Lue keskustelun säännöt.
Tilanne eskaloitu viime viikonloppuna ja nyt sitten ero tulossa seksin vuoksi
21.03.2023 |
Eli tavallinen tarina. Keski-ikäinen pari, parikyt vuotta oltu yhdessä, pari lasta ja seksiä todella niukasti suhteessa. Muuten elämässä kaikki kunnossa, terveys, talous, lapsilla menee hyvin jne. Minä tämän suhteen mies ja kärsinyt seksin puutteesta jo monta vuotta, mutta jotenkin aina vaan jaksanut uskoa, että se on väliaikaista ja tilanne tulee paranemaan jossain vaiheessa. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että ei tähän parannusta ole tulossa. Minusta seksi ja kaikenlainen läheisyys olisi ihana lisä elämään, enkä ymmärrä miksi sitä ei hyödynnettäisi, kun kerran pariskunta ollaan. Haluan edelleen vaimoa todella paljon, hän on kaunis ja pitänyt itsestään kaikin tavoin hyvin huolta.
Viime lauantaina, kun oli aika mennä saunaan yhdessä, sanoinkin, että taidan saunoa tällä kertaa yksin. Vaimo oli ihan puulla päähän lyöty ja ihmetteli, että mistä minä nyt mökötän. Sanoin, että haluan saunoa rauhassa ja en kestä katsella häntä enää alasti, koska en saa koskettaa tai millään lailla osoittaa haluani. Vaimo suuttui tietenkin ja sanoi, että olen lapsellinen. Mutta en antanut periksi ja saunottiin sitten erillään. Saunassa päätin, että yritän kerran vielä keskustella asiasta vaimon kanssa ja yritin löytää parhaat mahdolliset keinot ja sanat asian käsittelyyn. Kysyin vaimolta mm. että miten hänestä olisi suotavaa, että minä ilmennän ja toteutan seksuaalisuuttani? Ja että seksuaalisuuteni ja haluni ei katoa mihinkään vaikka hän haluaa aina haudata nämä keskustelut. Olen keski-ikänen mies, jolla on vielä paljon haluja enkä ole valmis olemaan loppuikääni puutteessa. Vaimo ei keksinyt oikein mitään vastausta ja sanoi sitten, että minun pitää varmaan sitten vaihtaa naista. Ja minä totesin siihen, että näin se varmaan sitten on. Loppuilta totaali hiljaisuus.
Seuraavana aamuna sanoin, että en ole unohtanut eilistä keskustelun aihetta, että haluaako hän yrittää vielä keskustella vai aletaanko miettiä miten eroa lähdetään järjestelemään. Näin se tilanne sitten näköjään eskaloitui. Ei ollu varsinaisesti tarkoitus ero-korttia vielä lyödä pöytään, vaikka olen sitä useasti miettinytkin. Mutta en yksinkertaisesti keksi enää mitään keinoa, jos toinen ei asiasta halua keskustella. Oisko täällä muita haluttomia vaimoja, miten vastaisitte tuohon kysymykseen, että miten miehen sitten pitäisi seksuaalisuuttaan toteuttaa, jos te kieltäydytte siitä täysin?
Kommentit (239)
Tosiasia lienee se, että halutonta puolisoa, jos suhde muuten on kunnossa, on mahdotonta saada haluamaan edes terapiassa. Ehkä hän haluaa jossain toisessa suhteessa, ehkä ei. Mutta jos seksi ja läheisyys puuttuu parisuhteesta kokonaan, niin eikö kyseessä ole enemmänkin kämppisliitto kuin avioliitto? On menty alun perin väärän kanssa naimisiin eli sellaisen kanssa, jota ei halua.
Kuitenkin se paremmin seksuaalisesti yhteensopiva voi löytyä, jolloin seksistä tulee normaali, mutkaton osa parisuhde-elämää. Ei valtataistelua ja vuosien ongelmavyyhtiä. Sellaiseksi seksuaalisuutta ei ole tarkoitettu.
