Lue keskustelun säännöt.
Minua luullaan nuoremmaksi eikä sen vuoksi oteta vakavasti
Kyllästynyt-89
23.03.2023 |
Klassinen ajatus on kaiketi yleensä se, että nainen automaattisesti toivoisi näyttävänsä ikäistään nuoremmalta. Moni tavoittelee "ikuista nuoruutta" keinolla millä hyvänsä. Mutta entäs jos joku oikeasti todella kärsii siitä, että jatkuvasti nipistetään iästä n.10v pois, eikä sen vuoksi oteta vakavasti?
Olen 33-v kolmen lapsen äiti, ja moni aidosti olettaa että olen vähintäänkin teiniäiti. Esikoiseni sain kuitenkin ollessani 24v. Ulkonäköni perusteella uudet tuttavuudet esimerkiksi töissä olettavat, että en voi osata/tietää jotain, koska "olet niin nuori". Toki kun avaan suuni niin ääni kellossa muuttuu nopeasti, ja hetken kanssani aikaa vietettyään ihmiset nopeasti korjaavat virhearvionsa, mutta tästä herää niin monta kysymystä..
Kerran olin hammaslääkärissä myöhässä 5min ja päätin kuitenkin kokeilla onneani, 50+ hl paasasi kuin nippa-nappa parikymppiselle "kuinka nyt ei ehditä mitään tekemään kun tulit myöhässä" ja minä totean että joo, oli lasten kanssa vähän haipakkaa ja joskus on vastaavissa tilanteissa tehty se mitä ehditään, tällä kertaa oli niin tiukka aikataulu että päätettiin kuitenkin varata uusi aika. Kyllä yleensä olen ajoissa, mutta aikuiselle 30+ perheenäidille varmaan todettaisiin asian laita hieman eri tavalla.
Toisen kerran eri hammaslääkäri jutteli kuin nuorelle, mites oon aamu mennyt, mitäs sä teet, lässynlässyn, kunnes jälleen mainitsin monikossa _lapset_, ja hl tarkisti ikäni, "ai anteeksi, ajattelin että olisit 10v nuorempi!"
Silmälääkärissä nuorimman kanssa kesken kaiken haluttiin varmistaa, että olen siis varmasti lapseni äiti.
Jos olen vanhimman poikani kanssa kahvilassa kahdestaan, saan pitkiä katseita kun poika puhuttelee minua äitinä, tätä on vaikea selittää mutta kyllä sen aistii kun ajatellaan että "onpas siinä nuori äiti".
Puistossa koko perheen kesken tulee usein tunne, että miehestäni ajatellaan että lapset ovat todennäköisesti jollekin toiselle ja minä olen nuorikko äitipuoli (mieheni on minua 3v vanhempi ja näyttää suunnilleen ikäiseltään).
Bussissa kun olen yksin kolmen lapseni kanssa, selkeästi ihmetellään asiaa.
Olen suht.pienikokoinen, s/m ja 160cm pitkä, normaalivartaloinen. En mielestäni käytä juuri "nuorisolle tyypillisiä" vaatteita. En meikkaa vahvasti. Itse asiassa meikillä voisin varmaan luoda itsestäni "kypsempää" mielikuvaa. En kuitenkaan itse voi mitenkään ymmärtää kuinka kohdallani voidaan olettaa, että olisin niin paljon nuorempi, ja tämä todella häiritsee minua
Ei ole ok olettaa toisen ihmisen sukupuolta, ei arvostella ulkonäköä tai painoa, mutta auta armias jo näytät ikäistäsi nuoremmalta, ensinnäkin naisvaltaisella alalla on ihan "ok" yhä vähätellä nuorempia (?!), ja kun kuullaan että oletkin kuitenkin jo 33v jota vain luullaan nuoremmaksi, niin sitten ollaan ehkä vähän "kateellisia" kun "se näyttää niin nuorelta".
