Lue keskustelun säännöt.
Kun kaverin terapia alkoi, hänestä tuli röyhkeä ja ylimielinen. Miksi?
23.03.2023 |
Ihan käsittämätön se muutos, miten tuo röyhkeys, valehtelu ja muutenkin ylimielinen käytös röyhähti, kun hänen terapiansa alkoi. Kaverista tuli niin sietämätön, etten enää halua olla ollenkaan tekemisissä.
Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Kommentit (120)
Tästä tuli mieleen vanha ystäväni, jonka käytös muuttui yhtäkkiä. Oli myös aloittanut terapian.
Yksi keskustelu meni niin, että kommentoin kahvipöytään istuessa "onpa kiva saada korvapuusteja pitkästä aikaa". Tähän tuli vihainen mulkaisu ja tämä ennen hyvin ystävällinen ystäväni alkoi naama irvistyksessä sihisemään jotain "mitä väliä mitä pullia pöydässä on", "ihan sama mitä ihmiset syö" tms monologina.
Jäin tuijottamaan suu auki. Sain jossain vaiheessa kysyttyä, onko jokin hätänä. Tässä vaiheessa alkoi nimittely ja haukkuminen ja vanhempieni(!) arvostelu, joita hän ei siis tuntenut. Sitten söi pullansa ja lähti onneksi sen jälkeen pian pois.
Aloin pelätä koko ihmistä, enkä koskaan saanut selville, mitä oli tapahtunut. Kuulin myöhemmin muilta yhteisiltä tutuilta, että heilläkin oli samankaltaisia kokemuksia.
Mutta joo, on näköjään mahdollista inttää yksistään... Mitä lie ajatuksia terapia avannut tai liittyikö terapiaan ollenkaan. Täysi mysteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ennen ylikiltti ja konflikteja pelkäävä. Minua käytettiin hyväksi, kiusattiin ja halveksittiin. Aloin miettimään, että hetkinen...jos minulle voidaan sanoa ihan mitä vain, niin minäkin sanon ihan mitä vain. Jo nyt huomaan kuinka muutama suorastaan pelkää mua ja hyvä niin. Katse luodaan alas eikä tervehditä koska tein vastahyökkäyksen, sitä eivät osannneetkaan odottaa. Pääsin kertaheitolla juoruisesta naapurista, joka välttelee mua kuin ruttoa nykyään 😆.
Olen edelleen kiltti mun läheisille, koska he ansaitsevat sen. En siis ole mitenkään pilalle mennyt vaikka olenkin nykyään kuin Mustanaamio, hyvä hyville ja paha pahoille.
Täällä on kummia vastauksia kun itse pystyn hyvin kuvittelemaan ap:n tilanteen, palstallahan usein esiintyy tollasta vänkäämistä josta on tosi vaikee päästä mihinkään lopputulokseen vaikka vilpittömästi olis samaa mieltä kuin toinen.
Nämä jotka ovat kasvatettu kilteiksi ovat usein narsistivanhempien jälkeläisiä ja he itse ovat olleet kaikkea muuta kuin kilttejä. Paradoksaalista.
Eli ei suostu enää jalkamatoksi ja juoksupojaksi joutaville asioillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen ylikiltti ja konflikteja pelkäävä. Minua käytettiin hyväksi, kiusattiin ja halveksittiin. Aloin miettimään, että hetkinen...jos minulle voidaan sanoa ihan mitä vain, niin minäkin sanon ihan mitä vain. Jo nyt huomaan kuinka muutama suorastaan pelkää mua ja hyvä niin. Katse luodaan alas eikä tervehditä koska tein vastahyökkäyksen, sitä eivät osannneetkaan odottaa. Pääsin kertaheitolla juoruisesta naapurista, joka välttelee mua kuin ruttoa nykyään 😆.
Olen edelleen kiltti mun läheisille, koska he ansaitsevat sen. En siis ole mitenkään pilalle mennyt vaikka olenkin nykyään kuin Mustanaamio, hyvä hyville ja paha pahoille.
