Lue keskustelun säännöt.
Ajatteleeko kukaan muu, että yksinhuoltajana olisi helpompaa kuin liitossa lasten isän kanssa?
24.03.2023 |
Koska lasten isä, aviomieheni siis, onnistuu jotenkin koko ajan tekemään arjesta niin hankalaa, sotkemaan arjen toimivat systeemit ihmeellisillä muutoksilla. Eikä hän riittämiin osallistu kotitöihin tai lasten hoitamiseen, tuntuu, että hänen panos on lähinnä aiheuttaa sotkua. Tekee kyllä jotain kotitöitä, mutta vähemmän kuin mitä hänen jälkien korjaamiseen menee aikaa ja vaivaa. Aina sanotaan, että yh:na on raskasta, mutta miksi minusta tuntuu, että se olisi silti helpompaa kuin elämä nyt. Kun mieheni on matkoilla ja minä lasten kanssa kotona on koti siisti, kotitöihin minulla menee paljon vähemmän aikaa, tunnelma on hyvä ja asiat sujuu paljon paremmin.
Kommentit (126)
Aika moni ajattelee noin. Kaikki, ketkä ovat pikkulapsiaikana eronneet. Ei ole harvinainen ilmiö. Todella moni mies vain kuormittaa perhettään sen sijaan, että kantaisi puolet vastuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti otin sen miehen, joka puhui kauniita, mutta todellisuus oli jotain muuta.
Yksinhuoltajana oli paljon raskaira asioita ja arjessa sai venyä joka suuntaan, mutta silti se oli helpompaa ja palkitsevampaa kuin eksän kanssa.
Joo, mies oli alun sitä mieltä että tekee perheen kanssa sitä ja tätä, mutta todellisuus kun oli sitä että se perhe oli joka päivä läsnä... se ei ollutkaan enää teoriaa vaan rankkaa käytännön ELÄMÄÄ.
Ja tämä rankka elämä, joka esti häntä olemasta oma itsensä oli minun syytäni...
Tänään olen se voittaja, joka potki lapset aikuisuuteen. Oli rankkaa, mutta sen arvoista. Minulla on ihanat aikuiset lapset.
Mutta mihin yh:na joutuu venymään enemmän kuin minä nyt? Haluan tietää ennen kuin teen ratkaisuja.
Ap
Aika. Oli yksi aika, kun tuntui että istuin autossa koko ajan. Kuljetin lapsia harrastuksissa, hammaslääkärissä, yritin itse harrastaa, tein lisätyötä päivätyön lisäksi, kaikki palaverit koulun ja puheterapeutin kanssa...
Omat tarpeet piti jättää tulevaisuuteen - ja kun rahaa ei ollut niin piti käyttää mielikuvitusta. Kevään ensimmäiset nokkosletut oli jotain niin hyvää että itketti.
Kun joku otti päähän, piti esittää kotona aikuista ja mennä metsään potkimaan puita. Joutui olemaan aikuinen, joka osasi annostella tunteitaan ja olotilojaan.
Mutta sulla voi olla toisenlainen tukiverkosto, mulla ei oikein ollut ketään joka olisi päässyt apuun.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ajattelee noin. Kaikki, ketkä ovat pikkulapsiaikana eronneet. Ei ole harvinainen ilmiö. Todella moni mies vain kuormittaa perhettään sen sijaan, että kantaisi puolet vastuusta.
Me ei erottu, mutta luulen että olisi ollut helpompaa silloin jos oltaisiin. Ja myös miehelle, kun ei olisi jatkuvasti kotona tyytymätön vaimo ja epämääräisiä odotuksia. Varmaan minäkin omalta osaltani mokasin kun en antanut tilaa olla omalla laillaan vanhempi, mutta se oma tapa nyt välillä oli mun silmään vähän luokaton, periaatteella mikä on itselle helpointa nyt.
Mutta niin, tiedän ettei me olla ainoa perhe jossa on tätä dynaniikkaa. Mietin että millä muulla sen voisi isossa mittakaavassa muuttaa kuin eroilemalla (vaikka toki sekin on ok silloin kun se on tarpeen). Miten esim. kasvattaisin oman tyttäreni ja poikani niin, että he osaisivat valita kumppanin joka arvostaa ja jakaa vastuun? Miten kasvattaisin heistä itsestään sellaisia kumppaneita jollekin toiselle? Mitä pojille pitäisi painottaa, mitä tyttärelleni pitäisi alleviivata? Ja se suuri kysymys: miten ihmeessä voi arvata toisesta ihmisestä millainen vanhempi siitä tulee, kun ei itsekään ole sellainen kuin ajatteli olevansa tai halusi olla?
