Lue keskustelun säännöt.
Tilanne eskaloitu viime viikonloppuna ja nyt sitten ero tulossa seksin vuoksi
21.03.2023 |
Eli tavallinen tarina. Keski-ikäinen pari, parikyt vuotta oltu yhdessä, pari lasta ja seksiä todella niukasti suhteessa. Muuten elämässä kaikki kunnossa, terveys, talous, lapsilla menee hyvin jne. Minä tämän suhteen mies ja kärsinyt seksin puutteesta jo monta vuotta, mutta jotenkin aina vaan jaksanut uskoa, että se on väliaikaista ja tilanne tulee paranemaan jossain vaiheessa. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että ei tähän parannusta ole tulossa. Minusta seksi ja kaikenlainen läheisyys olisi ihana lisä elämään, enkä ymmärrä miksi sitä ei hyödynnettäisi, kun kerran pariskunta ollaan. Haluan edelleen vaimoa todella paljon, hän on kaunis ja pitänyt itsestään kaikin tavoin hyvin huolta.
Viime lauantaina, kun oli aika mennä saunaan yhdessä, sanoinkin, että taidan saunoa tällä kertaa yksin. Vaimo oli ihan puulla päähän lyöty ja ihmetteli, että mistä minä nyt mökötän. Sanoin, että haluan saunoa rauhassa ja en kestä katsella häntä enää alasti, koska en saa koskettaa tai millään lailla osoittaa haluani. Vaimo suuttui tietenkin ja sanoi, että olen lapsellinen. Mutta en antanut periksi ja saunottiin sitten erillään. Saunassa päätin, että yritän kerran vielä keskustella asiasta vaimon kanssa ja yritin löytää parhaat mahdolliset keinot ja sanat asian käsittelyyn. Kysyin vaimolta mm. että miten hänestä olisi suotavaa, että minä ilmennän ja toteutan seksuaalisuuttani? Ja että seksuaalisuuteni ja haluni ei katoa mihinkään vaikka hän haluaa aina haudata nämä keskustelut. Olen keski-ikänen mies, jolla on vielä paljon haluja enkä ole valmis olemaan loppuikääni puutteessa. Vaimo ei keksinyt oikein mitään vastausta ja sanoi sitten, että minun pitää varmaan sitten vaihtaa naista. Ja minä totesin siihen, että näin se varmaan sitten on. Loppuilta totaali hiljaisuus.
Seuraavana aamuna sanoin, että en ole unohtanut eilistä keskustelun aihetta, että haluaako hän yrittää vielä keskustella vai aletaanko miettiä miten eroa lähdetään järjestelemään. Näin se tilanne sitten näköjään eskaloitui. Ei ollu varsinaisesti tarkoitus ero-korttia vielä lyödä pöytään, vaikka olen sitä useasti miettinytkin. Mutta en yksinkertaisesti keksi enää mitään keinoa, jos toinen ei asiasta halua keskustella. Oisko täällä muita haluttomia vaimoja, miten vastaisitte tuohon kysymykseen, että miten miehen sitten pitäisi seksuaalisuuttaan toteuttaa, jos te kieltäydytte siitä täysin?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Kiitos asiallisista viesteistä. Tiesinkin, että en varmaan ole yksin tämänlaisen ongelman kanssa. Mutta yhtään haluttoman vaimon kommenttia ei ketjuun ole saatu. Harmi. Vielä tilanteestamme, meillä ehkä siinä mielessä olisi "helppo" erota, että lapset on jo osittain muuttaneet pois kotoota ja ovat opiskelemassa, vaikka kyllähän heillä huoneet edelleen täällä kotona on. Lisäksi meillä molemmilla olisi varmasti varaa hankkia itselleen uusi ihan kiva asunto, kun tämä omaisuus puoliksi laitettaisiin. Vaikeeta se silti olisi lapsille erosta kertoa, varsinkin, kun syystä ei tietenkään voisi heille mitään kertoa. Ja kirpaisisi ihan hemmetisti, kun lapsilla ei viikonloppuisin ja lomillaan olisi yhtä yhteistä kotia mihin tulla. Mutta tosiaan mistään lasten hoidosta ei enää tarvitsisi riidellä. Ja taloudellisesti molemmat pärjäisi myös yksinään ihan mukavasti.
Sen verran vielä voisin kertoa, että minulle on tehty vasektomia pari vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen juuri siksi, kun vaimolle ei oikein mitkään ehkäisymenetelmät ole sopineet. Eli mitään hormoneja ei ole ollut käytössä vuosikausiin. Ja keskustella olen tosiaan yrittänyt ensimmäisen kerran jo varmaan yli 7 vuotta sitten ja silloinkin olin jo siihen mennessä kärvistellyt hyvän tovin asian kanssa. Eikä kyse ole tosiaan pelkästä seksistä, vaan kaikesta läheisyydestä ylipäätään. Ja olen myös sitä mieltä, että ollaan jo liian pitkällä, että tässä terapian avulla olisi mitään pelastettavissa, koska en ole koskaan saanut vaimosta kiskottua ulos, että mikä tähän kaikkeen on syynä.
Olen hämmentynyt vaimon kylmäkiskoisesta käytöksestä tällä hetkellä. Hän ei reagoi oikein mitenkään. Odotan ja pelkään, että millainen reaktio sieltä on jossain vaiheessa tulossa vielä. Itse olen aloittanut tekemään listaa mitä kaikkea tulisi erossa ottaa huomioon ja selvittää. On tosi vaikea kuvitella elämää ilman vaimoa. En todellakaan olisi heti lähdössä metsästämään mitään uutta suhdetta tai pelkkää seksiäkään. Kyllä tässä jonkunlainen suru ja luopumisprosessi tarvitsisi käydä ensin läpi. Mutta olisihan se mukava tietää, että jos joskus sellainen tilaisuus tulisi eteen niin siihen voisi tarttua ilman huonoa omaatuntoa. Jos vaimo eron jälkeen aloittaisi uuden suhteen ja jostain saisin tietää, että siinä seksi maistuu, niin olisin ensinnäkin ihan hel...tin yllättynyt, mutta kyllä se olisi myös järjetön kolaus omalle itsetunnolle. Ylipäätään tämä, että oma puoliso näin totaalisesti ei halua minua, on ollut kova pala purtavaksi.
Huomasin tänään, että olen jopa vähän katkera ja vihainen vaimolle, jos suhteemme tähän kaatuu. Kaikki hyvä mitä olemme yhdessä rakentaneet heitettäisiin vain romukoppaan tuosta noin vaan. Mutta sitähän se eroaminen varmaan sitten on. Ja voihan vaimo ajatella, että minun seksin haluamiseni vuoksi meidän liitto tuhoutuu.
