Nuoret uupuvat jo pian päästyään työelämään Noora Lehtinen, 22, saa lyhentää työaikaansa, jotta jaksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa ajatellaan olenko onnellinen . jaksanko vaiko onko kaiken saanut aikaan some ja muut jutut ja unet ja jaksamiset jää.

Niinpä. Ex anoppini jo aikoinaan opetti, että ihmisen kuuluu olla masentunut. Se on se miten eletään. Tämä nuori sukupolvi ei tajua miten kuuluu elää.

Ja saikulle mennään vasta kun on viittä vaille työkyvytön, jotta voi viettää sitten eläkeikänsä invalidina.

Nykynuoret ajattelee vain itseään, eikä mieti yhtään miltä firman omistajista tuntuu.

22-v Ida:

Asiakas tytötteli: viikko sairaslomaa

Kissa kuoli: 10 pv sairaslomaa

Somessa ei tykätty tarpeeksi: 14 pv sairaslomaa

Kai sitä nyt masentuu kun ei keskiluokan palkalla ole varaa enää yksinelävän ostaa ruokaa ja maksaa vuokraa ja muita pakollisia kuluja.

Töissä ei ole varaa olla, työttömänä en periaatteessa halua olle. Nyt on säästöt syöty, tulevaisuus on epävarma.

Veneen alle vois muuten muuttaa, mutta kun täällä on niin helevetin kylmää suurimman osin vuodesta.

Tytöt suorittaa paniikissa jo yläkoulusta alkaen. Lukiossa et ole mitään jos et ole kympin oppilas, ekat burnoutit siellä, seuraava korkeakoulussa ja työmaailmaan tuleekin joku reppana ihmisraunio jota miehet sitten katsovat ihmeissään että ota tyttö rauhassa, sun tärkein tehtävä on näyttää hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset halusivat töihin ja nyt ruikuttavat että uupuvat. Anna siis työsi työttömälle miehelle, joka ei valita pikkuasioista.

Varmasti työtön mieskin pääsee lähihoitajan töihin. Sen kun vaan menet koulutukseen, se on aika lyhyt, ja työt ei tekemällä lopu. Mikset ole jo hakenut?

Ei ole mitään uutta, että ihmiset uupuvat töissä, mutta tämä sukupolvi osaa sanoa sen ääneen. Paljon palstalla 40-60v ihmisiä ihmettelee, että miten ollaan noin veteliä ja some sitä tätä... Mutta toisessa keskustelussa taas valittavat kun työelämä raskasta ja mitään ei ehdi, kun työelämä vie mehut ja kaiken ajan. Ollaanko sitä niin katkeria ettei kaikki tyydykään uhraamaan koko elämäänsä ja voimiaan työelämässä. Teen lyhennettyä työaikaa pienten lasten vuoksi ja sitäkin saa tehdä siihen asti, kun nuorin 8-9v...mutta kyllä jo kovasti mietin miten voisin jatkaa näin eläkeikään asti. Ja ihan vaan siksi että elämä on niin paljon parempaa

Aika moni lähihoitaja ihan iästä riippumatta varmaan lyhentäisi työaikaansa, jos se olisi mahdollista. Paljonhan puhutaan juuri hoitoalalla työntekijöiden jaksamiseesta, tässä palvelutalossa siihen on keksitty ratkaisu, joka näyttää toimivan. En ymmärrä miksi tästäkin pitää kehittää joku ongelma, eiköhän kaikki jo tiedä, että hoitoala on varmaan yksi uuvuttavimmista aloista monestakin syystä.

Olen työssäuupunut alle 30-vuotiaana. Syyt: pomo oli aivan hirveä, johti huutamalla, kyttäsi, epäili työntekijöitä varkaiksi, teetätti 16h vuoroja ilman taukoja. Vuoroja peruttiin välillä lyhyellä varoitusajalla esim. 1h ennen työvuoron alkamista. Jos oli liian vähän asiakkaita käskettiin lähteä kotiin, takaisin kuitenkin piti tulla jos asiakkaita tuli. Töissä oli jatkuvasti hirveä kiire ja liian vähän työntekijöitä työnmäärään nähden, mutta asialle ei tehty mitään. Pomo alkoi huutamaan, kun eräänä hellepäivänä istuin juomaan vettä 12h työssäolon jälkeen, koska minua pyörrytti, sillä taukoja ei saanut tai koskaan ehtinyt pitää. Palkka vaihteli hyvin suuresti, joskus tuli 2000€ käteen mutta välillä esim 800€. Tulot riippui siitä, paljonko sai vuoroja.

