Lue keskustelun säännöt.
Mummo ostaa kysymättä isoja lahjoja
21.03.2023 |
Olenko kiittämätön kun pyysin mummoa sopimaan meidän vanhempien kanssa ennen kuin ostaa isoja lahjoja? Suuttui kun pyysin tätä. Lapsi on vasta 1-vuotias ja mummo on ostanut jo potkupyörän, polkutraktorin, ison poliisiauton jne. Haluaisimme itsekin vaikuttaa siihen millaista tavaraa meillä säilytetään, nuo kun vievät aika paljon tilaa. Muiden sukulaisten kanssa ei ole ollut ongelmaa kun kysyvät mitä toivotaan ja antavat mielellään rahana että voimme itse ostaa. Mummolle vaan tuntuu olevan tärkeää että saa itse valita mitä ostaa.
Kommentit (148)
Myy ne ja osta tuotoilla anopille jotain tilaa vievää lahjaksi. Etsi torista vaikka sellainen 80-luvun puoli seinää peittävä paperiviuhka. Tai säkkituoli. Keittiön tasot kaipaa varmasti jotain, joten miten olisi leipäkone, yleiskone, riisikeitin. Muista antaessasi mainostaa, että pitää pitää esillä ja helposti saatavilla, että muistaa sitten käyttää kanssa. Läjä erivärisiä sohvatyynyjä voisi myös olla kiva. Ja niihin surkeasti sopivat verhot kirppikseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jonkinlaista hidasta nurkanvaltausta, tahallista sellaista. Ei sille muuta selitystä ole.
Normaali ihminen ei kävele vanhemman yli tuolla lailla, vaan kykenee toimimaan yhdessä vanhemman kanssa.
Meillä appivanhemmat selkeästi yrittävät toteuttaa jotain omia ihannehaaveitaan tuomillaan lahjoilla. Lapsen omilla toiveilla tai luonteella ei ole väliä. Anoppi kyllä yrittää olla trendikäs, ja tuo asioita joista on lukenut uutisissa, todeten että "nykyään se pitää olla rullaluistimet/googlelasit/vauvojen metallinpaljastinsetti (joku random villitys siis). Ainut vaan, että lapsia eivät nämä trendit kiinnosta. Appi taas yrittää ohjata lasten harrastuksia ostelemalla kysymättä kalliita harrastusvälineitä, joista on pakko olla kiitollinen. Molemmat ihmettelevät suureen ääneen lasten omia mieltymyksiä. Kauhulla odotetaan tulevia synttäreitä.
Kuulehan nyt ap, hanki oma elämä. Lapsesi ei tule kiittämään sinua ilkeydestäsi. Tai anna lapsesi rakastavaan perheeseen, jossa ei käydä typeriä valtataisteluja kuten sinä käyt.
Kyllä se turha valtataistelija ap:n perheessä on se mummo joka ei ole edes perheenjäsen😂😂
Voi ap raukkaa, ei sinua kyllä kukaan sääli mutta voisit kyllä hakea itsellesi ammattiapua.
Tuo on se tosiasia. Mummeli on vieras. Ap:n oma elämä on juurikin se oma perhe. Ei hän siellä perheessään mitään valtataistelua käy.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myykää roina pois ja rahat säästöön, lapsi voi haluta parin vuoden päästä erilaisen fillarin tai vihaakin vaikka poliisiautoja. Asetattehan te rajat lapsellekin, miksei mummolle? Me olisimme korvia myöten paskassa jos olisi päätetty säilyttää kaikki isovanhempien ostama sonta kun muutimme ulkomaille.
Kuka noita ostaa? Järjetön riesa.
Kyllähän lasten tavara esim paikkakunta/lähiö - kirppari facesivujen kautta menee kaupaksi. Etenkin kun on käyttämättömiä fillareita, polkuautoja, potkumopoja, hiekkakaivureita ym turhaa roinaa ja saastaa jollekin.
Ei mene. Kaikilla on noita liikaa.
Ja pienten lasten vanhemmilla on oikeasti muutakin tekemistä.
Esim somessa natkuttaa äideistään ja anopeistaan.
