Kun kaverin terapia alkoi, hänestä tuli röyhkeä ja ylimielinen. Miksi?

Minullekin ollaan vihaisia, kun olen yhtäkkiä hylännyt rakkaat sukulaiset. Koen, ettei minulla ole velvollisuutta selittää heille katoamistani tai mitään muutakaan. He ovat ymmärtäneet koko ajan, mitä minulle tekevät ja vielä kompanneet toisiaan. Esittävät, etteivät ymmärrä mistä on kyse, kun en enää suostu tapaamaan heitä. Vuosikymmenien kiusaamista, haukkumista, vanhemmuuden arvostelua ja yritys kääntää omat lapsenikin minua vastaan. Ja nyt, he ovat täysin huuli pyöreänä, "mikä siihen on oikein mennyt, onpa huonoa käytöstä."

Voihan myös narsistilla tai pers häiriöisillä olla ongelmia, joita menee selvittämään terapiaan. Sitten keskittyy siellä oikein kannustetusti itseensä yhä enemmän ja lopputulos on entistä huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Jos terapiassa ensimmäiseksi opetellaan ilmaisemaan omaa tahtoa, vetämään rajoja ja sanomaan vastaan, niin eikö siellä sitten yhtään opetella sitä miten se tehdään rakentavasti eikä tuhoavasti? Ihmettelen, että jos minun kanssa olisi jokin ongelma, niin miksi siitä ei kerrota minulle ja mietitä yhdessä mitä muutoksia toivoisi ja miten ne olisivat mahdollisia. Eikö terapiassa kerrota, että tuollainen ihan normaali keskustelu on se terve tapa hoitaa asioita?

Sillä jos tuosta oman tahdon ilmaisemisesta on kyse, niin nyt näyttää siltä, että terapiassa on kannustettu vetämään rajansa valehtelemalla ja jääräpäisyydellä. Se vaikuttaa varsin kyseenalaiselta terapioinnilta, jota ihmettelen. Enkä hyväksy tuollaisten keinojen käyttämistä omassa lähipiirissäni. Ap

Oletat siis olevasi ihminen, jonka kanssa voi keskustella rakentavasti ja ratkoa ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapiassa ensimmäiseksi opetellaan ilmaisemaan omaa tahtoa, vetämään rajoja ja sanomaan vastaan, niin eikö siellä sitten yhtään opetella sitä miten se tehdään rakentavasti eikä tuhoavasti? Ihmettelen, että jos minun kanssa olisi jokin ongelma, niin miksi siitä ei kerrota minulle ja mietitä yhdessä mitä muutoksia toivoisi ja miten ne olisivat mahdollisia. Eikö terapiassa kerrota, että tuollainen ihan normaali keskustelu on se terve tapa hoitaa asioita?

Sillä jos tuosta oman tahdon ilmaisemisesta on kyse, niin nyt näyttää siltä, että terapiassa on kannustettu vetämään rajansa valehtelemalla ja jääräpäisyydellä. Se vaikuttaa varsin kyseenalaiselta terapioinnilta, jota ihmettelen. Enkä hyväksy tuollaisten keinojen käyttämistä omassa lähipiirissäni. Ap

Oletat siis olevasi ihminen, jonka kanssa voi keskustella rakentavasti ja ratkoa ongelmia?

Minun ei tarvitse olettaa, minä tiedän olevani sellainen, jonka kanssa asiat selviävät keskustelemalla. Tämänkin kaverin kanssa asiat keskusteltiin aiemmin, jos oli jotain mielessä. Tämä muuttui sen jälkeen, kun terapia alkoi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onpas palstalla nyt ihmisiä, joiden tuttujen käytön on terapiassa muuttunut. Jotenkin veikkaisin, että aloitukset on saman terapiahullun näppikseltä. 

Mikäs sinun tarinasi on? Kuulostat niin vihamielisestä, että taitaa olla hampaankolossa ikäviä asioita aika paljonkin.

Terapeuttajakin on monenlaisia, eikä kukaan valvo, mitä he asiakkaalle sanovat neljän seinän sisällä. Aina terapia ei ole hyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ystäväperheen miehellä oli ollut lapsuus aika karu, mutta hän pärjäsi kuitenkin ihan hyvin, oli vaimo, lapsia ja me ystäväperheenä. Kävimme perheinä yhdessä kaikkialla ja meillä oli oikeasti todella mukavaa, siihen saakka, kunnes mies alkoi käymään terapiassa lapsuutensa traumoja takia.

