Lue keskustelun säännöt.
HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon
22.03.2023 |
Ja estävät naisten urakehitystä. Ei pysty ottaa vaativampia töitä, jos kaikki vastuu kotitöistä jää silti naiselle. Miksi mies ei osallistu? Tai ole oma-aloitteinen? Millainen mies kehtaa jättää kotityöt tekemättä?
Kommentit (805)
Minäkään en ymmärrä miksi ei voi tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti ja miksi ajattelee, että toinen siivoaa kaiken ja itse saa vain paskoa ympäriinsä. Kaikki sotkut jää levälleen ja on muiden siivottavana. Parhaimmassa tapauksessa nämä vapaamatkustajat alkavat kuittailla sotkuista sille toiselle/muille, että "Täällä on järkyttävän sotkuista, sinun olisi pitänyt kyllä siivota jo aiemmin". Ja sitten vapaamatkustajat ovat ihan järkyttyneitä, kun heille sanoo, että hekin voisivat kyllä siivota.
Mies kommentoi
- likaista keittiön lattiaa "Tää lattia on ihan täynnä murusia, kaikki tarttuu jalkapohjiin/sukkiin kiinni"
- lajiteltuja jätteitä jotka tursuavat lajittelulootistaan yli "Täällä on joka paikka täynnä näitä sinun aarteita"
- likaisia lakanoita "inhottavaa tulla puhtaana nukkumaan saastaisiin lakanoihin"
- isoa tiskivuorta "Ei täällä keittiössä mahdu olemaan" / "Täällä ei oo yhtään puhdasta lautasta!"
jne.,
ja on ihan monttu auki kun hänelle sanoo
- "Sinäkin voisit joskus imuroida sen lattian ihan itse "
- "Ne on niitä samoja jätteitä mitä sinäkin lajittelet, sinäkin voit joskus viedä ne tuonne pihalla olevaan roskakatokseen"
- "Miksi et sitten vaihtanut niitä puhtaisiin itse? Ajatteletko oikeasti, että minä teen sen joka kerta yksin?"
- "Sinäkin saat joskus tiskata täällä / täyttää tiskikoneen, ei se pelkästään minun hommani ole".
Miksi minun pitää aina tehdä kaikki yksin? Ei se oikeasti voi vuodesta toiseen joka päivä tulla yllätyksenä, että kotityöt kuuluu hänellekin. Varsinkin kun äitinsä on melkoinen siisteyshullu. Kaikki pitää olla tiptop ja siivota välittömästi, niin luulisi, että kotonaan olisi oppinut siivoamaan jälkensä ja tekemään kotitöitä pyytämättä.
Tuo ei ole ainoa syy siihen miksi on eksä...
Enkä uutta paskastajaa ole kotiini huolinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat aina tehneet enemmän töitä kuin miehet. Afrikan heimonaisetkin keräävät 70% ravinnosta lapsista samalla huolehtien, yhtäaikaa kun miehet huvittelevat metsästysretkillä. Tämä on luonnollista ja selvästikin naiset ovat miehiä sitkeämpiä, miksi tähän siis pitäisi saada muutos?
M
Jos ei muutosta tapahdu, miesten on turha odottaa parisuhdetta ja perhettä. Naiset ei enää tuohon diiliin suostu.
Miehet hakee naisen Aasiasta , näkeehän sen jo nyt.
Voi kotiorjaparkoja. Mutta tämäkin on tietysti vaihtoehto. Ihan vapaasti voi pariutua aasialaisen naisen kanssa, kunhan hän siihen täysissä järjen ja sielun voimissa on itse halukas.
Joo, ja Suomessakin tarvitaan aika paljon "vierasta verta" elvyttämään geenistöä, eli ihan hyvä jos noista suhteista tulee lapsia. Tosin käsittääkseni aika moni aasialainen vaimokin kyllästyy lopulta kotiorjuuteen ja ottaa eron (mutta jää sitten Suomeen asumaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#miesviha
isänsä poika, naisista mitään tietämätön
Runo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat aina tehneet enemmän töitä kuin miehet. Afrikan heimonaisetkin keräävät 70% ravinnosta lapsista samalla huolehtien, yhtäaikaa kun miehet huvittelevat metsästysretkillä. Tämä on luonnollista ja selvästikin naiset ovat miehiä sitkeämpiä, miksi tähän siis pitäisi saada muutos?