Mä en valita anopistani kuin kahdelle luottohenkilölle sekä täällä palstalla. En kyllä elämääni jaa muutenkaan missään somekanavassa, miksi siis valittaisin anopistani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myykää roina pois ja rahat säästöön, lapsi voi haluta parin vuoden päästä erilaisen fillarin tai vihaakin vaikka poliisiautoja. Asetattehan te rajat lapsellekin, miksei mummolle? Me olisimme korvia myöten paskassa jos olisi päätetty säilyttää kaikki isovanhempien ostama sonta kun muutimme ulkomaille.
Kuka noita ostaa? Järjetön riesa.
Kyllähän lasten tavara esim paikkakunta/lähiö - kirppari facesivujen kautta menee kaupaksi. Etenkin kun on käyttämättömiä fillareita, polkuautoja, potkumopoja, hiekkakaivureita ym turhaa roinaa ja saastaa jollekin.
Ei mene. Kaikilla on noita liikaa.
Ja pienten lasten vanhemmilla on oikeasti muutakin tekemistä.
Legot ja todella hyväkuntoiset vaatteet menee kaupaksi. Samoin urheiluvarusteet ja kengät, kunhan ovat kuin kaupan hyllyltä nostetut. Kirjat ja muut lelut, esim ne hotwheelsit eivät mene kaupaksi, ellei laita naurettavan alhaista hintaa. Siis sellaista hintaa, ettei jaksa laittaa myyntiin, kun on pienempi vaiva viedä roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myykää roina pois ja rahat säästöön, lapsi voi haluta parin vuoden päästä erilaisen fillarin tai vihaakin vaikka poliisiautoja. Asetattehan te rajat lapsellekin, miksei mummolle? Me olisimme korvia myöten paskassa jos olisi päätetty säilyttää kaikki isovanhempien ostama sonta kun muutimme ulkomaille.
Kuka noita ostaa? Järjetön riesa.
Kyllähän lasten tavara esim paikkakunta/lähiö - kirppari facesivujen kautta menee kaupaksi. Etenkin kun on käyttämättömiä fillareita, polkuautoja, potkumopoja, hiekkakaivureita ym turhaa roinaa ja saastaa jollekin.
Ei mene. Kaikilla on noita liikaa.
Ja pienten lasten vanhemmilla on oikeasti muutakin tekemistä.
Legot ja todella hyväkuntoiset vaatteet menee kaupaksi. Samoin urheiluvarusteet ja kengät, kunhan ovat kuin kaupan hyllyltä nostetut. Kirjat ja muut lelut, esim ne hotwheelsit eivät mene kaupaksi, ellei laita naurettavan alhaista hintaa. Siis sellaista hintaa, ettei jaksa laittaa myyntiin, kun on pienempi vaiva viedä roskikseen.
Niin eli kaikki se mitä mummelit kantaa ei todellakaan mene kaupaksi.
Pehmolelut esimerkiksi ei kelpaa edss ilmaiseksi minnekään, ei edes koiranleluiksi.
Ainoa mitä sain kaupaksi oli kolme pinkkiä korurasiaa josta sain pienen suklaalevyn. Ja sekin vaati monen kuukauden kaupittelun ka kolmet oharit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jonkinlaista hidasta nurkanvaltausta, tahallista sellaista. Ei sille muuta selitystä ole.
Normaali ihminen ei kävele vanhemman yli tuolla lailla, vaan kykenee toimimaan yhdessä vanhemman kanssa.
Meillä appivanhemmat selkeästi yrittävät toteuttaa jotain omia ihannehaaveitaan tuomillaan lahjoilla. Lapsen omilla toiveilla tai luonteella ei ole väliä. Anoppi kyllä yrittää olla trendikäs, ja tuo asioita joista on lukenut uutisissa, todeten että "nykyään se pitää olla rullaluistimet/googlelasit/vauvojen metallinpaljastinsetti (joku random villitys siis). Ainut vaan, että lapsia eivät nämä trendit kiinnosta. Appi taas yrittää ohjata lasten harrastuksia ostelemalla kysymättä kalliita harrastusvälineitä, joista on pakko olla kiitollinen. Molemmat ihmettelevät suureen ääneen lasten omia mieltymyksiä. Kauhulla odotetaan tulevia synttäreitä.