Tämä kirjoittaminen jotenkin jäsentään ja helpottaa. Kiva jos joku jaksaa vielä lukea. Ja saa edelleenkin kommentoida tai kertoa kokemusia samasta aiheesta.
Minua ei yhtään yllätä se, että yksikään haluton nainen ei ole kommentoinut ketjua; eihän heissä ole mitään vikaa.
Tuollaisessa tilanteessa, jossa haluton osapuoli ei näe mitään tilanteessa mitään ongelmaa on ihan turha tuhlata aikaa ja rahojaan mihinkään terapiaan. Kokemusta on. Tarinasi on kuin minun elämästini.
Kommenteillaan vaimosi on osoittanut sen että hänellä ei ole minkäänlaista halua kuulla tai keskustella ongelmasta eikä hän edes pidä sitä ongelmana. Tilanteesta suorastaan loistaa se ettei hän tunne edes minkäänlaista myötätuntoa sinua kohtaan. Kukkien ja suklaan kantaminen ei vaikuta pitkässä juoksussa millään tavalla. Hotelli tai kylpylä viikonloppu keventää vain kukkaroa ei muita pusseja.
Vaimosi saattaa kyllä vielä joskus innostua seksistä, mutta siihen vaaditaan joku toinen mies ellei sellaista ole jo jossakin taustalla olemassa.
Joku pohti viesti ketjussa avointa suhdetta. Avoin suhde saattaisi vapauttaa ilmapiiriä tai sitten ei - riippuu henkilöistä. Avoimessa suhteessa on vain se ongelma, että kuvauksesi perusteella sinä olisit siinä aika lailla altavastaajan asemassa. Vaimollasi ei olisi minkäälaista ongelmaa löytää avoimeen suhteeseen pelkkiä seksikumppaneita niin halutessaan, mutta sinulle se voisi olla huomattavasti haastellisempaa ellet sitten ole viimeisen päälle pelimies; miltä et kuulosta. Tuloksena olisi todennäköisesti se, että vaimosi seksielämä kukoistaa ja sinä olet edelleen ilman.
Varmin tapa saada vielä sinun oma seksielämä toimimaan on pistää vaimon kanssa kantapäät vastakkain ja lähteä katselemaan uusia apajia. Vapaana parisuhteesta tilapäisen tai vakinaisemman seuran löytäminen on huomattavasti helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Kiitos asiallisista viesteistä. Tiesinkin, että en varmaan ole yksin tämänlaisen ongelman kanssa. Mutta yhtään haluttoman vaimon kommenttia ei ketjuun ole saatu. Harmi. Vielä tilanteestamme, meillä ehkä siinä mielessä olisi "helppo" erota, että lapset on jo osittain muuttaneet pois kotoota ja ovat opiskelemassa, vaikka kyllähän heillä huoneet edelleen täällä kotona on. Lisäksi meillä molemmilla olisi varmasti varaa hankkia itselleen uusi ihan kiva asunto, kun tämä omaisuus puoliksi laitettaisiin. Vaikeeta se silti olisi lapsille erosta kertoa, varsinkin, kun syystä ei tietenkään voisi heille mitään kertoa. Ja kirpaisisi ihan hemmetisti, kun lapsilla ei viikonloppuisin ja lomillaan olisi yhtä yhteistä kotia mihin tulla. Mutta tosiaan mistään lasten hoidosta ei enää tarvitsisi riidellä. Ja taloudellisesti molemmat pärjäisi myös yksinään ihan mukavasti.
Sen verran vielä voisin kertoa, että minulle on tehty vasektomia pari vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen juuri siksi, kun vaimolle ei oikein mitkään ehkäisymenetelmät ole sopineet. Eli mitään hormoneja ei ole ollut käytössä vuosikausiin. Ja keskustella olen tosiaan yrittänyt ensimmäisen kerran jo varmaan yli 7 vuotta sitten ja silloinkin olin jo siihen mennessä kärvistellyt hyvän tovin asian kanssa. Eikä kyse ole tosiaan pelkästä seksistä, vaan kaikesta läheisyydestä ylipäätään. Ja olen myös sitä mieltä, että ollaan jo liian pitkällä, että tässä terapian avulla olisi mitään pelastettavissa, koska en ole koskaan saanut vaimosta kiskottua ulos, että mikä tähän kaikkeen on syynä.
Olen hämmentynyt vaimon kylmäkiskoisesta käytöksestä tällä hetkellä. Hän ei reagoi oikein mitenkään. Odotan ja pelkään, että millainen reaktio sieltä on jossain vaiheessa tulossa vielä. Itse olen aloittanut tekemään listaa mitä kaikkea tulisi erossa ottaa huomioon ja selvittää. On tosi vaikea kuvitella elämää ilman vaimoa. En todellakaan olisi heti lähdössä metsästämään mitään uutta suhdetta tai pelkkää seksiäkään. Kyllä tässä jonkunlainen suru ja luopumisprosessi tarvitsisi käydä ensin läpi. Mutta olisihan se mukava tietää, että jos joskus sellainen tilaisuus tulisi eteen niin siihen voisi tarttua ilman huonoa omaatuntoa. Jos vaimo eron jälkeen aloittaisi uuden suhteen ja jostain saisin tietää, että siinä seksi maistuu, niin olisin ensinnäkin ihan hel...tin yllättynyt, mutta kyllä se olisi myös järjetön kolaus omalle itsetunnolle. Ylipäätään tämä, että oma puoliso näin totaalisesti ei halua minua, on ollut kova pala purtavaksi.
Huomasin tänään, että olen jopa vähän katkera ja vihainen vaimolle, jos suhteemme tähän kaatuu. Kaikki hyvä mitä olemme yhdessä rakentaneet heitettäisiin vain romukoppaan tuosta noin vaan. Mutta sitähän se eroaminen varmaan sitten on. Ja voihan vaimo ajatella, että minun seksin haluamiseni vuoksi meidän liitto tuhoutuu.
Tämä kirjoittaminen jotenkin jäsentään ja helpottaa. Kiva jos joku jaksaa vielä lukea. Ja saa edelleenkin kommentoida tai kertoa kokemusia samasta aiheesta.