M
Jos ei muutosta tapahdu, miesten on turha odottaa parisuhdetta ja perhettä. Naiset ei enää tuohon diiliin suostu.
Miehet hakee naisen Aasiasta , näkeehän sen jo nyt.
Voi kotiorjaparkoja. Mutta tämäkin on tietysti vaihtoehto. Ihan vapaasti voi pariutua aasialaisen naisen kanssa, kunhan hän siihen täysissä järjen ja sielun voimissa on itse halukas.
Joo, ja Suomessakin tarvitaan aika paljon "vierasta verta" elvyttämään geenistöä, eli ihan hyvä jos noista suhteista tulee lapsia. Tosin käsittääkseni aika moni aasialainen vaimokin kyllästyy lopulta kotiorjuuteen ja ottaa eron (mutta jää sitten Suomeen asumaan).
Onkin semmoset geenit että ilman olis parempi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä miksi ei voi tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti ja miksi ajattelee, että toinen siivoaa kaiken ja itse saa vain paskoa ympäriinsä. Kaikki sotkut jää levälleen ja on muiden siivottavana. Parhaimmassa tapauksessa nämä vapaamatkustajat alkavat kuittailla sotkuista sille toiselle/muille, että "Täällä on järkyttävän sotkuista, sinun olisi pitänyt kyllä siivota jo aiemmin". Ja sitten vapaamatkustajat ovat ihan järkyttyneitä, kun heille sanoo, että hekin voisivat kyllä siivota.
Mies kommentoi
- likaista keittiön lattiaa "Tää lattia on ihan täynnä murusia, kaikki tarttuu jalkapohjiin/sukkiin kiinni"
- lajiteltuja jätteitä jotka tursuavat lajittelulootistaan yli "Täällä on joka paikka täynnä näitä sinun aarteita"
- likaisia lakanoita "inhottavaa tulla puhtaana nukkumaan saastaisiin lakanoihin"
- isoa tiskivuorta "Ei täällä keittiössä mahdu olemaan" / "Täällä ei oo yhtään puhdasta lautasta!"
jne.,
ja on ihan monttu auki kun hänelle sanoo
- "Sinäkin voisit joskus imuroida sen lattian ihan itse "
- "Ne on niitä samoja jätteitä mitä sinäkin lajittelet, sinäkin voit joskus viedä ne tuonne pihalla olevaan roskakatokseen"
- "Miksi et sitten vaihtanut niitä puhtaisiin itse? Ajatteletko oikeasti, että minä teen sen joka kerta yksin?"
- "Sinäkin saat joskus tiskata täällä / täyttää tiskikoneen, ei se pelkästään minun hommani ole".
Miksi minun pitää aina tehdä kaikki yksin? Ei se oikeasti voi vuodesta toiseen joka päivä tulla yllätyksenä, että kotityöt kuuluu hänellekin. Varsinkin kun äitinsä on melkoinen siisteyshullu. Kaikki pitää olla tiptop ja siivota välittömästi, niin luulisi, että kotonaan olisi oppinut siivoamaan jälkensä ja tekemään kotitöitä pyytämättä.
Tuo ei ole ainoa syy siihen miksi on eksä...
Enkä uutta paskastajaa ole kotiini huolinut.
Mieheni seisoi kerran vaatekaappinsa ovella ja
huudahti syyttävästi että eihän täällä ole yhtåän puhtaita vaatteita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumminkin tosi monet tuntemani miehet kykenee eron jälkeen hoitamaan ja vaatettamaan sekä itsensä että lapsensa, ruokkimaan, kuskaamaan harrastuksiin, hoitamaan kouluasiat hammaslääkärit päiväkodit vanhempainvartit sun muut. Eihän tästä voi päätellä kuin että naiset on se suurin ongelma. Joko tehdään puolesta tai sitten mikään ei kelpaa
Ihme miehiä, jos muka noista suoriutuvat. En ole itse törmännyt yhteenkään eronneeseen mieheen, joka olisi hoitanut lapsen hammaslääkärit ja vaatteet ex vaimo pakkaa lapselle mukaan isäviikonlopuksi.
