HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon

Hyihh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

Jos astiat laittaa kaappiin sekaisin, ei sieltä löydä mitään. Imuroida voi huolellisesti eikä sieltä täältä sutaisten. Pyykkejä ei tarvitse silittää ja ne kuivuvat nopeammin, kun vaatteet oikoo huolellisesti kuivumaan laittaessa. Ihan sama kuin ruokaa laittaessa polttaisi kaiken aina pohjaan tai keittäisi perunat vain puolikypsiksi.

Juuri tämä !!!! Tämä on se ongelman ydin. Juurisyytä useiden miesten piittaamattomuuteen tai hutilointiin en tiedä mutta sen tiedän minäkin että se ei ole mitään aikatauluttamista, kontrollointia tai pomottamista vaimolta jos olettaa että yhteistä kotia pidetään kunnossa ja työt tehdään siten että se hyödyttääkin eikä joten kuten hutaisten niin että saman homman joutuu sitten tekemään uudelleen. Mikä idea on yrittää hoitaa esim. imurointi mahdollisimman kovalla vauhdilla ja nopeasti? Sohvan ja hyllyjen aluset jätetään hoitamatta ja pian sieltä lentelee koiran karvat ja pölymakkarat keskilattiallekin. Miksi pölyjä ei tarvitse miesten mielestä pyyhkiä? Miksi pyykit pitäisi heitellä telineeseen ruttuun kun ne jäävät kosteiksi, alkavat haisemaan ja ovat rytyssä sekä epäsiistit kuivuttuaan? Miksi maitotölkin voi jättää haisemaan tiskipöydälle ja mikä järki on työntää täpötäyteen roskikseen lisää ja lisää kasan päälle roskia ja olla välittämättä siitä että ne tippuvat roskakaappiin sekä lattialle? Miksi roskista ei voi viedä ajoissa, miksi miehen mieleen ei tule edes kerran 3 vuoteen pestä limaisia ja haisevia roskasankoja ja pyyhkiä roskiskaappia? Miksi mies ei tajua vaihtaa vessan käsipyyhkeitä vaikka ne haisevat yököttävälle ja ovat tahraisia jo? Miksei hän ymmärrä ostaa lapsille uusia hammasharjoja, hiusnauhoja iho oidetta, oikeanlaisia kenkiä ja miksi hän ei tiedä milloin on päiväkodin joulujuhla? Miksi hänen mielestään mattoja ei tarvitse koskaan pestä, miksi moppi on vuodelta 1995 ja haisee parvekkeen nurkassa homeisena tuulessa liehuen? Tietääkö mies miten lattiakaivo pestään ja kuinka usein? Voisin jatkaa loputtomiin. Olen nähnyt elämässäni joitakin miehiä jotka osaavat hoitaa osan näistä mutta kukaan ei ole kyennyt samaan määrään metatyötä ja tietoa kuin nainen. Eli minä. Laiskoja, tyhmiä naista hyväksikäyttäviä tossuja joka äijä. Tämän takia en enää ikinä, ikinä halua asua miehen kanssa yhdessä. Kiitos Jeesus että saan asua yksin.

Mun veikkaus on että Jokin Muu on Tärkeämpää, eikä tällaiset pikkuasiat kuulu mastermindin päänvaivaksi ollenkaan! Monesti olen kysynyt mieheltäni että mikä vaatii hänen huomionsa välittömästi askareen x jälkeen, että sen pariin on niin kiire ettei pysty tehdä askaretta kunnolla. Minun silmääni kun näyttää siltä että askare tehdään 10 sekuntia- minuutin nopeammin, ja 100 kertaa huonommin jotta päästään kanavasurffailemaan, tai äkkiä tablettia pläräämään, että oikeastiko nuo ovat nyt niiiin tärkeitä asioita että tiskipöytää ei ehdi pyyhkiä kunnolla vaan reunoille jätetään murusia minun pyyhittäväkseni. 

Miehelläni on keskittymisen kanssa ongelmia, ja hänen keskittymisensä yli menee aina liikkuva kuva. Hänen pojallaan on sama, eikä poika pysty vaikkapa pukemaan jos tv on samassa tilassa päällä, vaan tv pitää sammuttaa, muuten hän jää toljottamaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli likaiset pikkarit kotona estää naisten aseman johtoryhmässä?

En minä ainakaan jaksaisi sellaista elämää, että olisi erittäin vaativa työ, jossa painetaan sata lasissa ja sitten kiire hakemaan päiväkodista lasta, ruokakauppaan, ruuantekoon ja ilta siitä sitten pyykkiä, vessan pesua, tiskejä samaan aikaan kun tarpeeton uros makaa sohvalla tai hakkaa pelikonetta.

Vanhemmillani oli tällainen suhde. Paitsi pelikoneen tilalla oli televisio, jonka edessä sohvalla isäni röhnötti silloin kun ei ollut töissä.

Äitini teki kaiken mikä liittyi huolehtimiseen arjesta, kodista, jälkikasvusta jne. Isäni oli täysin vapaamatkustaja. Muistan jo teininä ajatelleeni, että en halua sellaista perhe-elämää. Valitsinkin sitten yksineläjän elämän enkä ole katunut. En ole koskaan kokenut perhearkea houkuttelevaksi.

Onneksi äitini tuli järkiinsä nelikymppisenä ja jätti isäni. Yksinkertaisesti kyllästyi vapaamatkustajaan ja halusi olla onnellinen. Ja onnellinen äidistäni tulikin.

Vapaamatkustajasta tuli katkera ja yksinäinen. Mutta oma moka. Olisi kunnioittanut naistansa ja perhe-elämäänsä kantamalla kortensa kekoon.