Tietysti kannattaa kokeilla vielä terapiaa, jos on lapsia. Jos erotaan, niin lasten kannalta terapia auttaa eroamaan fiksummin. Ja voivat ne lapsetkin käydä terapiassa, heidän pitäisi käydä, etteivät heidän tunteensa erosta jää käsittelemättä. Vanhempien on välillä vaikea kuulla lapsia eronsa ja omien tunnemyrskyjensä keskellä. Se on heille iso suru, jos vanhemmat eivät sovikaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kovasti oma tilanne lähestymässä samaa. Vaimon mielestä kaikki on hyvin, koska joillakin toisilla menee huonommin. En tiedä, toimiiko avoin suhde. Sitten tietty vähän ihmetyttäisi, jos vaimoa alkaisi seksi kiinnostaakin jonkun toisen kanssa. Kärvistelen nyt vielä hetkisen.
Se, että vaimosi saisi tietää sinun hyväksyvän hänen mahdolliset halunsa seksiin muiden miesten kanssa, voi saada hänen halunsa syttymään sinuun päin myös. Jopa ilman, että hänen täytyy noita asioita toteuttaa. Toki onhan siinä sekin mahdollisuus olemassa. Asiaahan voi myös lähestyä hyväksyvänä fantasiana ilman, että asia jotenkin sovitaan ja "lyödään lukkoon".
Hyvin harvoin käy noin. Sen sijaan se on yleistä, että nainen sanoo, että käy vain muiden luona, minua ei haittaa, joka on tarkoitettu kostoksi (vrt. erouhkaus). Sitten kun mies toteuttaa tuon, seuraakin hirvittävä draama ja ero. Parempi on erota suoraan ilman noita draamakomedioita.
Ei tässä enää terapiat auta. Vaimoa ei edes kiinnosta koko asia.
Turha tuhlata rahoja asiaan, millä ei ole mitään merkitystä mihinkään. Ero vireille ja etsimään parempaa kumppania.
Ap:lle sellainen, jota seksi kiinnostaa ja vaimolle sellainen, jota ei kiinnosta.
Valitettavasti vähän on tehtävissä, jos toista ei seksi kiinnosta. Jos itsellä on vielä paljon haluja, on silloin etsittävä seksiä muualta.
Tuossa kohtaa on reilua kiittää vaimoa yhteisistä vuosista ja jatkaa matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti vähän on tehtävissä, jos toista ei seksi kiinnosta. Jos itsellä on vielä paljon haluja, on silloin etsittävä seksiä muualta.
Tuossa kohtaa on reilua kiittää vaimoa yhteisistä vuosista ja jatkaa matkaa.
Riippuu ne kiitokset ihan siitä millainen vulva muijalla on ollut. Vähäisen viivapillun omistajan voi hyvin haukkua nysävituksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vaimo, vaan saman kokenut mies mutta kirjoitan silti.
Mene, juokse, pakene ihan mitä tahansa, mutta älä jää tuohon odottelemaan. Todennäköisyys sille, että jokin muuttuisi sinun kannaltasi parempaan suuntaan on minimaalinen. Tilanne tulee tuosta ajan myötä vain pahenemaan.
Minä tein aivan vastaavanlaisessa tilanteessa sen virheen, että uskoin vaimon lupauksia paremmasta seksielämästä sitten joskus ja jäin odottelemaan sitä. Vuosia (kymmeniä) odoteltuani havahduin sitten huomaamaan, että ei sitä parempaa seksielämää sitten tullutkaan ja se vähäinenkin seksielämä oli kuihtunut pois.
Samalla on hävinnyt usko omiin mahdollisuuksiin saada enää minkäänlaista seksielämää. Jäljelle on jäänyt vain katkeroitunut tyhjä kuori, joka odottaa jäljellä vielä jäljellä olevien halujen kuolemista.
Allekirjoitan nykytietämyksellä täysin seksuaaliterapeuttien neuvon, että jos halottomuus kestää yli 6 kuukautta ja haluttomampi puoliso ei osallistu ongelman ratkaisuun, niin silloin hän on irtisanoutunut parisuhteesta ja toinen on vapaa etsimään tarpeidensa tyydyttäjää.
