Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö lasten liikuntaharrastuksia voi tehdä todellakaan mahdolliseksi myös pienituloisille?!
18.03.2023 |
Liikunta | Oli hirveää ilmoittaa pojalle, ettei jalkapallon pelaaminen enää onnistuisi" Näin harrastamisen kalleus piinaa suomalaisia perheitä: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009461216.html?share=ac145b82148d029c…
Miksi harrastuksesta tehdään koko ajan kilpaurheilua!?
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuus kilpaurheilussa ei katso perheen varallisuutta, mutta raha siloittaa tietä huipulle.
Sehän olisi sietämätöntä, että varakkaiden perheiden vanhemmat joutuisivat tuntemaan kateutta siitä, että pienituloisen perheen lapsi on paljon taitavampi kuin heidän kullannuppunsa?
Lahjakkuus on äärimmäisen väärin käytetty sana.
Varsinaista geneettistä lahjakkuutta urheilussa on tutkittu erittäin paljon, koska ymmärrettävistä syistä huipputalentit haluttaisiin pystyä tunnistamaan mahdollisimman aikaisin, jotta heidät voitaisiin rekrytoida mahdollisimman aikaisin omiin seuroihin ja talleihin.
Moderni geenitutkimus ei kuitenkaan ole pystynyt löytämään selittäviä tekijöitä edes olympiaurheilijoista, miksi juuri kyseiset henkilöt ovat päätyneet olympialaisiin. Onkin tultu siihen tulokseen, että genetiikan merkitys menestykseen on huomattavan pieni verrattuna treenaukseen ja varhaislapsuuden liikkumiseen.
Itseasiassa "lahjakkuus" on usein kaikkea sitä, mitä lapsi on saanut vanhemmiltaan paljon laajemmassa merkityksessä kuin vain geenicocktailina. Tätä on muun muassa se, miten paljon lapsen on annettu liikkua itsenäisesti aivan pienenä, kun hän on kehittänyt loppuelämän kannalta kriittisiä taitoja. Onko lapsi saanut kävellä ja kaatuilla itse lumihangessa vai onko hänet aina kuskattu rattaissa, koska se on vanhemmille helpompaa. Onko aikaa vietetty enemmän leikkipuistoissa vai pikkukakkosen ääressä.
Myöhemmällä iällä vanhemmilta saadut lahjat voivat olla esim. kannustusta liikunnalliseen elämäntapaan ja erilaisten harrastusten mahdollistamista.
Sanonta "lahjakkuus on laiskojen ihmisten nimitys harjoittelulle" on hyvin paikkaansa pitävä.
Kyllä lahjakkuutta on. En koulun liikuntatunnilla pystynyt tai uskaltanut saati pystynyt tehdä edes pukkihyppyä. Toisilta se kävi ihan luonnostaan. Eli se missä ponnahduslaudan avulla hypätään haarat levällään pukin yli. Kuperkeikan sentää pystyin tekemään ongelmitta mutta siihen se jäi. Samoin kun joskus joku taido yms seura piti liikuntatunnilla tutustumistunnin lajiin. Huomasin heti ettei mulla ole mitään noiden kamppailulajien vaatimia ominaisuuksi.
Olen liian kankea ja huono koordinaatioltani. Ainut missä erotuin parempana muista kouluaikana oli uiminen kun olin oppinut ns tarttumaan veteen ja liun veden pinnalla. Silmän ja käden yhteistyö toimii hyvin minkä huomasin jo lapsena ilmakiväärillä ja myöhemmin armeijassa rynnäkkökivääri ammunnoissa. Joissa vaikka en ollut harjoitellut olin parhaiden joukossa.
Lahjakkuutta on olemassa eri lajeihin ja ihmisellä voi olla ominaisuuksien suhteen ristiriitakin. Kuten minulla josta ei ole mihinkään hyvää kehon koordinaatiota tai peli/kamppailusilmää vaativaan lajiin mutta toisaalta silmän ja käden toiminta on hyvä.