Miksi ap:n mies on edes halunnut lapsia, jos ei kuitenkaan halua olla niiden kanssa?
Juljus kirjoitti:
Yrittäkää nyt ensin puhua miestenne kanssa siitä mitä heiltä vaaditte. Mä oisin tehny mitä vaan et olisin saanu pitää perheeni. Mut en saanu siihen mahdollisuutta. Exä vaan ilmotti että "lapset voi hyvin kun mä voin hyvin" ja muutti niiden kanssa kotikaupunkiinsa. Nyt lapset mun luona jokatoinen viikonloppu ja isot itkut tulee kun äiti tulee hakemaan ja pitää lähtee kotiin. Viikoillakin soittelee ja itkee ikäväänsä. Niin et aina eioo lapsille hyväksi se ero. Ja ei. En ryypänny, en juossu omissa harrastuksissa. Kävin vaan töissä ja auttelin lasten hoidossa iltaisin. Mutta en ilmeisesti riittävästi...
Eikö lapset voisi muuttaa sinun luokse ja matkustaa äitinsä luokse joka toinen viikonloppu ja lomilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän parisuhteen dynamiikka muuttui täysin, kun lapsi syntyi. Ennen oli puoliksi tehty kotityöt ja ruoat, molemmat tasapuolisesti autettu ja tuettu toisiamme vaikeissa asioissa jne. Ja molemmat oltiin koulutettuja työssäkäyviä aika itsenäisiä ihmisiä. Kun lapsi syntyi alkoi mies odottamaan minulta samanlaista hoivaa kuin lapsi sai ja samanlaista äidin huomiota kuin lapsi sai. Antamatta siis mitään vastaavaa minulle, tosin en sellaista odottanutkaan. Ja itse olin kiinni vauvassa kun mies ei halunnutkaan vauvaa hoitaa, kun hoitaminen on niin epämukavaa (vauva oli niin lämmin, että sitä sylissä pitäessä tuli liian kuuma, vauva itki liikaa jne). Ja silti mies odotti, että repeän hoivaamaan häntäkin vaikka minulla ei ole koskaan aikaa edes itseä varten tunniksi.
Ja minä en millään tavalla halunnut enkä kaivannut vauvan lisäksi toista hoivattavaa. Halusin kypsän tasavertaisen vastuunkantajan. Aloin olemaan aika ärtynyt kotona miestä kohtaan, koska ällötti se jatkuva äidin hoivan mankuminen, ja jatkuva huomion mankuminen silloin kun oli vaikkapa syötettävä nälkäinen vauva.
Että pieleen meni ainakin meidän perhe, enkä osannut ennustaa sitä ennakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Meidän parisuhteen dynamiikka muuttui täysin, kun lapsi syntyi. Ennen oli puoliksi tehty kotityöt ja ruoat, molemmat tasapuolisesti autettu ja tuettu toisiamme vaikeissa asioissa jne. Ja molemmat oltiin koulutettuja työssäkäyviä aika itsenäisiä ihmisiä. Kun lapsi syntyi alkoi mies odottamaan minulta samanlaista hoivaa kuin lapsi sai ja samanlaista äidin huomiota kuin lapsi sai. Antamatta siis mitään vastaavaa minulle, tosin en sellaista odottanutkaan. Ja itse olin kiinni vauvassa kun mies ei halunnutkaan vauvaa hoitaa, kun hoitaminen on niin epämukavaa (vauva oli niin lämmin, että sitä sylissä pitäessä tuli liian kuuma, vauva itki liikaa jne). Ja silti mies odotti, että repeän hoivaamaan häntäkin vaikka minulla ei ole koskaan aikaa edes itseä varten tunniksi.
Ja minä en millään tavalla halunnut enkä kaivannut vauvan lisäksi toista hoivattavaa. Halusin kypsän tasavertaisen vastuunkantajan. Aloin olemaan aika ärtynyt kotona miestä kohtaan, koska ällötti se jatkuva äidin hoivan mankuminen, ja jatkuva huomion mankuminen silloin kun oli vaikkapa syötettävä nälkäinen vauva.