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan nykytietämyksellä täysin seksuaaliterapeuttien neuvon, että jos halottomuus kestää yli 6 kuukautta ja haluttomampi puoliso ei osallistu ongelman ratkaisuun, niin silloin hän on irtisanoutunut parisuhteesta ja toinen on vapaa etsimään tarpeidensa tyydyttäjää.
Mistäs tällainen neuvo on peräisin? Meille ei tullut vastaan, kun kävimme puoli vuotta seksuaaliterapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
Olen todella pahoillani, että sulle on käynyt näin. Valitettavasti se tavallinen tarina, oli sitten kertojana mies tai nainen.
Itse olen 42v nainen ja erosin reilu vuosi sitten 20 vuoden liitosta päällimmäisenä syynä miehen haluttomuus. Monta muuta asiaa oli äärettömän hyvin. Nekään eivät lopulta riittäneet enkä enää pystynyt uhraamaan naiseuttani ja seksuaalisuuttani avioliiton alttarille.
Meillä miehen haluttomuuden takana suurimpana syynä oli masennus ja alhaiset testosteronitasot sekä peliriippuvuus, joista millekään hän ei lopulta halunnut tehdä mitään tai ainakaan riittävästi. Hänellä vain ei ollut haluja, muuta läheisyyttä jonkun verran oli.
Meillä tilanne meni niin pahaksi, että päädyin pettämään. Halusin niin kovasti kokea sen, että joku haluaa minua. Kerroin pettämisestä eikä se vaikuttanut mieheeni millään tavalla.
Erosimme ja nykyään lapset on meillä 50-50, asumme suht lähekkäin joten lasten arjessa ei suuria muutoksia tullut.
Vaikka en ikinä löytäisi uutta kumppania niin en silti kadu eroa. Se tilanne, ettei rakastamani ihminen halua minua ja riuduin ilman seksiä vuosikaudet söi minua niin pahasti, ettei sitä tunnetta voi edes kuvailla.
Ero voi hyvinkin teillä AP olla myös ainoa ratkaisu tilanteeseen. Kuulosti siltä, ettei vaimosi halua tehdä tilanteelle mitään tai edes välitä kärsimyksestäsi.
Jos on halua yrittää, on toivoa. Jos ei ole valmis tekemään mitään, muutosta parempaan tuskin tulee. Terapiakortti on hyvä myös katsoa, joillekin siitä voi olla apua. Meitä sekään ei auttanut koska tahtoa muuttaa tilannetta ei miehen puolelta löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kovasti oma tilanne lähestymässä samaa. Vaimon mielestä kaikki on hyvin, koska joillakin toisilla menee huonommin. En tiedä, toimiiko avoin suhde. Sitten tietty vähän ihmetyttäisi, jos vaimoa alkaisi seksi kiinnostaakin jonkun toisen kanssa. Kärvistelen nyt vielä hetkisen.
Meillä on kanssa kohta varmasti sama tilanne. Vaimon mielestä seksielämä voi ja kukoistaa hyvin, eikä asiasta puhuminen johda mihinkään, korkeintaan vähän huonompaan suuntaan. Ja kun seksiä sattuu olemaan, ei silloin paljoa kysellä mitä haluaisin vaan mennään sillä miten vaimo haluaa. Kaikki mitä itse ehdotan on niihin vastaus ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kovasti oma tilanne lähestymässä samaa. Vaimon mielestä kaikki on hyvin, koska joillakin toisilla menee huonommin. En tiedä, toimiiko avoin suhde. Sitten tietty vähän ihmetyttäisi, jos vaimoa alkaisi seksi kiinnostaakin jonkun toisen kanssa. Kärvistelen nyt vielä hetkisen.
Meillä on kanssa kohta varmasti sama tilanne. Vaimon mielestä seksielämä voi ja kukoistaa hyvin, eikä asiasta puhuminen johda mihinkään, korkeintaan vähän huonompaan suuntaan. Ja kun seksiä sattuu olemaan, ei silloin paljoa kysellä mitä haluaisin vaan mennään sillä miten vaimo haluaa. Kaikki mitä itse ehdotan on niihin vastaus ei.