Älkää naiset tuhlatko tätä ainoaa elämää huonon miehen kanssa. Ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolella.

Elintason takia ei todellakaan kannata uhrata omaa elämäänsä ja onnellisuutta. Vai onko keskiluokkaiset kulissit todellakin niin vahva määrittävä tekijä itsensä arvostamiseen? Siellä pienessäkin vuokra-asunnossa voi tuntea elävänsä elämän parasta aikaa.

Olit jo aikuinen kun äitisi oli 40v? Nuori ikä altistaa joskus sonnalle.

Vierailija kirjoitti:

Älkää hankkiko lapsia ja jos hankitte, hankkikaa ne yksin. Ei heteroseksuaalinen parisuhde koskaan historian aikana ole ollut tasa-arvoinen eikä sellaiseksi tule. Kun katson omia tuntemiani lapsiperheitä, niin suurin osa noista naisista pääsisi vähemmällä jos olisivat yksinhuoltajia. Itse olen sotkuinen ja laiska nainen ja siksi en lapsia tai parisuhdetta koskaan ole halunnut.

Tuo OMIA sana on turha tuolla välissä, eli voit kirjoittaa ihan vain että "kun katson tuntemiani lapsiperheitä."

LApset pitäisi todllakin tehdä vain itselle, ei koskaan toiselle tai "perheeseen".

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset tekee sen suuren virheen, että suhteen alussa rakastuneena heittäytyvät jonkinlaiseen "hyvän naisen" rooliin. Eli ahkeroivat keittiössä, koti kiiltää, pesevät miehen pyykkejä etc. Itsekin nuorempana ollut tuollainen tyhmeliini.

Ja mies on innoissaan, kun on löytänyt itselleen potentiaalisen arjen huolehtijan (eli äidinkorvikkeen). Ja on tietenkin heti oppinut siihen luksukseen. Se päivä, kun mieheltä aletaan odottaa osallistumista, niin on jo liian myöhäistä.

Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa nainen ilmoitti heti suhteen alussa, että hän ei sitten kokkaa eikä pyykkää miehen pyykkejä. Ja sen on pitänyt. Hyvin on ukkonsa rinnalla viihtynyt, vaikka ei äidinkorviketta saanutkaan naisestaan.

Totta. Ja toiset naiset kuorossa kannustavat moiseen, ja auta armias jos joku sanoo että en tee toisen puolesta, jokainen hoitaa oman osuutensa, niin nainen ei välitä, eikä puhalla yhteen hiileen, ja suorastaan vihaa miestä ja monessa tapauksessa hänen lapsiaan. 

Kun aloimme mieheni kanssa suunnittelemaan yhteista kotia, niin keskustelut käytiin, ja sovittiin miten hommat hoidetaan. Edelleen jos sanon että minä en hoida mieheni enkä hänen lastensa asioita enkä sotkuja, tai ruokkimisia niin olen joku lapsia inhoava akka joka elää erillistä elämää perheessä eikä halua olla missään tekemisissä miehen lasten kanssa. 

Edelleen nähdään nainen hoivaajana, jopa aikuisen miehen, ja lasten jotka eivät ole edes hänen lapsiaan, ja jos tähän ei suostu, niin jokin on pielessä ja lapset ja mies surullisia kun tekoäiti ei tee puolesta. Minä hoidin oman lapseni aikuisuuteen, mies hoitaa omansa, kyllä siinä pystytään elää ihan normaalia elämää että kumpikaan hukkuu sen kuorman alle jonka itse vapaaehtoisesti on itselleen ottanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset tekee sen suuren virheen, että suhteen alussa rakastuneena heittäytyvät jonkinlaiseen "hyvän naisen" rooliin. Eli ahkeroivat keittiössä, koti kiiltää, pesevät miehen pyykkejä etc. Itsekin nuorempana ollut tuollainen tyhmeliini.

Ja mies on innoissaan, kun on löytänyt itselleen potentiaalisen arjen huolehtijan (eli äidinkorvikkeen). Ja on tietenkin heti oppinut siihen luksukseen. Se päivä, kun mieheltä aletaan odottaa osallistumista, niin on jo liian myöhäistä.

Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa nainen ilmoitti heti suhteen alussa, että hän ei sitten kokkaa eikä pyykkää miehen pyykkejä. Ja sen on pitänyt. Hyvin on ukkonsa rinnalla viihtynyt, vaikka ei äidinkorviketta saanutkaan naisestaan.

Totta. Ja toiset naiset kuorossa kannustavat moiseen, ja auta armias jos joku sanoo että en tee toisen puolesta, jokainen hoitaa oman osuutensa, niin nainen ei välitä, eikä puhalla yhteen hiileen, ja suorastaan vihaa miestä ja monessa tapauksessa hänen lapsiaan. 

Kun aloimme mieheni kanssa suunnittelemaan yhteista kotia, niin keskustelut käytiin, ja sovittiin miten hommat hoidetaan. Edelleen jos sanon että minä en hoida mieheni enkä hänen lastensa asioita enkä sotkuja, tai ruokkimisia niin olen joku lapsia inhoava akka joka elää erillistä elämää perheessä eikä halua olla missään tekemisissä miehen lasten kanssa. 

Edelleen nähdään nainen hoivaajana, jopa aikuisen miehen, ja lasten jotka eivät ole edes hänen lapsiaan, ja jos tähän ei suostu, niin jokin on pielessä ja lapset ja mies surullisia kun tekoäiti ei tee puolesta. Minä hoidin oman lapseni aikuisuuteen, mies hoitaa omansa, kyllä siinä pystytään elää ihan normaalia elämää että kumpikaan hukkuu sen kuorman alle jonka itse vapaaehtoisesti on itselleen ottanut.

