Lue keskustelun säännöt.
Mummo ostaa kysymättä isoja lahjoja
21.03.2023 |
Olenko kiittämätön kun pyysin mummoa sopimaan meidän vanhempien kanssa ennen kuin ostaa isoja lahjoja? Suuttui kun pyysin tätä. Lapsi on vasta 1-vuotias ja mummo on ostanut jo potkupyörän, polkutraktorin, ison poliisiauton jne. Haluaisimme itsekin vaikuttaa siihen millaista tavaraa meillä säilytetään, nuo kun vievät aika paljon tilaa. Muiden sukulaisten kanssa ei ole ollut ongelmaa kun kysyvät mitä toivotaan ja antavat mielellään rahana että voimme itse ostaa. Mummolle vaan tuntuu olevan tärkeää että saa itse valita mitä ostaa.
Kommentit (148)
Vie mummolle ne kamat tai myy nettikirppiksellä, jollei sana ala mennä perille. Jos on jotain kirppisvaatteita, niin suoraan uffin keräyslaatikkoon. Kai se jossain vaiheessa tajuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, miten tuo jatkuu tulevina vuosina. Jollain tavalla mummolle on saatava luu kurkkuun. Mieti, miten sen teet.
😄😄..🤪..😅
Kun lapsenne tulee aikuiseksi ja saavat omia lapsia miten lujasti valvotte ja kiukuttelette heille kuten anopeille ja äideille?
Se äidin tahdon alla oleva menee ihan vieraan ihmisen kanssa naimisiin . Muistatte ettette vie mitään, enintään rahaa.
Mummot rulaa ok kirjoitti:
No tottakai se on mummolle iso asia, että on syntynyt lapsenlapsi.
Lapset ovat ihania, ja niille haluaa antaa kaikkea.
1- vuotias jo noilla leikkii jotenkuten.
Anna mummon hössöttää
kaikilla ei ole mummoja ja
kaikilla mummoilla ei ole rahaa tai tahtoa hemmotella ja auttaa.
Itsekin menin sekaisin kun oma lapsi syntyi,
ostin aika paljon vaatteita pienelle
kun ne oli niin ihkuruisia että hellanlettas sentään :) !
Ei 1-vuotias leiki vielä millään noilla ap:n mainitsemilla. Meidänkin poika sai isovanhemmilta 6 kk ikäisenä ensimmäisenä joulunaan potkumopon. Osasiha kädellä vähän pyöritellä sen rengasta. Koskaan ei isompanakaan potkumopoilu kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsenne tulee aikuiseksi ja saavat omia lapsia miten lujasti valvotte ja kiukuttelette heille kuten anopeille ja äideille?
Se äidin tahdon alla oleva menee ihan vieraan ihmisen kanssa naimisiin . Muistatte ettette vie mitään, enintään rahaa.
Minun lapseni ovat jo aikuisia.
En ole koskaan pakottanut heille lahjoja mieleni mukaan, vaan toteuttanut toiveitaan. En leluja, en vaatteita, en harrastuksia, en tekemisiä.
Esikoinen asuu jo avoliitossa ja ihan sama ideologia minulla on edelleen. Kysyn toiveet, tarkasti, molemmilta, ja kunnioitan niitä. Lahjoina olen vienyt mm. astiasarjan osia, koska he kerää tiettyä sarjaa.
Meiltä on kumpikin lapsistani saanut ottaa omaan kotiinsa huonekaluja yms. joita haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlaisen pakonomaisen ostelun takia 6-vuotiaan huone niin tukossa tavaraa, että koko perhettä ahdistaa. Olemme mieheni kanssa molemmat lapsuudessa saaneet maltillisesti tavaraa ja oppineet arvostamaan lelujamme ja muita saamiamme esineitä niin, että meidän on vaikea luopua niistä, eikä kummallekaan ole helppoa tai vaivatonta hoitaa tavaravuoria myymällä, lahjoittamalla tai hävittämällä. Lapsi tietenkin myös suhtautuu omistavasti kaikkeen saamaansa.
