HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus miehenä on, että naiset käyttäytyvät huonommin, itsekkäämmin ja lapsellisemmin kuin miehet nykyään. Muistan että joskus vielä 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella oli toisin päin, isolla erolla. Mutta naisten alamäki on ollut suurta, ja samalla miehet ovat ottaneet sitä kypsempää roolia minkä naiset ovat menettäneet.

Tässäpä päivän paras vitsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat aina tehneet enemmän töitä kuin miehet. Afrikan heimonaisetkin keräävät 70% ravinnosta lapsista samalla huolehtien, yhtäaikaa kun miehet huvittelevat metsästysretkillä. Tämä on luonnollista ja selvästikin naiset ovat miehiä sitkeämpiä, miksi tähän siis pitäisi saada muutos?

M

Jos ei muutosta tapahdu, miesten on turha odottaa parisuhdetta ja perhettä. Naiset ei enää tuohon diiliin suostu.

Miehet hakee naisen Aasiasta , näkeehän sen jo nyt.

Tämä se on hupaisaa! Kun suomalainen nainen ei suostu miehensä äidiksi ja ilmaiseksi kodinhoitajaksi niin mies polkee jalkaa itkupotkuraivareisssa että mää en ala, tää on epistä, määpä haen alistettavan naisen kehitysmaasta. Niiiin huuli pitkällä.

Juuri oli juttua kuinka nämä ostovaimot pettyvät suomimieheen ja yllätys yllätys ottavat eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumminkin tosi monet tuntemani miehet kykenee eron jälkeen hoitamaan ja vaatettamaan sekä itsensä että lapsensa, ruokkimaan, kuskaamaan harrastuksiin, hoitamaan kouluasiat hammaslääkärit päiväkodit vanhempainvartit sun muut. Eihän tästä voi päätellä kuin että naiset on se suurin ongelma. Joko tehdään puolesta tai sitten mikään ei kelpaa

Voi myös päätellä, että mies ei älyä ryhtyä hoitamaan asiaa ennen kuin konkreettisesti erotaan.

Kyllä hän on ryhtynyt, mutta se ei ole kelvannut.

Missä kohtaa?

Tuo on se niin yleinen marina, kun ei naisille "kelpaa". Oma mieheni tässä taannoin puhisi kiukusta keittiössä valmisruokaa mikrossa lämmittäessään, että kun se ei mulle kelpaa. Se kelpaa mulle vallan hyvin, kunhan tekee sen itse eikä odota että minä muistutan, että lapset pitää ruokkia, että ruoka pitää hankkia ja että se tosiaan tarvitsee joko valmistaa tai lämmittää. Kelpaa aivan tasan hänen ratkaisunsa, kunhan ruokkii lapset. Mutta silti kuulemma "ei kelpaa". Että olisikohan siellä korvien välissä myös jotain asenneongelmaa noin niin kuin näillä miehillä, joiden naisille mikään ei kelpaa`?

Ihan kuule oma kokemus puhuu. Jännä että nykyiselle kelpaa oikein hyvin, joten ei voi olla kiinni siitä että mitään en tekisi oikein.

Ja oliko nykyisellä lapsia, vai onko hän näitä ihania jeesnaisia, jotka mystisesti yhdessä yössä muuttuvat ihan vääränlaisiksi lapsen saatuaan, ja alkavat harmistua jos vauva syö villakoiria? 

Kyllä on, itse on omansa hoitanut, ja minä hoidan omani. Meillä siivoaa myös lapseni, eikä vaimo joudu heidän jälkiään siivoamaan.

Eli teillä ei ole enää pieniä? Mietin sitäkin, että mitä näiden lasten itsetunnolle käy, jotka joutuvat elämään kahta rinnakkaisperhettä samassa osoitteessa. Toisen aikuisen kanssa, joka ei heistä piittaa eikä huolehdi ehkä lainkaan? Kun eihän tuollaisessa kuviossa koirakaan tahdo järjissään kestää. 

Sano, ettei teillä ole noin, vaan välitetään toisenkin lapsista. 

"Vaimo on niin näppärä tekemään..." Juu, juu, tottahan toki. Nyt tarkkana, tämä on sitä ylistämällä alistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Laiska? Minä olen laiska, tai siis inhoaisin olla japanilainen juna. Sen takia opiskelin mieluisamman mutta köyhemmän ammatin, hankin vain yhden lapsen, ja mieheen miellyin, kun hän ruokki minua. 

Nuo tehonaiset tässä ketjussa eivät ole laiskoja, usko ammattilaista. He ovat tehokkaita. Tehokasta riepoo silmittömästi turhat työvaiheet, nimenomaan siksi, että hän on tehokas. Ihan yhtä hassua olisi vinkua siitä, että joku Mäkäräinen hioo tekniikkaansa ja karsii turhat liikkeet siitä. Luulisi miehen tämän ymmärtävän. 

Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. 

