Eikö lasten liikuntaharrastuksia voi tehdä todellakaan mahdolliseksi myös pienituloisille?!

En tiedä onko tämä joku poikkeus, mutta meidän kaupungissa on lapsille tarjolla ilmaiseksi koulun jälkeen ainakin kuvataidekerho ja ainakin pari erilaista liikuntakerhoa. Tai nuo siis oman lapsen koulussa, muissa kouluissa voi olla eri juttuja, mutta kaikissa on jotain.

Kunnassa on käytössä "harrastamisen Suomen malli":

https://harrastamisensuomenmalli.fi/

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tämä joku poikkeus, mutta meidän kaupungissa on lapsille tarjolla ilmaiseksi koulun jälkeen ainakin kuvataidekerho ja ainakin pari erilaista liikuntakerhoa. Tai nuo siis oman lapsen koulussa, muissa kouluissa voi olla eri juttuja, mutta kaikissa on jotain.

Kunnassa on käytössä "harrastamisen Suomen malli":

https://harrastamisensuomenmalli.fi/

Ei ole poikkeus. Käytännössä kaikkialta, missä on lapsia, on näitäkin. Niihin ei vain voi pistää omia lapsiaan, koska silloin ei voi uhriutua lehdissä harrastamisen kalleudesta. 

Toki ymmärrän, että lapset eivät jaksa sitoutua noihin, koska lapset keskimäärin tykkäävät kilpailusta, vaikka tällä palstalla väitetään muuta, mutta on turha väittää, ettei ilmaisia tai halpoja liikuntamahdollisuuksia olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos hieman selaat noita lehtijuttuja joista keskustelu kumpuaa, huomaat että aivan tavallisten liikuntaharrastusten hinnat on viime vuosina ja 2010 luvulla nousseet valtavasti. Moni normaali harrastus on muuttunut liian kalliiksi. Ei ole kyse vain taitoluistelu-kilparatsastus-purjehdus akselin huvituksista.

Toisaalta tutkimuksen kohde oli kilpaurheilijat. Monessa lajissa löytyy myös halvempia vaihtoehtoja, missä ei tarvitse maksaa valmentajalle maltaita tai reissata ympäri maapalloa kisaamassa. Taannoin laskimme esikoisen kanssa karaten osalta mikä ero on kahden paikallisen seuran kustannuksissa. Esikoisen koulukaveri on maajoukkutason karateka ja kiertää aktiivisesti arvokisoissakin. Meidän seurassa treenejä tarjolla kuutena päivä viikossa ja kausimaksu 140 euroa. Tuo lisäksi varsin maltillisesti varustemaksuja. Naapuriseurassa viidesti viikossa treenaavan kausimaksu 560 euroa, maajoukkueen treenit muutaman kerran vuodessa kolmen tunnin päässä. Leirejä 6-7 kertaa vuodessa, joista osa niin kaukana pk-seudusta että yöpyminen pakollista. Viime kesän EM-kisat oli Sveitsissä ja tulevan kesän MM-kisat etelä-Afrikassa. Hintahaitari siis noin 300 eurosta noin 5000-6000 euroon riippuen missä seurassa olet ja treenaatko omaksi iloksi vai lajin huipulla.

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Ei mitään muuta, koulussa satoja oppilaita. Meidän kaupunginosassa tai edes lähikaupunginosissa ei ole mitään kaupungin järjestämää ilmaista/puoli-ilmaista liikuntaa, mutta runsaasti kallista seuratoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset älyä ja viitsi viedä lapsiaan puistoon, keinuun, pelaamaan kentille palloa tai jäädytetyille kentille jääkiekkoa.

;

Ai hitsi. Sinähän ratkaisit kertaheitolla sen kilpajengissä jalkapalloa pelanneen pojan ongelmat.

Ei haittaa vaikka vanhemmilla ei ole enää varaa maksaa sen harrastusta kun sehän voi mennä vaikka puistoon keinumaan tai metsään juoksentelemaan ihan ilmaiseksi.

Problem solved!

Jooh, no ehkä tässä puhuttiin lähinnä siitä, että mihin kasvattaa lapsen tottumaan. Jos jokapuolella silitetään kaikki valmiiksi jo vaippaikäisestä, tarjoillaan kaviaaria velaksi ja opetetaan siihen, että koko perhe pamppaloi yhden lapsen pillin mukaan vaikka nyt tällaisen jonkun ylihinnoitellun harrastuksen mukana, niin se on sitten turha valittaa, kun homma kusahtaa karikkoon jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Se on tänä päivänä maailmanloppu, jos ei Jonnesta tulekaan varattomuuden vuoksi seuraavaa Patrikki Lainetta.

Yhdenkään lapsen harrastuksen tarkoitus ei ole se että siitä tulisi ammattiurheilijaan.