Minä en hoitaisi lasten asioita - onhan heillä vnahemmat - mutta kyllä minä esimerkiksi ruoan laittaisin niin, että lapsetkin saa syödä. Ihan samalla tavoin meillä ruokitaan lasten kaveritkin.

Samaten jos akuutisti sattuu jotain, jokaisen aikuisen vastuuseen kuuluu auttaa lasta. Autan ihan vierastakin lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli likaiset pikkarit kotona estää naisten aseman johtoryhmässä?

En minä ainakaan jaksaisi sellaista elämää, että olisi erittäin vaativa työ, jossa painetaan sata lasissa ja sitten kiire hakemaan päiväkodista lasta, ruokakauppaan, ruuantekoon ja ilta siitä sitten pyykkiä, vessan pesua, tiskejä samaan aikaan kun tarpeeton uros makaa sohvalla tai hakkaa pelikonetta.

Vanhemmillani oli tällainen suhde. Paitsi pelikoneen tilalla oli televisio, jonka edessä sohvalla isäni röhnötti silloin kun ei ollut töissä.

Äitini teki kaiken mikä liittyi huolehtimiseen arjesta, kodista, jälkikasvusta jne. Isäni oli täysin vapaamatkustaja. Muistan jo teininä ajatelleeni, että en halua sellaista perhe-elämää. Valitsinkin sitten yksineläjän elämän enkä ole katunut. En ole koskaan kokenut perhearkea houkuttelevaksi.

Onneksi äitini tuli järkiinsä nelikymppisenä ja jätti isäni. Yksinkertaisesti kyllästyi vapaamatkustajaan ja halusi olla onnellinen. Ja onnellinen äidistäni tulikin.

Vapaamatkustajasta tuli katkera ja yksinäinen. Mutta oma moka. Olisi kunnioittanut naistansa ja perhe-elämäänsä kantamalla kortensa kekoon.

Älkää naiset tuhlatko tätä ainoaa elämää huonon miehen kanssa. Ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolella.

Elintason takia ei todellakaan kannata uhrata omaa elämäänsä ja onnellisuutta. Vai onko keskiluokkaiset kulissit todellakin niin vahva määrittävä tekijä itsensä arvostamiseen? Siellä pienessäkin vuokra-asunnossa voi tuntea elävänsä elämän parasta aikaa.

Olit jo aikuinen kun äitisi oli 40v? Nuori ikä altistaa joskus sonnalle.

Nelikymppinen ei tarkoita, että silloin on tasan 40-vuotias.

Olen toista kertaa naimisissa. Molemmat aviomieheni ovat olleet näitä kotitöistä luistelijoita. Ensimmäistä yritin kouluttaa 10 v, ei oppinut.

Toisen kanssa tein diilin, että teen yksin kotityöt, mutta hän maksaa lähes kaikki kulut: osti asunnon, maksaa asumiskulut, ruoan, lasten vaatteet. Minä maksan autoni ja omat vaatteeni. Loput rahani säästän tai teen mitä lystään niillä. Olen viime vuosina ostellut pari sijoitusasuntoa, joita sitten myyn eläkepäivieni turvaksi. Eli on ihan ok diili. Toimii tosin vain, jos mies tienaa niin paljon ettei tarvitse ihan köyhäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset tekee sen suuren virheen, että suhteen alussa rakastuneena heittäytyvät jonkinlaiseen "hyvän naisen" rooliin. Eli ahkeroivat keittiössä, koti kiiltää, pesevät miehen pyykkejä etc. Itsekin nuorempana ollut tuollainen tyhmeliini.

Ja mies on innoissaan, kun on löytänyt itselleen potentiaalisen arjen huolehtijan (eli äidinkorvikkeen). Ja on tietenkin heti oppinut siihen luksukseen. Se päivä, kun mieheltä aletaan odottaa osallistumista, niin on jo liian myöhäistä.

Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa nainen ilmoitti heti suhteen alussa, että hän ei sitten kokkaa eikä pyykkää miehen pyykkejä. Ja sen on pitänyt. Hyvin on ukkonsa rinnalla viihtynyt, vaikka ei äidinkorviketta saanutkaan naisestaan.

Totta. Ja toiset naiset kuorossa kannustavat moiseen, ja auta armias jos joku sanoo että en tee toisen puolesta, jokainen hoitaa oman osuutensa, niin nainen ei välitä, eikä puhalla yhteen hiileen, ja suorastaan vihaa miestä ja monessa tapauksessa hänen lapsiaan. 

Kun aloimme mieheni kanssa suunnittelemaan yhteista kotia, niin keskustelut käytiin, ja sovittiin miten hommat hoidetaan. Edelleen jos sanon että minä en hoida mieheni enkä hänen lastensa asioita enkä sotkuja, tai ruokkimisia niin olen joku lapsia inhoava akka joka elää erillistä elämää perheessä eikä halua olla missään tekemisissä miehen lasten kanssa. 

Edelleen nähdään nainen hoivaajana, jopa aikuisen miehen, ja lasten jotka eivät ole edes hänen lapsiaan, ja jos tähän ei suostu, niin jokin on pielessä ja lapset ja mies surullisia kun tekoäiti ei tee puolesta. Minä hoidin oman lapseni aikuisuuteen, mies hoitaa omansa, kyllä siinä pystytään elää ihan normaalia elämää että kumpikaan hukkuu sen kuorman alle jonka itse vapaaehtoisesti on itselleen ottanut.

