Lue keskustelun säännöt.
Tilanne eskaloitu viime viikonloppuna ja nyt sitten ero tulossa seksin vuoksi
21.03.2023 |
Eli tavallinen tarina. Keski-ikäinen pari, parikyt vuotta oltu yhdessä, pari lasta ja seksiä todella niukasti suhteessa. Muuten elämässä kaikki kunnossa, terveys, talous, lapsilla menee hyvin jne. Minä tämän suhteen mies ja kärsinyt seksin puutteesta jo monta vuotta, mutta jotenkin aina vaan jaksanut uskoa, että se on väliaikaista ja tilanne tulee paranemaan jossain vaiheessa. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että ei tähän parannusta ole tulossa. Minusta seksi ja kaikenlainen läheisyys olisi ihana lisä elämään, enkä ymmärrä miksi sitä ei hyödynnettäisi, kun kerran pariskunta ollaan. Haluan edelleen vaimoa todella paljon, hän on kaunis ja pitänyt itsestään kaikin tavoin hyvin huolta.
Viime lauantaina, kun oli aika mennä saunaan yhdessä, sanoinkin, että taidan saunoa tällä kertaa yksin. Vaimo oli ihan puulla päähän lyöty ja ihmetteli, että mistä minä nyt mökötän. Sanoin, että haluan saunoa rauhassa ja en kestä katsella häntä enää alasti, koska en saa koskettaa tai millään lailla osoittaa haluani. Vaimo suuttui tietenkin ja sanoi, että olen lapsellinen. Mutta en antanut periksi ja saunottiin sitten erillään. Saunassa päätin, että yritän kerran vielä keskustella asiasta vaimon kanssa ja yritin löytää parhaat mahdolliset keinot ja sanat asian käsittelyyn. Kysyin vaimolta mm. että miten hänestä olisi suotavaa, että minä ilmennän ja toteutan seksuaalisuuttani? Ja että seksuaalisuuteni ja haluni ei katoa mihinkään vaikka hän haluaa aina haudata nämä keskustelut. Olen keski-ikänen mies, jolla on vielä paljon haluja enkä ole valmis olemaan loppuikääni puutteessa. Vaimo ei keksinyt oikein mitään vastausta ja sanoi sitten, että minun pitää varmaan sitten vaihtaa naista. Ja minä totesin siihen, että näin se varmaan sitten on. Loppuilta totaali hiljaisuus.
Seuraavana aamuna sanoin, että en ole unohtanut eilistä keskustelun aihetta, että haluaako hän yrittää vielä keskustella vai aletaanko miettiä miten eroa lähdetään järjestelemään. Näin se tilanne sitten näköjään eskaloitui. Ei ollu varsinaisesti tarkoitus ero-korttia vielä lyödä pöytään, vaikka olen sitä useasti miettinytkin. Mutta en yksinkertaisesti keksi enää mitään keinoa, jos toinen ei asiasta halua keskustella. Oisko täällä muita haluttomia vaimoja, miten vastaisitte tuohon kysymykseen, että miten miehen sitten pitäisi seksuaalisuuttaan toteuttaa, jos te kieltäydytte siitä täysin?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ongelmaa 🤣😅😂
Ei osaa, viitsi tai pysty.
Håmå kaapissa?
Läskiintynyt vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen. Jos ajattelisin etten riitä miehelle, saattaisin loukkaantuneena käskeä hänen etsiä sitten uusi nainen. Se ei tarkoita sitä, että oikeasti ajattelisin niin tai haluaisin sitä.
:DDD Naiset ja kommunikaatio xDDD
Ja sit ihmetellään, miksi naisia pidetään tuuliviireinä, manipulatiivisina ja petollisina! <3
Tai ei heitä pidetä, he ovat sellaisia, mistä tämä elävä esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
kertoo raadollisesti (suomalaisten) naiste sosiaalisista, empaattidsista ja kommunkaatio sekä parisuhdetaidoista. Toi "puhukaa, puhukaa" on niiin naurettavaa sanahelinää, koska 99% naiset ovat päättäneet etukäteen, mitä haluavat kuulla!!!
Miehen pitäisi papukaijan lailla toistella romcom/naistenlehdistä ja "ihmissuhdeneuvolijta" tuttuja reploja ja "runkata" tietty mikäli kotitöiltä ja puolison emotionaalisena kainalosauvana olemiselta jää aikaa. Totta on, ettei nykyään enää tehdä mitään suhteen eteen: tässä @ap on se fiksumpi osapuoli ja vaimolle varmaan kelpaa sosioekonominen asema ja miehen tarjoamatr resurssit ja palvelut, tavallinen tarina nykyään.
