Lue keskustelun säännöt.
MIKSI laihdutus/ elämäntapamuutos on niin saakelin vaikeaa?? Aina vaan+-3kg, nytkin painan 99kg
Kommentit (131)
99kg ja olet 37v nainen??? Siis mitä ihmettä sä olet tehnyt et oot päässy toho kuntoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on sekä vaikeaa että helppoa. Se on vaikeaa, jos laittaa tiukat rajat käytettävissä oleville keinoille. Esim. rajoittaa hyvin paljon sitä mistä on valmis luopumaan. Jos sen sijaan sanoo itselleen, että olen valmis ihan mihin tahansa, kunhan paino laskee: painon pudotus on suorastaan helppoa.
Olen nyt viimeisen 1-2 kuukauden aikana pudottanut painoa. Monta vuotta tätä ennen "yritin" pudottaa painoa niin että oli jonkinlainen hähmäinen toive siitä että kunhan nyt välillä jätän herkut väliin ja pienennän annosta niin toivottavasti paino laskee. Enkä ollut valmis luopumaan kuitenkaan kovin paljosta. Ne vuodet tuntui siltä, että on ihan todella vaikeaa tai mahdotonta laihtua.
Mun viimein tuli mitta täyteen siitä ettei mitään edistystä tullut. Suoraan sanottuna vitutti se että paino on joka vuosi samassa ylipainolukemassa. Siinä vitutuksessa päätin, että yhtään mitään vähänkään epäterveellistä en osta enkä syö. Päätin myös että nyt loppui pikkupiiperrys muutenkin. Aloin syömään kaksi pienehköä terveellistä ateriaa päivässä. Sitten vain yhden terveellisen normikokoisen aterian päivässä.
Voin sanoa, että paino tuli ihan helvetin lujaa alas. Eikä painon pudotus todellakaan tuntunut enää yhtään vaikealta. Oliko nälkä? No totta helvetissä oli. Mutta nälkä myös hävisi itsestään ja useimmiten ei ollut nälkä ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen. Ja mitä sitten, jos on nälkä? Oikeasti, mitä sitten? Nälkää huonompi fiilis tulee siitä ajatuksesta että on läski eikä koskaan onnistu laihtumaan. Vaikka mulla oli nälkä niin olin innoissani siitä että paino laski ja alkoi peilistäkin näkyä paljon terveemmän näköinen minä. Sitä paitsi satunnaista nälkää lukuun ottamatta mulla oli tosi hyvä olo.
Aina kun kuulen näitä juttuja että painon pudotus ei onnistu, mulle tulee mieleen ne ajat kun halusin olla hoikempi, mutta en ollut valmis laittamaan kunnolla "työhanskoja" käteen ja tarttumaan päättäväisesti ongelmaan.
Tässä on hyvä pointti, että pitää vaan kestää vähän epämukavuutta. Se tuntuu olevan monelle vaikeaa. Varsinkin jos on tottunut vetämään isoja annoksia, pienemmät tuntuu aluksi liian vähältä, mutta kyllä keho siihen tottuu kun antaa vähän aikaa.
47mies kirjoitti:
Pitää aloittaa ruokavalion muutoksilla jotta keho tottuu eli kaikki herkut pitää jättää kauppaan heti. Syö vain terveellisia ruokia. Riisii ja kanaa, salaatteja, banaania voi syödä, appelsiineja, perusruokaa kun syö ja sitten liikuntaa pitää harrastaa. Aloita juoksu ja pyörälenkit koska se on nopeatehoista liikuntaa jossa kalorit palaa. Tunnissa 700 kaloria juoksemalla ja pyöräilemällä. Sitä ainakin kuukausi ekaksi. Paino ei putoa heti eikä tuloksia näy koska keho tottuu vasta joten 3 viikon päästä voi vasta näkyä tuloksia. Paino alkaa putoomaan nopeesti kun jatkaa liikuntaa ja syö terveellisesti. Jätä ne ilta herkuttelut pois ja syö vaikka appelsiineja, ananasta tai jotain jos nälkä on. Itse laihduin 34 kg 5 kuukaudessa.
Miehillä se on näin helppoa. Tunti liikuntaa! TUNTI!