Että pieleen meni ainakin meidän perhe, enkä osannut ennustaa sitä ennakkoon.
Aika tavallinen tarina tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän parisuhteen dynamiikka muuttui täysin, kun lapsi syntyi. Ennen oli puoliksi tehty kotityöt ja ruoat, molemmat tasapuolisesti autettu ja tuettu toisiamme vaikeissa asioissa jne. Ja molemmat oltiin koulutettuja työssäkäyviä aika itsenäisiä ihmisiä. Kun lapsi syntyi alkoi mies odottamaan minulta samanlaista hoivaa kuin lapsi sai ja samanlaista äidin huomiota kuin lapsi sai. Antamatta siis mitään vastaavaa minulle, tosin en sellaista odottanutkaan. Ja itse olin kiinni vauvassa kun mies ei halunnutkaan vauvaa hoitaa, kun hoitaminen on niin epämukavaa (vauva oli niin lämmin, että sitä sylissä pitäessä tuli liian kuuma, vauva itki liikaa jne). Ja silti mies odotti, että repeän hoivaamaan häntäkin vaikka minulla ei ole koskaan aikaa edes itseä varten tunniksi.
Ja minä en millään tavalla halunnut enkä kaivannut vauvan lisäksi toista hoivattavaa. Halusin kypsän tasavertaisen vastuunkantajan. Aloin olemaan aika ärtynyt kotona miestä kohtaan, koska ällötti se jatkuva äidin hoivan mankuminen, ja jatkuva huomion mankuminen silloin kun oli vaikkapa syötettävä nälkäinen vauva.
Että pieleen meni ainakin meidän perhe, enkä osannut ennustaa sitä ennakkoon.
Te joiden mielestä naisen pitäisi osata ennustaa tällainen kuvio, sanokaa mistä ja miten.
Eikö lapset voisi muuttaa sinun luokse ja matkustaa äitinsä luokse joka toinen viikonloppu ja lomilla?[/quote]
Kävis kyllä mulle, mutta ei exälle. Lapset on ehtineet jo aloittaa koulun ja eskarin. Sekä harrastukset kanssa niin tuskinpa voittaisin huoltajuusriitaa oikeudessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi tosiaan helpompaa jos eukko ottaisi lapset ja lähtisi. Voisin vaikka jonkin verran rahallisesti avustaakin, jotta löytäisivät jonkun kivan vuokrakämpän kerrostalosta. Itselleni jäisi nämä omistamani omakotitalo ja auto kokonaan omaan käyttööni.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, että ehkä minulla olisi yh:na aikaa myös harrastaa jotain, jos lapset olisi välillä edes muutaman tunnin isänsä kanssa. Nyt en koskaan pääse mihinkään harrastukseen, koska mies ei muka ehdi olemaan molempien lasten kanssa niin, että menisin ihan yksin jonnekin, kokee sen liian hankalaksi, että vastuullaan on kaksi pientä yhtä aikaa. Mutta ehkä eron jälkeen olisi pakko edes pari tuntia tavata lapsia?
Ap
Varaudu siihen että mies alkaa keksimään selityksiä miksi lapset eivät voi hänen luokseen tulla, etenkään niinä päivinä kun sinulla on harrastusmenoja tai jotain muuta pakollista (lääkäri, kampaaja ym). Miehillä on tapana eron jälkeen käyttää omia lapsiaan lyömäaseena. Meillä mm lasten isä asui aika lähellä ja lähetti/käski lapset yhtäkkiä kotiin eikä tarkistanut olenko minä kotona. En tietysti ollut kun oli sovittu että seuraavana päivänä vasta tulevat. Onneksi ystävä oli nähnyt lapset pihalla ja soitti minulle. Olin toisen ystävän luona kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, että ehkä minulla olisi yh:na aikaa myös harrastaa jotain, jos lapset olisi välillä edes muutaman tunnin isänsä kanssa. Nyt en koskaan pääse mihinkään harrastukseen, koska mies ei muka ehdi olemaan molempien lasten kanssa niin, että menisin ihan yksin jonnekin, kokee sen liian hankalaksi, että vastuullaan on kaksi pientä yhtä aikaa. Mutta ehkä eron jälkeen olisi pakko edes pari tuntia tavata lapsia?