Minä en hoitaisi lasten asioita - onhan heillä vnahemmat - mutta kyllä minä esimerkiksi ruoan laittaisin niin, että lapsetkin saa syödä. Ihan samalla tavoin meillä ruokitaan lasten kaveritkin.

Samaten jos akuutisti sattuu jotain, jokaisen aikuisen vastuuseen kuuluu auttaa lasta. Autan ihan vierastakin lasta.

Ja sitten alkaakin saivartelu miten ei soitaa kaatuneelle mummolle apuakaan jos ei tee miehen lapsille ruokaa. Meillä mies tekee ruuan silloin kun hänen lapsensa ovat luonamme. Itse kokkailen sitten muulloin. Alleviivaat hienosti tätä naisten roolia joka on edelleen sama hoivaaja huolenpitäjä, ja ainakin nyt pitää ruokaa laittaa lapsille, koska jostain syystä se isä ei nyt vain itse voi tehdä omille lapsilleen ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset tekee sen suuren virheen, että suhteen alussa rakastuneena heittäytyvät jonkinlaiseen "hyvän naisen" rooliin. Eli ahkeroivat keittiössä, koti kiiltää, pesevät miehen pyykkejä etc. Itsekin nuorempana ollut tuollainen tyhmeliini.

Ja mies on innoissaan, kun on löytänyt itselleen potentiaalisen arjen huolehtijan (eli äidinkorvikkeen). Ja on tietenkin heti oppinut siihen luksukseen. Se päivä, kun mieheltä aletaan odottaa osallistumista, niin on jo liian myöhäistä.

Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa nainen ilmoitti heti suhteen alussa, että hän ei sitten kokkaa eikä pyykkää miehen pyykkejä. Ja sen on pitänyt. Hyvin on ukkonsa rinnalla viihtynyt, vaikka ei äidinkorviketta saanutkaan naisestaan.

Totta. Ja toiset naiset kuorossa kannustavat moiseen, ja auta armias jos joku sanoo että en tee toisen puolesta, jokainen hoitaa oman osuutensa, niin nainen ei välitä, eikä puhalla yhteen hiileen, ja suorastaan vihaa miestä ja monessa tapauksessa hänen lapsiaan. 

Kun aloimme mieheni kanssa suunnittelemaan yhteista kotia, niin keskustelut käytiin, ja sovittiin miten hommat hoidetaan. Edelleen jos sanon että minä en hoida mieheni enkä hänen lastensa asioita enkä sotkuja, tai ruokkimisia niin olen joku lapsia inhoava akka joka elää erillistä elämää perheessä eikä halua olla missään tekemisissä miehen lasten kanssa. 

Edelleen nähdään nainen hoivaajana, jopa aikuisen miehen, ja lasten jotka eivät ole edes hänen lapsiaan, ja jos tähän ei suostu, niin jokin on pielessä ja lapset ja mies surullisia kun tekoäiti ei tee puolesta. Minä hoidin oman lapseni aikuisuuteen, mies hoitaa omansa, kyllä siinä pystytään elää ihan normaalia elämää että kumpikaan hukkuu sen kuorman alle jonka itse vapaaehtoisesti on itselleen ottanut.

Minä en hoitaisi lasten asioita - onhan heillä vnahemmat - mutta kyllä minä esimerkiksi ruoan laittaisin niin, että lapsetkin saa syödä. Ihan samalla tavoin meillä ruokitaan lasten kaveritkin.

Samaten jos akuutisti sattuu jotain, jokaisen aikuisen vastuuseen kuuluu auttaa lasta. Autan ihan vierastakin lasta.

Ja sitten alkaakin saivartelu miten ei soitaa kaatuneelle mummolle apuakaan jos ei tee miehen lapsille ruokaa. Meillä mies tekee ruuan silloin kun hänen lapsensa ovat luonamme. Itse kokkailen sitten muulloin. Alleviivaat hienosti tätä naisten roolia joka on edelleen sama hoivaaja huolenpitäjä, ja ainakin nyt pitää ruokaa laittaa lapsille, koska jostain syystä se isä ei nyt vain itse voi tehdä omille lapsilleen ruokaa.

Edellytän kyllä ihan samaa miehiltäkin.

Ja niin minun mieheni toimiikin, kaverit ruokitaan, kyydissä pääsee, turvallisia aikuisia ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ketjua kokonaan, mutta tämä on loistava koonti siitä, mikä (kaikki) parisuhteissa on koti- ja metatöiden suhteen pielessä parisuhteissa. Esimerkiksi tuo miesten puolitahallinen huonosti tekeminen - en tiennyt, että se on näin yleinen ilmiö! Klassikko näköjään tuo pyykkien myttynä "ripustaminen". Opetetaanko se jossain toksisen maskuliinisuuden peruskurssilla, kun tuntuu kuuluvan vähintään joka toisen miehen repertuaariin?

Joku kommentoi, että ongelmat välttää, kun ei muuta yhteen. No ei vältä. Kokeilin, ja lopputuloksena oltiin aina minun luona, koska en viihtynyt miehen paskaisessa kämpässä ja mies ei laittanut (alun miellyttämisvaiheen ja vieraskoreuden jälkeen) tikkua ristiin luonani. Siivosin siis omassa kodissani kahden ihmisen sotkuja.

Jatkan lukemista, viihdyttävää ja vertaistuellista.

