Mummo ostaa kysymättä isoja lahjoja

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli monta hyvää syytä sille, miksi ei lapsenlapselle kannata antaa lahjoja. Pelkkä kortti (sähköinen) riittää, siitä ei jää mitään jälkeä muuhun kuin ilmastonmuuutokseen, joka kortin vuoksi etenee. Lapsenlapsen vanhemmat haluavat toki rahaa, mutta mikä riemu siinä nyt on, että maksaa omalle lapselleen siitä, että tämä on lapsen saanut.

No minusta oman lapsen tukeminen ja kannustaminen on parasta mitä tiedän.

Minä nielin kaiken muun, mutta siinä vaiheessa, kun lasta alettiin pakottaa leikkimään tavaroilla joilla ei halua leikkiä, kun häneltä tivataan mikä lahja on paras ja painostettiin valitsemaan se mitä mummo haluaa muutenkin kaikessa, minulle riitti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlaisen pakonomaisen ostelun takia 6-vuotiaan huone niin tukossa tavaraa, että koko perhettä ahdistaa. Olemme mieheni kanssa molemmat lapsuudessa saaneet maltillisesti tavaraa ja oppineet arvostamaan lelujamme ja muita saamiamme esineitä niin, että meidän on vaikea luopua niistä, eikä kummallekaan ole helppoa tai vaivatonta hoitaa tavaravuoria myymällä, lahjoittamalla tai hävittämällä. Lapsi tietenkin myös suhtautuu omistavasti kaikkeen saamaansa.

Näistä lähtökohdista meille on henkisesti ollut todella kuormittavaa se, että avoimen adoption kautta perheeseemme vihdoin tullut, pitkään odotettu ja kovasti rakastettu monen suvun ainokainen on kasvanut biologisten isovanhempiensa materiaalisen hemmottelun kohteena. Ymmärrän oikein hyvin, että nämä rakastavat bioisovanhemmat osoittavat sillä tavaralla monia tunteita, niin huonoa omaatuntoa oman lapsensa puolesta kuin toisaalta kiitollisuutta siitä, että ovat yhä lapsenlapsensa elämää. Meillä taas on ollut valtavan suuri kynnys kieltää ostamasta tällaisessa asetelmassa (olemme vuosien ajan monin tavoin yrittäneet!). On tuntunut vaikealta, kun tämä osa kasvatuksesta jatkuvasti sabotoidaan - lapsi on tottunut saamaan ihan liikaa, liian suuria lahjoja ja liian usein.

Nykyään jouluisin käyn isovanhemmilta tulleet paketit salaa läpi ennen aattoa ja karsin niitä. Annan sitten vuoden varrella sopivissa paikoissa niitä leluja, koska jos kaikki tulisi jouluna kerralla, kenelläkään ei olisi kivaa. Nytkin jemmassa on vielä valtavan iso, yli satasen maksanut legopakkaus, koska minusta ne 6 muuta legopakkausta ja valtava autohalo olivat ihan tarpeeksi jouluna. Ahdistaa, koska lapsen huone pitäisi oikeasti perata, eikä minulla tunnu olevan siihen voimavaroja. Ahdistaa myös muovikrääsän määrä ja se, millaisia arvoja lapsi on tämän myötä oppinut.

YMMÄRRÄN sinua, ap!

Perustakaa lelukauppa!

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se mummo jossain vaiheessa kuolla kupsahtaa, niin ei tarvi odotella isoja lahjoja. R. I. P

Sitä odotellessa ehtinee mummo saada vielä paljon pahaa aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Rippijuhlia on kesäisin. Perheet näyttävät vanhempineen elävän yltäkylläisyydessä ainakin toiselta puolen ja tottuneet runsaisiin lahjoihin.

Näin köyhemmältä mummolta, mikä on sopiva rippilahjan suuruus? 150 euroa ajattelin tilille laittaa mutta varmaan liian vähän? Kun kuuntelee perheiden saamien tavaroiden arvoa, jotka ei ees kelpaa.

Sinua ei ole kutsuttu yksiinkään rippijuhliin, joten turhaan pohdiskelet.

Vierailija kirjoitti:

Minä nielin kaiken muun, mutta siinä vaiheessa, kun lasta alettiin pakottaa leikkimään tavaroilla joilla ei halua leikkiä, kun häneltä tivataan mikä lahja on paras ja painostettiin valitsemaan se mitä mummo haluaa muutenkin kaikessa, minulle riitti.

Muistan ikuisesti, kun mummo paukkasi taas kerran meille kutsumatta, kun oli lasten nukkumaanmenoaika. Lapsella oli lempparipupu kainalossa ja valmiina iltasatua varten. Mitä tekee mummo? Ensin maanittelee lasta, että eikö se mummon tuoma nalle olisi parempi nukkumiskaveri? Kun ei tällä pehmolelu vaihtunut, niin mummo alkoi kertomaan, kuinka nallelle tulee paha mieli, kun vain pupu pääsee viereen nukkumaan. Siinä vaiheessa otin lapsen syliin, sanoin että hän saa nukkua pupunsa kanssa jos niin päättää ja mummon höpinät voi unohtaa. Eikä ollut ainoa kerta, kun vaihtoi lapsen käteen jonkun tuomansa lelun sen sijaan, millä lapsi oli leikkimässä.

Vierailija kirjoitti:

Vie mummolle ne kamat tai myy nettikirppiksellä, jollei sana ala mennä perille. Jos on jotain kirppisvaatteita, niin suoraan uffin keräyslaatikkoon. Kai se jossain vaiheessa tajuaa.

Kun aivot on viritetty sille taajuudelle, että muiden on pakko totella ja olla kiitollisia Hänen Ylhäisyytensä _avusta_, niin voin kertoa että ei mene perille. Tai tuo valaistuminen vaatii rankkoja toimenpiteitä.

Vielä palatakseni tähän ketjuun. Ensin mummu tuo pyytämättä isoja leluja, röykkiöittän vaatteita sekä koriste-esineitä ja sisustustekstiilejä. Seuraavaksi vetää herneitä nenään kun kaikkea ei oteta käyttöön. Sitten alkaakin piikittely, kun on sotkuista ja liikaa tavaraa.

Joo, sittemmin on kyllä sisustuskamat palautettu antajalleen, vaatteet viety uffin laatikkoon (sori uff), ehkä 5% tuli käyttöön, leluja karsittu rankalla kädellä. Osa roskiin, osa meni kirppiksellä, loput meni kun pisti facen annetaan -palstalle. Lapset saivat pitää tietysti ne lelut, jotka halusivat.

Oikeasti oli helpottava tunne kun sai siivottua ne kaikki kaikki ylimääräiset tavarat. Tehtiin myös hyvin selväksi, että tavaran tulo loppuu tähän hetkeen. On vielä senkin jälkeen yrittänyt kertoilla, kuinka näki niiiiin hienon haalarin, jättinallen, mopon kuin kerjätäkseen lupaa hankkia tuo tavara meille.