Itse siis todella kärsin tästä asetelmasta enemmän kuin nautin siitä. Haluaisin, että minuun suhtaudutaan kuten ikäiseeni, yli 30v perheenäitiin kuuluisi. Kohtalotovereita?
Kommentit (122)
Oma sosiologis-kultturintutkimuksellinen amatööritieteilijän tulkinta tähän aiheeseen:
Vielä muutama vuosikymmen sitten, sanotaan vaikka 1970-luvulla, puhumattakaan sitä aiemmista ajoista, sukupuoliroolit olivat paljon enemmän ennalta määritellyt, samoin kuin ihmisten yleiset ammatilliset polut ja asemat tai "säädyt" yhteiskunnassa. Lisäksi ei ollut nykyisenkaltaista työttömyyttä olemassa; vain aivan muutamina viime vuosikymmeninä on pystynyt elämään työttömänä ilman, että se on johtanut katuojaan tai johonkin yhteiskunnan puolirangaistuslaitokseen kuten työllistämisleirille tai vaivaistaloon. Aiemmin töitä riitti, ja niitä oli pakko tehdä, ja monet niistä olivat umpisurkeasti palkattuja. Mutta töitä riitti.
Kun yhteiskunta ja kulttuuri oli edellisenkaltainen, eli ihmisillä oli vakiroolit joihin he asettuivat, ja kaikki tiesivät että kaikilla ihmisillä ympäristössä oli vakirooli ( esim. kotiäiti, suutari, tehtaanlinjan duunari, tehtaan laskentapäällikkö, sairaanhoitaja, metsuri, jne.), ei sillä ollut niin paljon väliä minkä ikäiseltä kukakin näytti. Se, että täytti aikuisen ihmisen roolin, olemalla jossain tuollaisessa vakiintuneessa ammatissa, toi ihmiselle aikuisen statuksen. Veturimekaanikko oli aikuinen mies, riippumatta siitä oliko 16v vai 46v, ja kotiäiti oli aikuinen nainen, riippumatta siitä oliko 16v vai 46v. Suurempi muutos tuollaisessa yhteiskunnassa oli luultavasti se askel, kun ihminen alkoi vaikuttamaan vanhukselta. Aiemmin jopa 5 kymppisiä kohdeltiin jo puoli jalkaa haudassa olevina.
Kun nyky-yhteiskunnassa tällaiset vakiintuneet roolit ja niiden arvostus on kadonnut, on ulkonäöllisistä seikoista tullut tärkeämpää. Aikuisuus pitää "todistaa" ulkonäöllä, joidenkin kyttääjien mielestä.
Harmi, että kaikki nykyään niin rakastavat somea. Some tekee kaikesta imagopeliä. Tärkeää ei ole se että olet oikeasti jotain tai oikeasti tehnyt jotain, vaan se että näytät siltä että olisit jotain tai näytät siltä että olisit tehnyt jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teitä joita tytötellään usein pienet rinnat?? En kysy tätä loukatakseni,mutta tuntuu että nykyään isot rinnat=aikuinen nainen.... Pienet rinnnat=keskenkasvuinen...tyttö. Tulee surunlinen olo kun olen "lauta".
On pienet rinnat ja siro ja lyhyehkö olen muutenkin. Ne varmasti lisää vaikutelmaa nuoruudesta.
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän niin hyvin, täytän kohta 40 ja vieläkin luullaan parikymppiseksi. Aina kun ostan alkoholia, vaikka yhden oluen koko perheen ostoksien seassa, joudun näyttämään paperit. Muutenkin kaikkialla käyttäydytään niin kuin olisin nuorisoa ja se tuntuu tässä iässä nöyryyttävältä.
Ehkä kaikista paras tapaus oli kun aika tuore työkaveri kysyi, että olenko jo täyttänyt 20! Meni kyllä hämilleen, kun kerroin olevani jo reilusti yli 30. Se siis oikeasti luuli melkein 20 vuotta nuoremmaksi kuin olen. Enkä todellakaan ota näitä enää kohteliaisuutena tai kerro kehuskellakseni, ne on noloja tilanteita. Näyttäisin enemmän kuin mielelläni ihan ikäiseltäni tai vaikka vähän vanhemmalta.
