HS: Jättitutkimus: Liikunta auttaa todella paljon masennukseen!

Vierailija kirjoitti:

Nämä "liikuntaa, ravinto kuntoon, unta, haasteita aivoille, sosialista elämää"-vinkit on aivan täydellisiä itsestäänselvyyksiä kaikille aikuisille, ja todella typerää olisi olla sairas, joka ei pyrkisi täysillä panostamaan tällaiseen. Itse kärsin kovasta uupumuksesta, joka lääkärien mielestä on psyykkistä, mutta mikään näistä asioista, eikä myöskään terapia tai lääkkeet, tuota käytännössä minkäänlaisia tuloksia. Ravinto on niin hyvää kuin mahdollista, ravitsemusterapeutilla ei ollut siihen mitään korjattavaa. En syö esim. sokeria tai lisäaineita. Liikunnan jälkeen on vain niin jyrän alle jääneen väsynyt, ettei ole enää voimia hoitaa muita, pakollisiakaan asioita, ja useimmiten jo hampaiden pesu tuntuu Everestille kiipeämiseltä. Tätä voi varmasti terveen ihmisen olla todella vaikea kuvitella ja käsittää. Uskon itse, että tämä voisi olla hoidettavissa, mutta ei kyllä tällaisilla "ota itseäsi niskasta kiinni ja reipastu"-ty

Onko sinulla traumataustaa? Usein trauman työstämisessä tarvitaan muutakin kuin vain elämäntapa- tai asennemuutosta. Mutta isoistakin traumoista on mahdollista päästä yli, aikaa ja työtä se toki usein vaatii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä "liikuntaa, ravinto kuntoon, unta, haasteita aivoille, sosialista elämää"-vinkit on aivan täydellisiä itsestäänselvyyksiä kaikille aikuisille, ja todella typerää olisi olla sairas, joka ei pyrkisi täysillä panostamaan tällaiseen. Itse kärsin kovasta uupumuksesta, joka lääkärien mielestä on psyykkistä, mutta mikään näistä asioista, eikä myöskään terapia tai lääkkeet, tuota käytännössä minkäänlaisia tuloksia. Ravinto on niin hyvää kuin mahdollista, ravitsemusterapeutilla ei ollut siihen mitään korjattavaa. En syö esim. sokeria tai lisäaineita. Liikunnan jälkeen on vain niin jyrän alle jääneen väsynyt, ettei ole enää voimia hoitaa muita, pakollisiakaan asioita, ja useimmiten jo hampaiden pesu tuntuu Everestille kiipeämiseltä. Tätä voi varmasti terveen ihmisen olla todella vaikea kuvitella ja käsittää. Uskon itse, että tämä voisi olla hoidettavissa, mutta ei kyllä tälla

Myös univaje tekee uupumusta, joka näkyy tuolla tavalla. Lääkäri ei vain tykkää siitä, jos hänen antamillaan lääkkeillä ei nuku hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilapäiseen vtutukseen ja ahdistukseen josta itsellä on kokemusta, on kyllä auttanut. Jo pelkästään joku puuha jossa tulee hieman hiki, auttaa. Vaikka ikkunoiden pesu, niin tylsää kuin jo sen ajatteleminenkin on. Kun pääsee vauhtiin niin ahdistus unohtuu. Yleensäkin mikä tahansa tekeminen joka vie ajatukset edes hetkeksi.

 

Entä he, joiden aivoja yksi tekeminen ei tyydytä, vaan useampi asia yhtä aikaa lisää mielihyvää ja parantaa keskittymistä?

 

Voi olla ahdistusta, sitten monta asiaa yhtäaikaa ja hetkeksi saa ahdistavat jutut pois mielestä.

MIkään tutkimus ei suosittele monen asian tekemistä yhtä aikaa.

Eli kukaan ei suosittele syömään terveellisesti, nukkumaan hyvin, harrastamaan liikuntaa, ylläpitämään tyydyttäviä ihmissuhteita ja tekemään jotain hyödyllistä ja kehittävää (opiskelu, työ jne.) samaan aikaan? Vaan valkataan yksi noista ja tehdään vain sitä?

Vierailija kirjoitti:

Tulin juuri mökiltä tekemästä hommia ja nyt kahvit!! tekeminen on aina hyväksi, oli se sitten missä muodossa tahansa, kunhan jotain fyysistä tekee. Liikkumaan vaan immeiset!

Mistä mökki on saatu? Olet itse ostanut (millä rahalla, toimeentulotuellako?) vai olet saanut joltakin? Vai vuokrasitko (jos, niin millä rahalla?). Eihän sinulla vain ole toisten mahdollistamaa työtä, jolla mahdollistat sitten omaa elintasoasi? 