Ei juma. Itse liikun 4 h jossa kuluu 1500 kcal. Herkkuja ei ole mitä jättää kauppaan, salaatti ja terveellinen ruoka on ihan normia ollut aina. Naiset joutuu ihan kunnon kalorivajeen tekemään että näkyy, mikään terveellinen ruoka ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Ei tipu paino. Ja sitähän on 115 kg.
Käytössä on jatkuvasti älykello, joka mittaa päivän kulutuksen, askeleet yms. Olen kaupassa töissä ja askelia tulee päivässä 15-20 000. Kaloreita palaa 3500-4000.
Merkitsen kaikki ruoat fat secret-nimiseen ohjelmaan ja joka päivä miinuskaloreita tulee 500-1000.
Lenkkeilyä tai kuntosalia en muuten harrasta, sillä inhoan niitä yli kaiken. Käyn 1-2 kertaa viikossa kamppailulajeja harrastamassa, näissä kulutus on noin 1000kilokaloria/kerta.Miksi en laihdu? Syön vakavaan masennukseen masennuslääkkeitä, polykystisiin munasarjoihin kahta hormonilääkettä. Kaikki näistä nostaa painoa. Ja kaikkiin näihin vaivoihin lääkkeenä on laihdutus....
Välillä on toki kausia, jolloin masennus ottaa täysin vallan ja syön vaan karkkia (inhoan leivoksia). Tällöin lihomisen ymmärtää.
"Äly"kellosi kertoo ihan höpöjä tai sinulla on jotkut asetukset pielessä. Et kuluta päivässä tolla toiminnalla 4000kcal ikipäivänä.
100-kiloinen kuluttaa enemmän kuin 60 kiloinen. Minä olen ollut molempia. Sama liikunta, 2h kulutti minulla 60 kg painossa 600 kcal, 100 kg painossa 1200.
Kalorilaskureita on myös netissä, itselleni sekä älykello että laskuri antaa saman tuloksen, itse kulutan 3500 kcal päivässä ja kalorit 900 -2000 kcal syötynä. Paino 93 kg.
Jos otetaan 115 kg henkilö fyysinen työ ja liikunta vapaalla niin kulutus 3800 kcal
https://kuntoplus.fi/laihdutus/energiankulutus/kalorilaskuri
Laihdutus on helppoa kun muistaa yhden asian: keho ei lopeta syömistä, vaikka sinä lopetat.
Niin se on. Kroppa syö AINA. Sinä taas voit valita syötkö vai etkö. Jos sinä lopetat syömisen, kroppasi syö sinua. Tai siis sun läskivarastoja. Sitähän painonpudotus on? Jos et laihdu, se tarkoittaa että kroppasi syö sitä mitä sinä olet syönyt. Sun pitää lopettaa välillä syöminen jotta kropallasi ei ole muuta syötävää kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on sekä vaikeaa että helppoa. Se on vaikeaa, jos laittaa tiukat rajat käytettävissä oleville keinoille. Esim. rajoittaa hyvin paljon sitä mistä on valmis luopumaan. Jos sen sijaan sanoo itselleen, että olen valmis ihan mihin tahansa, kunhan paino laskee: painon pudotus on suorastaan helppoa.
Olen nyt viimeisen 1-2 kuukauden aikana pudottanut painoa. Monta vuotta tätä ennen "yritin" pudottaa painoa niin että oli jonkinlainen hähmäinen toive siitä että kunhan nyt välillä jätän herkut väliin ja pienennän annosta niin toivottavasti paino laskee. Enkä ollut valmis luopumaan kuitenkaan kovin paljosta. Ne vuodet tuntui siltä, että on ihan todella vaikeaa tai mahdotonta laihtua.
Mun viimein tuli mitta täyteen siitä ettei mitään edistystä tullut. Suoraan sanottuna vitutti se että paino on joka vuosi samassa ylipainolukemassa. Siinä vitutuksessa päätin, että yhtään mitään vähänkään epäterveellistä en osta enkä syö. Päätin myös että nyt loppui pikkupiiperrys muutenkin. Aloin syömään kaksi pienehköä terveellistä ateriaa päivässä. Sitten vain yhden terveellisen normikokoisen aterian päivässä.
