HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon

Vierailija kirjoitti:

Asiasta toiseen: miksi naiset yrittää eron jälkeenkin puuttua miehen kotitöihin? Hittoako se enää teille kuuluu miten mies oman huushollinsa hoitaa? Jos lapset tulee isänsä luota puhtaina, ehjinä ja ruokittuna niin antakaa miehen ja lasten elää omalla tavallaan siellä ja sinun tavallasi äitiviikoilla

Tiedän tapauksen, joka nukutti lasta viisvuotiaaksi vauvan matkasängyssä PYYHE peittona. Lapsi tuli sieltä selkä kipeänä ja kärttyisenä, kun ei saanut isällä nukuttua kittanassa sängyssä huonolla patjalla. Äiti joutui nostamaan kunnon metelin, ennenkö isä hankki lapselle kunnon sängyn. Ja rahasta miehellä ei ole puutetta, päinvastoin. Jotenkin aivan sairasta. En ihmettele, ett ero tuli vauva-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Pidän rouvan erittäin tyytyväisenä makuuhuoneessa. Eipä kuulu nalkutusta vaikka joskus jää likaiset sukat lattialle tai lautanen tiskaamatta.

Sukka tai lautanen ei nyt todellakaan ole tässä se ydin vaan se jäätävä työmäärä joka jätetään toiselle.

Enkä kyllä itse koskisikaan törkysikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tätä asiaa tutkitaan tässä keskustelussa väärin päin.

Naiset ovat yleensä perheessä vastuussa arjen pyörittämisestä. Äiti etsii lapselle vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, tekee ruokaa, muistaa kavereiden synttärit ja mitä kaikkea.

Minusta kyse ei ole siitä miten kukakin siivoaa, vaan siitä, että isät eivät välttämättä tajua miten vaikeaa arjen pyörittäminen sotkuisessa kodissa on. Jos harrastus alkaa seitsemältä ja sitä ennen pitäisi syödä, niin on paljon helpompaa tehdä ruokaa siistissä keittiössä kuin siivota ja sitten tehdä ruokaa.

Siksi minusta monien isien pitäisi ottaa enemmän vastuuta arjesta, ei välttämättä vain siivoamisesta.

Minusta miesten pitäisi käyttää ensisijaisesti kondomia ja mennä vasektomiaan. Sen jälkeen yrittää kehittää ulkonäköään kaikin mahdollisin keinoin ja pyrkiä pelkkään seksiin naisten kanssa. En tajua, miksi miehet haluavat tuohon naisen ennalta suunnittelemaan neuroottiseen elämään mukaan.

Anteeksi, mutta minusta ylireagoit hieman. Isät ovat hankkineet lapsen yhdessä äidin kanssa.

Kertoisitko minulle mitä neuroottista viestissäni oli? Mieti jos tulisit töistä ja sinun pitäisi tehdä lapsille ruokaa ja viedä heidät harrastuksiin. Ennen sitä sinun pitäisi kuitenkin siivota pannut joita vaimosi on käyttänyt päivällä, mutta ei ole jaksanut niitä siivota.

Lapset menevät ITSE sinne harrastuksiin. 

Juuri näin. Mekin menimme aivan pikkupojista alkaen(80-luvulla) itsenäisesti kaikkiin harrastuksiimme. Linja-autoilla pääsee ja polkupyörillä. Ja lapsetkin arvostavat vapautta mennä ja tulla, samalla vanhemmat saavat aikaa toisilleen ja kodinhoitoon.

Niin? Nykyään tuosta saa lasun. Sitten vasta saatkin puunata, kun ahdistutte kyttäämiseen ja alatte hermosiivota.

Elämä oli pirun paljon järkevämpää ennenvanhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

Jos astiat laittaa kaappiin sekaisin, ei sieltä löydä mitään. Imuroida voi huolellisesti eikä sieltä täältä sutaisten. Pyykkejä ei tarvitse silittää ja ne kuivuvat nopeammin, kun vaatteet oikoo huolellisesti kuivumaan laittaessa. Ihan sama kuin ruokaa laittaessa polttaisi kaiken aina pohjaan tai keittäisi perunat vain puolikypsiksi.