Todella surullista, jos sinulle on pienestä pitäen opetettu, että sinä nyt vain olet huono tällaisissa asioissa ja sinun ei kannata edes yrittää niitä. Tiedän kyllä, että tällaisia vanhempia on, mutta en vain voi käsittää heidän tarkoitusperiään.
Positiivisena asiana voin sanoa, että jos olet vielä suhtkoht terve, niin opit aivan varmasti sen pukkihypyn pienellä treenillä ja voit päästä traumastasi yli.
Tämä! Antakaa niiden lastenne liikkua, yrittää ja myös kompuroida ja kaatuilla. Sillä tavalla he oppivat. Lapset on suunniteltu kestämään elämää, ei niille mitään käy, vaikka ne silloin tällöin vähän muksahtelevatkin.
Monet tämän päivän vanhemmat ovat aivan liian pelokkaita. Puissa ei saa kiipeillä ja ei ehkä edes kiipeilytelineissä. Paini, kukkulankuningas ja lumisota ovat aivan liian vaarallisia. Puistoista pitää poistaa futismaalit, etteivät ne vain kaadu kenenkään päälle. Ja sitten sanotaan, että meidän janipetteri ei ole liikunnallisesti lahjakas, niin on epistä, että hän joutuu juoksemaan liikkatunnilla, kun siinä tulee hiki.
Mikä liian tavallista, lapset myös kuljetetaan autolla koulumatkat silloinkin kun koulu on ikätasolle sopivan kävely- ja pyöräilymatkan päässä.
Totta. Ja sitten itketään, kun jotkin cooper- tai move-testin tulokset tulevat, että on epäreilua, kun hänen lapsensa eivät pärjää, koska eivät ole "lahjakkaita" ja ettei koulussa saisi testata sellaisia asioita, mitä ei voi harjoitella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on lukematon määrä ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä urheilun parissa. Päämäärätietoinen valmennus vaatii paljon työtä ja useasti treeniohjelma laaditaan omalla ajalla. Osa heistä myös kuljettaa muiden lapsia esim. kisoihin, monesti omalla kustannuksellaan, koska kaikki vanhemmat eivät voi/halua osallistua. Lasten urheilemista ja valmennusta tulisi tukea valtion toimesta tosissaan eikä vain näennäisesti. Näin kaikki halukkaat pääsisivät osallistumaan ja näyttämään kykynsä.
Lasten liikkumista tuetaan niin, että kaikilla on mahdollisuus harrastaa, koska tämä on kansanterveydellisesti tärkeää.
Sen sijaan kilpaurheilun tukeminen on hankalampaa, koska siinä ei ole kustannuksille mitään rajaa. Jos valtio antaisi seuroille rahaa urheilun tukemiseen, niin hyvin helposti sitä käytettäisiin valmennuksen kehittämiseen eikä maksujen alentamiseen. Tämä voisi olla urheilullisesti hyvä juttu, mutta ei välttämättä kansanterveydellisesti. Tätä olisi myös täysin mahdotonta seurata, koska valmennusta kehitetään jatkuvasti ja maksut vaihtelevat kaudesta ja joukkueesta toiseen.
Kansanterveydestä huolehtiminen on tietysti oikein hyvä asia. Juuri luin tutkimuksesta jonka mukaan n. 40-vuotiaiden kestävyyskunto on hälyyttävän huono, joten näiden kohdalla ei ehkä ole oikein toiminut. Ehkäpä sitten vain koululiikunnan määrän ja monipuolisuuden lisääminen kohdistuisi jokaiseen, koska ketään ei voi pakottaa vapaa-ajallaan liikkumaan. Arvostan kuitenkin todella paljon ihmisiä, jotka omalla panoksellaan ovat tukemassa nuoria, joilla on unelmia. Sieltä harrastuksista se tie eteenpäin yleensä alkaa.