Näistä lähtökohdista meille on henkisesti ollut todella kuormittavaa se, että avoimen adoption kautta perheeseemme vihdoin tullut, pitkään odotettu ja kovasti rakastettu monen suvun ainokainen on kasvanut biologisten isovanhempiensa materiaalisen hemmottelun kohteena. Ymmärrän oikein hyvin, että nämä rakastavat bioisovanhemmat osoittavat sillä tavaralla monia tunteita, niin huonoa omaatuntoa oman lapsensa puolesta kuin toisaalta kiitollisuutta siitä, että ovat yhä lapsenlapsensa elämää. Meillä taas on ollut valtavan suuri kynnys kieltää ostamasta tällaisessa asetelmassa (olemme vuosien ajan monin tavoin yrittäneet!). On tuntunut vaikealta, kun tämä osa kasvatuksesta jatkuvasti sabotoidaan - lapsi on tottunut saamaan ihan liikaa, liian suuria lahjoja ja liian usein.
Nykyään jouluisin käyn isovanhemmilta tulleet paketit salaa läpi ennen aattoa ja karsin niitä. Annan sitten vuoden varrella sopivissa paikoissa niitä leluja, koska jos kaikki tulisi jouluna kerralla, kenelläkään ei olisi kivaa. Nytkin jemmassa on vielä valtavan iso, yli satasen maksanut legopakkaus, koska minusta ne 6 muuta legopakkausta ja valtava autohalo olivat ihan tarpeeksi jouluna. Ahdistaa, koska lapsen huone pitäisi oikeasti perata, eikä minulla tunnu olevan siihen voimavaroja. Ahdistaa myös muovikrääsän määrä ja se, millaisia arvoja lapsi on tämän myötä oppinut.
YMMÄRRÄN sinua, ap!
Meille kannettiin massiivisesti kaikkea ei-toivottua, mm. nukketavaraa vaikka kumpikaan lapsista ei leikkinyt nukeilla koskaan.
Ja sitä sellaista pientä nippelitavaraa, josta hukkui osa jo pakettia avatessa. Kirppisten ryönää yms.
Seuraavaksi sitten päiviteltiin sitä miten meillä on lapsilla niin paljon tavaraa, alettiin paheksua kaikkea mitä itse hankimme ja haukkua, kun emme siivoa kunnolla lastenhuoneita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne isovanhempien antamat lahjat ole aina sellaisia, mitä saadessaan osaisi arvostaa. Meidän tyttö sai sellaisen lahjan, josta isoäiti itsekin sanoi antaessaan, ettei tämä vielä ehkä kiinnosta. Mutta hän oli jo vanha ja halusi antaa sen sillä mielellä, että ehkä joskus vanhempana tytölle on siitä iloa.
Tämä isän puolen isoäiti harrasti sukututkimusta ja oma äitini on kuollut. Isoäiti oli tutkinut tyttären äidinäidin (siis minun) puoleista äitien sukulinjaa pitkälle 1700-luvun puolelle ja kirjoittanut lisäksi kuvauksia, minkälaista eri sukupolvien esi-äitien elämä on saattanut olla.
Minusta tuo oli valtavan hieno lahja. Se ei vie hyllyssä paljonkaan tilaa ja sen tekemiseen on mennyt valtavasti aikaa ja sellaista osaamista, mitä itselläni ei ole.
Parhaat lahjat mitä isovanhemmilta voi saada on se yhdessä vietetty aika, tarinoiden kuuleminen ja taitojen opettaminen. Kun ukki opettaa onkimaan ja mummin kanssa leivotaan pullaa. Ja kun heiltä voi kuulla, millainen lapsi isä tai äiti oli pienenä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsenlapsen synttäreille saa enää viedä lahjaa? Sen sijaan pitää laittaa rahaa miniän tilille?
Eikö sitä lahjaa voi ostaa niin, että kysyy mitä toivotaan? Eikö voi antaa jotain järkevää, oikeankokoista?
Tilaustyötä on lahjan antaminen. Ei voi viedä kahdenkympin satukirjaa kun se ei sovi hyllyyn ja kun on toivottu nyt n. 150 euron tavaraa, merkki se, väri se.