Joo älä, tää yhdenkin oluen ostaminen on jotenkin niin erikoinen tilanne ainakin silloin, kun tullaan asenteella "ei sulla välttämättä ikä riitä.."
Ja tämä, ei todellakaan ole aina kehu missään nimessä vaikka sen joskus kohteliaisuutena voikin ottaa, se on siitä huolimatta usein myös niin noloa tietyissä tilanteissa. Kiitos viestistäsi!
Tänään kaupassa jonossa takanani oli nainen joka oli silminnähden selvästi nelikymppinen. Myyjä kysyi häneltä paperit kun osti yhden siiderin. Nainen kuulosti niin kiusaantuneelta kun totesi että "no eipä multa hetkeen taas ollakaan henkkareita kysytty, heh". Myyjäkin vaikutti sen jälkeen vähän nolostuneelta :D
Mitä jos kuvittelette vain, että muut pitävät nuorempana. Jotkin voivat ihan kohteliaisuussyistä sanoa että joku näyttää ikäistään nuoremmalta. Katsokaa itseänne peilistä ehostautumattomina ja eri valaistuksessa, voitte yllättyä :D
Oli muuten joku artikkelikin asiasta. Katsoin näitä nuoremmiksi luultujen naisten kuvia, ihan tasan tarkkaan näyttävät ikäisiltään. Vaatteet olivat kyllä nuorekkaat, naamat eivät niinkään.
Vierailija kirjoitti:
En tajua mikä ongelma siinä on että näyttää nuoremmalta? Jos ette olisi niin itsekeskeisiä ja katsoisi vain omaa napaanne niin avartuu mielikin niin ettei se ole mikään mörkö. Itse ainakin pidän ihan mahtavana että on nuoren näköisiä ihmisiä... moni jopa kadehtii sitä että jos joku 30-40-v. näyttää 20-vuotiaalta.
Koska tässä iässä olisi kiva tulla kohdelluksi aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"28-vuotiaana työkaveri oletti että asun vanhempieni luona, luuli kai alle 20-vuotiaaksi."
MINULLA IHAN SAMA!!! Yksi työkaveri aikoinaan kysyi ihan vakavissaan, että asunko vanhempieni kanssa. Ihmettelin kysymystä, olin siinä vaiheessa asunut omillani jo vuosikausia. Hän sitten ihan ihmeissään suu auki (kirjaimellisesti) ihmetteli, kun kerroin ikäni. Hän luuli minua 8 vuotta nuoremmaksi (sanoi itse.) En kerro minkä ikäinen olin silloin, mutta joka tapauksessa ihan selkeästi aikuinen.
Mulla samaa. Uudet työkaverit kyselee usein asunko vanhempien kanssa ja olettaa iäksi 17-18 vuotta. Alalla millä mulla oli 5 vuotta kokemusta luultiin aina aloittelijaksi ja kohtelu oli sen mukaista. Pidettiin tyhmänä ja puhuttiin päälle ym. Jatkuva hokeminen " kun sinulla ei ole kokemusta". Amk: ssa kun opiskelin vikaa vuotta oletettiin että olen ekalla. Kyllä se nyt kieltämättä ärsyttää. Minullakin on pienet rinnat ja melkoisen siro vartalo ja olen lyhyt.
N26
Tunnistan ongelman osittain, olen pienikokoinen nelikymppinen ja kymmenen vuotta sitten tytöttely töissä ym. oli minulle arkipäivää. Se helpottaa keski-iässä jos yhtään lohduttaa, ap.