Itse vaihdoin naisen reilusti nuorempaan ja muutaman vuoden jälkeen hänkin alkanut vetkuttaa...jos ei olisi nuori/hoikka/kaunis/karvaton (on toki muutenkin fiksu) menisi hänkin nyt vaihtoon. Tässä tilanteessa haen seksiä sitten muualta ja katselen rauhassa sopivaa vaihdokkia.
Ja juu, olen yrittänyt kaikkea: huolehdin kaikesta, meta/kotitöistä, itsestäni, vaimon orkuista ja unista ja en painosta...olen yrittänyt keskustella, mutta luopunut kun saan lähinnä uhriutumista ja painostavaa tunnelmaa kotiin sitten vastauksena...puhuminen yleensä ajanhukkaa, jos vaimo ei kykene itsereflektioon eli avointa suhdettakin ehdottanut, kauhea huuto tästä. Seksi ei ole siis lainkaan tärkeeä ja jumaliste se on maailman tärkein asia, jos joku muu saisi/osaisi nauttia elämästään. Eli haluaa kiskoa katkeruden ja haluttomuuden syövereihin muutkin ihmiset, kun jollakin toisella olisi mahdollisuus nauttia huikeasta intohimosta kanssani! Tarkemmin ajatellen manipulatiivista käytöstä ja tämän huomattuani itseltä putosi viimeisetkin eettiset/moraaliset pidäkkeet hankkia seksiä muualta, vainohan on jo tässä pettänyt luottamuksen ja turvallisuuden pahemman kerran eikä ota mitään vastuuta toiminnastaan. :/
Kun oma-aloitteisesti teet naisesi eteen aivan kaiken mahdollisen, hän oppii/ymmärtää hyvin pian ettei hänen tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kun vastaanottaa sinulta palvelua.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vaan on tommosia että ei puolison tarpeet kiinnosta vaikka ehkä kannattaisi. Olihan sun vaimolla vuosia aikaa ajatella asiaa muistakin näkökulmasta, vaan ei.
Meillä oli toisinpäin ja miehellä matala libido johtuen luultavimmin stressistä ja alipainosta. Ihmeellistä miten pitkälle on valmis venymään ja joustamaan pelastaakseen avioliittonsa, mutta lopulta tuli se päivä kun en enää empinyt vaan sain tehtyä päätöksen erota. Aivot kääntyivät siihen asentoon, että en enää tahdo pelastaa mitään sen ihmisen kanssa enkä rakasta miestä, joka ei vuosiin pysty miettimään minun, vaimonsa, onnellisuutta eikä anna arvoa ajatuksilleni. Ratkaisevasti viimeisenä oli pari viikkoa putkeen sellaista tylytystä ja päälle ratkaiseva viikonloppu, jona mies tuhosi käytöksellään kaiken. Teki ratkaisevat viimeiset väärät valinnat.
Mies ei kuitenkaan tahtonut erota ja sovimme viimeisestä mahdollisuudesta. Hän yritti vielä järjestää enemmän yhteistä aikaa, elokuvailtoja ym. ja osoittaa siten hellyyttä. Ei kuitenkaan voinut toteuttaa toiveitani vaan tuputti omiaan. Seksiäkään ei edelleenkään voinut haluta kuin omasta aloitteestaan kerran viikossa. Kehtasi vielä väittää, ettei halunnut seksiä kun kanssani ei saanut sellaista, mitä tahtoi. Vaikka minulle sopi oikeastaan kaikki, seksimme oli monipuolista ja huomioin miestä ja hänen fantasioitaan paljon. Kropasta ja naamastakaan se ei ollut kiinni. Vielä olisi pitänyt olla hänelle parempaa, jonkin. Kehtasi valittaa kuinka tiesi minun nauttivan yhdynnästä ja hän ei tahtonut sitä yhtä usein/paljon. Joten oli päättänyt yksipuolisesti, että olemme molemmat kokonaan ilman?? Niin typerä asenne, ettei sitä pysty käsittämään, kuin minun pitäisi huolehtia yksin kaikesta ja kannatella sitä paskaliittoa. Tajusin, etten tahdo häntä enää edes vaikka muuttuisikin.
Lähdin, en enää halunnut miestä elämääni. Hän tahtoisi vielä palata yhteen, mutta liian vähän, liian myöhään. Se juna meni jo. Olen lähes loputtomattoman joustava ihminen, joten yllätyin itsekin kun päätäni ei enää pystynyt kääntämään. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa täytyy vuosia joustaa ja luopua omista toiveistaan toisen välittämättä, kanssa ei lopulta tahdokaan jatkaa. Sitä vaan tajuaa, että viihtyy paremmin ilman puolisoa, mikä on tietysti surullista ja masentavaakin.