Kirjoitin tuon tätä edellisen kommentin, jossa suosittelin eroa. Otin myös suuren vastuun lapsista ja päätin, että heidän ei tule tilanteesta kärsiä. Sovittii, että lapset asuvat ja menevät kuten haluavat, kun samassa kaupungissa asutaan. Toivotan onnea ja suosittelen, että et jää murehtimaan , vaan otat aktiivisen otteen kohti seksuaalisempaa elämää. Itse jäin turhan pitkään empimään, juurikin lasten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Kiitos asiallisista viesteistä. Tiesinkin, että en varmaan ole yksin tämänlaisen ongelman kanssa. Mutta yhtään haluttoman vaimon kommenttia ei ketjuun ole saatu. Harmi. Vielä tilanteestamme, meillä ehkä siinä mielessä olisi "helppo" erota, että lapset on jo osittain muuttaneet pois kotoota ja ovat opiskelemassa, vaikka kyllähän heillä huoneet edelleen täällä kotona on. Lisäksi meillä molemmilla olisi varmasti varaa hankkia itselleen uusi ihan kiva asunto, kun tämä omaisuus puoliksi laitettaisiin. Vaikeeta se silti olisi lapsille erosta kertoa, varsinkin, kun syystä ei tietenkään voisi heille mitään kertoa. Ja kirpaisisi ihan hemmetisti, kun lapsilla ei viikonloppuisin ja lomillaan olisi yhtä yhteistä kotia mihin tulla. Mutta tosiaan mistään lasten hoidosta ei enää tarvitsisi riidellä. Ja taloudellisesti molemmat pärjäisi myös yksinään ihan mukavasti.
Sen verran vielä voisin kertoa, että minulle on tehty vasektomia pari vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen juuri siksi, kun vaimolle ei oikein mitkään ehkäisymenetelmät ole sopineet. Eli mitään hormoneja ei ole ollut käytössä vuosikausiin. Ja keskustella olen tosiaan yrittänyt ensimmäisen kerran jo varmaan yli 7 vuotta sitten ja silloinkin olin jo siihen mennessä kärvistellyt hyvän tovin asian kanssa. Eikä kyse ole tosiaan pelkästä seksistä, vaan kaikesta läheisyydestä ylipäätään. Ja olen myös sitä mieltä, että ollaan jo liian pitkällä, että tässä terapian avulla olisi mitään pelastettavissa, koska en ole koskaan saanut vaimosta kiskottua ulos, että mikä tähän kaikkeen on syynä.
Olen hämmentynyt vaimon kylmäkiskoisesta käytöksestä tällä hetkellä. Hän ei reagoi oikein mitenkään. Odotan ja pelkään, että millainen reaktio sieltä on jossain vaiheessa tulossa vielä. Itse olen aloittanut tekemään listaa mitä kaikkea tulisi erossa ottaa huomioon ja selvittää. On tosi vaikea kuvitella elämää ilman vaimoa. En todellakaan olisi heti lähdössä metsästämään mitään uutta suhdetta tai pelkkää seksiäkään. Kyllä tässä jonkunlainen suru ja luopumisprosessi tarvitsisi käydä ensin läpi. Mutta olisihan se mukava tietää, että jos joskus sellainen tilaisuus tulisi eteen niin siihen voisi tarttua ilman huonoa omaatuntoa. Jos vaimo eron jälkeen aloittaisi uuden suhteen ja jostain saisin tietää, että siinä seksi maistuu, niin olisin ensinnäkin ihan hel...tin yllättynyt, mutta kyllä se olisi myös järjetön kolaus omalle itsetunnolle. Ylipäätään tämä, että oma puoliso näin totaalisesti ei halua minua, on ollut kova pala purtavaksi.
Huomasin tänään, että olen jopa vähän katkera ja vihainen vaimolle, jos suhteemme tähän kaatuu. Kaikki hyvä mitä olemme yhdessä rakentaneet heitettäisiin vain romukoppaan tuosta noin vaan. Mutta sitähän se eroaminen varmaan sitten on. Ja voihan vaimo ajatella, että minun seksin haluamiseni vuoksi meidän liitto tuhoutuu.
Tämä kirjoittaminen jotenkin jäsentään ja helpottaa. Kiva jos joku jaksaa vielä lukea. Ja saa edelleenkin kommentoida tai kertoa kokemusia samasta aiheesta.
Tuossa ei ole enää mitään muuta tehtävissä kuin ero, kun kerran vaimon asenne on tuollainen. Lapsetkin ovat jo omillaan ja kerta talouskaan ei aseta rajoituksia, niin mitä turhaa kitumaan.
MInä tein sen virheen, että jäin lasten takia kärsimään samankaltaiseen seksittömään suhteeseen ja tuhosin siinä oman seksuaalisuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Millainen vulva ap:n vaimolla on?
Ei helvetti jos tämä palsta ei olisi näin perseestä niin toivottaisin vulvamaanikolle hyvää suksintamatkaa sinne tiedätte kyllä minne mitä ei saa näköjään just nyt tällä kertaa sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen vulva ap:n vaimolla on?
Ei helvetti jos tämä palsta ei olisi näin perseestä niin toivottaisin vulvamaanikolle hyvää suksintamatkaa sinne tiedätte kyllä minne mitä ei saa näköjään just nyt tällä kertaa sanoa ääneen.
Kyllä saat sanoa minua kusipääksi.
M48, häpyhuulipalveluiden loppukäyttäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottakoon alkuun, että olen mies, mutta tästä asiasta on ns. näppituntumaa.
Naisen hormonitoiminta määrää halukkuuden ehkä noin 60%:sti. Sitten tulee lisäksi arjen raskaus, psyykkiset syyt ja sairaudet, kuten endometrioosi
Hyvänä vinkkinä tarkistaisin ekana ehkäisytavan. Jos siinä on hormonaalisia juttuja, niin tuotteen vaihto toiseen voi parhaimmillaan tuoda ihan uuden kevään seksielämään. Muista kuitenkin tossa hetkessä olla tukena ja rakastaa - nimittäin jos tuossa vaiheessa olet katkeroitunut ja haluat "kostaa", niin siihen muuten löytyy joku uusi hyvin nopeasti. Aiemmin mainituista estrogeenivoiteista ei ole kokemusta, mutta uskon samanlaiseen vaikutukseen.
Toinen on sitten ihan asioiden raatorehellinen läpikäynti. Onko hän tyytyväinen suhteeseenne, oletko sinä tyytyväinen ja onko molempien luottamus toisiin 100%? Muistatteko kehua toisianne? Onko teillä eroja esimerkiksi läheisyyden tarpeessa? Miten arki kulkee?
Sitten kurjalla puolella voi olla vaikka toinen mies. Silloin on paha tehdä mitään ja tämäkin on koettu.
Ero on parhaimmillaan ihan helvetin hieno ja vapauttava kokemus. Hyvää kumppania kuitenkaan ei kannata dumpata ilman että on tehnyt ensin kaikkensa.
Jos tätä on vuosia yritetty keskustella ja se ei koskaan onnistu, niin suhteessa on pielessä muukin kuin seksi.