Sitten se huusholli vasta kuormittaakin, kun koko ajan saa olla etsimässä jotain - kun niitä tavaroita ei laiteta paikoilleen.

Mun mies kyllä imuroi huolellisesti, mutta ei ikinä oma-aloitteisesti, eikä koskaan niin, että laittaisi tavarat ja huonekalut paikoilleen. Edes sen imurin. Ollaan muutettu tähän kesällä 2004, eikä hän edelleenkään muista, miten huonekalut täällä on.

No sitten onkin jo korkea aika vähän vaihdella niiden paikkoja. Tuossa ajassa meillä ei ole vaihtunut vaan huonekalujen paikka, vaan ihan jo huoneet ja mihin niitä käytetään. Ei kannata jämähtää, eikä varsinkaan riidellä jostain huonekalujen paikasta. Reippaasti vaan kokeilemaan uusia paikkoja ja huoneille eri käyttötarkoituksia.

Meillä on eteisessä viisi ovea, portaikkoon pääsy ja liukuovikaapisto. Kyllä ne on aika tiukalti siinä ne säännöt, joiden mukaan siellä voi huonekaluja siirrellä. Muuten ei pääse ulos, ei pyykkäämään, ei työhuoneeseen, eikä vessaan.

Kamala valitus, ihan kamala, taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumminkin tosi monet tuntemani miehet kykenee eron jälkeen hoitamaan ja vaatettamaan sekä itsensä että lapsensa, ruokkimaan, kuskaamaan harrastuksiin, hoitamaan kouluasiat hammaslääkärit päiväkodit vanhempainvartit sun muut. Eihän tästä voi päätellä kuin että naiset on se suurin ongelma. Joko tehdään puolesta tai sitten mikään ei kelpaa

Voi myös päätellä, että mies ei älyä ryhtyä hoitamaan asiaa ennen kuin konkreettisesti erotaan.

Kyllä hän on ryhtynyt, mutta se ei ole kelvannut.

Missä kohtaa?

Tuo on se niin yleinen marina, kun ei naisille "kelpaa". Oma mieheni tässä taannoin puhisi kiukusta keittiössä valmisruokaa mikrossa lämmittäessään, että kun se ei mulle kelpaa. Se kelpaa mulle vallan hyvin, kunhan tekee sen itse eikä odota että minä muistutan, että lapset pitää ruokkia, että ruoka pitää hankkia ja että se tosiaan tarvitsee joko valmistaa tai lämmittää. Kelpaa aivan tasan hänen ratkaisunsa, kunhan ruokkii lapset. Mutta silti kuulemma "ei kelpaa". Että olisikohan siellä korvien välissä myös jotain asenneongelmaa noin niin kuin näillä miehillä, joiden naisille mikään ei kelpaa`?

Ihan kuule oma kokemus puhuu. Jännä että nykyiselle kelpaa oikein hyvin, joten ei voi olla kiinni siitä että mitään en tekisi oikein.

Ja oliko nykyisellä lapsia, vai onko hän näitä ihania jeesnaisia, jotka mystisesti yhdessä yössä muuttuvat ihan vääränlaisiksi lapsen saatuaan, ja alkavat harmistua jos vauva syö villakoiria? 

Kyllä on, itse on omansa hoitanut, ja minä hoidan omani. Meillä siivoaa myös lapseni, eikä vaimo joudu heidän jälkiään siivoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Laiska? Minä olen laiska, tai siis inhoaisin olla japanilainen juna. Sen takia opiskelin mieluisamman mutta köyhemmän ammatin, hankin vain yhden lapsen, ja mieheen miellyin, kun hän ruokki minua. 

Nuo tehonaiset tässä ketjussa eivät ole laiskoja, usko ammattilaista. He ovat tehokkaita. Tehokasta riepoo silmittömästi turhat työvaiheet, nimenomaan siksi, että hän on tehokas. Ihan yhtä hassua olisi vinkua siitä, että joku Mäkäräinen hioo tekniikkaansa ja karsii turhat liikkeet siitä. Luulisi miehen tämän ymmärtävän. 

Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. 

Minunkin mies muuten on näitä, joka ei tunnista vaatteita. Jännä juttu, koska hänellä on oikein tarkka silmä yksityiskohdille työssään. 

