Kun kaverin terapia alkoi, hänestä tuli röyhkeä ja ylimielinen. Miksi?
Ihan käsittämätön se muutos, miten tuo röyhkeys, valehtelu ja muutenkin ylimielinen käytös röyhähti, kun hänen terapiansa alkoi. Kaverista tuli niin sietämätön, etten enää halua olla ollenkaan tekemisissä.
Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Käsketty opetella tervettä itsekkyyttä.
Sanasta sanaan mitä mun kaverille oli terapeutti sanonut. Harmi vaan että hänestä tuli väärällä tavalla itsekäs joten menetin näin hyvän ystävän.
Ihmetyttää, että tällä kommentilla on enemmän ala- kuin yläpeukkuja. Aivan kuin itsekkyys olisi suurimman osan mielestä hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei sovi kaikille
Mä kyllä uskon että terapia sopii kaikille, ja olisi hyödyksikin kaikille, mutta kaikki terapeutit ei sovi kaikille.
Ja jotkut terapeutit ei sovi kenellekään.
Väärä uskomus, terapia voi olla jopa haitallista. Se ei ole aina hyväksi ja edistä terveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei sovi kaikille
Mä kyllä uskon että terapia sopii kaikille, ja olisi hyödyksikin kaikille, mutta kaikki terapeutit ei sovi kaikille.
Ja jotkut terapeutit ei sovi kenellekään.Väärä uskomus, terapia voi olla jopa haitallista. Se ei ole aina hyväksi ja edistä terveyttä.
Uskon täysin sen, mistä joku mainitsi aiemmin, että narsistiset piirteet saattavat terapiassa vain voimistua. Ja siitähän voi seurata aiempaa häiriintyneempääkin käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kyllä tietoinen, että terapian alkamisen jälkeen voi tulla muutoksia. Minä olin halukas sopeutumaan ja sopeuttamaan itseänikin, kunhan vain pysyisin kärryillä.
Kun sitten kerroin, että nyt on alkanut asiat muuttumaan siitä lähtien, kun terapia alkoi. Että hän on muuttunut nopeasti tosi paljon, ja yritin kysellä, että mistä se johtuu, että onko siellä terapiassa ollut jotain sellaista, mikä on saanut aikaan muutosta. Niin vastaukseksi sain vain, että ei siellä ole mitään ollut, ja että ei siitä terapiasta saisi puhua.
Kaveri kuitenkin on muuttunut ihan eri ihmiseksi, enkä minä ole pysynyt tilanteesta kärryillä. Koska en osannut maallikkona päätellä mitä on meneillään, mutta kuormituin kuitenkin ihan kohtuuttomasti siitä muutosvauhdista enkä saanut ihmettelyihini vastauksia enkä sitä kautta helpotusta, niin en vain enää kestänyt.
Olen ymmälläni, mutta minun on pelastettava itseni. Ap
Sulla on oikeus valita seurasi, mutta mä en nyt kyllä ihan suoraan sanottuna oikein ymmärrä, mitä sä haluat saavuttaa tällä, että palstalla esiinnyt kaverisi terapian uhrina. Musta tuo näyttää siltä, että sun kaveri on terapiassa ns. kasvattanut munat ja nyt sua harmittaa, kun joutuisit olemaan kaverisi kanssa vastavuoroisesti ihmissuhteessa.
Kuulostaa siltä, että ap on ylikiinnostunut ylipäätään toisen ihmisen terapiasta ja yrittää hallita prosessia ulkopuolelta. Ehkä toiveena olisi saada kaveri lopettamaan. Mistä on ylipäätään tullut ajatus, että muutos ihmissuhteessa johtuu just terapiasta?
Höpö-höpö! Mistä te oikein keksitte näitä älyttömyyksiänne? Omasta elämästänne?
Minä halusin vain pelastaa ystävyytemme ja ymmärtää miksi se tuhoutui niin nopeasti. Ei kyse ollut mistään terapian hallitsemisesta vaan ihmissuhdeongelmasta. Nyt hain vain selitystä asioille ja muiden näkemyksiä terapian vaikutuksista. Kuten edellä olen jo sanonut, niin kaverin käytös muuttui samaan aikaan, kun terapia alkoi. Joten on ihan loogista lähteä etsimään selitystä tämän ajallisen yhteensattuman kautta.
