HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ketjua kokonaan, mutta tämä on loistava koonti siitä, mikä (kaikki) parisuhteissa on koti- ja metatöiden suhteen pielessä parisuhteissa. Esimerkiksi tuo miesten puolitahallinen huonosti tekeminen - en tiennyt, että se on näin yleinen ilmiö! Klassikko näköjään tuo pyykkien myttynä "ripustaminen". Opetetaanko se jossain toksisen maskuliinisuuden peruskurssilla, kun tuntuu kuuluvan vähintään joka toisen miehen repertuaariin?

Joku kommentoi, että ongelmat välttää, kun ei muuta yhteen. No ei vältä. Kokeilin, ja lopputuloksena oltiin aina minun luona, koska en viihtynyt miehen paskaisessa kämpässä ja mies ei laittanut (alun miellyttämisvaiheen ja vieraskoreuden jälkeen) tikkua ristiin luonani. Siivosin siis omassa kodissani kahden ihmisen sotkuja.

Jatkan lukemista, viihdyttävää ja vertaistuellista.

N42

Minäkään en tiennyt, että pyykkien ripustaminen mytyssä on miehille ominaista. Ehkä noita todella opetetaan joillain mieskursseilla! Tosiaan meilläkin kävi niin, että menin levittämään miehen ripustaminen pyykkejä, jotta ne kuivuisivat nopeammin ja pian ajattelin, että on helpompaa, kun hoidan pyykit itse.

Samaten ihmettelin, miten mies ei tiedä, milloin verhon kuvio on oikein päin, ylösalaisin tai poikittain ja että jos lakanan toisessa päässä on pitsiä, niin pitsi ei tule sängyn jalkopäähän.

Miehet on keksineet auton, lentokoneen, rakentaneet kilometrien pituisia siltoja vesien yli, lennättäneet ihmiset kuuhun ja yksi miesoletettu loi suhteellisuusteorian. Mutta eivät osaa ripustaa pyykkejä kuivaamaan? okei joo...

Vierailija kirjoitti:

Miehet on keksineet auton, lentokoneen, rakentaneet kilometrien pituisia siltoja vesien yli, lennättäneet ihmiset kuuhun ja yksi miesoletettu loi suhteellisuusteorian. Mutta eivät osaa ripustaa pyykkejä kuivaamaan? okei joo...

Näinpä. Mut kun se kotiorja tekee ne jutut niinku silleen tosi paljon paremmin ja nopeemmin, niiku. On se niin näppärä. Ja nätti. Vähän kun kehasee, niin näkee kuinka se reppanan itsetunto oikein nousee ja tempasee pyykit niin nätisti kuivumaan tasaisiin riveihin ja samalla suoristaa ohimennen maton hapsut oikein päin ja niistää penskan nokan ja täyttää koiran vesikupin. On se ahkera.  Täytyy vaan opetella sellainen valikoiva kuulo. 95%:a ei kiinnostavaa, eikä oleellista, ehkä se loppu 5%:a sisältää jotakin. Seksiä illalla? Pikapano pesukoneen tai imurin päällä?

Mikäs tässä ollessa. Palvelu pelaa, ja jos se murjottaa jostakin, niin se on hiljaa. Hallelujaa!

Useinhan nainen seurustelun alussa ottaa sen äitiroolin. Varmaan joku luontainen vaisto tai mikälie siivotaan, kokataan ja pyykätään ja jopa sisustetaan miehen asunnossa ja sama jatkuu kun muutetaan yhteen. Sitten yhtäkkiä heittäydytään marttyyriksi että miksei mies tee mitään vaan pitää piikana

Monet naiset tekee sen suuren virheen, että suhteen alussa rakastuneena heittäytyvät jonkinlaiseen "hyvän naisen" rooliin. Eli ahkeroivat keittiössä, koti kiiltää, pesevät miehen pyykkejä etc. Itsekin nuorempana ollut tuollainen tyhmeliini.

Ja mies on innoissaan, kun on löytänyt itselleen potentiaalisen arjen huolehtijan (eli äidinkorvikkeen). Ja on tietenkin heti oppinut siihen luksukseen. Se päivä, kun mieheltä aletaan odottaa osallistumista, niin on jo liian myöhäistä.

Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa nainen ilmoitti heti suhteen alussa, että hän ei sitten kokkaa eikä pyykkää miehen pyykkejä. Ja sen on pitänyt. Hyvin on ukkonsa rinnalla viihtynyt, vaikka ei äidinkorviketta saanutkaan naisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Ei hitto, repesin... :DDDD

Millä ihmeen logiikalla aikuisen miehen ruokailu on naisen vastuulla???

T. Eri

Ei olekaan, mutta me kyllä syömme yhdessä silloin kun voidaan ja se tekee ruuan , joka on ensin kotona tai ehtii.