Monet korrelaatiot masennuksen ja esimerkiksi matala-asteisen tulehduksen ja aivoperäisen hermokasvutekijän välillä johtuu siitä, että masennus ja elintapaongelmat, erityisesti ylipaino ja alkoholin suurkulutus, korreloivat voimakkaasti lähes kaikkien mielenterveysongelmien kanssa. Peräti 25 % masennuspotilaista on asetettu myös päihdehäiriödiagnoosi, saati sitten kuinka moni masentunut tissuttelee jatkuvasti ilman mitään diagnoosia. Masennus on DSM-5 Field Trials in the United Statesand Canada,PartII: Test-Retest Reliability of Selected Categorical Diagnoses oiretasolla epäluotettava diagnoosi, sen kappa-arvo on realistisissa olosuhteissa 0.28 eli psykiatrit eivät arvaa paljonkaan sattumaa todennäköisemmin kenellä on masennus ja kenellä ei.  Tutkijat toteavat, että reliabiliteetti laski DMS-IV vaikka diagnostiset kriteerit eivät muuttuneet, mikä tarkoittaa sitä että tutkimuksissa yleensä liioitellaan häiriöiden reliabiliteettia tekemällä diagnoosit epäedustavilla otoksilla epäedustavissa olosuhteissa.

Mitä tarkoittaa, jos oireiden pohjalta määritellyn häiriön oiretason reliabiliteetti on lähellä samaa tasoa, kuin että simpanssit laitettaisiin arpomaan diagnoosi potilaille tietyistä diagnoosiryhmistä? Se tarkoittaa sitä, että kun tutkitaan häiriön taustalla toimivia neurobiologisia ja biologisia taustatekijöitä, niin ei oikeasti tiedetä, minkä häiriön korrelaatteja tutkitaan, koska häiriöllä on niin heikko luotettavuus, ettei sitä voi erottaa muista häiriöistä. Tämän vuoksi ei ole yllätys, että ns. kliinisen masennuksen korrelaatteja ovat ne, mitkä assosioituvat lähes kaikkiin muihinkin mielenterveysongelmiin ja lukuisiin elintapasairauksiin. Suurin osa ylipainoisista ihmisistä ei kuitenkaan ole mielenterveysongelmaisia, ja itsekin tunnen varsin toimintakykyisiä, elämäänsä tyytyväisiä alkoholin suurkuluttajia. Suoraa syy-yhteyttä ei ole ylipainon eikä mielenterveysongelmien välillä. Hyvä itsetunto, suojaavat sosiaaliset suhteet ja pärjääminen muilla elämän osa-alueilla voivat todennäköisesti kompensoida paljonkin esimerkiksi ylipainon ja huonojen elintapojen aiheuttamia jaksamisen haasteita ja myös toisin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on yksi tukimuoto.

Aika moni pälättää vain lääkkeistä eikä ole valmis mihinkään muuhun.

Kun juuri se et ympäristön tuki on mm. säännöllinen elämänrytmi, liikunta yms. Harrastukset tms.

Vakavissa tapauksissa. Itellä oli keskivaikea masis. Ympäristö kunnossa liikuntaa ja sit vain katosi unet 5 viikoksi.

Vuosi terapiaa tarvittava nukahtamislääkitys ja unettava masislääke.

Terapia hyödytön, ei puhuttu mitään. Muu ympäristö kondiksessa......Ei oo masennusta näkyny 20 vuoteen.

Miksi söit turhaan lääkkeitä, joita ei edes anneta kenelle tahansa? Miksi käytit vastaanottoaikaa, jota joku toinen olisi tarvinnut? 

Vai olisiko kuitenkin niin, että hyödyit lääkkeistä ja olit vain onnekas, kun sait useita eri valmisteita samaan aikaan. Tarvittavaa ei läheskään kaikki saa ja hyvin vain maistui sullekin, kun näköjään revit irti kaiken mitä irti sait ja toivuit. 

Olisiko kuitenkin niin, että lääkkeistä puhutaan siksi, etteivät ne auta eikä muuta saa? Kun taas sinä sait montaa eri tukimuotoa eli parempaa hoitoa kuin moni muu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi auttaa mutta pitää olla jo todella terve että pystyy liikkumaan . Jos menee salillle niin siellä on ihmisiä . Jos menee kävelylle niin sielläkin ihmisiä . Kaikki ei vaan kestä sitä ahdistusta ja häpeää mitä ihmisten kohtaaminen aiheuttaa. Jos itsensä pakottaa liikkumaan ihmisten ilmoille on seurauksena viikkojen ryyppyputki koska se ottaa niin koville . Ja nimenomaan henkisesti ottaa koville eikä niinkään fyysisesti . Kotona voi toki yrittää liikkua .