Minä taas kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaapille on turha edes mennä, ennen kuin pyykkitelineeltä on puettu päälle riittävän monta kertaa. Mutta meillä ei olekaan pikkulapsia tai lemmikkejä, enkä ole silmänpalvoja. Logistiikkaa opiskellut tuttava oli samalla kannalla, hänen miehensä taas oli himoviikkaaja... 

Jostain syystä vain ihmiset yleensä eivät halua parisuhteeseen peilikuvansa kanssa, vaan pitää olla jotain vastakkaista. Hyvähän se tavallaan on, ihmisistä tulee sietämättömiä jos koskaan ei tarvitse mukautua keneenkään yhtään. Sitten on edessä surkea vanhuus. 

"Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. "

Et edelleenkään esittänyt mitään syytä miksi lajittelu vaatteen mennessä ylös narulle olisi yhtään tehokkaampaa/nopeampaa kuin vaatteen lajittelu sen tullessa alas narulta. "On luontevampaa" on sinun henkilökohtainen preferenssisi, ei mitattavasti tehokkaampi tapa.

Hoopoinhan tuolla sanoi juoksevansa vaatteet koneelta yksi kerrallaan narulle oikeaan paikkaan. Sehän se vasta tehotonta on jos joutuu edestakaisin pomppimaan 100 kertaa.

Onkohan missään koskaan elänyt naista parisuhteessa joka olisi muuttanut vastavuoroisesti omia tapojaan miehen mieleisiksi yhdessäkään asiassa? Tai yleensäkään miettinyt onko se oma tapa edes paras muuten kuin omalla tunnetasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Meillä mies laittaa pyykit kuivumaan jossain hänen omassa järjestyksessään, itse laitan vain niin että ne mahtuvat hyvin. Sama tiskikoneen kanssa. Miehellä on oma järjestyksensä, mutta on taipunut siihen että koska me muutkin täytämme tiskikonetta, niin esim. aterimet eivät ole eroteltuna lajeittain, vaan sikin sokin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tätä asiaa tutkitaan tässä keskustelussa väärin päin.

Naiset ovat yleensä perheessä vastuussa arjen pyörittämisestä. Äiti etsii lapselle vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, tekee ruokaa, muistaa kavereiden synttärit ja mitä kaikkea.

Minusta kyse ei ole siitä miten kukakin siivoaa, vaan siitä, että isät eivät välttämättä tajua miten vaikeaa arjen pyörittäminen sotkuisessa kodissa on. Jos harrastus alkaa seitsemältä ja sitä ennen pitäisi syödä, niin on paljon helpompaa tehdä ruokaa siistissä keittiössä kuin siivota ja sitten tehdä ruokaa.

Siksi minusta monien isien pitäisi ottaa enemmän vastuuta arjesta, ei välttämättä vain siivoamisesta.

Minusta miesten pitäisi käyttää ensisijaisesti kondomia ja mennä vasektomiaan. Sen jälkeen yrittää kehittää ulkonäköään kaikin mahdollisin keinoin ja pyrkiä pelkkään seksiin naisten kanssa. En tajua, miksi miehet haluavat tuohon naisen ennalta suunnittelemaan neuroottiseen elämään mukaan.

Anteeksi, mutta minusta ylireagoit hieman. Isät ovat hankkineet lapsen yhdessä äidin kanssa.

Kertoisitko minulle mitä neuroottista viestissäni oli? Mieti jos tulisit töistä ja sinun pitäisi tehdä lapsille ruokaa ja viedä heidät harrastuksiin. Ennen sitä sinun pitäisi kuitenkin siivota pannut joita vaimosi on käyttänyt päivällä, mutta ei ole jaksanut niitä siivota.

Lapset menevät ITSE sinne harrastuksiin. 

Juuri näin. Mekin menimme aivan pikkupojista alkaen(80-luvulla) itsenäisesti kaikkiin harrastuksiimme. Linja-autoilla pääsee ja polkupyörillä. Ja lapsetkin arvostavat vapautta mennä ja tulla, samalla vanhemmat saavat aikaa toisilleen ja kodinhoitoon.

Niin? Nykyään tuosta saa lasun. Sitten vasta saatkin puunata, kun ahdistutte kyttäämiseen ja alatte hermosiivota.

