Viulunsoitto harrastuksena?

ja lapselta.

aikaisempia instrumentteja on ennen viulua, mistä ajatus 8 v viuluun siirtymisestä on tullut? Kuullostaa siltä että opettajat ehkä pitävät lastasi musikaalisesti lahjakkaana?

Viulu on sen verran työläs soitin että aika usein vanhemmat jotka jaksavat siihen kannustaa ovat itsekin viulua soittaneet, kyselyt ovat varmaan ihan positiivisessa hengessä. Ei vanhempien kuitenkaan tarvitse itse olla muusikoita tai harrastajiakaan. Mutta tosi krinalaisen harjoittelun merkitys on sisäistettävä.

Vireessä viulu on pidettävä ja vaikeaahan viulunvirityksen oppiminen on ilman aiempaa kokemusta. Tietokoneisiin ja kännyköihinkin saa ihan käteviä viritysohjelmia avuksi joilla voi tarkastaa että soitin on vireessä, niistä saa myös virityspillin tms. tapaan äänen jonka mukaan virittää. Nämä eivät missään nimessä korvaa oikeaa viritystaitoa mutta ovat aina parempia kuin epävireinen soitin.

8-vuotias (soittaa kolmatta vuotta) ja 3-vuotias (ekaa vuotta). Itselläni on musiikkitaustaa, mutta en ole soittanut viulua nuorena. 3-vuotias viulistimme aloitti Suzuki-metodilla opiskelunsa ja siinä myös vanhemmalle opetetaan alkeet, joten tuiki tuiki tähtönen sujuu minultakin viululla joten kuten :).



Virittämisen opettelin (mittarin kanssa) jo vanhemman viulistin aloittaessa, nyt hän osaa jo itse virittää viulunsa ja omaa paljon minua tarkemman korvan. Ja nuotit ym. osaan tietysti ja isomman lapsen aloittaessa soittelin melodiaa uusissa kappaleissa joskus pianolla avuksi, nyt lapsi lukee nuotteja jo niin hyvin, että ei tarvitse melodian hahmottamiseen apua ja osaa soittaa itsekin melodian pianolla. Meilläkin isompi aloitti Viuliniekka 1:llä ja tykkäsi kovasti. Viuluniekkoja on kahlattu läpi senkin jälkeen.



Meillä isomman aloittaessa ei edellytetty, että vanhempi olisi mukana tunneilla, suositeltavaa se kuitenkin oli ja usein olinkin (en ihan aina). Meillä lapsi aloitti 6-vuotiaana soittamisen eikä olisi selviytynyt harjoittelusta itsenäisesti. Vieläkin kuuntelija on hyvä olla paikalla tai menee helposti vain kappaleiden "läpisoitteluksi". Lapsi on kyllä tykännyt soittoharrastuksesta kovasti ja edistynytkin mukavasti. Soittaa myös orkesterista ja tykkää siitä kovasti.



Pienempi sisarus innostui viulunsoitosta isomman harjoittelua ja soittotunteja seuratessaan ja aikansa viulutunneille manguttuaan pääsi kokeilemaan. Ja 3-vuoden iästä huolimatta jaksaa hienosti keskittyä ja soittaa, tykkää viulustaan hirmuisesti. Toki edistyminen tuon ikäisellä on aika hidasta, mutta ihmeesti pienikin oppii. Hänellä on kyllä erittäin hyvä rytmitaju ja sävelkorva, senkin takia rohkenimme aloittaa noin aikaisin.

Meillä soittaa kaks lasta viulua. 6 ja 5v aloittivat. Itsellä myös viulutaustaa. Viulusta saavat ihmeen kauniin äänen jo nyt vaikka vasta ensimmäinen vuosi menossa. Säveliä soittelevat ja jousella myös. Miten teillä muilla on lapset edistyneet? Mielenkiintoista olisi kuulla :) Vaativasta soittimesta on kyse, ja kannustaa täytyy. 1 vapaapäivä pidetään viikossa, muutoin soittavat noin.puolituntia päivässä. Joskus innostuvat enemmänkin. Orkesterissa aloittavat tänä vuonna.

Viulu on soitin siinä missä muutkin, minusta on huono juttu jos se otetaan liian vakavasti. Ideana on tuottaa mielihyvää musiikin kautta.

Pois turha tiukkapipoisuus musiikkiharrastuksesta!

Minusta on ärsyttävää, kun arvostellaan esim. taitoluistelijoiden tai lapsimissien vanhempia siitä että pätevät lastensa "harrastuksella", samanlaista se tuntuu usein olevan musiikkia harrastavien lasten vanhemmilla - miksei heitä arvostella?!

Meillä lapsi aloittaa nyt suzuki-metodilla viuluopinnot. Tässä metodissa lapsia ei testata ennen aloitusta, vanhemmat vain haastatellaan. Itse olen nyt jo ihastunut lahjakkuuskasvatusmenetelmään, jossa siis perusajatuksena on, että lahjakkuus ei ole synnynnäistä, vaan sitä voi kehittää harjoittelun avulla. Vanhempien motivaatio ja sitoutuminen on pienten kanssa tärkeää.


Olisi kiva kuulla aloituskokemuksia pieniltä suzuki-soittajilta!