Voin sanoa, että paino tuli ihan helvetin lujaa alas. Eikä painon pudotus todellakaan tuntunut enää yhtään vaikealta. Oliko nälkä? No totta helvetissä oli. Mutta nälkä myös hävisi itsestään ja useimmiten ei ollut nälkä ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen. Ja mitä sitten, jos on nälkä? Oikeasti, mitä sitten? Nälkää huonompi fiilis tulee siitä ajatuksesta että on läski eikä koskaan onnistu laihtumaan. Vaikka mulla oli nälkä niin olin innoissani siitä että paino laski ja alkoi peilistäkin näkyä paljon terveemmän näköinen minä. Sitä paitsi satunnaista nälkää lukuun ottamatta mulla oli tosi hyvä olo.
Aina kun kuulen näitä juttuja että painon pudotus ei onnistu, mulle tulee mieleen ne ajat kun halusin olla hoikempi, mutta en ollut valmis laittamaan kunnolla "työhanskoja" käteen ja tarttumaan päättäväisesti ongelmaan.
Tässä on hyvä pointti, että pitää vaan kestää vähän epämukavuutta. Se tuntuu olevan monelle vaikeaa. Varsinkin jos on tottunut vetämään isoja annoksia, pienemmät tuntuu aluksi liian vähältä, mutta kyllä keho siihen tottuu kun antaa vähän aikaa.
Kyllähän se pudottaminen onkin helppoa kun on vaan syömättä mutta sitten kun pakko on jossain vaiheessa alkaa syömäänkin, että pysyisi hengissä, ne pudotetut kilot tulee tuplana tai triplana takaisin ja jumittuu entistä enemmän kiinni. Olen laihduttanut reilusti yli sata kiloa (ei taida riittää) viimeisen 47 vuoden aikana. Kahden viikon paastolla putoaa yli 10 kiloa, kokeillut sen useamman kerran vuosien varrella. On kokeiltu painovartijoita, kaalisoppaa, kananmunia, ananasta ja raejuustoa - nykyään jo hajukin ällöttää.
Tupakan polton lopettaminen oli helppoa - senkun lopetti. Syömistä vaan ei voi lopettaa ja kun vuosi ja vuosikymmeniä on laihduttanut, kilot on vaan tosi tiukassa. Kun teininä painoin 59 kg, aloitin lahduttamaan kun mun paras ystävä painoi 54 kg ja oli pitempi. Aloitin painovartijat kun raskauden jälkeen painoin 69 kg (172 cm), siitä se sitten alkoi, se kehon meneminen epäkuntoon. Jonkun olisi pitänyt sanoa, että älä laihduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Ei tipu paino. Ja sitähän on 115 kg.
Käytössä on jatkuvasti älykello, joka mittaa päivän kulutuksen, askeleet yms. Olen kaupassa töissä ja askelia tulee päivässä 15-20 000. Kaloreita palaa 3500-4000.
Merkitsen kaikki ruoat fat secret-nimiseen ohjelmaan ja joka päivä miinuskaloreita tulee 500-1000.
Lenkkeilyä tai kuntosalia en muuten harrasta, sillä inhoan niitä yli kaiken. Käyn 1-2 kertaa viikossa kamppailulajeja harrastamassa, näissä kulutus on noin 1000kilokaloria/kerta.Miksi en laihdu? Syön vakavaan masennukseen masennuslääkkeitä, polykystisiin munasarjoihin kahta hormonilääkettä. Kaikki näistä nostaa painoa. Ja kaikkiin näihin vaivoihin lääkkeenä on laihdutus....
Välillä on toki kausia, jolloin masennus ottaa täysin vallan ja syön vaan karkkia (inhoan leivoksia). Tällöin lihomisen ymmärtää.
"Äly"kellosi kertoo ihan höpöjä tai sinulla on jotkut asetukset pielessä. Et kuluta päivässä tolla toiminnalla 4000kcal ikipäivänä.
100-kiloinen kuluttaa enemmän kuin 60 kiloinen. Minä olen ollut molempia. Sama liikunta, 2h kulutti minulla 60 kg painossa 600 kcal, 100 kg painossa 1200.
