HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon

Ihmisiä on enemmän kui ikinä ennen maailman jokaisessa maassa.

Ei mitään uraa enää tehdä kun ei osata lukeakaan. Sikiämään vaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Niitä perheitä ei pidä perustaa, jos on niin kunnianhimoinen ja haluaa urallaan edetä tai rahan perässä juosta. Laittakoon kukin elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen.

Se on ura tai lapset. Ihan itse jokainen tekee elämästään kaaoksen, jos molempia yrittää suorittaa.

Tarkoitat että naisen pitää valita ura tai lapset ei miehen koskaan. Mutta ei pidä naisenkaan eikä ns ura ja lapset ole toisiaan poissulkevia vaan pakollinen kombo, lapset on elätettävä ja työstä saa rahaa.

Naisen paikka on töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Mistä tämä puoliso olisi myöskään voinut tietää, ettei mies hoida sitä ruokaa pöytään klo 18 mennessä?

Jos puoliso on sen ennenkin aina pöytään hoitanut niin mistä mies olisi yhtäkkiä sen osannut tulla tekemään?

Eli mies on vaimonsa lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on luotu tekemään kotityöt ja hoitamaan lapset, niihin hommiin naiset sopii todella hyvin. Työelämässä naiset on usein riippakiviä eikä ne siellä pärjää.

Töissäkin naiset joutuu korjaamaan miesten jäljet.

Armeijaakaan eivät ossa hoitaa vaan sinnekin pitää laittaa naiset hoitamaan hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Ei olekaan, mutta me kyllä syömme yhdessä silloin kun voidaan ja se tekee ruuan , joka on ensin kotona tai ehtii.

Miksi sitä salaattia ei voinut tehdä molemmille?

Tuo on niinkuin oltaisiin kämppäkaverit eikä niinkuin pariskunta.

Tuo tyyli ei hyvää ennusta ajasta jolloin lapset ovat kokonaan poissa kotoa.

Ei tuo mitään kämppäkaveruuutta ole vain loisimista.

Miksi naisen olisi pitänyt tehdä ruoka miehelle? Eihän mieskään tehnyt naiselle eikä tee koskaan edes omille lapsille.

Toivottavasti naine otraa eron jo pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Olisko mies voinut vaikka tarjoutua laittamaan vaimolleen ruokaa kerrankin?

Jos heillä vaimo aina tekee, niin hän olisi voinut sanoa miehelleen, että tehdäänkö yhdessä ruoka?

Ellei se olisi sopinut miehelle, niin sitten vaimo olisi voinut tehdä sen salaatin itselleen, mutta tuolla tavalla kuin hän nyt toimi , saa aikaan ongelmia tulevaisuudessa.

Ne ongelmathan on jo tässä hetkessä eli loismies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Ei olekaan, mutta me kyllä syömme yhdessä silloin kun voidaan ja se tekee ruuan , joka on ensin kotona tai ehtii.

Miksi sitä salaattia ei voinut tehdä molemmille?

Tuo on niinkuin oltaisiin kämppäkaverit eikä niinkuin pariskunta.

Tuo tyyli ei hyvää ennusta ajasta jolloin lapset ovat kokonaan poissa kotoa.

Ei tuo mitään kämppäkaveruuutta ole vain loisimista.

Miksi naisen olisi pitänyt tehdä ruoka miehelle? Eihän mieskään tehnyt naiselle eikä tee koskaan edes omille lapsille.

Toivottavasti naine otraa eron jo pian.

Miehen ois kannattanut tilata jotain hyvää ruokaa ja sanoa vaimolle että sinähän söit sen salaatin jo

Oikeasti kyllä tuolla parilla on puolin ja toisin vakavia kommunikaatio-ongelmia eikä selvästikään lasten lisäksi mitään yhteistä tai halua viettää aikaa yhdessä

En lukenut vielä ketjua kokonaan, mutta tämä on loistava koonti siitä, mikä (kaikki) parisuhteissa on koti- ja metatöiden suhteen pielessä parisuhteissa. Esimerkiksi tuo miesten puolitahallinen huonosti tekeminen - en tiennyt, että se on näin yleinen ilmiö! Klassikko näköjään tuo pyykkien myttynä "ripustaminen". Opetetaanko se jossain toksisen maskuliinisuuden peruskurssilla, kun tuntuu kuuluvan vähintään joka toisen miehen repertuaariin?

Joku kommentoi, että ongelmat välttää, kun ei muuta yhteen. No ei vältä. Kokeilin, ja lopputuloksena oltiin aina minun luona, koska en viihtynyt miehen paskaisessa kämpässä ja mies ei laittanut (alun miellyttämisvaiheen ja vieraskoreuden jälkeen) tikkua ristiin luonani. Siivosin siis omassa kodissani kahden ihmisen sotkuja.

Jatkan lukemista, viihdyttävää ja vertaistuellista.

N42

Vierailija kirjoitti:

Just näin. Olen ns. erillissuhteessa ja tämä toimii näin erittäin hyvin. Oma tupa, oma lupa, kummallakin. Säästymme paljolta, kun molemmat hoitaa omat asiansa. Sitten kun tavataan (lähes päivittäin kuitenkin) niin voimme keskittyä toisiimme.

