Hesari ja Kiira Korven runot
Eiköhän nyt päälehdellä tämä mene jo kiusaamisen puolelle? Suomessa julkaistaan tuhansia kirjoja, yhden runoteoksen nostaminen tikun nokkaan on tarpeetonta. Jos se on huono, miksi kirjoittaa mitään. Varmasti löytyy huonompiakin. Onko kyseessä taas kriitikoiden pätemisen tarve, puhdas kateus ja ilkeys?
Kommentit (225)
En ota kantaa itse teokseen, mutta kyllähän kriitikolla on oikeus ja tehtäväkin kritisoida, jos sille on tarvetta.
Eniten ihmetetyttää ja vähän huvittaakin tää kuvio, että Kiira yhtäkkiä keksi viime kesänä että ryhtyykin simsabim runoilijaksi ja saman tien on kustannussoppari taskussa.
Kun näin hyödyntää ulkonäköään ja julkkisstatustaan, pitää sitten kestää myös se, että kaikki ei hurmaannu tuotoksista.
Ennen julkut ryhtyi laulajaksi, nyt kaikki ovat kirjailijoita :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää Kiiran itsekritiikin puute. Kirjoitin jo teininä paljon parempia runoja, mutta ei käynyt mielessäkään, että olisivat julkaisukelpoisia.
Minusta Kiira on rohkea. Yleensä menestynyt urheilija uskaltaa laittaa itsensä likoon. Kiira on juuri sellainen, viettänyt elämää jota moni kadehtii, nähnyt ja kokenut paljon. Ei se pelaa joka pelkää.
Ilman rohkeutta ja riskinottoja elämässä ei menesty, ellei ole syntynyt kultalusikka suussa.
Mihinkäs sinä olet elämässäsi päässyt?
Oikein hyvä pointti!
Olen vaihtanut alaa ja käsitin kyllä ihan itse, että uuden toimialan haltuunotto tarkoitti nöyrtymistä takaisin harjoittelijan ja oppijan asemaan.
Kun uraa luo toista kertaa, on elämänkokemusta, jota voi hyödyntää ja omaksuminen on nopeampaa kuin parikymppisenä. Mutta ilman väkevää panostusta ei tapahdu kehittymistä, eikä mitään tarjota hopeatarjottimella.
- Eri
Kertoo kyllä kaiken Hesarista, että keskitytään vaan kiusaamaan muita, kun omat ei riitä oikeaan journalistiseen työhön. Tyypillistä heikkolahjaisuutta ruveta kiusaamaan Kiiraa ja muita julkkiksia keskustelupalstoilla ja vielä usein monen ketjun voimin.
Todella surullinen elämä tällaisilla ihmisillä.
Mun nimi on Arttu.
Multa puuttuu se oma narttu.
Jauhan soopaa Hesarissa
Ja taitaa housussa olla pissa
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kyllä kaiken Hesarista, että keskitytään vaan kiusaamaan muita, kun omat ei riitä oikeaan journalistiseen työhön. Tyypillistä heikkolahjaisuutta ruveta kiusaamaan Kiiraa ja muita julkkiksia keskustelupalstoilla ja vielä usein monen ketjun voimin.
Todella surullinen elämä tällaisilla ihmisillä.
Älä vaivaa niitä olemattomia aivojas näin vaikeilla asioilla kuin kirjallisuus ja kritiikki.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää Kiiran itsekritiikin puute. Kirjoitin jo teininä paljon parempia runoja, mutta ei käynyt mielessäkään, että olisivat julkaisukelpoisia.
Tuollainen ei elämässä ikinä etene mihinkään.
Vessa, vesiposti ja huone. .Siinä teille runoutta, persut!
Vierailija kirjoitti:
Seppo Rädyn tai Kimi Räikkösen runokokoelma sitten varmaan ulos seuraavaksi.
Leave me alone
I know what I`m doing.
Its so sad I never met J.R Ewing.