Asumme nyt molemmat lähellä lasten koulua ja lapset näkevät kumpaakin vanhempaa melkein joka päivä. En ole koskaan ollut täysin masentunut aiemmin, mutta nyt eron jälkeen asiat painavat mieltä eri tavalla kun optimistinen yhteisen tulevaisuuden ajattelu on poissa. Olen samalla iloinen, että voin elää sellaista elämää kuin tahdon ilman rajoittavaa parisuhdetta, jossa oli pakko joustaa ja pettyä, saan elää myös ilman torjutuksi tulemista. Samalla suren sitä, etten saanut vastakaikua, mitä kauan kaipasin.
Elämä ei kuitenkaan ole niin pitkä, että sitä kannattaisi virua toivottomassa suhteessa. Lapset voi hoitaa yhtä hyvin eronkin jälkeen.
seksiä oli vain kerran viikossa? Vetää sanattomaksi, miten naiset on ihan kujalla maailman menosta.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vaan on tommosia että ei puolison tarpeet kiinnosta vaikka ehkä kannattaisi. Olihan sun vaimolla vuosia aikaa ajatella asiaa muistakin näkökulmasta, vaan ei.
Meillä oli toisinpäin ja miehellä matala libido johtuen luultavimmin stressistä ja alipainosta. Ihmeellistä miten pitkälle on valmis venymään ja joustamaan pelastaakseen avioliittonsa, mutta lopulta tuli se päivä kun en enää empinyt vaan sain tehtyä päätöksen erota. Aivot kääntyivät siihen asentoon, että en enää tahdo pelastaa mitään sen ihmisen kanssa enkä rakasta miestä, joka ei vuosiin pysty miettimään minun, vaimonsa, onnellisuutta eikä anna arvoa ajatuksilleni. Ratkaisevasti viimeisenä oli pari viikkoa putkeen sellaista tylytystä ja päälle ratkaiseva viikonloppu, jona mies tuhosi käytöksellään kaiken. Teki ratkaisevat viimeiset väärät valinnat.
Mies ei kuitenkaan tahtonut erota ja sovimme viimeisestä mahdollisuudesta. Hän yritti vielä järjestää enemmän yhteistä aikaa, elokuvailtoja ym. ja osoittaa siten hellyyttä. Ei kuitenkaan voinut toteuttaa toiveitani vaan tuputti omiaan. Seksiäkään ei edelleenkään voinut haluta kuin omasta aloitteestaan kerran viikossa. Kehtasi vielä väittää, ettei halunnut seksiä kun kanssani ei saanut sellaista, mitä tahtoi. Vaikka minulle sopi oikeastaan kaikki, seksimme oli monipuolista ja huomioin miestä ja hänen fantasioitaan paljon. Kropasta ja naamastakaan se ei ollut kiinni. Vielä olisi pitänyt olla hänelle parempaa, jonkin. Kehtasi valittaa kuinka tiesi minun nauttivan yhdynnästä ja hän ei tahtonut sitä yhtä usein/paljon. Joten oli päättänyt yksipuolisesti, että olemme molemmat kokonaan ilman?? Niin typerä asenne, ettei sitä pysty käsittämään, kuin minun pitäisi huolehtia yksin kaikesta ja kannatella sitä paskaliittoa. Tajusin, etten tahdo häntä enää edes vaikka muuttuisikin.
Lähdin, en enää halunnut miestä elämääni. Hän tahtoisi vielä palata yhteen, mutta liian vähän, liian myöhään. Se juna meni jo. Olen lähes loputtomattoman joustava ihminen, joten yllätyin itsekin kun päätäni ei enää pystynyt kääntämään. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa täytyy vuosia joustaa ja luopua omista toiveistaan toisen välittämättä, kanssa ei lopulta tahdokaan jatkaa. Sitä vaan tajuaa, että viihtyy paremmin ilman puolisoa, mikä on tietysti surullista ja masentavaakin.
Asumme nyt molemmat lähellä lasten koulua ja lapset näkevät kumpaakin vanhempaa melkein joka päivä. En ole koskaan ollut täysin masentunut aiemmin, mutta nyt eron jälkeen asiat painavat mieltä eri tavalla kun optimistinen yhteisen tulevaisuuden ajattelu on poissa. Olen samalla iloinen, että voin elää sellaista elämää kuin tahdon ilman rajoittavaa parisuhdetta, jossa oli pakko joustaa ja pettyä, saan elää myös ilman torjutuksi tulemista. Samalla suren sitä, etten saanut vastakaikua, mitä kauan kaipasin.
Elämä ei kuitenkaan ole niin pitkä, että sitä kannattaisi virua toivottomassa suhteessa. Lapset voi hoitaa yhtä hyvin eronkin jälkeen.
Olipas siinä heikon libidon omaava stressaantunut alipainoinen ja kehtaava mies.
Ihan mielipuolista kaakatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vaan on tommosia että ei puolison tarpeet kiinnosta vaikka ehkä kannattaisi. Olihan sun vaimolla vuosia aikaa ajatella asiaa muistakin näkökulmasta, vaan ei.