Tarkoitus on että siitä EI tule aikuisena lapsetonta nysväkettä joka roikkuu päivät vauva-foorumilla hokemassa luulojaan lasten urheiluharrastuksista.

Selevä! Uskallan kuitenkin väittää, että tuon saavuttamiseksi ei tarvita 10k-17k/vuosi hintaista harrastusta. Tuossa on kyse ihan jostain muusta kuin lapsen parhaasta. Siinä on kyse vanhemman arvovalinnoista, tässä tapauksessa pakko kehuskella hienolla harrastuksella ja siirtää sama ajatus kersalleen.

Menkää soittamaan vaikka tuubaa orkesteriin tai kuviskerhoon. Niissä on yhteisöllisyyttä. Uusavuttomat.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Ei mitään muuta, koulussa satoja oppilaita. Meidän kaupunginosassa tai edes lähikaupunginosissa ei ole mitään kaupungin järjestämää ilmaista/puoli-ilmaista liikuntaa, mutta runsaasti kallista seuratoimintaa.

Mikä kunta? Tätä on kysytty jo moneen kertaan tässäkin keskustelussa, kun tätä on väitetty, mutta kukaan ei ole suostunut kertomaan. 

Toinen on sitten, että ei niitä maksullisiakaan harrastuksia löydy aina ihan vierestä. Meidän poika pelaa korista naapurikaupunginosan nimeä kantavassa seurassa, mutta silti kaikki treenit ovat satunnaisilla kouluilla 5-10 km päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tänä päivänä maailmanloppu, jos ei Jonnesta tulekaan varattomuuden vuoksi seuraavaa Patrikki Lainetta.

Yhdenkään lapsen harrastuksen tarkoitus ei ole se että siitä tulisi ammattiurheilijaan.

Tarkoitus on että siitä EI tule aikuisena lapsetonta nysväkettä joka roikkuu päivät vauva-foorumilla hokemassa luulojaan lasten urheiluharrastuksista.

Selevä! Uskallan kuitenkin väittää, että tuon saavuttamiseksi ei tarvita 10k-17k/vuosi hintaista harrastusta. Tuossa on kyse ihan jostain muusta kuin lapsen parhaasta. Siinä on kyse vanhemman arvovalinnoista, tässä tapauksessa pakko kehuskella hienolla harrastuksella ja siirtää sama ajatus kersalleen.

Jostain erikoisesta syystä tavisvanhemmat unelmoivat lapsestaan mieluummin seuraavaa urheilutähteä kuin vaikkapa Steve Jobsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tänä päivänä maailmanloppu, jos ei Jonnesta tulekaan varattomuuden vuoksi seuraavaa Patrikki Lainetta.

Yhdenkään lapsen harrastuksen tarkoitus ei ole se että siitä tulisi ammattiurheilijaan.

Tarkoitus on että siitä EI tule aikuisena lapsetonta nysväkettä joka roikkuu päivät vauva-foorumilla hokemassa luulojaan lasten urheiluharrastuksista.

Selevä! Uskallan kuitenkin väittää, että tuon saavuttamiseksi ei tarvita 10k-17k/vuosi hintaista harrastusta. Tuossa on kyse ihan jostain muusta kuin lapsen parhaasta. Siinä on kyse vanhemman arvovalinnoista, tässä tapauksessa pakko kehuskella hienolla harrastuksella ja siirtää sama ajatus kersalleen.

Terveeseen kasvuun ei tosiaan tarvita kymppitonnin panostusta, mutta väite, että kilpaurheilun ainut tavoite olisi vanhempien kehuskelu on aivan naurettava.

Harrastuspakko on nykyajan naurettava vitsaus. Laiskat vanhemmat eivät ole kiinnostuneita rikastamaan lastensa elämää siirtämällä taitoja itse heille (koska itsellä ei ole ja vaikka on niin priorisoi ajan muualle). Vanhemmat ei ole kykeneviä opettamaan mitään sosiaalisista taidoista lähtien tai jakamaan aikaansa, ja sitten tulee maailmanloppu kun ei pystytä ulkoistamaan vastuuta eli harrastamaan ja itse tartutaan pullonkaulaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tänä päivänä maailmanloppu, jos ei Jonnesta tulekaan varattomuuden vuoksi seuraavaa Patrikki Lainetta.

Yhdenkään lapsen harrastuksen tarkoitus ei ole se että siitä tulisi ammattiurheilijaan.

Tarkoitus on että siitä EI tule aikuisena lapsetonta nysväkettä joka roikkuu päivät vauva-foorumilla hokemassa luulojaan lasten urheiluharrastuksista.