-Kimi-
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo, miks pitää edes arvostella jos aikomus on vain lytätä.
No, myyntiin tuo todennäköisesti vaikuttaa positiivisesti.
Noin minäkin ajattelen. Ihmiset kiinnostuvat luettuaan arvostelun ja haluavat lukea niitä runoja muodostaakseen niistä oman mielipiteen. Julkisuus on myös mainosta.
Vierailija kirjoitti:
On oikeiden runoilijoiden kiusaamista, että joku saa tuollaista paskaa julkaistua tuosta vain, koska on julkkis, kun samaan aikaan monet kaunokirjallisesti korkeatasoiset teokset eivät koskaan näe päivänvaloa.
Ongelman ydin lienee siinä että kirjainkustannustoimintakin on bisnestä ja korkeatasoiset teokset kiinnostavat turhan harvoja immeisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeiden runoilijoiden kiusaamista, että joku saa tuollaista paskaa julkaistua tuosta vain, koska on julkkis, kun samaan aikaan monet kaunokirjallisesti korkeatasoiset teokset eivät koskaan näe päivänvaloa.
Pikemmin on Kiira Korven kiusaamista kirjoittaa mitään kritiikkiä, ja samallahan tuo kritiikki vie nimenomaan tilaa korkeatasoisten teosten kritiikiltä. Vai oletko totalitaristi, joka kieltäisi Kiira Korvelta oikeuden tehdä runokirja?
Jaa, että ihan kiusaamista. No, mikäpä ei nykyisin sitä joidenkin mielestä olisi.
Et sitten ilmeisesti ymmärtänyt Hesarin kriitikon kirjoitusta ollenkaan. Siinä puhutaan kustannustoiminnasta ja siitä, millä perusteella tämä Korven tuotelma on julkaistu etc. Kirjoituksessa ei Korpea kritisoitu henklönä lainkaan, ei tietenkään, koska kyseessä oli ja kritiikin kohteena teos ja sen kustantaminen, ei suinkaan itse Kiira korpi.
Joku puhuu aidasta mutta useat tarttuvat vain aidan seipäisiin, eikä metsääkään nähdä, puilta.
Ei Hesarin kirjoitus ollut lainkaan tarpeeton. Kyllähän rehellinen asiantunteva kritiikki asettaa tasolle rajat niin kuin pitääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh huh
Olisikohan mennyt otavalla läpi, jos olisin tuollaista "runoa" ehdottanut? Jääprinssessalla meni.
Sinä et sitten olekaan yleisöä kiinnostava henkilö - kokonaisuus ratkaisee ja Kiiran runot läpäisi julkaisukynnyksen.
Kysy vielä minkälaisin kriteerein ne läpäisivät julkaisukynnyksen.
On siinä kirjassa yksi hyvä puoli: Se on nopea lukea. Kiireinen ihminen ei ehdi lukea pitkiä sepustuksia. 😅
Kuinka moni on sitä mieltä, että Matti Nykänen osasi laulaa, ja oli hyvä siinä?
Aivan.
Kuinka moni on sitä mieltä, että Kiira Korpi osaa kirjoittaa runoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh huh
Olisikohan mennyt otavalla läpi, jos olisin tuollaista "runoa" ehdottanut? Jääprinssessalla meni.
Sinä et sitten olekaan yleisöä kiinnostava henkilö - kokonaisuus ratkaisee ja Kiiran runot läpäisi julkaisukynnyksen.
Kysy vielä minkälaisin kriteerein ne läpäisivät julkaisukynnyksen.
Aamulehden kriitikko tyrmistyi Kiira Korven runokirjan saamista murska-arvioista: ”Kerrankin runokirja, joka myy”
https://www.aamulehti.fi/kirjat/art-2000009468271.html
3/5
HS:n kirja-arvostelu oli viiltävä, mutta asiallinen. Samaa ei voi sanoa tällä palstalla kirjoittavista. Ihmisillä tuntuu menevän kritiikki ja nettikiusaaminen sekaisin.
