee kotiin. Viikoillakin soittelee ja itkee ikäväänsä. Niin et aina eioo lapsille hyväksi se ero. Ja ei. En ryypänny, en juossu omissa harrastuksissa. Kävin vaan töissä ja auttelin lasten hoidossa iltaisin. Mutta en ilmeisesti riittävästi...

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttuni on tehnyt kolme lasta kolmen eri miehen kanssa eikä hän ole lapsien synnyttyä elänyt yhteiselämää yhdenkään miehen kanssa muutamaa kuukautta kauemmin. Kai näinkin pärjää ainakin taloudellisesti sillä kovin paljon ei tämä yh-äiti ole töissä käynyt.

Menee vähän off-topic mutta naisilla on se etu, että jos haluavat lapsia (ilman isää heidän elämässä tai isän kanssa) voivat saada lapsia ja perheen.

Jos mies haluaa lapsia, hän ei tähän pysty. Sekin on aika rankkaa jos nainenkin kertoo haluavansa lapsia ja perheen ja mennään naimisiin niin sitten nainen ei enää haluakkaan ja miehellä on juma laton vauvakuume. Se on vaikea tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi tämä on tällaista? Eikö luulisi, että kaksi aikuista hoitamassa kotia, taloutta ja lapsia olisi paljon helpompi yhtälö kuin yksin hoitaa yh:na nuo kaikki? Eikö neljä kättä pitäisi olla selvästi kevyempi ja helpompi kombo kuin vain kaksi kättä?

Ap

Ei ole.

Ne lupaa kaikkea, mutta todellisuus eroaa. Kokemusta 2 miehestä, ensin 18v yhdessä ja 1 lapsi. Sitten 16v yhdessä ja 2 lasta. Samaa paskaa eri paketissa.

Sun on täytynyt tehdä tuon toisen miehen kanssa nuo kaksi lasta todella lyhyen seurustelun jälkeen heti vaan tosta vaan?

Vierailija kirjoitti:

En ajattele, että yksin olisi helpompaa vaikka lapset ovat jo teinejä.

Tuo kommenttisi, että lapset olisivat viikossa muutaman tunnin isällään on omituinen. Oletat siis, että lasten isän huoltajuustunnit osuu juuri siihen hetkeen, kun harrastat liikuntaa. Tuleekohan toimimaan. Lähes jokaisella ison ketjun salilla on lapsiparkki. Vie lapset sinne.

Minulla työmatkoihin menee 1.5 h päivässä, joten iltaisin jää aikaa 4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen. Nämä kaikki pitäisi tehdä itse joka arkipäivä, jos minulla ei olisi puolisoa.

Kun mies on toisinaan viikon työreissussa aikataulutettu arki on vieläkin aikataulutetumpaa ja suunnitelmallisempaa. Silloin en ehdi kuntoilemaan oman kodin ulkopuolelle.

Tuskin minunkaan mieheni tekisi ruokaa, jos sanoisin, että tee kaapissa olevista aineksista jotain, tuskin menisi kauppaan jos meillä ei olisi käytössä sovellus, johon koko perhe täydentää pitkin viikkoa ostoslistaa.

Jos olen viikonloppuna pois kotoa, niin isä käy teinien kanssa ulkona syömässä. Ja se ei ole ongelma, kun on kaksi tulonsaajaa perheessä. Jos elettäisiin vain minun tuloilla pitäisi elää säästeliäästi.

Myös lomareissut on helpompia, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuun.

Voi että :) tällaisten reppanoiden on parempi kyllä pysyä parisuhteessa. Tokkopa osaat edes pyyhkiä itse?

Vierailija kirjoitti:

En ajattele, että yksin olisi helpompaa vaikka lapset ovat jo teinejä.

Tuo kommenttisi, että lapset olisivat viikossa muutaman tunnin isällään on omituinen. Oletat siis, että lasten isän huoltajuustunnit osuu juuri siihen hetkeen, kun harrastat liikuntaa. Tuleekohan toimimaan. Lähes jokaisella ison ketjun salilla on lapsiparkki. Vie lapset sinne.