Mä kanssa odotan ensi kuussa olevia lapsen synttäreitä kauhulla, kun koskaan ei voi tietää mitä nyt tällä kertaa meille raahataan, vai onko keksitty joku muu ohjelmanumero. Tärkeintä kuitenkin on, että mummo tuo sen isoimman = mieluisimman lahjan. Jostain syystä mummo ajattelee noin. Vertailee omaa lahjaansa varsinkin sen toisen mummon lahjaan. Kokee tämän asetelman selkeästi kilpailuna.
Ohjelmanumerona on yleensä miniän tai oman pojan haukkuminen, kaikkien muiden puheen päälle huutaminen omista asioista, joskus tuo vielä päättää laulaa. Valitettavasti ei kantavan äänensä kanssa ole läheskään niin hyvä laulamaan kuin itse kuvittelee.
Miksi tuo painajainen käy lasteni synttäreillä? Miehen mukaan "on pakko" kutsua mummo mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan kohdillaan: mummo ostaa kalliita/isoja/sopimattomia lahjoja. Mummo ei osta minkäälaisia lahjoja. Mummo ei osta meidän lapsille lahjoja.
Minun mummoilla oli kaikki kohdallaan. Toinen neuloi villasukkia, ja toinen osti kirjoja. Saatiin ihan itse toivoa, mikä kirja tänä jouluna/syntymäpäivänä. Ja isoäiti osti.
Ja sukat heti kierrätykseen. Olisi lankarahat antanut rahana.
Kyllä me niitä mummin tekemiä sukkia käytimme. Ja kun tuli se ensimmäinen joulu, jolloin ei mummilta sukkapakettia tullutkaan, ymmärsimme, että mummi on jo niin vanha, ettei enää jaksa neuloa. Piti alkaa itse neulomaan. Jos olisimme mummille sanoneet, että emme käytä villasukkia, ei mummi niitä olisi meille tehnyt.
Meillekin kelpaisi villasukat. Mutta mummun mielestä kirpparilta ostettu paloasema josta puuttuu muutama osa ja elämisen jälkiä löytyy on lapselle kivempi.
Kokoa 122 käyttävälle lapselle käy ihan hyvin paita kokoa 104 jne.
Arvatkaa, ollaanko oltu helisemässä, kun mikään sanominen ei ole auttanut? Palautettiin iso kasa noita tavaroita, osa heitetty roskiin ja kieltäydyttiin ottamasta yhtään mitään vastaan. Kauhea kitinä ja marttyyrinä vetisteli, kun mikään ei meille kelpaa. Ei, meidän koti ei ole mummon roinan varasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mummolla on oikeus ostaa mitä haluaa... Mutta sanoisin hänelle että jos tila alkaa loppua kesken niin myytte sitten vanhimpia pois.
Mummo saa ostaa vaikka kuorma-autollisen krääsää, mutta mitään oikeutta hänellä ei ole niitä viedä kenenkään kotiin, edes vaikka kuinka kertoisi, että "tämä on pikkupertille lahja".
Kyllä.
Ja vanhemmat saa itse hoitaa lapsensa, ja yökyläillä kotonaan niitten kanssa, mitään oikeutta ei ole vaatia, että isovanhemmat tuhlaa omaa vapaa-aikaansa heidän lapsiensa hoitamiseen. On turhaa vaatia isovanhemmilta tukiverkkoa toimimiseen, ollaan vaan kaikki itsekkäitä ja pidetään huoli omista tunteista, muista välittämättä.
Minä, minä, minä ja minä.Kyllä niitä on minäminäminä-mummojakin. "Minä päätän, milloin minun lapsenlapsi tulee minun luokse yökylään (huom! ei hoitoon), ja määrään, mitä minun lapsenlapseni vanhemmat saavat ja eivät saa tehdä silloin, kun minun lapsenlapseni on minun luonani yökylässä. Ja minä päätän, mitä minä ostan minun lapsenlapselleni lahjaksi. Hän on minun lapsenlapseni, joten minä saan ihan itse päättää, mitä minä hänen kanssaan teen ja milloin."
Ja auta armias, jos minäminäminä-mummon lapsenlapsi sanoo mummolle, ettei halua jotain, mitä mummo on hänen päänmenokseen päättänyt, laittaa minäminäminä-mummo välit poikki miniäänsä.