Minunkin mies muuten on näitä, joka ei tunnista vaatteita. Jännä juttu, koska hänellä on oikein tarkka silmä yksityiskohdille työssään. 

Minä taas kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaapille on turha edes mennä, ennen kuin pyykkitelineeltä on puettu päälle riittävän monta kertaa. Mutta meillä ei olekaan pikkulapsia tai lemmikkejä, enkä ole silmänpalvoja. Logistiikkaa opiskellut tuttava oli samalla kannalla, hänen miehensä taas oli himoviikkaaja... 

Jostain syystä vain ihmiset yleensä eivät halua parisuhteeseen peilikuvansa kanssa, vaan pitää olla jotain vastakkaista. Hyvähän se tavallaan on, ihmisistä tulee sietämättömiä jos koskaan ei tarvitse mukautua keneenkään yhtään. Sitten on edessä surkea vanhuus. 

"Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. "

Et edelleenkään esittänyt mitään syytä miksi lajittelu vaatteen mennessä ylös narulle olisi yhtään tehokkaampaa/nopeampaa kuin vaatteen lajittelu sen tullessa alas narulta. "On luontevampaa" on sinun henkilökohtainen preferenssisi, ei mitattavasti tehokkaampi tapa.

Hoopoinhan tuolla sanoi juoksevansa vaatteet koneelta yksi kerrallaan narulle oikeaan paikkaan. Sehän se vasta tehotonta on jos joutuu edestakaisin pomppimaan 100 kertaa.

Onkohan missään koskaan elänyt naista parisuhteessa joka olisi muuttanut vastavuoroisesti omia tapojaan miehen mieleisiksi yhdessäkään asiassa? Tai yleensäkään miettinyt onko se oma tapa edes paras muuten kuin omalla tunnetasolla?

Tuohon viimeiseen kohtaan vastaus: ei ainakaan minun vaimoni. Hän on kyvytön tuohon.

Olen jopa yrittänyt niin pelkistetyllä ehdotuksella kuin pystyn. Hän huomauttelee jostain makuasiasta minkä haluaisi että teen juuri hänen ainoalla ja oikealla tavallaan. Teen vastaehdotuksen, että vaihdan mielelläni tapaa, jos hän vastavuoroisesti luopuu minua ärsyttävästä tavasta X ja alkaa tehdä Y.

Asia ei kertakaikkiaan edes rekisteröidy kunnolla. Hänen tapansa kaikissa asioissa on ainoa oikea ja mikään hänen tekemisensä ei voi ärsyttää. Elä nyt näiden kanssa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kumminkin tosi monet tuntemani miehet kykenee eron jälkeen hoitamaan ja vaatettamaan sekä itsensä että lapsensa, ruokkimaan, kuskaamaan harrastuksiin, hoitamaan kouluasiat hammaslääkärit päiväkodit vanhempainvartit sun muut. Eihän tästä voi päätellä kuin että naiset on se suurin ongelma. Joko tehdään puolesta tai sitten mikään ei kelpaa

Ihme miehiä, jos muka noista suoriutuvat. En ole itse törmännyt yhteenkään eronneeseen mieheen, joka olisi hoitanut lapsen hammaslääkärit ja vaatteet ex vaimo pakkaa lapselle mukaan isäviikonlopuksi.

Akat on akkoja ja tummuiksi muuttuvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Laiska? Minä olen laiska, tai siis inhoaisin olla japanilainen juna. Sen takia opiskelin mieluisamman mutta köyhemmän ammatin, hankin vain yhden lapsen, ja mieheen miellyin, kun hän ruokki minua. 

Nuo tehonaiset tässä ketjussa eivät ole laiskoja, usko ammattilaista. He ovat tehokkaita. Tehokasta riepoo silmittömästi turhat työvaiheet, nimenomaan siksi, että hän on tehokas. Ihan yhtä hassua olisi vinkua siitä, että joku Mäkäräinen hioo tekniikkaansa ja karsii turhat liikkeet siitä. Luulisi miehen tämän ymmärtävän. 

Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. 

Minunkin mies muuten on näitä, joka ei tunnista vaatteita. Jännä juttu, koska hänellä on oikein tarkka silmä yksityiskohdille työssään. 

Minä taas kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaapille on turha edes mennä, ennen kuin pyykkitelineeltä on puettu päälle riittävän monta kertaa. Mutta meillä ei olekaan pikkulapsia tai lemmikkejä, enkä ole silmänpalvoja. Logistiikkaa opiskellut tuttava oli samalla kannalla, hänen miehensä taas oli himoviikkaaja... 

Jostain syystä vain ihmiset yleensä eivät halua parisuhteeseen peilikuvansa kanssa, vaan pitää olla jotain vastakkaista. Hyvähän se tavallaan on, ihmisistä tulee sietämättömiä jos koskaan ei tarvitse mukautua keneenkään yhtään. Sitten on edessä surkea vanhuus. 

"Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. "

Et edelleenkään esittänyt mitään syytä miksi lajittelu vaatteen mennessä ylös narulle olisi yhtään tehokkaampaa/nopeampaa kuin vaatteen lajittelu sen tullessa alas narulta. "On luontevampaa" on sinun henkilökohtainen preferenssisi, ei mitattavasti tehokkaampi tapa.

Hoopoinhan tuolla sanoi juoksevansa vaatteet koneelta yksi kerrallaan narulle oikeaan paikkaan. Sehän se vasta tehotonta on jos joutuu edestakaisin pomppimaan 100 kertaa.

Onkohan missään koskaan elänyt naista parisuhteessa joka olisi muuttanut vastavuoroisesti omia tapojaan miehen mieleisiksi yhdessäkään asiassa? Tai yleensäkään miettinyt onko se oma tapa edes paras muuten kuin omalla tunnetasolla?

Onhan se tässä jo tullut moneen kertaan, että helpottaa eteenpäin lajittelua, jos vaatteita on jo ryhmitelty kuivumaan laittaessa, etenkin kun monessa porukassa on lapsia ja muuten hahmotuskyvyttömiä. Lisäksi tilaa kuivana lajitteluun ei kaikilla ole riittävästi, ja raviaskeleita tulee siihen vaiheeseen enemmän kuin pesukoneen ja kuivaustelineen väliin. Meillä on kaksi tankoa, joista toiseen ripustan henkareihin miehen vaatteet ja toiseen muut. Kaappiin viikattavaa on näin vähemmän, kun ensin katsotaan tangolta päällepantavat.

Miehet eivät edes tajua, miten paljon nainen joustaa heidän ympärillään. Siksihän näitä marmatuksia kuullaan naisen muuttumisesta, kun porukkaan tulee muitakin huomioitavia kuin mies. Jos sinä et ole naisten joustamisesta edes kuullut, mikäköhän on luontevampi selitys. Sekö, ettei yksikään nainen jousta, vaiko se, ettei sinun niskasi taivu näkemään. Itselläni on mies, joka perustaisi pussilakananvastustuspuolueen huomenna, jos ei muuta tekemistä keksisi. Aika pitkään yritin jopa ymmärtää hänen doktriiniaan, että ohuen peiton pesu ei ole juuri kummempaa kuin pussilakanan kanssa taistelu, mutta parisängyn peittona se ohutkin on aika tylsä pyykätä. Nyt nukutaan eri huoneissa enkä hänen kammariinsa mene oviaukkoa pidemmälle, haju lyö vastaan. 

Jos sinulla on oikeus muuttaa kiiskeksi vastarantaan heti kun koet toisen pitävän omasta linjastaan kiinni jääräpäisesti, niin ajattelitko, ettei se sama ilmiö vaikuta myös kanssasi asujaan? Aika harvalla lopulta huumori riittää, jos koko ajan pidetään kohtuuttomana jo etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

Jos astiat oli laitettu niin, että kupit ja lasit sekaisin kuin puurot ja vellit ja lautaset pinottu niin että yksi risti kaksi ja kulhot pinon alimmaisena et koko rakennelma sortuu, en ihmettele. Jos imuroit, niin imuroi kunnolla, koska villakoiria jää hankaliinkin väleihin. Jos takki oli hieno, mutta kestää vain leutoja säitä, niin ätrsyttäähän se ja äiti joutuu hankaluuksiin jos muksu kulkee syystakin kanssa talvella. Kenkätelineasiaan en osaa sanoa mitään, mutta kuulostaisi siltä, että ongelmaan saattaisi olla helpoimmatkin ratkaisut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumminkin tosi monet tuntemani miehet kykenee eron jälkeen hoitamaan ja vaatettamaan sekä itsensä että lapsensa, ruokkimaan, kuskaamaan harrastuksiin, hoitamaan kouluasiat hammaslääkärit päiväkodit vanhempainvartit sun muut. Eihän tästä voi päätellä kuin että naiset on se suurin ongelma. Joko tehdään puolesta tai sitten mikään ei kelpaa

Voi myös päätellä, että mies ei älyä ryhtyä hoitamaan asiaa ennen kuin konkreettisesti erotaan.

Kyllä hän on ryhtynyt, mutta se ei ole kelvannut.

Missä kohtaa?

Tuo on se niin yleinen marina, kun ei naisille "kelpaa". Oma mieheni tässä taannoin puhisi kiukusta keittiössä valmisruokaa mikrossa lämmittäessään, että kun se ei mulle kelpaa. Se kelpaa mulle vallan hyvin, kunhan tekee sen itse eikä odota että minä muistutan, että lapset pitää ruokkia, että ruoka pitää hankkia ja että se tosiaan tarvitsee joko valmistaa tai lämmittää. Kelpaa aivan tasan hänen ratkaisunsa, kunhan ruokkii lapset. Mutta silti kuulemma "ei kelpaa". Että olisikohan siellä korvien välissä myös jotain asenneongelmaa noin niin kuin näillä miehillä, joiden naisille mikään ei kelpaa`?