On niitä. Esimerkiksi mun mieheni. Hän on lapsensa lähivanhempi ja äiti jäi ihan omasta halustaan etäilemään. Äiti teki klassisesti miehet ja erosi, kun ei jaksanut perhe-elämää. No, meillä ei koskaan tarvitse patistaa miestä kotihommiin. Hassua, että juuri hänen kohdalleen osui nainen, joka ei kasvanut aikuiseksi lapsen myötä.
Entä jos nämä miehet tekee metatyöt mikroliikkeillä vähemmän hötkyillen mutta laadukkaammin ;)
Naisten tapa "enemmän nopeammin=>parempaa" kotitöissä on sellaista hutilointia ja vouhkaamista.
Keskiverto nainen tekee enemmän mutta huonommalla jäljellä kuin keskiverto mies, joten mies on laiska ja osallistumaton. Annas olla jos on nopea mutta huonojälkinen mies niin siitä se ristiriidat vasta tuleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.
Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.
Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.
Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.
Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.
Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.
Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.
Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.
Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.
Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.
Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.
En sitä ole kieltänytkään, vaan ihmetellyt sitä, että miehen kelvottomuus tulee nykyajan itsenäiselle ja koulutetulle naiselle ihan puun takaa sitten, kun lapsia tulee.
Kuinka monta kertaa tämä pitää selittää?
Miestä kiinnostaa kahden aikuisen ihmisen elämässä kodin kunnossapito, asioista huolehtiminen, on kiinnostunut arjen asioista, osallistuu aktiivisesti ja kuvittelee haluavansa lapsen. Kertoo, miten paljon sitä toivoo ja millainen osallistuva puoliso on. Sinähän sen tiedätkin ja näet joka päivä. Elämä on helppoa, siinä on enimmäkseen hauskoja, hyviä juttuja, arjessa vähän pakkoja.
Sitten kun lapsiperheen elämä paljastuu sellaiseksi kuin se arjessa on, joskus todella raskasta ja täynnä pakkoja. Mies muuttuu passiiviseksi, vältteväksi ja kotitöitä karttavaksi.
Kerro sinä, MISTÄ sen tietää, että näin ei käy? Usko pois, monet naiset tahtovat tämän ennustajan kykysi antaman tiedon!
Koska lapsiperhe-elämä ei ole miestä varten. Se on tylsää, puuduttavaa ja siitä puuttuu kaikki se, mitä mies elämässä oikeasti tarvitsisi. Mies ei voi välttämättä tietää sitä, ennen kuin lapset ovat siinä edessä ja tehtynä.
No mutta, tästähän ollaan pääsemässä eroon, kun naisiakaan ei enää kiinnosta lasten tekeminen ja puuduttavan sekä raskaan lapsiperhearjen keskellä eläminen. Ihan hemmetin sama, mitä "huoltosuhteelle" tapahtuu. Turha on miestenkään itkeä, että "Suomesta loppuvat suomalaiset", jos lapset ovat tylsiä, puuduttavia eivätkä sitä, mitä oikeasti elämässä tarvitsee.
Lasten väheneminen on ihan OK kehitystä. Huoltosuhteen kääntymiseen ja eläkepyramidijärjestelmän romahtamiseen voitaisiin vain pikkuhiljaa alkaa käytännön toimin sopeutua ja sopeuttaa. Panikoivien eläkeläisten yllytyksistä ja mekastamisesta ei kannata välittää.
Olen kanssasi samaa mieltä että parempaan suuntaan mennään. Toivottavasti moni vapautuu pakonomaisesta perhehölmöilyyn elämänsä haaskaamisesta.
