En selviä erosta!
Joka päivä mietin exää joka jätti minut yllättäen. 7 kuukautta kulunut. En jaksa tätä tuskaa enää. Katkaisi välit täysin. Miten voin helpottaa oloa? En tiedä kauanko jaksan tätä enää.
Kommentit (47)
Päivääkään ei ole mennyt että en miettisi exää. Menneisyyteen ei voi palata mutta en pääse eteenpäinkään.
Jos et pääse eteenpäin, et ole vielä saanut eroa käsitellyksi.
Kuinka pitkä suhde oli? Lapsia?
Exäsi tuskin oli täydellinen. Joten aina, kun ikävä iskee, kaiva muististasi kaikki ikävimmät ja ärsyttävimmät luonteenpiirteet ja tavat, joita hänellä oli.
Älä seuraa häntä somessa. Inhan oikeasti, kaikilta kanavilta poistat hänet seurannasta. Estä hänet kaikilla kanavilla.
Ei ole lapsia, eikä suhde kestänyt kuin kaksi vuotta. Mutta en tiedä miten tästä selviän.
Seitsemän kuukautta on lyhyt aika. Anna itsellesi aikaa. Kyllä se alkaa helpottamaan, mutta voi mennä parikin vuotta. Etsi vertaistukea. Tuon tuskan ymmärtää vain toinen yllättävän eron kokenut. Esim. Favebookissa on eroryhmiä.
Ero oli itsellenikin pahinta mitä olen ikinä kokenut. 20 vuoden parisuhde päättyi silmänräpäyksessä. Siitä on nyt 1,5 vuotta. Edelleen välillä tuntuu käsittämättömältä että se entinen elämä on lakannut olemasta, että sitä ei enää ole, mutta nyt ihan viime aikoina olen huomannut että olen välillä onnellinen. Ja jotenkin eri tavalla onnellinen. Onnellinen ihan vaan itsestä ja omasta elämästä, niin ettei se ole riippuvainen kenestäkään. Se on ihana tunne. Luota siihen että se tulee. Tsemppiä.
Ei ollut täydellinen, ei kukaan ole, mutta en pysty kuvittelemaan parempaa.
Aika parantaa KAIKEN, vaikka arvet jättääkin. Mulla kesti ekasta erosta 7 VUOTTA!!! Mutta siinä se sitten oli. Toivottavasti sulla ei kestä ihan niin kauan ja tuskin kestääkään. Mä vain olen jotenkin todella juuriskapää ja huono menemään eteenpäin asiassa kuin asiassa, aina junnaan mieluummin kaikessa vanhassa. Mutta kun tämänkin asian olen itsessäni oppinut ja kehittänyt sitäkin puolta itsessäni, niin ei tartte koko loppuelämää viettää katkerana stalkkerina.
Voimia. Mene elämässäsi jo eteenpäin. Sinua varten on joku jossain.
Yritän ymmärtää Ap:n tilannetta, vaikka toisaalta kun ajattelen millaista se on ollut olla sinkkuna koko ikäni (40+) vuotta niin vaikeaa se on ymmärtää mutta vahingon iloinen en missä nimessä ole. Mutta lohdutuksena voin sanoa, että ei elmä sinkkuna nyt ihan niin hirveää ole.
7 vuotta kuulostaa kyllä pahalta. Itsekin olen jumittaa, mutta todella toivon että ei kestä niin kauan.
Miksi kaipaat jotain sellaista ihmistä joka teki sinulle paskan tempun,särki sydämesi jättämällä täysin yllättäen. Jokaisella on tietysti oikeus erota, mutta voisi sen tehdä jotenkin varovaisemmin, eli ei ihan yllättäen.
Yritä ymmärtää, että hän ei olisi jättänyt sinua jos hän olisi se oikea. Joten jossakin on se sinun oikeasi, johon vielä törmäät. Ex ei ollut se oikea sinulle. Joten täysin turhaan häntä enää haikailet. Löydät paremman sinulle,joka pysyy luonasi. Minä lupaan. Tsemppiä.
P. S:Älä kuuntele haikeita erobiisejä. Biletä ilolla.
Mieti niin, että aiotko todella pilata elämäsi roikkumalla eksässä enää yhtään pidempään.
Et seuraa etkä stalkkaa sitä pätkääkään. Se ei oo sen arvoista.
Haluaisitko oikeasti sen vielä takaisin, voisitko luottaa siihen. Et vois.
Tiedän että emme kai voisi enää palata yhteen, mutta silti mietin häntä ja elätän toivetta paluusta.
Mikä siitä tekee niin vaikeaa. Oletko läheisriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
7 vuotta kuulostaa kyllä pahalta. Itsekin olen jumittaa, mutta todella toivon että ei kestä niin kauan.
Eikö Ap kirjoittanut seitsemästä kuukaudesta, eikä vuodesta? - Ikisinkkuna joka huomaa taas yhden vuodemn lisää menneen sinkkuna olen ollut tekevinäni jännän havainnon. Asiat parisuhde rinatamallakin ikäänkuin kasautuu. Moni kerran parisuhteessa ollut löytää moensti helpommin uuden kumppanin kuin minun kaltaiseni, joka onsaanut aina olla se, joka kelpuutetaan mieluummin kaveriksi tai jopa ystäväksi mutta parisuhteeseen edetään aina mieluummin, jonkun toisen kuin minun kanssa. -Olenko katkera. En. Vielä en ole mutta toisinaan tuntuu ja on tuntunut todella pahalta.
Olen varmaan masentunut erosta, siksi on niin vaikeaa ja en pysty kuvittelemaan ketään uutta ihmistä suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että emme kai voisi enää palata yhteen, mutta silti mietin häntä ja elätän toivetta paluusta.
Ei sua oikein voi kukaan auttaa, jos tollasta elättelet.
Kannattais nyt kaivaa joku itsekunnioitus esiin
Voimia sinulle kovasti. Anna itsellesi lupa surra ja aikaa toipua.
Itsellä on mennyt eroa prosessoidessa pian vuosi ja vielä on tehtävää paljon.
Koita keksiä itsellesi mukavaa tekemistä. Täytä elämäsi itsellesi tärkeillä asioilla. Unohda, tai koita unohtaa ex. Poista hänen somet. Jos niitä seuraat.
Mitä pidempään roikut ajatuksessa hänestä, niin kauan et pääse käsittelemään itse eroa. Hyväksy tosi asia että ette enää palaa yhteen käsittele ero ja jatka elämääsi.
En sano että se olisi helppoa, mutta se on asia mikä sinun on tehtävä, itsesi takia.
Voimia.