Ihan kuule oma kokemus puhuu. Jännä että nykyiselle kelpaa oikein hyvin, joten ei voi olla kiinni siitä että mitään en tekisi oikein.

Ja oliko nykyisellä lapsia, vai onko hän näitä ihania jeesnaisia, jotka mystisesti yhdessä yössä muuttuvat ihan vääränlaisiksi lapsen saatuaan, ja alkavat harmistua jos vauva syö villakoiria? 

Kyllä on, itse on omansa hoitanut, ja minä hoidan omani. Meillä siivoaa myös lapseni, eikä vaimo joudu heidän jälkiään siivoamaan.

Eli teillä ei ole enää pieniä? Mietin sitäkin, että mitä näiden lasten itsetunnolle käy, jotka joutuvat elämään kahta rinnakkaisperhettä samassa osoitteessa. Toisen aikuisen kanssa, joka ei heistä piittaa eikä huolehdi ehkä lainkaan? Kun eihän tuollaisessa kuviossa koirakaan tahdo järjissään kestää. 

Sano, ettei teillä ole noin, vaan välitetään toisenkin lapsista. 

Minulle välittäminen ei ole synonyymi sen kanssa että vaimon pitää siivota lasteni sotkuja. Osoitamme välittämistä muilla tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Laiska? Minä olen laiska, tai siis inhoaisin olla japanilainen juna. Sen takia opiskelin mieluisamman mutta köyhemmän ammatin, hankin vain yhden lapsen, ja mieheen miellyin, kun hän ruokki minua. 

Nuo tehonaiset tässä ketjussa eivät ole laiskoja, usko ammattilaista. He ovat tehokkaita. Tehokasta riepoo silmittömästi turhat työvaiheet, nimenomaan siksi, että hän on tehokas. Ihan yhtä hassua olisi vinkua siitä, että joku Mäkäräinen hioo tekniikkaansa ja karsii turhat liikkeet siitä. Luulisi miehen tämän ymmärtävän. 

Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. 

Minunkin mies muuten on näitä, joka ei tunnista vaatteita. Jännä juttu, koska hänellä on oikein tarkka silmä yksityiskohdille työssään. 

Minä taas kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaapille on turha edes mennä, ennen kuin pyykkitelineeltä on puettu päälle riittävän monta kertaa. Mutta meillä ei olekaan pikkulapsia tai lemmikkejä, enkä ole silmänpalvoja. Logistiikkaa opiskellut tuttava oli samalla kannalla, hänen miehensä taas oli himoviikkaaja... 

Jostain syystä vain ihmiset yleensä eivät halua parisuhteeseen peilikuvansa kanssa, vaan pitää olla jotain vastakkaista. Hyvähän se tavallaan on, ihmisistä tulee sietämättömiä jos koskaan ei tarvitse mukautua keneenkään yhtään. Sitten on edessä surkea vanhuus. 

"Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. "

Et edelleenkään esittänyt mitään syytä miksi lajittelu vaatteen mennessä ylös narulle olisi yhtään tehokkaampaa/nopeampaa kuin vaatteen lajittelu sen tullessa alas narulta. "On luontevampaa" on sinun henkilökohtainen preferenssisi, ei mitattavasti tehokkaampi tapa.

Hoopoinhan tuolla sanoi juoksevansa vaatteet koneelta yksi kerrallaan narulle oikeaan paikkaan. Sehän se vasta tehotonta on jos joutuu edestakaisin pomppimaan 100 kertaa.

Onkohan missään koskaan elänyt naista parisuhteessa joka olisi muuttanut vastavuoroisesti omia tapojaan miehen mieleisiksi yhdessäkään asiassa? Tai yleensäkään miettinyt onko se oma tapa edes paras muuten kuin omalla tunnetasolla?

Tuohon viimeiseen kohtaan vastaus: ei ainakaan minun vaimoni. Hän on kyvytön tuohon.

Olen jopa yrittänyt niin pelkistetyllä ehdotuksella kuin pystyn. Hän huomauttelee jostain makuasiasta minkä haluaisi että teen juuri hänen ainoalla ja oikealla tavallaan. Teen vastaehdotuksen, että vaihdan mielelläni tapaa, jos hän vastavuoroisesti luopuu minua ärsyttävästä tavasta X ja alkaa tehdä Y.

Asia ei kertakaikkiaan edes rekisteröidy kunnolla. Hänen tapansa kaikissa asioissa on ainoa oikea ja mikään hänen tekemisensä ei voi ärsyttää. Elä nyt näiden kanssa sitten.