Minulla työmatkoihin menee 1.5 h päivässä, joten iltaisin jää aikaa 4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen. Nämä kaikki pitäisi tehdä itse joka arkipäivä, jos minulla ei olisi puolisoa.

Kun mies on toisinaan viikon työreissussa aikataulutettu arki on vieläkin aikataulutetumpaa ja suunnitelmallisempaa. Silloin en ehdi kuntoilemaan oman kodin ulkopuolelle.

Tuskin minunkaan mieheni tekisi ruokaa, jos sanoisin, että tee kaapissa olevista aineksista jotain, tuskin menisi kauppaan jos meillä ei olisi käytössä sovellus, johon koko perhe täydentää pitkin viikkoa ostoslistaa.

Jos olen viikonloppuna pois kotoa, niin isä käy teinien kanssa ulkona syömässä. Ja se ei ole ongelma, kun on kaksi tulonsaajaa perheessä. Jos elettäisiin vain minun tuloilla pitäisi elää säästeliäästi.

Myös lomareissut on helpompia, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuun.

Hmmmm... Sun pitäisi kokeilla olla viikko mun miehen kanssa 😭 ehkä tajuaisit että hyvään parisuhteeseen ja toimivaan arkeen tarvittais kaksi.

Aloitetaan lauantaista. Heräät lasten kanssa klo 7 laittamaan lapsille aamupalaa ja pukemaan. Lapset leikkivät kivasti keskenään mutta pitäähän siinä olla vanhemman hereillä, ainakin kuulolla. Miehesi nousee aikaisintaan klo 12 koska leikkii nukkuvaa. Et ole tehnyt miehelle mitään, mutta häntä ei nappaa. Kun nousee hän alkaa valittaa ja haukkua sua. Koitat päästä pihalle haukkaamaan happea, mutta hän ei viitsi lasten kanssa jäädä vaan voit valita istua puoli tuntia autossa kiukuttelevan miehen ja lasten kanssa miehen selittäessä mikä kaikki maailmassa häntä vi tut taa ja sitten hokiessa "kylläpä aamupala auttoi, kylläpä aamupala auttoi" (ja mikään kotona tarjottu aamupalahan ei kelpaa vaan pitää hakea sen automatkan aikana kaupasta). Tai sit voit päättää ettet lähde ulos keskenäsi vaan lasten kanssa ja mies vie autonkin ja häikkää jonnekin. Illalla yrittäjämies tekee 2 tuntia töitä. Oot käynyt lasten kanssa ulkona, ruokkinut, käyttänyt pesulla ja olette katselleet elokuvaa. Koitat laittaa lapsia nukkumaan kun mies tulee kotiin ja alkaa valittaa. Kengät on väärässä järjestyksessä eteisessä jne.... lapsille tulee paha mieli ja nukahtavat taas apeina viereesi kun makaat lastenhuoneessa heidän kanssaan alasängyssä. Menet pesemään hampaitasi ja mies alkaa kertoilla päivästään ja töistään. Minäminäminäminäminä. Sulla alkaa menkat (no alkoi tosin perjantaina) ja illalla voimistuu kovat menkkakivut, vedät särkylääkkeitä. Pikkaisen masentaa mutta yrität hymyillä. Mies tahtoo että olet iloinen, hänellä ei ole aikaa mihinkään alakuloihin, hän haluaa viettää hauskaa aikaa tai sit hän lähtee jonnekin. Katsotte yhdessä sarjaa ja sua alkaa väsyttää (ootan herännyt 5 tuntia aikasemmin) mutta mies ei anna sun nukkua, katsotte kaksi jaksoa loppuun. Ja mies kääntää vihaisesti kylkeä kun alat nukkumaan, häntä ei väsytä.

Sit sunnuntaina aika sama ja arkena on lasten viemiset, tuomiset ja harrastukset ja yrittäjän mielenkiintoiset menot aina sinun menojesi päälle ettet voi mennä. Puhumattakaan siitä että mies tuhlaa rahat, mutta syyttää siitä sinua muttei suostu käymään läpi tiliotteita.

Ihan tässä miettii jo eroa.

Mut ehkä voisin kirjoittaa miehelleni kauppalistan, johonkin appiin. On lomillakin helppoa ja kivaa sitten.