Nyt olen töissä toisella alalla, mutta usean vuoden työpaikalla tapahtuneen henkisen väkivallan tai sen uhan vuoksi olen todennäköisesti pysyvästi vain osittain työkykyinen. Uuvun ja masennun helposti sekä kärsin post-traumaattisesta stressistä. Monilla tutuilla on samankaltaisia kokemuksia.

Jutun mukaan nuoria uuvuttaa yksinäisyys. Mä kyllä ymmärrän ihan hyvin ton jutun. Valmistuin sairaanhoitajaksi 1986 ja jo opiskeluaikana tein keikkaa sairaanhoitajana Meilahden sairaalan kirurgisella osastolla. Kaksi päivävuoroa, yksi iltavuoro ja siten yövuoroon. Työparina yövuorossa oli apuhoitaja (nyk. lähihoitaja) ja mä sairaanhoitajan pestillä vastasin osastosta, jossa oli melkein 30 potilasta. Osa sellaisia, jotka olivat vasta illalla tulleet heräämöstä osastolle. Ainoa "turva" oli viereisellä osastolla oleva yövuorossa oleva sairaanhoitaja sekä puhelimitse tavoiteltavissa oleva päivystävä kirurgi. Enkä siis ollut vielä edes valmistunut sairaanhoitajaksi, joten olihan se aika nopea hyppy syvään päähän. Kerran työparinani oli apuhoitaja, joka sanoi juoksevansa vessaan ja laittavansa oven lukkoon, jos tulee elvytystilanne. Mä olin ihan silmät pyöreenä ja toivoin vaan, että ei tule sellaista tilannetta. 

Toinen tuossa artikkelissa esiin tullut asia on, että erityisesti hoitoalalla työ ei vastaakaan sitä, mitä on opiskellut. Mä tykkäsin työstäni 1980-luvulla, mutta en enää 1990-luvulla. Ihan siksi, että sairaalamaailmassa päätettiin siirtyä liike-elämästä tuttuun tuottavuus- ja tehokkuusajatteluun. Potilaita piti alkaa hoitaa kuin liukuhihnalta, toimenpiteen nousivat keskiöön ja potilaiden kuunteleminen, empatia yms piti jättää taka-alalle, koska sellaiseen "hömpötykseen" ei nyt vaan ollut aikaa. Ei ollut tehokas ja tuottava hoitaja, jos jäi pitelemään potilasta kädestä ja kuuntelemaan potilaan pelkoja tulevasta leikkauksesta tai syövän etenemisestä. Sitten mulla alkoikin ensimmäiset nivelreuman oireet ja päätin vaihtaa hoitotyöstä pois. Sairaanhoitajan työ sellaisena kuin mihin mä aikoinaan opiskelin, olisi ollut ihan ok, mutta ei se liukuhihnatyö. Kun joka päivä töistä lähtiessään tunsi tehneensä työnsä huonosti tai ainakin omien arvojen vastaisesti, niin ei sitä kauaa jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai mäkin voisin lyhentää työpäivääni kun oon just ollut yhtä pitkään töissä kuin Noora elossa.

No mikset pelle lyhennä? :)

Jonkun on tehtävä ne työt, kun nuoret uupuvat tai tekevät vajaata viikkoa...

Ja se olet sinä, ihan hyvää hyvyyttäsi?

Mitäs jos kertoisin että ei ne työt tekemällä lopu?

Töitä tekemättä loppuu, kun ei sitä työnantajaakaan pitkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään uutta, että ihmiset uupuvat töissä, mutta tämä sukupolvi osaa sanoa sen ääneen. Paljon palstalla 40-60v ihmisiä ihmettelee, että miten ollaan noin veteliä ja some sitä tätä... Mutta toisessa keskustelussa taas valittavat kun työelämä raskasta ja mitään ei ehdi, kun työelämä vie mehut ja kaiken ajan. Ollaanko sitä niin katkeria ettei kaikki tyydykään uhraamaan koko elämäänsä ja voimiaan työelämässä. Teen lyhennettyä työaikaa pienten lasten vuoksi ja sitäkin saa tehdä siihen asti, kun nuorin 8-9v...mutta kyllä jo kovasti mietin miten voisin jatkaa näin eläkeikään asti. Ja ihan vaan siksi että elämä on niin paljon parempaa

Tai sitten "tämä sukupolvi" on vain velttoja vätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt suorittaa paniikissa jo yläkoulusta alkaen. Lukiossa et ole mitään jos et ole kympin oppilas, ekat burnoutit siellä, seuraava korkeakoulussa ja työmaailmaan tuleekin joku reppana ihmisraunio jota miehet sitten katsovat ihmeissään että ota tyttö rauhassa, sun tärkein tehtävä on näyttää hyvältä.