Mies muuttui kokonaan. Hänestä tuli ylimielinen öykkäri ja siinä vaimokin sai jo osumaa, samoin me, mutta sanallisesti vain, vaimo sai nyrkistä. Aineet olivat tulleet paranemisprosessiin mukaan ja suunta olikin vain alaspäin.

Nyt emme ole nähneet perhettä vuosiin. Nainen ei uskalla enää puhuakaan kodin ulkopuolelle mitään, vaan on tosiaan hellan ja nyrkin välissä.

Perhettä ette ole nähneet vuosiin mutta tiedät, että nainen ei uskalla puhua kodin ulkopuolelle mitään? Varmaan muutenkin kaiken tiedät perheen asioista?

Voi sinua..

Emme ole nähneet pariskunnan kanssa enää vuosiin, mutta aikanaan ystäväni, eli perheen rouva kertoi minulle jotain ja hieman lisää, kun hän joskus laittoi muutaman viestin puhelimellaan. Rouva kyllä tietää, että auttaisin, jos vain pystyisin ja apua huolittaisiin, mutta paljoa en voi tehdä ilman avunpyyntöä. Kerran heidän vanhin lapsi tuli minua vastaan ja vaikka hän ei paljoa kertonut, niin jotain kuitenkin. Kuulumiset eivät olleet ollenkaan hyviä, sillä aineet olivat muuttaneet sairaan mielen kokonaan. Terapia oli käynnistänyt hyvin voimakkaan reaktion miehessä ja lapsuuden väkivalta oli palautunut mieleen eri tavoin. Tähän olotilaan mies oli keksinyt lääkkeeksi aineet. Miehen sisar oli tehnyt myös itsarin siihen aikoihin lapsuuden ongelmien takia. Ystäväperheen lapset ovat muuttaneet jo kotoaan pois, mutta perheen äiti, ystäväni, jäi sinne.

Kaikkea en tietenkään tiedä, sen sinä keksit ihan itse, mutta suurinpiirtein osaan arvata itsekin missä mennään. Mieheni on saanut 3-4 viestin mieheltä vuosien aikana ja ne viestit ovat todella erikoisia.

Exälleni narsistikaveri suuttui, kun alkoi tutkiskelemaan itseään ja kasvattamaan itsetuntoaan eikä enää nöyrtynytkään kaikkeen mitä hän vaati ja palvonut häntä kuin ennen. Ex oppi pitämään puolensa ja sai sitten kuulla olevansa ylimielinen ja vaikea ihminen. Samainen ex-kaveri suuttui myös minulle siitä kun ilmoitin osallistuvani keikalle jossa hänen yksi "vihamiehistään" esiintyi. :D

Olen lapsesta asti kasvanut sellaiseen ns. miellyttäjän rooliin joka on aina kiltti ja saatavilla. Kun pari kertaa olenkin sitten uskaltanut sanoa ei, reaktio muilta on ollut törkeä ja olen saanut haukut päälleni kuinka itsekäs olenkaan. Ihmiset ovat olleet suorastaan järkyttyneitä siitä, että minä olen joskus kehdannutkin pitää puoleni ja suoraan kieltäytyä olemasta roskasanko.

En väitä aloittajan olevan narsisti, mutta tuli vain nämä mieleen. Monesti muita, etenkin toisia hyväksikäyttäviä ihmisiä järkyttää se, kun tämä aina kaiken kiltisti ja nöyrästi vastaanottava ihminen oppiikin tervettä itsekkyyttä ja sanoo joskus ei tai pitää puolensa. Ylimielisyys ja röyhkeys tietysti ikäviä piirteitä, eikä ilkeyttä tarvitse keneltäkään sietää. Kuitenkin hyvin usein tuollaisia termejä kuulee sellaisten käyttävän, jotka ovat tottuneet toisen olevan vässykkä kynnysmatto.

Minä olin kyllä tietoinen, että terapian alkamisen jälkeen voi tulla muutoksia. Minä olin halukas sopeutumaan ja sopeuttamaan itseänikin, kunhan vain pysyisin kärryillä.

Kun sitten kerroin, että nyt on alkanut asiat muuttumaan siitä lähtien, kun terapia alkoi. Että hän on muuttunut nopeasti tosi paljon, ja yritin kysellä, että mistä se johtuu, että onko siellä terapiassa ollut jotain sellaista, mikä on saanut aikaan muutosta. Niin vastaukseksi sain vain, että ei siellä ole mitään ollut, ja että ei siitä terapiasta saisi puhua.

