En selviä erosta!
Joka päivä mietin exää joka jätti minut yllättäen. 7 kuukautta kulunut. En jaksa tätä tuskaa enää. Katkaisi välit täysin. Miten voin helpottaa oloa? En tiedä kauanko jaksan tätä enää.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
En usko löytäväni parempaa.
Mitä jos pitäisit hauskaa ihan itseksesi ja kavereittesi kanssa, etkä eläisi miesten kautta?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia, eikä suhde kestänyt kuin kaksi vuotta. Mutta en tiedä miten tästä selviän.
Kaiva voimaa siitä ajatuksesta, että ; itsepä hyvän menetti 👍🏻. Äläkä ainakaan taannu siihen, että palaisit suhteeseen kaiken tuskasi jälkeen., Anna sammakon mennä, löydät vielä prinssisi 🙏. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
En usko löytäväni parempaa.
Ajattele. Parisuhde on mahdollisuus ei onneksi velvollsiuus. - Minä, joka en ole koskaan päässyt etenemmän aprisuhteeseen asti olen usein miettinyt ja ajatellut, että mitä lopulta menetäm jos joudun elämään loppuikänikin sinkkuna? - Silti vaikka ikää on jo yli 40 vuotta, niin edelleen jaksan haaveilla ja unelmoida, että ehkä vielä joskus kohtaam ja löydämn oman rakkaani..... Sen verran on kuitenkin itsetuntoni vahvistunut, että enää vuosiin en ole ollut valmis ja halukas parisuhteeseen kenen hyvänsä kanssa. Se ei varmasti olsi oikein sen paremmin häntä kohtaan kuin itseäni kohtaan.
Miten voisin ajatella että menetti hän hyvän? Minussahan se vika oli kun minut jätettiin.
Jos ei selviä, pitää olla kännissä. Niin yksinkertaista se on.
Huomiopiste välillä muualle, edes hetkittäin. Ajan kulku auttaa. Kriisipuhelin myös nimettömänä. Tulee vielä uusia näkökulmia. Tunteet rauhoittuvat joku päivä.
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin ajatella että menetti hän hyvän? Minussahan se vika oli kun minut jätettiin.
Niin onkin. Olet paska ihminen, jota kukaan ei halua. Tämänkö halusit kuulla?
Ihmiset ovat selvinneet sodista, r'iskauksista, pahoinpitelyistä jne. jne. ja yksi ulvoo jotain helvetin erosta. Vähän nyt suhteellisuudentajua, ap!
Kovasti tsemppiä ap! Ero on kyllä kauhea paikka. Itse olen eron tullen ajatellut että ihminen eksäkin on. Tyhmiä ja itseään ajatteleva liha- ja luukasa, josta tulee k*kkaa ulos päivittäin. Näitähän maailmassa riittää. Yritä löytää jotain muuta tai joku muu, joka kiinnostaa, kyllä jotain varmasti löytyy.
Ei ole mitään syytä kiirehtiä "toipumaan". Sinua on kohdannut iso menetys ja suru. Sure rauhassa, mutta pidä huolta itsestäsi samalla. Ulkoile, liiku, näe kavereita, tee niitä asioita, mistä ainakin joskus olet nauttinut.
Joku joka haluaa erota ei ole sinulle oikea kumppani.
Vierailija kirjoitti:
7 vuotta kuulostaa kyllä pahalta. Itsekin olen jumittaa, mutta todella toivon että ei kestä niin kauan.
No älä ole niin juuriskapää kun mä olin. Katsele kaduilla vanhuksia. Niillä on monilla jo puolisot, vanhemmat, sisarukset, kaikki ystävätkin ja tusinoittain lemmikkejä kuolleet. Siellä ne vaan rämpii lumessa silti ja se on sinunkin tulevaisuutesi. Että paljon on surua ja menetystä lisää luvassa vielä.
Ala aktiivsesti vastustamaan sitä epätoivoasi ja hänen ajattelemistaan.
Keksi joku lause ja ajatus jolla saat kumottua sen ikävän ja tuskan, aina kun hän tulee mieleen.
Esim. "Minä en tarvitse häntä onneen" tai "Minulle on odottamassa ihana mies ja parisuhde", tai jotain vastaavaa, sellainen minkä sanominen tai ajatteleminen saa sinulle välittömästi paremman ja toiveikkaamman olon.
Ja alat käyttämään tätä vastaisku-lausetta niin usein kuin tarvitsee, pitkin päivää ja öitä.
Minulla erosta selviämiseen kului jollakin tasolla 25 vuotta. Ehkä en vaan osannut käsitellä omaa suruani. Terapian kokeileminen kävi mielessä, mutta en koskaan uskaltautunut. 25 vuoden kaipauksen jälkeen en tunne enää mitään ex heilaa kohtaan. Aika paransi.
Vierailija kirjoitti:
7 vuotta kuulostaa kyllä pahalta. Itsekin olen jumittaa, mutta todella toivon että ei kestä niin kauan.
7 kk,ei vuotta
Tuska on hirveä kun itse rakastaa ja toinen jättää. Väkisin ei voi tietenkään yhdessä olla.
Huonosti nukuttu yö taas takana.
Ap
Ja sun ikä oli?
2v olitte yhdessä ja sen jälkeen olet jo surrut 7kk, eli 1/3 ajasta mitä olitte yhdessä. Aiotko surra vielä lisää?
Ja kuinka kauan aiot kieriä siinä paskassa että varmasti menee elämä ohi.
Toisekseen, sanot ettet voi kuvitella ketään muuta suhteessa kanssasi, herranjestas, jospa nyt ensin opettelisit olemaan itseksesi onnellinen. Ei uutta suhdetta tarvitse heti aloittaakaan. En edes ehdota laastarisuhdetta sinulle, sillä vaikutat olevan sen verran pihalla itsesi kanssa, siitä miten annat muiden kohdella itseäsi (nytkin annat exän vaikuttaa itseesi oman pääsi sisällä vaikkei hän edes ole pyörimässä nurkissa, niin saatika sitten uuden ihmisen jota luulisit laastarisuhteeksi kun valinta voisi osua huonoon yksilöön jonka antaisit vain rikkoa sinua lisää, etkä ole riittävän vahva heivaamaan exää pihalle niin miten muitakaan).. aloitapa nainen itsekunnioituksesi metsästys ja käy läpi oppaat siitä.
Etkö tosiaan ala jo kyllästymään siihen että jaksat ruikuttaa sellaisen henkilön, joka ei halunnut sinua enää, perään? Minä ainakin jo olisin sitä mieltä etten jaksa tehdä elämästäni noin tylsää jonkun toisen vuoksi (joka on jo poistunut elämästäsi). En jaksaisi sellaisia ihmisiä, vaikka olisivatkin mukana elämässäni vielä, ulostaisin heidät itse siitä pois minua satuttamasta.
Mukavaa lukea jätetyn naisen tuskasta, tulee oikeasti hyvälle mielelle. Yleensä se on nainen joka lähtee.
Oletko kokeillut jotain eroryhmää tai terapiaa? Uutta suhdetta?
Minulla oli myös shokkiero, mies jätti täysin yllättäen kun olin viimeisilläni raskaana. Sanoi vaan, että muuttikin mielensä eikä halua lapsiperhe-elämää. Ihan aikuisikäinen (40-v) ihminen kyseessä. En ole koskaan täysin toipunut erosta, mutta elämä on ollut 10x parempaa sen jälkeen, pitkälti uuden mieheni ansiosta. Laastarisuhteeksi aiottu juttu osoittautui tosirakkaudeksi.