Hah! En ala todellakaan täyttämään tiskikonetta sillä tavalla kuin mieheni haluaisi, sillä täytän sitä enemmän kuin hän. Sen sijaan hän saa kyllä ihan rauhassa minun asiaan puuttumatta täyttää koneen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Laiska? Minä olen laiska, tai siis inhoaisin olla japanilainen juna. Sen takia opiskelin mieluisamman mutta köyhemmän ammatin, hankin vain yhden lapsen, ja mieheen miellyin, kun hän ruokki minua. 

Nuo tehonaiset tässä ketjussa eivät ole laiskoja, usko ammattilaista. He ovat tehokkaita. Tehokasta riepoo silmittömästi turhat työvaiheet, nimenomaan siksi, että hän on tehokas. Ihan yhtä hassua olisi vinkua siitä, että joku Mäkäräinen hioo tekniikkaansa ja karsii turhat liikkeet siitä. Luulisi miehen tämän ymmärtävän. 

Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. 

Minunkin mies muuten on näitä, joka ei tunnista vaatteita. Jännä juttu, koska hänellä on oikein tarkka silmä yksityiskohdille työssään. 

Minä taas kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaapille on turha edes mennä, ennen kuin pyykkitelineeltä on puettu päälle riittävän monta kertaa. Mutta meillä ei olekaan pikkulapsia tai lemmikkejä, enkä ole silmänpalvoja. Logistiikkaa opiskellut tuttava oli samalla kannalla, hänen miehensä taas oli himoviikkaaja... 

Jostain syystä vain ihmiset yleensä eivät halua parisuhteeseen peilikuvansa kanssa, vaan pitää olla jotain vastakkaista. Hyvähän se tavallaan on, ihmisistä tulee sietämättömiä jos koskaan ei tarvitse mukautua keneenkään yhtään. Sitten on edessä surkea vanhuus. 

"Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. "

Et edelleenkään esittänyt mitään syytä miksi lajittelu vaatteen mennessä ylös narulle olisi yhtään tehokkaampaa/nopeampaa kuin vaatteen lajittelu sen tullessa alas narulta. "On luontevampaa" on sinun henkilökohtainen preferenssisi, ei mitattavasti tehokkaampi tapa.

Hoopoinhan tuolla sanoi juoksevansa vaatteet koneelta yksi kerrallaan narulle oikeaan paikkaan. Sehän se vasta tehotonta on jos joutuu edestakaisin pomppimaan 100 kertaa.

Onkohan missään koskaan elänyt naista parisuhteessa joka olisi muuttanut vastavuoroisesti omia tapojaan miehen mieleisiksi yhdessäkään asiassa? Tai yleensäkään miettinyt onko se oma tapa edes paras muuten kuin omalla tunnetasolla?

Tuohon viimeiseen kohtaan vastaus: ei ainakaan minun vaimoni. Hän on kyvytön tuohon.

Olen jopa yrittänyt niin pelkistetyllä ehdotuksella kuin pystyn. Hän huomauttelee jostain makuasiasta minkä haluaisi että teen juuri hänen ainoalla ja oikealla tavallaan. Teen vastaehdotuksen, että vaihdan mielelläni tapaa, jos hän vastavuoroisesti luopuu minua ärsyttävästä tavasta X ja alkaa tehdä Y.

Asia ei kertakaikkiaan edes rekisteröidy kunnolla. Hänen tapansa kaikissa asioissa on ainoa oikea ja mikään hänen tekemisensä ei voi ärsyttää. Elä nyt näiden kanssa sitten.

Hah! En ala todellakaan täyttämään tiskikonetta sillä tavalla kuin mieheni haluaisi, sillä täytän sitä enemmän kuin hän. Sen sijaan hän saa kyllä ihan rauhassa minun asiaan puuttumatta täyttää koneen parhaaksi katsomallaan tavalla.

No sittenhän teillä homma toimii. Kumpikin tekee tavallaan ja toinen ei puutu.

Ketjussa tuntuu kuitenkin olevan myös kontrollihulluja, joilla on elinikäinen pakko saada muut toimimaan kuten he. Tai pahimmissa tapauksissa kontrolloija itse on se laiska vätys ja yittää käskyttää muut toimintaan - niin lapsellista että en tiedä piöisikö itkeä vai nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Laiska? Minä olen laiska, tai siis inhoaisin olla japanilainen juna. Sen takia opiskelin mieluisamman mutta köyhemmän ammatin, hankin vain yhden lapsen, ja mieheen miellyin, kun hän ruokki minua. 

Nuo tehonaiset tässä ketjussa eivät ole laiskoja, usko ammattilaista. He ovat tehokkaita. Tehokasta riepoo silmittömästi turhat työvaiheet, nimenomaan siksi, että hän on tehokas. Ihan yhtä hassua olisi vinkua siitä, että joku Mäkäräinen hioo tekniikkaansa ja karsii turhat liikkeet siitä. Luulisi miehen tämän ymmärtävän. 

Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. 

Minunkin mies muuten on näitä, joka ei tunnista vaatteita. Jännä juttu, koska hänellä on oikein tarkka silmä yksityiskohdille työssään. 