Mä tuossa avauduin laulavasta mummosta. Lapsi oli tuolloin n 3v, ja mummon laulaessa hän pisti kädet korville ja sanoi hiljaa! Mummo suuttui silmittömästi ja hyvä ettei poistunut karmit kaulan ympärillä, kun oli niin raivoissaan. Kun wtf-hetki meni ohi, muut saivat hillittömän hyvät naurut. Paitsi mieheni, joka häpesi.
Myöhemminkin on pienille lapsille suututtu, kun ei ole mehu maistunut tai tuotu lelu/vaate ei ole ollut mieluinen.
Minusta yksi ongelma näissä on lahjojen iso koko: Kuinkas moni tykkäisi, jos vaikka ystävä toisi sinulle lahjaksi ison säkkituolin, jättikokoisen pehmonallen tai ison pelikoneen? Kysymättä etukäteen, pitäisitkö tuollaisesta lahjasta tai onko tuo yhtään tyyliäsi?
Oma kokemus on myös se, että mummo ostelee lapselle kaikkea isoa ja nuhjuista kirpparilta. Jos haluaisit jälleenmyydä tuollaisen tuotteen, ei kukaan halua ostaa mitään noin huonokuntoista. Ilmaiseksikaan ei mikään paikka ota vastaan kovin huonokuntoista tavaraa. Pahimmillaan jää siis itselle kierrätettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta yksi ongelma näissä on lahjojen iso koko: Kuinkas moni tykkäisi, jos vaikka ystävä toisi sinulle lahjaksi ison säkkituolin, jättikokoisen pehmonallen tai ison pelikoneen? Kysymättä etukäteen, pitäisitkö tuollaisesta lahjasta tai onko tuo yhtään tyyliäsi?
Oma kokemus on myös se, että mummo ostelee lapselle kaikkea isoa ja nuhjuista kirpparilta. Jos haluaisit jälleenmyydä tuollaisen tuotteen, ei kukaan halua ostaa mitään noin huonokuntoista. Ilmaiseksikaan ei mikään paikka ota vastaan kovin huonokuntoista tavaraa. Pahimmillaan jää siis itselle kierrätettäväksi.
Meillä kaikkiin mummon tuomiin "lahjoihin" liittyy vielä velvollisuus säilyttää tuote ikuisesti. Jos jotain on rikki, niin mun miehellähän riittää aikaa ja mielenkiintoa sulatella jotain irronnutta muovitappia paikalleen, että saadaan kolmas pikkuautotalli olohuoneeseen. Sen takia on ihan kiva tuoda meille kaatiskamaa kirppikseltä, oppii lapsetkin ettei kaiken tarvitse olla uutta 😖
Ja se säilytysvelvollisuus? Oon saanut hyvinkin näyttävää raivokohtausta todistaa, kun olin heittänyt muutaman rikkinäisen lelun roskiin. Lelut olivat jotain halpiksia, jotka olivat hajonneet hyvä ettei paketista poistaessa. Niillähän on lapsille tunnearvoa, kun ovat mummolta! Tuskin lapset edes muistivat, keneltä ovat lelut saaneet, ikää oli tuolloin 3 tai 4.
Kyllähän tähän vuosien mittaan on tullut keinoja. Emme ota mummulta vastaan kuin synttäri- ja joululahjat. Niitä yksi per lapsi. Saattaa kuulostaa melkoisen ankaralta, mutta kyseessä on kyllä sellainen mummeli, jolle ei pienet vihjailut mene perille. On esim ihan omatoimisesti ollut istuttamassa pihaamme muutamaa pensasta "yllätykseksi". Oli siis omaan pihaansa ostanut muutaman puskan liikaa, ja päätti ylijäämät dumpata meidän riesaksi. Yllätyttiin kyllä, mutta ei iloisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mummolla on oikeus ostaa mitä haluaa... Mutta sanoisin hänelle että jos tila alkaa loppua kesken niin myytte sitten vanhimpia pois.
Siis mummon uppiniskaisuuden takia ap joutuu näkemään myymisen vaivan? Tosi reilua ja järkevää!
Mä teen ilmoituksia joka viikko. Ei se myyminen ole vaikeaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niitä poliisiautoja ja traktoreita säilyttää mummon kotona? Ja lapsi leikkii niillä siellä kun käy kylässä.
Veisin mummon luokse tosiaan muutaman näistä isoista tilasyöpöistä. Lapsella säilyy leluihin mielenkiintokin kun kaikki eivät ole aina omissa nurkissa. Katsoisin mitenkä mummo tähän reagoi.