Mä ainakaan en kerro toiveena mitään kallista. Satukirjakin pitäisi olla vastaanottajaa kiinnostava. Seikkailukirjoista pitävälle koululaiselle ei kannata ostaa mitään nallen teekutsut -kirjaa. Näin kävi meillä. Lahjan saaja loukkaantui, kun sai ikäänsä nähden turhan lapsellisen kirjan. Mummu taas sai syyn kotkottaa, kuinka nykylapsille ei mikään kelpaa. Sama kun mummulle veisi lahjaksi kioskinovellin sijaan mopon huolto-oppaan. Mummu raukka ei tajua, että hän ei voi lastenlasten mielenkiinnon kohteita päättää,vaikka yritys on kova.
Mummot on tyhmiä ja pahoja. Parempi kun eivät edes yrittäisi. Eivätkä tulisi sitä kahvia litkimään, raha tilille , se riittää.
Naurettavaa passiivis-aggressiivisuutta! Hyi! Mene terapiaan!
Ei kun sarkasmia. Tällaista tulee väkisin mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset aikuisina muistelevat, koskaan ei saatu mummoilta ja kummeilta lahjoja niinku muut, synttäreille vaan tultiin.
Eivät niin saa kun rahat on laitettu vanhempien tilille tai annettu kuoressa. Ei kolmivuotias ymmärrä että nyt sukulaisilta kasaantui äiskälle tonni rahaa. Päiväkodissa muut saa leluja synttäreinä.Lapset hukkuvat krääsään. Siksi vanhemmat toivoo järkeä käteen kaikille.
Kuinka moni kertoo lapselleen että isovanhemmilta on tämä pyörä/haalari/ legosarja/ puhelin kun se ostetaan heidän antamilla rahoilla.
Voi olla että 5 v vaan miettii, muut lapset saa lahjoja synttäreillä mummoilta, minä en.
Olen kertonut lapselle mikä lahja on keneltäkin. Välillä mummu ja mummi laittoivat paketit, välillä rahaa ja ostin puolesta. Anoppi harrasti myös sitä että laittoi mulle rahaa ja saatteeksi viedä lapsi kauppaan valitsemaan mieleinen lahja. Sekin sopi meille. Minusta isovanhemmat ovat ymmärtäneet meillä sen pääasian eli tavaran kantamisen sijaan rakentaneet yhteyden lapseen ja antaneet aikaa . Teini menee mielellään mummulaan ja tapaa mummun sekä ukin.
Onneksi oma äitini on aina ollut järkevä ja kuunteleva ihminen. Ostaa jotain esim. lapsenlapsilleen, jos on sivukorvalla kuullut että tarvitaan jotain.
Paitsi vaatteille on ollut pakko pistää stoppi, koska lapset niin tarkkoja mitä pistää päällensä. Eli käytännössä vihjaisin, että ei kannata ostaa mitä ei ole pyydetty. Muutama turha tavarakin jotain hömpötystä painopeittoo tai muuta, minkä valitettavasti joutunut heittää sitten vaivihkaa roskiin kun ei käyttöä. Joutunut ihan sanomaan suoraan, että ei kannata kun säälittää, että rahansa menee hukkaan
Lahjana tuleekin rahaa useimmiten, joka onkin varmin vaihtoehto yleensä. Tulee tarpeeseen ja auttaa aina, ellei jo ennestään hyvissä varoissa oleva ihminen.
Mutta välittävät järkevät isovanhemmat on ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai tällaiset säilytetään mummon luona, jos teille ei mahdu. :) Lapsesta on kiva mennä mummolaan leikkimään hienoilla leluilla. Me asuttiin esikoisen kanssa pienessä kaksiossa, kun ei ollut vielä varaa isompaan. Mummon tuoma massiivipuinen hoitopöytä, iso puinen kehto, iso sänky, keinulammas, muoviset potkutteluautot, lasten penkki, lasten ruokailuryhmä monella tuolilla, säkillisia vaatteita sekä kirjahylly täynnä kirppislastenkirjoja, vietiin takaisin mummolaan. Lapsi tykkäsi leikkiä niillä kovasti siellä. Ukki pisti aika pian stopin mummon hankinnoille, kun he eivät enää itsekään mahtuneet asumaan mummon hankkimien tavaroiden keskellä. Meille otin vain niitä, mille oli tilaa.