Kalorilaskureita on myös netissä, itselleni sekä älykello että laskuri antaa saman tuloksen, itse kulutan 3500 kcal päivässä ja kalorit 900 -2000 kcal syötynä. Paino 93 kg.
Jos otetaan 115 kg henkilö fyysinen työ ja liikunta vapaalla niin kulutus 3800 kcal
https://kuntoplus.fi/laihdutus/energiankulutus/kalorilaskuri
Selitä miten sitte et laihdu, jos kulutat 3500 kun syöt vain 900-1200? Miten se on mahdollista?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse huomannut läskeissä mm. elämä pyörii ruuan ja syömisen ympärillä eikä päinvastoin, loivaliikkeisyys mm. kaikkea hyötyliikuntaa yritetään välttää viimeiseen asti esim. käytetään hissiä tai kävellä kauppaan, niin mennään kuitenkin autolla ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin sekä yleisolemus ja liikehdintä velttoa esim. ihan liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu kuin 0.5 kertaisella nopeudella normaali ihmiseen verrattuna. Mihinkään ei mennä rivakasti eikä edes tunneta sanaa rivakka tai säpäkkä. Monenlaiset mielen klikit, lukot ja estot - en voi syödä tätä tai tuota koska, en voi tehdä sitä koska, en voi valitusta voisi myös jatkaa loputtomiin...
Läskeissä? Missä läskeissä? Vietätkö 24/7/365 näiden läskien kanssa aikaa? Kuinka monen? Sadan, tuhannen? Kun näin rankasti yleistät.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla älykellossa sykkeenseuranta jatkuvasti päällä? Jos ei ole, niin kulutusarvio on aivan vitsi. Jos on, niin mitä ihmettä teet kuluttaaksesi 3500-4000kcal päivässä? Itse en pääse 3000kcal kulutukseen edes pitkien juoksulenkkien (~20km) päivinä ja painan kuitenkin 80kg, eli en todellakaan ole mikään vähän kuluttava pikkulintu.
Mikä sykemittari sulla on? Minulla polar ignite 2. Sykeseuranta on päällä.
Eilen oli oma treeni 2 h ja sitten liikunnan ohjausta 2 h. Eka treeni kulutti 844 kcal ja toinen 1127 kcal. Aktiivisuustavoite 400 % ja koko päivän kulutus 3700 kcal ja paino sen 93 kg.
Syödyt kalorit tarkasti laskettuna grammalleen 1300 kcal. Odotellaan rauhassa laihtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllähän se pudottaminen onkin helppoa kun on vaan syömättä mutta sitten kun pakko on jossain vaiheessa alkaa syömäänkin, että pysyisi hengissä"
Tämä ei ole totta. Tunnetuin jakso ilman ruokaa on ollut lähes vuoden pituinen.
Vuosi. Ilman. Ruokaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Angus_Barbieri%27s_fast#:~:text=Agostino%….
Silti lähes jokainen kauhistelee sitä että on ollut vaikka 8 tuntia ilman ruokaa. Se on tietämättömyyttä. Ihan kuin keho olisi kuolemassa siihen. Ei se kuole. Se syö sun läskejä sillä aikaa kun olet syömättä.
Tosin sentit kertovat enemmän kuin vaaka joskus. Itsellä on marraskuusta lähtien tippunut vain kilo mutta mm. lantion ympärys on pienentynyt melkein 10 cm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on sekä vaikeaa että helppoa. Se on vaikeaa, jos laittaa tiukat rajat käytettävissä oleville keinoille. Esim. rajoittaa hyvin paljon sitä mistä on valmis luopumaan. Jos sen sijaan sanoo itselleen, että olen valmis ihan mihin tahansa, kunhan paino laskee: painon pudotus on suorastaan helppoa.
Olen nyt viimeisen 1-2 kuukauden aikana pudottanut painoa. Monta vuotta tätä ennen "yritin" pudottaa painoa niin että oli jonkinlainen hähmäinen toive siitä että kunhan nyt välillä jätän herkut väliin ja pienennän annosta niin toivottavasti paino laskee. Enkä ollut valmis luopumaan kuitenkaan kovin paljosta. Ne vuodet tuntui siltä, että on ihan todella vaikeaa tai mahdotonta laihtua.