Vika on vain sinussa; anna hänelle haluamallaan tavalla taivaallisen hyvää seksiä, siten että hän janoaa sitä yhä uudelleen ja uudelleen ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kovasti oma tilanne lähestymässä samaa. Vaimon mielestä kaikki on hyvin, koska joillakin toisilla menee huonommin. En tiedä, toimiiko avoin suhde. Sitten tietty vähän ihmetyttäisi, jos vaimoa alkaisi seksi kiinnostaakin jonkun toisen kanssa. Kärvistelen nyt vielä hetkisen.
Meillä on kanssa kohta varmasti sama tilanne. Vaimon mielestä seksielämä voi ja kukoistaa hyvin, eikä asiasta puhuminen johda mihinkään, korkeintaan vähän huonompaan suuntaan. Ja kun seksiä sattuu olemaan, ei silloin paljoa kysellä mitä haluaisin vaan mennään sillä miten vaimo haluaa. Kaikki mitä itse ehdotan on niihin vastaus ei.
Vika on vain sinussa; anna hänelle haluamallaan tavalla taivaallisen hyvää seksiä, siten että hän janoaa sitä yhä uudelleen ja uudelleen ;)
Vaimosi nimittäin osaa sen jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrottakoon alkuun, että olen mies, mutta tästä asiasta on ns. näppituntumaa.
Naisen hormonitoiminta määrää halukkuuden ehkä noin 60%:sti. Sitten tulee lisäksi arjen raskaus, psyykkiset syyt ja sairaudet, kuten endometrioosi
Hyvänä vinkkinä tarkistaisin ekana ehkäisytavan. Jos siinä on hormonaalisia juttuja, niin tuotteen vaihto toiseen voi parhaimmillaan tuoda ihan uuden kevään seksielämään. Muista kuitenkin tossa hetkessä olla tukena ja rakastaa - nimittäin jos tuossa vaiheessa olet katkeroitunut ja haluat "kostaa", niin siihen muuten löytyy joku uusi hyvin nopeasti. Aiemmin mainituista estrogeenivoiteista ei ole kokemusta, mutta uskon samanlaiseen vaikutukseen.
Toinen on sitten ihan asioiden raatorehellinen läpikäynti. Onko hän tyytyväinen suhteeseenne, oletko sinä tyytyväinen ja onko molempien luottamus toisiin 100%? Muistatteko kehua toisianne? Onko teillä eroja esimerkiksi läheisyyden tarpeessa? Miten arki kulkee?
Sitten kurjalla puolella voi olla vaikka toinen mies. Silloin on paha tehdä mitään ja tämäkin on koettu.
Ero on parhaimmillaan ihan helvetin hieno ja vapauttava kokemus. Hyvää kumppania kuitenkaan ei kannata dumpata ilman että on tehnyt ensin kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia lienee se, että halutonta puolisoa, jos suhde muuten on kunnossa, on mahdotonta saada haluamaan edes terapiassa. Ehkä hän haluaa jossain toisessa suhteessa, ehkä ei. Mutta jos seksi ja läheisyys puuttuu parisuhteesta kokonaan, niin eikö kyseessä ole enemmänkin kämppisliitto kuin avioliitto? On menty alun perin väärän kanssa naimisiin eli sellaisen kanssa, jota ei halua. .
Kyllä avioliitto voi olla avioliitto ilman seksiäkin.
Vastaavasti kämppiksen kanssa voi panna ilman että kyseessä on suhde.
Liitto on sitoutumista, asioiden yhdistämistä.
Haluttomuus ei myöskään usein johdu siitä että toinen on väärä. Jostain syystä ei vaan halua seksiä, se siitä. Olet itsesi kanssa minusta nyt ristiriitainen.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin se paremmin seksuaalisesti yhteensopiva voi löytyä, jolloin seksistä tulee normaali, mutkaton osa parisuhde-elämää. Ei valtataistelua ja vuosien ongelmavyyhtiä. Sellaiseksi seksuaalisuutta ei ole tarkoitettu.