N42

Minun mieheni ei laita mytyssä mitään kuivumaan, mutta silti mieleeni tuli kerta kun laitoimme yhdessä pyykit kuivumaan. Sanoin että en halua ruttuisi hihoja  paitoihini, että voin itse laittaa omani telineelle, ja puistin paidat, va vetäisin muotoonsa hihoja myöten. sen jälkeen miehenkin paidan hihat ovat aina olleet suorat. Ei hän ollut tullut ajatetlleeksikaan mitään hihoja :D

Eka mieheni läiski pyykit kuivumaan ryttyyn. Toisessa parisuhteessani hoidan yksin kotityöt ja mies maksaa lähes kaiken. Hommaa minulla on kodin ja lastenhoitotyön takia niin paljon, että olen luisunut hyvällä omallatunnolla läiskimään pyykkejä ryttyyn kuivamaan. Sukat kuivaan lattialla koska lattialämmitys. Ja ihan hyvin kuivuvat 😀

Imuroinnista olen sitä mieltä, että imuroi useammin sieltä, missä pölyt ja liat on, eli eteinen ja keittiö. Ihan turhaa koko asuntoa (meillä 300m2) aina kokonaan imuroida. Moni nainen ylläpitää itselleen liian korkeita kriteereitä siisteyden suhteen. Ihan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ketjua kokonaan, mutta tämä on loistava koonti siitä, mikä (kaikki) parisuhteissa on koti- ja metatöiden suhteen pielessä parisuhteissa. Esimerkiksi tuo miesten puolitahallinen huonosti tekeminen - en tiennyt, että se on näin yleinen ilmiö! Klassikko näköjään tuo pyykkien myttynä "ripustaminen". Opetetaanko se jossain toksisen maskuliinisuuden peruskurssilla, kun tuntuu kuuluvan vähintään joka toisen miehen repertuaariin?

Joku kommentoi, että ongelmat välttää, kun ei muuta yhteen. No ei vältä. Kokeilin, ja lopputuloksena oltiin aina minun luona, koska en viihtynyt miehen paskaisessa kämpässä ja mies ei laittanut (alun miellyttämisvaiheen ja vieraskoreuden jälkeen) tikkua ristiin luonani. Siivosin siis omassa kodissani kahden ihmisen sotkuja.

Jatkan lukemista, viihdyttävää ja vertaistuellista.

N42

Minun mieheni ei laita mytyssä mitään kuivumaan, mutta silti mieleeni tuli kerta kun laitoimme yhdessä pyykit kuivumaan. Sanoin että en halua ruttuisi hihoja  paitoihini, että voin itse laittaa omani telineelle, ja puistin paidat, va vetäisin muotoonsa hihoja myöten. sen jälkeen miehenkin paidan hihat ovat aina olleet suorat. Ei hän ollut tullut ajatetlleeksikaan mitään hihoja :D

Eka mieheni läiski pyykit kuivumaan ryttyyn. Toisessa parisuhteessani hoidan yksin kotityöt ja mies maksaa lähes kaiken. Hommaa minulla on kodin ja lastenhoitotyön takia niin paljon, että olen luisunut hyvällä omallatunnolla läiskimään pyykkejä ryttyyn kuivamaan. Sukat kuivaan lattialla koska lattialämmitys. Ja ihan hyvin kuivuvat 😀

Imuroinnista olen sitä mieltä, että imuroi useammin sieltä, missä pölyt ja liat on, eli eteinen ja keittiö. Ihan turhaa koko asuntoa (meillä 300m2) aina kokonaan imuroida. Moni nainen ylläpitää itselleen liian korkeita kriteereitä siisteyden suhteen. Ihan turhaan.

Kymmeniä sivuja sitten jo todettiin ettå keittiö ja eteinen imuroidaan useammin kuin muut tilat

Luulitko keksineesi sen itse?

Miehiä kyllä lellitään yhteiskunnankin taholta. Jouduin yllättäen sairaalaan moneksi kuukaudeksi ja mies jäi lasten kanssa kolmisin. Koska olin hoitanut lapset ja lasten asiat käytännössä yksin siihen asti, katsoi sairaalan sosiaalityöntekijä tarpeelliseksi tehdä lasun. Kävivät, mutta eivät mitään huomautettavaa löytäneet, mutta nuorempi lapsi sai taksikuljetukset päiväkotiin, vaikka isänsä oli työtön, että hyvin olisi ehtinyt bussilla lasta kuskailemaan.

Naapurissa asui yh-äiti, jolla oli viisivuotias tytär ja vauva, mutta hän ei pyynnöistään huolimatta tällaista apua saanut, vaan joutui joka aamu pakkaamaan vauvan ja itsensä viedäkseen lapsen päiväkotiin. Lapsi oli kai hoidossa sosiaalisten perusteiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää

Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi

Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?

Minä en usko hetkeäkään, että kyseessä oli ihan ensimmäinen kerta, kun lapset olivat pois kotoa yhtä aikaa. Tuolle miehelle pitää vissiin joka kerta selittää erikseen, että kun tänään lapset ovat pois kotoa, en tee ruokaa.

Paljon on tarinaani kommentoitu, mutta näinhän se juuri meni!

Kaupassakäynti ja ruuanlaitto on minulle todellista pakkopullaa, eli ei todellakaan vapaaehtoista... Mies tietää tämän, mutta häntä ei huvita itsekään kyseistä työtä tehdä. Eli jos minä en tee ruokaa, meillä syödään vain eineksiä ja lapset rutisevat kuorossa. Testattu on. 

Mies tiesi aikaisemmilta kerroilta hyvin, että lapsivapaina viikonloppuin minä nautin omasta olostani, enkä tee asioita joista en pidä.  Tämän vuoksi siitä ei myöskään tullut sen enempää sanomista puolin tai toisin, vaikka taas jälleen kerran asian niin sopivasti "unohti". (Sen salaatin olin siis syönyt töistä lähtiessä, kun en ollut ehtinyt lounaalla syödä, eli en ollut tehnyt vain , hui kauhistus, itselleni miehen unohtaen...)