Et ole kiittämätön. Isojen tavaroiden roudaaminen kysymättä toisen kotiin ei ole mitenkään kohteliasta. Jatkossa sinuna sanoisin, että niitä voi ostaa vain mummon omaan kotiin ja te haluatte vaikuttaa omaan kotiin tuleviin tavaroihin itse. Sekä määrään että laatuun.
Minusta on turha vedota, että mummo on innoissaan lapsenlapsesta. Ei se oikeuta mihinkään. Innoissaan voi olla myös ottaen huomioon vanhemmat, heidän mielipiteensä ka tarpeensa. Liian moni mummo unohtaa mummon ja äidin eron ja alkaa talloa varpaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppi on koko lapsemme elämän suhtautunut lapseen niin, että tällä on velvollisuuksia mummiaan kohtaan. Olisi pitänyt tykätä niistä leluista, joita mummi omin päin osti. Olisi pitänyt saada viettää aikaa kahdestaan, vaikka lapsi ei halunnut. Olisi pitänyt saada lapsi mukaan mökille, vaikka lapsi ei halunnutkaan. Lapsen olisi pitänyt alkaa harrastamaan lajia, josta mummi tykkää. Arvostelee todella ikävään sävyyn kaikkea mitä lapsi tekee ja lyttää esittikin itsetuntoa. Lapsen kanssa ollessaan anoppi unohtaa edelleen, että lapsi ei ole hänen ja saattaa tehdä omin päin vaikka mitä. Sitten väittää kivenkovaa, että lapsi on sellaista pyytänyt. Lapsi taas valittaa minulle jälkikäteen, että mummi pakotti, eikä taas halua nähdä tätä.
Kauhea vääntö ollut yli 10v kaikesta mahdollisesta. Vaikea sanoa onko anoppi ilkeä vai tyhmä, mutta lapselle hänen seura ainakin on haitallista. Minulla alkaa olla mitta täynnä enkä aio antaa enää yhtään uutta mahdollisuutta lapsen kanssa, vaikka tauon jälkeen hetken näyttäisikin menevän hyvin. Ne mahdollisuudet on jo käytetty.
Työelämässä varmaan monella kirjoittajalla on myös suuria vaikeuksia , jos sitä työelämää on.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä varmaan monella kirjoittajalla on myös suuria vaikeuksia , jos sitä työelämää on.
Minun äidilläni, tällä rajattomalta omapäisellä mummolla, on aina ollut hankaluuksia aivan kaikessa. Työpaikoista on lähdetty ovet paukkuen uhriutuneena jne.
Siksipä se elämä onkin nyt lasten ja lastenlasten varassa, kun kukaan vieras ihminen ei ole jaksanut häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta mummolla on oikeus ostaa mitä haluaa... Mutta sanoisin hänelle että jos tila alkaa loppua kesken niin myytte sitten vanhimpia pois.
Siis mummon uppiniskaisuuden takia ap joutuu näkemään myymisen vaivan? Tosi reilua ja järkevää!
Mä teen ilmoituksia joka viikko. Ei se myyminen ole vaikeaa
Ei tuolla väitetty, että olisi vaikeaa. Vaivaa siitä kyllä on. Etkö osaa lukea?
Minusta raja menee myös siinä, että saako ominpäin ostella huonekaluja ja sisustustavaraa.
Meillä on lapsille hankittu kunnolliset sängyt ja työpöydät, joiden on tarkoitus oikeasti kestää pitkään ja muuntua iän myötä.
Ei me haluta mitään ylimääräisiä torilöytöjä niitä korvaamaan tai lapsille nojatuoleja, jotka ei edes mahdu heidän huoneisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä varmaan monella kirjoittajalla on myös suuria vaikeuksia , jos sitä työelämää on.
Ei ole työelämässä mitään ongelmaa. Yksikään työkaveri tai yhteistyökumppani ei roudaa mun kotiin turhaa tavaraa, tule haukkumaan minua eikä yritä päättää puolestani missä vietän jouluni tai minne lomareissuni kohdistuu.
Voi ap raukkaa, ei sinua kyllä kukaan sääli mutta voisit kyllä hakea itsellesi ammattiapua.