Suosittelen kaikille kilteille olemaan ilkeille ilkeitä. Se tuo yllättävän hyvänolon tunteen jälkeenpäin. Sellaisen, että onneksi sanoin eikä jää sen kummemmin murehtimaan asiaa kun sai sanottua suunsa puhtaaksi siinä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kummia vastauksia kun itse pystyn hyvin kuvittelemaan ap:n tilanteen, palstallahan usein esiintyy tollasta vänkäämistä josta on tosi vaikee päästä mihinkään lopputulokseen vaikka vilpittömästi olis samaa mieltä kuin toinen.
Eikö muille tuu samoja mielleyhtymiä esim lukuisista transkeskusteluista, en nyt tiedä onko tällä hetkellä sellasta pystyssä. Sit toi narsistikortti, itse oon ainakin pohtinut omaa mahdollista narsistisuutta tosi paljon koska aina kehotetaan katsomaan peiliin - en kuitenkaan tiedä onko siitä hyötyä kun narsistisuudesta ei kuitenkaan voi parantua. Vaikea sanoa, kun ei tunne itseään ja toisaalta olen skeptinen että tunteeko muutkaan itseään nyt niin hyvin kuin sanovat. Joskus huojennun kun törmään narsisteille yleiseen käyttäytymismalliin joka ei oo esiintynyt omassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa muutamissa esimerkeissä puhuttiin lapsuuden traumatisoimista tutuista, jotka menivät terapian myötä ihan hulluiksi. Onkohan mahdollista, että se viha, joka lapsella on trauman aiheuttaneita vanhempia kohtaan, purkautuu muualle kuin vanhempiin päin?
Eli kun terapia nostaa esiin niitä tunteita sieltä trauman seasta, niin asiakas ei uskalla kohdistaa esim vihan tunteita vanhempiinsa, vaikka sinne päin ne kuuluisi. Ja sitten sen esiin nousseen vihan kohteeksi joutuu joku ihan sivullinen. Se voi olla vaikka ystävä, jota ei pelkää yhtä paljon kuin vanhempia, ja siksi uskaltaa näyttää sen vihan sinne ystävään päin.
En tiedä mistä tämä ajatus tuli. Onkohan ihan hullu ajatus?
Vierailija kirjoitti:
Jep. Käsketty opetella tervettä itsekkyyttä.
Sanasta sanaan mitä mun kaverille oli terapeutti sanonut. Harmi vaan että hänestä tuli väärällä tavalla itsekäs joten menetin näin hyvän ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Käsketty opetella tervettä itsekkyyttä.
Sanasta sanaan mitä mun kaverille oli terapeutti sanonut. Harmi vaan että hänestä tuli väärällä tavalla itsekäs joten menetin näin hyvän ystävän.
Ai että terapeutti unohti kertoa mitä se sana "terve" siinä tarkoittaa!
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen ylikiltti ja konflikteja pelkäävä. Minua käytettiin hyväksi, kiusattiin ja halveksittiin. Aloin miettimään, että hetkinen...jos minulle voidaan sanoa ihan mitä vain, niin minäkin sanon ihan mitä vain. Jo nyt huomaan kuinka muutama suorastaan pelkää mua ja hyvä niin. Katse luodaan alas eikä tervehditä koska tein vastahyökkäyksen, sitä eivät osannneetkaan odottaa. Pääsin kertaheitolla juoruisesta naapurista, joka välttelee mua kuin ruttoa nykyään 😆.
Olen edelleen kiltti mun läheisille, koska he ansaitsevat sen. En siis ole mitenkään pilalle mennyt vaikka olenkin nykyään kuin Mustanaamio, hyvä hyville ja paha pahoille.
Mulla tää ei valitettavasti mennyt yhtä hyvin.
Mulla kun ei läheisistä kovinkaan moni ollut kivoja ihmisiä.