Meillä oli toisinpäin ja miehellä matala libido johtuen luultavimmin stressistä ja alipainosta. Ihmeellistä miten pitkälle on valmis venymään ja joustamaan pelastaakseen avioliittonsa, mutta lopulta tuli se päivä kun en enää empinyt vaan sain tehtyä päätöksen erota. Aivot kääntyivät siihen asentoon, että en enää tahdo pelastaa mitään sen ihmisen kanssa enkä rakasta miestä, joka ei vuosiin pysty miettimään minun, vaimonsa, onnellisuutta eikä anna arvoa ajatuksilleni. Ratkaisevasti viimeisenä oli pari viikkoa putkeen sellaista tylytystä ja päälle ratkaiseva viikonloppu, jona mies tuhosi käytöksellään kaiken. Teki ratkaisevat viimeiset väärät valinnat.
Mies ei kuitenkaan tahtonut erota ja sovimme viimeisestä mahdollisuudesta. Hän yritti vielä järjestää enemmän yhteistä aikaa, elokuvailtoja ym. ja osoittaa siten hellyyttä. Ei kuitenkaan voinut toteuttaa toiveitani vaan tuputti omiaan. Seksiäkään ei edelleenkään voinut haluta kuin omasta aloitteestaan kerran viikossa. Kehtasi vielä väittää, ettei halunnut seksiä kun kanssani ei saanut sellaista, mitä tahtoi. Vaikka minulle sopi oikeastaan kaikki, seksimme oli monipuolista ja huomioin miestä ja hänen fantasioitaan paljon. Kropasta ja naamastakaan se ei ollut kiinni. Vielä olisi pitänyt olla hänelle parempaa, jonkin. Kehtasi valittaa kuinka tiesi minun nauttivan yhdynnästä ja hän ei tahtonut sitä yhtä usein/paljon. Joten oli päättänyt yksipuolisesti, että olemme molemmat kokonaan ilman?? Niin typerä asenne, ettei sitä pysty käsittämään, kuin minun pitäisi huolehtia yksin kaikesta ja kannatella sitä paskaliittoa. Tajusin, etten tahdo häntä enää edes vaikka muuttuisikin.
Lähdin, en enää halunnut miestä elämääni. Hän tahtoisi vielä palata yhteen, mutta liian vähän, liian myöhään. Se juna meni jo. Olen lähes loputtomattoman joustava ihminen, joten yllätyin itsekin kun päätäni ei enää pystynyt kääntämään. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa täytyy vuosia joustaa ja luopua omista toiveistaan toisen välittämättä, kanssa ei lopulta tahdokaan jatkaa. Sitä vaan tajuaa, että viihtyy paremmin ilman puolisoa, mikä on tietysti surullista ja masentavaakin.
Asumme nyt molemmat lähellä lasten koulua ja lapset näkevät kumpaakin vanhempaa melkein joka päivä. En ole koskaan ollut täysin masentunut aiemmin, mutta nyt eron jälkeen asiat painavat mieltä eri tavalla kun optimistinen yhteisen tulevaisuuden ajattelu on poissa. Olen samalla iloinen, että voin elää sellaista elämää kuin tahdon ilman rajoittavaa parisuhdetta, jossa oli pakko joustaa ja pettyä, saan elää myös ilman torjutuksi tulemista. Samalla suren sitä, etten saanut vastakaikua, mitä kauan kaipasin.
Elämä ei kuitenkaan ole niin pitkä, että sitä kannattaisi virua toivottomassa suhteessa. Lapset voi hoitaa yhtä hyvin eronkin jälkeen.
Olipas siinä heikon libidon omaava stressaantunut alipainoinen ja kehtaava mies.
Ihan mielipuolista kaakatusta.
Onneksi mies pääsi tuosta eroon. Ymmärtää asian sitten myöhemmin.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä on tämän mielenkiintoisen keskusteluketjun AP:n tilanne nykyään? Menikö lusikat jakoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja teki ihan oikein.
Jos mieheni kysyisi miten hänen tulisi seksuaaliset tarpeensa hoitaa, sanoisin että avaamme suhteen. Olen ehdottanut sitä itsekin. Mutta ei hän halua ketään muuta eikä varsinkaan halua että minä hakisin hyvää seksiä muualta.
Eroan aikaisintaan kun voin ostaa oman talon, juuri sellaisen kuin haluan. Tosin meillä kai eri tilanne sinänsä, että kyllä mies saa haluaan ilmaista ja minua kehua tai painaa erektion saunassa minua vasten, enkä ole häntä siitä tylyttänyt. Samoin hän ei mökötä tai vonkaa. Emme vain pidä samanlaisesta seksistä niin yritykset edetä johtaa ei mihinkään tai teknisesti kai minun torjuntaan.