Mies on kylläkin esittänyt toiveita yhteenmuutosta, mutta jos se osoittautuu kynnyskysymykseksi, niin suhde jääköön. En muuta enää ikinä yhteen yhdenkään miehenpuolen kanssa, se on niin nähty.

Kauanko teidän suhde on kestänyt? Miten hän toimii sinun luonasi, ja miten esim. yhteisten tekemisten suunnittelut ja järjestelyt jakautuu? Minulla ei nimittäin toiminut edes erillisasuminen, sillä viimeisimmässä seurustelusuhteessa mies ei osallistunut luonani kotitöihin vaikka vietti täällä paljon aikaa, ja esim. yhteinen lomareissu yms. piti minun suunnitella ja järjestää. Ex-avopuolisoni oli aikaansaavempi, vaikka monet kotityöt hänellekin tuntui olevan ylivoimaisia.

Sama N42 kuin edellä

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

"Muija", "Akka"...Hieno mies olet kyllä ja kauniisti puhut sun puolisosta. :o

N42, sama kokemus, ja olenkin siksi laittanut tapaamiset minimiin. Toki meillä tuo tekee jos oikein komennan, mutta oma-aloitteisuutta ei ole. Muuten mukava,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Ei olekaan, mutta me kyllä syömme yhdessä silloin kun voidaan ja se tekee ruuan , joka on ensin kotona tai ehtii.

Miksi sitä salaattia ei voinut tehdä molemmille?

Tuo on niinkuin oltaisiin kämppäkaverit eikä niinkuin pariskunta.

Tuo tyyli ei hyvää ennusta ajasta jolloin lapset ovat kokonaan poissa kotoa.

Ei tuo mitään kämppäkaveruuutta ole vain loisimista.

Miksi naisen olisi pitänyt tehdä ruoka miehelle? Eihän mieskään tehnyt naiselle eikä tee koskaan edes omille lapsille.

Toivottavasti naine otraa eron jo pian.

Miehen ois kannattanut tilata jotain hyvää ruokaa ja sanoa vaimolle että sinähän söit sen salaatin jo

Oikeasti kyllä tuolla parilla on puolin ja toisin vakavia kommunikaatio-ongelmia eikä selvästikään lasten lisäksi mitään yhteistä tai halua viettää aikaa yhdessä

Mies kohtelee vaimoaan kuin jalkalamppua. Itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

Jos astiat laittaa kaappiin sekaisin, ei sieltä löydä mitään. Imuroida voi huolellisesti eikä sieltä täältä sutaisten. Pyykkejä ei tarvitse silittää ja ne kuivuvat nopeammin, kun vaatteet oikoo huolellisesti kuivumaan laittaessa. Ihan sama kuin ruokaa laittaessa polttaisi kaiken aina pohjaan tai keittäisi perunat vain puolikypsiksi.

Juuri tämä !!!! Tämä on se ongelman ydin. Juurisyytä useiden miesten piittaamattomuuteen tai hutilointiin en tiedä mutta sen tiedän minäkin että se ei ole mitään aikatauluttamista, kontrollointia tai pomottamista vaimolta jos olettaa että yhteistä kotia pidetään kunnossa ja työt tehdään siten että se hyödyttääkin eikä joten kuten hutaisten niin että saman homman joutuu sitten tekemään uudelleen. Mikä idea on yrittää hoitaa esim. imurointi mahdollisimman kovalla vauhdilla ja nopeasti? Sohvan ja hyllyjen aluset jätetään hoitamatta ja pian sieltä lentelee koiran karvat ja pölymakkarat keskilattiallekin. Miksi pölyjä ei tarvitse miesten mielestä pyyhkiä? Miksi pyykit pitäisi heitellä telineeseen ruttuun kun ne jäävät kosteiksi, alkavat haisemaan ja ovat rytyssä sekä epäsiistit kuivuttuaan? Miksi maitotölkin voi jättää haisemaan tiskipöydälle ja mikä järki on työntää täpötäyteen roskikseen lisää ja lisää kasan päälle roskia ja olla välittämättä siitä että ne tippuvat roskakaappiin sekä lattialle? Miksi roskista ei voi viedä ajoissa, miksi miehen mieleen ei tule edes kerran 3 vuoteen pestä limaisia ja haisevia roskasankoja ja pyyhkiä roskiskaappia? Miksi mies ei tajua vaihtaa vessan käsipyyhkeitä vaikka ne haisevat yököttävälle ja ovat tahraisia jo? Miksei hän ymmärrä ostaa lapsille uusia hammasharjoja, hiusnauhoja iho oidetta, oikeanlaisia kenkiä ja miksi hän ei tiedä milloin on päiväkodin joulujuhla? Miksi hänen mielestään mattoja ei tarvitse koskaan pestä, miksi moppi on vuodelta 1995 ja haisee parvekkeen nurkassa homeisena tuulessa liehuen? Tietääkö mies miten lattiakaivo pestään ja kuinka usein? Voisin jatkaa loputtomiin. Olen nähnyt elämässäni joitakin miehiä jotka osaavat hoitaa osan näistä mutta kukaan ei ole kyennyt samaan määrään metatyötä ja tietoa kuin nainen. Eli minä. Laiskoja, tyhmiä naista hyväksikäyttäviä tossuja joka äijä. Tämän takia en enää ikinä, ikinä halua asua miehen kanssa yhdessä. Kiitos Jeesus että saan asua yksin.