Ei haluttomuuden tarvitse tarkoittaa valtataistelua. Toista ja toisen haluja/niiden puutetta voi ymmärtää ja koettaa järjestää niin että molemmat voivat mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kannattaa kokeilla vielä terapiaa, jos on lapsia. Jos erotaan, niin lasten kannalta terapia auttaa eroamaan fiksummin. Ja voivat ne lapsetkin käydä terapiassa, heidän pitäisi käydä, etteivät heidän tunteensa erosta jää käsittelemättä. Vanhempien on välillä vaikea kuulla lapsia eronsa ja omien tunnemyrskyjensä keskellä. Se on heille iso suru, jos vanhemmat eivät sovikaan yhteen.
Nyt alkaa mennä yliterapoimiseksi.
Terapiaan mennään jos on selvittämätön ongelma. Jos erotaan enemmän tai vähemmän sovussa, ei siihen tarvita terapeuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrottakoon alkuun, että olen mies, mutta tästä asiasta on ns. näppituntumaa.
Naisen hormonitoiminta määrää halukkuuden ehkä noin 60%:sti. Sitten tulee lisäksi arjen raskaus, psyykkiset syyt ja sairaudet, kuten endometrioosi
Hyvänä vinkkinä tarkistaisin ekana ehkäisytavan. Jos siinä on hormonaalisia juttuja, niin tuotteen vaihto toiseen voi parhaimmillaan tuoda ihan uuden kevään seksielämään. Muista kuitenkin tossa hetkessä olla tukena ja rakastaa - nimittäin jos tuossa vaiheessa olet katkeroitunut ja haluat "kostaa", niin siihen muuten löytyy joku uusi hyvin nopeasti. Aiemmin mainituista estrogeenivoiteista ei ole kokemusta, mutta uskon samanlaiseen vaikutukseen.
Toinen on sitten ihan asioiden raatorehellinen läpikäynti. Onko hän tyytyväinen suhteeseenne, oletko sinä tyytyväinen ja onko molempien luottamus toisiin 100%? Muistatteko kehua toisianne? Onko teillä eroja esimerkiksi läheisyyden tarpeessa? Miten arki kulkee?
Sitten kurjalla puolella voi olla vaikka toinen mies. Silloin on paha tehdä mitään ja tämäkin on koettu.
Ero on parhaimmillaan ihan helvetin hieno ja vapauttava kokemus. Hyvää kumppania kuitenkaan ei kannata dumpata ilman että on tehnyt ensin kaikkensa.
Jos tätä on vuosia yritetty keskustella ja se ei koskaan onnistu, niin suhteessa on pielessä muukin kuin seksi.
Sanoisin että alkaa olla syy erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottakoon alkuun, että olen mies, mutta tästä asiasta on ns. näppituntumaa.
Naisen hormonitoiminta määrää halukkuuden ehkä noin 60%:sti. Sitten tulee lisäksi arjen raskaus, psyykkiset syyt ja sairaudet, kuten endometrioosi
Hyvänä vinkkinä tarkistaisin ekana ehkäisytavan. Jos siinä on hormonaalisia juttuja, niin tuotteen vaihto toiseen voi parhaimmillaan tuoda ihan uuden kevään seksielämään. Muista kuitenkin tossa hetkessä olla tukena ja rakastaa - nimittäin jos tuossa vaiheessa olet katkeroitunut ja haluat "kostaa", niin siihen muuten löytyy joku uusi hyvin nopeasti. Aiemmin mainituista estrogeenivoiteista ei ole kokemusta, mutta uskon samanlaiseen vaikutukseen.
Toinen on sitten ihan asioiden raatorehellinen läpikäynti. Onko hän tyytyväinen suhteeseenne, oletko sinä tyytyväinen ja onko molempien luottamus toisiin 100%? Muistatteko kehua toisianne? Onko teillä eroja esimerkiksi läheisyyden tarpeessa? Miten arki kulkee?