Mutta avoin suhde kyllä kävisi koska kokemuksesta tiedän että saisin sellaista seksiä kuin haluan ja koska en enää rakasta miestäni.
Tässähän seksi oli myös sivujuonne (merkkivalo ja mittari ja ne hehkui keltaisella ja lopulta vilkutti punaista...) ja vaimon emotionaalinen kylmyys ja paskat ihmissuhdetaidot paljastui, kun @ap hienosti yritti tehdä töitä suhteen eteen! Kyllä vaihtamalla paranee!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit parhaasi. Joskus asiat menevät noin, ei voi mitään.
Ero on aina mahdollisuus onneen, parisuhteeseen alkaminen ei läheskään joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kertoo raadollisesti (suomalaisten) naiste sosiaalisista, empaattidsista ja kommunkaatio sekä parisuhdetaidoista. Toi "puhukaa, puhukaa" on niiin naurettavaa sanahelinää, koska 99% naiset ovat päättäneet etukäteen, mitä haluavat kuulla!!!
Miehen pitäisi papukaijan lailla toistella romcom/naistenlehdistä ja "ihmissuhdeneuvolijta" tuttuja reploja ja "runkata" tietty mikäli kotitöiltä ja puolison emotionaalisena kainalosauvana olemiselta jää aikaa. Totta on, ettei nykyään enää tehdä mitään suhteen eteen: tässä @ap on se fiksumpi osapuoli ja vaimolle varmaan kelpaa sosioekonominen asema ja miehen tarjoamatr resurssit ja palvelut, tavallinen tarina nykyään.
Itse vaihdoin naisen reilusti nuorempaan ja muutaman vuoden jälkeen hänkin alkanut vetkuttaa...jos ei olisi nuori/hoikka/kaunis/karvaton (on toki muutenkin fiksu) menisi hänkin nyt vaihtoon. Tässä tilanteessa haen seksiä sitten muualta ja katselen rauhassa sopivaa vaihdokkia.
Ja juu, olen yrittänyt kaikkea: huolehdin kaikesta, meta/kotitöistä, itsestäni, vaimon orkuista ja unista ja en painosta...olen yrittänyt keskustella, mutta luopunut kun saan lähinnä uhriutumista ja painostavaa tunnelmaa kotiin sitten vastauksena...puhuminen yleensä ajanhukkaa, jos vaimo ei kykene itsereflektioon eli avointa suhdettakin ehdottanut, kauhea huuto tästä. Seksi ei ole siis lainkaan tärkeeä ja jumaliste se on maailman tärkein asia, jos joku muu saisi/osaisi nauttia elämästään. Eli haluaa kiskoa katkeruden ja haluttomuuden syövereihin muutkin ihmiset, kun jollakin toisella olisi mahdollisuus nauttia huikeasta intohimosta kanssani! Tarkemmin ajatellen manipulatiivista käytöstä ja tämän huomattuani itseltä putosi viimeisetkin eettiset/moraaliset pidäkkeet hankkia seksiä muualta, vainohan on jo tässä pettänyt luottamuksen ja turvallisuuden pahemman kerran eikä ota mitään vastuuta toiminnastaan. :/
Kun oma-aloitteisesti teet naisesi eteen aivan kaiken mahdollisen, hän oppii/ymmärtää hyvin pian ettei hänen tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kun vastaanottaa sinulta palvelua.
Oot siis saanut jo kaksi naista haluttomaksi? Oletko koskaan miettinyt, mistä johtuu, vai syytätkö vain naisia? Eihän naisten halut mihinkään kuitenkaan katoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kertoo raadollisesti (suomalaisten) naiste sosiaalisista, empaattidsista ja kommunkaatio sekä parisuhdetaidoista. Toi "puhukaa, puhukaa" on niiin naurettavaa sanahelinää, koska 99% naiset ovat päättäneet etukäteen, mitä haluavat kuulla!!!
Miehen pitäisi papukaijan lailla toistella romcom/naistenlehdistä ja "ihmissuhdeneuvolijta" tuttuja reploja ja "runkata" tietty mikäli kotitöiltä ja puolison emotionaalisena kainalosauvana olemiselta jää aikaa. Totta on, ettei nykyään enää tehdä mitään suhteen eteen: tässä @ap on se fiksumpi osapuoli ja vaimolle varmaan kelpaa sosioekonominen asema ja miehen tarjoamatr resurssit ja palvelut, tavallinen tarina nykyään.
Itse vaihdoin naisen reilusti nuorempaan ja muutaman vuoden jälkeen hänkin alkanut vetkuttaa...jos ei olisi nuori/hoikka/kaunis/karvaton (on toki muutenkin fiksu) menisi hänkin nyt vaihtoon. Tässä tilanteessa haen seksiä sitten muualta ja katselen rauhassa sopivaa vaihdokkia.