Mun viimein tuli mitta täyteen siitä ettei mitään edistystä tullut. Suoraan sanottuna vitutti se että paino on joka vuosi samassa ylipainolukemassa. Siinä vitutuksessa päätin, että yhtään mitään vähänkään epäterveellistä en osta enkä syö. Päätin myös että nyt loppui pikkupiiperrys muutenkin. Aloin syömään kaksi pienehköä terveellistä ateriaa päivässä. Sitten vain yhden terveellisen normikokoisen aterian päivässä.
Voin sanoa, että paino tuli ihan helvetin lujaa alas. Eikä painon pudotus todellakaan tuntunut enää yhtään vaikealta. Oliko nälkä? No totta helvetissä oli. Mutta nälkä myös hävisi itsestään ja useimmiten ei ollut nälkä ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen. Ja mitä sitten, jos on nälkä? Oikeasti, mitä sitten? Nälkää huonompi fiilis tulee siitä ajatuksesta että on läski eikä koskaan onnistu laihtumaan. Vaikka mulla oli nälkä niin olin innoissani siitä että paino laski ja alkoi peilistäkin näkyä paljon terveemmän näköinen minä. Sitä paitsi satunnaista nälkää lukuun ottamatta mulla oli tosi hyvä olo.
Aina kun kuulen näitä juttuja että painon pudotus ei onnistu, mulle tulee mieleen ne ajat kun halusin olla hoikempi, mutta en ollut valmis laittamaan kunnolla "työhanskoja" käteen ja tarttumaan päättäväisesti ongelmaan.
Tässä on hyvä pointti, että pitää vaan kestää vähän epämukavuutta. Se tuntuu olevan monelle vaikeaa. Varsinkin jos on tottunut vetämään isoja annoksia, pienemmät tuntuu aluksi liian vähältä, mutta kyllä keho siihen tottuu kun antaa vähän aikaa.
Juuri näin, pienempiin annoksiin tottuu samoin kuin on tottunut isoihin. Ja niitä voi pienentää pikkuhiljaa eikä kertarysäyksellä.
Samoin rasvaa, suolaa ja sokeria voi vähentää vähittäin ja siihen tottuu.
Kuten siihenkin tottuu että pikkunälkä menee ohi eikä jokaisesta pienestä näläntuntemuksesta tarvi juosta ruokakaapille.
Pysyviä tuloksia saa vain pysyvillä muutoksilla, ei kannata muuttaa mitään mitä ei halua pitää koko loppuelämäänsä jos haluaa laihtua pysyvästi.
Ja siihen että jokainen suosittelee juuri sitä dieettiä mistä ite tykkää - kaikki dieetit toimii ja ne toimii samalla periaatteella eli rajoittamalla energian saantia, keinot vaan vaihtelee, valitse niistä itsellesi sopiva. Mutta senkin pitää olla pysyvä että tulokset pysyy. Mulla on se IIFYM.
Onko tämä sama aloittaja joka viikko?
Mikään ei kelpaa neuvoksi. Ja näissä keskusteluissa saa myös kaikki liikuntaan viittaava neuvo alapeukkuja.
No mun keinot. Juoksumatolla reipasta kävelyä (vaikka leffoja katsellen) 5km/5 kertaa viikossa. Vauhti 6,5km/h.
Syömisikkuna 16:8. Herkkuja ei arkisin, vain kerran viikossa.
Tällä tavalla olen itse pudottanut painoa viime syyskuusta 10kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Ei tipu paino. Ja sitähän on 115 kg.
Käytössä on jatkuvasti älykello, joka mittaa päivän kulutuksen, askeleet yms. Olen kaupassa töissä ja askelia tulee päivässä 15-20 000. Kaloreita palaa 3500-4000.
Merkitsen kaikki ruoat fat secret-nimiseen ohjelmaan ja joka päivä miinuskaloreita tulee 500-1000.
