Eikö lasten liikuntaharrastuksia voi tehdä todellakaan mahdolliseksi myös pienituloisille?!

Toi joukkueurheilu on lähteny ihan lapasesta. Vielä 80-luvulla kun itse harrastin, hommassa oli tolkku. Ainoat kisat mitkä oli pääkaupunkiseudun ulkopuolella oli jotain SM-semifinaaleja ja lopputurnauksia. Nykyisin nuoret ramppaa ympäriinsä ja yöpyvät _hotelleissa_.

Kuvitelkaa hämmästykseni, kun tällainen 80-luvun nuori jollain satunnaisella hautajaisreissulla käy hotellissa ja siellä aamiaispöydässä parveilee joku lasten urheilujoukkue o_O

Ei se harrastaminen olis niin kallista, jos jätettäis välistä ne ulkomaan leirit ja kotimaan hotellireissut.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.

Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.

Olet oikeassa kasvatuksen suhteen, eikä kaikille edes sovi tavoitteellisuus. Lapsille on kuitenkin hyvä antaa mahdollisuus valita, jos heitä harrastukset tai menestys kiinnostavat, sillä kukaan ei todellisuudessa omista lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksinhuoltajanakin ollut varaa viedä lapsiani harrastuksiin. Muusta on sitten säästetty, mutta harrastettu on. Kaljaan ja tupakkaan ei ole ollut rahaa, ja ruuat on kokattu itse. 

Näinhän se on, että aika ja rahat ovat useimmiten priorisointikysymyksiä. Iso peukku sinulle, että olet päättänyt priorisoida lapsiesi terveyttä.

Loistavaa kun on onnistunut, mutta viime vuosina kulujen nousu on ollut niin rajua, että enemmän tarvitaan puskuria kuin ravintolaruoasta ja saunakaljoista säästetyt eurot.

Lapsellani on oikeus puhdasveriseen ratsastushevoseen. Miksi kunta järjestä sitä, ja tllipaikkaa?

Itkettää

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on oikeus puhdasveriseen ratsastushevoseen. Miksi kunta järjestä sitä, ja tllipaikkaa?

Itkettää

Valtion pitäisikin tukea suomenhevosrodun ylläpitämistä. Kohta sekin menetetään, ja varmaan taas tuon kiilusilmäisen kilpailuhimon takia.

Jalkapallo on keskiluokkaistunut. Ihmisille ei kelpaa enää koulumajoitus ja talkootöillä tehty ruoka. Talkoisiin ei osallistu kukaan. Isävalmentajat ovat kirosana, valmentajan pitää olla koulutettu ja palkattu, vaikka Minttu-Eemeli on patikkajalkainen ADHD ilman minkäänlaista urheilullista lahjakkuutta.

Sen sijaan, että pelattaisiin vuotta tai paria vanhempia vastaan ja etsittäisiin haasteita sitä kautta hyvin edullisesti, lähdetään pelimatkalle Italiaan tai Espanjaan, yövytään hotellissa ym. Käydään eurooppalaisten seurojen kalliilla leireillä. Ostetaan yksilövalmennusta kovaan hintaan. 

Tää johtaa valitettavasti siihen, että osa ei pysty olemaan mukana. Ja ne, jotka pystyy,  lopettaa n. 16-vuotiaina, kun keskiluokkainen lukioura kutsuu.

Onhan noita halpoja? Miten salibandy, koripallo..? Jos ihan puhtaasti liikunnasta puhutaan, niin lenkkarit jalkaan ja lenkkipolulle. Vanhempi etunenässä.

On kyllä surkeasti asiat vanhemman pääkopassa, jos vanhempi itkee ja uhkailee it sarilla, kun velaksi elämisen kulissit kaatuu ja ei olekaan enää varaa kermaper seillä lasten päälleliimatun kalliilla harrastuksilla. Ja vielä että ihan pelottaa ettei leimata köyhälistöön, ja samalla maksellaan uuoota ja talot lähteneet suunnilleen alta. Kuule, sinä vanhempana näytät esimerkkiä, ja olet tämän brassailun lapseesi tartuttanut arvoillasi. Esimerkiksi kulttuuriharrastukset on huomattavasti edullisempia, jos on jotain suorittamalla pakko suorittaa. Se kasvattaa jotain jopa tuolla korvien välissä.

Niin se vaan menee. Mun piti pelata futista pihalla poikien kanssa koska vanhemmilla ei ollut varaa ratsastustunteihin.

Piti mennä fillarilla 5km koulumatkat. Ja kaikki muutkin matkat minne piti päästä, ei tullut mieleenkään että vanhemmat olisi kuskanneet kaverin luo pelaamaan jotain konsolia. Sitä liikuntaa tuli ihan luonnostaan, ei siihen valmennusta tai ohjausta tarvittu

Nykyään on niin laiskoja ja hemmoteltuja kakaroita että pitää varmaan vessaankin viedä autolla. Ja se on nimenomaan vanhempien vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote

=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.

Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.

Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista. 

Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä. 

Ei taida tuollakaan kirjoittajalla olla ymmärtää, kuinka paljon kovempitasoista ja rankempaa kilpaurheiluvalmennus on vaikka Italiassa tai Espanjassa, kuin Suomessa. 

Luuletko, että tavallisen perheen lapsi on siellä kilpavalmennuksessa? Minähän sanoin "poikkeuksia lukuun ottamatta". Lopeta tuo öykkäröintisi.

Tarkistinpa juuri, että vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan 33,6 % nuorista italialaisista pelasi jalkapalloa. Ei siis ihan pelkät poikkeustapaukset 

Tosi vähän, vain kolmasosa lapsista.

Aktiivista urheiluja harrasti reilut 70 % nuorista, joista tosiaan vaaja puolet futista. Todellisia poikkeustapauksia. 

Italialaiset ei kuitenkaan taida olla kummoistakaan leikkipuistoilijakansaa, metsissä rämpimisestä nyt puhumattakaan. Mistä heidän urheilijat saa sen varhaislapsuuden perustan?

Mikä ihmeen "italialaiset ei liiku" -sekopää tähän keskusteluun on eksynyt? Okei, sovitaan niin, voidaanko nyt lopettaa jankkaaminen?

Eivätkö ihmiset älyä ja viitsi viedä lapsiaan puistoon, keinuun, pelaamaan kentille palloa tai jäädytetyille kentille jääkiekkoa. Puistoissa jaetaan ruokaa ilmaiseksi koko joukolle, riittää kun jaksaa tyhjän ämpärin mukanaan kantaa täytettäväksi. Iltaisin veronmaksajien piikkiin siivotaan kaikki sonta mitä on jäljelle jätetty, pitäisi kelvata. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoat kisat mitkä oli pääkaupunkiseudun ulkopuolella oli jotain SM-semifinaaleja ja lopputurnauksia. Nykyisin nuoret ramppaa ympäriinsä ja yöpyvät _hotelleissa_.

Olen aika varma että 1980-luvullakin harrastettiin joukkuelajeja pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Vaikka kasarilla olisi Helsingissä riittänyt kovia joukkueita aluesarjaan niin Oulussa sai ajaa satoja kilometrejä että kilpajoukkue pääsi pelaamaan missään joukkuelajissa oman tasonsa vastustajia vastaan.

Aivan viimeisen vuosikymmen ilmiö on se että junnusta alkaen ammattivalmentajan valmentama ryhmä joka pelaa määrätietoisesti vain kovimpia vastustajia vastaan nousee niin selvästi omalle tasolleen ettei sen kannata edes osallistua oman ikäluokkansa touhuihin.

Vanhemmat jotka kuitenkin maksavat melkoisesti harrastuksesta eivät kauan suostu katsomaan sitä että oma isävalkun tai höntsäjengiin siirtyneen 18v pojan/tytön ohjaama lapsi ottaa pataan tuhat nolla ja vaatii samaa tasoa tai seura vaihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset älyä ja viitsi viedä lapsiaan puistoon, keinuun, pelaamaan kentille palloa tai jäädytetyille kentille jääkiekkoa.

;

Ai hitsi. Sinähän ratkaisit kertaheitolla sen kilpajengissä jalkapalloa pelanneen pojan ongelmat.

Ei haittaa vaikka vanhemmilla ei ole enää varaa maksaa sen harrastusta kun sehän voi mennä vaikka puistoon keinumaan tai metsään juoksentelemaan ihan ilmaiseksi.

Problem solved!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jääkiekkoa voi pelata muutenkin kuin joukkueessa. Kulut tippuvat viiteen prosenttiin.

Voi, mutta käytännön tasolla harva lapsi pelailee nykyään pihapelejä niin paljon, että niillä saisi täytettyä liikuntasuositukset. Pääsääntöisesti pihapeleja pelaa ne muutenkin aktiivisesti liikkuvat lapset varsinaisten treenien lisäksi. 

Tällöin syynä ovat tapamuutokset. Minun nuoruudessa pihoilla ja avojäillä pelasi enemmistö lapsista ja pieni vähemmistö liittyi juniorijuokkueeseen. Kuskaamiselle harrastuksiin isä olisi varmaankin nauranut.

Jos vanhemmilla ei ole varaa maksaa harrastusta kilpajoukkueessa niin sitten lapsi harrastaa höntsää tai ihan jotain muuta. Elämä on joskus paskaa ja potkii päähän

Jos ko. mielipidekirjoituksen kirjoittanut äiti ei pysty tarjoamaan harrastusta niin sitten pitää vaan tuottaa pettymys. Ei siitä lapsesta todennäköisesti mitään miljoonia tienaavaa ammattifutaria olisi kumminkaan tullut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset älyä ja viitsi viedä lapsiaan puistoon, keinuun, pelaamaan kentille palloa tai jäädytetyille kentille jääkiekkoa.

;

Ai hitsi. Sinähän ratkaisit kertaheitolla sen kilpajengissä jalkapalloa pelanneen pojan ongelmat.