Kaikkea ei voi saada eikä kaikista tule huippu-urheilijoita vaikka saisivatkin "kaiken".
Olisin minäkin halunnut lapsena kovasti oman hevosen ja monena vuonna sitä kyselin mutta isä selitti joka kerta ettei meillä ole rahaa sellaiseen. Olihan se kurjaa ja pettymys mutta sellaista elämä on, pettymyksiä pitää välillä kestää. Ja oli hyvä että isä sanoi suoraan että rahaa ei ole. Kyllä lapselle pitää voida kertoa elämän realiteetit. Eikä olisi tullut mieleenkään että jonkun muun olisi pitänyt se hevonen ostaa!
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista.
Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista.
Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä.
Mitäköhän sinä siellä itse juntteilet tylysti? Ja väärässä olet, että pari jaksoa tv-sarjaa. Tutustu itse Etelä-Eurooppaan paremmin, asu vaikka sinäkin siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista.
Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä.
Ei taida tuollakaan kirjoittajalla olla ymmärtää, kuinka paljon kovempitasoista ja rankempaa kilpaurheiluvalmennus on vaikka Italiassa tai Espanjassa, kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote
=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista.
Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä.
Ei taida tuollakaan kirjoittajalla olla ymmärtää, kuinka paljon kovempitasoista ja rankempaa kilpaurheiluvalmennus on vaikka Italiassa tai Espanjassa, kuin Suomessa.
Luuletko, että tavallisen perheen lapsi on siellä kilpavalmennuksessa? Minähän sanoin "poikkeuksia lukuun ottamatta". Lopeta tuo öykkäröintisi.
Suomessa on liian vähän liikuntapaikkoja ja kun niihin vähiin paikkoihin haluaa vuoron niin eipä niitä anneta kuin kilpajoukkueille. Muut saavat tyytyä niihin koulupäivän aikana tai sitten illalla 21-23 oleviin aikoihin joihin ei oikein lasta voi enää viedä. Suomesta puuttuu tämän tilaongelman takia lähes kokonaan ne sellaiset kivat "höntsäilypelit" joihin voisi mennä vain siksi että on kiva pelailla eikä niillä tarvi olla sen kummempaa tavoitteellisuutta. Tämä on yksi syy sille miksi nuoret on nykyään rapakunnossa. Kuntien ja kaupunkien pitäisi satsata liikuntapaikkojen lisäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista.
Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä.
Mitäköhän sinä siellä itse juntteilet tylysti? Ja väärässä olet, että pari jaksoa tv-sarjaa. Tutustu itse Etelä-Eurooppaan paremmin, asu vaikka sinäkin siellä.
Kerropa itse, mihin sitten perustat arvailusi?
Ja tutustupa vaikka italialaiseen junnujalkapallovalmennukseen ja siihen, kuinka paljon sen piirissä on lapsia verrattuna Suomeen.
Etelä-Euroopan maissa urheilu ja erityisesti jalkapallo on sellaisessa asemassa, että sitä ei suomalainen todellakaan voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on liian vähän liikuntapaikkoja ja kun niihin vähiin paikkoihin haluaa vuoron niin eipä niitä anneta kuin kilpajoukkueille. Muut saavat tyytyä niihin koulupäivän aikana tai sitten illalla 21-23 oleviin aikoihin joihin ei oikein lasta voi enää viedä. Suomesta puuttuu tämän tilaongelman takia lähes kokonaan ne sellaiset kivat "höntsäilypelit" joihin voisi mennä vain siksi että on kiva pelailla eikä niillä tarvi olla sen kummempaa tavoitteellisuutta. Tämä on yksi syy sille miksi nuoret on nykyään rapakunnossa. Kuntien ja kaupunkien pitäisi satsata liikuntapaikkojen lisäämiseen.
Eihän puutu. Niitä on vaikka kuinka paljon ja ihan parhaaseen harrastusaikaan iltapäivästä. Ongelma on, että niihin ei ole tulijoita, koska vanhemmat ovat liian laiskoja googlaamaan kuntien tarjontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote
=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista.
Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä.
Ei taida tuollakaan kirjoittajalla olla ymmärtää, kuinka paljon kovempitasoista ja rankempaa kilpaurheiluvalmennus on vaikka Italiassa tai Espanjassa, kuin Suomessa.
Luuletko, että tavallisen perheen lapsi on siellä kilpavalmennuksessa? Minähän sanoin "poikkeuksia lukuun ottamatta". Lopeta tuo öykkäröintisi.
Keiden lapset siellä sitten on mielestäsi? Ei ole öykkäröintiä kertoa, että sinä valehtelet.
Urheilla voi muutenkin kuin seuroissa. Esimerkiksi kansalaisopistot järjestää jos jonkinnäköistä ihan edullista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihi passi on ilmainen ja sillä voi harrastaa ilmaiseksi vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
[quote
=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista.
Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä.
Ei taida tuollakaan kirjoittajalla olla ymmärtää, kuinka paljon kovempitasoista ja rankempaa kilpaurheiluvalmennus on vaikka Italiassa tai Espanjassa, kuin Suomessa.
Luuletko, että tavallisen perheen lapsi on siellä kilpavalmennuksessa? Minähän sanoin "poikkeuksia lukuun ottamatta". Lopeta tuo öykkäröintisi.
Tarkistinpa juuri, että vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan 33,6 % nuorista italialaisista pelasi jalkapalloa. Ei siis ihan pelkät poikkeustapaukset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista.
Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä.
Mitäköhän sinä siellä itse juntteilet tylysti? Ja väärässä olet, että pari jaksoa tv-sarjaa. Tutustu itse Etelä-Eurooppaan paremmin, asu vaikka sinäkin siellä.
Kerropa itse, mihin sitten perustat arvailusi?
Ja tutustupa vaikka italialaiseen junnujalkapallovalmennukseen ja siihen, kuinka paljon sen piirissä on lapsia verrattuna Suomeen.
Etelä-Euroopan maissa urheilu ja erityisesti jalkapallo on sellaisessa asemassa, että sitä ei suomalainen todellakaan voi ymmärtää.
Näkyy kyllä tuolla huipputasolla olevan enemmistö pelaajia, jotka ovat jossain kehitysmaan kaduilla potkineet lapsena palloa.
https://harrastamisensuomenmalli.fi/
Melkein jokaisessa koulussa voi heti koulutuntien jälkeen tai niitä ennen harrastaa ilmaiseksi jos vaikka ja mitä.
Lapseni on innokas ja käy koulupartiota, sählyä, jalkapalloa. Toinen lapseni käy kokkaus-ja käsityökerhossa. Kaikissa on aikuiset ohjaajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote
=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.
Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista.
Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä.
Ei taida tuollakaan kirjoittajalla olla ymmärtää, kuinka paljon kovempitasoista ja rankempaa kilpaurheiluvalmennus on vaikka Italiassa tai Espanjassa, kuin Suomessa.
Luuletko, että tavallisen perheen lapsi on siellä kilpavalmennuksessa? Minähän sanoin "poikkeuksia lukuun ottamatta". Lopeta tuo öykkäröintisi.
Tarkistinpa juuri, että vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan 33,6 % nuorista italialaisista pelasi jalkapalloa. Ei siis ihan pelkät poikkeustapaukset
Luuleeko tuo miinustaja, että faktat muuttuvat jotenkin alanuolta painamalla? Että kun painaa sitä riittävän monta kertaa, italialaiset eivät enää pidä jalkapallosta, koska se ei sopi hänen kuvaansa sivistyneistä italialaisista?
Alue: Aihe vapaa
Mikä liian tavallista, lapset myös kuljetetaan autolla koulumatkat silloinkin kun koulu on ikätasolle sopivan kävely- ja pyöräilymatkan päässä.