Miksi sitä salaattia ei voinut tehdä molemmille?

Tuo on niinkuin oltaisiin kämppäkaverit eikä niinkuin pariskunta.

Tuo tyyli ei hyvää ennusta ajasta jolloin lapset ovat kokonaan poissa kotoa.

Ei tuo mitään kämppäkaveruuutta ole vain loisimista.

Miksi naisen olisi pitänyt tehdä ruoka miehelle? Eihän mieskään tehnyt naiselle eikä tee koskaan edes omille lapsille.

Toivottavasti naine otraa eron jo pian.

Toki se , että toinen ei tee mitään ja toinen tekee kaikki, on väärin. Mutta tuon tarinan kokonaisuutta ei nyt tässä tiedetä. Voi olla, ei mies tekee paljonkin yhteisiä kotitöitä, mutta työnjako on muodostunut sellaiseksi, että nainen yleensä kokkaa ja jos hän nyt mitään etukäteen mainitsematta teki vain itselleen kun lapset olivat poissa , niin olihan se aika rumasti tehty. Ikään kuin olisi sanonut miehelleen, että sinulla ei ole arvoa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Olisko mies voinut vaikka tarjoutua laittamaan vaimolleen ruokaa kerrankin?

Jos heillä vaimo aina tekee, niin hän olisi voinut sanoa miehelleen, että tehdäänkö yhdessä ruoka?

Ellei se olisi sopinut miehelle, niin sitten vaimo olisi voinut tehdä sen salaatin itselleen, mutta tuolla tavalla kuin hän nyt toimi , saa aikaan ongelmia tulevaisuudessa.

Ne ongelmathan on jo tässä hetkessä eli loismies.

Mistä sinä sen tiedät, kuinka paljon tuo mies tekee kotitöitä?

Ei sitä tuossa tarinassa kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Olisko mies voinut vaikka tarjoutua laittamaan vaimolleen ruokaa kerrankin?

Jos heillä vaimo aina tekee, niin hän olisi voinut sanoa miehelleen, että tehdäänkö yhdessä ruoka?

Ellei se olisi sopinut miehelle, niin sitten vaimo olisi voinut tehdä sen salaatin itselleen, mutta tuolla tavalla kuin hän nyt toimi , saa aikaan ongelmia tulevaisuudessa.

Ne ongelmathan on jo tässä hetkessä eli loismies.

Mistä sinä sen tiedät, kuinka paljon tuo mies tekee kotitöitä?

Ei sitä tuossa tarinassa kerrottu.

Ei ainakaan osaa suunnitella ruokia eikä ostaa kaupasta ruokatarvikkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Olisko mies voinut vaikka tarjoutua laittamaan vaimolleen ruokaa kerrankin?

Jos heillä vaimo aina tekee, niin hän olisi voinut sanoa miehelleen, että tehdäänkö yhdessä ruoka?

Ellei se olisi sopinut miehelle, niin sitten vaimo olisi voinut tehdä sen salaatin itselleen, mutta tuolla tavalla kuin hän nyt toimi , saa aikaan ongelmia tulevaisuudessa.

Ne ongelmathan on jo tässä hetkessä eli loismies.

Mistä sinä sen tiedät, kuinka paljon tuo mies tekee kotitöitä?

Ei sitä tuossa tarinassa kerrottu.

Ei ainakaan osaa suunnitella ruokia eikä ostaa kaupasta ruokatarvikkeita.

Oli jo vähän myöhä ja ehkä miehellä oli sen verran nälkä että halusi nopeasti.

Meillä töissä on suurin osa naisia ja omilla eväillä ollaan.

Lähes kaikilla on eineksiä vaikka naiset osaavat suunnitella ruokia ja ostaa kaupasta ruokatarvikkeita.

Minä ja yksi toinen syödään itse tehtyjä ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Olisko mies voinut vaikka tarjoutua laittamaan vaimolleen ruokaa kerrankin?

Jos heillä vaimo aina tekee, niin hän olisi voinut sanoa miehelleen, että tehdäänkö yhdessä ruoka?

Ellei se olisi sopinut miehelle, niin sitten vaimo olisi voinut tehdä sen salaatin itselleen, mutta tuolla tavalla kuin hän nyt toimi , saa aikaan ongelmia tulevaisuudessa.

Ne ongelmathan on jo tässä hetkessä eli loismies.

Mistä sinä sen tiedät, kuinka paljon tuo mies tekee kotitöitä?

Ei sitä tuossa tarinassa kerrottu.

Ei ainakaan osaa suunnitella ruokia eikä ostaa kaupasta ruokatarvikkeita.

Oli jo vähän myöhä ja ehkä miehellä oli sen verran nälkä että halusi nopeasti.

Meillä töissä on suurin osa naisia ja omilla eväillä ollaan.