Kaveri kuitenkin on muuttunut ihan eri ihmiseksi, enkä minä ole pysynyt tilanteesta kärryillä. Koska en osannut maallikkona päätellä mitä on meneillään, mutta kuormituin kuitenkin ihan kohtuuttomasti siitä muutosvauhdista enkä saanut ihmettelyihini vastauksia enkä sitä kautta helpotusta, niin en vain enää kestänyt.

Olen ymmälläni, mutta minun on pelastettava itseni. Ap

Jos ei halua enää olla tekemisissä. Joku lääke, epätasapaino tai terapia vaikutti? Terapeutit voivat "kuin ohjelmoida jonkun uudelleen" jos on aivopestävissä. Osa varmaan ihan ok. Tai sitten kaveri vain pettyi ihmisiin, ei luota kaikkiin. Ei kokenut saavansa tukea tms. Alkoholi, uraputki, koulutyöt, joku uusi tuttava, internet? Arvauksia vain. Ehkä haki elämänmuutosta.

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttajakin on monenlaisia, eikä kukaan valvo, mitä he asiakkaalle sanovat neljän seinän sisällä. Aina terapia ei ole hyvästä.

Tämä onkin jännä juttu. Terapeutithan eivät tunnetusti suostu kertomaan mitään edes yleisellä tasolla, että mitä terapiassa tapahtuu. Eikä läheisiä oteta mukaan hoitoon, vaikka korulauseissa sanotaan, että muiden perheenjäsenten kokemukset täydentävät kokonaiskuvaa. Tietenkään läheiset eivät voi olla terapiassa koko ajan mukana, mutta useammalla sukulaisella on kokemus, että terapeutit tai hoitohenkilökunta ei suostu edes tapaamaan asiakkaan perheenjäseniä, vaikka asiakkaalla olisi sairaudentunnottomuutta.

Tuo mystisyys on siitäkin hassua, että jos itse sanoisin, että minun työtäni lasten parissa ei saa tulla seuraamaan enkä vastaisi kysymyksiinkään, niin minähän saisin kenkää. Terapeutit saavat touhuta ihan mitä tahansa, eikä kukaan tosiaan valvo työtä. Tiedän sellaisenkin tapauksen, jossa asiakasta uhattiin hoitosuhteen purkamisella, jos puhuu terapiasta sen ulkopuolella.

Tai ehkä hän terapian myötä tajusi oman arvonsa eikä enää suostu ap:n jokaiseen oikkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua enää olla tekemisissä. Joku lääke, epätasapaino tai terapia vaikutti? Terapeutit voivat "kuin ohjelmoida jonkun uudelleen" jos on aivopestävissä. Osa varmaan ihan ok. Tai sitten kaveri vain pettyi ihmisiin, ei luota kaikkiin. Ei kokenut saavansa tukea tms. Alkoholi, uraputki, koulutyöt, joku uusi tuttava, internet? Arvauksia vain. Ehkä haki elämänmuutosta.

Kyllä hän olisi halunnut. Minä en halunnut enää. Ap

Sitä kun on ikänsä nöyristellyt ja kyykännyt, ensimmäinen askel itsetunnnonkehitykseen on yleensä raju liike toiseen suuntaan. Joskus se tasaantuu, kaikilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttajakin on monenlaisia, eikä kukaan valvo, mitä he asiakkaalle sanovat neljän seinän sisällä. Aina terapia ei ole hyvästä.

Tämä onkin jännä juttu. Terapeutithan eivät tunnetusti suostu kertomaan mitään edes yleisellä tasolla, että mitä terapiassa tapahtuu. Eikä läheisiä oteta mukaan hoitoon, vaikka korulauseissa sanotaan, että muiden perheenjäsenten kokemukset täydentävät kokonaiskuvaa. Tietenkään läheiset eivät voi olla terapiassa koko ajan mukana, mutta useammalla sukulaisella on kokemus, että terapeutit tai hoitohenkilökunta ei suostu edes tapaamaan asiakkaan perheenjäseniä, vaikka asiakkaalla olisi sairaudentunnottomuutta.

Tuo mystisyys on siitäkin hassua, että jos itse sanoisin, että minun työtäni lasten parissa ei saa tulla seuraamaan enkä vastaisi kysymyksiinkään, niin minähän saisin kenkää. Terapeutit saavat touhuta ihan mitä tahansa, eikä kukaan tosiaan valvo työtä. Tiedän sellaisenkin tapauksen, jossa asiakasta uhattiin hoitosuhteen purkamisella, jos puhuu terapiasta sen ulkopuolella.