Lenkkeilyä tai kuntosalia en muuten harrasta, sillä inhoan niitä yli kaiken. Käyn 1-2 kertaa viikossa kamppailulajeja harrastamassa, näissä kulutus on noin 1000kilokaloria/kerta.Miksi en laihdu? Syön vakavaan masennukseen masennuslääkkeitä, polykystisiin munasarjoihin kahta hormonilääkettä. Kaikki näistä nostaa painoa. Ja kaikkiin näihin vaivoihin lääkkeenä on laihdutus....
Välillä on toki kausia, jolloin masennus ottaa täysin vallan ja syön vaan karkkia (inhoan leivoksia). Tällöin lihomisen ymmärtää.
"Äly"kellosi kertoo ihan höpöjä tai sinulla on jotkut asetukset pielessä. Et kuluta päivässä tolla toiminnalla 4000kcal ikipäivänä.
100-kiloinen kuluttaa enemmän kuin 60 kiloinen. Minä olen ollut molempia. Sama liikunta, 2h kulutti minulla 60 kg painossa 600 kcal, 100 kg painossa 1200.
Kalorilaskureita on myös netissä, itselleni sekä älykello että laskuri antaa saman tuloksen, itse kulutan 3500 kcal päivässä ja kalorit 900 -2000 kcal syötynä. Paino 93 kg.
Jos otetaan 115 kg henkilö fyysinen työ ja liikunta vapaalla niin kulutus 3800 kcal
https://kuntoplus.fi/laihdutus/energiankulutus/kalorilaskuri
Selitä miten sitte et laihdu, jos kulutat 3500 kun syöt vain 900-1200? Miten se on mahdollista?
-eri
Olen minä laihtunut vuoden sisällä 10 kg mutta odottaisin nopeampaa pudotusta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on sekä estrogeeninestolääkitys. Sekä unettomuus. Ja kehoni myös kerää nestettä ja toki ihan lymfodeemaakin on oikealla puolella. Olisiko nämä?
Vierailija kirjoitti:
"Kyllähän se pudottaminen onkin helppoa kun on vaan syömättä mutta sitten kun pakko on jossain vaiheessa alkaa syömäänkin, että pysyisi hengissä"
Tämä ei ole totta. Tunnetuin jakso ilman ruokaa on ollut lähes vuoden pituinen.
Vuosi. Ilman. Ruokaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Angus_Barbieri%27s_fast#:~:text=Agostino%….Silti lähes jokainen kauhistelee sitä että on ollut vaikka 8 tuntia ilman ruokaa. Se on tietämättömyyttä. Ihan kuin keho olisi kuolemassa siihen. Ei se kuole. Se syö sun läskejä sillä aikaa kun olet syömättä.
Aika moni ylipainoinen on 16:8 dieetillä. Minäkin. Olen myös monesti paastonnut viikon.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä sama aloittaja joka viikko?
Mikään ei kelpaa neuvoksi. Ja näissä keskusteluissa saa myös kaikki liikuntaan viittaava neuvo alapeukkuja.No mun keinot. Juoksumatolla reipasta kävelyä (vaikka leffoja katsellen) 5km/5 kertaa viikossa. Vauhti 6,5km/h.
Syömisikkuna 16:8. Herkkuja ei arkisin, vain kerran viikossa.
Tällä tavalla olen itse pudottanut painoa viime syyskuusta 10kg.
Sama tyyppi avannut ketjuja jo kauan. Sama virsi eikä mikään kelpaa mitä ehdotetaan . Pitäisi vaan laihtua ilman että oikeasti muuttaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on sekä vaikeaa että helppoa. Se on vaikeaa, jos laittaa tiukat rajat käytettävissä oleville keinoille. Esim. rajoittaa hyvin paljon sitä mistä on valmis luopumaan. Jos sen sijaan sanoo itselleen, että olen valmis ihan mihin tahansa, kunhan paino laskee: painon pudotus on suorastaan helppoa.
Olen nyt viimeisen 1-2 kuukauden aikana pudottanut painoa. Monta vuotta tätä ennen "yritin" pudottaa painoa niin että oli jonkinlainen hähmäinen toive siitä että kunhan nyt välillä jätän herkut väliin ja pienennän annosta niin toivottavasti paino laskee. Enkä ollut valmis luopumaan kuitenkaan kovin paljosta. Ne vuodet tuntui siltä, että on ihan todella vaikeaa tai mahdotonta laihtua.