Sitten kurjalla puolella voi olla vaikka toinen mies. Silloin on paha tehdä mitään ja tämäkin on koettu.
Ero on parhaimmillaan ihan helvetin hieno ja vapauttava kokemus. Hyvää kumppania kuitenkaan ei kannata dumpata ilman että on tehnyt ensin kaikkensa.
Jos tätä on vuosia yritetty keskustella ja se ei koskaan onnistu, niin suhteessa on pielessä muukin kuin seksi.
Sanoisin että alkaa olla syy erota.
Kuten tossa kirjoitin, niin on pakko antaa myös mahdollisuus sille, että naisen hormonitoiminta aiheuttaa sen, että hän ei yksinkertaisesti halua. Eli nainen on tavallaan vikatilassa ja yleensä tuohon vajotaan huomaamatta kuin rapu kattilassa. Silloin hänen on vaikea ymmärtää voimakaslibidoisempaa kumppaniaan, kun itsellä vaan ei kipinöi ja painostus vaan pahentaa. Hän voi olla sillä tavalla itsekäs luonne, ettei edes ajattele muiden kannalta asioita, jotka häntä ei kiinnosta.
Se että voisiko "hoito"muutokset tuoda avun, on epävarmaa. En silti jättäisi sitä korttia kääntämättä, vaikka eka vastaus olisikin että "mun on ihan hyvä näin".
Sen tiedän että miehenä pystyn vaikuttamaan nykyisen kumppanini hormonien hyrräykseen ihan arjessa. Pelkkä kauniiksi kehuminen ja halaus voi luoda oksitosiinien kautta sellaista onnellisuutta, joka kantaa illan yhteiseen huipennukseen saakka. Mutta tiedän että monen pitkässä suhteessa tuollainen kuulostaakin utopialta ja eron jälkeen voi havahtua mitä seksi ja rakkaus voi oikeasti olla.
Summa summarum, ap kuvailee vaimoa sellaisin sanoin, että voisin kuvitella monen miehen olevan jonossa jos vapautuu markkinoille. Sellaisen kanssa kannattaa katsoa asiat loppuun saakka. Kyllä pitkällä parisuhteellakin on oma arvonsa, jota kannattaa vaalia.
Kovin voin samastua ap:n tilanteeseen. Itselle kävi myös noin. Seksi on jäänyt liian vähälle nytkin, mutta vitutus kadonnut kokonaan, kun kiusaus on kadonnut. Suosittelen eroa.
Ap täällä taas. Kiitos asiallisista viesteistä. Tiesinkin, että en varmaan ole yksin tämänlaisen ongelman kanssa. Mutta yhtään haluttoman vaimon kommenttia ei ketjuun ole saatu. Harmi. Vielä tilanteestamme, meillä ehkä siinä mielessä olisi "helppo" erota, että lapset on jo osittain muuttaneet pois kotoota ja ovat opiskelemassa, vaikka kyllähän heillä huoneet edelleen täällä kotona on. Lisäksi meillä molemmilla olisi varmasti varaa hankkia itselleen uusi ihan kiva asunto, kun tämä omaisuus puoliksi laitettaisiin. Vaikeeta se silti olisi lapsille erosta kertoa, varsinkin, kun syystä ei tietenkään voisi heille mitään kertoa. Ja kirpaisisi ihan hemmetisti, kun lapsilla ei viikonloppuisin ja lomillaan olisi yhtä yhteistä kotia mihin tulla. Mutta tosiaan mistään lasten hoidosta ei enää tarvitsisi riidellä. Ja taloudellisesti molemmat pärjäisi myös yksinään ihan mukavasti.