Feministi keksi taas hyvät sadut. Tai jos on totta, niin ihan itse naiset (feministit) ovat itsellensä nuo paineet ja tavoitteet asettaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Miksen minä saa lyhentää työaikaani, polvet leikattu lonkka menossa ja ei puhettakaan että lääkäri ehdottaisi työajan lyhennystä vielä 52 vuotiaana? Haluaisin samalle lääkärille kuin tuo neitonen.

Minä sain lyhentää työaikaani ihan vaan kysymällä työntantajalta. Teen nelipäiväistä viikkoa. Lääkäriltä en ole aiheesta kysynyt mitään.

Miten haastateltava on noin nuorena jo noin kehopositiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksen minä saa lyhentää työaikaani, polvet leikattu lonkka menossa ja ei puhettakaan että lääkäri ehdottaisi työajan lyhennystä vielä 52 vuotiaana? Haluaisin samalle lääkärille kuin tuo neitonen.

Minä sain lyhentää työaikaani ihan vaan kysymällä työntantajalta. Teen nelipäiväistä viikkoa. Lääkäriltä en ole aiheesta kysynyt mitään.

Mäkin teen nelipäiväistä työviikkoa eli mulla on maanantaitkin vapaata. Ei kuitenkaan onnistuisi, jos mulle pitäisi palkata maanataihin sijainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksen minä saa lyhentää työaikaani, polvet leikattu lonkka menossa ja ei puhettakaan että lääkäri ehdottaisi työajan lyhennystä vielä 52 vuotiaana? Haluaisin samalle lääkärille kuin tuo neitonen.

Minä sain lyhentää työaikaani ihan vaan kysymällä työntantajalta. Teen nelipäiväistä viikkoa. Lääkäriltä en ole aiheesta kysynyt mitään.

Tuo onnistuu varmasti monissa töissä, minullakin. Mutta ongelma on vaan se pudonnut palkka, johon läheskään kaikilla ei ole varaa. 1/5 palkasta on yllättävän paljon, minullakin varmaan n. 400€/kk käteen jäävästä osuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kai mäkin voisin lyhentää työpäivääni kun oon just ollut yhtä pitkään töissä kuin Noora elossa.

Just, haluatko mitalin? Täällä pätkätöitä tehnyt millenniaali jolla on vuosia työkokemusta ja silti aukkoja CV:ssä. Olen kärsinyt töissä siitä että monessa paikassa on karseat mitoitukset ja käteen jää pitkäksi ajaksi lihaskipuja ja vammoja joita sitten hoidellaan omalla ajalla työttömänä. Töitä kun on monenlaisia ja myös niitä fyysisiä joissa rasittuu, ex työssä esimerkiksi moni rikkoi selkänsä ja joutui lopettamaan.

Jos työ on aivotyötä jota tehdään vaikka etänä niin siinä on omat rasitteensa fyysiseen työhön nähden. Kun muutenkin yhä pienemmällä porukalla taotaan tulosta niin sitä harvempi jaksaa tuota menoa pitkään. Se ei kuitenkaan ole mikään meriitti että on Orwellin Työhevonen vaan on mielestäni täysin ok tehdä vaikka nelipäiväistä viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Miten haastateltava on noin nuorena jo noin kehopositiivinen?

Niin, ja oliskohan se osasyy myös heikkoon jaksamiseen? 

Huolestuttavaahan tässä on, että näiden noorien eläkeikä on 70 vuotta ja seuraavan 50 vuoden aikana eläkeikää ehditään nostaa vielä monta kertaa. Mä katsoin tuon jutun myös aamulla Ylen aamulähetyksestä ja Noora oli tällä hetkellä ihan hyvältä vaikuttavassa työpaikassa. Siitä paikasta voisi muutkin työnantajat ottaa mallia. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Huolestuttavaahan tässä on, että näiden noorien eläkeikä on 70 vuotta ja seuraavan 50 vuoden aikana eläkeikää ehditään nostaa vielä monta kertaa. Mä katsoin tuon jutun myös aamulla Ylen aamulähetyksestä ja Noora oli tällä hetkellä ihan hyvältä vaikuttavassa työpaikassa. Siitä paikasta voisi muutkin työnantajat ottaa mallia. 

Tätä olen miettinyt itsekin. Porukka on koko ajan vaan lihavampaa ja huonokuntoisempaa jo entistä nuorempina, ja silti eläkeikää vaan nostetaan, vaikka nykyisetkään vanhemmat ikäluokat eivät meinaa jaksaa edes eläkeikään töissä.