Ja juu, olen yrittänyt kaikkea: huolehdin kaikesta, meta/kotitöistä, itsestäni, vaimon orkuista ja unista ja en painosta...olen yrittänyt keskustella, mutta luopunut kun saan lähinnä uhriutumista ja painostavaa tunnelmaa kotiin sitten vastauksena...puhuminen yleensä ajanhukkaa, jos vaimo ei kykene itsereflektioon eli avointa suhdettakin ehdottanut, kauhea huuto tästä. Seksi ei ole siis lainkaan tärkeeä ja jumaliste se on maailman tärkein asia, jos joku muu saisi/osaisi nauttia elämästään. Eli haluaa kiskoa katkeruden ja haluttomuuden syövereihin muutkin ihmiset, kun jollakin toisella olisi mahdollisuus nauttia huikeasta intohimosta kanssani! Tarkemmin ajatellen manipulatiivista käytöstä ja tämän huomattuani itseltä putosi viimeisetkin eettiset/moraaliset pidäkkeet hankkia seksiä muualta, vainohan on jo tässä pettänyt luottamuksen ja turvallisuuden pahemman kerran eikä ota mitään vastuuta toiminnastaan. :/
Kun oma-aloitteisesti teet naisesi eteen aivan kaiken mahdollisen, hän oppii/ymmärtää hyvin pian ettei hänen tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kun vastaanottaa sinulta palvelua.
Oot siis saanut jo kaksi naista haluttomaksi? Oletko koskaan miettinyt, mistä johtuu, vai syytätkö vain naisia? Eihän naisten halut mihinkään kuitenkaan katoa
Taas yksi ääliö, voi voi. En ole tavannut yhtään naista, jonka halut olisivat pysyneet yli vaihdevuosien. Ehkä joku on, mutta kysyntäkin on monikymmenkertaistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törmäsin tähän googletellessa ja aloitus on kuin suoraan omaa kokemusta. Toki pieniä eroja löytyy.
Perhetilanne sama, ei mitään vikaa. Ehkä kymmenisen vuotta menty niin, että minä teen melkein kaikki aloitteet. Jos vaimo tekee, ei yleensä halua siitä mitään itselleen vaan ainoastaan tyydyttää minut. Mutta siis muutaman kerran vuodessa.
Seksiä siis lopulta on, mutta tieto siitä, ettei vaimo halua minua on vain aivan kestämätön. Silloin kun lapsia tehtiin, hän oli kuin seksihullu. Kun tuli raskaaksi, kaikki halut katosivat kuin seinään.
Enkä oikeastaan ajatellut koko asiaa ennen kuin hän sanoi, ettei oikeastaan halua seksiä. Ja ettei ole ajatellut saavansa minun kanssani enää orgasmia.
Nämä sanat jäivät kummittelemaan. Aloin puhua asiasta ja ostin hänelle seksileluja. Nyt hänkin saa aina orgasmin kun haluaa, muttei silti oikeastaan koskaan tunnu sitä haluavan. Tuntuu, että harrastamme seksiä vain "minun mielikseni".
Odotin avioliitolta rakastamani naisen kanssa jotain aivan muuta. Olen kuin teinipoika koko ajan puutteessa. Yhä enemmän rakkauden kuin seksin puutteessa.
Arvostan, että hän yrittää. Todellakin. Silti nykyinen tilanne tuntuu tyytymiseltä tilanteeseen, jossa olen lopulta aika yksin, surullinen ja onneton.
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin tähän googletellessa ja aloitus on kuin suoraan omaa kokemusta. Toki pieniä eroja löytyy.
Perhetilanne sama, ei mitään vikaa. Ehkä kymmenisen vuotta menty niin, että minä teen melkein kaikki aloitteet. Jos vaimo tekee, ei yleensä halua siitä mitään itselleen vaan ainoastaan tyydyttää minut. Mutta siis muutaman kerran vuodessa.
Seksiä siis lopulta on, mutta tieto siitä, ettei vaimo halua minua on vain aivan kestämätön. Silloin kun lapsia tehtiin, hän oli kuin seksihullu. Kun tuli raskaaksi, kaikki halut katosivat kuin seinään.
Enkä oikeastaan ajatellut koko asiaa ennen kuin hän sanoi, ettei oikeastaan halua seksiä. Ja ettei ole ajatellut saavansa minun kanssani enää orgasmia.
Nämä sanat jäivät kummittelemaan. Aloin puhua asiasta ja ostin hänelle seksileluja. Nyt hänkin saa aina orgasmin kun haluaa, muttei silti oikeastaan koskaan tunnu sitä haluavan. Tuntuu, että harrastamme seksiä vain "minun mielikseni".