Mun viimein tuli mitta täyteen siitä ettei mitään edistystä tullut. Suoraan sanottuna vitutti se että paino on joka vuosi samassa ylipainolukemassa. Siinä vitutuksessa päätin, että yhtään mitään vähänkään epäterveellistä en osta enkä syö. Päätin myös että nyt loppui pikkupiiperrys muutenkin. Aloin syömään kaksi pienehköä terveellistä ateriaa päivässä. Sitten vain yhden terveellisen normikokoisen aterian päivässä.
Voin sanoa, että paino tuli ihan helvetin lujaa alas. Eikä painon pudotus todellakaan tuntunut enää yhtään vaikealta. Oliko nälkä? No totta helvetissä oli. Mutta nälkä myös hävisi itsestään ja useimmiten ei ollut nälkä ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen. Ja mitä sitten, jos on nälkä? Oikeasti, mitä sitten? Nälkää huonompi fiilis tulee siitä ajatuksesta että on läski eikä koskaan onnistu laihtumaan. Vaikka mulla oli nälkä niin olin innoissani siitä että paino laski ja alkoi peilistäkin näkyä paljon terveemmän näköinen minä. Sitä paitsi satunnaista nälkää lukuun ottamatta mulla oli tosi hyvä olo.
Aina kun kuulen näitä juttuja että painon pudotus ei onnistu, mulle tulee mieleen ne ajat kun halusin olla hoikempi, mutta en ollut valmis laittamaan kunnolla "työhanskoja" käteen ja tarttumaan päättäväisesti ongelmaan.
En pysy niissä tiukoissa rajoissa, sehän se ongelma onkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on sekä vaikeaa että helppoa. Se on vaikeaa, jos laittaa tiukat rajat käytettävissä oleville keinoille. Esim. rajoittaa hyvin paljon sitä mistä on valmis luopumaan. Jos sen sijaan sanoo itselleen, että olen valmis ihan mihin tahansa, kunhan paino laskee: painon pudotus on suorastaan helppoa.
Olen nyt viimeisen 1-2 kuukauden aikana pudottanut painoa. Monta vuotta tätä ennen "yritin" pudottaa painoa niin että oli jonkinlainen hähmäinen toive siitä että kunhan nyt välillä jätän herkut väliin ja pienennän annosta niin toivottavasti paino laskee. Enkä ollut valmis luopumaan kuitenkaan kovin paljosta. Ne vuodet tuntui siltä, että on ihan todella vaikeaa tai mahdotonta laihtua.
Mun viimein tuli mitta täyteen siitä ettei mitään edistystä tullut. Suoraan sanottuna vitutti se että paino on joka vuosi samassa ylipainolukemassa. Siinä vitutuksessa päätin, että yhtään mitään vähänkään epäterveellistä en osta enkä syö. Päätin myös että nyt loppui pikkupiiperrys muutenkin. Aloin syömään kaksi pienehköä terveellistä ateriaa päivässä. Sitten vain yhden terveellisen normikokoisen aterian päivässä.
Voin sanoa, että paino tuli ihan helvetin lujaa alas. Eikä painon pudotus todellakaan tuntunut enää yhtään vaikealta. Oliko nälkä? No totta helvetissä oli. Mutta nälkä myös hävisi itsestään ja useimmiten ei ollut nälkä ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen. Ja mitä sitten, jos on nälkä? Oikeasti, mitä sitten? Nälkää huonompi fiilis tulee siitä ajatuksesta että on läski eikä koskaan onnistu laihtumaan. Vaikka mulla oli nälkä niin olin innoissani siitä että paino laski ja alkoi peilistäkin näkyä paljon terveemmän näköinen minä. Sitä paitsi satunnaista nälkää lukuun ottamatta mulla oli tosi hyvä olo.
Aina kun kuulen näitä juttuja että painon pudotus ei onnistu, mulle tulee mieleen ne ajat kun halusin olla hoikempi, mutta en ollut valmis laittamaan kunnolla "työhanskoja" käteen ja tarttumaan päättäväisesti ongelmaan.