Sanoisin että alkaa olla syy erota.Kuten tossa kirjoitin, niin on pakko antaa myös mahdollisuus sille, että naisen hormonitoiminta aiheuttaa sen, että hän ei yksinkertaisesti halua. Eli nainen on tavallaan vikatilassa ja yleensä tuohon vajotaan huomaamatta kuin rapu kattilassa. Silloin hänen on vaikea ymmärtää voimakaslibidoisempaa kumppaniaan, kun itsellä vaan ei kipinöi ja painostus vaan pahentaa. Hän voi olla sillä tavalla itsekäs luonne, ettei edes ajattele muiden kannalta asioita, jotka häntä ei kiinnosta.
Se että voisiko "hoito"muutokset tuoda avun, on epävarmaa. En silti jättäisi sitä korttia kääntämättä, vaikka eka vastaus olisikin että "mun on ihan hyvä näin".
Sen tiedän että miehenä pystyn vaikuttamaan nykyisen kumppanini hormonien hyrräykseen ihan arjessa. Pelkkä kauniiksi kehuminen ja halaus voi luoda oksitosiinien kautta sellaista onnellisuutta, joka kantaa illan yhteiseen huipennukseen saakka. Mutta tiedän että monen pitkässä suhteessa tuollainen kuulostaakin utopialta ja eron jälkeen voi havahtua mitä seksi ja rakkaus voi oikeasti olla.
Summa summarum, ap kuvailee vaimoa sellaisin sanoin, että voisin kuvitella monen miehen olevan jonossa jos vapautuu markkinoille. Sellaisen kanssa kannattaa katsoa asiat loppuun saakka. Kyllä pitkällä parisuhteellakin on oma arvonsa, jota kannattaa vaalia.
Mitä arvoa tuollaisella muka on, jos toinen ei halua tehdä mitään asian eteen ja kaiken lisäksi vielä halveksuu toisen haluja sekä yrityksiä avata tilannetta.
Väkisinkö hänet kaiken lisäksi sinne hormonihoitoon viedän, jos hän ei näe asiassa mitään korjattavaa.
Millainen synopsis tähän novellikokoelmaan muodostui?
M48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia lienee se, että halutonta puolisoa, jos suhde muuten on kunnossa, on mahdotonta saada haluamaan edes terapiassa. Ehkä hän haluaa jossain toisessa suhteessa, ehkä ei. Mutta jos seksi ja läheisyys puuttuu parisuhteesta kokonaan, niin eikö kyseessä ole enemmänkin kämppisliitto kuin avioliitto? On menty alun perin väärän kanssa naimisiin eli sellaisen kanssa, jota ei halua. .
Kyllä avioliitto voi olla avioliitto ilman seksiäkin.
Vastaavasti kämppiksen kanssa voi panna ilman että kyseessä on suhde.
Liitto on sitoutumista, asioiden yhdistämistä.Haluttomuus ei myöskään usein johdu siitä että toinen on väärä. Jostain syystä ei vaan halua seksiä, se siitä. Olet itsesi kanssa minusta nyt ristiriitainen.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin se paremmin seksuaalisesti yhteensopiva voi löytyä, jolloin seksistä tulee normaali, mutkaton osa parisuhde-elämää. Ei valtataistelua ja vuosien ongelmavyyhtiä. Sellaiseksi seksuaalisuutta ei ole tarkoitettu.
Ei haluttomuuden tarvitse tarkoittaa valtataistelua. Toista ja toisen haluja/niiden puutetta voi ymmärtää ja koettaa järjestää niin että molemmat voivat mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kannattaa kokeilla vielä terapiaa, jos on lapsia. Jos erotaan, niin lasten kannalta terapia auttaa eroamaan fiksummin. Ja voivat ne lapsetkin käydä terapiassa, heidän pitäisi käydä, etteivät heidän tunteensa erosta jää käsittelemättä. Vanhempien on välillä vaikea kuulla lapsia eronsa ja omien tunnemyrskyjensä keskellä. Se on heille iso suru, jos vanhemmat eivät sovikaan yhteen.
Nyt alkaa mennä yliterapoimiseksi.
Terapiaan mennään jos on selvittämätön ongelma. Jos erotaan enemmän tai vähemmän sovussa, ei siihen tarvita terapeuttia.
Parisuhteen erottaa muista suhteista juurikin seksi, ellei sitten kyseessä satu olemaan sellainen suhde jossa molemmat ovat aseksuaaleja. Panna voi kyllä kenen kanssa tahansa ilman parisuhdettakin; siinä on silloin kysymys seksisuhteesta.
Johtuipa haluttomuus mistä tahansa, niin se kohdistuu ja vaikuttaa aina nimenomaan siihen halukkaampaan osapuoleen jolloin hänen halun kohteensa on väärä. Jossain voi olla ja todennäköisesti onkin joku joka haluaisi juuri häntä.
Haluton nimenomaan käyttää seksuaalista valtaa suhteessa. Joko tiedostamattaan tai tiedostaen, jolloin asetelma on entistäkin pahempi. Tilanne nyt vain useimmiten on sellainen, että haluton ei edes osaksikaan ymmärrä enemmän haluavan tarpeita eikä näin ollen millään tavalla "järjestä" toisen oloa paremmaksi.
Jos suhteessa halut poikkeavat toisistaan niin että se aiheuttaa ristiriita tilanteita ja tyytymättömyyttä, niin silloin parisuhteessa on ongelma. Haluttomuus on vain sellainen ongelma, että hyvin usein haluton osapuoli ei näe sitä minään ongelmana; hänellähän on kaikki hyvin. Terapian tarve ja hyöty on kyllä kyseenalainen, jos lähtökohtana on se että toinen ei tajua ongelmaa olevankaan. Tällöin on monesti parasta suunnata eri teille ja sanoa koita pärjäillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia lienee se, että halutonta puolisoa, jos suhde muuten on kunnossa, on mahdotonta saada haluamaan edes terapiassa. Ehkä hän haluaa jossain toisessa suhteessa, ehkä ei. Mutta jos seksi ja läheisyys puuttuu parisuhteesta kokonaan, niin eikö kyseessä ole enemmänkin kämppisliitto kuin avioliitto? On menty alun perin väärän kanssa naimisiin eli sellaisen kanssa, jota ei halua. .
Kyllä avioliitto voi olla avioliitto ilman seksiäkin.
Vastaavasti kämppiksen kanssa voi panna ilman että kyseessä on suhde.
Liitto on sitoutumista, asioiden yhdistämistä.Haluttomuus ei myöskään usein johdu siitä että toinen on väärä. Jostain syystä ei vaan halua seksiä, se siitä. Olet itsesi kanssa minusta nyt ristiriitainen.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin se paremmin seksuaalisesti yhteensopiva voi löytyä, jolloin seksistä tulee normaali, mutkaton osa parisuhde-elämää. Ei valtataistelua ja vuosien ongelmavyyhtiä. Sellaiseksi seksuaalisuutta ei ole tarkoitettu.