Ulkomaalaisissa perheissä naisen rooli on perinteisempi lasten ja kodin suhteen, joten kodin huoltaminen ei aiheuta niin draamaa ja cancelia kuin suomi-suomi-pariskunnalla tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä itkevät miesvauvat voivat laskea montako näistä asioista on tullut hoidettua viimeisen vuoden aikana:
Lapsen hammaslääkäri ajanvaraus, terveydenhoitaja/ neuvola- ajanvaraus, vienti terveydenhoitajalle tai neuvolaan, vienti hammaslääkäriin, synttärijärjestelyt kuten leipominen tai leikkipuiston paikanvaraus, retken suunnittelu ja organisointi eväineen ja pakkaamisineen, päiväkotirepun pakkaaminen niin että siellä on kaikki tarpeellinen mitä pk on pyytänyt, synttäreille ilmoittautuminen, kaverisynttäreuden lahjat, harrastustuksiin ilmoittautuminen, koiran rokotukset, koiran kynsien leikkuu ja harjaus, pappojen isänpäiväkortit, kummilasten synttärilahjatja joululahjat, omien lasten lahjat ja muut muistamiset yhteisille läheisille jne...
Ja sitten ne päivittäin/ viikottain toistuvat: kauppalistan suunnittelu ja hankinta niin että siinä on huomiotu koko perheen syömiset allergioineen vähintään viikoksi sekä pesuaineet ja wc paperit yms. Ja lapsen lääkkeiden tarkistus että niitä on ja riittää.
Siivous, tiskaus, lasten kuskaus, pyykinpesu ja ripustaminen sekä viikkaus kaappiin, pölyjen pyyhintä, lattianpesu...
Yllättävän usein miehet menee töistä kotiin ja loppuilta on vapaata, vaimolla ei ole vapaata vaikka yhtä pitkän työpäivän olisi tehnyt...
Ahdistavan paljon asioita. Ei voi olla pakollisia kaikki.
Mun mieheni oli sekä siivonnut että paistanut pihvit kun tulin iltavuorosta. Sellaista se rakkaus on, on kiva ilahduttaa toista.
Perhe-elämä on jo takana. Toivottavasti aikuinen lapsi löytää hänkin hyvän kumppanin. Sellaiseen ei kannata tyytyä, joka tuottaa vain pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.
Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.
Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.
Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.
Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.
Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.
Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.
Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.
Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.
Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.
Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.
En sitä ole kieltänytkään, vaan ihmetellyt sitä, että miehen kelvottomuus tulee nykyajan itsenäiselle ja koulutetulle naiselle ihan puun takaa sitten, kun lapsia tulee.
Kuinka monta kertaa tämä pitää selittää?
Miestä kiinnostaa kahden aikuisen ihmisen elämässä kodin kunnossapito, asioista huolehtiminen, on kiinnostunut arjen asioista, osallistuu aktiivisesti ja kuvittelee haluavansa lapsen. Kertoo, miten paljon sitä toivoo ja millainen osallistuva puoliso on. Sinähän sen tiedätkin ja näet joka päivä. Elämä on helppoa, siinä on enimmäkseen hauskoja, hyviä juttuja, arjessa vähän pakkoja.
Sitten kun lapsiperheen elämä paljastuu sellaiseksi kuin se arjessa on, joskus todella raskasta ja täynnä pakkoja. Mies muuttuu passiiviseksi, vältteväksi ja kotitöitä karttavaksi.
Kerro sinä, MISTÄ sen tietää, että näin ei käy? Usko pois, monet naiset tahtovat tämän ennustajan kykysi antaman tiedon!
Koska lapsiperhe-elämä ei ole miestä varten. Se on tylsää, puuduttavaa ja siitä puuttuu kaikki se, mitä mies elämässä oikeasti tarvitsisi. Mies ei voi välttämättä tietää sitä, ennen kuin lapset ovat siinä edessä ja tehtynä.
No mutta, tästähän ollaan pääsemässä eroon, kun naisiakaan ei enää kiinnosta lasten tekeminen ja puuduttavan sekä raskaan lapsiperhearjen keskellä eläminen. Ihan hemmetin sama, mitä "huoltosuhteelle" tapahtuu. Turha on miestenkään itkeä, että "Suomesta loppuvat suomalaiset", jos lapset ovat tylsiä, puuduttavia eivätkä sitä, mitä oikeasti elämässä tarvitsee.