Ap
Varaudu siihen että mies alkaa keksimään selityksiä miksi lapset eivät voi hänen luokseen tulla, etenkään niinä päivinä kun sinulla on harrastusmenoja tai jotain muuta pakollista (lääkäri, kampaaja ym). Miehillä on tapana eron jälkeen käyttää omia lapsiaan lyömäaseena. Meillä esim lasten isä asui aika lähellä ja lähetti/käski lapset yhtäkkiä minun luokseni eikä tarkistanut olenko minä kotona. En tietysti ollut kun oli sovittu että seuraavana päivänä vasta tulevat. Onneksi ystävä oli nähnyt lapset pihalla ja soitti minulle. Olin toisen ystävän luona kylässä. Elettiin aikaa ennen kuin lapsilla oli kännykät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele, että yksin olisi helpompaa vaikka lapset ovat jo teinejä.
Tuo kommenttisi, että lapset olisivat viikossa muutaman tunnin isällään on omituinen. Oletat siis, että lasten isän huoltajuustunnit osuu juuri siihen hetkeen, kun harrastat liikuntaa. Tuleekohan toimimaan. Lähes jokaisella ison ketjun salilla on lapsiparkki. Vie lapset sinne.
Minulla työmatkoihin menee 1.5 h päivässä, joten iltaisin jää aikaa 4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen. Nämä kaikki pitäisi tehdä itse joka arkipäivä, jos minulla ei olisi puolisoa.
Kun mies on toisinaan viikon työreissussa aikataulutettu arki on vieläkin aikataulutetumpaa ja suunnitelmallisempaa. Silloin en ehdi kuntoilemaan oman kodin ulkopuolelle.
Tuskin minunkaan mieheni tekisi ruokaa, jos sanoisin, että tee kaapissa olevista aineksista jotain, tuskin menisi kauppaan jos meillä ei olisi käytössä sovellus, johon koko perhe täydentää pitkin viikkoa ostoslistaa.
Jos olen viikonloppuna pois kotoa, niin isä käy teinien kanssa ulkona syömässä. Ja se ei ole ongelma, kun on kaksi tulonsaajaa perheessä. Jos elettäisiin vain minun tuloilla pitäisi elää säästeliäästi.
Myös lomareissut on helpompia, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuun.
Hmmmm... Sun pitäisi kokeilla olla viikko mun miehen kanssa 😭 ehkä tajuaisit että hyvään parisuhteeseen ja toimivaan arkeen tarvittais kaksi.
Aloitetaan lauantaista. Heräät lasten kanssa klo 7 laittamaan lapsille aamupalaa ja pukemaan. Lapset leikkivät kivasti keskenään mutta pitäähän siinä olla vanhemman hereillä, ainakin kuulolla. Miehesi nousee aikaisintaan klo 12 koska leikkii nukkuvaa. Et ole tehnyt miehelle mitään, mutta häntä ei nappaa. Kun nousee hän alkaa valittaa ja haukkua sua. Koitat päästä pihalle haukkaamaan happea, mutta hän ei viitsi lasten kanssa jäädä vaan voit valita istua puoli tuntia autossa kiukuttelevan miehen ja lasten kanssa miehen selittäessä mikä kaikki maailmassa häntä vi tut taa ja sitten hokiessa "kylläpä aamupala auttoi, kylläpä aamupala auttoi" (ja mikään kotona tarjottu aamupalahan ei kelpaa vaan pitää hakea sen automatkan aikana kaupasta). Tai sit voit päättää ettet lähde ulos keskenäsi vaan lasten kanssa ja mies vie autonkin ja häikkää jonnekin. Illalla yrittäjämies tekee 2 tuntia töitä. Oot käynyt lasten kanssa ulkona, ruokkinut, käyttänyt pesulla ja olette katselleet elokuvaa. Koitat laittaa lapsia nukkumaan kun mies tulee kotiin ja alkaa valittaa. Kengät on väärässä järjestyksessä eteisessä jne.... lapsille tulee paha mieli ja nukahtavat taas apeina viereesi kun makaat lastenhuoneessa heidän kanssaan alasängyssä. Menet pesemään hampaitasi ja mies alkaa kertoilla päivästään ja töistään. Minäminäminäminäminä. Sulla alkaa menkat (no alkoi tosin perjantaina) ja illalla voimistuu kovat menkkakivut, vedät särkylääkkeitä. Pikkaisen masentaa mutta yrität hymyillä. Mies tahtoo että olet iloinen, hänellä ei ole aikaa mihinkään alakuloihin, hän haluaa viettää hauskaa aikaa tai sit hän lähtee jonnekin. Katsotte yhdessä sarjaa ja sua alkaa väsyttää (ootan herännyt 5 tuntia aikasemmin) mutta mies ei anna sun nukkua, katsotte kaksi jaksoa loppuun. Ja mies kääntää vihaisesti kylkeä kun alat nukkumaan, häntä ei väsytä.