Minä taas kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaapille on turha edes mennä, ennen kuin pyykkitelineeltä on puettu päälle riittävän monta kertaa. Mutta meillä ei olekaan pikkulapsia tai lemmikkejä, enkä ole silmänpalvoja. Logistiikkaa opiskellut tuttava oli samalla kannalla, hänen miehensä taas oli himoviikkaaja... 

Jostain syystä vain ihmiset yleensä eivät halua parisuhteeseen peilikuvansa kanssa, vaan pitää olla jotain vastakkaista. Hyvähän se tavallaan on, ihmisistä tulee sietämättömiä jos koskaan ei tarvitse mukautua keneenkään yhtään. Sitten on edessä surkea vanhuus. 

"Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. "

Et edelleenkään esittänyt mitään syytä miksi lajittelu vaatteen mennessä ylös narulle olisi yhtään tehokkaampaa/nopeampaa kuin vaatteen lajittelu sen tullessa alas narulta. "On luontevampaa" on sinun henkilökohtainen preferenssisi, ei mitattavasti tehokkaampi tapa.

Hoopoinhan tuolla sanoi juoksevansa vaatteet koneelta yksi kerrallaan narulle oikeaan paikkaan. Sehän se vasta tehotonta on jos joutuu edestakaisin pomppimaan 100 kertaa.

Onkohan missään koskaan elänyt naista parisuhteessa joka olisi muuttanut vastavuoroisesti omia tapojaan miehen mieleisiksi yhdessäkään asiassa? Tai yleensäkään miettinyt onko se oma tapa edes paras muuten kuin omalla tunnetasolla?

Onhan se tässä jo tullut moneen kertaan, että helpottaa eteenpäin lajittelua, jos vaatteita on jo ryhmitelty kuivumaan laittaessa, etenkin kun monessa porukassa on lapsia ja muuten hahmotuskyvyttömiä. Lisäksi tilaa kuivana lajitteluun ei kaikilla ole riittävästi, ja raviaskeleita tulee siihen vaiheeseen enemmän kuin pesukoneen ja kuivaustelineen väliin. Meillä on kaksi tankoa, joista toiseen ripustan henkareihin miehen vaatteet ja toiseen muut. Kaappiin viikattavaa on näin vähemmän, kun ensin katsotaan tangolta päällepantavat.

Miehet eivät edes tajua, miten paljon nainen joustaa heidän ympärillään. Siksihän näitä marmatuksia kuullaan naisen muuttumisesta, kun porukkaan tulee muitakin huomioitavia kuin mies. Jos sinä et ole naisten joustamisesta edes kuullut, mikäköhän on luontevampi selitys. Sekö, ettei yksikään nainen jousta, vaiko se, ettei sinun niskasi taivu näkemään. Itselläni on mies, joka perustaisi pussilakananvastustuspuolueen huomenna, jos ei muuta tekemistä keksisi. Aika pitkään yritin jopa ymmärtää hänen doktriiniaan, että ohuen peiton pesu ei ole juuri kummempaa kuin pussilakanan kanssa taistelu, mutta parisängyn peittona se ohutkin on aika tylsä pyykätä. Nyt nukutaan eri huoneissa enkä hänen kammariinsa mene oviaukkoa pidemmälle, haju lyö vastaan. 

Jos sinulla on oikeus muuttaa kiiskeksi vastarantaan heti kun koet toisen pitävän omasta linjastaan kiinni jääräpäisesti, niin ajattelitko, ettei se sama ilmiö vaikuta myös kanssasi asujaan? Aika harvalla lopulta huumori riittää, jos koko ajan pidetään kohtuuttomana jo etukäteen. 

Löytyisikö jotain ihan konkreettisia esimerkkejä, joissa olet tietoisesti alkanut tekemään toiselle mieluisalla tavalla jotain?

Siis muutakin kuin se että kerran elämässään miehesi sai pedata peittonsa kuten itse halusi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit erotaan ja teet ne samat työt edelleen yksin mutta sit se ei enää estä urakehitystä?

Aika huono tekosyy sille, että urakehitys jäisi siitä kiinni, kun toinen ei tee kotitöitä :D

Se työmäärä kyllä pienenee huomattavasti kun se mieslapsi ei ole riesana.

Niinhän ne naislapset aina väittää.

Mut sit itketään kavereille, kun elintaso tippuu ja ei olekkaan enää varaa käydä viikottain tanssimassa ja las palamasissa neljä kertaa vuodessa.

Ei ole naislapsia vain mieslapsia.

Ja kun ajattelee niin eron jälkeen rahaakin menee vähenmän kun suursyömäri tuhlaajamies ei ole enää sitä kuluttamassa. Pääsee ensi kertaa sinne las palmasiinkin.