Odotin avioliitolta rakastamani naisen kanssa jotain aivan muuta. Olen kuin teinipoika koko ajan puutteessa. Yhä enemmän rakkauden kuin seksin puutteessa.
Arvostan, että hän yrittää. Todellakin. Silti nykyinen tilanne tuntuu tyytymiseltä tilanteeseen, jossa olen lopulta aika yksin, surullinen ja onneton.
Ja kuka pakottaa? Mutta hauskaa loppuelämää.
Olen edelleen kaverisuhteessa eksään, jonka kanssa 15v suhde loppui yli 10v sitten ap:n lailla.
En ole millään tavalla katkera, koska se ero avasi itselleni aivan uuden elämän ja kruunuksi löysin parisuhteen, missä kaikki toimi kuin fantasioissa. Enkä puhu vain seksistä, vaan kaikki yhdessäolo toimii kuin unelma.
Mutta itseä jäi asia kaihertamaan, että miksi tätä kaikkea (sinänsä yksinkertaista) ei olisi voinut kokea pitämällä perhe ehjänä? Ja siitä ei kyllä hedelmällistä keskustelua syntynyt. Hyvin nopeasti palasi muistiin, kuinka myrkyllinen voi parisuhde olla kun toisen tarkoitus on vain ajatella omaa itseään.
Me oltiin pariskunta ja minä se haluton nainen. Mulla ei koskaan ole ollut haluja ja se on aina harmittanut minua, eikä vain itseni vaan vielä suuremmin puolisoni puolesta. Toki itseni puolesta on aina harmittanut kun haluaisin kokea nautintoa ja panna niin että taju lähtee, mutta kun ei vaan onnistu.
Kuinka usein olin niin surullinen ihanan mieheni puolesta, kun hän tuli torjutuksi illasta toiseen.
Ollaan erottu, ikinä en enää halua parisuhdetta missä toisen halut sivuutetaan täysin, onneksi olen tajunnut tämän, enkä pilaa enää kenenkään elämää.
Haluttomuus on kyllä ihan syvältä.
N 44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vaan on tommosia että ei puolison tarpeet kiinnosta vaikka ehkä kannattaisi. Olihan sun vaimolla vuosia aikaa ajatella asiaa muistakin näkökulmasta, vaan ei.
Meillä oli toisinpäin ja miehellä matala libido johtuen luultavimmin stressistä ja alipainosta. Ihmeellistä miten pitkälle on valmis venymään ja joustamaan pelastaakseen avioliittonsa, mutta lopulta tuli se päivä kun en enää empinyt vaan sain tehtyä päätöksen erota. Aivot kääntyivät siihen asentoon, että en enää tahdo pelastaa mitään sen ihmisen kanssa enkä rakasta miestä, joka ei vuosiin pysty miettimään minun, vaimonsa, onnellisuutta eikä anna arvoa ajatuksilleni. Ratkaisevasti viimeisenä oli pari viikkoa putkeen sellaista tylytystä ja päälle ratkaiseva viikonloppu, jona mies tuhosi käytöksellään kaiken. Teki ratkaisevat viimeiset väärät valinnat.
Mies ei kuitenkaan tahtonut erota ja sovimme viimeisestä mahdollisuudesta. Hän yritti vielä järjestää enemmän yhteistä aikaa, elokuvailtoja ym. ja osoittaa siten hellyyttä. Ei kuitenkaan voinut toteuttaa toiveitani vaan tuputti omiaan. Seksiäkään ei edelleenkään voinut haluta kuin omasta aloitteestaan kerran viikossa. Kehtasi vielä väittää, ettei halunnut seksiä kun kanssani ei saanut sellaista, mitä tahtoi. Vaikka minulle sopi oikeastaan kaikki, seksimme oli monipuolista ja huomioin miestä ja hänen fantasioitaan paljon. Kropasta ja naamastakaan se ei ollut kiinni. Vielä olisi pitänyt olla hänelle parempaa, jonkin. Kehtasi valittaa kuinka tiesi minun nauttivan yhdynnästä ja hän ei tahtonut sitä yhtä usein/paljon. Joten oli päättänyt yksipuolisesti, että olemme molemmat kokonaan ilman?? Niin typerä asenne, ettei sitä pysty käsittämään, kuin minun pitäisi huolehtia yksin kaikesta ja kannatella sitä paskaliittoa. Tajusin, etten tahdo häntä enää edes vaikka muuttuisikin.
Lähdin, en enää halunnut miestä elämääni. Hän tahtoisi vielä palata yhteen, mutta liian vähän, liian myöhään. Se juna meni jo. Olen lähes loputtomattoman joustava ihminen, joten yllätyin itsekin kun päätäni ei enää pystynyt kääntämään. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa täytyy vuosia joustaa ja luopua omista toiveistaan toisen välittämättä, kanssa ei lopulta tahdokaan jatkaa. Sitä vaan tajuaa, että viihtyy paremmin ilman puolisoa, mikä on tietysti surullista ja masentavaakin.