En todellakaan toivo, että kaveri lopettaisi terapian. Sehän on hänen ainoa toivonsa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kyllä tietoinen, että terapian alkamisen jälkeen voi tulla muutoksia. Minä olin halukas sopeutumaan ja sopeuttamaan itseänikin, kunhan vain pysyisin kärryillä.
Kun sitten kerroin, että nyt on alkanut asiat muuttumaan siitä lähtien, kun terapia alkoi. Että hän on muuttunut nopeasti tosi paljon, ja yritin kysellä, että mistä se johtuu, että onko siellä terapiassa ollut jotain sellaista, mikä on saanut aikaan muutosta. Niin vastaukseksi sain vain, että ei siellä ole mitään ollut, ja että ei siitä terapiasta saisi puhua.
Kaveri kuitenkin on muuttunut ihan eri ihmiseksi, enkä minä ole pysynyt tilanteesta kärryillä. Koska en osannut maallikkona päätellä mitä on meneillään, mutta kuormituin kuitenkin ihan kohtuuttomasti siitä muutosvauhdista enkä saanut ihmettelyihini vastauksia enkä sitä kautta helpotusta, niin en vain enää kestänyt.
Olen ymmälläni, mutta minun on pelastettava itseni. Ap
Sulla on oikeus valita seurasi, mutta mä en nyt kyllä ihan suoraan sanottuna oikein ymmärrä, mitä sä haluat saavuttaa tällä, että palstalla esiinnyt kaverisi terapian uhrina. Musta tuo näyttää siltä, että sun kaveri on terapiassa ns. kasvattanut munat ja nyt sua harmittaa, kun joutuisit olemaan kaverisi kanssa vastavuoroisesti ihmissuhteessa.
Kuulostaa siltä, että ap on ylikiinnostunut ylipäätään toisen ihmisen terapiasta ja yrittää hallita prosessia ulkopuolelta. Ehkä toiveena olisi saada kaveri lopettamaan. Mistä on ylipäätään tullut ajatus, että muutos ihmissuhteessa johtuu just terapiasta?
Höpö-höpö! Mistä te oikein keksitte näitä älyttömyyksiänne? Omasta elämästänne?
Minä halusin vain pelastaa ystävyytemme ja ymmärtää miksi se tuhoutui niin nopeasti. Ei kyse ollut mistään terapian hallitsemisesta vaan ihmissuhdeongelmasta. Nyt hain vain selitystä asioille ja muiden näkemyksiä terapian vaikutuksista. Kuten edellä olen jo sanonut, niin kaverin käytös muuttui samaan aikaan, kun terapia alkoi. Joten on ihan loogista lähteä etsimään selitystä tämän ajallisen yhteensattuman kautta.
En todellakaan toivo, että kaveri lopettaisi terapian. Sehän on hänen ainoa toivonsa. Ap
Miksi avaudut täällä etkä kaverillesi?
Vaikka terapeutti on ammattilainen, hän joutuu kuitenkin nojaamaan yhden ihmisen subjektiiviseen näkemykseen itsestään ja ympäristöstään. Koska ihminen on taipuvainen korostamaan muiden osuutta ongelmissa ja siloittelemaan omaansa, tuntuu että yleensä melkein persoonasta riippumatta terapeutit neuvovat panostamaan omista rajoista kiinni pitämiseen eli suomeksi muuttumaan entistä itsekkäämmäksi. Väkivaltainen ja päihteisiin menevä exänikin oli oman terapeuttinsa mukaan liian kiltti. Kivasti asioiden hoito helpottuu, kun tuollaiselle ihmiselle käsketään olemaan entistä joustamattomampi ja "jämäkämpi".
En siis väitä että aina olisi näin. Osa ihmisistä on todella aidosti liian joustavia eikä pidä rajoja. Mutta jostain syystä tuntuu, että useimmille terapeuteille melkein kaikki ihmiset näyttäytyvät tällaisina liian kiltteinä ja joustavina hahmoina. Lopputuloksena syntyy välillä näitä, että itsekkäitä käsketään muuttumaan vielä itsekkäämmäksi, joustamattomia joustamattomiksi ja valmiiksi aggressiivisia ilmaisemaan vihan tunteitaan vapaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kyllä tietoinen, että terapian alkamisen jälkeen voi tulla muutoksia. Minä olin halukas sopeutumaan ja sopeuttamaan itseänikin, kunhan vain pysyisin kärryillä.