Sen sijaan sinulla osa ongelmaa on myös oma ajattelusi, keskityt liikaa "mitähän nuo minusta ajattelevat"- juttuihin, mitä ihmeen merkitystä on sillä, mitä sinusta ajattelee vieras ihminen kahvilassa tai puistossa tai bussissa, varsinkin kun 99% tuijottaa puhelintaan eikä takuulla aktiivisesti mieti vieraan ihmisen ikää tai perheen sukulaisuussuhteita. Vai ehditkö itse tehdä vastaavia arvioita ihmisistä koko ajan?
ps. kaupan kassa kysyy paperit arvionsa mukaan niiltä, jotka näyttävät alle 30-vuotiailta, joten se ei ole kolmekymppiselle vähättelevä kysymys, varsinkin kun kyseessä on nopea vilkaisu. Minultakin kysytään välillä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"28-vuotiaana työkaveri oletti että asun vanhempieni luona, luuli kai alle 20-vuotiaaksi."
MINULLA IHAN SAMA!!! Yksi työkaveri aikoinaan kysyi ihan vakavissaan, että asunko vanhempieni kanssa. Ihmettelin kysymystä, olin siinä vaiheessa asunut omillani jo vuosikausia. Hän sitten ihan ihmeissään suu auki (kirjaimellisesti) ihmetteli, kun kerroin ikäni. Hän luuli minua 8 vuotta nuoremmaksi (sanoi itse.) En kerro minkä ikäinen olin silloin, mutta joka tapauksessa ihan selkeästi aikuinen.
Mulla samaa. Uudet työkaverit kyselee usein asunko vanhempien kanssa ja olettaa iäksi 17-18 vuotta. Alalla millä mulla oli 5 vuotta kokemusta luultiin aina aloittelijaksi ja kohtelu oli sen mukaista. Pidettiin tyhmänä ja puhuttiin päälle ym. Jatkuva hokeminen " kun sinulla ei ole kokemusta". Amk: ssa kun opiskelin vikaa vuotta oletettiin että olen ekalla. Kyllä se nyt kieltämättä ärsyttää. Minullakin on pienet rinnat ja melkoisen siro vartalo ja olen lyhyt.
N26
Juu, kun aloittelin oman alani töitä yliopisto-opintojen jälkeen (asiakaspalvelussa silloin), useampikin asiakas ihmetteli että ottaako ne tänne alaikäisiä töihin nykyään ja olenko esim lukiolainen tai tet-harjoittelussa. Asiakaskunta tosin on ikääntyneenpuoleista, eli se voi varmasti vaikuttaa siihen ettei he niin hyvin osaa arvioida nuorten ikää. Oli minullakin joskus alkuun vaikeuksia arvioida näitten iäkkäämpien asiakkaiden ikää.
Edelleen melkein 35-vuotiaana kohtaan tätä nuoremmaksi arviointia, nykyisen työpaikan työkaverit oli muutama vuosi sitten kuulemma ihmetelleet että miten minulla voi olla koulutusta, kokemusta ja pari lastakin, että täytyy kai minun olla vähän vanhempi kuin ensisilmäyksellä vaikuttaa. Mutta nykyään minut sentään yleensä oletetaan aikuiseksi, joten tää nuorennäköisyys ei ole ollenkaan niin ongelma kuin kymmenisen vuotta sitten.
Muakin luultiin nuorena nuoremmaksi. Nykyään näytän ikäiseltäni ainakin omasta mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa edes laskea, montako kertaa jaksoit teksteissäsi korostaa sitä, että olet PERHEENÄITI ja sinulla on lapsia. Muita saavutuksia sinulla ei elämässäsi olekaan? Onhan se hienoa, että saa monistettua itseään, mutta menee tuo jankutuksesi jo vähän liioittelun puolelle.
Tämä on vauva-palsta. Muut saavutuksena eivät liity tähän äit-identiteettiini mitenkään. Haluaisin vain että minua kohdellaan kuin kolmekymppistä perheenäitiä, eikä kuin parikymppistä nuorta, lapsetonta likkaa. Tätä halusin tässä korostaa. On ahdistavaa kun halutaan ajatella, että lapset eivät ole minun, TAI että olen saanut esikoiseni ollessani 15v.