Juljus kirjoitti:

Yrittäkää nyt ensin puhua miestenne kanssa siitä mitä heiltä vaaditte. Mä oisin tehny mitä vaan et olisin saanu pitää perheeni. Mut en saanu siihen mahdollisuutta. Exä vaan ilmotti että "lapset voi hyvin kun mä voin hyvin" ja muutti niiden kanssa kotikaupunkiinsa. Nyt lapset mun luona jokatoinen viikonloppu ja isot itkut tulee kun äiti tulee hakemaan ja pitää lähtee kotiin. Viikoillakin soittelee ja itkee ikäväänsä. Niin et aina eioo lapsille hyväksi se ero. Ja ei. En ryypänny, en juossu omissa harrastuksissa. Kävin vaan töissä ja auttelin lasten hoidossa iltaisin. Mutta en ilmeisesti riittävästi...

😒. Luuletko ettei olisi käyty satoja keskusteluja ennen kuin perheen äiti päättää lähteä. Niitä nyt ei tässä ketjussa ole ruodittu kun jokainen NAINEN tajuaa mitä keskusteluja miehen kanssa on käyty ennen lähtöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele, että yksin olisi helpompaa vaikka lapset ovat jo teinejä.

Tuo kommenttisi, että lapset olisivat viikossa muutaman tunnin isällään on omituinen. Oletat siis, että lasten isän huoltajuustunnit osuu juuri siihen hetkeen, kun harrastat liikuntaa. Tuleekohan toimimaan. Lähes jokaisella ison ketjun salilla on lapsiparkki. Vie lapset sinne.

Minulla työmatkoihin menee 1.5 h päivässä, joten iltaisin jää aikaa 4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen. Nämä kaikki pitäisi tehdä itse joka arkipäivä, jos minulla ei olisi puolisoa.

Kun mies on toisinaan viikon työreissussa aikataulutettu arki on vieläkin aikataulutetumpaa ja suunnitelmallisempaa. Silloin en ehdi kuntoilemaan oman kodin ulkopuolelle.

Tuskin minunkaan mieheni tekisi ruokaa, jos sanoisin, että tee kaapissa olevista aineksista jotain, tuskin menisi kauppaan jos meillä ei olisi käytössä sovellus, johon koko perhe täydentää pitkin viikkoa ostoslistaa.

Jos olen viikonloppuna pois kotoa, niin isä käy teinien kanssa ulkona syömässä. Ja se ei ole ongelma, kun on kaksi tulonsaajaa perheessä. Jos elettäisiin vain minun tuloilla pitäisi elää säästeliäästi.

Myös lomareissut on helpompia, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuun.

Hmmmm... Sun pitäisi kokeilla olla viikko mun miehen kanssa 😭 ehkä tajuaisit että hyvään parisuhteeseen ja toimivaan arkeen tarvittais kaksi.

Aloitetaan lauantaista. Heräät lasten kanssa klo 7 laittamaan lapsille aamupalaa ja pukemaan. Lapset leikkivät kivasti keskenään mutta pitäähän siinä olla vanhemman hereillä, ainakin kuulolla. Miehesi nousee aikaisintaan klo 12 koska leikkii nukkuvaa. Et ole tehnyt miehelle mitään, mutta häntä ei nappaa. Kun nousee hän alkaa valittaa ja haukkua sua. Koitat päästä pihalle haukkaamaan happea, mutta hän ei viitsi lasten kanssa jäädä vaan voit valita istua puoli tuntia autossa kiukuttelevan miehen ja lasten kanssa miehen selittäessä mikä kaikki maailmassa häntä vi tut taa ja sitten hokiessa "kylläpä aamupala auttoi, kylläpä aamupala auttoi" (ja mikään kotona tarjottu aamupalahan ei kelpaa vaan pitää hakea sen automatkan aikana kaupasta). Tai sit voit päättää ettet lähde ulos keskenäsi vaan lasten kanssa ja mies vie autonkin ja häikkää jonnekin. Illalla yrittäjämies tekee 2 tuntia töitä. Oot käynyt lasten kanssa ulkona, ruokkinut, käyttänyt pesulla ja olette katselleet elokuvaa. Koitat laittaa lapsia nukkumaan kun mies tulee kotiin ja alkaa valittaa. Kengät on väärässä järjestyksessä eteisessä jne.... lapsille tulee paha mieli ja nukahtavat taas apeina viereesi kun makaat lastenhuoneessa heidän kanssaan alasängyssä. Menet pesemään hampaitasi ja mies alkaa kertoilla päivästään ja töistään. Minäminäminäminäminä. Sulla alkaa menkat (no alkoi tosin perjantaina) ja illalla voimistuu kovat menkkakivut, vedät särkylääkkeitä. Pikkaisen masentaa mutta yrität hymyillä. Mies tahtoo että olet iloinen, hänellä ei ole aikaa mihinkään alakuloihin, hän haluaa viettää hauskaa aikaa tai sit hän lähtee jonnekin. Katsotte yhdessä sarjaa ja sua alkaa väsyttää (ootan herännyt 5 tuntia aikasemmin) mutta mies ei anna sun nukkua, katsotte kaksi jaksoa loppuun. Ja mies kääntää vihaisesti kylkeä kun alat nukkumaan, häntä ei väsytä.