Kun sitten kerroin, että nyt on alkanut asiat muuttumaan siitä lähtien, kun terapia alkoi. Että hän on muuttunut nopeasti tosi paljon, ja yritin kysellä, että mistä se johtuu, että onko siellä terapiassa ollut jotain sellaista, mikä on saanut aikaan muutosta. Niin vastaukseksi sain vain, että ei siellä ole mitään ollut, ja että ei siitä terapiasta saisi puhua.
Kaveri kuitenkin on muuttunut ihan eri ihmiseksi, enkä minä ole pysynyt tilanteesta kärryillä. Koska en osannut maallikkona päätellä mitä on meneillään, mutta kuormituin kuitenkin ihan kohtuuttomasti siitä muutosvauhdista enkä saanut ihmettelyihini vastauksia enkä sitä kautta helpotusta, niin en vain enää kestänyt.
Olen ymmälläni, mutta minun on pelastettava itseni. Ap
Sulla on oikeus valita seurasi, mutta mä en nyt kyllä ihan suoraan sanottuna oikein ymmärrä, mitä sä haluat saavuttaa tällä, että palstalla esiinnyt kaverisi terapian uhrina. Musta tuo näyttää siltä, että sun kaveri on terapiassa ns. kasvattanut munat ja nyt sua harmittaa, kun joutuisit olemaan kaverisi kanssa vastavuoroisesti ihmissuhteessa.
Kuulostaa siltä, että ap on ylikiinnostunut ylipäätään toisen ihmisen terapiasta ja yrittää hallita prosessia ulkopuolelta. Ehkä toiveena olisi saada kaveri lopettamaan. Mistä on ylipäätään tullut ajatus, että muutos ihmissuhteessa johtuu just terapiasta?
Höpö-höpö! Mistä te oikein keksitte näitä älyttömyyksiänne? Omasta elämästänne?
Minä halusin vain pelastaa ystävyytemme ja ymmärtää miksi se tuhoutui niin nopeasti. Ei kyse ollut mistään terapian hallitsemisesta vaan ihmissuhdeongelmasta. Nyt hain vain selitystä asioille ja muiden näkemyksiä terapian vaikutuksista. Kuten edellä olen jo sanonut, niin kaverin käytös muuttui samaan aikaan, kun terapia alkoi. Joten on ihan loogista lähteä etsimään selitystä tämän ajallisen yhteensattuman kautta.
En todellakaan toivo, että kaveri lopettaisi terapian. Sehän on hänen ainoa toivonsa. Ap
Miksi avaudut täällä etkä kaverillesi?
Koska kaverin kanssa on jo puhuttu moneen kertaan. Ja hänellä kaikkeen oli vastauksena, ettei tiedä. Eli se ei johtanut mihinkään. Nyt kaipasin muuta näkökulmaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikka terapeutti on ammattilainen, hän joutuu kuitenkin nojaamaan yhden ihmisen subjektiiviseen näkemykseen itsestään ja ympäristöstään. Koska ihminen on taipuvainen korostamaan muiden osuutta ongelmissa ja siloittelemaan omaansa, tuntuu että yleensä melkein persoonasta riippumatta terapeutit neuvovat panostamaan omista rajoista kiinni pitämiseen eli suomeksi muuttumaan entistä itsekkäämmäksi. Väkivaltainen ja päihteisiin menevä exänikin oli oman terapeuttinsa mukaan liian kiltti. Kivasti asioiden hoito helpottuu, kun tuollaiselle ihmiselle käsketään olemaan entistä joustamattomampi ja "jämäkämpi".
En siis väitä että aina olisi näin. Osa ihmisistä on todella aidosti liian joustavia eikä pidä rajoja. Mutta jostain syystä tuntuu, että useimmille terapeuteille melkein kaikki ihmiset näyttäytyvät tällaisina liian kiltteinä ja joustavina hahmoina. Lopputuloksena syntyy välillä näitä, että itsekkäitä käsketään muuttumaan vielä itsekkäämmäksi, joustamattomia joustamattomiksi ja valmiiksi aggressiivisia ilmaisemaan vihan tunteitaan vapaammin.