Elämä oli pirun paljon järkevämpää ennenvanhaan. 

Mun kuopuksella se harrastus on neljän kulkupelin päässä, eikä hän ehtisi sinne, jos lähtisi julkisilla sinne ähertämään koulusta, hyvä että ehdimme autolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

Jos astiat laittaa kaappiin sekaisin, ei sieltä löydä mitään. Imuroida voi huolellisesti eikä sieltä täältä sutaisten. Pyykkejä ei tarvitse silittää ja ne kuivuvat nopeammin, kun vaatteet oikoo huolellisesti kuivumaan laittaessa. Ihan sama kuin ruokaa laittaessa polttaisi kaiken aina pohjaan tai keittäisi perunat vain puolikypsiksi.

Sitten se huusholli vasta kuormittaakin, kun koko ajan saa olla etsimässä jotain - kun niitä tavaroita ei laiteta paikoilleen.

Mun mies kyllä imuroi huolellisesti, mutta ei ikinä oma-aloitteisesti, eikä koskaan niin, että laittaisi tavarat ja huonekalut paikoilleen. Edes sen imurin. Ollaan muutettu tähän kesällä 2004, eikä hän edelleenkään muista, miten huonekalut täällä on.

Miksi et anna miehen jättää niitä tavaroita siihen mihin ne jää? Jos se imuri on hyvä miehen mielestä siinä keskellä lattiaa niin anna olla. Niin mä teen ja meillä suhde kukoistaa. Ei mua haittaa jos täällä on tupakan askeja pitkin tyhjillään tai imuri lattialla tai miehen käytetyt bokserit lattialla tai milloin missäkin. Mies tietää tämän ja siksi hänellä ei ole pokkaa missään vaiheessa sanoa, että täällä on likaista tai törkyistä tai tavarat on väärissä paikoissa. Jos miehen mielestä ne hänen tupakka-askinsa on nättejä koristuksia pöydällä ja käytetyt bokserit hyvät siinä sängyn vieressä niin olkoon. Mä olen elänyt sellaisissa läävissä välillä, että aika kova määrä törkyä saa olla, että älähdän. Mies asuu mun kanssa samassa taloudessa, ei niin, että minä asun kotonani ja mies on mukana.

Lapsiperheessä ei voi elää jos toiselta vanhemmalta tavarat, likapyykit ja moskat tippuu niille sijoilleen.

Joku muukin voi tarvita niitä työkaluja/tavaroita yms ja on ihan hemmetin turhauttavaa etsiä esimerkiksi talikkoa ja miettiä, missä mies on sitä viimeksi käyttänyt. Missä on viimeksi mitanntu jotain, mistä on mahtanut kulkea ja minne reitille on tippunut kuopuksen luistimet/kumpparit, millä autolla millä ulkotakilla oli liikkeellä kun lainasi esikoisen avaimia hukattuaan omansa sitä ennen jne.

Tavaroilla on oltavat paikat ja tavaroiden on oltava niissä paikoissa, muuten elämästä tulee sietämätöntä 24/7 etsintää.

Minulla on omia tavaroita johiin muut eivät saa koskea, ja ne ovat aina siellä missä niiden pitää olla. Mm juurikin mittanauhoja, ruuvimeisseleitä, vasaraoita, oma juustohöylä, ja saksia. Mies sitten etsii omiaan. Lainaa kyllä joskus minunkin tavaroitani, mutta yllättävästi ne kyllä löytävät takaisin paikoilleen :D Yhteisiä lapsiahan meillä ei ole, joten ei kaviele takapuoltani jos omansa hukkaa.

Mieheni muutti pois yhteisestä kodistamme, kun kuulemma olen niin vaativa. Vaadin siis ihan pientä oma-aloitteisuutta sekä osallistumista kotitöihin. Minun kämppäni on edelleen ihan siisti, eikä työmäärä ole paljon lisääntynyt. Mies taas on hermoromahduksen partaalla oman asuntonsa kanssa. Nyt hän yrittää ilmeisesti täyttää kalenterinsa töillä ja muilla menoilla, ettei tarvitsisi olla kotona sotkemassa. Yrittää pitää asuntonsa koskemattomana. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiasta toiseen: miksi naiset yrittää eron jälkeenkin puuttua miehen kotitöihin? Hittoako se enää teille kuuluu miten mies oman huushollinsa hoitaa? Jos lapset tulee isänsä luota puhtaina, ehjinä ja ruokittuna niin antakaa miehen ja lasten elää omalla tavallaan siellä ja sinun tavallasi äitiviikoilla