Mutta moni tässä ketjussa oli huolestunut, miten viikonloppu muuten sujui... Huolestuneille voin kertoa, että ruokaa ei tehty eikä siivottu, mutta paljon oli "yhteisiä aktiviteetteja" muissa huoneissa kun keittiössä. ;)

T. Kyseisen tarinan kertoja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää

Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi

Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?

Minä en usko hetkeäkään, että kyseessä oli ihan ensimmäinen kerta, kun lapset olivat pois kotoa yhtä aikaa. Tuolle miehelle pitää vissiin joka kerta selittää erikseen, että kun tänään lapset ovat pois kotoa, en tee ruokaa.

Paljon on tarinaani kommentoitu, mutta näinhän se juuri meni!

Kaupassakäynti ja ruuanlaitto on minulle todellista pakkopullaa, eli ei todellakaan vapaaehtoista... Mies tietää tämän, mutta häntä ei huvita itsekään kyseistä työtä tehdä. Eli jos minä en tee ruokaa, meillä syödään vain eineksiä ja lapset rutisevat kuorossa. Testattu on. 

Mies tiesi aikaisemmilta kerroilta hyvin, että lapsivapaina viikonloppuin minä nautin omasta olostani, enkä tee asioita joista en pidä.  Tämän vuoksi siitä ei myöskään tullut sen enempää sanomista puolin tai toisin, vaikka taas jälleen kerran asian niin sopivasti "unohti". (Sen salaatin olin siis syönyt töistä lähtiessä, kun en ollut ehtinyt lounaalla syödä, eli en ollut tehnyt vain , hui kauhistus, itselleni miehen unohtaen...)

Mutta moni tässä ketjussa oli huolestunut, miten viikonloppu muuten sujui... Huolestuneille voin kertoa, että ruokaa ei tehty eikä siivottu, mutta paljon oli "yhteisiä aktiviteetteja" muissa huoneissa kun keittiössä. ;)

T. Kyseisen tarinan kertoja 

Miten ihmeessä kykenet ees koskemaan tollaseen? Oksettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää

Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi

Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?

Minä en usko hetkeäkään, että kyseessä oli ihan ensimmäinen kerta, kun lapset olivat pois kotoa yhtä aikaa. Tuolle miehelle pitää vissiin joka kerta selittää erikseen, että kun tänään lapset ovat pois kotoa, en tee ruokaa.

Paljon on tarinaani kommentoitu, mutta näinhän se juuri meni!

Kaupassakäynti ja ruuanlaitto on minulle todellista pakkopullaa, eli ei todellakaan vapaaehtoista... Mies tietää tämän, mutta häntä ei huvita itsekään kyseistä työtä tehdä. Eli jos minä en tee ruokaa, meillä syödään vain eineksiä ja lapset rutisevat kuorossa. Testattu on. 

Mies tiesi aikaisemmilta kerroilta hyvin, että lapsivapaina viikonloppuin minä nautin omasta olostani, enkä tee asioita joista en pidä.  Tämän vuoksi siitä ei myöskään tullut sen enempää sanomista puolin tai toisin, vaikka taas jälleen kerran asian niin sopivasti "unohti". (Sen salaatin olin siis syönyt töistä lähtiessä, kun en ollut ehtinyt lounaalla syödä, eli en ollut tehnyt vain , hui kauhistus, itselleni miehen unohtaen...)

Mutta moni tässä ketjussa oli huolestunut, miten viikonloppu muuten sujui... Huolestuneille voin kertoa, että ruokaa ei tehty eikä siivottu, mutta paljon oli "yhteisiä aktiviteetteja" muissa huoneissa kun keittiössä. ;)

T. Kyseisen tarinan kertoja 

Miten ihmeessä kykenet ees koskemaan tollaseen? Oksettaa.

Mielenkiintoinen kommentti. Tuossahan kumpikin perheen aikuinen toimii haluamallaan tavalla, ilman että toiselta osapuolelta vaaditaan omaa tapaa toimia. Miehen mielestä einekset ovat ok. Naisen (ja ilmeisesti lasten mielestä ei).  Näinollen se, jolle einekset ei kelpaa, tekee ruuan. Mikä tässä on ongelma? Asiasta ei edes riidellä, kun kumpikaan ei yritä kouluttaa toista omille tavoilleen. Se että miehen einestarjoilu on sinun mielestäsi väärin? t.eri 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää

Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi

Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?

Minä en usko hetkeäkään, että kyseessä oli ihan ensimmäinen kerta, kun lapset olivat pois kotoa yhtä aikaa. Tuolle miehelle pitää vissiin joka kerta selittää erikseen, että kun tänään lapset ovat pois kotoa, en tee ruokaa.

Paljon on tarinaani kommentoitu, mutta näinhän se juuri meni!

Kaupassakäynti ja ruuanlaitto on minulle todellista pakkopullaa, eli ei todellakaan vapaaehtoista... Mies tietää tämän, mutta häntä ei huvita itsekään kyseistä työtä tehdä. Eli jos minä en tee ruokaa, meillä syödään vain eineksiä ja lapset rutisevat kuorossa. Testattu on. 

Mies tiesi aikaisemmilta kerroilta hyvin, että lapsivapaina viikonloppuin minä nautin omasta olostani, enkä tee asioita joista en pidä.  Tämän vuoksi siitä ei myöskään tullut sen enempää sanomista puolin tai toisin, vaikka taas jälleen kerran asian niin sopivasti "unohti". (Sen salaatin olin siis syönyt töistä lähtiessä, kun en ollut ehtinyt lounaalla syödä, eli en ollut tehnyt vain , hui kauhistus, itselleni miehen unohtaen...)