Terapeutti ei joutuisi nojaamaan yhden ihmisen näkemykseen, jos kysyisi myös läheisten näkemyksiä. Mutta jostain syystä tuo ei taida olla toimintatapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Käsketty opetella tervettä itsekkyyttä.
Sanasta sanaan mitä mun kaverille oli terapeutti sanonut. Harmi vaan että hänestä tuli väärällä tavalla itsekäs joten menetin näin hyvän ystävän.
Millä lailla "väärällä tavalla"? Voi viedä aikaa että oppii olemaan terveesti itsekäs kun ei ole sellaiseen koskaan tottunut. Siksi ehkä alussa voi tulla ylilyöntejä.
Joko käsketty terapiassa vetää rajoja ja vetää ne överiksi, tai sitten on terapian lisäksi aloittanut lääkityksen, joka vaikuttaa käytökseen. Monesti esim. SSRI-lääkkeiden käyttäjistä tulee ylimielisiä, itsekeskeisiä ja inhottavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kyllä tietoinen, että terapian alkamisen jälkeen voi tulla muutoksia. Minä olin halukas sopeutumaan ja sopeuttamaan itseänikin, kunhan vain pysyisin kärryillä.
Kun sitten kerroin, että nyt on alkanut asiat muuttumaan siitä lähtien, kun terapia alkoi. Että hän on muuttunut nopeasti tosi paljon, ja yritin kysellä, että mistä se johtuu, että onko siellä terapiassa ollut jotain sellaista, mikä on saanut aikaan muutosta. Niin vastaukseksi sain vain, että ei siellä ole mitään ollut, ja että ei siitä terapiasta saisi puhua.
Kaveri kuitenkin on muuttunut ihan eri ihmiseksi, enkä minä ole pysynyt tilanteesta kärryillä. Koska en osannut maallikkona päätellä mitä on meneillään, mutta kuormituin kuitenkin ihan kohtuuttomasti siitä muutosvauhdista enkä saanut ihmettelyihini vastauksia enkä sitä kautta helpotusta, niin en vain enää kestänyt.
Olen ymmälläni, mutta minun on pelastettava itseni. Ap
Sulla on oikeus valita seurasi, mutta mä en nyt kyllä ihan suoraan sanottuna oikein ymmärrä, mitä sä haluat saavuttaa tällä, että palstalla esiinnyt kaverisi terapian uhrina. Musta tuo näyttää siltä, että sun kaveri on terapiassa ns. kasvattanut munat ja nyt sua harmittaa, kun joutuisit olemaan kaverisi kanssa vastavuoroisesti ihmissuhteessa.
Kuulostaa siltä, että ap on ylikiinnostunut ylipäätään toisen ihmisen terapiasta ja yrittää hallita prosessia ulkopuolelta. Ehkä toiveena olisi saada kaveri lopettamaan. Mistä on ylipäätään tullut ajatus, että muutos ihmissuhteessa johtuu just terapiasta?
Höpö-höpö! Mistä te oikein keksitte näitä älyttömyyksiänne? Omasta elämästänne?
Minä halusin vain pelastaa ystävyytemme ja ymmärtää miksi se tuhoutui niin nopeasti. Ei kyse ollut mistään terapian hallitsemisesta vaan ihmissuhdeongelmasta. Nyt hain vain selitystä asioille ja muiden näkemyksiä terapian vaikutuksista. Kuten edellä olen jo sanonut, niin kaverin käytös muuttui samaan aikaan, kun terapia alkoi. Joten on ihan loogista lähteä etsimään selitystä tämän ajallisen yhteensattuman kautta.
En todellakaan toivo, että kaveri lopettaisi terapian. Sehän on hänen ainoa toivonsa. Ap
Minulta saattoi jäädä muutama kommentti huomaamatta, pahoittelut. Mutta siis vastasitko AP ikinä kysymykseen siitä, että miten siis käytännössä kaverin käytös muuttui ja mikä siinä on mielestäsi väärää tai epämiellyttävää?