Sit sunnuntaina aika sama ja arkena on lasten viemiset, tuomiset ja harrastukset ja yrittäjän mielenkiintoiset menot aina sinun menojesi päälle ettet voi mennä. Puhumattakaan siitä että mies tuhlaa rahat, mutta syyttää siitä sinua muttei suostu käymään läpi tiliotteita.
Ihan tässä miettii jo eroa.
Mut ehkä voisin kirjoittaa miehelleni kauppalistan, johonkin appiin. On lomillakin helppoa ja kivaa sitten.
En ymmärrä miksi et ole jo lähtenyt. Miksi olet tehnyt lapsia tuollaisen kanssa. En ymmärrä kerta kaikkiaan miksi ihmiset oman ainokaisen elämänsä tuhlaavat tuollaiseen.
Jos päädyt joskus narsistin kanssa yksiin, ymmärrät heti miksi on niin vaikeaa lähteä. Voimat on loppu, mieliala synkkä, viimeiset voimanrippeet menee lapsista huolehtimiseen ja arjen pyörittämiseen. Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin lapsen kanssa on erittäin helppoa verrattuna miehen kanssa. Paljon vähemmän kotitöitä, kun ei ole laiskan miehen pyykit ja roskat pitkin kotia. Taloudellisesti myös menee paljon paremmin, kun minun tulot ei enää uppoa hänen harrastuksiin ja ostoksiin, vaan pääsen käyttämään rahat lapseen ja omaan kotiin. Mies on pakotettu kelan ulosoton kautta osallistumaan lapsen kuluihin. Ei tapaa lasta ja haukkuu minua raha-ahneeksi paskaksi. Maksaa siis sen 150e/kk ja se on niin jeesuksen ahnetta että se oikeuttaa hänen mielestään haukkumaan minua pitkin kyliä.
Yh:nä on helpompaa. Ex-mies ei edes nää lapsia kuin ehkä kerran kuukaudessa, mutta silti tämä tuntuu lomalta verrattuna aiempaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajien lapset joutuu vankilaan 3 kertaa todennäköisemmin kuin 2 vanhemman talousten.
Lapsi tarvitsee isäänsä, varsinkin pojat, toki tytötkin, muuten alkaa sexielämä 12 vuotiaana jonkun kauppakeskuksesa huumeita välittävän ulkkiksen kanssa, tänään viimeksi oli IL juttu tällaisesta.
Naisen itsekkyys on uskomatonta!
PS Luulitteko, että elämä on aina helppoa, varsinkaan lasten kanssa, se on velvollisuus ja mies ei ole vastuussa onnellisuudestasi, vaan sinä itse.
Myöskään yhdet tulot ei ole lapsille hyvä alku.
Mitä vttua lapset tekevät isällä , joka on yksi huonekalu kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele, että yksin olisi helpompaa vaikka lapset ovat jo teinejä.
Tuo kommenttisi, että lapset olisivat viikossa muutaman tunnin isällään on omituinen. Oletat siis, että lasten isän huoltajuustunnit osuu juuri siihen hetkeen, kun harrastat liikuntaa. Tuleekohan toimimaan. Lähes jokaisella ison ketjun salilla on lapsiparkki. Vie lapset sinne.
Minulla työmatkoihin menee 1.5 h päivässä, joten iltaisin jää aikaa 4 tuntia ruuan tekoon, omiin harrastuksiin, lasten kuljettamiseen harrastuksiin, koiran ulkoiluttamiseen ja palautumiseen. Nämä kaikki pitäisi tehdä itse joka arkipäivä, jos minulla ei olisi puolisoa.
Kun mies on toisinaan viikon työreissussa aikataulutettu arki on vieläkin aikataulutetumpaa ja suunnitelmallisempaa. Silloin en ehdi kuntoilemaan oman kodin ulkopuolelle.
Tuskin minunkaan mieheni tekisi ruokaa, jos sanoisin, että tee kaapissa olevista aineksista jotain, tuskin menisi kauppaan jos meillä ei olisi käytössä sovellus, johon koko perhe täydentää pitkin viikkoa ostoslistaa.