Sattuipa vanha ketju silmiin...

Varaudu opettelemaan itse viulunsoittoa :) Suzuki-tunneilla aloitetaan vanhemman opetuksella, alkuun lapsi on "sivuosassa". Samoin tunnit ovat usein pareittain, ideana on, että lapsi oppii myös seuraamalla muiden opetusta. Oli ihan hyvä tapa aloittaa viulunsoitto ienenä, meillä lapsi vaihtoi kyllä jo vuoden jälkeen musiikkiopistoon.

- Tuolta ylempää se, jonka nuorempi lapsi oli aloittanut 3-vuotiaana viulunsoiton. Edelleen ovat kummatkin ihan innokkaita viulisteja :)

  [quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 10:17"]

Meillä lapsi aloittaa nyt suzuki-metodilla viuluopinnot. Tässä metodissa lapsia ei testata ennen aloitusta, vanhemmat vain haastatellaan. Itse olen nyt jo ihastunut lahjakkuuskasvatusmenetelmään, jossa siis perusajatuksena on, että lahjakkuus ei ole synnynnäistä, vaan sitä voi kehittää harjoittelun avulla. Vanhempien motivaatio ja sitoutuminen on pienten kanssa tärkeää.


Olisi kiva kuulla aloituskokemuksia pieniltä suzuki-soittajilta!

[/quote]

Olisi kiva ostaa piano jos osaisi soittaa. Piano on jo niin hieno huonekaluna.

Itse olen aloittanut viulunsoittoharrastukseni 9-vuotiaana (kolmannen luokan alussa siis) musiikkiopistossa ja nyt on menossa seitsemäs vuosi.

En ole lainkaan aktiivinen kotiharjoittelija eikä siis edistymiseni olekaan kovin nopeaa, mutta omaksi ilokseni soittelenkin. En ole myöskään erityisen musikaalinen ja äänten erottaminen toisistaan (sitä kautta myös virittäminen) on minulle hankalaa. Kuitenkin pystyn ihan hyvin soittamaan - en edisty nopeasti, mutta ei suoritusten tekeminen ole ainakaan minulle soittoharrastuksessani tärkeintä. Kyllä viulu varmasti on omalla tavallaan haasteellinen soitin, mutta itse ainakin pidän soittimen kauniista äänestä.

Kyllä tällaisen omaksi ilokseen soittamisen voi aloittaa ihan milloin tahansa! Huipulle tähdätessä on tietenkin aloitettava jo mahdollisimman nuorena, mutta silloinhan on ainakin aluksi luultavasti kyse vanhempien kunnianhimosta, ei välttämättä lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Viulu ei ole sen vaikeampi soitin kun mikään muukaan.

Tämä ei pidä paikkaansa. Viulua pidetään yleisesti maailman vaikeimpana soittimena. Tämä johtuu mm. siitä, että viulun soitto tulisi ehdottomasti aloittaa jo ennen kymmentä ikävuotta, jotta etenkin vasemman käden soittomotoriikka pystyy vuosien saatossa kehittymään kunnolla. Harrastuksena toki sen voi alottaa myöhemminkin ja tuo varmasti paljon iloa, mutta ammattilaiseksi on turhaa enää yrittää pyrkiä, jos sen aloittaa vaikkapa aikuisena.

Viritys ei ole enää ongelma. Ipad appina esim Tuner Lite ja muuta ei tarvitse kuin tietysti viitseliäisyyttä.

Se kuinka paljon vaatii vanhemmalta riippuu varmasti lapsen iästä ja innosta, mutta harvassa on ne alle kouluikäiset saati pienet koululaiset, jotka viulunsa itse virittävät. Sehän vaatii erittäin hyvää sävelkorvaa että sen viulun saa oikeasti vireeseen. Tuner Liten kanssa huomaa helposti, että vaikka musiikkitaustaa on, niin sen viulun saaminen oikeasti vireeseen on aika mahdoton urakka ilman appia tai absoluuttista sävelkorvaa. Pikkuviulut pitää virittää vielä mahdollisesti useamman kerran päivässä, periaatteessa aina ennen soittamista.

Omani aloitti vähän ennen kolmivuotispäivää ja kyllä se vaatii vanhemmalta paljon aikaa näin pienen kanssa aloittaminen, vaikka amatöörimuusikkotausta löytyykin. Sinänsä mikään ei olekaan sitten ihanampaa kuin ohjata oman lapsensa soittoa, jos musiikista pitää. Ja se onnistumisen tunne, kun lapsi on oppinut jotain, jonka opetteleminen vei aikaa ja välillä ajatteli, että onnistuukohan ollenkaan!

Viulunsoittoa ei siis voi aloittaa pienenä, jos ei vanhempi ole siinä kybällä mukana, viulu on vaikea soitin ja jos lapsi ei etene niin helposti kyllästyy kun ikätoverit ja nuoremmat etenee paljon nopeammin.

Ylläolevaan lisään, että meillä ainakin soitto lähti lapsen omasta suuresta halusta, en olisi vienyt viulutunnille muuten, olisi aloitettu piano 5 vuotiaana. Mutta ihanaa on ollut ja ollaan molemmat innostuneita :)