Olen huomannut tyttäressäni samaa kuin Ap ystävässään ja se on ihan v***n ärsyttävää. Kyllähän siinä voi terapeutti 45 minuutin vastaanottoajallaan kerran viikossa vetää vaikka mitä mutkia suoriksi kokonaisesta perhehistoriasta tai ihmisten välisistä suhteista. Toi terve itsekkyys -paskakin on ihan huuhaata. Kaikkihan me voidaan alkaa vaikka miten itsekkäiksi mutta siinä jää kuulkaa lapset hoitamatta ja aviopuoliso kuuntelematta ja työpaikallekin voi sanoa kiitti mulle riitti. Että älkää uskoko noihin terapeutteihin. Vakavissa tapauksissa terapia on varmasti aiheellista, mutta ei niitä ratkaisuja elämän ja ihmissuhteiden ongelmiin millään oppikirjaesimerkeillä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka terapeutti on ammattilainen, hän joutuu kuitenkin nojaamaan yhden ihmisen subjektiiviseen näkemykseen itsestään ja ympäristöstään. Koska ihminen on taipuvainen korostamaan muiden osuutta ongelmissa ja siloittelemaan omaansa, tuntuu että yleensä melkein persoonasta riippumatta terapeutit neuvovat panostamaan omista rajoista kiinni pitämiseen eli suomeksi muuttumaan entistä itsekkäämmäksi. Väkivaltainen ja päihteisiin menevä exänikin oli oman terapeuttinsa mukaan liian kiltti. Kivasti asioiden hoito helpottuu, kun tuollaiselle ihmiselle käsketään olemaan entistä joustamattomampi ja "jämäkämpi".
En siis väitä että aina olisi näin. Osa ihmisistä on todella aidosti liian joustavia eikä pidä rajoja. Mutta jostain syystä tuntuu, että useimmille terapeuteille melkein kaikki ihmiset näyttäytyvät tällaisina liian kiltteinä ja joustavina hahmoina. Lopputuloksena syntyy välillä näitä, että itsekkäitä käsketään muuttumaan vielä itsekkäämmäksi, joustamattomia joustamattomiksi ja valmiiksi aggressiivisia ilmaisemaan vihan tunteitaan vapaammin.
Et olisi voinut paremmin sanoa. Minulla on läheinen, joka käyttäytyy itsekkäästi, joustamattomasti ja aggressiivisesti, mutta ei itse ymmärrä tekevänsä niin. Terapiassa antaa itsestään kuvan, kuinka hän on uhri ja antaa muiden polkea itseään. Terapeutti sitten kehottaa itsekkyyteen ja pitämään rajoista kiinni. Läheiseni on muuttunut entistä joustamattomammaksi ja itsekkääksi. Ei pyydä enää edes anteeksi huutamisiaan ja raivokohtauksiaan. Ihmissuhteemme on tulossa tiensä päähän, sillä minä en enää kestä tätä ihmistä, joka hänestä on tullut. En tiedä ketään yhtä törkeää ja epämiellyttävää tyyppiä kuin hän on nykyään. Epäilen, että on jokin persoonallisuushäiriö tai muu mielenterveysongelma, mihin saa ihan vääränlaista hoitoa. Läheiseni elää ihan omassa todellisuudessa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Käsketty opetella tervettä itsekkyyttä.
Sanasta sanaan mitä mun kaverille oli terapeutti sanonut. Harmi vaan että hänestä tuli väärällä tavalla itsekäs joten menetin näin hyvän ystävän.
Ihmetyttää, että tällä kommentilla on enemmän ala- kuin yläpeukkuja. Aivan kuin itsekkyys olisi suurimman osan mielestä hyvä asia.
Kommentissa AP kertoi vain kaverista tulleen "väärällä tavalla itsekäs". Se jättää paljon pohdinnan varaan. Itsekkyys todella nähdään aina vain negatiivisena piirteenä, vaikka terveissä määrin meidän kaikkien pitäisi osata olla sitä. Ei pidä olla kenenkään kynnysmatto ja alistettavana. Ei pidä suostua kaikkeen ja itseäänkin pitää uskaltaa ajatella ja joskus jopa laittaa etusijalle. Eli joo, itsekkyys on myös hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan sille sanottu, että opettele sanomaan ei ja pitämään puoliasi. Nyt on vielä opetteluvaihe menossa ja vetänyt vähän överiksi. Eiköhän se siitä tasaannu ajan myötä. Ja jos ei niin sitten saattaa olla aika kulkea eri suuntiin.