Tiedän tapauksen, joka nukutti lasta viisvuotiaaksi vauvan matkasängyssä PYYHE peittona. Lapsi tuli sieltä selkä kipeänä ja kärttyisenä, kun ei saanut isällä nukuttua kittanassa sängyssä huonolla patjalla. Äiti joutui nostamaan kunnon metelin, ennenkö isä hankki lapselle kunnon sängyn. Ja rahasta miehellä ei ole puutetta, päinvastoin. Jotenkin aivan sairasta. En ihmettele, ett ero tuli vauva-aikana.

Mä tiedän tapauksen jossa äiti onki lapsilta/heidän puhelimiensa sijaintitiedoista tietoonsa missä isä ja lapset milloinkin olivat. Sitten hän ajeli "vahingossa" autolla/pyörällä sen paikan ohi, ja laitteli isälle tulikivenkatkuisia viestejä siitä miten oli väärä pyyhe rannalla mukana tai että pillimehu oli päärynää vaikka lapsi pitää mansikasta enemmän. Ja tämä siis monta vuotta eron jälkeen vielä.  Kaikenlaisia se leipä elättää.

Tuo loppui vasta sitten kun lapset eivät enää ottaneet puhelimia mukaan minnekään mihin lähtivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Meillä on päältä täytettävä pyykkikone, sieltä ei tule mitään sikinsokin vaan vaatteet noukitaan sieltä yksitellen. Ei ollut ongelma silloinkaan, kun oli sivusta täytettävä kone. Ehkä sinä et vaan osaa.

Logiikka puuttuu edelleen.

Vaatteiden noukkiminen koneesta yksitellen narulle henkilöittäin ei ole työlästä.

Vaatteiden noukkiminen narulta yksitellen henkilöittäin on työlästä.

Etkö nyt vain voi myöntää, että kyse on vain ja ainoastaan henkilökohtaisesta mieltymyksestäsi, millä ei ole mitään käytännön merkitystä lopputuloksen kannalta?

Olen eri.

Mutta ehkä logiikka on siinä, että jos mies on se joka laittaa pyykit narulle ja nainen on se, joka viikkaa kuivat ja lajittelee ne kaappeihin, niin silloin mies joka ei laita pyykkejä narulle järjestykseen työntää kuin pienen, mutta aikaavievän osan töistä naiselle. Eli jos mies laittaisi pyykit tiettyyn järjestykseen, menisi naiselta vähemmän aikaa pyykkien lajitteluun omiin pinoihin ja sitten kaappeihin.

Ahaa, no olisitte heti sanoneet että esimerkissä nainen on niin laiska, että haluaa minimoida oman osuutensa pyykkäys+ripustus+lajittelu+kaappeihin hommassa.

Sama lajitteluvaihe siinä silti on, on se sitten ripustaessa tai kuivia lajitellessa.

 

Laiska? Minä olen laiska, tai siis inhoaisin olla japanilainen juna. Sen takia opiskelin mieluisamman mutta köyhemmän ammatin, hankin vain yhden lapsen, ja mieheen miellyin, kun hän ruokki minua. 

Nuo tehonaiset tässä ketjussa eivät ole laiskoja, usko ammattilaista. He ovat tehokkaita. Tehokasta riepoo silmittömästi turhat työvaiheet, nimenomaan siksi, että hän on tehokas. Ihan yhtä hassua olisi vinkua siitä, että joku Mäkäräinen hioo tekniikkaansa ja karsii turhat liikkeet siitä. Luulisi miehen tämän ymmärtävän. 

Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. 

Minunkin mies muuten on näitä, joka ei tunnista vaatteita. Jännä juttu, koska hänellä on oikein tarkka silmä yksityiskohdille työssään. 