Lähes kaikilla on eineksiä vaikka naiset osaavat suunnitella ruokia ja ostaa kaupasta ruokatarvikkeita.

Minä ja yksi toinen syödään itse tehtyjä ruokia.

Mies olisi samalla reissulla voinut ostaa ruokatarvikkeet lauantaille ja ehdottaa vaimolle, että hänpä kokkaa nyt vaihteeksi, kun vaimo on muuten aina ruokavastuussa.

Naisen uraputken katkaisee yleensä nainen itse, kun tajuaa, että se ei tee häntä onnelliseksi. Miehelle onnellisuutta on se, että on enemmän massia kuin naapurilla.

Vierailija kirjoitti:

Naisen uraputken katkaisee yleensä nainen itse, kun tajuaa, että se ei tee häntä onnelliseksi. Miehelle onnellisuutta on se, että on enemmän massia kuin naapurilla.

Ja isompi auto + nätimpi vaimo.

Itse näin selkävaivaisena sinkkumiehenä olen arjen vapaamatkustaja, koska selkä juuri ja juuri kestää töissä. Olen palkannut siskoni siivoamaan kotini. Sitten kuitenkiin naisia on tunkemassa kotiini pakottamaan minut siivoamaan  :S   . En oikein tajua tätä-

Kaikki miehet ei ole sellaisia kuin tässä keskustelussa oletetaan, tiedän kyllä että niitä on paljon jotka olettaa naisen tekevän kaiken kotityö. Mutta voin ylpeänä sanoa että minun veljeni tekevät myös ne koti työt ja jopa neuroottisen tarkasti ja tietävät myös mitä lasten hoito reppuun pitää laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen uraputken katkaisee yleensä nainen itse, kun tajuaa, että se ei tee häntä onnelliseksi. Miehelle onnellisuutta on se, että on enemmän massia kuin naapurilla.

No höpö höpö. Noinko koville ottaa että naiset tienaavat omat rahansa ja ovat hyviä työssään?

Naisen elämässä on tärkeintä hyvä koulutus ja vakituinen työpaikka.

Parempi yksi mies talossa kuin kaksi miestä kadulla,

jonkun sanontaa lainaten.

Yhdellä yhden viat ja toisella toisen viat.

Kun omat vikansa tuntee, niin se avaa vähän näköaloja,

että olen vain perus-Lyyli tai  perus-Pete. 

Riittää kun parhaansa yrittää.

Aina löytyy vahvuuksia ihmisestä, vaikka kuinka tämä ressukka olisi haukuttu ihan nurkkaan.

Omaa erinomaisuutta halutaan nostaa esille, kun mollaa kaveria.

Voisihan se nainen asua erillään, jos kotityöt kuormittavat ja mies ei osallistu mihinkään edes pienesti. Ei kai sen yhden miehen kanssa ole pakko olla kuin kaksonen samassa asunnossa. Saati tehdä lapsia tai ottaa koiria. Kai tavat näkee jo aiemmin. Mies voi olla uupunut töistä, ehkä nainenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista minulle tulee aina mieleen tilanne perheessämme muutama kuukausi sitten.

Kaikki lapset olivat viikonlopun poissa kotoa. Perjantaina tulimme kotiin töistä about samaan aikaan. Mies meni touhuamaan omiaan ja minä aloin lukemaan kirjaa. Klo 18 (meidän normaali ruoka-aika) mies tulee sisään ja menee keittiöön. On hetken hiljaa ja tulee olohuoneeseen katsomaan minua, kun luen sohvalla kirjaa.

Mies: "Ajattelitko syödä tänään mitään?"

Minä: "Söin jo salaatin, enkä ajatellut syödä enää muuta illalla."

Mies on hetken aivan hiljaa ja menee avamaan jääkaapin. Tulee jälleen olohuoneeseen ja kysyy:

Mies: "Ajattelitko käydä tänään vielä kaupassa?"

Minä: "En, minulla ei ole tarvetta käydä tänään kaupassa."

Mies seisoo hetken olohuoneen ovella. Ilman on sankkana tyytymättömyyttä. Ymmärtää kuitenkin olla hiljaa. Ottaa takkinsa ja auton avaimet ja huikkaa lähtiessään menevänsä kauppaan. Tullessaan hänellä on pari einesrasiaa kainalossa.

Lauantaina lähes tulkoon sama asia taas toistuu ruoka-aikana. Ei siis oppinut yhdestä kerrasta, että lasten myötä se huomaamaton ruuan hankkija ja tekijä oli myös häipynyt talosta. Miehen onneksi lapset tulivat sunnuntaina kotiin ja myös hänelle se karkuteillä oleva oli "kodinhaltijatar" oli jälleen loihtinut aterian...