Sit sunnuntaina aika sama ja arkena on lasten viemiset, tuomiset ja harrastukset ja yrittäjän mielenkiintoiset menot aina sinun menojesi päälle ettet voi mennä. Puhumattakaan siitä että mies tuhlaa rahat, mutta syyttää siitä sinua muttei suostu käymään läpi tiliotteita.

Ihan tässä miettii jo eroa.

Mut ehkä voisin kirjoittaa miehelleni kauppalistan, johonkin appiin. On lomillakin helppoa ja kivaa sitten.

En ymmärrä miksi et ole jo lähtenyt. Miksi olet tehnyt lapsia tuollaisen kanssa. En ymmärrä kerta kaikkiaan miksi ihmiset oman ainokaisen elämänsä tuhlaavat tuollaiseen.

Minun exäni, joka liiton aikana oli kaikkeen osallistumaton lasten isä (lukuunottamatta somensa kiillotettua isäkuvaa) alkoi eron jälkeen ehdoin tahdoin vuoroviikkoisäksi. Isyys voi olla miehelle tärkeää, vaikka laiskuuttaan liitossa jättää kaiken vaimonsa hoidettavaksi. Ero muutti lasteni suhteen isäänsä läheiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele, että yksin olisi helpompaa vaikka lapset ovat jo teinejä.

Tuo kommenttisi, että lapset olisivat viikossa muutaman tunnin isällään on omituinen. Oletat siis, että lasten isän huoltajuustunnit osuu juuri siihen hetkeen, kun harrastat liikuntaa. Tuleekohan toimimaan. Lähes jokaisella ison ketjun salilla on lapsiparkki. Vie lapset sinne.

Minulla työmatkoihin menee 1.5 h päivässä, joten iltaisin jää aikaa 4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen. Nämä kaikki pitäisi tehdä itse joka arkipäivä, jos minulla ei olisi puolisoa.

Kun mies on toisinaan viikon työreissussa aikataulutettu arki on vieläkin aikataulutetumpaa ja suunnitelmallisempaa. Silloin en ehdi kuntoilemaan oman kodin ulkopuolelle.

Tuskin minunkaan mieheni tekisi ruokaa, jos sanoisin, että tee kaapissa olevista aineksista jotain, tuskin menisi kauppaan jos meillä ei olisi käytössä sovellus, johon koko perhe täydentää pitkin viikkoa ostoslistaa.

Jos olen viikonloppuna pois kotoa, niin isä käy teinien kanssa ulkona syömässä. Ja se ei ole ongelma, kun on kaksi tulonsaajaa perheessä. Jos elettäisiin vain minun tuloilla pitäisi elää säästeliäästi.

Myös lomareissut on helpompia, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuun.

Hmmmm... Sun pitäisi kokeilla olla viikko mun miehen kanssa 😭 ehkä tajuaisit että hyvään parisuhteeseen ja toimivaan arkeen tarvittais kaksi.