Sen verran vielä voisin kertoa, että minulle on tehty vasektomia pari vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen juuri siksi, kun vaimolle ei oikein mitkään ehkäisymenetelmät ole sopineet. Eli mitään hormoneja ei ole ollut käytössä vuosikausiin. Ja keskustella olen tosiaan yrittänyt ensimmäisen kerran jo varmaan yli 7 vuotta sitten ja silloinkin olin jo siihen mennessä kärvistellyt hyvän tovin asian kanssa. Eikä kyse ole tosiaan pelkästä seksistä, vaan kaikesta läheisyydestä ylipäätään. Ja olen myös sitä mieltä, että ollaan jo liian pitkällä, että tässä terapian avulla olisi mitään pelastettavissa, koska en ole koskaan saanut vaimosta kiskottua ulos, että mikä tähän kaikkeen on syynä.
Olen hämmentynyt vaimon kylmäkiskoisesta käytöksestä tällä hetkellä. Hän ei reagoi oikein mitenkään. Odotan ja pelkään, että millainen reaktio sieltä on jossain vaiheessa tulossa vielä. Itse olen aloittanut tekemään listaa mitä kaikkea tulisi erossa ottaa huomioon ja selvittää. On tosi vaikea kuvitella elämää ilman vaimoa. En todellakaan olisi heti lähdössä metsästämään mitään uutta suhdetta tai pelkkää seksiäkään. Kyllä tässä jonkunlainen suru ja luopumisprosessi tarvitsisi käydä ensin läpi. Mutta olisihan se mukava tietää, että jos joskus sellainen tilaisuus tulisi eteen niin siihen voisi tarttua ilman huonoa omaatuntoa. Jos vaimo eron jälkeen aloittaisi uuden suhteen ja jostain saisin tietää, että siinä seksi maistuu, niin olisin ensinnäkin ihan hel...tin yllättynyt, mutta kyllä se olisi myös järjetön kolaus omalle itsetunnolle. Ylipäätään tämä, että oma puoliso näin totaalisesti ei halua minua, on ollut kova pala purtavaksi.
Huomasin tänään, että olen jopa vähän katkera ja vihainen vaimolle, jos suhteemme tähän kaatuu. Kaikki hyvä mitä olemme yhdessä rakentaneet heitettäisiin vain romukoppaan tuosta noin vaan. Mutta sitähän se eroaminen varmaan sitten on. Ja voihan vaimo ajatella, että minun seksin haluamiseni vuoksi meidän liitto tuhoutuu.
Tämä kirjoittaminen jotenkin jäsentään ja helpottaa. Kiva jos joku jaksaa vielä lukea. Ja saa edelleenkin kommentoida tai kertoa kokemusia samasta aiheesta.
Millainen vulva ap:n vaimolla on?
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Kiitos asiallisista viesteistä. Tiesinkin, että en varmaan ole yksin tämänlaisen ongelman kanssa. Mutta yhtään haluttoman vaimon kommenttia ei ketjuun ole saatu. Harmi. Vielä tilanteestamme, meillä ehkä siinä mielessä olisi "helppo" erota, että lapset on jo osittain muuttaneet pois kotoota ja ovat opiskelemassa, vaikka kyllähän heillä huoneet edelleen täällä kotona on. Lisäksi meillä molemmilla olisi varmasti varaa hankkia itselleen uusi ihan kiva asunto, kun tämä omaisuus puoliksi laitettaisiin. Vaikeeta se silti olisi lapsille erosta kertoa, varsinkin, kun syystä ei tietenkään voisi heille mitään kertoa. Ja kirpaisisi ihan hemmetisti, kun lapsilla ei viikonloppuisin ja lomillaan olisi yhtä yhteistä kotia mihin tulla. Mutta tosiaan mistään lasten hoidosta ei enää tarvitsisi riidellä. Ja taloudellisesti molemmat pärjäisi myös yksinään ihan mukavasti.
Sen verran vielä voisin kertoa, että minulle on tehty vasektomia pari vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen juuri siksi, kun vaimolle ei oikein mitkään ehkäisymenetelmät ole sopineet. Eli mitään hormoneja ei ole ollut käytössä vuosikausiin. Ja keskustella olen tosiaan yrittänyt ensimmäisen kerran jo varmaan yli 7 vuotta sitten ja silloinkin olin jo siihen mennessä kärvistellyt hyvän tovin asian kanssa. Eikä kyse ole tosiaan pelkästä seksistä, vaan kaikesta läheisyydestä ylipäätään. Ja olen myös sitä mieltä, että ollaan jo liian pitkällä, että tässä terapian avulla olisi mitään pelastettavissa, koska en ole koskaan saanut vaimosta kiskottua ulos, että mikä tähän kaikkeen on syynä.