 

ketään ei ulkona kiinnosta sun menemiset. Lenkkeilen koiran kanssa useita kertoja päivässä, harvemmin edes kunnolla katson vastaantulijoita. Tietty sen verran etten kävele päin, mut kukaan tervejärkinen ei käy lenkillä tuijottamassa muita. Mutta aina löytyy syy hitsautua sinne sohvaan ja kukaan ei ymmärrä juuri sua. Moni puskee itsensä eteenpäin väsymyksestä ja pelosta huolimatta. Jos kaikki saisivat tehdä vain

Kun mä olen itkenyt lenkillä ja pysähdellyt vähän väliä, mulle on useampi tullut puhumaan. Tarvoin siis nimenomaan itkien eteenpäin, koska en ollut kunnossa. Tein juuri kuten moni sanoo että niskasta kiinni vaan, ei kukaan sua tuijota. Kuule kyllä tuijottaa ja lähestyy, kun rääyt menemään samalla, kun hoidat omaa terveyttäsi.

Osa on täysin vieraantunut tuskasta eikä näköjään osaa edes kuvitella, miltä näyttää määrätietoinen mutta tuskallinen itsensä hoitaminen.

Se on jotain sellaista romanttista. Pari kyyneltä jos sitäkään. Ei kokoaikaitkua ja keskelle tietä pysähtymistä, kun voimat loppuvat välillä juuri siksi, ettei niitä juuri ole epämukavuusalueella liikkumisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Joo siis tää on outo kun ihmiset sanoo ettei halua mennä liikkumaan kun muut kattoo? kuka siellä kattoo? ei tuolla lenkkipolulla kukaan toisia katsele.. Suomalaisen pitäisi itsekkin se tiedostaa että jokainen vastaantuleva katsoo maahan eikä eteenpäin, varsinkaan toista ihmistä silmiin. 

liikkumaan vaan!

Katsoo kyllä. Metsässä erityisesti on ihan tavallista huomioida ihmiset. Myös kaduilla on tavanomaista, että huomataan alitajuisesti, millaisia ihmisiä ympärillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilapäiseen vtutukseen ja ahdistukseen josta itsellä on kokemusta, on kyllä auttanut. Jo pelkästään joku puuha jossa tulee hieman hiki, auttaa. Vaikka ikkunoiden pesu, niin tylsää kuin jo sen ajatteleminenkin on. Kun pääsee vauhtiin niin ahdistus unohtuu. Yleensäkin mikä tahansa tekeminen joka vie ajatukset edes hetkeksi.

 

Entä he, joiden aivoja yksi tekeminen ei tyydytä, vaan useampi asia yhtä aikaa lisää mielihyvää ja parantaa keskittymistä?

 

Voi olla ahdistusta, sitten monta asiaa yhtäaikaa ja hetkeksi saa ahdistavat jutut pois mielestä.

MIkään tutkimus ei suosittele monen asian tekemistä yhtä aikaa.

Eli kukaan ei suosittele syömään terveellisesti, nukkumaan hyvin, harrastamaan liikuntaa, ylläpitämään tyydyttäviä ihmissuhteita ja tekemään jotain hyödyllistä ja kehittävää (opiskelu, työ jne.) samaan aikaan? Vaan valkataan yksi noista ja tehdään vain sitä?

Tuossahan puhuttiin multitaskaamisesta 🤦🏻. Itse olen kyllä ihan varma, että kukaan asiantuntija ei todellakaan suosittele esim syömään samalla kun juoksee tai syöttämään nukkuvaa!

Eri

Nämä jotka sanovat, ettei lenkillä tai ulkona kukaan katso vastaantulevaa, ovat itse sellaisia, jotka tapittavat maanisesti vain maata edessään. Eiväthän he silloin tietenkään tiedä katsotaanko heitä vai ei! Useimmat kyllä katsoo vastaantulijaa, mutta juuri siinä ohitustilanteessa ei tuijoteta. Mutta kyllä sen vastaantulijan kanssa muodostuu usein katsekontakti.

Liikunta pahentaa masenusta kun käyttää energiansa ja paikat tulee kipeiksi. Kestää toipua.

Lisäksi voi tulla vielä ns "ylikuntoa" että ei pysty nukkumaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta pahentaa masenusta kun käyttää energiansa ja paikat tulee kipeiksi. Kestää toipua.

Lisäksi voi tulla vielä ns "ylikuntoa" että ei pysty nukkumaankaan.

Höpöhöpö. Tekosyitä riittää. Liikuntamuotoja on pitkä liuta, josta valita. Muuta tapaasi toimia liikunnan suhteen, niin ei tule noita ongelmia. Vika on sinussa, ei liikunnassa.

facts

Niin auttaa oikiasti!! kunnon hiihtolenkki avot

Minulla se paransi masennuksen

up

up

Liikunta parantaa työttömyyden jne ongelmat? Masennus on seuraus, ei syy

Millon se liikunta alkaa auttamaan masennukseen? Seitsemän vuotta olen kävellyt 3-6 kertaa viikossa vähintään 6 km?

Sanoisin, että painvastoin. Heti helpotti, kun lopetin.