Terapia vaatii ehdotonta luottamuksellista suhdetta asiakkaan ja terapeutin välillä. Se ei toteudu jos siinä on perhe seuraamassa tai on pelko, että herkät asiat vuodetaan perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttajakin on monenlaisia, eikä kukaan valvo, mitä he asiakkaalle sanovat neljän seinän sisällä. Aina terapia ei ole hyvästä.

Tämä onkin jännä juttu. Terapeutithan eivät tunnetusti suostu kertomaan mitään edes yleisellä tasolla, että mitä terapiassa tapahtuu. Eikä läheisiä oteta mukaan hoitoon, vaikka korulauseissa sanotaan, että muiden perheenjäsenten kokemukset täydentävät kokonaiskuvaa. Tietenkään läheiset eivät voi olla terapiassa koko ajan mukana, mutta useammalla sukulaisella on kokemus, että terapeutit tai hoitohenkilökunta ei suostu edes tapaamaan asiakkaan perheenjäseniä, vaikka asiakkaalla olisi sairaudentunnottomuutta.

Tuo mystisyys on siitäkin hassua, että jos itse sanoisin, että minun työtäni lasten parissa ei saa tulla seuraamaan enkä vastaisi kysymyksiinkään, niin minähän saisin kenkää. Terapeutit saavat touhuta ihan mitä tahansa, eikä kukaan tosiaan valvo työtä. Tiedän sellaisenkin tapauksen, jossa asiakasta uhattiin hoitosuhteen purkamisella, jos puhuu terapiasta sen ulkopuolella.

Manipulatiivista teatteriahan se onkin. Musta voidaan jälkikäteen selittää valkoiseksi ja päin vastoin.

Ikävää, ap, ja sympatiat täältä, ainakin yrität pohtia asiaa, mutta lopulta on aika vähän mitä,voit varmaan tehdä, sillä tuo varmasti on kaverillesi hyvin voimakas ja henkilökohtainen prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Voihan myös narsistilla tai pers häiriöisillä olla ongelmia, joita menee selvittämään terapiaan. Sitten keskittyy siellä oikein kannustetusti itseensä yhä enemmän ja lopputulos on entistä huonompi.

Terapeutteja on hyviä ja huonoja, mutta kyllähän noin periaatteessa terapian pitäisi vastata asiakkaan tarpeisiin. Esim. mä en ole narsisti, mutta kyllä mun terapeutti mulle hyvinkin suoraan ja tiukasti toisinaan sanoo, kun lähden jollekin kelalle. Noin periaatteessa siis narsistia ei pitäisi samalla lailla kannustaa kuin ikänsä kynnysmattona elänyttä.

se voimaantui

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kyllä tietoinen, että terapian alkamisen jälkeen voi tulla muutoksia. Minä olin halukas sopeutumaan ja sopeuttamaan itseänikin, kunhan vain pysyisin kärryillä.

Kun sitten kerroin, että nyt on alkanut asiat muuttumaan siitä lähtien, kun terapia alkoi. Että hän on muuttunut nopeasti tosi paljon, ja yritin kysellä, että mistä se johtuu, että onko siellä terapiassa ollut jotain sellaista, mikä on saanut aikaan muutosta. Niin vastaukseksi sain vain, että ei siellä ole mitään ollut, ja että ei siitä terapiasta saisi puhua.

Kaveri kuitenkin on muuttunut ihan eri ihmiseksi, enkä minä ole pysynyt tilanteesta kärryillä. Koska en osannut maallikkona päätellä mitä on meneillään, mutta kuormituin kuitenkin ihan kohtuuttomasti siitä muutosvauhdista enkä saanut ihmettelyihini vastauksia enkä sitä kautta helpotusta, niin en vain enää kestänyt.

Olen ymmälläni, mutta minun on pelastettava itseni. Ap

Sulla on oikeus valita seurasi, mutta mä en nyt kyllä ihan suoraan sanottuna oikein ymmärrä, mitä sä haluat saavuttaa tällä, että palstalla esiinnyt kaverisi terapian uhrina. Musta tuo näyttää siltä, että sun kaveri on terapiassa ns. kasvattanut munat ja nyt sua harmittaa, kun joutuisit olemaan kaverisi kanssa vastavuoroisesti ihmissuhteessa.