Selevä! Uskallan kuitenkin väittää, että tuon saavuttamiseksi ei tarvita 10k-17k/vuosi hintaista harrastusta. Tuossa on kyse ihan jostain muusta kuin lapsen parhaasta. Siinä on kyse vanhemman arvovalinnoista, tässä tapauksessa pakko kehuskella hienolla harrastuksella ja siirtää sama ajatus kersalleen.

Terveeseen kasvuun ei tosiaan tarvita kymppitonnin panostusta, mutta väite, että kilpaurheilun ainut tavoite olisi vanhempien kehuskelu on aivan naurettava.

Useinpa se on nähty, että vanhempi elää lapsensa kautta ja tavoittelee omia hukkaanheitettyjä unelmiaan tämän myötä. Tiedossa monen monta surullisenhupaisaa tapausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta kilpaurheiluun viemisestä huolimatta kärki on todella kapea Suomessa ja harvasta tulee mitään huippu-urheilijaa vaikka vanhemmat niin kovasti toivoisivatkin.

Harvasta tulee huippu-urheilijaa ja lapsen täytyy haluta sitä ihan itse. Pelkästään vanhempien toiveesta se ei onnistu, mutta fiksut vanhemmat antavat tilaisuuden yrittää. Jos asenne on valmiiksi negatiivinen, ei varmaan kannata tehdä yhtään mitään millekään missään. Vaikka olisi lahjojakin, jossakin vaiheessa alkaa joka tapauksessa se kova työ, joka pitää tehdä itse. Siinä kohdassa tarvitaan positiivisesti ajattelevia tsemppareita.

Mutta jos perheen taloudellinen tilanne ei mahdollista yrittämistä niin ei sitä tarvitse veronmaksajien tai muiden harrastajien vanhempien pussista vaatia. Sitten pitää vaan todeta että nyt ei vaan millään pysty ja lapsesta ei tule uutta Teemu Pukkia, Lauri Markkasta tai Patrik Lainetta.

Partio anyone? Kyllähän näitä yhteisöllisiä harrastuksia löytyy köyhälistönkin valikoimasta. Ainniin, siellä opetellaan vain jotain täysin turhaa, kuten alkeellisia selviytymistaitoja, kuten kuinka sytyttää nuotio jne. On ryhmässä toimintaa, mutta muut saattavatkin vaikka olla mielestäni köyhiä, joten se on vähän ongelmallista minun Jans Petterille.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Ei mitään muuta, koulussa satoja oppilaita. Meidän kaupunginosassa tai edes lähikaupunginosissa ei ole mitään kaupungin järjestämää ilmaista/puoli-ilmaista liikuntaa, mutta runsaasti kallista seuratoimintaa.

Siis nyt löytyi taas oikein tyyppiesimerkki kitisevästä mammasta. Ai että ihan omasta kaupunginosasta ei löydy kuin yksi ilmainen harrastus. Kuvitteletko, etteivät maksullisissa harrastuksissa käyviä lapsia joko viedä treeneihin tai etteivät he kulje fillarilla kaupunginosasta toiseen? Kun kaikki pitää vaan saada ilmaisena palveluna... 

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Aina kun jossakin haastatellaan jotakin äityliä perheen tiukasta taloudellisesta tilanteesta niin äityli kertoo, että kaikesta muusta tingitään mutta ei lasten harrastuksista.

Tottakai businessmiehet käyttävät tilannetta hyväksi ja pumppaavat ilmaa harrastusmaksuihin niin paljon kun sielu sietää. Ja sehän sietää aika paljon businessmiehellä.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun jossakin haastatellaan jotakin äityliä perheen tiukasta taloudellisesta tilanteesta niin äityli kertoo, että kaikesta muusta tingitään mutta ei lasten harrastuksista.

Tottakai businessmiehet käyttävät tilannetta hyväksi ja pumppaavat ilmaa harrastusmaksuihin niin paljon kun sielu sietää. Ja sehän sietää aika paljon businessmiehellä.

=D. Sulla ei taida olla paljoa käryä, miten ohuella noiden seurojen talous pyörii tälläkin hetkellä. Ei kukaan niillä rahoilla itselleen Ferrareita ostele... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Tähän se menee, kun lapset ovat kuskin paikalla ja vanhemmat tahdottomina takapenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai businessmiehet käyttävät tilannetta hyväksi ja pumppaavat ilmaa harrastusmaksuihin niin paljon kun sielu sietää. Ja sehän sietää aika paljon businessmiehellä.

Aika vähissä on businessmiehet nuorten seuroista. Mikäli kaupungin tilat ei käy, niin vaihtoehto on kalliimpi. Mikäli halutaan ammattimaisempaa valmennusta, niin se on kalliimpaa. Mikäli halutaan välttää talkootyö, niin vaihtoehto on kalliimpi. Mikäli pitää uusia varusteita tiheään, niin se maksaa. Mikäli pitää reissata kisoissa ja leireillä, niin se maksaa.