Mutta moni tässä ketjussa oli huolestunut, miten viikonloppu muuten sujui... Huolestuneille voin kertoa, että ruokaa ei tehty eikä siivottu, mutta paljon oli "yhteisiä aktiviteetteja" muissa huoneissa kun keittiössä. ;)

T. Kyseisen tarinan kertoja 

Miten ihmeessä kykenet ees koskemaan tollaseen? Oksettaa.

Mielenkiintoinen kommentti. Tuossahan kumpikin perheen aikuinen toimii haluamallaan tavalla, ilman että toiselta osapuolelta vaaditaan omaa tapaa toimia. Miehen mielestä einekset ovat ok. Naisen (ja ilmeisesti lasten mielestä ei).  Näinollen se, jolle einekset ei kelpaa, tekee ruuan. Mikä tässä on ongelma? Asiasta ei edes riidellä, kun kumpikaan ei yritä kouluttaa toista omille tavoilleen. Se että miehen einestarjoilu on sinun mielestäsi väärin? t.eri 

Kun rupeaa vanhemmaksi, ottaa vastuun siitä että ne lapset saa kunnollista ruokaa.

Ei se mikään nainen mielipide ole vaan fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää

Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi

Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?

Minä en usko hetkeäkään, että kyseessä oli ihan ensimmäinen kerta, kun lapset olivat pois kotoa yhtä aikaa. Tuolle miehelle pitää vissiin joka kerta selittää erikseen, että kun tänään lapset ovat pois kotoa, en tee ruokaa.

Paljon on tarinaani kommentoitu, mutta näinhän se juuri meni!

Kaupassakäynti ja ruuanlaitto on minulle todellista pakkopullaa, eli ei todellakaan vapaaehtoista... Mies tietää tämän, mutta häntä ei huvita itsekään kyseistä työtä tehdä. Eli jos minä en tee ruokaa, meillä syödään vain eineksiä ja lapset rutisevat kuorossa. Testattu on. 

Mies tiesi aikaisemmilta kerroilta hyvin, että lapsivapaina viikonloppuin minä nautin omasta olostani, enkä tee asioita joista en pidä.  Tämän vuoksi siitä ei myöskään tullut sen enempää sanomista puolin tai toisin, vaikka taas jälleen kerran asian niin sopivasti "unohti". (Sen salaatin olin siis syönyt töistä lähtiessä, kun en ollut ehtinyt lounaalla syödä, eli en ollut tehnyt vain , hui kauhistus, itselleni miehen unohtaen...)

Mutta moni tässä ketjussa oli huolestunut, miten viikonloppu muuten sujui... Huolestuneille voin kertoa, että ruokaa ei tehty eikä siivottu, mutta paljon oli "yhteisiä aktiviteetteja" muissa huoneissa kun keittiössä. ;)

T. Kyseisen tarinan kertoja 

Miten ihmeessä kykenet ees koskemaan tollaseen? Oksettaa.

Mielenkiintoinen kommentti. Tuossahan kumpikin perheen aikuinen toimii haluamallaan tavalla, ilman että toiselta osapuolelta vaaditaan omaa tapaa toimia. Miehen mielestä einekset ovat ok. Naisen (ja ilmeisesti lasten mielestä ei).  Näinollen se, jolle einekset ei kelpaa, tekee ruuan. Mikä tässä on ongelma? Asiasta ei edes riidellä, kun kumpikaan ei yritä kouluttaa toista omille tavoilleen. Se että miehen einestarjoilu on sinun mielestäsi väärin? t.eri 

Lasten valitukset eineksistä täytyy sitten ohjata oikeaan osoitteeseen, eli isälle. Äitiä ei voi syyllistää eineksistä. Asia erikseen sitten on tietysti se, että mitä ne valmisruoat maksavat ja niiden terveellisyys. Onko niin, että äiti tarjoilee terveellisen ruoan ja isä ranut ja nakit, jotta lapsille kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Kuten sanoin: jos ruoka on aina ollut valmiina klo 18 niin pitäisikö miehen tietää että se tehdään vain lapsille eikä suinkaan perheelle? Eikö ole kohteliasta edes etukäteen sanoa että en muuten tänään tee ruokaa kun ei ole pakko. Toki jos muutenkin mies saa hakea itselleen eineksiä kun lapsille tehdään ruoka niin sitten oisi pitänyt tietää

Ja jos mies ei ennenkään ole ruokaa tehnyt vaan vaimo on sen oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti apua pyytämättä aina tehnyt niin ei se mies voi tietää että nyt pitäisi

Tätä voi verrata vaikka tukossa olevaan vessaan: mies korjaa vessan aina kun lapset on kotona mutta jos vaimo sanoo vessan olevan tukossa, mies sanoo että joo mutta oon jo paskonut tänään enkä tartte tota vessaa. Mitä vaimo tekee? Poistaa itse tukoksen vai vetää itkupotkuraivarit?

Minä en usko hetkeäkään, että kyseessä oli ihan ensimmäinen kerta, kun lapset olivat pois kotoa yhtä aikaa. Tuolle miehelle pitää vissiin joka kerta selittää erikseen, että kun tänään lapset ovat pois kotoa, en tee ruokaa.

Paljon on tarinaani kommentoitu, mutta näinhän se juuri meni!

Kaupassakäynti ja ruuanlaitto on minulle todellista pakkopullaa, eli ei todellakaan vapaaehtoista... Mies tietää tämän, mutta häntä ei huvita itsekään kyseistä työtä tehdä. Eli jos minä en tee ruokaa, meillä syödään vain eineksiä ja lapset rutisevat kuorossa. Testattu on. 