Älä itse vajoa samalle tasolle, jonkun kutsuminen "lapsettomaksi likaksi" on aika halventavaa. Kuka tahansa pystyy puskemaan lapsia itsestään, ei se sinusta kypsää aikuista tee. Rivien välistä kuulostaa siltä että mielestäsi lapsettomia ihmisiä voikin sitten kohdella kuin lapsia, mutta ei sinua, koska olet _perheenäiti_.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kuvittelette vain, että muut pitävät nuorempana. Jotkin voivat ihan kohteliaisuussyistä sanoa että joku näyttää ikäistään nuoremmalta. Katsokaa itseänne peilistä ehostautumattomina ja eri valaistuksessa, voitte yllättyä :D
Oli muuten joku artikkelikin asiasta. Katsoin näitä nuoremmiksi luultujen naisten kuvia, ihan tasan tarkkaan näyttävät ikäisiltään. Vaatteet olivat kyllä nuorekkaat, naamat eivät niinkään.
Siis minä ainakin omasta mielestäni näytän ihan ikäiseltäni ja pukeudunkin ihan tavalliseen kolmekymppinen perheenäiti-tyyliin, en erityisen nuorekkaasti. Kaikki nää luulot on tulleet ulkopuolelta. Olen juu siro, lyhyehkö, pienirintainen, hyväihoinen, meikkaan hyvin hillitysti, ja hiukset on pitkät ja usein auki, mikä ei ole niin tavallista tässä iässä, nää varmaan lisää sitä vaikutelmaa nuoremmasta olemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kuvittelette vain, että muut pitävät nuorempana. Jotkin voivat ihan kohteliaisuussyistä sanoa että joku näyttää ikäistään nuoremmalta. Katsokaa itseänne peilistä ehostautumattomina ja eri valaistuksessa, voitte yllättyä :D
Siis mistä tulee tämä luulo, että meikki nuorentaisi? Päinvastoinhan se useimmiten on. Ei meikillä saa mitenkään huijattua nuoremmaksi itseään, miten se edes teoriass voisi toimia? Ei rypyt tai valahtaneet posket meikillä piilotu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa edes laskea, montako kertaa jaksoit teksteissäsi korostaa sitä, että olet PERHEENÄITI ja sinulla on lapsia. Muita saavutuksia sinulla ei elämässäsi olekaan? Onhan se hienoa, että saa monistettua itseään, mutta menee tuo jankutuksesi jo vähän liioittelun puolelle.
Tämä on vauva-palsta. Muut saavutuksena eivät liity tähän äit-identiteettiini mitenkään. Haluaisin vain että minua kohdellaan kuin kolmekymppistä perheenäitiä, eikä kuin parikymppistä nuorta, lapsetonta likkaa. Tätä halusin tässä korostaa. On ahdistavaa kun halutaan ajatella, että lapset eivät ole minun, TAI että olen saanut esikoiseni ollessani 15v.
Älä itse vajoa samalle tasolle, jonkun kutsuminen "lapsettomaksi likaksi" on aika halventavaa. Kuka tahansa pystyy puskemaan lapsia itsestään, ei se sinusta kypsää aikuista tee. Rivien välistä kuulostaa siltä että mielestäsi lapsettomia ihmisiä voikin sitten kohdella kuin lapsia, mutta ei sinua, koska olet _perheenäiti_.
Lapseton likka- oli tässä aivan huoleton, ei-loukkaava ilmaustapa, olen ollut se lapseton likka sinne 24v saakka :). Tätä nykyä ja jo pian 9v ollut se perheenäiti. Lue rivien välistä mitä haluat, jos olisit yhtään aikaisempaa kommenttiani lukenut niin olen koko ajan painottanut että ylipäätään nuoria naisia ei kuulu lytätä millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa edes laskea, montako kertaa jaksoit teksteissäsi korostaa sitä, että olet PERHEENÄITI ja sinulla on lapsia. Muita saavutuksia sinulla ei elämässäsi olekaan? Onhan se hienoa, että saa monistettua itseään, mutta menee tuo jankutuksesi jo vähän liioittelun puolelle.