Ei haluttomuuden tarvitse tarkoittaa valtataistelua. Toista ja toisen haluja/niiden puutetta voi ymmärtää ja koettaa järjestää niin että molemmat voivat mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kannattaa kokeilla vielä terapiaa, jos on lapsia. Jos erotaan, niin lasten kannalta terapia auttaa eroamaan fiksummin. Ja voivat ne lapsetkin käydä terapiassa, heidän pitäisi käydä, etteivät heidän tunteensa erosta jää käsittelemättä. Vanhempien on välillä vaikea kuulla lapsia eronsa ja omien tunnemyrskyjensä keskellä. Se on heille iso suru, jos vanhemmat eivät sovikaan yhteen.
Nyt alkaa mennä yliterapoimiseksi.
Terapiaan mennään jos on selvittämätön ongelma. Jos erotaan enemmän tai vähemmän sovussa, ei siihen tarvita terapeuttia.
Parisuhteen erottaa muista suhteista juurikin seksi, ellei sitten kyseessä satu olemaan sellainen suhde jossa molemmat ovat aseksuaaleja. Panna voi kyllä kenen kanssa tahansa ilman parisuhdettakin; siinä on silloin kysymys seksisuhteesta.
Johtuipa haluttomuus mistä tahansa, niin se kohdistuu ja vaikuttaa aina nimenomaan siihen halukkaampaan osapuoleen jolloin hänen halun kohteensa on väärä. Jossain voi olla ja todennäköisesti onkin joku joka haluaisi juuri häntä.
Haluton nimenomaan käyttää seksuaalista valtaa suhteessa. Joko tiedostamattaan tai tiedostaen, jolloin asetelma on entistäkin pahempi. Tilanne nyt vain useimmiten on sellainen, että haluton ei edes osaksikaan ymmärrä enemmän haluavan tarpeita eikä näin ollen millään tavalla "järjestä" toisen oloa paremmaksi.
Jos suhteessa halut poikkeavat toisistaan niin että se aiheuttaa ristiriita tilanteita ja tyytymättömyyttä, niin silloin parisuhteessa on ongelma. Haluttomuus on vain sellainen ongelma, että hyvin usein haluton osapuoli ei näe sitä minään ongelmana; hänellähän on kaikki hyvin. Terapian tarve ja hyöty on kyllä kyseenalainen, jos lähtökohtana on se että toinen ei tajua ongelmaa olevankaan. Tällöin on monesti parasta suunnata eri teille ja sanoa koita pärjäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: haluatko kirjoitella vielä pitkäänkin meidän pillusta ja kyrvistä horisevien amatöörien kanssa vai kelpaisiko jo ammattiapu? Jos ei, niin miksi ei?
Ehkä ap sinun pitäisi mennä terapiaan, koska roikut vielä tuollaisen naisen kanssa. En voi käsittää, miksi jatkat sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole vastannut kolmeen hönelle esitettyyn kysymykseen joten epäilen että ap trollaa.
Tässä ne ovat kootusti:
- millainen synopsis hänen novellikokoelmastaan muodostuu
- millainen vulva ap:n puolisolla on
- hakeuduitteko parisuhde- vai yksilöterapiaan
Vierailija kirjoitti:
Terapian tarve ja hyöty on kyllä kyseenalainen, jos lähtökohtana on se että toinen ei tajua ongelmaa olevankaan. Tällöin on monesti parasta suunnata eri teille ja sanoa koita pärjäillä.
Juuri tuon asian konkretisoiminen molemmille on terapiakäyntien tarkoitus.
M48, osaaja, ihmisten yhdistäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia lienee se, että halutonta puolisoa, jos suhde muuten on kunnossa, on mahdotonta saada haluamaan edes terapiassa. Ehkä hän haluaa jossain toisessa suhteessa, ehkä ei. Mutta jos seksi ja läheisyys puuttuu parisuhteesta kokonaan, niin eikö kyseessä ole enemmänkin kämppisliitto kuin avioliitto? On menty alun perin väärän kanssa naimisiin eli sellaisen kanssa, jota ei halua. .
Kyllä avioliitto voi olla avioliitto ilman seksiäkin.
Vastaavasti kämppiksen kanssa voi panna ilman että kyseessä on suhde.
Liitto on sitoutumista, asioiden yhdistämistä.Haluttomuus ei myöskään usein johdu siitä että toinen on väärä. Jostain syystä ei vaan halua seksiä, se siitä. Olet itsesi kanssa minusta nyt ristiriitainen.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin se paremmin seksuaalisesti yhteensopiva voi löytyä, jolloin seksistä tulee normaali, mutkaton osa parisuhde-elämää. Ei valtataistelua ja vuosien ongelmavyyhtiä. Sellaiseksi seksuaalisuutta ei ole tarkoitettu.
Ei haluttomuuden tarvitse tarkoittaa valtataistelua. Toista ja toisen haluja/niiden puutetta voi ymmärtää ja koettaa järjestää niin että molemmat voivat mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kannattaa kokeilla vielä terapiaa, jos on lapsia. Jos erotaan, niin lasten kannalta terapia auttaa eroamaan fiksummin. Ja voivat ne lapsetkin käydä terapiassa, heidän pitäisi käydä, etteivät heidän tunteensa erosta jää käsittelemättä. Vanhempien on välillä vaikea kuulla lapsia eronsa ja omien tunnemyrskyjensä keskellä. Se on heille iso suru, jos vanhemmat eivät sovikaan yhteen.
Nyt alkaa mennä yliterapoimiseksi.
Terapiaan mennään jos on selvittämätön ongelma. Jos erotaan enemmän tai vähemmän sovussa, ei siihen tarvita terapeuttia.
Tietenkin avioliitto voi olla avioliitto ilman seksiä ja läheisyyttä, mutta se on valtaosan mielestä silloin poikkeava avioliitto. Itse nimitän sitä kämppissuhteeksi. Yleensä ottaen parisuhteelta odotetaan seksiä ja läheisyyttä, vaikka sinä et odottaisi.
Ja tiedän senkin, että haluton voi olla niin, ettei halua ketään muutakaan. Lopputulos on kuitenkin sen toisen osapuolen osalta sama eli hän ei avioliitostaan saa kokemusta olevansa haluttu, mikä on kuitenkin intiimissä suhtessa yksi perustarpeita suurimman osan mielestä, vaikka sinun mielestäsi seksitön ja läheisyydetön avioliitto olisi paras mahdollinen. Jos tuollainen liitto sopii molemmille, ei tietenkään seuraa mitään ongelmia, mutta ap:n tapauksessa on seurannut.