Kun aloin pitämään puoliani, en siis alkanut edes pahaksi, kaikki itsekkäät, typerät jyrät järkyttyi että miten mä kehtaan!
Aiemmin kaikki piilokettuilut ja oikeastaan suoremmatkin kettuilut vaan nielin, nyt kun sanoo samalla mitalla takaisin painon arvosteluihin, kampauksen arvosteluihin, vähättelyihin kuinka en tajua mistään mitään, saarnauksiin lapsista ja lemmikeistä vaikka meillä asiat hyvin mutta saarnaajalla ei jne. niin jopas järkytytään, suututaan ja kehdataan ihmetellä mikä mua vaivaa.
Vaivaa ihan vaan se että vastaan vihdoin ihan yhtä tylysti takaisin mitä mulle on suollettu jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noissa muutamissa esimerkeissä puhuttiin lapsuuden traumatisoimista tutuista, jotka menivät terapian myötä ihan hulluiksi. Onkohan mahdollista, että se viha, joka lapsella on trauman aiheuttaneita vanhempia kohtaan, purkautuu muualle kuin vanhempiin päin?
Eli kun terapia nostaa esiin niitä tunteita sieltä trauman seasta, niin asiakas ei uskalla kohdistaa esim vihan tunteita vanhempiinsa, vaikka sinne päin ne kuuluisi. Ja sitten sen esiin nousseen vihan kohteeksi joutuu joku ihan sivullinen. Se voi olla vaikka ystävä, jota ei pelkää yhtä paljon kuin vanhempia, ja siksi uskaltaa näyttää sen vihan sinne ystävään päin.
En tiedä mistä tämä ajatus tuli. Onkohan ihan hullu ajatus?
Joidenkin kohdalla voi pitää paikkaansa, mutta ei voi yleistää.
Itse en ainakaan ole purkanut mitään vihaa muihin tuttuihin vaikka en voi sattuneista syistä purkaa sitä vanhempiinkaan.
Eikä sekään olisi paras vaihtoehto, purkaa vihaa.
Mieluummin ne asiat pitää käsitellä.
Eli joo, ehkä vähän huono, ei hullu ajatus, koska terapian tarkoitus ei edes ole nostaa ikäviä fiiliksiä joita puretaan jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kyllä tietoinen, että terapian alkamisen jälkeen voi tulla muutoksia. Minä olin halukas sopeutumaan ja sopeuttamaan itseänikin, kunhan vain pysyisin kärryillä.
Kun sitten kerroin, että nyt on alkanut asiat muuttumaan siitä lähtien, kun terapia alkoi. Että hän on muuttunut nopeasti tosi paljon, ja yritin kysellä, että mistä se johtuu, että onko siellä terapiassa ollut jotain sellaista, mikä on saanut aikaan muutosta. Niin vastaukseksi sain vain, että ei siellä ole mitään ollut, ja että ei siitä terapiasta saisi puhua.
Kaveri kuitenkin on muuttunut ihan eri ihmiseksi, enkä minä ole pysynyt tilanteesta kärryillä. Koska en osannut maallikkona päätellä mitä on meneillään, mutta kuormituin kuitenkin ihan kohtuuttomasti siitä muutosvauhdista enkä saanut ihmettelyihini vastauksia enkä sitä kautta helpotusta, niin en vain enää kestänyt.
Olen ymmälläni, mutta minun on pelastettava itseni. Ap
Sulla on oikeus valita seurasi, mutta mä en nyt kyllä ihan suoraan sanottuna oikein ymmärrä, mitä sä haluat saavuttaa tällä, että palstalla esiinnyt kaverisi terapian uhrina. Musta tuo näyttää siltä, että sun kaveri on terapiassa ns. kasvattanut munat ja nyt sua harmittaa, kun joutuisit olemaan kaverisi kanssa vastavuoroisesti ihmissuhteessa.