Mies tiesi aikaisemmilta kerroilta hyvin, että lapsivapaina viikonloppuin minä nautin omasta olostani, enkä tee asioita joista en pidä.  Tämän vuoksi siitä ei myöskään tullut sen enempää sanomista puolin tai toisin, vaikka taas jälleen kerran asian niin sopivasti "unohti". (Sen salaatin olin siis syönyt töistä lähtiessä, kun en ollut ehtinyt lounaalla syödä, eli en ollut tehnyt vain , hui kauhistus, itselleni miehen unohtaen...)

Mutta moni tässä ketjussa oli huolestunut, miten viikonloppu muuten sujui... Huolestuneille voin kertoa, että ruokaa ei tehty eikä siivottu, mutta paljon oli "yhteisiä aktiviteetteja" muissa huoneissa kun keittiössä. ;)

T. Kyseisen tarinan kertoja 

Miten ihmeessä kykenet ees koskemaan tollaseen? Oksettaa.

Mielenkiintoinen kommentti. Tuossahan kumpikin perheen aikuinen toimii haluamallaan tavalla, ilman että toiselta osapuolelta vaaditaan omaa tapaa toimia. Miehen mielestä einekset ovat ok. Naisen (ja ilmeisesti lasten mielestä ei).  Näinollen se, jolle einekset ei kelpaa, tekee ruuan. Mikä tässä on ongelma? Asiasta ei edes riidellä, kun kumpikaan ei yritä kouluttaa toista omille tavoilleen. Se että miehen einestarjoilu on sinun mielestäsi väärin? t.eri 

Kun rupeaa vanhemmaksi, ottaa vastuun siitä että ne lapset saa kunnollista ruokaa.

Ei se mikään nainen mielipide ole vaan fakta.

Tässä on loistoesimerkki siitä, että ei osata kyseenalaistaa omaa ajattelua eikä eroteta faktaa omista mielipiteistä. On olemassa moniakin eineksiä, jotka ovat terveellisiä. Valmiiksi maustettu härkiskin on eines. Eikä ne vähemmän terveellisetkään satunnaisesti käytettynä ketään pilaa.

Vrt. On pakko imuroida joka päivä. Ei ole minun keksintöäni vaan fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ketjua kokonaan, mutta tämä on loistava koonti siitä, mikä (kaikki) parisuhteissa on koti- ja metatöiden suhteen pielessä parisuhteissa. Esimerkiksi tuo miesten puolitahallinen huonosti tekeminen - en tiennyt, että se on näin yleinen ilmiö! Klassikko näköjään tuo pyykkien myttynä "ripustaminen". Opetetaanko se jossain toksisen maskuliinisuuden peruskurssilla, kun tuntuu kuuluvan vähintään joka toisen miehen repertuaariin?

Joku kommentoi, että ongelmat välttää, kun ei muuta yhteen. No ei vältä. Kokeilin, ja lopputuloksena oltiin aina minun luona, koska en viihtynyt miehen paskaisessa kämpässä ja mies ei laittanut (alun miellyttämisvaiheen ja vieraskoreuden jälkeen) tikkua ristiin luonani. Siivosin siis omassa kodissani kahden ihmisen sotkuja.

Jatkan lukemista, viihdyttävää ja vertaistuellista.

N42

Minun mieheni ei laita mytyssä mitään kuivumaan, mutta silti mieleeni tuli kerta kun laitoimme yhdessä pyykit kuivumaan. Sanoin että en halua ruttuisi hihoja  paitoihini, että voin itse laittaa omani telineelle, ja puistin paidat, va vetäisin muotoonsa hihoja myöten. sen jälkeen miehenkin paidan hihat ovat aina olleet suorat. Ei hän ollut tullut ajatetlleeksikaan mitään hihoja :D

Eka mieheni läiski pyykit kuivumaan ryttyyn. Toisessa parisuhteessani hoidan yksin kotityöt ja mies maksaa lähes kaiken. Hommaa minulla on kodin ja lastenhoitotyön takia niin paljon, että olen luisunut hyvällä omallatunnolla läiskimään pyykkejä ryttyyn kuivamaan. Sukat kuivaan lattialla koska lattialämmitys. Ja ihan hyvin kuivuvat 😀

Imuroinnista olen sitä mieltä, että imuroi useammin sieltä, missä pölyt ja liat on, eli eteinen ja keittiö. Ihan turhaa koko asuntoa (meillä 300m2) aina kokonaan imuroida. Moni nainen ylläpitää itselleen liian korkeita kriteereitä siisteyden suhteen. Ihan turhaan.

Kymmeniä sivuja sitten jo todettiin ettå keittiö ja eteinen imuroidaan useammin kuin muut tilat

Luulitko keksineesi sen itse?

Luuletko että kaikilla on aikaa ja mielenkiintoa lukea KYMMENIÄ sivuja viestejä ennen kuin vastaavat? 

- eri 

Täysi vapaamatkustus on tietenkin väärin. Monet naiset ovat kuitenkin nuorena kovia suorittamaan. Pitää olla parhaiden joukossa koulussa, päästä heti opiskelemaan. Pitää unelmahäät. Luoda uraa. Sitten kun lisäännnytään kaiken tulee täydellistä: luomupuuvillaa, täysimetystä, itse tehdyt soseet. Kun vaatimukset itseä kohtaan ovat korkealla, on helppo olla yhtä armoton muita kohtaan. Ei nyt tarvitse vetää toiseen äärimmäisyyteenkään, mutta ehkä taivas ei tipu niskaan, jos on välillä eineksiä, keittiö jää välillä siivoamatta tai joku harrastus jääkin välistä.