Tämä on se mies joka imuroi vaan keskilattialta (koska nopeampaa), ripustaa pyykit möykkyinä kuivumaan telineelle (koska niiden oikominen on ärsyttävää), ostaa lapselle parin vuoden välein vaatteen, joka on lapsen inhoama väri ja yleensä myös ihan väärä koko.

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli likaiset pikkarit kotona estää naisten aseman johtoryhmässä?

En minä ainakaan jaksaisi sellaista elämää, että olisi erittäin vaativa työ, jossa painetaan sata lasissa ja sitten kiire hakemaan päiväkodista lasta, ruokakauppaan, ruuantekoon ja ilta siitä sitten pyykkiä, vessan pesua, tiskejä samaan aikaan kun tarpeeton uros makaa sohvalla tai hakkaa pelikonetta.

Vanhemmillani oli tällainen suhde. Paitsi pelikoneen tilalla oli televisio, jonka edessä sohvalla isäni röhnötti silloin kun ei ollut töissä.

Äitini teki kaiken mikä liittyi huolehtimiseen arjesta, kodista, jälkikasvusta jne. Isäni oli täysin vapaamatkustaja. Muistan jo teininä ajatelleeni, että en halua sellaista perhe-elämää. Valitsinkin sitten yksineläjän elämän enkä ole katunut. En ole koskaan kokenut perhearkea houkuttelevaksi.

Onneksi äitini tuli järkiinsä nelikymppisenä ja jätti isäni. Yksinkertaisesti kyllästyi vapaamatkustajaan ja halusi olla onnellinen. Ja onnellinen äidistäni tulikin.

Vapaamatkustajasta tuli katkera ja yksinäinen. Mutta oma moka. Olisi kunnioittanut naistansa ja perhe-elämäänsä kantamalla kortensa kekoon.

Älkää naiset tuhlatko tätä ainoaa elämää huonon miehen kanssa. Ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolella.

Elintason takia ei todellakaan kannata uhrata omaa elämäänsä ja onnellisuutta. Vai onko keskiluokkaiset kulissit todellakin niin vahva määrittävä tekijä itsensä arvostamiseen? Siellä pienessäkin vuokra-asunnossa voi tuntea elävänsä elämän parasta aikaa.

Älkää hankkiko lapsia ja jos hankitte, hankkikaa ne yksin. Ei heteroseksuaalinen parisuhde koskaan historian aikana ole ollut tasa-arvoinen eikä sellaiseksi tule. Kun katson omia tuntemiani lapsiperheitä, niin suurin osa noista naisista pääsisi vähemmällä jos olisivat yksinhuoltajia. Itse olen sotkuinen ja laiska nainen ja siksi en lapsia tai parisuhdetta koskaan ole halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön tekijähän usein aikatauluttaa ja käskyttää toista osapuolta tekemään asioita. Kuinkahan moni metatyön ikeessä nääntyvä on oikeasti valmis siihen, että toinen osapuoli alkaa aikatauluttaa tämän menemisiä.

Kyllähän miehen on aika mahdotonta esimerkiksi aikatauluttaa milloin nainen pesee tukkansa, koska se on monelle naisellekin jatkuva ihmettelyn ja työstämisen aihe.

Aivan loistavaa jos mies kertois mulle milloin tukka pestään koska silloin sillä pitäis olla jotain käryä niistä kolmesta muustakin asiasta jotka uhkaa mennä sen tukan pesun kanssa limittäin!

En lakkaa ihmettelemästä tätä merkillistä väitettä että metatyön tekijä keksisi päästään kaiken.

Sen että kouluilla on lukuvuodet, päiväkodin kanssa on hoitosopimus, lapset tarvitse vuodenaikaan sopuvat vaatteet, syö viisi ateriaa päivässä joka päivä, käy hammaslääkärissä jne.

Miten joku voi ihan hokea tällaista aivopierua???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on luotu tekemään kotityöt ja hoitamaan lapset, niihin hommiin naiset sopii todella hyvin. Työelämässä naiset on usein riippakiviä eikä ne siellä pärjää.

Töissäkin naiset joutuu korjaamaan miesten jäljet.

Armeijaakaan eivät ossa hoitaa vaan sinnekin pitää laittaa naiset hoitamaan hommat.

Mielenkiintoinen väite

Vierailija kirjoitti:

Tämän on pakko olla totta sillä tässä haukutaan miehiä ja kehutaan naisia.

Tällä palstallahan ei muuta tarvita jotta asia voidaan julistaa faktaksi.

Mutta täällä ei ole miesvihaa.