Asumme nyt molemmat lähellä lasten koulua ja lapset näkevät kumpaakin vanhempaa melkein joka päivä. En ole koskaan ollut täysin masentunut aiemmin, mutta nyt eron jälkeen asiat painavat mieltä eri tavalla kun optimistinen yhteisen tulevaisuuden ajattelu on poissa. Olen samalla iloinen, että voin elää sellaista elämää kuin tahdon ilman rajoittavaa parisuhdetta, jossa oli pakko joustaa ja pettyä, saan elää myös ilman torjutuksi tulemista. Samalla suren sitä, etten saanut vastakaikua, mitä kauan kaipasin.
Elämä ei kuitenkaan ole niin pitkä, että sitä kannattaisi virua toivottomassa suhteessa. Lapset voi hoitaa yhtä hyvin eronkin jälkeen.
Olipas siinä heikon libidon omaava stressaantunut alipainoinen ja kehtaava mies.
Ihan mielipuolista kaakatusta.Onneksi mies pääsi tuosta eroon. Ymmärtää asian sitten myöhemmin.
Ihan samanlaista kaakatusta kuin näillä "minä ja minun penikseni"-kaakattajilla miehillä, jotka ovat omien sanojensa mukaan tehneet aivan kaiken mitä tehtävissä on. Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
Olen edelleen kaverisuhteessa eksään, jonka kanssa 15v suhde loppui yli 10v sitten ap:n lailla.
En ole millään tavalla katkera, koska se ero avasi itselleni aivan uuden elämän ja kruunuksi löysin parisuhteen, missä kaikki toimi kuin fantasioissa. Enkä puhu vain seksistä, vaan kaikki yhdessäolo toimii kuin unelma.
Mutta itseä jäi asia kaihertamaan, että miksi tätä kaikkea (sinänsä yksinkertaista) ei olisi voinut kokea pitämällä perhe ehjänä? Ja siitä ei kyllä hedelmällistä keskustelua syntynyt. Hyvin nopeasti palasi muistiin, kuinka myrkyllinen voi parisuhde olla kun toisen tarkoitus on vain ajatella omaa itseään.
Usein se seksi loppuu juuri siihen, että se haluton kokee toisen vain ajattelevan itseään ja omaa tyydytystään.
kertoo raadollisesti (suomalaisten) naiste sosiaalisista, empaattidsista ja kommunkaatio sekä parisuhdetaidoista. Toi "puhukaa, puhukaa" on niiin naurettavaa sanahelinää, koska 99% naiset ovat päättäneet etukäteen, mitä haluavat kuulla!!!
Miehen pitäisi papukaijan lailla toistella romcom/naistenlehdistä ja "ihmissuhdeneuvolijta" tuttuja reploja ja "runkata" tietty mikäli kotitöiltä ja puolison emotionaalisena kainalosauvana olemiselta jää aikaa. Totta on, ettei nykyään enää tehdä mitään suhteen eteen: tässä @ap on se fiksumpi osapuoli ja vaimolle varmaan kelpaa sosioekonominen asema ja miehen tarjoamatr resurssit ja palvelut, tavallinen tarina nykyään.
Itse vaihdoin naisen reilusti nuorempaan ja muutaman vuoden jälkeen hänkin alkanut vetkuttaa...jos ei olisi nuori/hoikka/kaunis/karvaton (on toki muutenkin fiksu) menisi hänkin nyt vaihtoon. Tässä tilanteessa haen seksiä sitten muualta ja katselen rauhassa sopivaa vaihdokkia.
Ja juu, olen yrittänyt kaikkea: huolehdin kaikesta, meta/kotitöistä, itsestäni, vaimon orkuista ja unista ja en painosta...olen yrittänyt keskustella, mutta luopunut kun saan lähinnä uhriutumista ja painostavaa tunnelmaa kotiin sitten vastauksena...puhuminen yleensä ajanhukkaa, jos vaimo ei kykene itsereflektioon eli avointa suhdettakin ehdottanut, kauhea huuto tästä. Seksi ei ole siis lainkaan tärkeeä ja jumaliste se on maailman tärkein asia, jos joku muu saisi/osaisi nauttia elämästään. Eli haluaa kiskoa katkeruden ja haluttomuuden syövereihin muutkin ihmiset, kun jollakin toisella olisi mahdollisuus nauttia huikeasta intohimosta kanssani! Tarkemmin ajatellen manipulatiivista käytöstä ja tämän huomattuani itseltä putosi viimeisetkin eettiset/moraaliset pidäkkeet hankkia seksiä muualta, vainohan on jo tässä pettänyt luottamuksen ja turvallisuuden pahemman kerran eikä ota mitään vastuuta toiminnastaan. :/