Aloitetaan lauantaista. Heräät lasten kanssa klo 7 laittamaan lapsille aamupalaa ja pukemaan. Lapset leikkivät kivasti keskenään mutta pitäähän siinä olla vanhemman hereillä, ainakin kuulolla. Miehesi nousee aikaisintaan klo 12 koska leikkii nukkuvaa. Et ole tehnyt miehelle mitään, mutta häntä ei nappaa. Kun nousee hän alkaa valittaa ja haukkua sua. Koitat päästä pihalle haukkaamaan happea, mutta hän ei viitsi lasten kanssa jäädä vaan voit valita istua puoli tuntia autossa kiukuttelevan miehen ja lasten kanssa miehen selittäessä mikä kaikki maailmassa häntä vi tut taa ja sitten hokiessa "kylläpä aamupala auttoi, kylläpä aamupala auttoi" (ja mikään kotona tarjottu aamupalahan ei kelpaa vaan pitää hakea sen automatkan aikana kaupasta). Tai sit voit päättää ettet lähde ulos keskenäsi vaan lasten kanssa ja mies vie autonkin ja häikkää jonnekin. Illalla yrittäjämies tekee 2 tuntia töitä. Oot käynyt lasten kanssa ulkona, ruokkinut, käyttänyt pesulla ja olette katselleet elokuvaa. Koitat laittaa lapsia nukkumaan kun mies tulee kotiin ja alkaa valittaa. Kengät on väärässä järjestyksessä eteisessä jne.... lapsille tulee paha mieli ja nukahtavat taas apeina viereesi kun makaat lastenhuoneessa heidän kanssaan alasängyssä. Menet pesemään hampaitasi ja mies alkaa kertoilla päivästään ja töistään. Minäminäminäminäminä. Sulla alkaa menkat (no alkoi tosin perjantaina) ja illalla voimistuu kovat menkkakivut, vedät särkylääkkeitä. Pikkaisen masentaa mutta yrität hymyillä. Mies tahtoo että olet iloinen, hänellä ei ole aikaa mihinkään alakuloihin, hän haluaa viettää hauskaa aikaa tai sit hän lähtee jonnekin. Katsotte yhdessä sarjaa ja sua alkaa väsyttää (ootan herännyt 5 tuntia aikasemmin) mutta mies ei anna sun nukkua, katsotte kaksi jaksoa loppuun. Ja mies kääntää vihaisesti kylkeä kun alat nukkumaan, häntä ei väsytä.

Sit sunnuntaina aika sama ja arkena on lasten viemiset, tuomiset ja harrastukset ja yrittäjän mielenkiintoiset menot aina sinun menojesi päälle ettet voi mennä. Puhumattakaan siitä että mies tuhlaa rahat, mutta syyttää siitä sinua muttei suostu käymään läpi tiliotteita.

Ihan tässä miettii jo eroa.

Mut ehkä voisin kirjoittaa miehelleni kauppalistan, johonkin appiin. On lomillakin helppoa ja kivaa sitten.

En ymmärrä miksi et ole jo lähtenyt. Miksi olet tehnyt lapsia tuollaisen kanssa. En ymmärrä kerta kaikkiaan miksi ihmiset oman ainokaisen elämänsä tuhlaavat tuollaiseen.

Joo eropäätös on kyllä jo tehty enkä jaksa vääntää enää yhtään mistään sen kanssa. En todellakaan aio olla ainoata elämääni tämän kanssa. Lapsillekaan ei ole hyvä, voivat selvästi paremmin pelkästään kanssani. Kauheasti se mies lupaili kaikkea alkuun ja suhteen alussa tahtoi viettää paljon aikaa kanssani, en tajunnut että muiden kanssa hän ei tahtonutkaan minun voivan viettää aikaa. Innolla naimisiin ja lapset ja pallot jalkaan, vähitellen vaivannäkö rakoili, mutta katsoin sitä aivan sormien läpi koska ajattelin sen olevan sitä vaikeutta, sopeutumisvaikeutta ym. Mutta se olikin vasta alkua ja koko totuus miehestä selvisi mulle sitten isosti vuosien aikana. Olin liian nuori ja sinisilmäinen kun tähän lähdin. En ollut ikinä tavannut mitään tällaista tai ajatellut, että joku voisi olla noin itsekäs. Isäsuhdeongelmia mulla ei ole, oma isäni on aivan erilainen ja aina oli varautunut mieheni suhteen. No tässäpä se on nähty. Onneksi lapsilla on ihana pappa ja eno elämässä ja heihinkin saa paremmin pitää yhteyttä ilman miestä. Odotan innolla yh:n arkea, mies varmaan kiukuttelee jonkin aikaa kun piika ja seuraneiti on poissa kunnes saa muuta virikettä. Ihanaa saada raha-asiatkin kuntoon kun tuo ei pidä tiliä tyhjänä. Niin, mitäs tein hänen kanssaan lapsia, 100% omaa syytä kun en törmännyt johonkin toiseen... Huh, onneksi on tullut tämä nähtyä kokonaisuudessaan niin en kuvittele olevan vain omaa syytäni. Elämässä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele, että yksin olisi helpompaa vaikka lapset ovat jo teinejä.