Olen hämmentynyt vaimon kylmäkiskoisesta käytöksestä tällä hetkellä. Hän ei reagoi oikein mitenkään. Odotan ja pelkään, että millainen reaktio sieltä on jossain vaiheessa tulossa vielä. Itse olen aloittanut tekemään listaa mitä kaikkea tulisi erossa ottaa huomioon ja selvittää. On tosi vaikea kuvitella elämää ilman vaimoa. En todellakaan olisi heti lähdössä metsästämään mitään uutta suhdetta tai pelkkää seksiäkään. Kyllä tässä jonkunlainen suru ja luopumisprosessi tarvitsisi käydä ensin läpi. Mutta olisihan se mukava tietää, että jos joskus sellainen tilaisuus tulisi eteen niin siihen voisi tarttua ilman huonoa omaatuntoa. Jos vaimo eron jälkeen aloittaisi uuden suhteen ja jostain saisin tietää, että siinä seksi maistuu, niin olisin ensinnäkin ihan hel...tin yllättynyt, mutta kyllä se olisi myös järjetön kolaus omalle itsetunnolle. Ylipäätään tämä, että oma puoliso näin totaalisesti ei halua minua, on ollut kova pala purtavaksi.
Huomasin tänään, että olen jopa vähän katkera ja vihainen vaimolle, jos suhteemme tähän kaatuu. Kaikki hyvä mitä olemme yhdessä rakentaneet heitettäisiin vain romukoppaan tuosta noin vaan. Mutta sitähän se eroaminen varmaan sitten on. Ja voihan vaimo ajatella, että minun seksin haluamiseni vuoksi meidän liitto tuhoutuu.
Tämä kirjoittaminen jotenkin jäsentään ja helpottaa. Kiva jos joku jaksaa vielä lukea. Ja saa edelleenkin kommentoida tai kertoa kokemusia samasta aiheesta.
Kiitos että kirjoitit näin isosti. Siksi lainasin koko tekstin, koska tässä on tajuttomasti asiaa, jota moni muukin voi miettiä.
Tuossa vaiheessa tekee kipeää miettiä, että jos löytyykin joku muu, joka saa niin sanotusti viulun soimaan. Mutta voin kokemuksesta kertoa, että sinunlaiselle miehelle tulee kyllä kanssa kysyntää kun vaan ensin käy kaikki eron paskat läpi. Ja se ei tule olemaan kivutonta, mutta maksaa kyllä vaivan.
Toivon kaikkea parasta ja toivottavasti tähän joku nainenkin kertoo oman näkökulman. Vähän vaan pelkään että tämä palsta ei ole ihan ensimmäinen vaihtoehto avautua seksin kiinnostamattomuudesta. Ehkä jotkut eroterapiaryhmät voisi tähän tuoda sitä näkemystä mitä kaipaat, mutta en tiedä voiko niihin osallistua vielä kriisivaiheessa. Yleensähän tarjotaan kliinisesti vain parisuhdeterapiaa, mutta niidenkin taso on vähän niin ja näin.
Mutta kiitos vielä tekstistä. Olet todella käynyt asioita läpi ja toivon kaikkea hyvää.
Se, että vaimosi saisi tietää sinun hyväksyvän hänen mahdolliset halunsa seksiin muiden miesten kanssa, voi saada hänen halunsa syttymään sinuun päin myös. Jopa ilman, että hänen täytyy noita asioita toteuttaa. Toki onhan siinä sekin mahdollisuus olemassa. Asiaahan voi myös lähestyä hyväksyvänä fantasiana ilman, että asia jotenkin sovitaan ja "lyödään lukkoon".