Minä taas kuulun koulukuntaan, jonka mielestä kaapille on turha edes mennä, ennen kuin pyykkitelineeltä on puettu päälle riittävän monta kertaa. Mutta meillä ei olekaan pikkulapsia tai lemmikkejä, enkä ole silmänpalvoja. Logistiikkaa opiskellut tuttava oli samalla kannalla, hänen miehensä taas oli himoviikkaaja... 

Jostain syystä vain ihmiset yleensä eivät halua parisuhteeseen peilikuvansa kanssa, vaan pitää olla jotain vastakkaista. Hyvähän se tavallaan on, ihmisistä tulee sietämättömiä jos koskaan ei tarvitse mukautua keneenkään yhtään. Sitten on edessä surkea vanhuus. 

"Minäkin käsitän, että kun se vaate joka tapauksessa on syytä oikoa kuivumaan laittaessa, järjestäminen on luontevampaa yhdistää siihen. Samalla myös pölyn määrä jäänee vähäisemmäksi, kun vaatteita ei leivota kuivina vaan tuoreeltaan. "

Et edelleenkään esittänyt mitään syytä miksi lajittelu vaatteen mennessä ylös narulle olisi yhtään tehokkaampaa/nopeampaa kuin vaatteen lajittelu sen tullessa alas narulta. "On luontevampaa" on sinun henkilökohtainen preferenssisi, ei mitattavasti tehokkaampi tapa.

Hoopoinhan tuolla sanoi juoksevansa vaatteet koneelta yksi kerrallaan narulle oikeaan paikkaan. Sehän se vasta tehotonta on jos joutuu edestakaisin pomppimaan 100 kertaa.

Onkohan missään koskaan elänyt naista parisuhteessa joka olisi muuttanut vastavuoroisesti omia tapojaan miehen mieleisiksi yhdessäkään asiassa? Tai yleensäkään miettinyt onko se oma tapa edes paras muuten kuin omalla tunnetasolla?

En minä pompi, kun meillä se pyykinkuivaustelineet on ihan siinä pyykkikoneen vieressä. Asiat kannattaa tehdä helpoimman kautta ja helpointa on laittaa pyykki kuivumaan narulle niin, että jokainen löytää vaatteensa helposti. Ne t-paidat kun näkee erikseen niitä oikoessa, narulta ne pitää ottaa pois ennen kuin näkee, kenen se musta t-paita on. Samoin sukat on helpoin parittaa siinä kuivumaan laittaessa eikä etsiä paria sitten, kun pitää saada puhtaat sukat jalkaan. Mies ottaisi vain ensimmäiset ja pilaisi minun sukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.

Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.

Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.

Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.

Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.

Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.

Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.

Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.

Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.

Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.

Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.

En sitä ole kieltänytkään, vaan ihmetellyt sitä, että miehen kelvottomuus tulee nykyajan itsenäiselle ja koulutetulle naiselle ihan puun takaa sitten, kun lapsia tulee.

Sinä ihmettelit kylläkin että mikä siinä lapsiperheen arjessa on muka haastavaa.

Minulla on kokemusta molemmista ja toistan, että jo kahden lapsen kanssa työmäärä räjähti satakertaiseksi.

Niin, ja itse neljän lapsen äitinä voin todeta, että näin ei käynyt ainakaan minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

Jos astiat laittaa kaappiin sekaisin, ei sieltä löydä mitään. Imuroida voi huolellisesti eikä sieltä täältä sutaisten. Pyykkejä ei tarvitse silittää ja ne kuivuvat nopeammin, kun vaatteet oikoo huolellisesti kuivumaan laittaessa. Ihan sama kuin ruokaa laittaessa polttaisi kaiken aina pohjaan tai keittäisi perunat vain puolikypsiksi.

Sitten se huusholli vasta kuormittaakin, kun koko ajan saa olla etsimässä jotain - kun niitä tavaroita ei laiteta paikoilleen.

Mun mies kyllä imuroi huolellisesti, mutta ei ikinä oma-aloitteisesti, eikä koskaan niin, että laittaisi tavarat ja huonekalut paikoilleen. Edes sen imurin. Ollaan muutettu tähän kesällä 2004, eikä hän edelleenkään muista, miten huonekalut täällä on.