Jos olen viikonloppuna pois kotoa, niin isä käy teinien kanssa ulkona syömässä. Ja se ei ole ongelma, kun on kaksi tulonsaajaa perheessä. Jos elettäisiin vain minun tuloilla pitäisi elää säästeliäästi.
Myös lomareissut on helpompia, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuun.
Hmmmm... Sun pitäisi kokeilla olla viikko mun miehen kanssa 😭 ehkä tajuaisit että hyvään parisuhteeseen ja toimivaan arkeen tarvittais kaksi.
Aloitetaan lauantaista. Heräät lasten kanssa klo 7 laittamaan lapsille aamupalaa ja pukemaan. Lapset leikkivät kivasti keskenään mutta pitäähän siinä olla vanhemman hereillä, ainakin kuulolla. Miehesi nousee aikaisintaan klo 12 koska leikkii nukkuvaa. Et ole tehnyt miehelle mitään, mutta häntä ei nappaa. Kun nousee hän alkaa valittaa ja haukkua sua. Koitat päästä pihalle haukkaamaan happea, mutta hän ei viitsi lasten kanssa jäädä vaan voit valita istua puoli tuntia autossa kiukuttelevan miehen ja lasten kanssa miehen selittäessä mikä kaikki maailmassa häntä vi tut taa ja sitten hokiessa "kylläpä aamupala auttoi, kylläpä aamupala auttoi" (ja mikään kotona tarjottu aamupalahan ei kelpaa vaan pitää hakea sen automatkan aikana kaupasta). Tai sit voit päättää ettet lähde ulos keskenäsi vaan lasten kanssa ja mies vie autonkin ja häikkää jonnekin. Illalla yrittäjämies tekee 2 tuntia töitä. Oot käynyt lasten kanssa ulkona, ruokkinut, käyttänyt pesulla ja olette katselleet elokuvaa. Koitat laittaa lapsia nukkumaan kun mies tulee kotiin ja alkaa valittaa. Kengät on väärässä järjestyksessä eteisessä jne.... lapsille tulee paha mieli ja nukahtavat taas apeina viereesi kun makaat lastenhuoneessa heidän kanssaan alasängyssä. Menet pesemään hampaitasi ja mies alkaa kertoilla päivästään ja töistään. Minäminäminäminäminä. Sulla alkaa menkat (no alkoi tosin perjantaina) ja illalla voimistuu kovat menkkakivut, vedät särkylääkkeitä. Pikkaisen masentaa mutta yrität hymyillä. Mies tahtoo että olet iloinen, hänellä ei ole aikaa mihinkään alakuloihin, hän haluaa viettää hauskaa aikaa tai sit hän lähtee jonnekin. Katsotte yhdessä sarjaa ja sua alkaa väsyttää (ootan herännyt 5 tuntia aikasemmin) mutta mies ei anna sun nukkua, katsotte kaksi jaksoa loppuun. Ja mies kääntää vihaisesti kylkeä kun alat nukkumaan, häntä ei väsytä.
Sit sunnuntaina aika sama ja arkena on lasten viemiset, tuomiset ja harrastukset ja yrittäjän mielenkiintoiset menot aina sinun menojesi päälle ettet voi mennä. Puhumattakaan siitä että mies tuhlaa rahat, mutta syyttää siitä sinua muttei suostu käymään läpi tiliotteita.
Ihan tässä miettii jo eroa.
Mut ehkä voisin kirjoittaa miehelleni kauppalistan, johonkin appiin. On lomillakin helppoa ja kivaa sitten.
Miehesi on siis yksityisyrittäjä. Saattaa tehdä liikaa töitä, on masentunut, burnoutin partaalla, kun nukkuu pitkään. Kuulostat todella kiinni olevalta miehestäsi. Odotat ilmeisesti kotiäiäitinä miehestäsi arjen apua ja seuraa. Yksityisyrittäjän vaimot on usein paljon yksin parisuhteessa. Kannattaa hankkia ns. Oma elämä (harrastuksia, ystäviä) parisuhteen rinnalle. Jos heräät lasten kanssa klo 7, voit mennä kuntoilemaan aamulla ja viedä lapset lapsiparkkiin. Sopia jonkun ystävän kanssa, että katsotte toimitte lastenne lastenvahteina vuorotellen, jotta pääset omiin menoihisi.Jäi hieman epäselväksi mihin menette koko perhe autolla ja miksi.