Kuulostaa siltä, että ap on ylikiinnostunut ylipäätään toisen ihmisen terapiasta ja yrittää hallita prosessia ulkopuolelta. Ehkä toiveena olisi saada kaveri lopettamaan. Mistä on ylipäätään tullut ajatus, että muutos ihmissuhteessa johtuu just terapiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei sovi kaikille
Mä kyllä uskon että terapia sopii kaikille, ja olisi hyödyksikin kaikille, mutta kaikki terapeutit ei sovi kaikille.
Ja jotkut terapeutit ei sovi kenellekään.
Jospa terapeutti on saanut kaverin itsetunnon nousemaan liikaakin. Jotkut terapeutit kehuu asiakastaan.
" en minä ole mitään, mutta et ole sinäkään"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen ylikiltti ja konflikteja pelkäävä. Minua käytettiin hyväksi, kiusattiin ja halveksittiin. Aloin miettimään, että hetkinen...jos minulle voidaan sanoa ihan mitä vain, niin minäkin sanon ihan mitä vain. Jo nyt huomaan kuinka muutama suorastaan pelkää mua ja hyvä niin. Katse luodaan alas eikä tervehditä koska tein vastahyökkäyksen, sitä eivät osannneetkaan odottaa. Pääsin kertaheitolla juoruisesta naapurista, joka välttelee mua kuin ruttoa nykyään 😆.
Olen edelleen kiltti mun läheisille, koska he ansaitsevat sen. En siis ole mitenkään pilalle mennyt vaikka olenkin nykyään kuin Mustanaamio, hyvä hyville ja paha pahoille.
Mulla tää ei valitettavasti mennyt yhtä hyvin.
Mulla kun ei läheisistä kovinkaan moni ollut kivoja ihmisiä.
Kun aloin pitämään puoliani, en siis alkanut edes pahaksi, kaikki itsekkäät, typerät jyrät järkyttyi että miten mä kehtaan!
Aiemmin kaikki piilokettuilut ja oikeastaan suoremmatkin kettuilut vaan nielin, nyt kun sanoo samalla mitalla takaisin painon arvosteluihin, kampauksen arvosteluihin, vähättelyihin kuinka en tajua mistään mitään, saarnauksiin lapsista ja lemmikeistä vaikka meillä asiat hyvin mutta saarnaajalla ei jne. niin jopas järkytytään, suututaan ja kehdataan ihmetellä mikä mua vaivaa.
Vaivaa ihan vaan se että vastaan vihdoin ihan yhtä tylysti takaisin mitä mulle on suollettu jo vuosia.
Tuo on ihan perus että järkytytän samasta käytöksestä mitä ovat itse harjoittaneet. Anna järkyttyä. Ei ne koskaan tule tajuamaan omaa käytöstään kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Käsketty opetella tervettä itsekkyyttä.
Sanasta sanaan mitä mun kaverille oli terapeutti sanonut. Harmi vaan että hänestä tuli väärällä tavalla itsekäs joten menetin näin hyvän ystävän.
Ai että terapeutti unohti kertoa mitä se sana "terve" siinä tarkoittaa!
Terapeutit todellakin unohtavat kertoa nuo oleelliset jutut. Ystävän terapeutti antoi tehtäväksi tunnistaa omia tunteita. Mutta unohti kertoa, mitä sen löydetyn tunteen kanssa sitten tehdään, ja että se oman tunteen tunnistaminen ei oikeuta mykkäkoulun aloittamista. Voitte arvata, että tuolla terapeutin antamalla epämääräisellä tehtävällä oli erittäin haitallisia vaikutuksia.
Monesti ihminen näkee toisissa sen mikä itsessä on vialla. Samoin on syyttelyn kanssa, lauotaan kanssaihmisistä niitä asioita jotka oikeasti itsessä on pielessä.
terapioitakin voi tietysti olla erilaisia, ja nyt on yleisesti vallalla äärimmäinen itsekkyyden trendi. Pykopatia rules. Kyynärpäitä ja itsekkyyttä niin pääset huipulle ja alempiarvoiset (näennäisesti) palvovat sinua.