Kriitikon arvostelu on kuitenkin aina mielipide, joka esittelee ja antaa näkökulmaa teokseen. Se voi olla ylistävä tai olla olematta sitä. Kriitikon tehtävä ei ole estää lukijoita mm. ostamasta teosta.
Jokainen voi siis ihan itse esim lukea kirjan ja tehdä omat päätelmänsä. Ja kirjoittaa oman arvostelunsa, jos siltä tuntuu. Kuten vaikka Aamulehden Kuusela teki. Omasta mielestäni Kuuselan arvio oli paikoin jopa ikävämpi kuin HS:n Seppäsen arvostelu. Vai miltä kuulostavat seuraavat Kuuselan arvostelusta napatut:
Selasin joskus salaa siskoni teinikirjaa. Ehkä se tulee ensimmäisenä mieleen, kun lukee Korven päiväkirjanomaisia merkintöjä.
Kirja opettaa minua muistamaan, miten naiiveja ja lapsellisia rakastuneet naiset voivat olla.
Ei kovin mieltä ylentävää minusta. Minun mielestäni tuo viimeisin lause menee ehkä jo hieman asiattomuuden puolelle
Arvostelujen siivittämänä päädyin itsekin kirjan lukemaan ja kuuntelemaan Korven lukemana. Valitettavasti HS:n arvio osui mielestäni oikeaan. Runokirjana se on surkea. Toki siellä oli joitakin tekstejä, jotka olivat ihan ok ja joista olisi voinut saadakin hyviä pienellä viilauksella. Suurimmaksi ongelmaksi teksteissä itse koin sen että ne olivat pääasiassa pinnallisia ja kliseisiä. Osa teksteistä oli lähes suoraan samoja tekstejä, joita Instagramissa on pyörinyt jo pitkään. Runojen ei mielestäni tarvitse olla mitään tähtipölyä, mutta itse odotan niissä jotain syvällisyyttä ja oivaltavuutta. Muuten ne ovat minusta vain tekstiä paperilla, ei runoja. Toki tästäkin saa olla eri mieltä.
Hyvä kuitenkin on että Korven kirjoille löytyy lukijoita ja osa ihmisistä kokee ne voimaannuttavina ja samaistettavina.
Mielestäni Kiiralle on Otava ikävästi antanut ymmärtää, että on hyvät runot ja julkaisukelpoisia. Kyllä siellä on todella ahneesti nähty mahdollinen nettoaminen julkkiksen varjolla sillä Kiiran toinen kirjahan on nyt jo tekeillä. Kertakaikkiaan ala-arvoista ansioituneelta kustantamolta. En moiti Kiiraa, joka on julkkiksena varmasti tottunut moniin tarjottuihin mahdollisuuksiin ja siten sokeasti uskonut kustantamoa.
Minä näen tässä Kiiran runokirjassa ja murskakritiikissä jotain hyvääkin! Tämä herättää keskustelua runoudesta ja siitä mitä se on. Runon kirjoittaminen ei ole helppoa ja kestää aikaa että ihminen harjaantuu siinä.
Korona-aikana monet ryhtyivät maalaamaan. Ihmiset joilla ei ollut mitään taidetaustaa maalasivat seinilleen tauluja.
Runous saattaa olla yksi nouseva taiteenlaji myös. Se että Kiira sai julkaista kirjansa voi ärsyttää monia mutta mitäpä tuosta.
Taide ja kirjoittaminen kuuluu kaikille!
Runoilijoita ei taida Suomessa olla kovin paljon eikä runous ole kovin muodissakaan. Veikko Sinisalo jäänyt mieleen runonlausujana, ei taida näitä lausujiakaan oikein olla. Sinänsä runo voi olla tiivistetty ilmaisumuoto ajatuksille missä muodossa tahansa.