Terapiaa voi käyttää hyödyksi myös eroamisessa. Molempien kannattaa selvittää syy miksi on kyseiseen avioliittoon lähtenyt ja jäänyt, vaikka ainakin ap:n osalta hän on elänyt vuosia erittäin epätyydyttävässä tilanteessa. Siihen ei tietenkään tarvita parisuhdeterapiaa, mutta suosittelen yksilöterapiaa. Lapset eivät terapiaa tarvitse, kun kerran ovat aikuisia. Terapia voi auttaa hahmottamaan pelkoja, joita ap:lla on eroon liittyen. Toisaalta se voi myös auttaa hahmottamaan vaihtoehtoja, joita erolle on, ellei kumpikaan halua erota. Seksittömässä liitossa voi elää, mutta parempi tehdä sitten niin tietoisesti ymmärtäen, miksi sellaisen valinnan on tehnyt, joka nakertaa omaa hyvinvointia.
Mies jolla on asiat kunnossa, joka on normaali ja sosiaalisesti aktiivinen tulee varmasti saamaan seksiseuraa ja parisuhteen, jossa on seksiä normaalisti. Se ei ainakaan ole ongelma, mutta voihan olla, että ap kaikesta huolimatta haluaa jäädä avioliittoonsa, koska on kiintynyt vaimoonsa. Hiukan hassultahan se kuulostaa perustella, että avioliittoon jäädään siksi, että lapsilla on omat vanhat huoneensa, kun tulevat kotiin käymään. Se ei varmastikaan ole todellinen syy avioliittoon jäämiselle. Takana on asioita joita kannattaisi selvittää. Ehkäpä torjutuksi tulemisen trauma on yksi syy, ettei ap uskalla erota? Vuosikymmeniä jatkunut seksuaalinen torjunta on vakava asia, joka vaikuttaisi kenen tahansa itsetuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapian tarve ja hyöty on kyllä kyseenalainen, jos lähtökohtana on se että toinen ei tajua ongelmaa olevankaan. Tällöin on monesti parasta suunnata eri teille ja sanoa koita pärjäillä.
Juuri tuon asian konkretisoiminen molemmille on terapiakäyntien tarkoitus.
M48, osaaja, ihmisten yhdistäjä
Olen eri vastaaja, mutta tuossa olet oikeassa. Terapiassa selviää se, että kannattaa erota, ainakin, jos terapeutti on ammattitaitoinen ja osaa "kaivaa" ne vastaukset esille. Haluton puolisohan on yleensä vuosia esittänyt kaikenlaisia normalisoivia selityksiä ja puolusteluja käytökselleen.
Monesti seksuaalisen haluttomuuden syynä on vain se, ettei henkilö aseta seksiä ja läheisyyttä korkealle omissa prioriteeteissaan, mikä johtuu pohjimmiltaan ihmisen omasta seksuaalihistoriasta. Tällöin hän ei ole myöskään valinnut puolisoa sen perusteella, että kokisi häneen suurta seksuaalista vetoa. On tärkeä ymmärtää, ettei se johdu puolisosta, vaan on osa haluttoman omaa psyykkistä rakennetta. Samat ongelmat ja asiat tulevat vastaan seuraavassa suhteessa, jos hän sellaiseen hakeutuu, mutta eihän seksi ole lainkaan pakollista ihmissuhteessa. Hän voi etsiä vastaavanlaisen puolison tai elää yksin.
Terapian tarkoitus on selkiyttää millaisin asentein suhteessa ollaan ja saavuttaa ymmärrys siitä, sovitaanko oikeasti yhdessä olemaan. Se ei ole kenenkään syytä, jos todetaan, ettei edellytyksiä jatkaa yhdessä ole. Ne syyt, jotka ovat aiemmin pitäneet yhdessä voivat olla vanhentuneita, varsinkin, jos puhutaan nuorena solmitusta liitosta. Onnellisen avioliiton salaisuus on mielestäni pitkälti se, että jatkuvasti päivitetään ja mietitään sitä sovellutaanko yhteen, ovatko molemmat tyytyväisiä, mitkä ovat syyt olla yhdessä. Ei tavan tai lasten vuoksi parisuhteeseen jääminen yleensä kovin onnellista ole. Vähintäänkin kannattaisi mielestäni perustella itselleen paremmin sen miksi jää.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Kiitos asiallisista viesteistä. Tiesinkin, että en varmaan ole yksin tämänlaisen ongelman kanssa. Mutta yhtään haluttoman vaimon kommenttia ei ketjuun ole saatu. Harmi. Vielä tilanteestamme, meillä ehkä siinä mielessä olisi "helppo" erota, että lapset on jo osittain muuttaneet pois kotoota ja ovat opiskelemassa, vaikka kyllähän heillä huoneet edelleen täällä kotona on. Lisäksi meillä molemmilla olisi varmasti varaa hankkia itselleen uusi ihan kiva asunto, kun tämä omaisuus puoliksi laitettaisiin. Vaikeeta se silti olisi lapsille erosta kertoa, varsinkin, kun syystä ei tietenkään voisi heille mitään kertoa. Ja kirpaisisi ihan hemmetisti, kun lapsilla ei viikonloppuisin ja lomillaan olisi yhtä yhteistä kotia mihin tulla. Mutta tosiaan mistään lasten hoidosta ei enää tarvitsisi riidellä. Ja taloudellisesti molemmat pärjäisi myös yksinään ihan mukavasti.
Sen verran vielä voisin kertoa, että minulle on tehty vasektomia pari vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen juuri siksi, kun vaimolle ei oikein mitkään ehkäisymenetelmät ole sopineet. Eli mitään hormoneja ei ole ollut käytössä vuosikausiin. Ja keskustella olen tosiaan yrittänyt ensimmäisen kerran jo varmaan yli 7 vuotta sitten ja silloinkin olin jo siihen mennessä kärvistellyt hyvän tovin asian kanssa. Eikä kyse ole tosiaan pelkästä seksistä, vaan kaikesta läheisyydestä ylipäätään. Ja olen myös sitä mieltä, että ollaan jo liian pitkällä, että tässä terapian avulla olisi mitään pelastettavissa, koska en ole koskaan saanut vaimosta kiskottua ulos, että mikä tähän kaikkeen on syynä.
Olen hämmentynyt vaimon kylmäkiskoisesta käytöksestä tällä hetkellä. Hän ei reagoi oikein mitenkään. Odotan ja pelkään, että millainen reaktio sieltä on jossain vaiheessa tulossa vielä. Itse olen aloittanut tekemään listaa mitä kaikkea tulisi erossa ottaa huomioon ja selvittää. On tosi vaikea kuvitella elämää ilman vaimoa. En todellakaan olisi heti lähdössä metsästämään mitään uutta suhdetta tai pelkkää seksiäkään. Kyllä tässä jonkunlainen suru ja luopumisprosessi tarvitsisi käydä ensin läpi. Mutta olisihan se mukava tietää, että jos joskus sellainen tilaisuus tulisi eteen niin siihen voisi tarttua ilman huonoa omaatuntoa. Jos vaimo eron jälkeen aloittaisi uuden suhteen ja jostain saisin tietää, että siinä seksi maistuu, niin olisin ensinnäkin ihan hel...tin yllättynyt, mutta kyllä se olisi myös järjetön kolaus omalle itsetunnolle. Ylipäätään tämä, että oma puoliso näin totaalisesti ei halua minua, on ollut kova pala purtavaksi.