"Miehet" eivät itke etteivät "naiset" porsi.
Ole rauhassa
Vierailija kirjoitti:
No siellä taas joku itkee metatyöstä. Tekeehän ton mies mutta pitää vaan huomauttaa. Siihen huomauttamiseen tuskin urakehitys hyytyy
Jos ei ole nainen kotona huomauttelemassa miehelle niistä kotitöistä, ne ovat tekemättä, kun nainen tulee kotiin. Viikon työmatkalta kotiutuvaa rouvaa on vastassa viikon pyykit, viikon tiskit, ja roskavuoresta päätellen ruoat on tilattu valmiina. Koti on muutenkin kuin pommin jäljiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat aina tehneet enemmän töitä kuin miehet. Afrikan heimonaisetkin keräävät 70% ravinnosta lapsista samalla huolehtien, yhtäaikaa kun miehet huvittelevat metsästysretkillä. Tämä on luonnollista ja selvästikin naiset ovat miehiä sitkeämpiä, miksi tähän siis pitäisi saada muutos?
M
Jos ei muutosta tapahdu, miesten on turha odottaa parisuhdetta ja perhettä. Naiset ei enää tuohon diiliin suostu.
Miehet hakee naisen Aasiasta , näkeehän sen jo nyt.
Tämä se on hupaisaa! Kun suomalainen nainen ei suostu miehensä äidiksi ja ilmaiseksi kodinhoitajaksi niin mies polkee jalkaa itkupotkuraivareisssa että mää en ala, tää on epistä, määpä haen alistettavan naisen kehitysmaasta. Niiiin huuli pitkällä.
Juuri oli juttua kuinka nämä ostovaimot pettyvät suomimieheen ja yllätys yllätys ottavat eron.
.
Varmaan monesti käy juuri näin. Naimisiinmeno suomimiehen tai jonkun länsimaalaisen kanssa on keino päästä pois köyhästä omasta maasta , vaikka suhde ei olisikaan lopulta sitä mitä nainen toivoi ( tarpeeksi rahakas tms)
Turha kuvitella että nuo naiset tyhmiä olisivat .
Mutta tosiasia on kyllä se , että nuo suomalainen mies - aasialainen nainen parit ovat lisääntyneet aivan valtavasti viime vuosina. Usein vielä niin että mies on selvästi vanhempi. Mutta myös niitä pariskuntia on, joissa molemmat ovat samaa ikäluokkaa.
Prismassa tämän voi nähdä kun vähän seurailee.
Kotoaan oppineet mallin, jossa äiti tekee ihan kaiken keittiössä. Eivät ymmärrä, että ennen näillä heidän isillään oli paljon muutakin työtä, jota heillä ei nyt ole. Kuvittelevat, että keittiöön liittyvät ja siivoukseen liittyvät tehtävät ovat naisten hommaa. Mutta mitä heille sitten jää? Nykyaikaisessa digitalisoidussa talossa? Sitten vain änkytetään takasin ja syytellään naista, jos nainen ottaa tämän epäkohdan esille, eikä tajuta edes eronhetkellä, että mikä menikään pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi koska vaimo on niin näppärä niiden suhteen. Tehkööt itse kun kaikki pitää aina tehdä heti, koskaan ei ole aikaa levätä ja tehdä niitä sitten joskus,vaikka seuraavana päivänä.
Loppuu se pinin saanti yksi päivä.
Pimpillä kiristäminen onkin kypsän ja tasapainoisen ihmisen merkki. Jynssätköön kaakelinsaumoja hampaat irvessä.
Ei se ole mitään kiristämistä, jos ei näe enää omaa puolisoaan haluttavana.
Jos kotitöiden tekeminen on miehille valinnaista, niin vähintään yhtä valinnaista on seksin harrastaminen naisille. Kannattanee pyrkiä siihen, että kumpikin omasta halustaan osallistuu yhdessä kumpaankin.