Tuo nyt oli silkkaa vttuilua sinulta. Jos et ollut erikseen tehnyt selväksi että ruoka on pöydässä klo 18 vain lasten takia niin mistä mies olisi voinut sen tietää? Tai et ollut sanonut että käyppäs ostamassa itsellesi jotain syötävää viikonlopuksi?

Ja meillä jos lapset on poissa, suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä ja tehdään yhdessä ruokaa eikä osteta vain itselle ja syödä mitään sanomatta ja tehdä omia juttuja

Varmaan voimaannuit aivan hitokseen

Olisko mies voinut vaikka tarjoutua laittamaan vaimolleen ruokaa kerrankin?

Jos heillä vaimo aina tekee, niin hän olisi voinut sanoa miehelleen, että tehdäänkö yhdessä ruoka?

Ellei se olisi sopinut miehelle, niin sitten vaimo olisi voinut tehdä sen salaatin itselleen, mutta tuolla tavalla kuin hän nyt toimi , saa aikaan ongelmia tulevaisuudessa.

Ongelmat ovat syntyneet jo paljon ennen tuota nimenomaista tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on käynyt siivooja yli 10 v. Asutaan isossa taloyhtiössä ja hän tekee vain tätä yhtä taloa työkseen.

Kauppakassi on toiminut myös vuosia, lähemmäs 10. Ainakin 7.

Lapsille tilaan vaatteita 3-5 krt vuodessa. Synttärilahjoina vie netistä ostaman lahjakortin.

Ulkoistakaa !

Mutta jonkuhan se kauppakassi pitää tilata ja muistaa olla kotona, kun se tulee. Jonkun ne vaatteet pitää silti käydä läpi ja setviä mitä tarvitaan. Sama se ostaako ne Cittarista vai netistä sitten lopulta. Ja jonkun pitää olla selvillä, että jotkut synttärit on ja se lahja sinne muistaa hoitaa vaikka sen printtaisikin kotona paperille.

Siivoojaa varten pitää olla avaamassa ovi ja siistiä koti (hehän eivät järjestä, eivät ota lakanoita pyykkiin, eivät vaihda pyyhkeitä, eivät vie roskia tms), jotta hän pääsee siivoamaan, pitää myös valvoa se jälki.

Todellakaan ei tarvitse olla paikalla avaamassa ovia. Ja he todellakin tekevät just sen mitä sovitaan. Eli ihan hyvin voi ostaa myös lakananvaihdot. Mulla oli siivoja toistakymmentä vuotta. Useammastakin firmasta. Nyt on jo niin isot lapset, ettei ole oikeastaan tarvetta siivoojalle enää.

En todellakaan anna vieraille ihmisille kotini avaimia.

Kotisiivoukseen ei kuulu tavaroiden järjestely eikä muutkaan ns pohjatyöt.

Meillä kävi siivooja 12 vuotta, mutta se ei lyönyt kyllä leiville em syistä.

Meilläkin tosiaan käy siivooja ja diiliiin kuuluu ihan just se mitä pyydetään. Eli tarvittaessa myös järjestely ja lakananvaihdot.

Avainta en hänelle pysyvästi luovuta, mut jätän naapurille, jonka luona käy ennen meitä. Ja siivooja jättää avaimen meille. Ei ongelmaa.

Mistähän se siivooja tietää, mihin teillä pitää tavarat järjestää?

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ketjua kokonaan, mutta tämä on loistava koonti siitä, mikä (kaikki) parisuhteissa on koti- ja metatöiden suhteen pielessä parisuhteissa. Esimerkiksi tuo miesten puolitahallinen huonosti tekeminen - en tiennyt, että se on näin yleinen ilmiö! Klassikko näköjään tuo pyykkien myttynä "ripustaminen". Opetetaanko se jossain toksisen maskuliinisuuden peruskurssilla, kun tuntuu kuuluvan vähintään joka toisen miehen repertuaariin?

Joku kommentoi, että ongelmat välttää, kun ei muuta yhteen. No ei vältä. Kokeilin, ja lopputuloksena oltiin aina minun luona, koska en viihtynyt miehen paskaisessa kämpässä ja mies ei laittanut (alun miellyttämisvaiheen ja vieraskoreuden jälkeen) tikkua ristiin luonani. Siivosin siis omassa kodissani kahden ihmisen sotkuja.

Jatkan lukemista, viihdyttävää ja vertaistuellista.

N42

Minun mieheni ei laita mytyssä mitään kuivumaan, mutta silti mieleeni tuli kerta kun laitoimme yhdessä pyykit kuivumaan. Sanoin että en halua ruttuisi hihoja  paitoihini, että voin itse laittaa omani telineelle, ja puistin paidat, va vetäisin muotoonsa hihoja myöten. sen jälkeen miehenkin paidan hihat ovat aina olleet suorat. Ei hän ollut tullut ajatetlleeksikaan mitään hihoja :D