En pysy niissä tiukoissa rajoissa, sehän se ongelma onkin.
Ap
No jos sulle ei mikään käy niin ole sitten 99kg. Eihän muita vaihtoehtoja sulle ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on sekä vaikeaa että helppoa. Se on vaikeaa, jos laittaa tiukat rajat käytettävissä oleville keinoille. Esim. rajoittaa hyvin paljon sitä mistä on valmis luopumaan. Jos sen sijaan sanoo itselleen, että olen valmis ihan mihin tahansa, kunhan paino laskee: painon pudotus on suorastaan helppoa.
Olen nyt viimeisen 1-2 kuukauden aikana pudottanut painoa. Monta vuotta tätä ennen "yritin" pudottaa painoa niin että oli jonkinlainen hähmäinen toive siitä että kunhan nyt välillä jätän herkut väliin ja pienennän annosta niin toivottavasti paino laskee. Enkä ollut valmis luopumaan kuitenkaan kovin paljosta. Ne vuodet tuntui siltä, että on ihan todella vaikeaa tai mahdotonta laihtua.
Mun viimein tuli mitta täyteen siitä ettei mitään edistystä tullut. Suoraan sanottuna vitutti se että paino on joka vuosi samassa ylipainolukemassa. Siinä vitutuksessa päätin, että yhtään mitään vähänkään epäterveellistä en osta enkä syö. Päätin myös että nyt loppui pikkupiiperrys muutenkin. Aloin syömään kaksi pienehköä terveellistä ateriaa päivässä. Sitten vain yhden terveellisen normikokoisen aterian päivässä.
Voin sanoa, että paino tuli ihan helvetin lujaa alas. Eikä painon pudotus todellakaan tuntunut enää yhtään vaikealta. Oliko nälkä? No totta helvetissä oli. Mutta nälkä myös hävisi itsestään ja useimmiten ei ollut nälkä ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen. Ja mitä sitten, jos on nälkä? Oikeasti, mitä sitten? Nälkää huonompi fiilis tulee siitä ajatuksesta että on läski eikä koskaan onnistu laihtumaan. Vaikka mulla oli nälkä niin olin innoissani siitä että paino laski ja alkoi peilistäkin näkyä paljon terveemmän näköinen minä. Sitä paitsi satunnaista nälkää lukuun ottamatta mulla oli tosi hyvä olo.
Aina kun kuulen näitä juttuja että painon pudotus ei onnistu, mulle tulee mieleen ne ajat kun halusin olla hoikempi, mutta en ollut valmis laittamaan kunnolla "työhanskoja" käteen ja tarttumaan päättäväisesti ongelmaan.
En pysy niissä tiukoissa rajoissa, sehän se ongelma onkin.
Ap
Mun ystävä, jolla on alkoholiongelma ja muutenkin huonot elämäntavat, aina "yrittää" tehdä muutoksen. Mutta tulee melkein heti siihen johtopäätökseen, että hän on vaan sellainen ihminen johon mikään ei tehoa. Että muille kyllä on mahdollista tehdä muutoksia, mutta hän on niin spesiaali tapaus, että ei onnistu. Oikea syy kuitenkin on, että hän haluaa muutosta, mutta ei ole valmis siihen panostamaan. Kaikki pitäisi saada valmiiksi annettuna ja tapahtua kuin itsestään.
Eri
Itse huomannut läskeissä mm. elämä pyörii ruuan ja syömisen ympärillä eikä päinvastoin, loivaliikkeisyys mm. kaikkea hyötyliikuntaa yritetään välttää viimeiseen asti esim. käytetään hissiä tai kävellä kauppaan, niin mennään kuitenkin autolla ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin sekä yleisolemus ja liikehdintä velttoa esim. ihan liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu kuin 0.5 kertaisella nopeudella normaali ihmiseen verrattuna. Mihinkään ei mennä rivakasti eikä edes tunneta sanaa rivakka tai säpäkkä. Monenlaiset mielen klikit, lukot ja estot - en voi syödä tätä tai tuota koska, en voi tehdä sitä koska, en voi valitusta voisi myös jatkaa loputtomiin...