Huomasin tänään, että olen jopa vähän katkera ja vihainen vaimolle, jos suhteemme tähän kaatuu. Kaikki hyvä mitä olemme yhdessä rakentaneet heitettäisiin vain romukoppaan tuosta noin vaan. Mutta sitähän se eroaminen varmaan sitten on. Ja voihan vaimo ajatella, että minun seksin haluamiseni vuoksi meidän liitto tuhoutuu.
Tämä kirjoittaminen jotenkin jäsentään ja helpottaa. Kiva jos joku jaksaa vielä lukea. Ja saa edelleenkin kommentoida tai kertoa kokemusia samasta aiheesta.
Eroamisen prosessissa yleensä tarvitaan sitä vihaa ja katkeruuttakin, että pääsee yli rakkaudesta ja kiintymyksestä. Jos ette missään terapiassa ole käyneet, niin se varmasti selkiyttäisi tilannetta. Vaimosi ehkä suhtautuu kylmäkiskoisesti siksi, että kuvittelee sinun kohta anelevan anteeksiantoa eropuheidesi takia. Eli ei ole vielä ymmärtänyt, että olet tosissasi.
Itse olen naisena sillä kannalla, että avioliitto ilman seksiä ja läheisyyttä on mennyttä, ellei takana ole jokin suuri, käsittelemätön asia kuten pettäminen tai muu iso pettymys. Seksi ja läheisyys voi palata, jos nuo asiat käsitellään terapiassa. Mutta (kuten sanoin), ei syynä välttämättä ole mikään sellainen, vaan yksinkertaisesti se, että puolison oman seksuaalishistorian takia seksi on hänelle elämässä viimeisimpiä asioita, johon tahtoo panostaa. Hänellä on oikeus elää ilman seksiä, jolloin puoliso puolestaan miettii omat prioriteettinsa.
Kuten jo kirjoitinkin, niin on hyvä miettiä mitkä asiat sinussa itsessäsi ovat niitä, jotka ovat saaneet panemaan syrjään läheisyyden, seksin ja halutuksi tulemisen tarpeet niin pitkäksi aikaa? Sitä kannattaa selvittää terapiassa jatkoa ajatellen. Jos et selvitä noita asioita, ne voivat jossain toisessa muodossa tulla eteen myös tulevissa suhteissasi. Olet muutenkin elänyt "epänormaalissa" suhteessa jo melko kauan, mikä on vaikuttanut ajatteluusi ja itsetuntoosi. Sinuna selvittelisin noita asioita kävi miten kävi eli riippumatta siitä eroatko vai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottakoon alkuun, että olen mies, mutta tästä asiasta on ns. näppituntumaa.
Naisen hormonitoiminta määrää halukkuuden ehkä noin 60%:sti. Sitten tulee lisäksi arjen raskaus, psyykkiset syyt ja sairaudet, kuten endometrioosi
Hyvänä vinkkinä tarkistaisin ekana ehkäisytavan. Jos siinä on hormonaalisia juttuja, niin tuotteen vaihto toiseen voi parhaimmillaan tuoda ihan uuden kevään seksielämään. Muista kuitenkin tossa hetkessä olla tukena ja rakastaa - nimittäin jos tuossa vaiheessa olet katkeroitunut ja haluat "kostaa", niin siihen muuten löytyy joku uusi hyvin nopeasti. Aiemmin mainituista estrogeenivoiteista ei ole kokemusta, mutta uskon samanlaiseen vaikutukseen.
Toinen on sitten ihan asioiden raatorehellinen läpikäynti. Onko hän tyytyväinen suhteeseenne, oletko sinä tyytyväinen ja onko molempien luottamus toisiin 100%? Muistatteko kehua toisianne? Onko teillä eroja esimerkiksi läheisyyden tarpeessa? Miten arki kulkee?
Sitten kurjalla puolella voi olla vaikka toinen mies. Silloin on paha tehdä mitään ja tämäkin on koettu.
Ero on parhaimmillaan ihan helvetin hieno ja vapauttava kokemus. Hyvää kumppania kuitenkaan ei kannata dumpata ilman että on tehnyt ensin kaikkensa.
Jos tätä on vuosia yritetty keskustella ja se ei koskaan onnistu, niin suhteessa on pielessä muukin kuin seksi.
Sanoisin että alkaa olla syy erota.Kuten tossa kirjoitin, niin on pakko antaa myös mahdollisuus sille, että naisen hormonitoiminta aiheuttaa sen, että hän ei yksinkertaisesti halua. Eli nainen on tavallaan vikatilassa ja yleensä tuohon vajotaan huomaamatta kuin rapu kattilassa. Silloin hänen on vaikea ymmärtää voimakaslibidoisempaa kumppaniaan, kun itsellä vaan ei kipinöi ja painostus vaan pahentaa. Hän voi olla sillä tavalla itsekäs luonne, ettei edes ajattele muiden kannalta asioita, jotka häntä ei kiinnosta.
Se että voisiko "hoito"muutokset tuoda avun, on epävarmaa. En silti jättäisi sitä korttia kääntämättä, vaikka eka vastaus olisikin että "mun on ihan hyvä näin".
Sen tiedän että miehenä pystyn vaikuttamaan nykyisen kumppanini hormonien hyrräykseen ihan arjessa. Pelkkä kauniiksi kehuminen ja halaus voi luoda oksitosiinien kautta sellaista onnellisuutta, joka kantaa illan yhteiseen huipennukseen saakka. Mutta tiedän että monen pitkässä suhteessa tuollainen kuulostaakin utopialta ja eron jälkeen voi havahtua mitä seksi ja rakkaus voi oikeasti olla.
Summa summarum, ap kuvailee vaimoa sellaisin sanoin, että voisin kuvitella monen miehen olevan jonossa jos vapautuu markkinoille. Sellaisen kanssa kannattaa katsoa asiat loppuun saakka. Kyllä pitkällä parisuhteellakin on oma arvonsa, jota kannattaa vaalia.
Olen kyllä nainen, mutta musta olisi aivan älytöntä jäädä ap:na tuohon vielä poljettavaksi maahan vain koska vaimo kelpaa varmaan muillekin miehille.
Mitä väliä sillä ap:lle on, että vaimolla on vaihtoehtoja jos kohtelee noin?