No sitten onkin jo korkea aika vähän vaihdella niiden paikkoja. Tuossa ajassa meillä ei ole vaihtunut vaan huonekalujen paikka, vaan ihan jo huoneet ja mihin niitä käytetään. Ei kannata jämähtää, eikä varsinkaan riidellä jostain huonekalujen paikasta. Reippaasti vaan kokeilemaan uusia paikkoja ja huoneille eri käyttötarkoituksia.

Joo, sohvan voi laittaa selkäpuoli edellä telkkariin kiinni. Tuijotellaan sitten iltaisin seinää.

Vierailija kirjoitti:

Pidän rouvan erittäin tyytyväisenä makuuhuoneessa. Eipä kuulu nalkutusta vaikka joskus jää likaiset sukat lattialle tai lautanen tiskaamatta.

Joko sinulla on sängyn vieressä metrin pino likaisia sukkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumminkin tosi monet tuntemani miehet kykenee eron jälkeen hoitamaan ja vaatettamaan sekä itsensä että lapsensa, ruokkimaan, kuskaamaan harrastuksiin, hoitamaan kouluasiat hammaslääkärit päiväkodit vanhempainvartit sun muut. Eihän tästä voi päätellä kuin että naiset on se suurin ongelma. Joko tehdään puolesta tai sitten mikään ei kelpaa

Voi myös päätellä, että mies ei älyä ryhtyä hoitamaan asiaa ennen kuin konkreettisesti erotaan.

Kyllä hän on ryhtynyt, mutta se ei ole kelvannut.

Missä kohtaa?

Tuo on se niin yleinen marina, kun ei naisille "kelpaa". Oma mieheni tässä taannoin puhisi kiukusta keittiössä valmisruokaa mikrossa lämmittäessään, että kun se ei mulle kelpaa. Se kelpaa mulle vallan hyvin, kunhan tekee sen itse eikä odota että minä muistutan, että lapset pitää ruokkia, että ruoka pitää hankkia ja että se tosiaan tarvitsee joko valmistaa tai lämmittää. Kelpaa aivan tasan hänen ratkaisunsa, kunhan ruokkii lapset. Mutta silti kuulemma "ei kelpaa". Että olisikohan siellä korvien välissä myös jotain asenneongelmaa noin niin kuin näillä miehillä, joiden naisille mikään ei kelpaa`?

.

Ootko koskaan kokeillut pysyykö ne lapset hengissä jos et ole koko aikaa muistuttamassa? Vaaditko että koko perhe toimii kuin japaninainen juna sun laatimien aikataulujen mukaan?

Nykyään vanhemmuuteen ei riitä se etät lapset on hengissä.

Ei niin. Niiden lasten on myös tarkoitus oppia pärjäämään omillaan ja yhteiskunnan jäsenenä. Kuten kaikkien muidenkin eläinten jälkeläisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.

Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.

Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.

Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.

Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.

Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.

Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.

Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.

Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.

Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.

Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.

En sitä ole kieltänytkään, vaan ihmetellyt sitä, että miehen kelvottomuus tulee nykyajan itsenäiselle ja koulutetulle naiselle ihan puun takaa sitten, kun lapsia tulee.

Sinä ihmettelit kylläkin että mikä siinä lapsiperheen arjessa on muka haastavaa.

Minulla on kokemusta molemmista ja toistan, että jo kahden lapsen kanssa työmäärä räjähti satakertaiseksi.

Niin, ja itse neljän lapsen äitinä voin todeta, että näin ei käynyt ainakaan minulle.

Juurihan sinä kirjoitit, että sinulla ei ole lapsia. Yritä nyt muistaa tarinasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumminkin tosi monet tuntemani miehet kykenee eron jälkeen hoitamaan ja vaatettamaan sekä itsensä että lapsensa, ruokkimaan, kuskaamaan harrastuksiin, hoitamaan kouluasiat hammaslääkärit päiväkodit vanhempainvartit sun muut. Eihän tästä voi päätellä kuin että naiset on se suurin ongelma. Joko tehdään puolesta tai sitten mikään ei kelpaa

Voi myös päätellä, että mies ei älyä ryhtyä hoitamaan asiaa ennen kuin konkreettisesti erotaan.

Kyllä hän on ryhtynyt, mutta se ei ole kelvannut.

Missä kohtaa?