Jännää ettei huomiota juurikaan saanut se seikka, ettei mies-hakijoilla ollut toivoakaan saada työtä. Se, että rekrytoijissa oli miehiä ei tarkoita ettäkö se olisi ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumminkin tosi monet tuntemani miehet kykenee eron jälkeen hoitamaan ja vaatettamaan sekä itsensä että lapsensa, ruokkimaan, kuskaamaan harrastuksiin, hoitamaan kouluasiat hammaslääkärit päiväkodit vanhempainvartit sun muut. Eihän tästä voi päätellä kuin että naiset on se suurin ongelma. Joko tehdään puolesta tai sitten mikään ei kelpaa

Voi myös päätellä, että mies ei älyä ryhtyä hoitamaan asiaa ennen kuin konkreettisesti erotaan.

Kyllä hän on ryhtynyt, mutta se ei ole kelvannut.

Missä kohtaa?

Tuo on se niin yleinen marina, kun ei naisille "kelpaa". Oma mieheni tässä taannoin puhisi kiukusta keittiössä valmisruokaa mikrossa lämmittäessään, että kun se ei mulle kelpaa. Se kelpaa mulle vallan hyvin, kunhan tekee sen itse eikä odota että minä muistutan, että lapset pitää ruokkia, että ruoka pitää hankkia ja että se tosiaan tarvitsee joko valmistaa tai lämmittää. Kelpaa aivan tasan hänen ratkaisunsa, kunhan ruokkii lapset. Mutta silti kuulemma "ei kelpaa". Että olisikohan siellä korvien välissä myös jotain asenneongelmaa noin niin kuin näillä miehillä, joiden naisille mikään ei kelpaa`?

.

Ootko koskaan kokeillut pysyykö ne lapset hengissä jos et ole koko aikaa muistuttamassa? Vaaditko että koko perhe toimii kuin japaninainen juna sun laatimien aikataulujen mukaan?

Nykyään vanhemmuuteen ei riitä se etät lapset on hengissä.

Ei niin. Niiden lasten on myös tarkoitus oppia pärjäämään omillaan ja yhteiskunnan jäsenenä. Kuten kaikkien muidenkin eläinten jälkeläisten.

Hengissä pitäminen ei edelleenkään riitä vanhemmuudeksi.

Ei ni. Ensin pitää tehdä metatyötä ja suunnitella hengissä pitämistä

Vierailija kirjoitti:

Miksi te hyvät naiset hinaatte perässänne äijälasta jonka jälkiä saa korjata? Muuttakaa omillenne niin saatte ihan rauhassa luoda uraa ja hoitaa kotia oman mielenne mukaan

Onneks ei oo enää miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itellä vaimo ei todellakaan tee paljoa kotitöitä, minä saan kannatella kotia pystyssä. Hän sotkee, ei hoida hommiaan ajallaan, joihinkin hommiin ei osallistu lainkaan. Siitä huolimatta hän on se joka niistä kotitöistä pitää meteliä ja jolla on aina jotain huomautettavaa. Siitä huolimatta hän on neuvomassa ja kritisoimassa jälkeä.

Kun sanon hänelle aiheen tiimoilta, esimerkiksi että roskat vois edes laittaa roskiin, hän suuttuu. Eikä hän muuten tee metatyötäkään, kaikki kaatuu minulle.

En ole ihan varma miksi siedän enää.

Meilläkin on hiukan tuollaista. 

Esimerkiksi eilen vaimo oli koko iltapäivän iltaan asti kaverinsa kanssa kaupungilla. Itse hoidin kotityöt, hain nuoremman lapsen päiväkodista ja ohjeistin koululaisen tulemaan kotiin kaverilta. Laitoin ruokaa, myös tälle päivälle. Siivosin. Hoidin lemmikit. Viikkasin pyykit (myös vaimon, suoraan kaappiin, taas). Hoidin tiskit. Vein roskat. Lajittelin jätteet. Valvoin koululaisen kotitehtävien tekemisen. Kävin kaupassa.

Sitten kun rouva porhalsi kaupungilta kotiin, alkoi heti huomauttelu, miksi en ollut tehnyt / miksi tein väärin sen, tämän, tuon jne.

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, eikä ainut päivä, eikä tarkoita sitä, ettenkö tekisi kotitöitä silloinkin, kun olemme molemmat kotona.

Pitäisi pistää akka ulkoruokintaan.

Lisäys. 

Vaimo sotkee myös pahasti, vaikka mielestään hän siivoaa. Hänen käsitys siivoamisesta on, että esimerkiksi sikin sokin olevat tavarat kerätään nopeasti muovikasseihin, ja ne siirretään paikkaan X.

Pois silmistä, pois mielestä. 

Mutta mitä sitten tapahtuu, kun esimerkiksi sauna ja pesuhuone tulee täyteen kaikenlaisia muovipusseja?