Oletteko sopineet yhteisistä pelisäännöistä tai yhteisistä rahoista? Omaa rahaa saat menemällä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, että ehkä minulla olisi yh:na aikaa myös harrastaa jotain, jos lapset olisi välillä edes muutaman tunnin isänsä kanssa. Nyt en koskaan pääse mihinkään harrastukseen, koska mies ei muka ehdi olemaan molempien lasten kanssa niin, että menisin ihan yksin jonnekin, kokee sen liian hankalaksi, että vastuullaan on kaksi pientä yhtä aikaa. Mutta ehkä eron jälkeen olisi pakko edes pari tuntia tavata lapsia?
Ap
Täällä yksi mies komppaa, mutta täällä kyseessä on lasten äiti. Ero menossa ja ootan innolla, että pääsen lasten kanssa viettämään elämää, missä ei ole arvaamatonta, sekamelskaa aiheuttavaa ihmistä mukana kuvioissa. Ehkä vähemmistönä, mutta on meitä miehiäkin samassa tilanteessa. Ja tsempit sinne.
Juljus kirjoitti:
Yrittäkää nyt ensin puhua miestenne kanssa siitä mitä heiltä vaaditte. Mä oisin tehny mitä vaan et olisin saanu pitää perheeni. Mut en saanu siihen mahdollisuutta. Exä vaan ilmotti että "lapset voi hyvin kun mä voin hyvin" ja muutti niiden kanssa kotikaupunkiinsa. Nyt lapset mun luona jokatoinen viikonloppu ja isot itkut tulee kun äiti tulee hakemaan ja pitää lähtee kotiin. Viikoillakin soittelee ja itkee ikäväänsä. Niin et aina eioo lapsille hyväksi se ero. Ja ei. En ryypänny, en juossu omissa harrastuksissa. Kävin vaan töissä ja auttelin lasten hoidossa iltaisin. Mutta en ilmeisesti riittävästi...
Luultavasti exäsi yritti puhua kanssasi useita kertoja, mutta sinä et kuunnellut. Ei kukaan aikuinen jätä tosta noin vain ilman mitään varoitusta, kun on lapsia kuviossa.
Tuo on se virhe monilla miehillä, omallanikin, eli ei olla perheessä toisena vastuullisena ja tasaveroisena aikuisena, vaan jonakin 'auttelijana'.
Kyllä minullekin kelpaisi vaan käydä töissä ja sitten kotona 'autella', mutta oikeasti työpäivän jälkeen alkaakin toinen työpäivä kotona, jossa kaikki on minun harteillani miehen vähän 'autellessa'.
Kaikki pitää pyytää erikseen ja usein sitten vielä erikseen selittää miksi tehdään ja miten tehdään.
Tiedän, että tässä kohtaa yleensä kommentoidaan miksi teit lapset sen miehen kanssa. No hitostako olisin voinut tietää, että koulutettu, työssä käyvä mies, jolla on siisti asunto ja auto ja joka auttelee iäkästä mummiaan kauppa,-ja apteekkiasioissa ja lääkärikäynneillä ja jolla on luottamustehtäviä ja kaikinpuolin elämä kunnossa, muuttuisikin kädettömäksi ja avuttomaksi lasten synnyttyä. Emmekä edes kiirehtineet, vaan ensitapaamisesta esikoisen syntymään vei kokonaiset 8 vuotta.
Totta on myös se, että jos äiti on onnellinen, niin ovat lapsetkin. Englanniksi on myös sanonta 'happy wife, happy life'.
Lainaamalleni kirjoittajalle sanoisin vielä, että lakkaa pyörimästä itsesäälinsä ja oman napansa ympärillä ja ryhtyy isäksi. Vaikka ei olekaan enää naimisissa, vaikka ei asukaan samassa kaupungissa kuin lapsensa, voi silti olla hyvä isä.
Kuljeta vaikka lapsesi itse luoksesi ja takaisin äitinsä luo, automatkoilla saat lisää yhteistä aikaa. Jne, jne. Isyys on miehen omalla vastuulla, äidit eivät halua eivätkä tarvitse mitään pikku-apulaista, vaan aikuisen miehen, joka kantaa oman vastuunsa, ja on isä lapsilleen. Ja tähän ei voi puolisoa, ei nykyistä, eikä exää, vastuuttaa.