Jeps. Samoin kotiin voi ottaa siivoojan jos molemmat haluaa tehdä uraa. Ja tilanteessa, jossa halut eivät kohtaa, palvelun voi hakea muualta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä miksi ei voi tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti ja miksi ajattelee, että toinen siivoaa kaiken ja itse saa vain paskoa ympäriinsä. Kaikki sotkut jää levälleen ja on muiden siivottavana. Parhaimmassa tapauksessa nämä vapaamatkustajat alkavat kuittailla sotkuista sille toiselle/muille, että "Täällä on järkyttävän sotkuista, sinun olisi pitänyt kyllä siivota jo aiemmin". Ja sitten vapaamatkustajat ovat ihan järkyttyneitä, kun heille sanoo, että hekin voisivat kyllä siivota.
Mies kommentoi
- likaista keittiön lattiaa "Tää lattia on ihan täynnä murusia, kaikki tarttuu jalkapohjiin/sukkiin kiinni"
- lajiteltuja jätteitä jotka tursuavat lajittelulootistaan yli "Täällä on joka paikka täynnä näitä sinun aarteita"
- likaisia lakanoita "inhottavaa tulla puhtaana nukkumaan saastaisiin lakanoihin"
- isoa tiskivuorta "Ei täällä keittiössä mahdu olemaan" / "Täällä ei oo yhtään puhdasta lautasta!"
jne.,
ja on ihan monttu auki kun hänelle sanoo
- "Sinäkin voisit joskus imuroida sen lattian ihan itse "
- "Ne on niitä samoja jätteitä mitä sinäkin lajittelet, sinäkin voit joskus viedä ne tuonne pihalla olevaan roskakatokseen"
- "Miksi et sitten vaihtanut niitä puhtaisiin itse? Ajatteletko oikeasti, että minä teen sen joka kerta yksin?"
- "Sinäkin saat joskus tiskata täällä / täyttää tiskikoneen, ei se pelkästään minun hommani ole".
Miksi minun pitää aina tehdä kaikki yksin? Ei se oikeasti voi vuodesta toiseen joka päivä tulla yllätyksenä, että kotityöt kuuluu hänellekin. Varsinkin kun äitinsä on melkoinen siisteyshullu. Kaikki pitää olla tiptop ja siivota välittömästi, niin luulisi, että kotonaan olisi oppinut siivoamaan jälkensä ja tekemään kotitöitä pyytämättä.
Tuo ei ole ainoa syy siihen miksi on eksä...
Enkä uutta paskastajaa ole kotiini huolinut.
Meillä on aika sam tilanne (paitsi ettei vielä ole ex). Sanoisin, että tuo siivoushullu äiti on osa ongelmaa. Mieheltä ei koskaan odotettu mitään ja silti kotona oli erittäin siistiä. Nyt mies jatkaa samaa kuviota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä itkevät miesvauvat voivat laskea montako näistä asioista on tullut hoidettua viimeisen vuoden aikana:
Lapsen hammaslääkäri ajanvaraus, terveydenhoitaja/ neuvola- ajanvaraus, vienti terveydenhoitajalle tai neuvolaan, vienti hammaslääkäriin, synttärijärjestelyt kuten leipominen tai leikkipuiston paikanvaraus, retken suunnittelu ja organisointi eväineen ja pakkaamisineen, päiväkotirepun pakkaaminen niin että siellä on kaikki tarpeellinen mitä pk on pyytänyt, synttäreille ilmoittautuminen, kaverisynttäreuden lahjat, harrastustuksiin ilmoittautuminen, koiran rokotukset, koiran kynsien leikkuu ja harjaus, pappojen isänpäiväkortit, kummilasten synttärilahjatja joululahjat, omien lasten lahjat ja muut muistamiset yhteisille läheisille jne...
Ja sitten ne päivittäin/ viikottain toistuvat: kauppalistan suunnittelu ja hankinta niin että siinä on huomiotu koko perheen syömiset allergioineen vähintään viikoksi sekä pesuaineet ja wc paperit yms. Ja lapsen lääkkeiden tarkistus että niitä on ja riittää.