Tämä on vauva-palsta. Muut saavutuksena eivät liity tähän äit-identiteettiini mitenkään. Haluaisin vain että minua kohdellaan kuin kolmekymppistä perheenäitiä, eikä kuin parikymppistä nuorta, lapsetonta likkaa. Tätä halusin tässä korostaa. On ahdistavaa kun halutaan ajatella, että lapset eivät ole minun, TAI että olen saanut esikoiseni ollessani 15v.
Älä itse vajoa samalle tasolle, jonkun kutsuminen "lapsettomaksi likaksi" on aika halventavaa. Kuka tahansa pystyy puskemaan lapsia itsestään, ei se sinusta kypsää aikuista tee. Rivien välistä kuulostaa siltä että mielestäsi lapsettomia ihmisiä voikin sitten kohdella kuin lapsia, mutta ei sinua, koska olet _perheenäiti_.
Lapseton likka- oli tässä aivan huoleton, ei-loukkaava ilmaustapa, olen ollut se lapseton likka sinne 24v saakka :). Tätä nykyä ja jo pian 9v ollut se perheenäiti. Lue rivien välistä mitä haluat, jos olisit yhtään aikaisempaa kommenttiani lukenut niin olen koko ajan painottanut että ylipäätään nuoria naisia ei kuulu lytätä millään tavalla.
Ei tarte lukea rivien välistä, kun ihan itse sanot että perheenäitejä pitäisi kohdella eri lailla kuin lapsettomia likkoja:
"Haluaisin vain että minua kohdellaan kuin kolmekymppistä perheenäitiä, eikä kuin parikymppistä nuorta, lapsetonta likkaa. "
Eli sun mielestä ko vähättelevä kohtelu olisi ihan kohdallaan lapsettomille, mutta perheenäiti ansaitsee parempaa.
Oon ite kans saanut kuulla paljon että näytän nuorelta. Edelleen tytötellään, mikä tietysti ärsyttää. Työpaikallani en ole tasavertainen muiden kanssa, osaamistani epäillään ja olen vain epävarma pieni tyttö. Olen miettinyt tapoja, miten toisin ikäni esille, mutta toisaalta en jaksa vaivautua. Hammaslääkäri puhui ".. kun on vielä niin nuori". Yllätytään siitä etten asu enää vanhempieni luona(no en ole yli kymmeneen vuoteen)... Suhtautuminen on heti erilaista, kun ikäni tulee ilmi.
Moni varmasti tavoittelee nuorekkuutta, mutta ei ole kiva kun muut luulee pennuksi ja puhutaan kuin jollekin vajavaiselle. Tosin se kertoo enemmän vastapuolesta - jos ihminen on sinut itsensä kanssa, ei tule tarvetta painaa muita alemmas. Kauhulla odotan jos joskus perheellistyn. Mä olen 30 ja mua ollaan viime aikoina luultu alle 20-vuotiaaksi.
Kolmekymppisenä näin varmaan voi vielä tapahtua, mutta itse ihmettelen lehdissäkin nuorekasta ulkonäköään valitellut henkilö, joka on myös uhriutunut siitä ettei häntä oteta vakavasti nuorekkuutensa takia. Hän on neljän ja viidenkympin välissä ja häntä luullaan kymmenen-viisitoista vuotta nuoremmaksi. Minua mietityttää aina luuleeko hän todella, että muitakaan kolme-nelikymppisiä tai sellaisilta näyttäviä ei otettaisi oletetun ikänsä takia vakavasti. Minkä ikäisille vakavasti ottaminen on sitten varattu?