Ihan oikeasti, todella karu tilanne. Itse ajattelisin että etsiköön se nainen/vaimo sit uuden miehen, joka hänelle kelpaa.
Ap ei vaimolle kelpaa, sillä on merkitystä. Ihan sama vaikka vaimolle olisi miehiä jonossa. Tiättekö, aikalailla kaikille naisille on mihiä jonossa. Ei se ole mikään satumainen onni, että saa elää sellaisen kanssa ilman seksiä ja käännellä kiviä. Hitto sentään. Ap, ansaitset sinäkin parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapian tarve ja hyöty on kyllä kyseenalainen, jos lähtökohtana on se että toinen ei tajua ongelmaa olevankaan. Tällöin on monesti parasta suunnata eri teille ja sanoa koita pärjäillä.
Juuri tuon asian konkretisoiminen molemmille on terapiakäyntien tarkoitus.
M48, osaaja, ihmisten yhdistäjä
AP:lle asia on jo kirjoitustensa perusteella konkretisoitunut tai ainakin ihan siinä hilkulla konkretisoitua.
Sillä missä vaiheessa asian konkretisoituminen on AP:n vaimolla ei ole sinällään mitään merkitystä kerran hän on jo käytännössä irtisanoutunut parisuhteesta nollaamalla täysin miehensä toiveet ja keskustelun avaukset. AP:n on turha rasittaa itseään yhteisillä terapia istunnoilla, joissa epäilemättä kuulee vaimoltaan omien halujensa ja tunteidensa vähättelyä. Eikun eteenpäin ja antaa vaimon selvitellä oma päänsä ihan keskenään jos jotain selviteltävää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottakoon alkuun, että olen mies, mutta tästä asiasta on ns. näppituntumaa.
Naisen hormonitoiminta määrää halukkuuden ehkä noin 60%:sti. Sitten tulee lisäksi arjen raskaus, psyykkiset syyt ja sairaudet, kuten endometrioosi
Hyvänä vinkkinä tarkistaisin ekana ehkäisytavan. Jos siinä on hormonaalisia juttuja, niin tuotteen vaihto toiseen voi parhaimmillaan tuoda ihan uuden kevään seksielämään. Muista kuitenkin tossa hetkessä olla tukena ja rakastaa - nimittäin jos tuossa vaiheessa olet katkeroitunut ja haluat "kostaa", niin siihen muuten löytyy joku uusi hyvin nopeasti. Aiemmin mainituista estrogeenivoiteista ei ole kokemusta, mutta uskon samanlaiseen vaikutukseen.
Toinen on sitten ihan asioiden raatorehellinen läpikäynti. Onko hän tyytyväinen suhteeseenne, oletko sinä tyytyväinen ja onko molempien luottamus toisiin 100%? Muistatteko kehua toisianne? Onko teillä eroja esimerkiksi läheisyyden tarpeessa? Miten arki kulkee?
Sitten kurjalla puolella voi olla vaikka toinen mies. Silloin on paha tehdä mitään ja tämäkin on koettu.
Ero on parhaimmillaan ihan helvetin hieno ja vapauttava kokemus. Hyvää kumppania kuitenkaan ei kannata dumpata ilman että on tehnyt ensin kaikkensa.
Jos tätä on vuosia yritetty keskustella ja se ei koskaan onnistu, niin suhteessa on pielessä muukin kuin seksi.
Sanoisin että alkaa olla syy erota.Kuten tossa kirjoitin, niin on pakko antaa myös mahdollisuus sille, että naisen hormonitoiminta aiheuttaa sen, että hän ei yksinkertaisesti halua. Eli nainen on tavallaan vikatilassa ja yleensä tuohon vajotaan huomaamatta kuin rapu kattilassa. Silloin hänen on vaikea ymmärtää voimakaslibidoisempaa kumppaniaan, kun itsellä vaan ei kipinöi ja painostus vaan pahentaa. Hän voi olla sillä tavalla itsekäs luonne, ettei edes ajattele muiden kannalta asioita, jotka häntä ei kiinnosta.
Se että voisiko "hoito"muutokset tuoda avun, on epävarmaa. En silti jättäisi sitä korttia kääntämättä, vaikka eka vastaus olisikin että "mun on ihan hyvä näin".
Sen tiedän että miehenä pystyn vaikuttamaan nykyisen kumppanini hormonien hyrräykseen ihan arjessa. Pelkkä kauniiksi kehuminen ja halaus voi luoda oksitosiinien kautta sellaista onnellisuutta, joka kantaa illan yhteiseen huipennukseen saakka. Mutta tiedän että monen pitkässä suhteessa tuollainen kuulostaakin utopialta ja eron jälkeen voi havahtua mitä seksi ja rakkaus voi oikeasti olla.
Summa summarum, ap kuvailee vaimoa sellaisin sanoin, että voisin kuvitella monen miehen olevan jonossa jos vapautuu markkinoille. Sellaisen kanssa kannattaa katsoa asiat loppuun saakka. Kyllä pitkällä parisuhteellakin on oma arvonsa, jota kannattaa vaalia.
Olen kyllä nainen, mutta musta olisi aivan älytöntä jäädä ap:na tuohon vielä poljettavaksi maahan vain koska vaimo kelpaa varmaan muillekin miehille.
Mitä väliä sillä ap:lle on, että vaimolla on vaihtoehtoja jos kohtelee noin?
Ihan oikeasti, todella karu tilanne. Itse ajattelisin että etsiköön se nainen/vaimo sit uuden miehen, joka hänelle kelpaa.
Ap ei vaimolle kelpaa, sillä on merkitystä. Ihan sama vaikka vaimolle olisi miehiä jonossa. Tiättekö, aikalailla kaikille naisille on mihiä jonossa. Ei se ole mikään satumainen onni, että saa elää sellaisen kanssa ilman seksiä ja käännellä kiviä. Hitto sentään. Ap, ansaitset sinäkin parempaa.
Nimenomaan; ei AP kostu mitään siitä, että hänellä on näyttävä vaimo joka kelpaisi kelle vaan jos hän ei kelpaa vaimolle tai vaimo ei ole muuten ollenkaan kiinnostunut seksuaalisesta kanssakäymisestä.
Olokoon parisuhdetta takana kuinka paljon tahansa, niin niinkauan kuin AP:lle ylipäätään tulee seksi mieleen on sen näyttävän vaimon näkeminen siinä vierellä tuskaa lisäävä tekijä.
Sitten kun AP:n seksihalut ovat kuolleet ja muistot toteutumattomasta seksielämästä ovat totaalisesti unohtuneet vanhuuden dementian myötä voi koittaa seesteinen hetki. Vahinko vain dementiassa ne vanhemmat muistot tuppaavat säilymään pisimpään.
Mihin ajankohtaan saitte varattua ajan 1.:lle terapiakäynnillenne?
M48, osaaja