Eri teihin on jo kuljettu. Joten hyvin toimii terapia, jos sen tarkoituksena on tuhota asiakkaan loputkin ihmissuhteet. Ap
Eihän siellä terapiassa ikinä ole ne ihmiset joiden pitäisi vaan ne jotka kärsii niistä joiden pitäisi olla siellä terapiassa. Hänellä on varmasti paljon ikäviä ihmissuhteita kun on ihan terapian tarpeeseen asti ajanut hänet.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun on ikänsä nöyristellyt ja kyykännyt, ensimmäinen askel itsetunnnonkehitykseen on yleensä raju liike toiseen suuntaan. Joskus se tasaantuu, kaikilla ei.
Juuri tämä, voi olla että antaa tunteiden tulla. Alkuun ne voi olla rajujakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut tyttäressäni samaa kuin Ap ystävässään ja se on ihan v***n ärsyttävää. Kyllähän siinä voi terapeutti 45 minuutin vastaanottoajallaan kerran viikossa vetää vaikka mitä mutkia suoriksi kokonaisesta perhehistoriasta tai ihmisten välisistä suhteista. Toi terve itsekkyys -paskakin on ihan huuhaata. Kaikkihan me voidaan alkaa vaikka miten itsekkäiksi mutta siinä jää kuulkaa lapset hoitamatta ja aviopuoliso kuuntelematta ja työpaikallekin voi sanoa kiitti mulle riitti. Että älkää uskoko noihin terapeutteihin. Vakavissa tapauksissa terapia on varmasti aiheellista, mutta ei niitä ratkaisuja elämän ja ihmissuhteiden ongelmiin millään oppikirjaesimerkeillä saa.
Oletko se narsistiäiti joka nyt hermostuu kun tytär avautuu terapiassa vaikeasta lapsuudestaan ja sinua ärsyttää kun vähitellen hän oppii pitämään puoliaan ja tajuaa ettei kaikki mennyt ihan oikein? Et todella ymmärrä mitä tarkoittaa terve itsekkyys vaan se on mielestäsi vain huuhaata? Se kertoo jo paljon. Se on juurikin sitä, että osaa pitää puolensa eikä salli itseään kohdeltavan kaltoin. Tervettä itsekkyyttä taas ei ole kuvailemasi esimerkit.
Taisi olla pahoja ongelmia jo ennen terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen jääräpäisyys ei kerro minusta yhtään mitään. Kun kaverini on jääräpäinen, hän voi esimerkiksi työtehtävässään päättää mennä läpi harmaan kiven, vaikka kiertääkin voisi. Se ei ole liittynyt minuun mitenkään.
Nyt terapian alkamisen jälkeen on alkanut keskustelun sijaan jääräpäinen inttäminen ihan kaikesta, jolloin keskustelu ei etene ja menee mahdottomaksi. Joten jääräpäisyys ei ole mikään hyvä ominaisuus. Ap
Inttäminen? Kuunteletko, ymmärrätkö, vastaatko kysymyksiin? Inttäminen ei käynnisty jos toinen osapuoli kuuntelee ja keskustelee toista arvostavasti.
Inttää voi myös vaikka siitä onko taivas sininen. Minä en lähde noihin inttämisiin mukaan, enkä todellakaan silloin ole kiinnostunut kuuntelemaan.
Mutta olkoon sitten niin, että kun toinen valehtelee, pettää kaikki lupauksensa ja on ylimielinen, niin se kertoo siitä, että minä olen kusipää ja kaikki vika on minussa. Minäpä yritän nyt sitten käsitellä tätä asiaa tältä pohjalta.
En olisi nyt jaksanut tällaista vastaanottoa täältä, mutta tiesin toki, että vastaanotto on täällä aina sattumanvaraista. Ap
Ei ole sattumanvaraista. Palstalla ap haukutaan aina, on naiivia mitään muuta odottakaan.
Sinulla tuntuu olevan voimakas taipumus passiivis-aggressiivisuuteen ja marttyyrin leikkimiseen. Mene terapiaan sinäkin.
Ei ole enää people-pleaser siis?