Vauvanaamaista miestä pojitellaan nelikymppiseksi, paitsi aina silloin kun hänen täytyisi ottaa vastuu jostain. Silloin hänelle myönnetään hetkeksi arvonimi "mies". Sitten kun palataan smalltalkiin, niin "mies" taas katoaa tittelinä. Tuollaista se oli itsellä nelikymppiseksi asti.
Asiasta kukkaruukkuun, tänään bussipysäkillä joku vähän levottoman tuntuinen nainen tuli metrin päähän ja julisti:"maailmassa on kolme tuon näköistä miestä! Tuomas Nevalnlinna, ja sit, sit se toinen oota nyt! Vihreät! anna mä arvaan! äänestitkö jo? habituksesi perusteella vihreät!"
:D
Sanoin, että arvio vihreistä meni kyllä pieleen:)
Tällaisia me ihmiset olemme. "habituksesi perusteella..."
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa edes laskea, montako kertaa jaksoit teksteissäsi korostaa sitä, että olet PERHEENÄITI ja sinulla on lapsia. Muita saavutuksia sinulla ei elämässäsi olekaan? Onhan se hienoa, että saa monistettua itseään, mutta menee tuo jankutuksesi jo vähän liioittelun puolelle.
Tämä on vauva-palsta. Muut saavutuksena eivät liity tähän äit-identiteettiini mitenkään. Haluaisin vain että minua kohdellaan kuin kolmekymppistä perheenäitiä, eikä kuin parikymppistä nuorta, lapsetonta likkaa. Tätä halusin tässä korostaa. On ahdistavaa kun halutaan ajatella, että lapset eivät ole minun, TAI että olen saanut esikoiseni ollessani 15v.
Älä itse vajoa samalle tasolle, jonkun kutsuminen "lapsettomaksi likaksi" on aika halventavaa. Kuka tahansa pystyy puskemaan lapsia itsestään, ei se sinusta kypsää aikuista tee. Rivien välistä kuulostaa siltä että mielestäsi lapsettomia ihmisiä voikin sitten kohdella kuin lapsia, mutta ei sinua, koska olet _perheenäiti_.
Lapseton likka- oli tässä aivan huoleton, ei-loukkaava ilmaustapa, olen ollut se lapseton likka sinne 24v saakka :). Tätä nykyä ja jo pian 9v ollut se perheenäiti. Lue rivien välistä mitä haluat, jos olisit yhtään aikaisempaa kommenttiani lukenut niin olen koko ajan painottanut että ylipäätään nuoria naisia ei kuulu lytätä millään tavalla.
Ei tarte lukea rivien välistä, kun ihan itse sanot että perheenäitejä pitäisi kohdella eri lailla kuin lapsettomia likkoja:
"Haluaisin vain että minua kohdellaan kuin kolmekymppistä perheenäitiä, eikä kuin parikymppistä nuorta, lapsetonta likkaa. "
Eli sun mielestä ko vähättelevä kohtelu olisi ihan kohdallaan lapsettomille, mutta perheenäiti ansaitsee parempaa.
Ymmärrät varmaan tahallasi väärin. Ei, perheenäiti ei ansaitse parempaa, perheenäiti vain ansaitsee tulla kohdelluksi kuten kypsä, vastuullinen aikuinen, toki ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa lapsetonkin, mutta kyllä se on varmaan vielä astetta nolompaa tulla kohdelluksi nuorena, kun sulla on jo monta lasta joista olet vastuussa. Tämä on vain minun kokemukseni ja näkemykseni, jos olisin lapseton, asia tuskin ihmetyttäisi minua yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden kuluttua huolesi ovat ohi.
Näin luultavasti on. Itselleni kävi näin. Toki välillä kaupassa kysytään vieläkin papereita, muttei läheskään aina.
N. 42
Ei kukaan täällä oo valittanut, vaan ihmetellyt ihmisten käytöstä.