Tuo kommenttisi, että lapset olisivat viikossa muutaman tunnin isällään on omituinen. Oletat siis, että lasten isän huoltajuustunnit osuu juuri siihen hetkeen, kun harrastat liikuntaa. Tuleekohan toimimaan. Lähes jokaisella ison ketjun salilla on lapsiparkki. Vie lapset sinne.

Minulla työmatkoihin menee 1.5 h päivässä, joten iltaisin jää aikaa 4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen. Nämä kaikki pitäisi tehdä itse joka arkipäivä, jos minulla ei olisi puolisoa.

Kun mies on toisinaan viikon työreissussa aikataulutettu arki on vieläkin aikataulutetumpaa ja suunnitelmallisempaa. Silloin en ehdi kuntoilemaan oman kodin ulkopuolelle.

Tuskin minunkaan mieheni tekisi ruokaa, jos sanoisin, että tee kaapissa olevista aineksista jotain, tuskin menisi kauppaan jos meillä ei olisi käytössä sovellus, johon koko perhe täydentää pitkin viikkoa ostoslistaa.

Jos olen viikonloppuna pois kotoa, niin isä käy teinien kanssa ulkona syömässä. Ja se ei ole ongelma, kun on kaksi tulonsaajaa perheessä. Jos elettäisiin vain minun tuloilla pitäisi elää säästeliäästi.

Myös lomareissut on helpompia, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuun.

Voi hyvän tähden onhan sitä nyt muutakin liikuntaa kuin kuntosali ja muitakin harrastuksia kuin liikunta 🤣

"4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen" Jos puolisosi hoitaa tästä muutakin kuin omat harrastuksensa ja oman palautumisensa niin hyvä. Kaikilla ei ole niin. Suuri osa äideistä tekee ruuan, kuskaa lapset, ulkoiluttaa koiran, ja sen lisäksi auttaa läksyissä, siivoaa keittiön, lukee iltasadut, viikkaa pyykit ja viettää muutakin kuin kuskaus- ja ruokailuaikaa lastensa kanssa. Siihen kun lisätään puolison läsnäoloon liittyviä täyttämättömien odotusten aiheuttamia pettymyksiä, lasten hämmentyneet kyselyt "miksei isi..." ja se antikasvatus jota puoliso tekee (esim. sallii asioita jotka muka on yhdessä sovittu ettei sallita kuten nukkumaan mennessä puhelimella sängyssä pelaaminen tai pelkät keksit iltapalaksi), niin kyllä siinä oma taakka kasvaa, kun lapset vastustaa kymmenkertaisesti kun itse edellytät että alakoululaisen puhelin ei mene mukaan yöunille ja että iltapalaksi on tarjolla muuta kuin sokerimättöä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi tämä on tällaista? Eikö luulisi, että kaksi aikuista hoitamassa kotia, taloutta ja lapsia olisi paljon helpompi yhtälö kuin yksin hoitaa yh:na nuo kaikki? Eikö neljä kättä pitäisi olla selvästi kevyempi ja helpompi kombo kuin vain kaksi kättä?

Ap

Siksi että sinulla on huono ja puolisoksi ja isäksi kelpaamaton mies.

Kun kumppanina on ihminen, joka on psyykkisesti terve, vastuullinen, luotettava, aikaansaava, järkevä ja rakastava, elämä on todellakin paljon helpompaa ja mukavampaa kuin yksin ollessa.