Ei haittaa vaikka vanhemmilla ei ole enää varaa maksaa sen harrastusta kun sehän voi mennä vaikka puistoon keinumaan tai metsään juoksentelemaan ihan ilmaiseksi.

Problem solved!

Eikä tietenkään haittaa yhtään, kun siellä puistossa ja metsässä joutuu olemaan yksin/perheen kanssa kun muita lapsia ei ole tai ne ovat jossain ohjatuissa harrastuksissa tai kännykällä.

Nuo taivastelijat muistelee omaa lapsuuttaan, kun lasten ikäluokka oli suurempi ja meininki yhteisöllisempi.

"Kilpaurheilu on kallista".

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmilla ei ole varaa maksaa harrastusta kilpajoukkueessa niin sitten lapsi harrastaa höntsää tai ihan jotain muuta. Elämä on joskus paskaa ja potkii päähän

Jos ko. mielipidekirjoituksen kirjoittanut äiti ei pysty tarjoamaan harrastusta niin sitten pitää vaan tuottaa pettymys. Ei siitä lapsesta todennäköisesti mitään miljoonia tienaavaa ammattifutaria olisi kumminkaan tullut

Se on tänä päivänä maailmanloppu, jos ei Jonnesta tulekaan varattomuuden vuoksi seuraavaa Patrikki Lainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset älyä ja viitsi viedä lapsiaan puistoon, keinuun, pelaamaan kentille palloa tai jäädytetyille kentille jääkiekkoa.

;

Ai hitsi. Sinähän ratkaisit kertaheitolla sen kilpajengissä jalkapalloa pelanneen pojan ongelmat.

Ei haittaa vaikka vanhemmilla ei ole enää varaa maksaa sen harrastusta kun sehän voi mennä vaikka puistoon keinumaan tai metsään juoksentelemaan ihan ilmaiseksi.

Problem solved!

Eikä tietenkään haittaa yhtään, kun siellä puistossa ja metsässä joutuu olemaan yksin/perheen kanssa kun muita lapsia ei ole tai ne ovat jossain ohjatuissa harrastuksissa tai kännykällä.

Nuo taivastelijat muistelee omaa lapsuuttaan, kun lasten ikäluokka oli suurempi ja meininki yhteisöllisempi.

Itse läiskin joskus mummolassa koko kesän tennispalloa seinään, kun ei ollut kavereita lähimaillakaan. Björn Borg tyylistä harjoittelua siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset älyä ja viitsi viedä lapsiaan puistoon, keinuun, pelaamaan kentille palloa tai jäädytetyille kentille jääkiekkoa.

;

Ai hitsi. Sinähän ratkaisit kertaheitolla sen kilpajengissä jalkapalloa pelanneen pojan ongelmat.

Ei haittaa vaikka vanhemmilla ei ole enää varaa maksaa sen harrastusta kun sehän voi mennä vaikka puistoon keinumaan tai metsään juoksentelemaan ihan ilmaiseksi.

Problem solved!

Niin ratkaisin vuosia sitten, Helsinki Cup herätti meidän perheen ja lapseni. Onni on pienistä asioista kiinni.

Tämä kaikille sossun asiakkaille tiedoksi. Lapsesi on oikeutettu 250€ harrastuskuluihin vuodessa. Tapauskohtaisesti voivat kai maksaa muutakin jos poikkeuksellisesti lahjakas jossain ja lapsi on aloitanut jo harrastuksen ja jää kesken esim. äkillisesti vanhemman huonon taloudellisen tilanteen takia. Tämä on vain faktaa eikä tarkoitus lietsoa jotain ajatusmalleja mihinkään suuntaa. Ei tuolla noita seuramaksuja saa, mutta jotain tuollakin summalla saa.

Onhan sitä halvempiakin harrastuksia kun seurajoukkue pelit myös lasten harrastuksiin, itse maksaville vanhemmille, eli mistä kumpuaa mustavalkoinen ajatus, joko kallis seura harrastus tai ei mitään?

On myös liuta lapsia, jotka eivöt halua harrastaa tai eivät osaa päättää mitä harrastaa. Ei se niin vakava asia ole, että väkisin pitäisi työntää niihin.

Jos nyt muistettakoon, että aina ei siis ole kiinni siitä että "itsekkäät" vanhemmat eivät haluaisi antaa harrastaa mitään, tai maksaa mistään. Lapsi ei lopeta harrastusta aina sen takia myöskään, että vanhemmat eivöt enää suostuisi, tai pystyisi maksamaan, vaan ehkä muuten vaan eivät halua enää harrastaa. Too bad, mutta totta.

Ja jos lapsi ei osallistu ilmaisiin harrastuksiin esim. mitä jossain kouluilka jäjestetään, ei aina kyseessä ole nirppanokkailu tyyliin "ei ilmaisia" vaan ihan siitä kiinni,että kurssi on jo täynnä kun sen infon on vanhempi wilmaan saanut. Näin esim. meillä.