Tuo on se niin yleinen marina, kun ei naisille "kelpaa". Oma mieheni tässä taannoin puhisi kiukusta keittiössä valmisruokaa mikrossa lämmittäessään, että kun se ei mulle kelpaa. Se kelpaa mulle vallan hyvin, kunhan tekee sen itse eikä odota että minä muistutan, että lapset pitää ruokkia, että ruoka pitää hankkia ja että se tosiaan tarvitsee joko valmistaa tai lämmittää. Kelpaa aivan tasan hänen ratkaisunsa, kunhan ruokkii lapset. Mutta silti kuulemma "ei kelpaa". Että olisikohan siellä korvien välissä myös jotain asenneongelmaa noin niin kuin näillä miehillä, joiden naisille mikään ei kelpaa`?

.

Ootko koskaan kokeillut pysyykö ne lapset hengissä jos et ole koko aikaa muistuttamassa? Vaaditko että koko perhe toimii kuin japaninainen juna sun laatimien aikataulujen mukaan?

Nykyään vanhemmuuteen ei riitä se etät lapset on hengissä.

Ei niin. Niiden lasten on myös tarkoitus oppia pärjäämään omillaan ja yhteiskunnan jäsenenä. Kuten kaikkien muidenkin eläinten jälkeläisten.

Hengissä pitäminen ei edelleenkään riitä vanhemmuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumminkin tosi monet tuntemani miehet kykenee eron jälkeen hoitamaan ja vaatettamaan sekä itsensä että lapsensa, ruokkimaan, kuskaamaan harrastuksiin, hoitamaan kouluasiat hammaslääkärit päiväkodit vanhempainvartit sun muut. Eihän tästä voi päätellä kuin että naiset on se suurin ongelma. Joko tehdään puolesta tai sitten mikään ei kelpaa

Voi myös päätellä, että mies ei älyä ryhtyä hoitamaan asiaa ennen kuin konkreettisesti erotaan.

Kyllä hän on ryhtynyt, mutta se ei ole kelvannut.

Missä kohtaa?

Tuo on se niin yleinen marina, kun ei naisille "kelpaa". Oma mieheni tässä taannoin puhisi kiukusta keittiössä valmisruokaa mikrossa lämmittäessään, että kun se ei mulle kelpaa. Se kelpaa mulle vallan hyvin, kunhan tekee sen itse eikä odota että minä muistutan, että lapset pitää ruokkia, että ruoka pitää hankkia ja että se tosiaan tarvitsee joko valmistaa tai lämmittää. Kelpaa aivan tasan hänen ratkaisunsa, kunhan ruokkii lapset. Mutta silti kuulemma "ei kelpaa". Että olisikohan siellä korvien välissä myös jotain asenneongelmaa noin niin kuin näillä miehillä, joiden naisille mikään ei kelpaa`?

.

Ootko koskaan kokeillut pysyykö ne lapset hengissä jos et ole koko aikaa muistuttamassa? Vaaditko että koko perhe toimii kuin japaninainen juna sun laatimien aikataulujen mukaan?

Onko sinulla itselläsi lapsia? Minkä ikäisiä?

6, 10 ja 12-vuotiaat. Ja olen totaali-yh, lasten äiti menehtyi jokunen vuosi sitten. Koska pärjään oikein hyvin, en edes halua ketään nalkuttamaan selän taa. Meillä on siistiä, lapsilla oikeanlaiset ja puhtaat vaatteet ja ne on ajoissa siellä missä pitää milloinkin olla. Huolehtivat itse vaatteensa pyykkikoriin ja pesun jälkeen viikkaan ne omiin kasoihin ja vien lasten huoneisiin, itse huolehtivat siitä onko ne kaapissa vai lattioilla. Jopa pienin osaa ottaa iltapalaa itse jos mulla on vaikkapa siivous kesken, kaikki osallistuu kämpän hoitamiseen. Eikä kenenkään tartte stressata

No entä jos kuvioonne ilmestyisi joku valittamaan, että sinun rutiinisi on turhaa nipotusta sitten kuitenkin, ja laittaisi lautaset ja mukit ristiin kaappiin vain osoittaakseen olevansa oikeutettu siihen? Ja pienin ottaisi mallia, ja vaihtaisi omatoimisuuden vinkumiseen ja mielenosoitukseen? 

Pahoittelut menetyksestänne.