Siivous, tiskaus, lasten kuskaus, pyykinpesu ja ripustaminen sekä viikkaus kaappiin, pölyjen pyyhintä, lattianpesu...
Yllättävän usein miehet menee töistä kotiin ja loppuilta on vapaata, vaimolla ei ole vapaata vaikka yhtä pitkän työpäivän olisi tehnyt...
Ahdistavan paljon asioita. Ei voi olla pakollisia kaikki.
Perusarkea lapsiperheessä. Siis se taso, joka on vähintään hoidettava. Sitten on vielä paljon paljon muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.
Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.
Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.
Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.
Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.
Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.
Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.
Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.
Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.
Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.
Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.
En sitä ole kieltänytkään, vaan ihmetellyt sitä, että miehen kelvottomuus tulee nykyajan itsenäiselle ja koulutetulle naiselle ihan puun takaa sitten, kun lapsia tulee.
Kuinka monta kertaa tämä pitää selittää?
Miestä kiinnostaa kahden aikuisen ihmisen elämässä kodin kunnossapito, asioista huolehtiminen, on kiinnostunut arjen asioista, osallistuu aktiivisesti ja kuvittelee haluavansa lapsen. Kertoo, miten paljon sitä toivoo ja millainen osallistuva puoliso on. Sinähän sen tiedätkin ja näet joka päivä. Elämä on helppoa, siinä on enimmäkseen hauskoja, hyviä juttuja, arjessa vähän pakkoja.
Sitten kun lapsiperheen elämä paljastuu sellaiseksi kuin se arjessa on, joskus todella raskasta ja täynnä pakkoja. Mies muuttuu passiiviseksi, vältteväksi ja kotitöitä karttavaksi.
Kerro sinä, MISTÄ sen tietää, että näin ei käy? Usko pois, monet naiset tahtovat tämän ennustajan kykysi antaman tiedon!
Koska lapsiperhe-elämä ei ole miestä varten. Se on tylsää, puuduttavaa ja siitä puuttuu kaikki se, mitä mies elämässä oikeasti tarvitsisi. Mies ei voi välttämättä tietää sitä, ennen kuin lapset ovat siinä edessä ja tehtynä.
No mutta, tästähän ollaan pääsemässä eroon, kun naisiakaan ei enää kiinnosta lasten tekeminen ja puuduttavan sekä raskaan lapsiperhearjen keskellä eläminen. Ihan hemmetin sama, mitä "huoltosuhteelle" tapahtuu. Turha on miestenkään itkeä, että "Suomesta loppuvat suomalaiset", jos lapset ovat tylsiä, puuduttavia eivätkä sitä, mitä oikeasti elämässä tarvitsee.
Lasten väheneminen on ihan OK kehitystä. Huoltosuhteen kääntymiseen ja eläkepyramidijärjestelmän romahtamiseen voitaisiin vain pikkuhiljaa alkaa käytännön toimin sopeutua ja sopeuttaa. Panikoivien eläkeläisten yllytyksistä ja mekastamisesta ei kannata välittää.
Olen kanssasi samaa mieltä että parempaan suuntaan mennään. Toivottavasti moni vapautuu pakonomaisesta perhehölmöilyyn elämänsä haaskaamisesta.
Lapsi - ja perhevihan hedelmät tulevat kyllä erinomaisesti esiin tässä ketjussa.
Ikäänkuin lapset olisivat jokin vanhempien sukupolvien pahantahtoinen salajuoni ja vedätys.
Hyvin meillä menee!
No mutta, tästähän ollaan pääsemässä eroon, kun naisiakaan ei enää kiinnosta lasten tekeminen ja puuduttavan sekä raskaan lapsiperhearjen keskellä eläminen. Ihan hemmetin sama, mitä "huoltosuhteelle" tapahtuu. Turha on miestenkään itkeä, että "Suomesta loppuvat suomalaiset", jos lapset ovat tylsiä, puuduttavia eivätkä sitä, mitä oikeasti elämässä tarvitsee.