Olin kerran yhden yön yli työmatkalla (ei tapahdu usein). Kotiin tullessani hämmästyin, kun huomasin, että täällä on yllättävän siistiä. Vaimo kertoi polleana siivonneensa koko huushollin. Olin iloinen ja kiitollinen, halailin ja suukottelin häntä. Mutta myöhemmin menin käymään sinä iltana suihkussa, kun huomasin saunan oven alta jotakin mustaa. Joo, vaimon "siivous". Eli jätesäkkeihin oli kerätty lattialla olleet lelut, lasten vaatteet, sekalaiset tavarat, ja jopa keittiöstä pesemättömät astiat. Olipa hehkeää illalla yrittää käydä säkkien sisältöä saunassa läpi, laittaa vaatteita pesukoneeseen, likaisia astioita astianpesukoneeseen, leluja laatikoihin, sekalaisia tavaroita paikoilleen...

No höpö höpö. En usko.

No höpö höpö. En usko.

Isä käveli lapsen kanssa edellä. Lapsi otti isää kädestä kiinni, kuten yleensä ulkoillessa. Äiti ja toinen lapsi olivat jääneet hieman jälkeen, sillä äiti laittoi lapselle rukkasia käteen, jotka lapsi oli heittänyt itkuisena märälle asfaltille. Isä kuuli äidin lohduttavan lasta ja asetteli rukkasia käteen, jotka lapsi normaalisti osasi itsekin pukea. Isä inhosi tuota puolta lasten äidissä, ainaista paapomista. Isä ei ollut sanonut naista vaimoksi enää aikoihin, vaan lasten äidiksi. Lasten saamisen jälkeen kaikki oli muuttunut. Lasten äidistä oli tullut vaimona juuri se kauhukuva, mitä nuorena miehenä oli ajatellut aviovaimon olevankin: nariseva, lihava, lyhythiuksinen ja erittäin epäseksuaalinen. Isän silmistä näki aivoihin saakka: yksikin yö jonkun aivan muun naisen kanssa helpottaisi oloa enemmän, kuin mikään kuviteltavissa oleva asia.

Äiti huusi isälle ohjeita, miten isän kädessä kulkeneen lapsen huppu oli äidin mielestä selvästi silmillä. Myös sukkalukko oli tekemättä. Lasten äiti ei voinut ymmärtää, miksi isä ei huolehdi sukkalukkojen asianmukaisesta laittamisesta, sillä lasten jalat menevät aivan märiksi. Isä ei kunnolla kuullut lasten äidin kaakatusta, sillä isän ajatuksissa olivat aivan muut märät asiat, jotka eivät liittyneet lasten äitiin. Isä tiesi olevansa mies. Hyvä mies, mutta se oli kadoksissa. Lasten äiti oli vienyt itsetunnon ja miehuuden tunteen. Joskus liekki paloi ihan eri tavalla. Isä eskaloi tilanteet seksuaalisiksi tuoreen tyttöystävänsä kanssa projektin johtajan ottein. Silloin joskus, kun ei malttanut odottaa elokuvan loppumista ja seksiä piti harrastaa kesken elokuvan. Silloin isä ei voinut vielä tietää, mitä parisuhde on pitkän ajan ja lasten saamisen jälkeen.

Isä ei voinut juosta karkuun. Lapset olivat myös hänen. Isä luuli pitäneensä lapsista riittävän hyvää huolta, mutta huolenpito ei riittänyt lasten äidille. Kaiken piti olla aina täydellistä lasten äidin kriteerein. Äidin ystävät Instagramissa laittoivat kauniita kuvia hyvin sisustetuista kodeista, jotka olivat aina poikkeuksellisen siistejä. Lasten äiti halusi olla samanlainen, kuin ystävät. Myös lapsuuden koti oli antanut mallin siitä, että kodin on oltava puhdas, siisti ja siinä tuli näkyä naisen käden jälki. Tästä äiti ei halunnut joustaa, mutta halusi ja suorastaan vaati miestä osallistumaan kodin hoitoon tasaveroisena kumppanina.

Tuuli ulkona yltyi ja syksyinen vesisade muistutti isää siitä, ettei tilanteessa ollut juuri toivoa. Keho ja mieli olivat päässeet vuosien parisuhteen aikana rapistumaan. Keho, joka oli joskus timanttisessa kunnossa ja hyvin hoidettu. Kropasta ei ollut enää mitään jäljellä naisen järjestämien perheleivontapäivien ja pizzaperjantaiden jäljiltä. Niihin oli pakko osallistua lasten nimissä, vaikka isä olisi halunnut käydä aktiivisemmin kuntosalilla töiden jälkeen. Lasten äitikin vaati isää näyttämään paremmalta, mutta lasten äiti oli uhannut jo aiemmin lähteä lasten kanssa pois, mikäli isä ei ole enemmän perheen kanssa kotona.

Isä tiesi, että kevät oli kaukana. Isä tiesi, että muutos piti tehdä pian. Lasten äiti ei uskonut isän kykyihin tehdä mitään muutoksia elämässään, eikä voisi erota, koska lapset jäisivät äidille. Isä ei enää välittänyt.