No kyllä se mummo jossain vaiheessa kuolla kupsahtaa, niin ei tarvi odotella isoja lahjoja. R. I. P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tällaiset säilytetään mummon luona, jos teille ei mahdu. :) Lapsesta on kiva mennä mummolaan leikkimään hienoilla leluilla. Me asuttiin esikoisen kanssa pienessä kaksiossa, kun ei ollut vielä varaa isompaan. Mummon tuoma massiivipuinen hoitopöytä, iso puinen kehto, iso sänky, keinulammas, muoviset potkutteluautot, lasten penkki, lasten ruokailuryhmä monella tuolilla, säkillisia vaatteita sekä kirjahylly täynnä kirppislastenkirjoja, vietiin takaisin mummolaan. Lapsi tykkäsi leikkiä niillä kovasti siellä. Ukki pisti aika pian stopin mummon hankinnoille, kun he eivät enää itsekään mahtuneet asumaan mummon hankkimien tavaroiden keskellä. Meille otin vain niitä, mille oli tilaa.
Varakkaiden vanhempien jälkeläisten ongelmat ovat erilaisia kuin niiden joiden vanhemmilla ei ole varaa viedä vauvalle kuin halpa potkupuku.
Minusta nuo jätesäkilliset kirpparivaatetta ei sovi muu yltäkylläisyyden kesnelle eli keksittyjä juttuja.
Rippijuhlia on kesäisin. Perheet näyttävät vanhempineen elävän yltäkylläisyydessä ainakin toiselta puolen ja tottuneet runsaisiin lahjoihin.
Näin köyhemmältä mummolta, mikä on sopiva rippilahjan suuruus? 150 euroa ajattelin tilille laittaa mutta varmaan liian vähän? Kun kuuntelee perheiden saamien tavaroiden arvoa, jotka ei ees kelpaa.
Olet kyllä epäkiitollinen. Anna toisen ostaa rauhassa lahjoja selkeästi osoittaa, että välittää lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui kun kieltäydyin kylässä vastaanottamasta yhtä yllätyslahjaa. Toki loukkaantui, mutta ei, en ala vastaanottamaan kassillisia vääränkokoisia vaatteita tai pyörää, jota käytetään parin vuoden päästä. Kyllä aikuisen ihmisen pitää se sietää, ettei mitä tahansa voi ostella toisen kotiin ja jatkuvasti.
Turhia juttuja edelleen vastaanotan kuitenkin, enkä tee numeroa jos eivät ole oikeanlaisia. Esim. vasta sain vääränkokoisia sukkia, kiitos ja kiertoon ystäväperheelle. En turhaa sellaisesta pahoista mieltä. Ongelma on se, kun mummo on käynyt ostamassa useamman muovipussin väärän kokoisia vaatteita, silloin valitsin vain oikean kokoiset ja ehdotin, että antaa jollekin tuttavaperheelle loput.
Ylipäätään esimerkiksi pyörän osto voi olla ainakin isommalle lapselle niin iso asia, että haluaa olla mukana valitsemassa itse. Meidän jo koululaiselle pojalle oli todella tärkeää ostaa ensimmäinen "isojen poikien" pyörä eskari-iässä isän kanssa kahdestaan.
säilyttäkää pihalla, oho se varastettiin
Ruuhkabussissa kerran istui tyytyväisen näköinen mummeli vieressään valtava nalle, siis lapsen kokoinen ja valtaisa pää. Näky oli lähes surrealistinen, täysi bussi ihmisiä ja sitten se nalle. Matkalla lapsenlapselle, kenties?
Taas tuli monta hyvää syytä sille, miksi ei lapsenlapselle kannata antaa lahjoja. Pelkkä kortti (sähköinen) riittää, siitä ei jää mitään jälkeä muuhun kuin ilmastonmuuutokseen, joka kortin vuoksi etenee. Lapsenlapsen vanhemmat haluavat toki rahaa, mutta mikä riemu siinä nyt on, että maksaa omalle lapselleen siitä, että tämä on lapsen saanut.
Kärsivällinen olet, jos olet tuota jaksanut yli 10 vuotta.